Perässähiihtäjä

Mitä Sdp:ssa tapahtuu?

Eduskuntaryhmät järjestäytyivät tänään.  Keskustan eduskuntaryhmä tarjoaa Juha Sipilää uudeksi puhemieheksi, ja tiistaina hänet valitaan ensin eduskunnan puhemieheksi. Ja myöhemmin päivällä ryhmät nimeävät  Sipilän tunnustelemaan uutta hallitusta.   Varapuhemiehiksi valitaan Timo Soini (ps) ja Ben Zyskowicz (kok).   Ryhmien johtovalinnoissa ei tapahtunut  suuria yllätyksiä lukuun ottamatta Sdp:n ryhmän johtajavalintaa, joka vaikutti kummalliselta.

Sdp:n ryhmän piti valita uusi puheenjohtaja, koska edellinen puheenjohtaja Jouni Backman jäi valitsematta eduskuntaan.  Ehdokkaita oli alun perin kaksi:  Jutta Urpilainen, jonka Sdp:n puoluekokous vuosi sitten syrjäytti puolueen puheenjohtajan paikalta, sekä Antti Lindtman, joka samainen puoluekokous valitsi Sdp:n ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, siis puheenjohtaja Antti Rinteen lähimmäksi apuriksi.

Sekä Urpilaisella että Lindtmanilla oli ilmeisesti kannatusta Sdp:n eduskuntaryhmässä. Urpilaisen kertoman mukaan Rinne kuitenkin vetosi Urpilaiseen ja pyysi, ettei tämä asettuisi ehdokkaaksi ryhmän johtoon. Urpilainen arveli syyksi sen, että Rinteen ja Urpilaisen poliittiset linjat ovat erilaiset.  HS:n uutinen on tämän linkin takana.

Urpilainen suostui vetäytymään, ja sen jälkeen Lindtman valittiin yksimielisesti ryhmän johtoon.

Myöhemmin Rinne sanoi: "Olin Antti Lindtmanin ryhmäpuheenjohtajaksi valinnan takana, en Jutta Urpilaisen valintaa vastaan. Toivoin, että Urpilainen olisi käytettävissä ministeriksi, jos Sdp on hallituksessa."

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Sdp:ssa taitaa vallita epätietoisuus, mitä pitäisi tehdä.  Vai mistä nyt kiikastaa?  Onko henkiökemioissa jotain hankausta?

Antti Rinteellä on tapana sanoa,  että "porukka päättää".  Rinteen opin hengessä mietitään porukalla, mitä siellä Sdp:ssä oikein tapahtuu. Maanantaista alkaen käydyssä keskustelussa on jo ansiokkaasti ruodittu Sdp:n ja kokoomuksen huonoja ja hyviä puolia  mahdolliena hallituskumppanina Sipilälle ja Soinille, mutta pohditaan nyt vielä Sdp:n tilannetta tämän loppuviikon tapahtumien valossa.

Siksi loppuviikon Hyvä Kysymys kuuluu:  Mitä Sdp:ssä tapahtuu?

Ensi viikon ohjelma:

Lauantaina 25.4.

Keskustan puoluevaltuuskunta on koolla Helsingissä.  Juha Sipilä puhuu ja valtuuskunta käsittelee poliittista tilannetta. Todennäköisesti keskustellaan myös hallitusyhteistyön mahdollisuuksista.

Maanantaina 27.4.

- Kansanedustajien valtakirjat tarkastetaan  eduskunnassa. Kaikkien kansanedustajien on oltava paikalla ja tuotava itse oma valtakirjansa tarkistettavaksi.

Tiistaina 28.4.

- Puhemies ja kaksi varapuhemiestä valitaan eduskunnan täysistunnossa.

- Eduskuntaryhmät nimeävät puhemies Juha Sipilän hallitustunnustelijaksi. Hallitustunnustelija antaa ryhmille kysymyksensä.

- Eduskuntaryhmät jakavat keskenään eduskunnan valiokuntien puheenjohtajuudet.

Keskiviikkona 29.4.

- Tasavallan presidentti avaa valtiopäivät:  presidentti ja puhemies puhuvat, avajaiset pidetään Finlandia-talossa,

-  Stubbin hallitus pyytää presidentiltä eroa, presidentti myöntää eron ja pyytää hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä,  Stubb suostuu presidentin pyyntöön,

- Eduskunta menee illalla Kansallisoopperaan katsomaan Kesäyön unelmaa

Torstaina 30.4. vappuaatto

- Eduskuntaryhmät jättävät vastauksensa hallitustunnustelijan kysymyksiin.

Perjantai 1.5.

-   Pidetään vappupuheita.

Lauantai 2.5. - sunnuntai 3.5.

- Sipilä lukee eduskuntaryhmien vastauksia ja valmistautuu neuvottelujen alkuun.  Tunnustelija ottaa yhteyttä puoluejohtajiin.

Maanantaina 4.5.

- Sipilä tapaa vielä kaikki eduskuntaryhmät, jotta vastauksia voidaan tarvittaessa käydä läpi.

Tiistaina 5.5.

- Sipilä ilmoittaa niiden puolueiden nimet, jotka ryhtyvät neuvottelemaan uudesta hallituksesta.

Keskiviikko 6.5.

Hallitusneuvottelut  alkavat  - tavoitteena on, että uusi hallitus nimitetään viimeistään perjantaina 22.5. 2015.

54 vastausta artikkeliin "Mitä Sdp:ssa tapahtuu?"

Teemu Männynsalo 23.04.2015 17:22

Sdp:llä on aito identiteettiongelma ja tämä on oire siitä ja sen seurauksesta eli heikosta suosiosta vaaleissa. Puolueen on vaikeaa profiloitua enää ay-liikkeestä erillisenä, kannattajakuntaa tosiasiassa kuitenkin kalastetaan lähinnä työelämän ulkopuolisesta väestöstä. Tässäkin on ristiriitaa. Kannattajakunta ikääntyy, tuoreita nimiä on vähän ja realistinen yhteiskuntapoliittinen ohjelma on hukassa. Populismiin on vaikea valtiohoitajapuolueen suhtautua. Ei tiedetä eikä koeta vahvasti ketä ollaan, miksi ja miten: mikä on käytännön kirkas tavoite ja realistiset keinot saavuttaa se. Tie on nyt hukassa. Ulkopuoliselle tulevat mielikuvina mieleen lähinnä mieleen vanhakantainen ay-liike, byrokratia ja veronkorotukset. Nykyinen pj alleviivaa tekemisessään ja henkilönä kaikkea tätä.

Ville Tikkanen 23.04.2015 18:12

Jokaiselle puolueelle tulee vastaan aika ajoin hetki, jonka jälkeen aate ei kanna tai kansanliike ei liiku. Silloin siirrytään voimapolitiikan ja vallan verkostojen maailmaan. Demareilla aatteen suhteen parasta ennen -päivä meni Lipposen pääministeriyden myötä ja Halosen noustessa presidentiksi touhu muuttui todella happamaksi. Uutta ohjelmatyötä ja arvopohjan päivittämistä ei tehty pitkään aikaan. Nyt puolue nauttii sen seuraamuksista.

Ari-Matti Nuutila 23.04.2015 18:12

Kerron taas hieman Ruotsin kuulumisia Unskin mainioon blogiin. On merkillistä, miten samassa tahdissa naapurit menevät. Demareilla oli kummassakin 1990- ja 2000-luvuilla vahvat puheenjohtajat ja pääministerit eli ”eurooppalaiset” Persson ja Lipponen. Kumpikin puolue vaihtoi modernisoinnin merkeissä toiseen taustaan eli toimihenkilönaiseen, eli Sahliniin ja Urpilaiseen. Kummassakin maassa katastrofivaalit seurasivat toisiaan. Toimittajataustaisen Juholtin vuoden mittaisen kauden jälkeen Ruotsissa palattiin ay-liikkeen puoleen ja valittiin Löfven, ihan samalla tavalla kuin Rinne Suomessa. Vanhat eli toimihenkilötaustaiset (toimittaja Juholt ja opettaja Urpilainen) saivat mennä. Kummassakaan maassa panostaminen taas ay-liikkeen tukeen ei helpottanut tilannetta, vaan demarit ovat heikoimmillaan. Ruotsissa demarit tosin saivat pääministerin paikan, mutta vain vihreiden ja vasemmiston kautta vähemmistöhallitukseen, ja täällä on todennäköisesti tulossa uudet vaalit kesken vaalikautta.

Unskin kysymykseen. Kummassakin maassa demarit näkyvät haluavan vahvistaa ay-taustaista puheenjohtajansa asemaa ryhmänjohtajalla, joka seuraa puoluejohtajaa. Ruotsissa tämä ei ole onnistunut. Päinvastoin, demareiden kannatus on laskenut jyrkästi edelleen ja uudet vaalit ovat lähellä. Eneroth ei ole kyennyt yhtenäistämään puoluetta Löfvenin kanssa, vaan demareiden alamäki jatkuu vihreiden ja ruotsidemokraattien hyväksi.

Summa summarum. Ruotsin ja Suomen demareiden kannatus alkaa olla Euroopassa aivan pohjalla ja suunta hukassa. Ainakaan ay-kytkennällä demarit eivät nouse ylös. Iso-Britannia, Saksa ja Ranska ovat aikoja sitten irrottaneet demariliikkeensä ay-politiikasta, ja siellä ne pärjäävät. Paljon pitää virrata vettä Vantaanjoessa enne kuin ymmärrys palaa.

Sirpa Ilola 23.04.2015 19:48

Jaa, en tiedä?Mutta sen tiedän, että vähän on nyt äijäfemmarit menneet syteen. Itse en käyttäytyisi niin kuin he nyt. Ensinnäkin annatte kokoomuksen isien veivata julkisuudessa sitä vanhaa soundia, että kokoomus ja demarit riitelevät mistä vain, ja eivät sovi samaan hallitukseen. Itse en vanhana ns. järjestöjyränä tekisi ikinä noin, vaan nauraisin Stubbin niskavilloihin parit lauseet: 1)emme ole kerjäläisiä Romaniasta, joiden kuppiin kilautetaan pari lanttia, ja ollaan ylpeitä, ja 2)Jutta Urpilaisen olisin antanut mennä menojaan, enkä lainkaan kiinnittäisi häneen enää mitään huomiota, koska hän itse ei johda nyt puoluetta. Saahan sitä toki asettua ehdolle, ja äänestää rätkäytetään miten vaan, mutta jokainen ns. konna, joka sumplaa puolueasioita tietää, ettei ryhmän johto voi olla erimielistä istuvan johdon kanssa. Antti Lindtman on mies, Jutta Urpilainen nainen tämä on minusta aunut seikka, joka puoltaisi Urpilaisen valintaa, koska eihän hän yksi (kun Jungeriakaan ei ole näkösällä)tee linjavalintoja, vai tekeekö?Sopu sijaa antaa, anna nyt niiden menneiden puheenjohtajavaalien jo olla, koska ne tippuvat henkseliisi väkisin, jos tämä vielä jatkuu. Siis demarit, missä olette? Olen jo kaivannut teitä, koska julkisuudessa on vain älytöntä ja lapsellista valtataistelua. Siis niin kokoomus, kuin Sipiläkin ovat aitoja ihmisiä, ja heidän ns .takanaan on ryhmiä, puolueet jne ja se on aika iso asia se. Onnea Jutta, että älysit poistua takavasemmalle. Piste! Saarnat sikseen, mutta olisi kiva, jos SAK, STTk ja Akava tulisivat ja hoitaisivat tämän maan asiat kuntoon.

Pekka Turunen 23.04.2015 20:04

Sekaisin tuntuu Sdp olevan. Kannatus hupenee, joten konsteja ja kikkoja kokeillaan, mutta mikään ei tunnu auttavan.

Jutta Urpilaisen alku valtiovarainministerinä aikoinaan hieman arvelutti. Kreikan vakuussotkun jälkeen oli erinäköistä haparointia, mutta vähitellen ote parani. Ministeriuransa loppuvaiheessa Urpilainen oli tehtävässään jo varsin hyvä. Tyypillistä politiikan maailmalle oli, että hänet heivattiin sivuun juuri siinä vaiheessa, kun hän oli kasvanut valmiiksi suurempiinkin saavutuksiin.

