Perässähiihtäjä

Mikä on demokratian tila?

Demokratia, mikä onkaan ihanampi sana. Olin maanantai-iltana kommentaattorina blogiystävämme Jussi Lähteen liikkeelle saamassa keskustelussa, jossa aiheena oli Kehittyykö demokratia?  Niinpä ajattelin, että tuon mainion Jussin kunniaksi myös tässä blogissa pohdittaisiin demokratian tilaa nykyisessä Suomessa.

Tilaisuuden kutsussa Jussi kirjoitti näin:

”Pidämme Suomea helposti demokratian mittatikkuna, jonka kautta arvioimme muuta maailmaa. On kuitenkin hyvä katsoa, onko demokratia Suomessa kehittynyt ja mitä tulee erilaisten hallinnonuudistusten myötä tapahtumaan.”

Jussin johtamassa paneelikeskustelussa, joka järjestettiin Helsingin Savoy-teatterissa, asiaa pohtivat kansanedustajat Pekka Haavisto, Anna Kontula ja Annika Saarikko sekä tohtori Markku Jokisipilä Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta. Kommentteja esittivät Lasse Lehtinen, Kirsi Piha ja minä.  Myös kuulijajoukossa oli arvovaltaista väkeä, muiden muassa Eeva ja Martti Ahtisaari.

Hyvä keskustelu käytiin, mutta en valitettavasti pysty sitä tässä referoimaan riittävän tarkasti, koska jännitin niin paljon omaa esiintymistäni. Tämmöisiä kömmähdyksiä voi tapahtua amatööriesiintyjälle.

Onneksi tukevan pohjan blogikeskustelullemme luo viime viikon torstaina (3.12. 2015) julkistettu Demokratiaindikaattorit-raportti. Siitä laadittuun tiivistelmään voi tutustua tämän linkin takaa. Tästä linkistä pääsee katsomaan myös oikeusministeriön järjestämän tiedotustilaisuuden puheenvuoroja. Tilaisuudessa  esiintyivät raportin tekijät Sami Borg, Kimmo Grönlund, Elina Kestilä-Kekkonen ja Jussi Westinen.

Minua aivan säikäytti tämä tutkimusraportissa esille tullut käsite osallistumiskuilu.

”Alueiden, ikäryhmien ja koulutustasoryhmien väliset erot ovat laajenemassa osallistumiskuiluiksi. Eduskuntavaalien äänestysprosentit ovat laskeneet varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Itä-Suomen vaalipiiriuudistus ei auttanut asiaa. Helsingissä ja Uudellamaalla äänestysaktiivisuus on laskenut selvästi muuta maata vähemmän”, tiedotteessa sanotaan.

Osallistumiskuilu on jo nyt ilmeinen tosiasia, jonka olemassaolo meidän on pakko myöntää.  Hyvä kysymys on, mitä se merkitsee pitkän päälle suomalaiselle demokratialle. Käykö tässä niin, että suomalaiseen yhteiskuntaan muodostuu viidenneksen tai jopa neljänneksen kokoinen ”alaluokka”, joka ei koskaan äänestä ja sen myötä antaa piut paut koko demokratialle? Jos näin kävisi, se olisi paha takaisku.

Koko tutkimusraporttiin voi – ja kannattaa – tutustua tämän linkin takaa.

Eipä tässä muuta sanomista olekaan, sillä tutkijoiden tekemissä raporteissa on aihetta vaikka mihin.

Päivän Hyvä Kysymys kuuluu: Mikä on demokratian tila?

Jk. Kiitos Musta Pekka-keskusteluun osallistuneille. Tämän blogikeskustelun jälkeen olenkin– vastoin viime postaukseni alkuoletusta – taipuvainen uskomaan, että työmarkkinasopimuksen neuvottelupöytään palataan vielä tammikuussa. Mikään taho ei halua Mustaa Pekkaa kouraansa. Viivyttely (vatulointi) ei ole yleensä ole hyvästä, mutta nyt voi olla viisasta antaa lainvalmistelun edetä rauhassa ensi vuoden alkupuolelle asti, jotta työmarkkinajärjestöt saavat sen varjolla lisää aikaa omille ratkaisuilleen.

Lisäys keskiviikkona 9.12. kello 12

Päivän lukuvinkki:

Emeritus professori Raimo Väyrysen kolumni tämän päivän Demokraatissa kannattaa lukea. Väyrynen ruotii siinä oppositiopuolueiden roolia Juha Sipilän hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen konfliktissa. Kolumnin voi lukea tämän linkin takaa.

48 vastausta artikkeliin "Mikä on demokratian tila?"

Markku Miettinen 08.12.2015 18:31

Sellaisen demokratian tila olisi hyvä, jossa puolueet ja poliitikot avoimesti myöntäisivät heikkoutensa ja avuttomuutensa suurten kysymysten edessä. Osoittaisivat suhteellisuuden tajua ja toteaisivat, ettei politiikalla ratkaista läheskään kaikkia ongelmia. Tunnustaisivat jo etukäteen, että hallitusohjelmakin on vain pala paperia, jonka yksi yllätys voi muuksi muuttaa. Kokoontuisivat tv-ohjelmiin toteamaan, että aivan eri tavalla meni kuin tarkoitettiin, mutta parasta koetettiin vajavaisin kyvyin tehdä.

Hyvässä demokratiassa äänestäjä vaihtaa puoluetta ja ehdokasta ilman omantunnon tuskia, jos katsoo sen tarpeelliseksi. Hyvä äänestäjä näkee poliittisen pelin läpi ja on demokratian ritari, tasapainottaja, joka valvoo, etteivät kaikki matkustajat mene yhdelle puolelle laivaa ja kaada koko paattia.

Emme kuitenkaan ihannevaltiossa elä, demokratian tila on huonontunut, ei tunneta osallisuutta asioiden hoitoon. Eikä asiaa paranna, että kaikesta yritetään tehdä aina vain entistä suurempaa. Aidot luottamusmiehet ja -naiset kuolevat sukupuuttoon, tilalle ovat tulleet ammattilaiset avustajineen, heillä tähtäimenään hyvät virkapaikat.

Vaalit käydään enemmän amerikkalaisen kuin pohjoismaisen mallin pohjalta, vaalibudjetti ja raha ratkaisevat hyvin pitkälle. Yksi on kuitenkin säilynyt : veronmaksualttius sekä verotuksen ja progression korkea taso. Tämä antaa toivoa, hyväosaiset eivät ole täysimääräisesti ulosmitanneet parempiosaisuuttaan.

Pentti Kangasluoma 08.12.2015 18:58

Tästä voi koitua arvaamattomia seurauksia demokratialle, toteaa Ethan Zuckerman, tutkija ja aktivisti: ”Koska mikään merkittävän kokoinen kansanosa ei enää kykene käymään yhteistä keskustelua, julkista keskustelua dominoivat ääriryhmät. Äänessä on aina äärilaita.”

Hänen mukaansa internetiin perustuvassa demokratiassa äänekkäät vähemmistöt ovat ainoa, mitä on jäljellä.

Toinen paradoksi koskee päätöksentekoa: Kun yhteinen keskustelu sirpaloituu heimosodiksi, päätökset tehdään lopulta hyvin pienessä piirissä.

”Vaikuttaisi siltä, että läpinäkyvyyden aikaa leimaa entistä näkymättömämpi valta”, Ahtisaari ja Tapaninen kirjoittavat.

Edellä sitaatti Jaakko Lyytisen kirja-arviosta, 10X, Hesarissa.

Mutta vanha maailma on vielä olemassa, hyvä että on.

Talouskasvu jumiutuu, vain pieni osa kerralla voi nauttia nopeista voitoista. Mutta Euroopassa on kuitenkin turvaverkkoja, monilla on menetettävää, on sivistystä. En usko että irrationaalinen käytös tulee

suurten ryhmien tavaksi. ISIS uhkaa niin kaikkia että kansainvälinen

yhteistoiminta on välttätämätöntä.

Suomea kansainvälistetään nyt pakolaisten myötä. Niin moni on matkustellut, kohdannut ulkomaalalaisia, kun alkuhämminki on ohi niin muualta tulleet tilansa, ottavat paikkansa.

Rikkaat veropakolaiset ovat suurin yhteisen yhteisen veneen keikuttajat,

mutta hekin näkevät, suhtautuminen pakopaikoissa voi muuttua. Ei huono,

demokratiamme tila.

Ne jotka poistivat historian ylioppilaskirjoituksista, heidät pitäisi

tuomita jalkapuuhun kirkonmäelle. Ehkä digitaainen panta.

antti liikkanen 09.12.2015 6:23

Osallistumattomuus tuntuu täällä Pohjois-Suomessa hyvin vahvasti.

Se johtuu sekä päättäjien (puolueiden ja edushenkilöiden) taitamattomuudesta että heidän muuttuneesta etoksestaan.

Tärkeintä ei enää ole (tai taas kerran) yhteinen hyvä vaan oma aika lailla suppeampi agenda.

Me vanhat päättäjät emme aloittaneet vetäytymistämme ajoissa, jolloin tilalle ei tulekaan kokeneita, monimutkaisissa tilanteissa vaistonvaraisesti oikeasuuntaisesti toimivia, etokseltaan selkeitä ihmisiä.

Alkaa rakentua termiittipesiä.

Eräs vakava, pieni, mutta merkittävä syy demokratian kriisiin Suomessa on Sibelius-Akatemia. Eduskunnan väistötila.

Yksi kriisin siemenistä on Lauri Tarastin epävarmuus demokratian reunaehdoista päätettäessä (päättäjien kaksoismandaatit, maakuntien, vaalipiirien ja sote-alueiden erilaiset määrä).

En kuitenkaan kovin pelkää suomalaisen demokratian tilaa.

Pelkään, että elämässäni kokemani (1956, 1958, 1961 ja 1968) pelko toistuu.

http://anttiliikkanen.wordpress.com : PELKO

Mark Andersson 09.12.2015 10:20

Liikkeenjohto toimii harvoin demokraattisesti, sillä voitontavoitteluun demokratia soveltuu korkeintaan silloin, kun taloudellisesti menee hyvin. Parhaat tulokset saadaan diktatuurissa, kun diktaattorina on tehtävään sopiva henkilö, joka ei aina toimi työntekijöiden halujen mukaan. Mitä oikeammalle politiikassa mennään, sitä enemmän haikaillaan valtionrajojen uudelleenpiirtämisestä ei-maantieteellisin perustein. Ne piirrettäisiin suuryhtiöiden omistusten pohjalta. Silloin siitä kiusallisesta demokratiastakin päästäisiin – paitsi juhlapuheissa.

Mutta Suomi eikä mikään valtio ole liikeyritys, mitä nykyinen hallitus ei ollenkaan ymmärrä – traagisuuteen, jopa tragikomediaan asti. Demokraattisessa valtiossa näet kansa on otettava huomioon, mikä liikejohtajalle on tietysti myrkkyä, ja niin näkyy olevan nykyiselle SSS-hallituksellekin.

Nykyinen hallitus lienee historiamme oikeistolaisin – 1930-luvulla yhteiskunnan tilanne ei ole vertailukelpoinen – ja sen mukaan nyt toimitaan. Aikaansaannoksia tulee tai ei tule, yritysjohtajuus kun istuu valtioon kuin poliiisiopiston palikkatestin neliö ympyrään, mutta joka tapauksessa kansa kärsii.

Demokratia on siis konkurssin partaalla, kiitos SSS-hallituksen toiminnan.

PS. freudilaisena lipsahduksena muuten luin "Demokratiaindikaattorit" aluksi "demokratiadiktaattoreina". Syy lipsahdukseen lienee selvä – ja oletin tietysti löytäväni linkin takaa ne elefantit, jotka posliinikaupassa tällä hetkellä mellastavat.

Vesa Kaitera 09.12.2015 11:43

Mark Andersson kirjoitti: "Mutta Suomi eikä mikään valtio ole liikeyritys, mitä nykyinen hallitus ei ollenkaan ymmärrä – traagisuuteen, jopa tragikomediaan asti."

Mielestäni suhteessa suurempi ongelma on kuitenkin ollut hankalien taloudellisten tosiasioiden kieltäminen, joka on ollut varsin leimaa-antavana piirteenä vasemmistopuolueiden ja Vihreiden toiminnassa jo useita vuosia.

Mark Andersson: "Demokraattisessa valtiossa näet kansa on otettava huomioon, mikä liikejohtajalle on tietysti myrkkyä, ja niin näkyy olevan nykyiselle SSS-hallituksellekin."

Se, kuinka kansan kussakin vaihtoehtoisessa mallissa käy, on tietenkin otettava huomioon. Kansan mielipidettä jossakin yksittäisessä asiassa ei välttämättä kannata pitää johtotähtenä, sillä kansan tieto kyseisestä asiasta ja halu ottaa siitä selvää saattavat olla heikkoja. Kansalla on mahdollisuutensa aidosti vaikuttaa asioihin ja antaa tuomionsa eduskuntavaaleissa kaikista päättyneen vaalikauden aikana tapahtuneista asioista.

Mark Andersson. "Nykyinen hallitus lienee historiamme oikeistolaisin – 1930-luvulla yhteiskunnan tilanne ei ole vertailukelpoinen – ja sen mukaan nyt toimitaan."

Jos katsotaan, että taloudellisten tosiasioiden tunnustaminen ja yksityisten yritysten toimintaedellytysten parantaminen ovat oikeistolaisuutta, niin silloin väittteesi pitää paikkansa.

Lasse Reunanen 09.12.2015 18:56

Demokratian (kansanvallan) tila on sellainen kuin valtaan valitut

kulloinkin mahdollistaa - kansalle.

Liiteaineistossa tutkijat tarkastelivat asiaa lähinnä puolueiden

saaman äänestyskannatusten kautta.

Venezuelan vaalit näyttää antaneen oppositiolle 2/3 enemmistön,

jolla vasemmiston tämän vuosituhannen valtakausi päättyy

Nopeitakin kansanvallan muutoksia tapahtuu (syyt siihen vaihtelee).

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo

(siirtyy Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen) totesi eilen Ylelle:

"Joululahjarahat eivät kuulu tuomioistuimiin";

jossa ei pitänyt asiallisena - Oikeusministeriön hallinnollista

kirjettä, ohjeistaa:

"harmaan talouden korvamerkittyä rahaa -- ottamaan huomioon".

Itse pidän ohjeistuksia suotavina.

"Korvamerkitty" tarkoittaa ylimääräistä, jolla voivat palkata

erillistä henkilöstöä - eikä sellainen ole pois toisaalta...

Pekka Turunen 09.12.2015 22:24

Tämä on suuri ja tärkeä aihe. Mutta myös vaikea - niin vaikea, että moni sitä näköjään vähän vierastaa.

Yleisesti voinee kai sanoa, että demokratian tila on Suomessa kohtalaisen hyvä, varsinkin globaalissa katsannossa. Se on kuitenkin käsitteenä vähän epämääräinen. En oikein osaa kuvitella täydellistä demokratiaa. Mikä pitäisi esim. äänestysprosentin olla ihanteellisessa maailmassa? Onko sille joku alaraja, jonka jälkeen voidaan todeta, että demokratia ei toimi? Miksi ihmiset eivät äänestä?

Moni asia nakertaa aitoa demokratiaa. Työmarkkinaosapuolet tekevät politiikkaa ja pystyvätkin vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin. Monet hylkivät perinteisiä puolueita ja pyrkivät toimimaan kansalaistoiminnan ja -järjestöjen kautta, mutta onko se sitten demokraattisempaa? Populismi ja muut epäterveet ilmiöt lisääntyvät.

Demokratiassa on paljon vikoja, mutta eipä meistä kukaan taida tietää parempaa järjestelmää. Voisiko sitä silti jotenkin parantaa? Poliitikot, äänestäjät ja media voisivat toimia järkevämmin ja vastuullisemmin, mutta jotenkin tuntuu että emme ole menossa siihen suuntaan. On demokratia kuitenkin niin tärkeä asia, että siitä on syytä keskustella ja sitä kannattaa edes pyrkiä parantamaan.

Kyösti Salovaara 09.12.2015 22:35

Tämä on liian iso sanottavaksi (omakohtaisesti) mitään tähdellistä, järkevää,kehittävää.

Joten lainaanpa taas Ralf Dahrendorfia (Huomisen Eurooppaan):

"Demokratia on eräs hallitsemisen muoto eikä mikään kansanomaisten tuntojen kylpylä. Se tarvitsee niitä, jotka johtavat, mutta yhtä paljon myös niitä, jotka tekevät lopun politiikan ilmeisistä erhdyksistä ja kosteasta vallankäytöstä"

...

"Täystyöllisyys voi olla korkealla normaalin politiikan tärkeysjärjestyksessä, mutta mikään perustuslain artikla se ei korvaa sitä. Oikeus olla tekemättä työtä on vakuuttavampi tarjokas perustuslain varjeltavaksi, koska se suojelee ihmistä pakkotyöltä."

...

"...erilaiset kansanäänestykset voivat saada tyrannivaltaan viittaavia seurauksia" ja tässä mielessä "edustuksellisuus on yksi... suojatoimi."

Kysymys on siis hallitsemisen muodosta, ei siinä tapahtuvan politiikan sisällöstä. Ei ole epädemokraattista jos/kun porvarihallitus tekee "porvarillista politiikkaa. Jos se tekisi vasurien poliitiikkaa, sitten voisimme pelätä, että elämme totalitaarisessa valtiossa mistä demokratia puuttuu.

Jos jokaisesta asiasta, mitä hallitus nyt tekee ja joutuu tekemään, pidettäisiin kansanäänestys, millainen "demokratian" soppa siitä saataisikaan!

Kansanäänestys jakaa aina kansan kahtia... ja sillä tiellä päädytään totaalisen vihanpitoon.

Kuuluvatko sitten demokratiaan esim. kolmikanta, media ja vaikkapa nämä kiukustuneet dosentit jotka aamuisin pääsevät toistuvasti Ylen ohjelmissa esittämään poikkevan "asiantuntijakantansa"? Jokainen ay-mies ja pätevä journalisti ja kaikki dosentit toteavat yhteen ääneen: kyllä se on demokratiaa, vallan vahtikoirat haukkuvat ja hyvä niin. Meitä on yliopistossa kaksi vallan pätevää asiantuntijaa, joilla on kolme mielipidettä, vähintään: Mutta hallitus on väärässä!

Oli melkein tragikoomista kun Yle ykkösessä haastateltiin Riku Autiota yhteiskuntasopimuksesta ja toisena haastateltavana oli muuan Treen tohtori, joka hehkutti tupoja muka tieteellisesti todistettuna ihanuutena niin että jopa Riku Aalto joutui toppuuttelemaan: ei kaikki manna Suomeen sentään tupoista ole kasvanut.

Jos Dahrendorf on oikeassa - ja uskon että on ja että tärkeintä on vastustaa sellaista hallitsemisen muotoa joka vähitellen "hyvässä tarkoituksessa liukuu totalitaariksi hallinnoksi - niin kaikista ongelmallisinta tässä on em. kolmen toimijan osuus demokratian vaalisemisessa. Olisi kauheaa jos esimerkiksi Yle päättäisi keskustelun sisällön ja siihen osallistuvat. Siitä riippumatta kuinka hyviä ja mainioita ohjelmia se joskus tuottaakin. Yhtä kauheaa on jos erilaiset vähemmistöt pystyvät ehkäisemään "veto-oikeudella" kaiken kehityksen, tästähän Osmo Soininvaara on kirjoittanut viisaasti. Sekin on eräänlaista neo-totalitarismia.

Tuore esimerkki Ranskasta: koko Eurooppa näyttää menevän polvilleen ja on jopa valmis hajoittamaan itsensä kun Ranskassa kolmasosa kansasta äänesti pöhköjä nationalisteja. Eikö kahdella kolmasosalla ole enää mitään päätösvaltaa tai henkistä hegemoniaa modernissa demokratiassa?

Marita Salenius 10.12.2015 10:20

Demokratia - diktatuuri - demokratian diktatuuri - diktatuurin demokratia. Onko muuta? Perustuslaillinen monarkia..ko? No perustuslakiinhan sitten voidaan merkitä "kunkullekin" mitä valtaa tahansa tai sitten on vain pelkkä virallinen kättelijä.

Kuinka pitkälle demokratia voi mennä tai siis pääsee. Ei tämä ystävämme YKkaan ole mitenkään esimerkillisen demokraattinen, kun turvallisuusneuvosto ja varsinkin sen pysyvät sanelevat lähes kaiken. Niin muuten tässähän elämme uuden pääsihteerin valinta-aikaa. Nainen? Eipä näkynyt vaikka Tarja Halosta näkemäni ehdotusnaamojen joukossa. Ai niin, kun nyt olisi vuoro siellä tai tuolla - demokratiaa!

Demokratiaa on oikeastaan vain vapaiden vaalien äänestystulos. Kaikki muuhan on suhteellista ja niin sanotusti katsojan silmässä. Aina on niitä, jotka kokevat tulleensa kohdelluksi epädemokraattisesti. Toki meillä Suomessa on monia oikeuksia, jotka on demokraattisesti mahdollistettu kansalaisen käytettäväksi, mutta monesti tulee tunne, että tämä käyttömahdollisuus on vain väliaikaista ja jotenkin armona annettu.