Ajat olivat tuolloin tietysti vaikeat ja hallitusvastuu ja perussuomalaisten uhka painoi, joten Sdp päätti kokeilla paluuta vanhaan. Nuoren naisen tilalle vaihdettiin vähän tökerösti ay-taustainen mies. Se malli oli aina ennenkin toiminut, joten miksei se toimisi taas? Maailma oli kuitenkin muuttunut, joten kas ihmettä - ei se toiminutkaan.

Nyt siinä onkin sitten ihmettelemistä mitä voisi tehdä kun ei edes vanha konsti toiminut. Jäljellä lienee enää vanhoista konsteista varmin: kannatuksen kerääminen oppositiossa vastustamalla hallituksen ikäviä mutta välttämättömiä päätöksiä.

Toinen vaihtoehto voisi toki olla ikävien tosiasioiden hyväksyminen, ay-liikkeen jääräpäisimmästä neliraajajarrutuksesta luopuminen ja kurssin kääntäminen tulevaisuuteen. Tämä taitaa kuitenkin olla liian vaikea pala ay-liikkeen änkyräsiiven nielaistavaksi.

Jännitteitä puolueen sisälle on selvästi jäänyt, ja tappion hetkellä ne nousevat esiin. Sdp:lle voisi muistuttaa, että jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa. Kumpaa Sdp haluaa olla?

Jarmo Vuorinen 23.04.2015 20:07

Näkyisivätkö ryhmyrijutussa erilaiset käsitykset siitä, kannattaako hallitukseen pyrkiä vai pitääkö jäädä suoraan oppositioon. Puoluejohtajat pyrkivät hallitukseen, tosin Pertti Paasio oli poikkeus.

Martti Hirvensalo 23.04.2015 20:18

SDP:ssa näyttää olevan kunniassa "Mies ja ääni"-periaate. Sitä ääntä käyttää äijäfeministi Antti Rinne eli yhden miehen "porukka".

On epäkorrektia käyttää lattiarättinä Jutta Urpilaista, joka on kuitenkin puolueen edellinen puheenjohtaja ja on ainakin julkisuudessa välttänyt puoluetta hajoittavaa toimintaa. Naisäänestäjät saattavat pahoittaa menettelystä mielensä.

Ammattiyhdistystausta (Rinne Pro, Heinäluoma SAK, Lindtman SAK) ei välttämättä ole äänestäjien houkuttelussa pelkästään eduksi. Suuri enemmistö kansalaisista kokee lakoilla painostamisen epämiellyttäväksi. Jo lakkouhkat aiheuttavat ihmisiin epävarmuutta ja huolta kuten pääsiäisen aikaan saatiin kokea laivaliikenteen pysäyttämistä pelättäessä. Nyt pelätään lentoasemien matkatavan käsittelijöiden julistamaa kahden päivän lakkoa. Perheiden lomatunnelma menee pilalle, kun täytyy jännittää etukäteen matkan mahdollista peruuntumista ja loman aikana paluuseen liittyviä vaikeuksia. Liikematkustuksen estämisestä voi tulla yrityksille ja koko maalle arvaamatonta vahinkoa.

On käsittämätöntä, että pienet ammattiryhmät saavat vielä nykyään häikäilemättömästi kiristää itselleen etuja aiheuttamalla suhteetonta vahinkoa kansan valtavalle enemmistölle.

Rinne valmistautunee lyhyeksi jäävän puoluejohtajauran nopeaan päätökseen petaamalla paikan Antti Lindtmanille, joka saattaa tosiaan olla sovittelevampi ja yhteistyökykyisempi.

Lämpimät liitokset vielä perässähiihtäjälle suuresta urakasta blogin kirjoittajana ja kommenttien lukijana! Työ on varmasti ollut haastava oman päivätyön ohessa. Kommentit ovat ilmestyneet kiitettävän tuoreina.

Juha Koivisto 23.04.2015 20:31

Demareiden ongelma on, että he takertuvat hädissään menneeseen ja työntävät päätä syvemmälle pensaaseen kun pitäisi uskaltaa rohkeasti katsoa totuutta silmiin ja myöntää, että maailman on peruuttamattomasti muuttunut.

Ruotsin demarit ovat sentään hyväksyneet sen, että markkinatalous pyörittää maailmaa ja että raharikkaita tarvitaan, koska he tekevät investointeja, jotka taas tuovat työpaikkoja.

Suomessa demarit valittavat investointien puutetta ja samaan hengenvetoon vaativat tuloeroja pienemmiksi myöntämättä kuitenkaan, että näin Suomi tulee ikuisesti pysymään pääomaköyhänä maana. Kun kustannustasokin on pilattu, niin ei tänne myöskään ulkomaiset tahot investoi.

Eivät demarit niin tyhmiä ole etteivät tätä kaikkea tietäisi!

Arto Alila 23.04.2015 20:44

Asetelmat Sdp:ssä kuten muissakin puolueissa ovat samankaltaiset: se on puheenjohtaja, joka valikoi parhaaksi katsomansa ryhmänjohtajaksi. On tietenkin onnetonta, että juuri valittu ja kokoontunut eduskuntaryhmä törmää heti linjakiistoihin. Tämä semminkin, kun nousevalla viikolla puolueen pitäisi esittää ’yhtä miestä’ hallituksenmuodostajan edessä. Tilanne ei anna kovin kaunista kuvaa ulospäin, vielä vähemmän puolueen jäsenistölle ja äänestäjille.

Aivan yhtä noloa oli, että Rinne ilmoitti Jutta Urpilaisen olevan ”varattu” mahdollisesti tulevaa ministeripostia varten. Tämä lausunto oli kuin hätävalhe, sillä tuttua on, että tänään valittu ryhmyri voidaan nimittää huomenna kivuttomasti ministeriksi yhdellä kädenliikkeellä.

Rinteen operaatiolla on lisäksi muita tuntuvia heijastuksia. Ensinnäkin, viimekesäiset hallitusneuvottelut olivat nyt alkaviin neuvotteluihin verrattuna pelkkää kuivaharjoittelua. Rinteellä ei ole tällaisista konklaaveista mitään kokemusta ja uusi ryhmyri Antti Lindtman on hänkin verrattain vihreä noissa piireissä. Ainoa, jolla on ollut todellista kokemusta viikkojen taistoista, on Urpilainen.

Jos asiat edistyvät niin pitkälle, että demareille siunaantuisi paikka päästä loppusuoralle Sipilän kammarissa, siellä tarvitaan kaikki tieto ja kokemus edellisvuosien hallitustaipaleista sekä kotimaan että EU:n osalta. Näyttää olevan enemmän kuin odotettavaa, että Urpilaista Rinne ei sinnekään kaipaa.

Kaiketi lienee niin, että Antti Rinteen ja Jutta Urpilaisen näkemyserot puolueen toiminta- ja aatelinjauksista ovat niin syviä, ettei niitä voi pitää enää ’sävyeroina’.

Kyösti Salovaara 23.04.2015 21:03

Mikko Majander analysoi tänään Yle ykkösellä terävästi SDP:n ongelmaa. Majander totesi, että SDP on nelikentässä (vasemmisto-oikeisto, liberaali-konservatiivinen) kaikkiin suuntiin suunnilleen keskellä. Kun sitten menee huonosti, kun kannatus ohenee, se tapahtuu jokaiseen neljään suuntaan eli puolue ei menetä kannattajia vain tuonne tai tänne vaan kaikkialle.

Aikaisemmin lainasin täällä norjalaista tv-ohjelmaa, jossa todettiin että sosialidemokratia on pohjoismaissa muuttunut poliittiseksi järjestelmäksi, jonka hienoin tuotos on hyvinvointivaltio. Samassa ohjelmassa todettiin että n.vuonna 1988 Norjaan (ja varmaankin myös Suomeen) ilmestyi yhteisyyden tilalle/rinnalle itsekkyys, omasta edusta kiinni pitäminen ja sen vahvistaminen.

Norjalaiset eivät sitä huomanneet, että itsekkyyden kehitys ei tarkoittanut hyvinvointivaltiosta luopumista vaan kummastakin ”nauttimista”; sillä kukapa puolustaisi esim. subjektiivista päivähoitoa aggressiivisemmin kuin hyvinvoiva keskiluokka.

Tänään sitten SDP keskittyy vain puolustamaan saavutettua olotilaa – ja tietysti sen puolustaminen on järkevää. Mutta jos ihmisille ei luvata mitään muuta kuin puolustustaistelua, se ei todellakaan vetoa kehenkään. Puolustamalla ei pärjää – paitsi Jose Mourinho jonka joukkue pyrkii vain siihen että vastustaja tekee virheen. Politiikassa se ei riitä. Pallo pitää myös pitää hallussa, sillä pitää pelata.

Eihän kukaan muukaan lupaa, mutta sillä ei ole väliä – jostakin syystä. Jostakin syystä vision puuttuminen rokottaa eniten SDP:tä. Ehkä juuri tuon nelikentän position takia.

Jos SDP:n sisällä on ristiriitoja – niin kuin ulkopuolinen nyt voisi uutisten perusteella päätellä – edellisen pohjalta voisi päätellä, että ne koskevat kaikkia nelikentän suuntia, josta sitten seuraa, että tilanteen positivinen ratkaisu on enemmän kuin ”haasteellista”. Ei voi ponnistaa eteenpäin valitsemalla vain yhden nelikentän suunnista, menemällä vasemmalle tai oikealle tai olemalla liberaalimpi tai konservatiivisempi.

Tämä tarkoittanee, että SDP pelastuu vain jos se löytää jonkin uuden ”ajatuksen” ja ”vision” joka yhdistää nelikentän kaikkia suuntia ja ikään kuin ratkaisee poliittisen ongelman avautumalla ”viidenteen suuntaan”.

Kyösti Salovaara 23.04.2015 21:07

Edellisestä jäi sanomatta, että jos SDP nyt hajoaa (konkreettisesti tai kuvaannollisesti) niin nyt ei synny kahta puoluetta vaan neljä!

Risto Virrankoski 23.04.2015 21:09

Urpilainenhan se julkisuuteen toi, että hänellä ja Rinteellä on linjaero. Vaikka Rinne ja Lindtman jälkeen päin vakuuttivat, että puolue on yhtenäinen, ei tämä oikein siltä näytä. Eipä taida SDP'stä olla sisäisesti hajanaisena hallituskumppaniksi.

Se, mitä se yhtenäisyys Rinteen ja Lindtmanin mukaan olisi, eli minkä takana joukot seisovat yhtenä miehenä ja naisena ei ole selvää muutoin kuin yleisten hyvien tarkoitusten tasolla. Ne sopivat varmaan kaikille puolueille. Demarien keinot vain vaikuttavat kovin entisestä maailmasta olevilta. Kuka haluaisi ajaa 70-luvun autolla. Uuutta puheenjohtajaa pukkaa. Puheenjohtajalla on merkitystä kuten Sipilän tapaus osoittaa.

Veli-Pekka Silvan 23.04.2015 21:12

SDP ei näytä ottavan opiksi! Toistetaan samat virheet vuodesta toiseen!

Puolueen suurimpia sisäisiä ongelmia ovat mm. se ettei SDP suvaitse erilaisia mielipiteitä, junttaus, epädemokraattisuus jne....

En usko että puolue pystyy uudistumaan se juna meni jo! Nyt edessä on saattohoito ja kannatuksen lasku, toki kannatus nousee väliaikaisesti mutta pitkässä kaavassa se laskee koska demareissa väki poistuu luonnollisen poistuman kautta ja nuoria ei SDP:n kaltainen jäykkä ja ikävä puolue kiinnosta.

Ja voi olla että jossain vaiheessa puolue hajoaa ja edistykselliset perustavat uuden modernin puolueen.

Sama kohtalo on myös Vasemmistoliitolla edessä.

SDP:n pitäisi sallia kiivaskin kritiikki ja uudistaa totaalisesti puolue, mutta kuten sanottu se ei taida tapahtua.