Osallistumiskuilu on totisinta totta. Viime kevään vaaliaikaan tuli tavattua jos jonkinlaista äänestäjää ja äänestämättä jättävää. "Onko pakko, jos ei halua". Kun joku sanoo äänestävänsä vain nuorta ja kaunista naista ja hältä kysyy, että millaisia ajatuksia tällä naisella pitäisi olla, tulee vastaukseksi, että ei sen väliä, kunhan on nuori ja kaunis. Näitä tuli aika usein vastaan. Ei siinä sitten vanha ja ruma paljon mahdollisuuksiinsa voi uskoa :). Ja kyllähän meidän eduskunnassa todella on paljon nuoria ja kauniita naisia. Miehet ovatkin sitten sekalaisempaa sakkia, koska heidän kohdallaan se nuoruus ja kauneus ei ole painava tekijä. Niin ja meillähän on vielä sekin porukka, joka on aivan järjellistä ja koulutettuakin, mutta kun äänestäminen saattaa ihan unohtua, kun harrastukset vie niin paljon aikaa, eikä just silloin oikein ehtisi äänestyspaikalle. Sanon tätä hyväntahtoiseksi välinpitämättömyydeksi.

Tämä vaan on yksi esimerkki siitä, että politiikan sisällön merkitys ihmisille on vähentynyt. Vaalit on kuin tositeeveen pudotusäänestys. Moni ei edes miellä vaaleja demokratian osana. Historian ja yhteiskuntaopin opetuksen laiminlyönti rupeaa näkymään. On jotenkin pöyristyttävää, että näiden aineiden opettajia on työttömyyskortistossa pitkä jono ja monen yläasteen aineopetuksen hoitaa joku muu, jolla nämä ovat joko sivuaineena tai hänelle on vaan nämä aineet lykätty. Ei ole sitten ihme, kun nuorelta kysyy, kuinka vanha Suomen itsenäisyys on, niin vastaukseksi voi saada ihan mitä tahansa. Yleensä moni osuu noin 70 vuoteen, johtuen siitä, että meillä tiedotusvälineissä itsenäisyyspäivänä viime sodat korostuvat. Näin toki pitääkin olla, mutta kun se ei ole totuus niistä vuosista.

Tekla Hultinista oli juttu Hesarissa. Luinkin hänen päiväkirjansa kolmisen vuotta sitten. Löysin sen kirjaston kirjojen poistomyynnistä! Demokratiaa on siis monesti jaettu mielivaltaisesti. Teklallekin erillisvapautena. Naisethan ovat olleet - väitän että vieläkin - "tällaisten erillisvapauksien armopalojen saajia". Nykyinen sukupuolikiintiöinti esim. kunnallisissa luottamuselimissä on monesti todellinen hankaluus. Kohta ollaan sillä tasolla, että melkein dementiaosastolta saa etsiä naisia kiintiön toteuttamiseksi. Ainakin pienissä kunnissa.

Monesti se demokratia saattaa vaikeuttaa päätöksen tekoa, koska välttämättä kaikki päättäjät eivät ole tilanteen tasalla, ainoastaan ovat kiintiöpaikalla!

Raimo Suihkonen 10.12.2015 12:10

Eiköhän tuo demokratiakin ole jo käsitelty ja analysoitu kuolleeksi

kirjaimeksi tässä elettävässä infosota- ja mediaympäristössä.Ei ainakaan minulla siihen ole mitään uutta näkökulmaa.

Lukeudun siihen joukkoon,jonka muistikuviin on noussut parin viimeisen vuoden kuluessa "reporadion" ja taistolaiskommunistien ja demarien valtavuodet ykkösmediamme YLE:n suojatyöpaikoissaan erityisesti vv 1965 - 1975. Sehän oli niitä kansanrintaman ja radikalisoituneen vanhan presidenttimme huippuvuosia.Silloin yksipuolisen jopa puoluepoliittisen propagandan levittäminen YLE:n

kanavilla perusteltiin sillä, ettei yksipuoliset ohjelmat tarvinneet tasaveroista toimituksellista käsittelyä, vaan se riittää,että joskus myöhemmin jossain toisessa ohjelmassa voidaan valottaa muitakin aspekteja!Kenen asialla YLE:n uutis- ja ajankohtaistoimitus on? Olen jopa myötätunnolla ja myötähäpeällä

seurannut A-studiota, Ajankohtaista kakkosta,uutislähetyksiä,jossa

keskeisiä journalismin periaatteita sivuutetaan . Tasapuolista uutis- ja ajankohtaisjournalismia ei ole ääripäiden törmäyttäminen

ja useimmiten samojen "asiantuntijoiden" kuuleminen. Yksi myötähäpeän paikka oli hiljattaen pääministerin haastattelu, jossa

aiemmin mielestäni mallikkaasti toimittanut naisjournalisti jankutti "pakkolait,pakkolait,pakkolait",jolloin pääministerikin joutui toppuuttelemaan ja tekikin sen hillityn sivistyneesti ja fiksusti. En ollut nähnyt tätä toimittajaa aiemmin niin hätääntyneen, jopa pelästyneen oloisena ja epävarmana,että sai vaikutelman, ettei tämä ollut itse sanojensa takana.Todellista käytännön vaikutusvaltaa käyttää tunnetusti media.Kun palauttaa mieliin median vallan tekstiviestejä naisystävilleen lähettävän

ulkoministerin erottamisessa ja joidenkin ministereiden työpaikkakiusaamista lähentelevä vainoaminen, on mielestäni YLEN

eduskunnan poliittisesti valitun hallintoneuvoston ryhdistäydyttävä

kahvinja niiden kuuluisien wienereiden lomassa ja käytävä tuuletuskeskustelu sen harjoittamasta journalismista. Vähintäänkin

uutis- ja ajankohtaistoimituksen johto, mukaan lukien vastaavan päätoimittajan on nyt astuttava esiin ja kannettava vastuunsa.

Todellinen, vaikuttava vallankäyttö tapahtuu aina niiden toimesta,

joilla on pääsy ihmisten mieliin.Yleinen mielipide on aina massatiedotusvälineiden kautta syötetty mielipide.Jokainen arvioikoon itse, mikä merkitys tällä on demokratisessa järjestelmässä. YLE:n toimittavat mahtimiehet ja vallasnaiset :

mitkä tahot siellä nyt asettavat esitettävän agendan?

Martti Hirvensalo 10.12.2015 12:13

Lyhyt vastaus: demokratian tila on tyydyttävä teoreettiseen ihanteeseen nähden, mutta hyvä verrattuna muun maailman oloihin.

Kyösti Salovaara ja Marjatta Salenius käsittelivät asiaa ansiokkaasti edellä. Erityisesti ammattiyhdistysliikkeen ylisuuri valta on häpeäksi demokratialle. Pakkolaki työehtosopimusten yleissitovuudesta on räikeä loukkaus liittoihin kuulumattomien työntekijöiden sekä työnantajien vapaudelle.

Populistipuolueiden (vasemmisto, vihreät ja persut) yhteenlaskettu gallup-suosio kuvastelee koulujärjestelmän epäonnistumista peruskoulun alusta lähtien. Suosio nousee ilman, että realistisia vaihtoehtoja olisi esitetty.

Medialla on suuri vaikutus siihen, että kansalaiset empivät osallistumista demokratian toteutukseen äänestämällä. Nykyisessä talouden syöksykierteessä olisi tärkeää antaa tiedotusvälineiden tuki hallitukselle sen yrityksessä katkaista tuhoisa kehitys kannatuksensa romahtamisen uhallakin. Nyt politiikan toimittajat (Unto on harvinainen poikkeus) pääosin ivailevat "ervastilaisessa katsannossa" (Veikko Huovisen käyttämä termi, vaikka ei tiennyt vielä mitään YLEn Ervastista) hallituksen kohtaamia vaikeuksia.

Erityisesti parempien veronmaksajien rahoittaman julkisen palvelun tiedotuskanavan vaikutus äänestäjien maailmankuvan muodostumiseen on merkittävä. Viimeaikaisten havaintojen mukaan henkilövalinnat erilaisiin keskusteluohjelmiin (mm.ajankohtaisohjelmat, Pressiklubi, Jälkiviisaat, uutisten kommentointi) eivät tunnu perustuvan asiantuntemukseen vaan poliittiseen harkintaan.

Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen vasemmiston Li Anderssonin nosto eduskuntaan äänisuosikkina. Hän oli muutamia vuosia kestoesiintyjänä monissa YLEn keskusteluohjelmissa ilman merkittävää poliittista asemaa, koulutusta, elämän- ja työkokemusta. Jo kauan ennen viime eduskuntavaaleja tuli mieleen, että tyttö on päätetty auttaa kansanedustajaksi.

Hupaisa episodi oli Lin julkisuustemppu ilmoittaa, ettei hän kunnioita läsnäolollaan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Perusteena oli ulkonäön ja pukeutumisen korostuminen juhlien kommentoinnissa. Julkisuutta tuli tavoitellussa määrin. En ole havainnut valppaiden toimittajien kiinnittäneen huomiota siihen, että Li-tyttö oli Anna-lehden lokakuun lopun numerossa 43 mannekiinina "Uusi ilme tutuille kasvoille"-jutussa esittelemässä juhlakauden uusia meikkejä tuttuna kaunottarena.

Juhlien boikotointien (esimerkiksi Oinonen) seurauksena presidentin olisi syytä ottaa uusi käytäntö siten, että kansanedustaja pääsee juhliin kerran vaalikaudessa ja että julkisesti kieltäytynyttä ei kutsuta enää lainkaan. Populismille rajat!

Valto Ensio Heikkinen 10.12.2015 13:47

Osallistumiskuilustahan tämäkin luonnehdinta kertoo: "Myös kuulijajoukossa oli arvovaltaista väkeä, muiden muassa Eeva ja Martti Ahtisaari."

Ymmärsin siis niin, että kaikki paikallaolijat lukuunottamatta yhtä "amatööriesiintyjää" kuuluivat arvovaltaiseen kansanvähemmistöön. Toisenlaisia äänenpainoja esittäviä ei paikalle ole huolittu. Kuinka demokratiasta voidaan demokraattisesti keskustella jos osallistujien valikointi on noin armottoman yksipuolista; aihe kuin aihe, aina samat "älyköt"?

Voiko yhteiskuntaa ylipäätään demokraattiseksi luonnehtia jos muutamista sen jäsenistä sanotaan, että he ovat arvovaltaisempia, tasa-arvoisempia ja demokraattisempia kuin enemmistö vaikka niiden joukoissa kuinka olisi Nobelin saanut entinen presidentti? Hänhän ei esimerkiksi elä tätä samaa demokratiaa kuin vaikkapa minä täällä arjessa. Minua, kirvesmiestä, ei esimerkiksi luonnehdittaisi noin.

En kyllä muutenkaan usko, että kirvesmiehen mielipiteillä blogikeskusteluissakaan painoarvoa on ihan vain sen takia, että sijaintini on selkeästi "osallistumiskuilun tällä rannalla" vaikka vahingossa joskus älynväläyksiäkin sanomisteni sekaan sattuisi.