Puolue on selvästi jakaantunut, mutta toistaiseksi Rinne ja kumppanit ovat onnistuneet vaimentamaan metelin.

Juhani Iivari 23.04.2015 21:17

On tavallaan paradoksaalisesti, että nyt kun Suomessa menee taloudellisesti huonosti ja entistä useamman elämä on varsin tiukkaa, vasemmistopuolueiden kannatus vain hupenee. Ilmeisesti ne yhteiskunnan heikko-osaiset, jotka eivät ole kokonaan passivoituneet poliittisesti, äänestävät persuja.

Jutta Urpilaiinen olisi voinut tarjota SDP:lle uuden tien, mutta hän sortui käsittämättömään ylimielisyyteen. Hänhän kommentoi, että antaa Arhimäen ja Orvon (muistaakseni) debateerata, kun Kataaisen hallitus oli sopinut valuvikaisesta verouudistuksesta. Antti Rinteen ongelma on, ettei hän ole kovinkaan vetovoimainen henkilönä ja hänen ay-tausta lakkokenraalina voi myös olla rasite.

Jos ajatellaan vaaleja voittanutta Kepua, ei kai silläkään ole mitään mullistavaa ohjelmaa eikä ideologiaa - tuskin sen kummempaa kuin SDP:llä. Kataisen ja Stubbin hallituksen kompuroinnin ohella Juha Sipilän persoonallisuus ilmeisesti selittää kepun voittokulkua. Vaikka hän on lestadiolainen (hyi, kauhea hyi eteläsuomalaisille) perusinsinööri, hän ilmeisesti antaa luotettavan vaikutelman ja vetoaa äänestäjiin. SDP tarvitsee myös valovoimaisen puheenjohtajan. Kenties Antti Lindman voisi olla sellainen, mutta Timo Harakka voisi olla todellinen "löytö". Hän on sympaattisen oloinen, loistava mediapersoona, toimittajana varmaan hyvin perillä yhteiskunnallisista asioista ja varmaan hyväoppinen. Hän voisi merkitä SDP:lle enemmän kuin Sipilä kepulle.

Ari Pesonen 23.04.2015 21:28

Kirjoitin SDP:n tilaa käsittelevän blogikirjoituksen Uuden Suomen blogisivulle. Jos SDP:n asia kiinnostaa syvällisemmin - miksi puolue on kuihtunut ja menettänyt yhteiskunnallista asemaansa - kannattaa käydä tuo blogi lukemassa. Kirjoitus löytyy otsikolla ”Miksi SDP on nyt kuihtumassa pois kokonaan?” osoitteesta: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193893-miksi-sdp-on-nyt-kuihtumassa-pois-kokonaan

Kahdessa vuosikymmenessä vuodesta 1995 vuoteen 2015 SDP on menettänyt lähes puolet kannatuksestaan (42 prosenttia). Se on puoluekentän suurin menetys. Herätyskellot eivät puolueessa ole vieläkään soineet.

Viimeistään sosiaalidemokraattisten herätyskellojen olisi pitänyt soida silloin, kun Perussuomalaisista tuli maan kolmanneksi suurin puolue vuonna 2011. Perussuomalaisten nousun syissä mennään SDP:n ytimeen: palkansaajien ja työntekijöiden työllä tehtävään hyvinvointiin siinä yhteiskunnassa, jossa kilpailukykyä ei enää korjata ilman, ettei korjauksilla olisi samalla suoria negatiivisia vaikutuksia työntekijöiden etuihin ja hyvinvointiin. Perussuomalaisten euro- ja EU-vastaisuudessa on pohjimmiltaan juuri tästä kysymys: eurossa talousongelmia ei voida korjata enää helpoimmin devalvoimalla.

Pohjoismaisiin sisarpuolueisiin nähden uudistuskyvyssään SDP:n on jäänyt kaikkein viimeiseksi, ja erityisen paljon suomalainen sosialidemokratia on jäänyt jälkeen uudistuskykyisestä saksalaisesta sosialidemokratiasta. Saksassa suurta tuskaa tuottaneet - mutta tarpeelliset - uudistukset talouteen tehtiin jo puheenjohtaja Gerhard Schröderin aikaudella 2000-luvun alkupuolella.

Saksassa tarvittavat talousuudistukset uskallettiin tehdä sosialidemokraattien johdolla hetimmiten vuoden 2002 euron käyttöönoton jälkeen vuodesta 2003 lähtien. Saksassa euron käyttöönoton edellyttämät talousuudistukset osattiin nähdä ja tehdä oikein, kiitos siitä kuuluu sosialidemokraateille. Nuo talous- ja työmarkkinauudistukset tuottavat edelleen Saksan kasvun.

Sodanjälkeisen Suomen talouden suurin muutos oli euron käyttöönotto vuonna 2002. Vuoden 2008 talouskriisi osoitti karvaasti, ettei euron käyttöönoton edellyttämiä talousuudistuksia suomalaisessa yhteiskunnassa ole tehty ollenkaan - eikä edes mietitty.

Suomen liittyminen euroon merkitsi sitä, ettei Suomi enää voi rahan ulkoisen arvon muutoksilla hankkia itsellensä kilpailijamaitaan parempaa hintakilpailukykyä. Omalla valuutalla vuoden 2008 talousromahdus ja sitä seurannut hintakilpailukyvyn menetys olisi ollut helppo kompensoida antamalla oman markan devalvoitua ilman, että mitään rakenteellisia uudistuksia yhteiskuntaan ja talouteen olisi tarvittu.

Eurossa olo edellyttää suomalaisen työmarkkinaympäristön täydellistä myllerrystä ja se tarkoittaa muutoksia myös siihen, kuinka laajalti yhteiskunta voi puuttua talouselämän toimintaan. Toistaiseksi suomalaisessa puoluekentässä SDP on ollut muutosten suurin jarrumies, kuiskaajana takavasemmalla puolueelle on ollut SAK. Mitään tosiasiallisesti vaikuttavia toimintamalliuudistuksia ei ole kyetty tekemään, suurin pienienkin uudistusten estäjä on ollut SDP. Pelkästään maltilliset palkankorotukset eivät menetettyä kilpailukykyä tuo, toimenpiteellä ei ole riittävää vaikutusta eikä riittävän nopeasti. Elämä menee vain kituuttamiseksi.

Jo vähäisellä devalvoinnilla on valtava merkitys kilpailukyvylle, vaikutukset ovat jo vähäisilläkin valuuttamuutoksilla 10 miljardien luokkaa. Tuloksia voidaan saada aikaan jo muutamassa kuukaudessa.

Sama vaikuttavuus muutoin vaatii erittäin suuria muutoksia ennen kaikkea työmarkkinoiden pelisääntöihin, mutta myös julkistalouden toimintaan. Puhutaan siis rakenteista. Nyt ensimmäisestä kriisistä selviytymistä on harjoiteltu kohta kaksi eduskuntavaalikautta onnistumatta. Meillä ei ole toimintamalleja etenkään työmarkkinoilla siitä, miten menetetty kilpailukyky voidaan palauttaa nopeasti, kun valuutan ulkoista arvoa emme voi enää säädellä omista lähtökohdistamme.

SDP:n linjariidassa on kysymys ammattiyhdistysliikkeen asemasta puolueessa ja sitä kautta puolueen talouspolitiikan linjasta. Linjariidassa kysymys on siitä, jatketaanko ammattiyhdistysliikkeen konservatiivisella ja säilyttävällä linjalla vai tehdäänkö uudistuksia myös työelämään ja talouteen - niin kuin Saksan sosialidemokraatit tekivät heti euro käyttöönoton jälkeen.

SDP:n konservatiivilinjaan (ay-siipi, korporaatit, SAK:laiset) kuuluvat mm. nykyinen puheenjohtaja Antti Rinne, ensimmäinen varapuheenjohtaja Antti Lindtman ja vanha SAK:n osastonjohtaja Eero Heinäluoma. Kaikki ovat ammattiyhdistysliikkeen kasvatteja ja edustavat tosiasiassa SAK:ta (tai STTK:ta).

Uudistuslinjan kärkihenkilö on entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen, muita edustajia olivat mm. Mikael Jungner ja Juhana Vartiainen. Jungner siirtyi sivuun politiikasta ja Vartiainen liittyi Kokoomukseen.

Eipä ihme, että eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi valittiin Antti Lindtman eikä Jutta Urpilaista. Konservatiivit ovat SDP:ssä vahvasti vallalla.

Sirpa Ilola 23.04.2015 22:31

Jännä juttu. SAK ja SAK:n demarit ovat kaksi eri asiaa. SAK on liittojensa keskuksjärjestö, ja järjestää yli miljoonaa keski-, ja matalapalkkaista naista, miestä ja nuorta. Pitäisikö heidän etujään jäävätä vain sen ilon vuoksi, että porvarit voisivat ottaa heiltä pois monta etuutta, ja kurjistaa heidän asemaansa. Sitten voisivat kutsua SAK:ta ja Melinin tutkimusta ns. liituraidastaan halpahintaiseksi, ja tai jopa liukumaksi, eli perinantajaksi, ja näin porvarit iloitsevat ihana keskusjärjestö , love, ja antava moiskit ja merkin rintaan itsenäisyyspäivänä, että ymmärsitte sittenkin tätä uutta ajattelua. Tervetuloa kaikki kokoomukseen...! Ei sentään, emme mitään toopeja olla mekään. Naisjohto on aina oikeassa, ja nyt esim. Ann Selinin kaupanalan palkat ovat alentuneet viime sopimuskierroksen vuoksi noin - 100, mutta mitä?

Sanna Hannuksela 23.04.2015 22:37

Saa nähdä jääkö Rinteen puheenjohtajuus samanlaiseksi yleisä hämmennystä aiheuttavaksi pahaksi uneksi kuin Håkan Juholtin puheenjohtajuus sisarpuolueessa täällä Ruotsissa. Kyllä hän ainakin virkaveljeään Löfveniä huonommin vetää. Tunnettuahan on, että todellinen muutos tapahtuu vasta absoluuttisen pohjakosketuksen kautta. Demarit tekevät kovasti töitä Rinteen johdolla päästäkseen sinne!

PS. Jaksan kyllä ihmetellä, miten SDP valitsi itselleen puheenjohtajan, jolla on niin auttamattoman huono ulosanti? Eikö kukaan ollut kuullut hänen puhuvan, ennenkuin hänet valittiin? Olisivat valinneet Rinteen tukijan Sanna Marinin, niin voisi mennä edes vähän paremmin.

Pentti Kangasluoma 23.04.2015 22:39

SDP vasta on herännyt, pitää osata lähestyä myös itsensä työllistäjiä, pienyrittäjiä. Koulutustason nousu on vienyt puolueaktiivien lapset kokoomukseen. Keskustassa perheperinne pitää myös kaupunkeihin muuttaneet

puolueen äänestäjinä.

Keskustalle läheiset yritykset, kuten Osuuspankki, S-ketju, Valio, Metsäliitto ovat menestyneet hyvin. Se antaa rohkeutta esim. kunnallisvaaleissa ruveta ehdkkaaksi.

Punapääoman sortumisesta, E-liike, STS, Haka, Kansa, silloin alkoi alamäki. Ensi kunnallisvaalien jälkeen on Suomessa demarivapaita kuntia.

Kuntien toimistoissa jyllää keskustan perhedynastiat.

Maanpuolustus,perussuomalaiset ovat selvästi tukeneet omia puolustusvoimia. Ei se ole heiltä ääniä vienyt, päinvastoin.

Puolustusvoimien palveluksessa on äänestäjiä, srn ovat

demarit unohtaneet.

Demarit voisivat ottaa oppia Viron demareilta, mutta SDP on

pitänyt hajurakoa.

Ensio Ruotsalainen 23.04.2015 22:51

SDP:ssä ay-siipi on kaapannut vallan. Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, puoluesihteeri ja ryhmän puheenjohtaja sekä Heinäluoma, kaikki osaavat ay-liturgiat etu- ja takaperin. Lisäksi on vielä Ihalainen, jota kunnioittaa kaikki.

Nähdäkseni SDP:tä ajetaan oppositioasentoon, josta hallitukseen joudutaan.

Paanasen kommentti maanantaina televisiossa vaalikampanjan aloituksesta oli, että se alkoi elokuussa, kun Rinne teki valtionvarainministerille ennen kuulumattomat kiehkuransa. Tämä kertoo myös että näiden herrojen maailmassa kaikki on suunniteltua, myös tämän päiväiset piruetit.

Hanna Strom 23.04.2015 23:16

Mielestäni vaikuttaa siltä, että SDP:ssä on meneillään sekä kulissien takana että ihan ns. framillakin vaaleissa jälleen huvenneen vallan uusjako. Puolue on hävinnyt Eero Heinäluoman (2005-2007) ja sitten Jutta Urpilaisen (2008-2014) ja nyt Antti Rinteen (2014-) johdolla kaikki vaalit ja puolueen kannatus on nyt historiallisen alhaalla, alempana kuin koskaan puolueen historiassa (16,5 %, 34 edustajapaikkaa).

Puolue menetti näissä vaaleissa edellisiin edk-vaaleihin (2011) verrattuna lähes 72 000 äänestäjää. Mutta syöksykierre on alkanut jo Heinäluoman ja Urpilaisen johtokausilla - vuoden 2007 edk-vaaleista näihin vaaleihin puolue on menettänyt 104 489 äänestäjää.

Kahdeksan kansanedustajan paikan menetys iskenee puolueeseen myös taloudellisesti, koska myös puolue- ja lehdistötuet pienenevät, arviolta 1,28 milj. eurolla.

Mielestäni tällainen tappio ja huononeva näkymä antaisi missä tahansa organisaatiossa syyn viheltää peli kokonaan poikki ja ryhtyä vakaviin uudelleenjärjestelyihin.

Mutta mitä tekee SDP? Entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen, jonka johdolla on siis aiemmin hävitty kaikki vaalit, käyttäytyy kuin jonkinlainen marttyyri julkisuuden edessä ja järjestää ns. kohtauksen, vaikka hänen täytyy tietää, miltä se näyttää esim. hallituksen muodostajien näkökulmasta.

Nykyinen puheenjohtaja Antti Rinne ei suoraan sano, ettei halua Urpilaista sisäpiiriin hämmentämään ja päällepäsmäröimään hallitusneuvotteluissa, koska Urpilainen on oikeasti oikeammalla poliittisessa linjassaan kuin demareiden virallinen linja on. Mutta että ministeriksi Jutta pääsisi, kuten on luvattu ja jos niin kävisi, että Sipilä tästä riitaisasta ja epämääräisestä sakista ylipäätään kelpuuttaisi hallituskumppanin. Itse Sipilänä kavahtaisin tällaista keskenään rähisevää "mob" -jengiä.

Pitää myös muistaa, että ajatellen esimerkiksi Urpilaisen omia pyrkimyksiä politiikassa, niin eihän hän nyt varsinaisesti mikään nuori enää ole (s. 1975) ja nuoremmat ja freshimmät (kuten erityisesti mm. Sanna Marin, s. 1985) ja kyllä myös Antti Lindtman (s. 1982) ansaitsisivat jo Urpilaisen omaa äänisaalista (11 627) hipovilla äänimäärillään (Lindtman 10 687 ja Marin 10 911) vieläpä ensimmäisellä yrittämällä) näkyvämmän roolin SDP:ssä. Ehkä he voisivat uudistaa tätä tappiomielialan ja häviäjien puoluetta uuteen suuntaan ja nousuun.

Ja kyllähän Antti Rinnekin sai ihan huomattavan äänisaaliin, 12 147 ääntä ja nousee ensikertalaisena eduskuntaan - paremmalla äänisaaliilla kuin Urpilainen koskaan.

SDP:n kannattaisi antaa näille nuorille ja lisäksi mm. Nasima Razmyarille ja Timo Harakalle jo heti kättelyssä valtaa ja tilaisuuksia uudistaa puoluetta lähemmäksi puolueen henkistä perintöä ja nuorempia kannattajia. Urpilaisen oikeistolaisuudella ja Rinteen ay-takertumisella ei päästä puusta pitkään, vaan tappioiden tie tulee jatkumaan.

Kaarina Karhapää 23.04.2015 23:22

Tosi vaikeaa on tarkalleen hahmottaa näin puolueen ulkopuolelta, mitä sosiaalidemokratialle juuri tällä hetkellä kuuluu. Vaalitappio on aina masentava seikka. Mutta jokainen puolue kokee sen vuoron perään.Suomen poliittisessa kentässä on uusi tilanne. Poliittiseen kenttään on tullut jäädäkseen perussuomalaiset, jotka syövät muiden puolueiden kannatusta. Suomessa on neljä keskisuurta puoluetta. Ei minkään näistä kannata haaveilla hirveän suurta kannatusta. Nyt on vain keskityttävä hyvän politiikan tekemiseen. Ja se on vähäosaisista huolehtimista, oikeudenmukaista verotusta, työpaikkojen luomista, verojen ulkomaille karkaamisen estämistä etc.. ..vain muutamia tavoitteita mainitakseni. Mitä tulee sitten siihen, mitä PJ. Rinne on luvannut kansanedustaja Urpilaiselle, niin tietenkin jokainen odottaa, että lupauksesta pidetään kiinni. Jos sosiaalidemokraatit ovat hallituksessa, niin PJ. Rinne on ainakin lehtitietojen perusteella luvannut Urpilaiselle hallituspaikan. Toivotaan, että

näin käy. Ja jos niin ei kävisi, niin ihmetellä pitää! Eikö politiikassa sittenkään voi/saa luottaa annettuihin lupauksiin?

Riitta Skoglund 23.04.2015 23:29

Tappion hetkellä punnitaan puolueen yhtenäisyys ja julkisuuteenkin alkaa nyt tulla SDP:n sisäisiä linjaeroja. Rinne on linjansa valinnut, eikä naisäänestäjiä ainakaan lisää tule näillä näytöillä. Aivan koominen oli Rinteen lausunto tänään "Jutta Urpilaista olen pyytänyt ministeriksi, jos SDP menee hallitukseen" eli lupaus jostakin, jota ei ole olemassa! Äijät pelasivat naisen ulos - tulee tietysti mieleen, olisiko ketään edellistä miespuheenjohtajaa kohdeltu näin; vrt. Heinäluoma? Ja olisihan se voinut mennä niinkin, että Urpilainen olisi kieltäytynyt äijälinjan pesteistä.

Karu tosiasia on, että kahdeksan paikan menetys tietää miljoonien menetystä puoluetuissa, ja se ei hymyilytä. Rinteen piikkiin menee vastuu tästä vaalituloksesta ja demarien tulevista sisäisistä säästötalkoista.

Sanna Marin sanoi uutisissa sinänsä asiaa, että sisällöt, toimintatavat on uudistettava ja päivitettävä, mutta miten se tehdään, kun miehet menevät vanhoilla konsteilla? Sisältöjen uudistus olisi pitänyt tehdä viimeistään edellisvaalien jälkeen reippaasti ja rankasti "from bottom up", mutta ei tehty, ja se on demarien päänsärky.

Aivan jokaisen puolueen pitäisi tässä maailman- ja taloustilanteessa ja historian vaiheessa tajuta, miten tärkeä on talous ja talouden perusta; tämä ei ole Kokoomuksen keksintö, eikä rahasta ja varallisuudesta puhuminen ole oikeistolaista. Politiikkaa ja arvovalintoja on sitten se, miten ja keiden kaikkien hyväksi talouden tuloksia yhteiskunnassa suunnataan ja käytetään. Lakko-oikeus on tärkeä, mutta kannattaako työläisenkään sahata oksaa altaan?

Aasia ja Afrikka nousevat nälkäisten (sanan sekä konkreettisessa että symbolisessa merkityksessä) kansalaisten työllä. Piteleekö Eurooppa tai Suomi tai SDP kaksin käsin kiinni menneistä saavutuksista mennen selkä edellä kohti tulevaisuutta? Ks. Nuutilan tekstit edellä Ruotsin osaamisen ja ratkaisujen myynnistä.

Teemu Männynsalo 23.04.2015 23:38

Mieleen tulee 2007 eduskuntavaalien SAK-SD:n lopulta käyttämättä jätetty tv- kampanja (Oiva Lohtander), joka tuolloin herätti vastenmielisyyttä alastomuudessaan ja viholliskuvansa raakuudessa. Olisiko niin, että nämä SAK-SD:n omat viholliskuvat ovat aina olleet jotenkin puolueen suosion ylläpitämisessä keskeisiä? On oltu tieten jonkun itselle hyvän todellisen asian puolesta mutta etenkin vahvasti mutta kuitenkin hieman huomaamatta jotakin ryhmää tai kuviteltua etuoikeutta vastaan. Porvarit, työnantajat, pääoma, vastakkainasettelut...Missä ovatkaan ja mistä tulevat SD:n viholliset ja vihollismielikuvat nykyään? Uskotaanko niihin enää tai ovatko ne digiajan maailmassa ihmisille enää realistisia, puhuttelevatko ne? Työ ja pääoma pakenevat Suomesta, entiset asetelmat ovat kovasti ihmisten mielissä muuttuneet eivätkä ihmiset enää kunnolla usko vanhoihin mielikuviin. SD:lta uudistuminen on jäänyt väliin eikä viholliskuviakaan ole päivitetty nykyaikaan. Porvareilla tosin yritettiin hieman pelotella nytkin mutta se ei enää tuntunut toimivan tehokkaasti. Persujen nostamat ja käyttämät viholliskuvat puhuttelivat kansaa voimakkaammin ja lietsoivat voimakkaampia tunteita, pelkoa ja huoltakin. Osin realistista, paljolti epärealistista, mutta tunteiden herääminen on välttämätön yllykke kansalaisen äänestyshalulle. SD:n kriisi on luokkakantaisen valtionhoitajapuolueen kriisi. Persut eivät ole näistä kumpaakaan eikä populismi haittaa ihmisiä; se on nykyisin SD:ta modernimpi työväenliike, jonka suosion takana on tosin aika kyyninen ja negatiivinen perusvire mutta sen viholliskuvat on päivitetty nykypäivään.

Aleksi Päiväläinen 24.04.2015 0:55

Ensiksikin kiitokset Ari-Matti Nuutilalle tästä ja aiemmistakin kiinnostavista päivityksistä länsinaapurin puolelta! Ruotsihan on käsittääkseni ollut Suomeakin "demarimpi" maa männävuosikymmeninä, joten siinäkin mielessä on varsin hyvä verrokki analyysimielessä.

Unskin kysymykseen: Itseäni kyllä yllätti näinkin näkyvä rivien rakoilu heti vaalien jälkeen. Itse olin jotenkin tulkinnut Rinteen ministerilupaukset niin, että hän pyrkisi kaikin keinoin hitsaamaan jakautuneen puolueen yhdeksi joukkueeksi. Mutta tappio tuo aina esille sisäiset ristiriidat, näin kävi tälläkin kertaa. On helppo yhtyä niihin kommentaattoreihin, jotka povaavat demareille pitkää pesänselvitystä. Rinne ei todellakaan voi olla varma paikkansa pysyvyydestä.

Lisäksi villinä korttina mielessäni käväisi, että Rinteelle on saattanut jo asiallisesti ottaen varmistua demareiden paikka oppositiossa. Tällöin ei tietysti ministerinsalkkujakaan olisi jaossa, eikä Urpilaista voisi "kierrättää" ryhmyrin paikan kautta ministeriaitioon.

antti liikkanen 24.04.2015 6:53

Puolueella on monta agendaa. Jäsenten edunvalvonta. Kannattajien asian ajo. Valtakunnan menestys. Eu. Ihmiskunta. Ympäristö. Jokin näistä ei nyt juuri natsaa tai jotain on liikaa. Mikä? Veikkaan, että jäsenten edunvalvonta näyttää nyt äänestäjien mielestä olevan liian tärkeä ja ihmisen asia - empatia, sympatia ja konkretia - ovat liian vähän esillä.