Epäilyksiä herättää demokratian käytännöntoteutus siksikin, kun toisaalla eräs veropakolainen, omaisuuksiensa volyymilla moniosaajan älykön maineen puupäähänsä itselleen ostanut väittää, että maassa vallitsee enemmistön tyrannia. Sananvapaudessahan voidaan huulta heitellä pitkinpoikin, mutta kun huulenheittäjällä on sanomisilleen leveärantaiset kanaalit joissa myötäsoutavia ja "arvovaltaisia" poliittisia vaikuttajia riittää, niin todellisen demokratian kehitykselle se ei ainakaan menestystä merkitse. Tarkoittamani henkilön älykkyyttä en muuten kiistä, mutta se on hirvittävän kapeasektorinen ja siksi hänen äännähtelyilleen "demokratiassa" annettu paino hirvittää.

Demokratiakehitys on/oli(?) hyvä yritys, mutta ei se ole suunnittelijoiden kaavaa noudattanut joten se on edelleen pahasti keskeneräinen. Ottanut aimo harppaukset takapakkiakin vuosikymmeniä jatkuneen, jo pitkälle autioituneen maaseudun näkökulmasta tarkasteltuna. Joka sinällään on eräiden puolueiden poliittinenkin tavoite ollut; alkaahan maankamara olla laajoilta aloilta vapaa ihmisistä ja niiden tunteenomaisesta suhtautumisesta kotiseutujensa kaikenlaiselle luonnonriistolle. Biodemokratia tulee, ole hereillä!

Unto Hämäläinen 10.12.2015 14:14

Kiitos hyvistä puheenvuoroista, saatiinhan me keskustelu demokratiasta liikkeelle. Jatketaan samalla teemalla vielä ensi viikon alkuun jo senkin takia, että meillä on lehdessä menossa toimitusjärjestelmän ja sähköpostijärjestelmän muutos, joten pelkään koko ajan, pystynkö pitämään tätä blogia vai katoaako kaikki bittiavaruuden äärettömyyteen.

Kirvesmiehelle sanon sen verran tuosta Jussi Lähteen ideoimasta tilaisuudesta, että presidenttipari Ahtisaari tuli kuulijoiden joukkoon niin huomaamatta, ettei heidän läsnäolonsa mitenkään häirinnyt tilaisuutta. Totta kai oli sympaattista, että he olivat tulleet paikalle, mutta keskustelu ei ollut mikään eliittitilaisuus, vaan paikalle saattoi tulla kuka vain.

Jatketaan keskustelua ja valmistaudutaan jouluun.

Unski

Tapani Kusnetsoff 10.12.2015 17:06

Demokratiakriisimme taustalla on mielestäni kahden suuren vasemmistopuolueen tai oikeammin kaikkien kolmenkin perinteisesti suurimman puolueen uskottavuuteen ja rehellisyyteen yhteiskunnan kokonaisedun ajajina tullut perin paha kolhu.

Tämä on johtanut eksyksiin varsinkin ne vähän kouluja käyneet näiden puolueiden entiset äänestäjät, joiden elämä ei ole kietoutunut puolueen tarjoamaan julkisen sektorin työhön, luottamustehtävien tuomaan yhteiskunnalliseen asemaan tai oman elinkeinon merkittävään tukemiseen yhteiskunnan varoin.

Eksyksissä oleminen näkyy monellakin tapaa. Yhä kovaäänisemmin peräänkuulutetaan politiikatonta poliikkaa, jopa virkamieshallituksia aivan järkevinäkin pitämieni ihmisten suulla. Konservatiivisena ja paikoin liberaalinakin demokratian kannattajana näen tämän suunnan poliittisen historian valossa tienä kohti fasismia ja diktatuuria.

Tämän linjan kannattajiin kuuluu äärioikeistolaisiksi itseään nimittäviä tai ainakin mielipiteiltään sellaisiksi osoittautuneita, perussuomalaisiin pettyneitä ja melko usein vaaleissa ennen perussuomalaisten nousua nukkuneita, demokratiassa vain sen puutteet näkeviä. Valitettavan monet heistä ovat alle 35-vuotiaita.

Toinen linja, vaikkakaan ei mielestäni kovin kaukana tästä, ovat perussuomalaiseen hurmaan sukeltaneet ja edelleen puoluetta lähellä olevat, aiemmin vakaasti jotakin perinteisesti suurista puolueista kannattaneet, mutta jo kahdesti pettyneet: ammattitaidottomat, pienituloiset, työttömät, eläkeläiset ym. syystä tai syyttä katkerat ihmiset.

Kolmas ryhmä on itse asiassa ollut aina, vaikka se ehkäpä korostuu näinä aikoina monia muita aikoja enemmän kahden jo mainitun ryhmän takia. Tähän ryhmään luen muun kuin ideologian perusteella äänestyspäätöksensä pitkään tehneet, eli ne, jotka ovat äänestäneet yksinomaan naapurin poikaa, hymyilevää tietyn itselle läheisen ammatin edustajaa tai vaikkapa sitä ehdokasta, mitä kaverit pitävät tai puoliso pitää hyvänä. Heillä ei ole koskaan ollut kykyä tai halua tai kykyä tutustua yhteiskunnan rakenteisiin tai mieltää demokratian tärkeyttä.

Olenkin viime aikoina päätynyt aiempaakin vankemmin sille kannalle, että vakaumukselliselle kokoomuslaiselle tai alkiolaiselle moni ajatteleva, demokratiaa kannattava sosialisti saattaa olla huomattavasti läheisempi kumppani kuin demokratiasta vieraantunut, sen merkitystä ymmärtämätön, oikeistolaisena itseään pitävä suomalainen.

Kuten olemme viime aikoina saaneet huomata koko jäljelle jäänyttä vasemmistoa tämä demokratian muodollinenkaan kunnioitus ei missään tapauksessa koske. Ammattiyhdistyssiivestä melkoinen osa ajaa ulkoparlamentaarisen vallan betonoimista eli vallan säilyttämistä eduskunnan ulkopuolisilla painostusryhmillä. Lisäksi Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä näyttää olevan demokratian voimin valittuja, jotka eivät halua tuomita edes demokratian vastaista ilkivaltaa ja laittomuutta.

Lopuksi sen verran edellä esitetystä pikakategorisoinnista, että luokat ovat limittäisiä ja niiden rajat siten sumeita. Kussakin kategoriassa on toki myös prototyyppisiä jäseniä, mutta paljolti on kyse myös kategorisoijan tarpeesta selventää tilannetta keinotekoisten luokitusten avulla.

Pentti Kangasluoma 10.12.2015 21:29

Martti Hirvensalosta tuntuu että punavihreä vasemmisto on tunkeutunut joka

paikkaan kun keskusteluohjelmissa on heidän kannattajiaan, toimittajat antavat heille puheenvuoroja. Heitä mokomia on asiantuntijoissa.

Hyvin toimeentulevat rahoittavat korkeilla veroprosenteilla hyvinvointivaltion palveluja. Mutta eivät he näitä tulojaan pysty hankkimaan ilman meitä muita herramme muurahaisia. Robotit eivät ole vielä vallassa.

Täytyy huomata että nyt saa lopputilejä korkeasti koulutetut. He osaavat käyttää mediaa, heillä on rohkeutta kun ovat selkä seinää vasten. Nyt ei

työtön ole vain verstaan siivoja, ison tehtaan remonttimies, rakennustyöläinen. Nyt saavat tohtorit lopputilejä. Turvaverkot estää

radikalisoitumista, oikealla pitäisi se ymmärtää.

"Tuska panee ajattelemaan, ajatteleminen tekee viisaaksi, viisaus tekee

elämän siedettäksi". Uskon että Eurooppa ja Suomi ryhdistäytyvät.

Meidän MEP, veroparatiisiyhtiöt pois hankintakilpailusta. Paavo Väyrynen ja Jussi Halla-aho eivät vastanneet Yle-kyselyssä.

Teemu Männynsalo 10.12.2015 22:51

Meillä on paljon, ehkä liikaakin, demokratiaa: Suomi kaipaisi henkisesti ja kulttuuriperinteemme pohjalta nykyisin selvästi vahvaa johtajaa, ehkä presidentin selvin valtaoikeuksin. Vahvan johtajan on mahdollista koota yhteen erisuuntaisia intressejä. Parlamentarismia meillä on liian vähän: taloutemme edellytykset säädetään Eurosta, EUsta ja SAK:sta. Parlamentissa on taas kahdeksan erisuuntaista puoluetta, jotka on huomattavan helppoa saada yhteen vastustamaan asioita kun koota lujasti ajamaan niitä läpi vastuksen maaliin saakka.

Yle:n tv puoli ja poliittinen toimitus ovat tosiaan alkaneet politikoimaan rohkeasti, huomiota herättäen. Ehkä Ylekin on aistinut vihdoin rooliaan kohtaan ulkoista taloudellista muutospainetta ja on siis neutraliteettia jotenkin hivenen hyökkäävämpi? Tämä saattaa osoittaa ylen turvatussa maailmassa valtion laitosten etuoikeutetun turvan heikentymistä, myös yliopistojen. Tällöin lojaliteettia ja tahdikkuutta ymmärrettävästi koetellaan.

Risto Virrankoski 11.12.2015 9:08

Onpa niin korkeatasoinen aihe, että rimakauhua pukkaa. Kun kuitenkin huomasin, kuinka eilisessä leikkauksia vastustavassa mielenosoituksessa joku kantoi kylttiä vaatien'demokratiaa ja sosialismia', ajattelin, että en minä Pekkaa pahempi voi olla.

Perinteisesti ymmärretyn demokratian tilaa vertaan siihen, mitä ja mihin demokratialla voi vaikuttaa.

Vaikutuspiiri on käynyt jatkuvasti ahtaammaksi. Moninaiset 'kansainväliset sopimukset', EU-lainsäädäntö direktiiveineen, euro, Schengen, 'kolmikanta', työmarkkinamonopoli, ym. kaventavat kovasti niiden asioiden määrää, mistä itsenäisesti ja omien kansallisten etujen mukaisesti voimme demokraattisesti päättää.

Tämä alkaa näkyä turhautumisena ja passivoitumisena. Aktiivisimmat purkavat energiaa vaihtoehtoisten vaikutuskanavien hakemisena ja käyttämisenäkin. Sananvapaus on vielä vahva ja ehkä sen takia vaihtoehtoiset tavat toimia keskittyvät pääosin kommentointiin nettipalstoilla, niin kuin tälläkin palstalla. On syntynyt uusi tapa jupittaa ja purkaa tuntojaan ikään kuin julkisesti ja samalla viivalla varsinaisten vaikuttajien kanssa. 'Sainhan sanottua'.

Jos tätä vahvaa sanomisen vapautta rajoitetaan, turhautuminen hakee muita väyliä, pahimmillaan väkivaltaisia. Passivoituneet ovat oiva kohde ääriliikkeille.