Äänestäjien, ei ay-poppoon - mielestä.

Olipa se totta tai ei.

Kirjoittaja vakuutti vaaleissa 356 äänestäjää.

Juha Malinen 24.04.2015 7:12

Minulle ei ole selvinnyt mitä erinomaista SDP : eella on tarjota laajoille kansankerroksille sellaista jota muut Puolueet eivät jo ole sosiaaliohjelmissaan osoittaneet kannattavansa. ?

Sen sijaan Ammattiyhdistysliikkeen asiainajajana viesti on selkeämpi kuin koskaan.Ongelma vain olemassa että vuosikymmenet sitten sovituilla Työehdoilla kyetään Työllistämään aina vain pienentyvä määrä ihmisiä kun maailmalla työ tehdään halvemmalla.

Etenkin on niin jos Vientitulot vähentyvät.

On kai selvää että Ay-liike voi saada uusia jäseniä ja siten kannatusta vain kun Työtekijöiden määrä kasvaa.

Pentti Kangasluoma 24.04.2015 7:23

Nuorena rakennustyöläisenä jouduimme osallistumaan betoniraudottajien istumalakkoon. "Kyllä kapitalistilla rahaa on", sanoi raudoittajien nokkamies. No, ei ollut, rakennusliike meni konkurssiin.

Sosialidemokraatit, vasemmistoliittoa myöten ovat ajat sitten ymmärtäneet markkinatalouden pelisäännöt. Voitto ei ole kirosana, yritysten tulee kannattaa. Mutta poskettomat optiot, työeläkkeiden perusteettomat korotukset johtoportaissa luovat epäluottamusta koko yhteiskuntaan.

Ei demarit minnekään kuiluun ole kadonneet, ilman Antti Rinteen töppäilyjä lopussa sosiademokraatit voisivat olla hallituspuolue. Historiallisesti katsoen kannatus on tietenkin huolestuttavan alhaalla.

Kuntien, maakuntaorganisaatioiden palveluksessa on vanhenevia demareita, he pyörittävät myös puoleosastoja. Osastoissa on varttunutta ay-aktiiveja.

Tämä sakki ei ole kovin uudistumishaluista. Kas, siinä pulma.

Jukka Lampinen 24.04.2015 8:48

Mihin asiaan huomio pitäisi keskittää, siihen että nimenomaan huonompiosaiset on siirtyneet kannattamaan Keskustapuoluetta, haetaan varmaankin turvallisuutta kun Sossuihin ei luoteta.

Entäs mitä ratkaisua kirjoittajat yleensä tarjoaa, no ne tarjoaa kapitalistisia arvoja. Jos oikeiston arvot on syynä sossujen hykäämiseen, niin ei ne varmaankaan ole oikea ratkaisu tähän tilanteeseen, eihän.

On todella huvittavaa että Sosdem puoluetta, kehoitetaan muuttumaan Kokoomuspuolueeksi.

Samaa mieltä on kyllä myös Sosdem puolueen oikeistosiipi, Lipposlaiset ja Utrislaiset.

Puolueen pitää vain muuttaa painotuksiaan, vihreistä ja ruotsalaisista kultuuriarvoista, pitää siirtyä sosiaalisten arvojen painottamiseen.

Kannattaisi myös painottaa sitä. että tulonsiirto huono-osaisilta hyväosaisille ei lisää vientiä yhtään.

Elikkä pitäisi löytää ne oikeat keinot viennin lisäämiseen eikä vain uskotella, että talouskasvu ja hyvintoimeentulevien elintason säilyminen on sama asia.

Sillä nimenomaan siitä nyt on kyse, me emme pyri viennin lisäämiseen. Vaan säilyttämään hyvintoimeentulevien korkean elitason ja uskottelemme, että kyse on muka talouden tervehdyttämisestä.

Jukka Salminen 24.04.2015 9:12

Komppaan vahvasti Hanna Srtomia erityisesti Timo Harakan huomioimisesta. Toivoisin, että vallitsevassa tilanteessa kaikki puolueet tutustuisivat Harakan kirjoituksiin eurokriisistä ja sen hoidosta.

Vaikken ole demari, olen kuullut, että aikanaan Urpilainen saneli omat ministeri- ym. nimityksensä varsin yksinvaltaisesti. En muista nähneeni ansioituneita pitkän linjan demareita mediassa nyyhkyttämässä rannalle jäämistään ja siten nakertamassa puolueensa yhtenäisyyttä.

Kaikki kunnia Urpilaiselle - taistelijalle - joka hoiti aikanaan oman pestinsä kunnialla. Toivottavasti hän on 4 vuoden kuluttua käytettävissä.

Jouni Pulli 24.04.2015 9:20

SDP:n ay-kytkös tuntuu repivän sekä maatamme että SDP:tä sisäisestikin. Tosin ei kokoomuksen vaalitulostakaan voi kehua, sillä puolue menetti vain yhden kansanedustajapaikan vähemmän kuin SDP. Suurin "puolueemmehan" on ei-äänestäneiden puolue.

SDP:n ongelmien ratkaisu alkaa, jos tosiasiat pystytään myöntämään ja löytämään puolueelle "uutta maata jalkojen alle". Kannatusta ei saada lisättyä siten, että pyritään moittimaan muita. Kansamme on väsynyt huonoihin uutisiin. Nyt voiton vievät ne, joilla on ratkaisukeinoja epäkohtien poistamiseen tai ainakin niiden vähentämiseen.

Tuomo Kokko 24.04.2015 10:26

"Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks", runoili Eino Leino vuonna 1900, SDP:n perustamisen aikoihin.

"Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,

suli hymyks, kun tänään suurempi tuli"

Vuoden 2011 vaalitulosta pidettiin puolueessa surkeana, kun runsaan kahden prosenttiyksikön menetys kannatuksessa merkitsi kolmen parlamenttipaikan tappiota. Kuinka onnellista aikaa se kuitenkin oli verrattuna tähän kevääseen!

Silloin tällöin suomalaisessa politiikassa viritelty presidenttipeli on viime aikoina koskenut esimerkiksi Eero Heinäluomaa, hänen itsensä asiaan toki puuttumatta. Nyt taitaa se pelilauta mennä uusiksi, niin pahasti SDP otti vaaleissa pataan. Eduskunnan puhemiehistössä ei tulla näkemään yhtään demaria, ja samoin on käymässä ministeri-Audien matkustamoissa. Mistä revitään medianoste vuoden 2018 presidentinvaaliin varsinkin, kun Sauli Niinistön asema on aivan kiistaton?

Edelläoleva on tietysti vain pikkujuttu reaaliaikaiseen eloonjäämistaisteluun verrattuna. SDP on keskisuuri naisvaltainen eduskuntapuolue, jolla tosin ainakin jossain määrin on yhä käytettävissään ulkoparlamentaarinen ammattiyhdistys. Tulevaisuus on vielä tavallistakin vaikeammin ennustettavissa! Jos jostain pitäisi vetoa lyödä, panostaisin SDP:n oppositiotaipaleen alkamiseen.

Seppo Laine 24.04.2015 10:54

Demareista on tullut yhden asian liike: työntekijä nähtynä ay-liikkeen silmin. Kannatuksen luonnollinen taso nykymenolla lienee siellä vihreiden ja vasemmistoliiton tasolla.

Keskustapuolueesta on nyt ideologisesti tullut Suomen demokraattipuolue. Jos se Rehnin johdolla pystyy vielä uudistumaan urbaanidemokratiankin puolelle, se voi pysyvästi syödä SDP:n valta-aseman.

Rehn on liberaalidemokraatti luonnoltaan. Se on ehkä vähän turhan liberaalia keskustan enemmistölle. Mitäpä jos kepun seuraava nimenmuutos menisikin sieltä välistä: Suomen Demokraattipuolue.

Puoluekenttäkin uudistuu. On aika hämmästyttävää kuinka nyt uskotaan paluun vanhaan olevan jotenkin itsestäänselvää. Että nyt olisi vain jokin välivaihe ja SDP palaa valtaan kuin luonnonlaki.

Demarit nousi yhtenä historiallisena aikana, jolloin puolueelle oli tarvetta. Nykymaailmassa se ajaa itse itsensä marginaaliin.

Sirpa Ilola 24.04.2015 11:00

Sininen on taivas, sininen on............niin ihmiset eivät halua kuulla, ja nähdä ns. kauhuvisioita, jos omassa kotikolossa ei mene hyvin. Vaaliautot kiirehtivät maakuntiin ns. huutamaan kovaäänisissä, että kohta menee vielä huonommin menkää äänestämään ns. hyvää yötä,eikun työtä! Kuka meistä työläisparkojen lapsista haluaa olla ei-mikään, ei-kukaan, vaan päinvastoin haluaa olla me, ja suomalaisen työn juhlavaate! Iloa, vaikkakin sarkastisessa muodossa olisi joskus edes työläisparalle hyväksi, jopa sydämelle. Lopettakaa paasaus talouskriisistä. Kertokaan miten pääsemme tämän ylitse, ja kertokaa myös mikä on demareitten ns. Jytkyn arvoinen vaalilause: Vaikkapa: "MINÄ EN ANNA ENÄÄ YHTÄÄN ROPOA PORVARILLE, KOSKA TARVITSEN SEN OMAAN KOTIINI JA LAPSIEN KOULUTTAMISEN TURVAAMISEEN JA VANHUSTEN AUTTAMISEKSI"! tai näin " piip, piip, piip, piip ....demarit osaavat kyllä, mutta läskisoosia ja! SAK:n vaalikampanja ns. ulospäin nähtynä oli onneton, lapsellinen, ja kapea-alainen. Hyväät(yötä) oli kuin olikin halpahintainen slogani vakavassa tilanteessa. Uhkaillaan n.s työläisparkaa vielä äänestämään, kun itse l. sopimustietä ei ole saatu kummoisempaa aikaan. Hyvää yötä muka hyvinvointivaltiota ajetaan alas, jos et äänestä. Sanokaa se, se jäi sanomatta! On yritetty, mutta ei onnistuttu. Matalapalkkaisten keskusjärjestön teelmät ovat ns. kotitilalla jo, eli perussuomalaisten maahanmuuttovihamielisyys, ja työttömän tuet olisivat olleet ne kaksi asiaa, joiden avulla olisi kordioninsolmut auenneet, mutta kun ei uskalleta puhua niin kuin on tuta. No, ampilainen taas täällä puuhaa kesäkotiaan kuntoon. Jokaisella meillä on jäsenkortti taskukssa l. ammattiliiton, tai puolueen, ja jopa urheiluseuran. Olemme yksi yksi ihminen, monessa. Love...!

Marita Salenius 24.04.2015 11:04

Johan tässä on näiden blogivuosien aikana ennenkin pohdittu SDPn tilaa, mutta nyt on asiat todella pielessä.

Kaksi edellistä puheenjohtajavaihdosta eivät osuneet nappiin. Henkilöt olivat varmasti oikeat, mutta väärään aikaan. Kun Urpilainen valittiin, ei ollut naiselle tilausta, vaan olisi pitänyt valita Tuomioja. Vasta nyt, kun Rinne tuli valituksi olisi ollut vasta Urpilaisen aika. Rinne olisi valittu sitten jossakin hamassa tulevaisuudessa, jos olisi valittu.

Demarit ovat olleet jo vuosia väärässä paikassa väärään aikaan. Ajan kirjojen lukutaitoa ei ole ja siksi pyrky on kurkkia nurkan takaa mitä muut tekee ja olisiko sieltä itselle otettavaa.

Näissä vaaleissa demarit tulkitsivat poliittista ilmastoa taas väärin. Luottivat pussit päässä siihen, että perussuomalaiset romahtaa. Täällä Keski-Suomessakin menimme (ps) demareiden ohi toiseksi - Ihalaisen ehdokkuudesta huolimatta.

Tuolla yllä joku jo toikin esille lähes negatiivisena asian, että Urpilainen ei ole enää nuori - enpä ole vielä huomannut, että joku pitäisi miehen ikääntymistä heikentävänä asian tilana. Taas tulee mieleen se tutkimus, jossa sanottiin, että keski-ikäisen naisen on vaikeinta tulla valituksi (vaaleista oli kyse, mutta uskoisin että pätee muuhunkin valintaprosessiin), koska hän ei saa ikäisiltään miehiltä tukea. Tutkimuksen mukaan keski-ikäiset miehet - siis jos ylipäätään äänestävät naista - äänestävät nuorta naista. Äkkikatsomalta eduskunnan kokoonpanokin tätä todistaa. Kyllä ne keski-ikäiset ja vähän vanhemmat naiset ovat vähemmistöä ja varsinkin, kun verrataan saman ikäisten miesten määrään.

Onkohan tässä kuitenkin lopulta kyse vain uudesta tilanteesta: neljä suurta puoluetta. Ei näissä neljän tasapeleissä suuria eroja oteta. Varmasti myös puheenjohtajan persoonalla on paljon merkitystä, joka tulevaisuudessa varmasti myös kasvaa. "On se vaan niin lutunen" (Sipilä siis) sanoi eräs naisäänestäjä - keskustalainen kylläkin. Mutta tuo vaan on esimerkki siitä, miten lutusasiatkin voivat lopputulokseen vaikuttaa.

Jussi Sipilä 24.04.2015 11:46

SDP on onnistunut ilmeisesti varsin hyvin pitämään kirjaimellisesti vanhat kannattajansa, mutta ongelma on nuoremmissa ikäluokissa. "Keskipalkkaisten ammattien työvoimaosuus on laskenut vuosina 1995–2008 noin 12 prosenttiyksikköä. Eniten suhteellista osuuttaan hävinneitä keskipalkkaisia ammatteja ovat esimerkiksi konepajatyöntekijät, asentajat ja korjaajat, mikä heijastaa teollisuuden rakennemuutosta. Eniten työvoimaosuuttaan ovat kasvattaneet matemaattis-luonnontieteelliset ja tekniikan erityisasiantuntijat." Demareille otollisia keskipalkkaisia duuneja on tässä maassa nyt 300'000 vähemmän kuin viime laman jälkeisessä tilanteessa "sopi odottaa".

Globalisaatio on siis rouhaissut raskaasti puolueen kannatuksen taloudellista pohjaa - eikä kenelläkään ole tietoa miten juuri tuollaisia työpaikkoja saataisiin Suomeen synnytettyä. Siihen tulee sitten päälle kerroksina identiteettiongelma perinteisen sosialistisen kansainvälisyyden ja monelle työlaiselle kuitenkin läheisen (kuten PS menestyksestä on käynyt ilmi) nurkkapatriotismin välillä. Ota siinä sitten johdonmukaista kantaa työvoiman liikkuvuuteen tai Kreikan paketteihin. Sama koskee, ehkä pienemmässä mittakaavassa, näitä arvokysymyksiä kuten tasa-arvoinen avioliittolaki ja vastaavat.

Sosialidemokraattinen liike lähti ajamaan työlaisten oikeuksia ja jonkinasteista sosialismia. Sittemmin myös rakentamaan hyvinvointivaltiota. Työläiset on nyt varsin hyvin turvattu, vaikka täydellisessä harmoniassa ei EK:n kanssa eletäkään eikä SDP:llä ole kummoisia vastauksia tarjota siihen, miten tilannetta vielä parannettaisiin. Ennemmin monet työläiset tuntuvat olevan huolissaan verotettujen eruojensa käytöstä esim. euroalueella. Sosialismista on luovuttu aikoja sitten ja vain läpinäkyvän kalpoinen haamu kummittelee, ketään ei pelota. Hyvinvointivaltio saatiin, mutta nyt kun pitäisi tietää miten se ylläpidetään ja miten siinä eletään ovat SDP:n eväät loppuneet.

Kuten SDP:n puoluevaltuuston jäsen Ari Kolehmainen totesi, "Pitäisi miettiä, millainen moderni työväenliike on." Ja jos tulos näyttää liiaksi PS:lta, on SDP:lla kokonaan uuden pohdinnan paikka minkälainen liike se aikoo olla. Pelkällä liberalismilla ei ole Suomessa koskaan pitkälle päästy, sen puoluehistoria osoittaa.

Pasi Pekkinen 24.04.2015 12:00

Ajan henki on se, että vasemmistolaisuus on osa yhä harvemman yhteiskunnallista identiteettiä. SDP:ssä korostetaan pehmeitä arvoja, mutta niiden puolesta puhuu moni muu, ilmeisesti monen mielestä uskottavammin. Toisaalta osaa perinteistä SDP:n kannattajakuntaa puhuttelee pehmeiden arvojen sijaan kansallisen eristäytymiseen vetoaminen ja avoin muukalaisvihamielisyys.

Sosialidemokraattiset perinteet eivät sellaisenaan käy nyt kaupaksi, eikä demareilla tunnu olevan (yhteistä) käsitystä siitä, mihin suuntaan heidän pitäisi muuttua.

Hieman epätodennäköiseltä tuntuu tällä hetkellä se, että SDP olisi mukana seuraavassa hallituksessa, joten Rinteen selitys vaikuttaa aika huteralta. Rinne hermoilee asemansa puolesta, ja puheenjohtajapeli siellä taustalla varmaan vaikuttaa.

Tage Lindberg 24.04.2015 12:33

Korjataan nyt Hanna Stromin asiavirhe, Sanna Marin (ääniä 1124) oli ehdolla jo 2011. Lisäksi pitää muistaa, että Urpilainen keräsi äänipottinsa puolet pienemmässä vaalipiirissä kuin Lindtman ja Rinne.

Mitä ikään tulee, niin kun SDP:n jäsenen keski-ikä on n. 62, on Urpilainen edelleen todellinen juniori tässä puolueessa.

SDP:ssä käynnistyy varmasti reipas linjakeskustelu, mikäli puolue jää oppositioon.

Mauno Rissanen 24.04.2015 16:08

Olisiko yksi mahdollisuus näiden tapahtumien selittämiseksi se, että nyt ollaan kokoamassa selvää ammattiyhdistysliikkeen etäispäätettä eduskuntaan? Ei olisi parlamentarismin kannalta hyväksi, jos tavoitteena olisi tehdä eduskuntaan ryhmä, joka on ainoa mahdollinen keskustelemaan ammattiyhdistysliikkeen kanssa työntekijöitä koskevista asioista. Tai että haluttaisiin näyttävän siltä. Toivottavasti eduskunta päättää omaan valtapiiriinsä kuuluvista asioista ja erilaiset etujärjestöt omistaan. Konsensus oikein käytettynä on hyvä asia. On huono, hyvin huono asia, jos hallitusta viedään konsensuksen avulla kuin litran mittaa.

Miika Kurtakko 24.04.2015 16:33

Unski kysyy mitä SDP:ssä oikein tapahtuu, ja minä vastaan: demografia. Puolueen vanhat kannattajat vanhenevat ja kuolevat pois; teollisten työpaikkojen määrä vähenee; puolue ei houkuta nuoria. Tähän kun lisätään maassa vellova ay-vastaisuus, niin aletaan olla nähdäkseni jo aika lähellä totuutta.

Marita Salenius kirjoitti yllä hyvin siitä, kuinka SDP on onnistunut tekemään kunakin aikana ajan hengen vastaisia valintoja puolueen johtoon. Viimeinen onnistunut valinta oli Lipponen 1990-luvulla, jolla oli paljon hengenheimolaisia: Clinton Yhdysvalloissa, Blair Britanniassa, Schröder Saksassa ja Persson Ruotsissa - niukasti polittisen keskilinjan vasemmalla puolella olleita (sosiali)demokraatteja kaikki.

Aatteellisena ongelmana SDP:llä on se, että puolue on lipsunut isoimmasta poliittisesta teemastaan - vapaudesta - sivuun. Kun työväenliike sekä ammatillisella että poliittisella puolella vaati kahdeksan tunnin työaikaa, keskimääräinen työaika oli reilusti yli kymmenenen tuntia; kun vaadittiin 40 tunnin työviikkoa, se oli yli 50 jne. Historiallisesti työväenliike on halunnut vapauttaa ihmiset työn orjuudesta vapauteen. Tästä kumpuaa myös vaatimus tasa-arvosta ja solidaarisuudesta: molemmat synnyttävät kaikille yhtäläisen vapauden.

Työväenliikkeen suurin synti on se, että se on antanut keskeisimmän vaatimuksensa poliittisen oikeiston käsikassaraksi, jonka määritelmä vapaudesta on jokaisen oikeus olla nälissään, rahaton ja ilman asuntoa. Hieman kärjistäen siis. Vasta sitten kun poliittinen vasemmisto ottaa tämän käsitteen takaisin sanomansa keskiöön ja antaa sille kunnon operatiivisen määrittelyn ja tavoitteenasetannan, se voi toivoa nousevansa. Vaikka SDP värväisi puheenjohtajakseen taivaasta laskeutuneen Jeesuksen, puolueen kannatus ei nykyopeilla nousisi.

Tähän loppuun lainaisin Eleanor Rooseveltia, Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltin vaimoa: "Suuret ajattelijat pohtivat ideoita, keskinkertaiset tapahtumia ja mitättömät ajattelijat henkilöitä." Tämä kannattaisi varsinkin demarien muistaa.

Lasse Reunanen 24.04.2015 17:50

Ilta-Sanomat 18.4.2015 / Tomi Auremaa esitteli neljän suurimman puolueen puheenjohtajat lapsuuden- ja nuoruudenkuvissa. Antti Rinne (s. 3.11.1962) iäksi merkitsi virheellisesti 54-vuotiaana. Timo Soini (s. 30.5.1962) myös 52-vuotias ja Juha Sipilä (s. 25.4.1961) huomenna 54-vuotias - samoin 1960-luvun alun ja Alexander Stubb (s. 1.4.1968) 1960-luvun loppupuolelta.

Vuoden 2011 Eduskuntavaalien hallituspohjaa tehtiin 1970-luvulla syntyneen pääministerin laajempana pakettina.

Ilta-Sanoman haastattelussa Antti Rinne; -- "kasvanut sosiaalidemokraattiseen liikkeeseen ihan Nuorista Kotkista -- lähtien". Puolueen nuorisojärjestö usealle kansanedustajalle tuttu, mutta äänestäjille useimmille tuntematon. SDP:n (muidenkin puolueiden) tulisi huomioiden koko väestö kansanvallan toimintamuotoja kehittäen. SDP:n virallisessa nimessä "Sosialidemokraattinen" ja sosiaalidemokraattinen käytäntö enempi puheessa ja median käytössä. Moni tulkitsee sosiaalisen yhteydessä "ali" -kirjoituksen kansanvallan käytäntöä ohjaavana tulkintana, joten kahden a:n käyttö nykyaikaistaisi sosiaaliseen mediaan laajentunutta puolueimagoa.

Antti Rinne hieman änkyttää nopeasti puhuessa - kuten puoluejohtajina olleet Pertti Paasio ja Matti Vanhanen ministerityössä ollessaan - jotka saaneet puheensa haltuun hidastamalla sanottavaansa. SDP:n johdossa Antti Rinteen kannattaa myös painottaa asiasisältöä ja kiirehtimättä sanoa se mitä on ensin hyväksi ajatellut.

Kaisa Ranta 24.04.2015 18:38

Olen miettinyt tätä kysymystä jo vuosia, eikä se tosiaan liity vain henkilöihin.

Ainoa selkeä vastaus on, että demareilla ei ole aatetta. Ei ainakaan sellaista, joka olisi selkeä myös nuorelle kaupunkilaispolvelle.

Jos saa vähän huudella täältä punavihreän kuplan maantieteellisestä ytimestä (Kalliosta ja sen vierusalueilta), katsokaapa äänestysalueiden lukemia. Demarit eivät pärjää alueilla, joilla nuorehkon ja sekalaisen kaupunkilaisprekariaatin osuus on suuri.