Vahvan sananvapauden ylläpidon lisäksi, jotain muutakin kyllä 'tarttis tehrä'.

Demokratian käyttöalueen kaventuminen näkyy kansalaisen silmissä perinteisesti ymmärretyn itsenäisyyden kaventumisena.

Maalla ei näytä olevan enää edes 'pyhiä rajoja', mitä puolustaa. Viimeistään kuvat Raja-Joosepin rajan yli jopoilevista pakolaisista pysäyttävät miettimään, missä oikein mennään. Eikö enää edes itäraja ole 'pyhä'. Onko meillä enää oikeus omaan maahan ja valtioon. Mitä se itsenäisyys nykymaailmassa tarkoittaa. Oliko itsenäisyys ohimennyt olotila ja nyt on opeteltava olemaan osa 'kansainvälistä yhteisöä'. Miten me, pieni ja syrjäinen kansa ilman voimakkaita sukulaiskansoja, siinä menossa selviämme ? Jos Suomi häviää kansojen joukosta, se ei maailmalla iso uutinen olisi.

Kansallisella intelligentsijalla olisi selityksen paikka opastaa ja ohjata meitä tavallisia kansalaisia tänä ison epävarmuuden aikana.

Olli Saarinen 11.12.2015 11:23

Olen aiemminkin kehunut demokratiaamme tällä palstalla ja ehdotankin, että YK julistaisi demokratian vuosipäivän sen kunniaksi, että Eduskuntamme oli ensimmäinen valtiollinen parlamentti, johon sovellettiin yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja mihin kaikki olivat vaalikelpoisia. Jälkimmäisen seikan tärkeys korostuu, kun huomaamme, että Putinin demokratiassa on opposition vaikea päästä ehdolle ja ehdokkaaksi pääsy on muuallakin usein hankalaa.

Kuntademokratian tilan katson parantuvan, kun kunnille väkisin annetut sote-asiat siirtyvät valtion ja aluehallinon vastuulle. Sen sijaan uusien nurkkakuntien vaaleja en kannata, sillä uskon demokratian kaytännössä toteutuvan parhaiten lähidemokratiana sopivan pienissä kunnissa ja valtiollisena yhteisten ja yleisten asioiden osalta. Maakuntataso kiinnostaa vain maakuntapoliitikkoja.

EU on demokratian kannalta ongelma koska EU:ssa ei parlamentarismi toimi ja keskeiset maat päsmäröivät hallitusten välisissä kokouksissa. Siksi ei EU:lle voi antaa lisää valtaa tai tärkeitä tehtäviä, vaan pikemminkin päinvastoin, kunnes mahdollisesti ruohonjuritasolla kypsymme enemmän yhteen. Demokratiavajeen vuoksi EU:n valtaa ei siis saa lisätä. EU:n tasolla on kuitenkin paljon mahdollisuuksia positiivisiin tekoihin esimerkiksi yritysten kohtelun yhdenvertaistamiseksi, mutta mm. vaurain EU-maa Luxemburg ajaa päinvastaista linjaa.

Meillä demokratian tila on paranemassa jos asioita siirtyy kakskannasta Eduskuntaan. Tässähän aiemmin olemme keskustelleet perustuslaista ja pakkolaeista missä ristivalottuu lainsäädännön käytännön vaikeus: demokraattinen lainsäädäntötyö voi tuottaa ristiriitaisia lakeja joita voidaan tarkastella tarkoitushakuisista näkövinkkeleistä. - Kun lailla pyritään säätämään kaikille yhtäläinen lomaoikeus, tämä tulkitaan vapaan sopimusoikeuden vastaiseksi ja naisia syrjiväksi, koska julkisen työnantajan naisaloilla on tyypillisesti pitkät lomat.

Kun järjestöt vaativat demokratian ja perustuslain nimissä oikeutta solmia epäsolidaarisia sopimuksia solidaarisen lain sijaan tulee demokratian edellytyksen, toimivan neljännen valtiomahdin eli median tuoda asia paljaaksi kansalaisille. Juuri eilen katselin Yleltä miten perushoitajien edustaja väitti pitkien lomien olleen raatajien valinta palkan sijaan vaikka julkiset pitkät lomat ovat valtiolta koko julkiseen hallintoon siirtynyt perinne talvilomapidennyksineen ja alhaisine eläkeikineen työn raskaudesta riippumatta. Toimittaja ei tälläkään kertaa asettanut väitettä kyseenalaiseksi vaikka erityisesti Ylen tulisi aina tuoda esille vähintään kaksi näkökulmaa joista vähintään yksi on yleinen näkökulma.

Demokratia on arvo sinänsä mutta se on tuottanut myös hyvinvointia siten että hyvinvoivat maat ovat yleensä myös demokraattisia. Joskus valistunut harvainvalta voi tuottaa vakautta mutta harvoin pitkään. Demokratiassa on kuitenkin hyväksyttävä jukuripäisen kansan olemassaolo. Kun edistyksellinen Eduskuntamme luotiin sosialidemokraattien ja nuorsuomalaisten toimesta muiden vastusteltua sosialidemokraatit saivat palkinnon kun puolet kansasta veti punaisen viivan. Nuorsuomalaiset sen sijaan joutuivat marginaaliin, kun porvariäänestäjiä peloteltiin uskonasioilla ja avioliittokysymyksillä - kuten nykyäänkin - eikä edistysmielisiä äänestetty. Ja näin on tapahtunut myöhemminkin: edistysmielisten uljaana osana on kantaa demokratian soihtua niin korkealla ja niin kirkkaana, ettei enemmistö kompastu.

Juha Kaistinen 11.12.2015 11:24

Demokratian tila on perusteiltaan hyvä. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Vaalitulos on luotettava.

Tästä kun jatketaan tilanne ei olekaan enää optimaalinen. Varmaankin demokratiaan kuuluu junttaaminen. Mutta kun sitä harrastetaan rahan voimalla ja salassa, se jo murentaa demokratian perustusta.

Näin on kuitenkin aina ollut ja tulee varmaan olemaankin siihen on sopeuduttava, mutta ponnisteluja avoimempaan suuntaan pitäisi voida jatkaa.

Suurin ongelma meillä on suhteellinen vaalitapa. Se antaa populistisille aatteille liian suuren ja helpon mahdollisuuden päästä sotkemaan ja jopa vaikuttamaan poliittiseen toimintaan ja päätöksiin.

Olisi ollut todella mielenkiintoista jos meillä olisi minun mielestäni oikean parlamentarismin mukaiset eduskuntavaalit enemmistövaalien periaatteella.

Miten vaalitulos olisi jakautunut persut vastaan muut?

Luulen, että kuvio olisi toteuttanut presidentinvaalin kaavaa. Perussuomalaiset eivät olisi päässeet hallitusvaltaan vaan vaalit olisi voittanut punamulta tai joku keskusta oikeisto ryhmittymä.

Viimeinen presidenttigallup näyttää suuntaa, että Soini ei kelpaa missään tapauksessa maan johtajaksi. Hän oman aikansa ja oman joukkonsa johtaja.

Presidentin vaalien toisen kierroksen suosio pitäisi riittää esimerkiksi mihin suuntaan demokratiaa olisi vietävä.

Listavaali Ruotsin ja muiden meitä poliittisesti kehittynempien maiden mukaan olisi jo selvä parannus.

Enemmistövaaleja on peloteltu sillä, että pieni kansakunta ei voi valita jakoa kahteen?

Tämän vuosituhannen hallitukset todistavat kyllä ainakin itselleni pelottelun täysin turhaksi.

Samaan tulokseen ovat tulleet myös useat kansalaiset.

Kohta olemme äänestysaktiivisuudessa itäeurooppalaisten entisten kansandemokratioiden kanssa samalla tasolla.

Se on häpeäksi demokratialle.

Itsestään tilanne ei parane se pitäisi jo olla selvää meidän toisiaan syytteleville päättäjillemmekin.

Säätäkää jo pikaisesti laki, että alle 50%:n vaalitulosta ei voida hyväksyä.

Jouni Pulli 11.12.2015 15:37

Demokratiamme on murrosvaiheessa johtuen monesta eri seikasta, osan ollessa kotimaista perua ja toisten johtuessa myös kansainvälisen järjestelmän nopeasta muuttumisesta. Väitän, että kv. järjestelmän perustukset ovat muuttumassa tai ovat jo osin muuttuneet ja demokratia-ajatus ei ole pystynyt riittävän nopeasti sopeutumaan tähän muutokseen.

Kansainvälisen järjestelmän muutoksesta ehkä eniten demokratia-ajatuksen hyödyntämiseen vaikuttaa globalisaation mukanaan tuoma kansakuntien, valtioiden ja jopa yksilöiden yhä kasvava keskinäinen riippuvuus. On nykyään paljon asioita, joista ei päätetä paikallisesti eikä edes valtiotasolla vaan esimerkiksi EU:ssa tai globaalisti. Itsenäisyys- ja suvereniteettikäsite tulevat siten osin uudestaan määritellyiksi samaten kuin itse demokratiammekin saa uuden sisällön, mielestäni.

Suomen suhteen voinemme todeta, ettei lähidemokratia voi kovin hyvin, sillä esimerkiksi Sote-uudistusta pyritään aikaansaamaan maakuntamallisesti eikä viime aikoina ole kovasti nostettu enää esiin kaupunginosavaltuustojen merkitystä. tarvitsemmeko me uutta hallintohimmeliä ja lisää byrokraatteja?

Niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla uskonnolla on vaikutusta politiikkaan niin kuin myös liike-elämällä. Uskontojen vahvaa vaikutusta politiikan tekoon ei pidä väheksyä eikä sitä kannata kieltää, vaan uskontojen vaikutus tulee mukauttaa demokraattisen prosessin välineeksi.

Demokraattisen päätäntävallan ulkopuolella meillä on ollut vahva toimija eli työmarkkinajärjestöt. En halua tässä yhteydessä ottaa kantaa siihen, miten ns. kolmikantaa tulisi jatkossa hyödyntää, mutta haluaisin kuitenkin huomioida, että yritys nykyisen järjestelmän murtamisesta voi johtaa lievimmilläänkin ehkä jopa yleislakkoon ja pahimmillaan sekasortoon tai anarkiaan. Tällaista kehitystä tuskin kukaan meistä haluaa. Ns. kolmikannan hyödyntämisestä tai hyödyntämättäjättämisestä voidaan tarvittaessa käydä erillinen keskustelu, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

Lopuksi vielä pari ajatusta talouden vaikutuksesta demokratiakehitykseemme:

1. Jos kansalaiset pärjäävät selkeästi keskimääräistä huonommin, heidän uskonsa demokraattiseen päätäntäjärjestelmään voi heiketä.

2. Jos taas meillä menee riittävän huonosti alamme etsiä parhaassa tapauksessa demokraattisesti valittuja johtajia ja uskomme heihin enemmän kuin välitilassa, jossa elämme hitaasti kurjistuvassa yhteiskunnassa.