Kun Osku Pajamäki syytti suuria ikäluokkia x- ja y-sukupolvien tulevaisuuden varastamisesta, odotin jo, että jotain tapahtuu. Ei ole tapahtunut. SDP on puolueena hukannut systemaattisesti mahdollisuutensa - jo vuosia! - oppia ymmärtämään, miltä koulutetun pätkätyöläisen arki näyttää. Vasemmistoliitto on onnistunut tässä huomattavasti paremmin, samoin Vihreät (joka on täällä helppo valinta monelle sellaiselle, joka tuntee jonkinlaista yleissolidaarisuutta muttei pidä itseään huono-osaisena).

Ay-liike on samoin taakka nuorten silmissä. Entistä harvempaa kiinnostavat järjestöt, jotka tuntuvat nekin keskittyvän ns. täysjäsentensä (yhtenäinen työhistoria ja täyspäiväinen, toistaiseksi voimassa oleva työsuhde) etujen puolustamiseen. Ay-liike ei ole onnistunut osoittamaan, että se olisi hyödyksi työelämään pääsemisessä. Ei myöskään SDP. Olisi paljon niitä, jotka eivät tunne oloaan kotoisaksi kokoomuslaisessa menestyjäkulttuurissa (joskin moni näyttää tuntevan), mutta näitä ihmisiä SDP ei onnistu puhuttelemaan.

Jos puolustetaan saavutettuja etuja, miten puolustetaan sitä, joka ei ole niitä etuja vielä saavuttanutkaan?

En muuten laskisi liikaa Timo Harakankaan varaan, vaikka hän terävä onkin.

Kyösti Salovaara 24.04.2015 21:00

Kun tässä yksi ja toinen (minäkin) vaatii demareilta jotakin "pelastavaa" oppia, niin ihan rehellisesti kysyn: mitä hemmetin oppeja nämä muut puolueet muka tarjoavat?

Ja kun eivät tarjoa, miksi tämän yhden onnettoman pitäisi tarjota?

SDP:n aatteettomuuden kritiikki on tässä mielessä vähän pettävällä hiekalla, luulen.

Juhani Iivari 24.04.2015 21:49

Niin tuosta Rinteen lakkokenraalitaustasta. Se ei varmastikaan lisännyt äänestäjien luottamusta, että hän ajattelee päällimmäisenä isänmaan etua eikä vain puolueen tai jonkun eturyhmän etua. Luulen, että moni äänestäjä kaipasi sellaista. Kenties Sipilä parhaiten onnistui mielikuvan luomisessa, että hän edustaa koko Suomen etua.

Vaalitappion jälkeinen SDP:n haikailu oppositioon näyttää heijastavan puoluepoliittista taktikointia eikä niinkään huolta Suomesta. Taustalla on ilmeisesti salainen toive, että Sipilän hallitus epäonnistuu enemmän tai vähemmän haastavassa tehtävässään ja että oppositiossa joka tapauksessa kasvaa korkoa. Se ei kuulosta kovin vastuullisesta politiikalta tässä tilanteessa. Kyllä SDP:n pitäisi vakavasti pyrkiä hallitukseen.

Jos Suomessa halutaan Sipilän kaipaamaa yhteiskuntasopimusta, ei ammattiliittoja voida kokonaan sivuuttaa ja sanella heille ratkaisuja. Se ei toimi Suomessa. Vasemmisto kuitenkin edustaa voimakkaimmin niitä poliittisella kentällä. Niinpä vasemmiston ja erityisesti SDP:n mukana olo hallituksessa olisi tärkeää. Hallitusratkaisun ei saisi lisätä vastakkainasettelua työmarkkinoilta, ja ammattiliittojen on myös aika alkaa ajatella koko kansakunnan etua eikä vain jäsenistönsä lyhyen aikavälin etua.

Pentti Kangasluoma 25.04.2015 8:44

Miten tullaan kansanedustajaksi, sitä täytyy pohtia kaikissa puolueissa.

Miten tullaan kirjailijaksi? Erno Paasilinnan vastaus oli, täytyy elää sellainen elämä että tullaan kirjailijaksi. Täytyy sattua yhtä sun toista elämässä. Sama koskee mielestäni myös kansanedustajia.

Jos tulee nuorena kansanedustajaksi, nuorisojärjestöjen kautta, opinnot voivat jäädä niin kuitenkin on matkaa ennenkuin on 65 vuotias. Eduskunnasta voi pudota, edustajat voivat odottaa että puolue järjestää viran. Julkishallinto on supistuva elämänalue, joten erityisesti vasemmistossa täytyy välttää keskenjääneitä opintoja.

Opiskelijajärjestöt ja vastaavat kehittävät kielitaitoa, kansainvälistä toimintaa. Pohjantähden lopussa Janne Kivivuori käveli pojanpoikansa kanssa Pentinkulmalla. Nuorukainen ei tuntenut mitään pyhään yhteyttä

maahan. - Sulla on niin hyvät läskipohjat, Janne lohkaisi.

-Elämä on toisaalla, sinne pääsee taksilla, kirjoitti Jari Tervo. Elämä on

ulkomailla, sinne pääsee lentokoneella ajattelee yritysjohtajat ja jättävät vanhenevan väestön metsien keskelle, rannikolle.

Perussuomalaisten ehdokkaiden rosoisuus johtuu siitä että he ovat usein

ihmisiä joilla ei ole enää paljon menetettävää. Ei tarvitse ajatella mitä

naapurit ajattellevat.

Kun selaa Timo Harakan tietoja niin ymmärtää että ministeriainesta selvästi. On tehty monenlaisia asioita. Ei ole koko ajan laskelmoitu

mitä puolue hyötyy, mitä itse.

Pekka Turunen 25.04.2015 10:09

Kyösti Salovaara kysyy mitä oppeja muut puolueet muka tarjoavat kun Sdp:ltä sellaisia vaaditaan. Eivätpä muutkaan mitään täräyttävää tarjoa, mutta olennaista on että heidän sanomansa tuntuu silti äänestäjille kelpaavan.

Sama kai se todellakin sinänsä on, jos Sdp ei löydä nykymaailmassa suuntaansa ja kuihtuu merkityksettömäksi. Tilalle on tulijoita. Kaikkia meitä, jotka kuitenkin arvostamme Sdp:n panosta Suomen rakentamisessa menneinä vuosikymmeninä, moinen kehitys harmittaa. Me haluaisimme takaisin tulevaisuutta rakentavan Sdp:n, emme tätä nykyistä haparoivaa, näkemyksetöntä ja muutoksia vastustavaa varjoa entisestä.

Kyösti Salovaara 25.04.2015 13:18

Niinpä, ja onhan se niin kuin Pekka tuossa sanoo: jos kansalaiset eivät tunne SDP:tä tarpeelliseksi, se katoaa ja tilan täyttää joku muu (ei jää eduskuntaan tyhjiä penkkejä). Ja silti se monia harmittaa; miksi ei hyvinvointivalton ja monien ihmisiä palvelevien rakenteiden syntyyn vaikuttanut puolue löydä mitään isoa asiaa jolla tulevaisuus ansaitaan.

Muut puolueet, kuten keskusta ja kokoomus näyttävät pääasiassa etsivän teknokraattisia ratkaisuja akuutteihin ongelmiin eikä siinä tarvita "Jeesusta" avuksi. Sipilän kaltainen teknokraatti riittää.

Sanon vielä: on kohtuutonta vaatia että ammattiyhdistysliike toimisi kuin valtion virasto, joku sosiaalikonttori, sillä eihän työnantajienkaan etujärjestö niin toimi. Minusta on kummaa esim. että STKK:n päämies eniten kantaa huolta pienpalkkaisten asemasta (vaikka se humaanisti on oikein, mutta kuuluuko Palolalle) ja unohtaa kokonaan ns. hyväpalkkaiset ammattimiehet (ja naiset) joiden etujen ajamiseen ko. järjestö on aikanaan perustettu. On kummallista että nimenomaan vasemmalla on häpeä edes vaatia palkansaajien aseman parantumista. Oikealla, omistajien joukossa tällaista "häpeää" ei tunneta.

Eikö Lylyn ja Palolan pitäisi asentaa visio niin, että keskipalkkaiset ovat kohta hyväpalkkaisia, pienipalkkaiset keskipalkkaisia jne?

Täälläkin on moni kantanut huolta (melkein pelkoa) että SDP käyttää hyväksi ammattiyhdistysliikettä. Hieman kerettiläisesti sanon, että ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonnalle olisi hyväksi olla kuuntelematta SDP:n toiveita. Miten Engels tuon parhaiten sanoikaan: yksi tahtoo yhtä, toinen toivoo toista ja se mikä tapahtuu, on jotakin mitä kukaan ei tahtonut. Siis: markkinatalous parhaimmillaan! Tai pahimmillaan, ihan miten vaan.

Aleksi Päiväläinen 26.04.2015 1:57

Keskustelu on tainnut hieman Unskin alkuperäisestä kysymyksenasettelusta laventua, joten työnnänpä vielä uudestaan oman kauhani soppaan.

Juhani Iivari kirjoittaa: "Hallitusratkaisun ei saisi lisätä vastakkainasettelua työmarkkinoilta, ja ammattiliittojen on myös aika alkaa ajatella koko kansakunnan etua eikä vain jäsenistönsä lyhyen aikavälin etua."

Kyösti Salovaara kirjoittaa: "Minusta on kummaa esim. että STKK:n päämies eniten kantaa huolta pienpalkkaisten asemasta (vaikka se humaanisti on oikein, mutta kuuluuko Palolalle) ja unohtaa kokonaan ns. hyväpalkkaiset ammattimiehet (ja naiset) joiden etujen ajamiseen ko. järjestö on aikanaan perustettu."

Näissä kahdessa kommentissa minusta näkyy varsin hyvin tämä AY-liikkeen perusdilemma, mikä heijastuu osaltaan myös demareihin. Liitot esimerkiksi puolustavat oikeuttaan päättää eläkejärjestelmästä (tai vähintäänkin taistelevat sen puolesta, että hallitus ja eduskunta pysyisivät kumileimasimen roolissaan. Toki hieman kärjistän.), mutta samaan aikaan toimivat omien jäsentensä edunvalvojina. Tämä asetelma uhkaa työntää meidät kaikki "pysähtyneisyyden aikaan". Tämän on osaltaan Osmo Soininvaara hyvin tuonut muun muassa Sata-komitea-kirjassaan esille; AY-liikkeen kokema "omistajuus" sosiaaliturvajärjestelmää kohtaan saattaa johtaa umpikujaan, mikäli mitään uudistuksia halutaan yrittää.

Tätä taustaa vasten demareiden erittäin vahva AY-kytkös alkaa olla enemmän rasite kuin voimavara. Demareiden pitäisi irrottautua tästä kytköksestä ja rakentaa rohkeasti uusi visio 2010-luvun työväenliikkeestä. Luonnollisesti tässä visiossa myös perinteisillä SAK/STTK-taustaisella vanhan liiton väellä voi olla roolinsa, mutta ei nykyisenkaltaista monopolia.

Ehkäpä "rinteeläisten" ja "urpilaislaisten" välisen valtataistelun voi katsoa olevan yksi episodi tässä suuren linjan hakemisessa.

Antti Liikkanen 26.04.2015 8:29

Jokainen kynnelle kykenevä kioski täyttää parhaillaan yhtä pallia innolla ja suurin odotuksin.

Huoneen aina avoimen oven pielessä tai siirrettävänä pöytälaattana avokonttorissa löytää englanninkielisen tekstin

Chief Digital Officer

Jokohan Saariniemenkadun vahtimestari on tuollaisen metafora-uudentumiskyvystä kertovan laalan tilannut?

Viimeksi kiinnitetty laatta ruuvataan muuten ensimmäiseksi irti kun "kalman koura iskee".

Olli Saarinen 27.04.2015 1:24

Komppaan Aleksi Päiväläisen Kyösti Salovaarakritiikkiä, sillä mielestäni nimenomaan ay-liike ratsastaa köyhän selässä ajaessaan vahvempien oikeuksia. Kuitenkin: kuka meillä ajaa solidaarista palkkapolitiikkaa ellei ay-liike, kuka pitää huolen tasa-arvoisesta työelämästä ellei ay-liike.

Pitäisikö Björn Wahlroosin perustaa uuswrightiläinen työväenyhdistys työsuojelutoimiin? Tätä tuntuu ay-liike ja siihen liimautunut Sdp vaativan työnantaja- ja kapitalismikritiikissään kun vastuuttaa työantajatahon asioista, jotka itse pitäisi hoitaa.

Näin Sdp:n yhteiskuntavaatimusten tulisikin kohdistua ay-liikkeeseen, jotta esimerkiksi tasa-arvo toteutuisi julkisten ja yksityisten alojen työehtojen välillä tai osuustoimintaan, joka vastaa suuresta osasta rahoitus-, vakuutus- ja vähittäiskauppasektoria.

Keskiluokkainen palkansaaja on aina oloissamme saanut palkkansa, yleensä ennakkoon aiheuttaen tasapaino-ongelmia. Itsekin inhoan optiopellejä ja eläkeahneita, mutta nämä tapaukset ovat niin marginaalisia, että niiden mainitseminen yleiskeskustelussa on pelkästään propagandistista.

Pentti Kangasluoma 27.04.2015 15:00

Olli Saarinen - yhteishenkeä murtaa tehokkaasti sellaiset "marginaali-ilmiöt", jotka näyttävät että kansalaisia kohdellaan epätasa-arvoisesti.

Joukko talouselämän ja politiikan vaikuttajia liittoutuu, valitsevat

toisensa yhtiöiden hallituksiin, ja sitten nostavat optiot, eläke-edut

pilviin, niin ei sellaista pidä hyväksyä. Näitten etujen kustannuksia voidaan

pitää marginaalisina, mutta samalla kylvetään myrkkyä yhteishengelle.

Ei voi vaatia toisilta uhrauksia, malttia, jos ei itse ole siihen valmis.

Politiikan moraalin kulmakivi on että kun omat alkaa saalistaa niin pitää

olla rohkeutta panna sille toppi.

Katselin veteraanipäivän lähetystä. Muistelin Tali-Ihantala elokuvaa. Muistelin kenraali Lagusta joka määräsi oman poikansa kärjessä ajavaan panssarivaunuun. Sellaisiakin herroja sitä on ollut tässä maassa.

Jos on vähänkin esimieskokemusta niin on huomannut kuinka haitallista on antaa etuoikeuksia joillekin. Sama asia myös kansakunnan tasolla.

Unto Hämäläinen 27.04.2015 15:09

Kiitos Pentti, Olli, Antti ja muut kommentaattorit, jotka olette ruotineet Sdp:n tilaa. Luulen, että on laajin ja asiapitoisin sekä monipuolisin keskustelu demarien nykytilasta. Antti Rinne lausui Ylen Aamu-TV:n lähetyksessä, että Sdp:ssä on kolmannes hallitukseen menon kannalla, toinen kolmannes sitä vastaan ja kolmas harkitsee vielä. Tilanne on siis aidosti auki. Kirjoitan seuraavan postauksen huomenna tiistaina 28.4. kunhan eduskunta on järjestäytynyt, hallituksen tunnustelija Juha Sipilä on valittu ja tunnustelija on jättänyt kysymyksensä puolueille. Huomenna ohjelmassa näyttää olevan myös Stubbin hallituksen eronpyyntö ja siirtyminen toimitusministeristöksi. Näillä mennään - Unski

Olli Saarinen 27.04.2015 18:05

Olen Pentti Kangasluoman kanssa täsmälleen samaa mieltä yhteishengen merkityksestä mikä luo luottamuspääomaa ja siitä, että optiot ja ylimääräiset ostoeläkeet ovat moraalisesti arveluttavia. Vastustin optioita jo 1990-luvun alussa piensijoittajan näkökulmasta. Suurimman haitan sijoittajille optiot toivat kielteisen mielikuvan vuoksi, jolloin osakkeenomistajat joutuivat maksamaan ne kolmasti: ensin kun ne lunastettiin, toisen kerran niistä koituneen palkankorotuspaineen vuoksi ja kolmanneksi pörssiosinkojen verotuksen kiristymisen vuoksi. Valtiokapitalistiset yhtiö ovat erityisesti kunnostautuneet optio- ja eläkemielessä.

Mutta mielikuvien sijaan raaka reaalimaailma osoittaa, että ensin ahneet ay-demarit nostavat miesduunareitten palkkoja ja sitten kiltit kuntademarit hoitavat pienipalkkaisten sosiaaliturvan ja tasa-arvo-ongelmien asianajon. On olemassa siis hyvä kuntademari ja paha ay-demari jotka käyvät kansantaloudelle kalliiksi koska he vuorotellen vedättävät edunsaajien enemmistön etuuksia.

Demarien yhteishenki on ay-puolella "pidetään omista huolta" ja kuntapuolella "pidetään kaikista huolta (kunhan huolenpitäjä on kunnan palkkalistoilla)" ja koska mielikuva vaatii vastapuolen siksi siilaantuu luonnostaan paha työnantajakapitalisti, joita on niin harvassa että paikalle kelpaa myös lääkäri-asianajajasääty.

Summa summarum: sosialidemkraattisen hyvinvointiyhteiskunnan edelleenkehittämisen ongelma on mielikuva siitä, että paha kapitalisti edelleen olisi hyvinvoinnin esteenä. Meillä valta ja tulot ovat olleet palkansaajilla viimeistään Paasion hallituksesta siten, että vastapuoli on lähes puuttunut ja siksi kestävyysvaje.

Vesa Kaitera 28.04.2015 11:53

SDP:n ongelma on se, ettei siellä tapahdu juuri mitään, satunnaista riitelyä lukuun ottamatta. SDP on juuri nyt aivan hämmästyttävän kädetön puolue, joka on jumiutunut vallitsevien rakenteiden itseisarvoiseen säilyttämiseen. Jos se saisi takaisin edes osan aimepaa muuttajan imagoaan, niin nuoretkin voisivat kiinnostua siitä aivan toisessa määrin kuin nyt.

Antti Rinteen johtamina en usko demarien pystyvän kovin paljoa uudistumaan. Hänen heivaamisensa pois palliltaan on välttämätön joskaan ei riittävä liike negatiivisen kehityksen katkaisemiseksi.

PS:lle tulee tämä seuraava hallituskausi olemaan hyvin vaikea, jos se on koko kauden hallituksessa mukana. Tuon puolueen mahdollinen romahtaminen voisi avata SDP:lle tilaisuuden voittaa takaisin suuren määrän PS:lle aiemmin menettämiään äänestäjiä. Mutta se on vain mahdollisuus, ei suinkaan varmuus.

Pirkko Luhtanen 28.04.2015 17:19

Kylläpä on Antti Rinteen vahva (ay-)imago karissut puheenjohtajataipaleen edetessä. Nyt on jäljellä enää epävarma, ristiriitoja aiheuttava persoona. Jutta Urpilainen tuskin takaisin on pyrkimässä puolueen johtoon, mutta Rinne tuntuu nyt epäilevän vähän kaikkea ja on siksi hapuileva ja päämäärätön. Ehkä SDP:n pitää todellakin löytää yskivään koneeseen polttoainetta uusien tekijöiden muodossa. Vanhaan eli Urpilaiseenkaan ei ole mielestäni paluuta. Keitä nämä uudet tekijät ovat, on väläytetty Harakkaa ja Marinia, heistäkö SDP:n pelastajat?

Luetuimmat
  1. 1

    Länsimetroa riivaa nyt vakava sähkövika, jonka syytä ei tiedä kukaan – koeajoa varten on tehty ”purkkaviritys”, aloitus voi viivästyä viikkoja

  2. 2

    Trump kysyi, mitä Ruotsissa tapahtui eilen illalla – nyt joukko maan parhaita valokuvaajia vastaa

  3. 3

    Yksi Suomen teollisuuden suurimpia julkisia salaisuuksia: Sakon asetehdas osui napakymppiin, kun sen kivääreistä tuli hitti Yhdysvalloissa

  4. 4

    Norjalainen uutistoimisto uutisoi vahingossa, että kuningas on kuollut: ”Norja suree. Kuningas Harald V on kuollut xx-vuotiaana”

  5. 5

    Vanhanpiian vero poistui vuonna 1975, mutta sinkkuja sorretaan yhä yhteiskunnassa – ”Maksoin yhden hengen lisää matkasta, mutta jouduin silti jakamaan huoneen”

  6. 6

    Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

  7. 7

    Nämä lyhyet videonpätkät jäävät suomalaisen huumorin historiaan – 30-vuotinen gif luo yhä uusia klassikoita

  8. 8

    Raiskauksesta tuomitulle kuubalaiselle lentopalloilijalle 500 euroa jokaisesta sellivuorokaudesta Suomessa – Sittemmin syyttömäksi todettu mies saa lähes 200 000 euroa

  9. 9

    Kirpputorilla asiakkaat ovat tylyjä – paitsi jos myy XL-vaatteita

  10. 10

    Poliisi juoksi itsensäpaljastajan kiinni Helsingin Mellunkylässä – silminnäkijöiden mukaan sama mies on nähty paljastelemessa itseään aiemminkin

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

  2. 2

    Tajuttomana 15 vuotta maannut mies virkosi, kun tutkijat osuivat oikeaan hermoon – löydös voi parantaa koomapotilaiden hoitoa

  3. 3

    Yksi Suomen teollisuuden suurimpia julkisia salaisuuksia: Sakon asetehdas osui napakymppiin, kun sen kivääreistä tuli hitti Yhdysvalloissa

  4. 4

    Asutko Mersu-seudulla vai Toyota-kulmilla? HS selvitti koko Suomen postinumeroalueiden suosituimmat automerkit

  5. 5

    Millaista palkkaa nuorten unelma-ammateista todellisuudessa maksetaan? HS:n testi paljastaa niin muusikon kuin koodarinkin ansiot

  6. 6

    Helsingin hinnat karkaavat ensiasunnon ostajien käsistä, huonokuntoinen pikkukaksio voi maksaa jo 250 000 euroa – katso laskurista, kuinka suureen asuntolainaan sinulla olisi varaa

  7. 7

    Verkko pursuaa lentoja ja majoituksia vertailevia hakukoneita, mutta moni niistä jekuttaa kuluttajaa – Näillä ammattilaisten vinkeillä löydät varmasti halvimmat liput ja majoitukset

  8. 8

    Pohjois-Korea uhkasi ampua alas Yhdysvaltojen pommikoneet – Valkoinen talo pitää puheita Trumpin julistamasta sodasta ”absurdeina”

  9. 9

    Autoilijoiden törttöily käy yhä villimmäksi Töölössä – video näyttää, miten auto toisensa perään koukkaa kiveyksen yli pyöräilijöiden sekaan pyörätielle

  10. 10

    Vanhanpiian vero poistui vuonna 1975, mutta sinkkuja sorretaan yhä yhteiskunnassa – ”Maksoin yhden hengen lisää matkasta, mutta jouduin silti jakamaan huoneen”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Maailmanloppu tulee lauantaina, kun mysteeriplaneetta iskeytyy Maahan, selittää amerikka­lainen profeetta – Voiko aurinko­kunnassamme piileskellä tuntematon planeetta?

  2. 2

    Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa – Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan

  3. 3

    Helsingin poliisin raiskaustilastoissa toistuu tuttu tarina – HS:n kokoama kartta näyttää, mihin kaupunginosiin raiskaukset keskittyvät

  4. 4

    Kuvia Suomesta: Outi Pyhäranta kuvasi Miss Suomi -kisan osallistujia arkioloissa

  5. 5

    Nuori lääketieteen nero Helsingin Tammisalosta keksi aivoporan – pääsi huippukirurgin ryhmään heti opintojen alussa

  6. 6

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  7. 7

    ”Hän on se, jonka silmät ovat täynnä iloa” – Viisivuotias Lucas Räisänen on vakavasti sairas, ja nyt viranomaiset pohtivat, saako hän jopa miljoonia maksavan lääkkeen

  8. 8

    Bussikaaos jatkuu myös iltapäivällä pääkaupunki­seudulla – Nobinan lakko vaikuttaa 200 000 ihmisen liikkumiseen

  9. 9

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  10. 10

    Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

  11. Näytä lisää