3. Yhtäkaikki, kansamme tarvitsee demokraattisesti valittuja mutta vahvasti johtavia päättäjiä, siksihän heille on päätösvalta annettu.

Juha Kaistinen 11.12.2015 17:52

Edelliseen pukinkonttiin lisäisin:

1. Presidentille on palautettava oikeus hajoittaa eduskunta.

2. Tai antaa presidentin valinta eduskunnalle.

Säästettäisimme paljon aikaa ja vaivaa tarpeettoman kaksivaiheisen vaalin ja tarpeettoman demokratian näytökseen.

Seppo Laine 11.12.2015 18:59

Joo. Oliko demokratian huippu se kun vapaat ateenalaiset miehet kokoontuivat Pnyksille turpakäräjille. Oikeastihan meno oli varmasti kuin Ukrainan parlamentissa?

Tallainen "edustukselliseen" demokratiaan pienestä asti tottunut ei varmasti oikein pysty kuvittelemaankaan millaista on suora demokratia.

Pnyksin äijillekin oli varmasti uhka koko demokratialle, jos vaikka naiset olisi osallistuneet muuten kuin miehensä edustamana. Eikö naiset ole tunnetusti ailahtelevaisia, pitävät kovaa ääntä, komentelevat miehiä, eivätkä ole kiinnostuneita oikeista asioista! Selvä vaara demokratialle!

Eli vähän niin kuin Internet nykypäivänä. Sehän sotkee "oikean" demokratian asiaa. Kaikki hihhulit ja hurupäät pääsee siellä ääneen. Mitä iloa siitä on demokratian kannalta!

Tärkeätä onkin olla oikean demokratian asialla! Eikö vain! Miksei kukaan olekaan perustanut oikean demokratian puoluetta! Sitä odotellessa hyvää joulunaikaa!

Mauno Rissanen 11.12.2015 19:47

Kaikki on idullaan antiikin Kreikan demokratiassa. Jokaisella miehellä oli yksi liuska kiviliuskaäänestyksessä. Mutta: naiset eivät olleet mukana eivätkä orjat. Kreikkalaisen demokratian yksi keskeinen tapahtuma on Sokrateen tuomitseminen kuolemaan - syyttömänä mutta johtajille vaarallisena. Päättäjiä vietiin puhetaidon avulla eikä suinkaan oikeaan. Demokraattinen mielipidekirjavuus tarvitsi ongelmanratkaisijan. Kun tuli tiukka paikka, valittiin diktaattori, jolle annettiin valta.

Suomessa kansa valitsee eduskunnan mutta ei tiedä eikä voi vaikuttaa siihen, millaisen hallituksen saa. Eduskunta edustaa kansaa moniäänisyydessään, mutta hallituksella on (diktatorinen vertauskuvallisesti) valta, jos se on vahva. Sipilän hallitusta mitataan. Kataisen hallitus ei ollut. Näissä oloissa hallituksen on otettava valta.

Demokratia toimii kitisten Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa, jossa on suhteelliset vaalit. Hallituksen toimintaa vaikeuttaa se, että sillä on vastassaan oposition pidäkkeettömät puheet - ne kuuluvat kyllä aina demokratiaan - ja ammattiyhdistysliike, joka tavoittelee joskus valtaa eduskunnalle kuuluvissa asioissa. Ei ole helppoa toimia toimittajien luomassa media-avaruudessa, jossa uutisia tehdään epäluuloista, katkeruudesta, pikkuasioista, hallitusvastenmielisyydesta ilman kriittistä kokonaistilanteen mukaan vetämistä.

Enemmistövaali olisi houkutteleva parannuskeino. Se olisi kuitenkin johtamassa kaksipuoluejärjestelmään. Pienet puolueet kauhistuvat sitä. Voi olla suurissakin puolueissa sellaisia ajatuksia, että pelin politiikkaan on vanhassa järjestelmässä enemmän mahdollisuuksia.

Demokratia ei ole ollut jalo ja puhdasmielinen syntyvaiheissaankaan. Se on surkein hallitsemisen tapa - kun ei oteta muita tapoja huomioon (Churchill). Kyllä demokratia toimii, mutta huono aika vaatii tuloksia, ja siinä kohtaa on ongelma. EU:ta en näe kaksisena ongelmana. Se on vain niin, että demokratiaa on yritettävä soveltaa kansojen keskeiseenkin toimintaan. Jäljessä on toivomista niin kuin maansisäisessä demokratiassakin.

Pekka Turunen 11.12.2015 23:04

Syntyihän tänne sentään kunnon pohdiskelua demokratiasta, kunhan asiaa ehdittiin hetki mietiskellä. Kommentit osoittavat selvästi, että täydellistä demokratiaa ei ole, eikä kai voi ollakaan. Onko se kuitenkin tavoite, jota kohti kannattaisi pyrkiä? Vai onko jollakulla esittää jotain parempaa?

Itseäni on paljon mietityttänyt tuo äänestysprosentin merkitys. Miksi monet eivät äänestä, vaikka sehän on tavalliselle ihmiselle usein ainoa tapa saada ääntään kuuluviin? Eihän yksittäinen ääni tietenkään paljon merkitse, vaan tarvitaan melkoinen joukko samanmielisiä ennen kuin äänillä alkaa olla painoa. Moni odotti, että perussuomalaisten saatua kaksi komeaa vaalitulosta muuttuisi Suomen politiikka täysin perussuomalaiseksi. Miksi olisi muuttunut, kun yli 80 % äänestäneistä äänesti toisin?

Yleensä äänestysprosentin laskua pidetään suurena huolenaiheena. Eihän se hyvältä tunnukaan, mutta onko kyse aina vain ja ainoastaan kielteisestä ilmiöstä? Voisivatko jotkut jättää äänestämättä tyytyväisyyttään? Tai miksi tyytymätön jättää äänestämättä, kun se on usein hänen ainoa keinonsa vaikuttaa?

Vähän hassu on Juha Kaistisen ajatus, että 50,1 olisi äänestysprosenttina hyväksyttävä, mutta 49,9 % johtaisi vaalituloksen hylkäämiseen. En ymmärrä ajatusta, että äänestysprosentti yksinään, ehkä kikoilla ja konsteilla korotettuna, olisi osoitus toimivasta demokratiasta.

Juha Kaistinen 12.12.2015 8:45

Pekka Turuselle: Vähintään hassua se olisi omasta mielestänikin.

Heitin sen nykyhetken mukaan pelkkänä mielikuvana. Tuntuisi vain onnettomalta, että alle puolet äänioikeutetuista käyttäisi kansalaisten veroja ym. mielensä mukaan.

Toivottavasti meikäläinen demokratia lunastaa olemassolonsa oikeutuksen, jonka mittana pidän äänestäjien luottamusta vaikuttaa asioihin äänestämällä.

Pekka Turunen 12.12.2015 10:49

Juha Kaistiselle: ymmärrän ajatuksen ja jaan huolenkin. On kuitenkin eri asia, jos alle puolet äänioikeutetuista jättää omasta halustaan käyttämättä oikeuttaan, kuten meillä voi käydä, kuin jos heillä ei olisi mahdollisuutta sitä käyttää.

Vierastan keinotekoisia yrityksiä pyrkiä väkisin nostamaan äänestysprosenttia, esimerkiksi maksamalla äänestäjille (kuten joskus on ehdotettu). Jos joku ei halua tai viitsi äänestää, niin onko hänen äänensä todellakin niin tärkeä demokratialle? Eikö olisi olennaista saada ihmiset ymmärtämään äänestämisen merkitys, pohtimaan suuntaa, johon he haluavat yhteiskuntaa kehittää, ja sitten valitsemaan siltä pohjalta sopiva puolue ja ehdokas? Ääni, joka annetaan jollekin satunnaiselle televisiotähdelle pelkästään palkkion toivosta, voi olla demokratian kannalta jopa haitallinen.

Tulemme siis taas siihen, että miksi niin monet eivät äänestä? Joko se pitää hyväksyä seurauksineen ihmisen vapaana valintana, tai sitten ihmiset pitää koettaa jollain tavalla saada ymmärtämään demokratian merkitys ja siten siitä luonnollisena asiana seuraten äänestämään.

Entä jos äänestäjät eivät luota mahdollisuuksiinsa vaikuttaa äänestämällä? Onko demokratiassa joku valuvika, joka oikeuttaa tuollaisen epäluottamuksen? Vähintäänkin me kaikki voisimme katsoa peiliin. Poliitikot: älkää antako katteettomia ja populistisia lupauksia pelkässä vallanhimossa. Media: seuratkaa kriittisesti poliittista toimintaa ja nostakaa esiin olennaisia asioita, niin hallituksen kuin oppositionkin toiminnasta, älkääkä etsikö vain myyviä kohu-uutisia. Ja äänestäjät: olkaa vaativia kansalaisia, seuratkaa politiikkaa ja äänestäkää harkiten samanmielisiä ehdokkaita, tai hyväksykää sitten se, että toiset tekevät sen puolestanne.

Marita Salenius 12.12.2015 11:36

On varsin metkaa tuo täälläkin keskusteluissa esiintuotu prosentti, jolla ikään kuin pyritään mitätöimään perussuomalaisten nousu. Pekka Turunenkin sen kliseen taas esiin tuo, että 80% äänesti toisin. Näinhän se on muidenkin puolueiden kohdalla. Toisilla jopa suurempi tuo toisin äänestäneiden prosentti.

Siis tarkoittaako tämä sitä, että politiikka on muut vastaan perussuomalaiset. Toisaalta tältä se monesti näyttää, vaikka siellä valokeilan ulkopuolella kyllä kuulee kehuja ja kannatusta meidän mielipiteille ja kannanotoille. Moni taputtaa selkään ja sanoo, että pääsee helpommalla, kun persut sanoo sen, minkä itsekin haluaisi.

Osallistumiskuilu kun syntyy, niin sen yli on todella vaikea siltaa rakentaa. Uskallan väittää, että nykyinen n. 70 äänestysprosentti on osaltaan myös perussuomalaisten ansiota. On saatu liikkeelle sellaista väkeä, joka ei ehkä ole koskaan ennen äänestänyt, tai sitten jätti vielä siirtymättä sinne nukkuvien ryhmään - sillä kertaa!

Tämän ulkokultaisen maailmamme yksi hyvä esimerkki on eri vaalien äänestysprosentit. Presidentinvaalissa on suurin prosentti, mutta ne kaksi vaalia, jotka eniten meidän arkeemme vaikuttavat - kuntavaali ja Eu - kiinnostavat vähiten.

Kun meillä ei ole kuningashuonetta, joka on erinomainen valtion näkyvyyden tae maailmalla, niin jotenkin me kuitenkin teemme presidentistä ja varsinkin puolisosta ylhäisöä, jonka ulkonäkö ja pukeutuminen on tärkeämpää, kuin se mitä esim. presidentti sanoo. "Piti mennä kattomaan. En minä niin mitään kuunnellu, mutta kun halusin nähä sen Jennin" sanoi eräs henkilö, kun kysyin, mitä pressa jutteli.

Kuilua on monenlaista ja se näkyy jo ulkomaailmaankin. "Veli" venäläinenkin jo tietää, että Suomi on ns. keskeltä halki ja ihan ite tehtynä. Meillä on kasvamassa sukupolvi, jossa on niitä, joille voi olla aivan sama, onko meidän pääkaupunki Brysselissä vai Moskovassa. Näillä ei sitten ole se välinpitämättömyys hyväntahtoista, vaan ihan pelkkää välinpitämättömyyttä. Kun ei ole sitä kosketuspintaa, jossa voisi kokea tulevansa kuulluksi. Ei ole näköpiirissä enää sitä rappusta, josta voisi luokkaloikan tehdä. Silloin se demokratia on pelkkää sanahelinää.

Voin kuulostaa ankealta, mutta kun olen niin monen kirjavaa mielipidettä ja näkemystä kuullut tämän "urani" aikana, että oikeastaan mikään ei enää ihmetytä. Mitä vain on odotettavissa. Elämme kuin miinan päälle astuneena ja tämä miina pojahtaa,kun jalan nostaa. Kuka pelastaa!

Olli Saarinen 12.12.2015 21:00

Olen pitänyt vihreän parlamenttipuolueen olemassaoloa yhtenä demokratian toimivuuden tunnusmerkkinä. Vihreä agenda on ajankohtainen kaikkialla. Nuorten ylioppilaiden muodostamien ruohonjuuritason liikkeiden organisoituminen puolueiksi on demokraatisen prosessin merkki. Ellei vihreää liikettä synny tai se ei saa kansanedustajia on tämä on oire ongelmasta minkä tahansa maan demokratiassa.

Meillä on vahva vihreä liike joka sai alkunsa 1970-luvun Oraan suojelijoista. Samoin vennamolaisuus ja perussuomalaisuus ovat osoituksena demokraattisen prosessin toimivuudesta. Nyt kun meillä on vahva enemmistöhallitus ei demokratian tilassa ole ongelmaa.

Perussuomalaisten luonteva rooli olisi hallinnon masentamien kansalaisten toiveiden täyttäminen autoveron alennuksen tapaan (itse en kyllä ilahtunut vanhan Fordini ajoneuvoveron 32 %:n noususta kun tämä olisi pitänyt tehdä polttoaineveroon). Puolueesta ei vaan nyt tunnu kuuluvan mitään positiivisen kehittämisen suunnalta. Kokoomus kuuntelee Suomen EmpatiaKeskusta ja Nollakasvuyrittäjien Liittoa sen sijaan että muodostaisi itsenäisesti modernin ja virtaviivaisen hallinnon ja elinkeinoeläman kehittämisen mallin. Keskusta on johdonmukaisen pätevä maakuntain ja metsänomistajien asianajaja.

Hallituksen ongelmana on sen ohjelmallinen huteruus. Tulee mieleen vanha kasku romanista joka toivoi viulua ja sen saatuaan toivoi osaavansa soittaa. Tai Solveigin laulun äiti joka sai helposti miehiä mutta ei osannut pitää niistä kiinni.

Hallituksella on kuitenkin vahva demokraattinen mandaatti mutta jos sen hankkeet estyvät järjestöjen ja eturyhmien vastustukseen niin kertokaa nyt hyvät ihmiset minkä liikkeen banderolleja on ensi vallankumouksessa barrikadeilla kantaminen?

Pekka Turunen 12.12.2015 21:50

Marita Saleniukselle: kirjoitukseni tavoite ei ollut vähimmässäkään määrin mitätöidä perussuomalaisten nousua. Puolueen vaalitulos on jo kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa ollut kiistattoman hyvä. Totta on sekin, että puolue antoi äänen monille, jotka eivät ehkä yleensä ole äänestäneet.

Pohdiskelin vain sitä miksi niin moni perussuomalaisia äänestänyt näyttäisi olevan puolueen hallituspolitiikkaan pettynyt, ainakin galluppien ja niistä tehtyjen analyysien perusteella. Tavallaan siis puolustin perussuomalaisia: ei mikään puolue voi alle 20 prosentin kannatuksella päättää yksin maan politiikasta. Kaikilla hallituspuolueilla on noin kolmasosan mahdollisuus vaikuttaa hallituspolitiikkaan eikä keneltäkään voi edellyttää enempää. Perinteisissä puolueissa tämä ymmärretään, mutta ehkäpä monet perussuomalaisia äänestäneet odottivat enemmän?

Marita Salenius oli myös huolissaan erilaisista kuiluista, perussuomalaisten ja muiden puolueiden tai yleensä kansan keskuudessa. Itse en erityisemmin perusta vastakkainasetteluista, kun yhtä hyvin voisimme hakea sitä mikä meitä yhdistää. Erimielisyyksiä toki aina on, mutta juuri asiallinen keskustelu on hyvä tapa niitä käsitellä. Toisaalta perussuomalaiset aiheuttivat myös itse osaltaan vastakkainasettelua, kun he julistivat haastavansa kaikki perinteiset puolueet!

Kansan eriarvoistuminen ja jakautuminen on myös minulle suuri huolen aihe. Vastustakaamme sellaista kehitystä yhteisessä rintamassa!

Jarmo Salmela 13.12.2015 14:30

Demokrtaia on muutakin kuin sen rituaalit: vaalit, eduskunta ja hallitus. Suomessakaan ei ollut helppoa rakentaa välienitä vuoden 1918 jälkeen ja sitä ennen oli jo harjoiteltu lähes 50 vuotta senaatin vaaleissa.

Tarvitaan oikeudenmukaisuuden, oikeusvaltion, ja keskinäistä luottamusta.

Iso pekku prof Matti Häyryn Argumenta-projektille oikeudemukaisuuden valistamisesta https://skr.fi/fi/argumenta-oikeudenmukaisuus

Jos talojen polttaminen muuttu arkipäiväksi, nettikiusaaminen pääasialliseksi kesusteluksi ja ylipäätään ei haluta ymmärtää muiden tavoiteita ja perusteluja, olemme enemmän kuin taantumassa.

Populismi politiikassa on pienessä määrin välttämätöntä, liias suurissa määrin taas tappavaa. Perussuomalaislla uutena vastuuta kantavana puolueena on tässä kasvun paikka.

Vaaleissa päättäjät vaihtuvat mikä on hyvä. Suomalaisessa järjestelmässä kaikkien puolueiden olisi silti pystyttävä olemaan yhteistyössä kaikkien muiden puolueiden kanssa. Kansalaiset ovat fikusja, jotta päätösten perustelujen olisi oltava ainakin meriveden kestäviä.

Mikä on Suomi? Tämä maa on ollut aina monikielinen, moniuskontoinen ja vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Tältä pohjalta pitäisi etsiä yhteisä arvoja ja yhdistäviä asioita.

Jouni Martikainen 13.12.2015 17:34

Pekka Turunen pohtii perussuomalaisten heikkoa gallupkannatustasoa muihin hallituspuolueisiin nähden. Pohdintana noin kolmasosan vaikuttavuus hallituspolitiikkaan. Rivien välistä olin aistivinani, että analyysiin sisältyisi myös näkemys siitä, että vaikuttavuus on myös ollut sitä luokkaa.

Onko perussuomalaisten vaikuttavuus sitten ollut hallituspolitiikkaan tuon kolmanneksen? Riippunee määrittelystä ja analysointitavasta. Mikäli analysointitapana on puoluetta äänestäneiden tyytyväisyys hallituspolitiikkaan, niin silloin ei. Metrimitalla tai edes euroillahan vaikuttavuutta ei voi mitata.

Sinälläänhän tämän pohdinta on Unskin aloituksen ydintä. Kannatuksen ja vallan välillähän kuuluu olla korrellatiota hyvässä demokratiassa. Toinen ulottuvuus hallituspolitiikkaa tarkasteltaessa on, mitä muille hallituspuolueille merkitsisi politiikan reivaaminen sellaiseksi, että menetykset eri hallituspuolueiden välillä tasaantuisivat.

Ehkä kokonaisuutena hallituksen kannatus pienenisi tai sitten juuri päin vastoin. Suurimmat hämmästelyt sellaisesta politiikasta tulisivat varmaankin perussuomalaisiin nähden toisesta nurkasta poliittista kenttää. Ja vaikeaa voisi tietysti olla myös eurooppalaisissa pöydissä valtavirran myötäämiseen tottuneilla. Niin katsomossa kuin niissä pöydissä käyvillä.

Jussi Lähde 13.12.2015 22:08

Parahin blogin väki

On ollut ilo seurata keskustelua.

Kesksutelusta ja kirjoituksista löytyy monta rihmaa tuleville ajatuksille.

Itse olen pohtunut paljolti alamaisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden eroa. Mietin myös kovasti sitä riittääkö se että demokratiamme on parempaa kuin jossain toisaalla, eikö kyse ole ennen kaikkea siitä kehittyykö kansanvaltamme niin että hyödynnämme meillä olevat mahdollisuudet. Mahdollisuutemme demokratian kehittymiseen ovat olleet parempia kuin missään muualla viimeisten vuosikymmenten aikana.

Puoluetoiminnan demokraattisuus on osaltaan kiinnostava kysymys, samoin se että toiminnan muodot ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet hyvin vähän muuhun yhteiskunnalliseen kommunikaatioon verrattuna.

Juha Kaistinen 14.12.2015 7:03

Yhtenä mittarina demokratian tilasta pitäisin sitä miten se pystyy toteuttamaan itseään.

Monipuoluejärjestelmä antaa ja suorastaan pakottaa usean puolueen yhteistyöhön aivan keskeisissä toimissa: valmistelussa, päätöksenteossa ja toimeenpanossa.

Meillä annetaan ennen vaaleja ja oppositiossa käsitys, että yksi puolue voisi toteuttaa jo ennakolta katteettomiksi jäävät lupaukset jos se voittaa vaaleissa vaikka kymmenen paikkaa. Sehän voi olla vaikka paikkamäärän kaksinkertaistaminen ja julkisuus repeää ja kokematon tai tietämätön voittaja ja valitettavasti myös äänestäjät luulevat tekevänsä suuria uudistuksia 10 % kannatuksella.

Niin kauan kun se ei yksin voita yli puolia kansanedustajista tai sovitaan ennen vaaleja blokista joka toteuttaa ennalta sovitut tavoitteet demokratia on sanahelinää. Äänestäjien suoranainen pettäminen ei ole aivan kaukaa haettu.

Sen lisäksi meillä on korporatiivisia toimijoita, joiden toiminta perustuu demokratian perusteisiin. Paluuta -30 luvulle ei enemmistö meilläkään kai halua?

Soten vatvominen kaikkien eduskuntapuolueiden toimesta noin kymmenen vuotta ei voi olla toimivan demokratian malliesimerkki.

Viimeaikaisena esimerkkinä otan oman toimintani. Vaihdoin vanhan volkkarini vähemmän käytettyyn. Odottelen autoveron poistoa, että pääsisin vaihtamaan ihan uuteen.

Pentti Kangasluoma 14.12.2015 21:10

Millaista puoluetoiminnan tulisi olla jotta se kiinnostaisi kansalaisia?

Kun työelämässä, opiskelussa, erilaisissa järjestöissä tehdään tiimityötä,

niin politiikassa jäsen kaipaa älyllistä toimintaa.

Valheista jää kiinni, muut paheksuvat ja pakottavat oikelle tielle. Politiikassa, niiden järjestöissä niistä palkitaan. Politiikassa mukana olevilla on ruohonjuuritasollakin vaikutusvaltaa, väki vähenee, mukana

oleville jää voiman tunne. Ei siinä ilmapiirissä innovaatioita synny.

Samat piirteet on kaikissa puolueissa. Sen verran olen puolueiden ihmisten

kanssa keskustellut. Toisaalta tämän tästä kuitenkin tapaa ihmisiä eri

puolueista, joilla on periaatteita, koulutusta, pitävät ryhdissä.

Arvolisäveron korotus, siitä puhuttiin tänään eduskunnassa. Muistan

kirjoittaneeni siitä pakkolakien vaihtoehtona. Kulutustaan kukin voi

aina jossain määrin säädellä.

Jouni Martikainen 15.12.2015 8:42

Pentti Kangasluoma ottaa esiin (aina?) ajankohtaiset pakkolait ja arvonlisäveron korotukset niiden vaihtoehtona. Demokratian ydintä ovat myös eri vaihtoehtojen vertaileminen ja suurimman kannatuksen saavan vaihtoehdon jatkoon pääsy.

Pakkolait vs. alv.korotukset tarkastelussa alv.korotuksen vastustajat vetoavat sen iskevän myös kaikista vähäosaisimpiin toisin kuin lähinnä palkansaajia rappaavat pakkolait. Se olisi helposti kierrettävissä toisenlaisella veronkorotuksella, jonka tulo sitten kohdennettaisiin yritysten hyväksi. Itse visioin sellaista syyskuussa:

https://jounimartikainen.wordpress.com/2015/09/18/hallitus-on-ideologiansa-vanki/

Hallituksen ideologiaan se taas ei sovi, vaikka fiskaaliset vaikutukset palkansaajiin olisivat täsmälleen samat. Demokratiaa toki sekin, että ideologiset valinnat vallassa olevilta vaikuttavat.

Miika Kurtakko 15.12.2015 18:50

Vaikea kysymys, johon ei ehkä löydy oikeaa vastausta, mutta katsotaan löytyisikö oikeat lisäkysymykset. Demokratia jäsentyy mielestäni vapaan tahdon kahdella tasolla:

1. Yksityisen ja yhteisen päätöksenteon rajanvetona.

2. Politiikkana (= yhteiset asiat) jota voidaan toteuttaa.

Aloitan jälkimmäisestä. Euroalueen äänestäjien poliittista liikkumatilaa rajoitettiin melkoisesti euron käyttöönoton ja EKP:n perustamisen myötä. Politiikan keskeisimmästä lohkosta eli talouspolitiikasta irroitettiin rahapolitiikka kansalaisten äänen ulottumattomiin. Euron myötä tulivat myös alijäämärajoitukset eli myös budjettipolitiikan liikkumatilaa rajoitettiin. Näiden toimenpiteiden myötä ei ole vaikea ymmärtää kansalaisten pettymystä EU:hun ja EU-kriittisten nationalististen ja/tai populististen puolueiden kannatuksen voimakasta kasvua. Kun tähän lisätään valittavissa olevien talouspoliittisten ideologioiden vähäinen määrä (lue: meillä on oikeastaan vain yksi talouspoliittinen vaihtoehto eli kapitalismi eri nyansseilla), niin voidaan sanoa, että demokratia voi todella huonosti.

Jos äänestämällä ei pysty vaikuttamaan mihinkään, niin ryhdytään kaiken maailman päättömyyksiin, kuten heittelemään polttopulloja vastaanottokeskuksiin. Se tuskin on maahanmuuttajien vika, että aikaisemmat poliitikot veivät muuttivat talouspolitiikan teknokraattiseksi oligarkiaksi. Mutta siitä ja sopivasta demagogiasta kaikki lähtee.

Yksityisen ja yleisen rajaan on kajottu muutoinkin EU:n toimesta. Direktiivit ja EU-lainsäädäntö ohjaa jo nyt 80%:sti kansallistakin lainsäädäntöämme. Ja vaikka lainsäädäntöä on valmisteltu myös demokraattisesti valittujen edustajienkin toimesta, on tavallisen kansalaisen vaikea seurata ja/tai vaikuttaa siihen. Tutkimukset osoittavat, että parhaat vaikutusmahdollisuudet EU-lainsäädäntöön onkin yrityksillä, joilla on varaa palkata oma lobbausarmeija nuijimaan lait mieleisiksi. Tässäkään suhteessa demokratia ei oikein pelaa kansalaisten pussiin.

Toki saamme äänestää vapaissa ja rehellisissä vaaleissa, mutta niissäkin valinnanvapautta rajoittaa vaalijärjestelmä, joka suosii isojen puolueiden taloudellisesti vauraita (tai hyvin rahoitusta saavia) ehdokkaita. Alle 30 000€ eduskuntavaaliehdokkuutta ei kannata edes ajatella, jos mielii päästä läpi. Ei mene hyvin tässäkään kategoriassa.

Media, jonka pitäisi olla vallan vahtikoira, on ottanut ennemminkin sylikoiran roolin, jota myös ovelat poliitikot ja virkamiehet käyttävät hyväkseen. Esimerkiksi VM:n tapa kutsua pelkästään myötämielisiä toimittajia omiin briiffauksiinsa on tästä hyvä esimerkki. On häpeällistä, että (valta)media suostuu tähän. Toisaalta, vaalit ovat median juhla-aikaa, jolloin mainostulot pomppaavat iloisesti ylöspäin. Silloin varakkailla ehdokkaille ei parane vittuilla (anteeksi tämä vulgääri ilmaisu, mutta se toimi tässä yhteydessä).

No entäpä puolueet sitten? Edellä jo kuvasin, kuinka valinta niiden välillä on kuin kahden jalkapallojoukkueen välillä: toisella on punaiset liput ja toisilla siniset, mutta samaa peliä pelataan suurin piirtein samalla tavalla. Talouspoliittinen kastraatio on tehnyt puolueista retorisia twiitti- ja meemikoneita, jotka yrittävät nokkeluudellaan vakuuttaa äänestäjän. Isojen linjojen vaihtoehdot ja vaihtoehtojen mahdollisuudet puuttuvat. Niinpä puoluetuki, jonka voisi kauniisti ajatella olevan politiikan tuotekehitys- ja innovaatiorahaa, laitetaan iloisesti retoriseen puuhasteluun eikä kunnollista yhteiskunnallista analyysiä ja siihen nojaavaa synteesiä eli kuranttia poliittista ohjelmaa synny yhdessäkään puolueessa.

Niin kauan kuin politiikan tekijät ja seuraajat eivät hallitse pankki- ja rahajärjestelmän perusteita ja ymmärrä siinä olevia muutostarpeita, ei meillä ole kunnollista demokratiaa. Esimerkiksi tälläkään palstalla en muista yhtään kysymystä, joka olisi käsitellyt pankki- ja rahajärjestelmän ongelmia, jotka heijustavat kaikkeen muuhun toimintaan yhteiskunnassa, niin hyvässä kuin pahassa (ennen kaikkea pahassa).

Tätä tilannetta voisi kuvata seuraavasti: pöydällä on 20 keksiä. Pankkiiri tulee ja vie niistä 19. Sitten hän sanoo: "Tapelkaa keksistä." No voihan sen yhden keksi osittamisesta äänestää vaikka maailman tappiin.

Kyösti Salovaara 15.12.2015 19:45

Miika Kurtakolle:

Miten niin ennen EU:ta "polttopulloväki" olisi siirtynyt äänestämään eikä heittelemään niitä pulloja? Täysin ilmasta vipattu väite, sanoisin. Eihän se noin mene. Ei EU ole syypää kansalliseen tyhmyyteen, vaan kansallinen tyhmyys.

Miten niin media on nykyhallitukselle pelkkä sylikoira? Jos minulla olisi tuollainen sylikoira, joka puree (ja pieree) aina kun ehtii ja jopa sillä välilläkin ja kaikkea mikä liikkuu, omaa häntäänsäkin, niin heittäisin sen mieluusti menemään - lahjoittaisin pahimmalle vihamiehelleni.

Puolueet ovat mitä ovat, siitä samaa mieltä, mutta nehän ovat sitä mitä "kansakin" on. Futisjoukkueessa voi vaihtaa valmentajan (kohta jopa Mourinho saa mennä) mutta ei joukkuetta, sillä pelaajat tarvitaan potkimaan palloa. Paremman eduskunnan saisi vain vaihtamalla kansan ja sen haaveileminenkin alkaa kuulostaa kauhealta ja mieleen tulee polttouunit.

Kuuntelin tänään eräässä tilaisuudessa kuinka fiksut ihmiset kertoivat millaista demokratia oli Suomessa ennen, noin 30-40 vuotta sitten. Ei se ole todellakaan pahemmaksi muuttunut, eikä paljon paremmaksikaan eikä maailma ole muutenkaan paljon muuttunut. Yllätys!

EU:ta vihaavien kannattasi lukea lähihistoriaa.

Jouni Martikainen 16.12.2015 5:38

Miika Kurtakko ja Kyösti Salovaara ottavat esiin myös EU-ulottuvuutta. Hyvä niin, koska mielestäni hyvälle demokratialle ominaista on myös se, ettei se laimenna liikaa yksilöiden ja paikallisuuksien mahdollisuuksia vaikuttaa.

Salovaara tarkoittanee lauseella: "EU:ta vihaavien kannattasi lukea lähihistoriaa" II-maailmansodan ja sitä edeltävien vuosien historiaa ja EU:ta rauhan alueena? Toisaalta EU:ta rakastavien kannattaisi tutustua Neuvostoliiton viimeisten vuosikymmenten historiaan.

Jos demokratiayksikkö on kooltaan EU:n suuruusluokkaa, niin kansalainen tuntee itsensä ja vaikuttavuutensa kovin pieneksi. Varsinkin, kun edes Suomella osavaltiona ei näytä aina olevan paljonkaan painoarvoa, kun isot linjaavat.

Akuuttina nyanssiasiana ilmeisen moni suomalainen pyssyillä harrastava EU-myönteinen on kääntänyt ahterinsa EU:n suuntaan kuultuaan uudesta asedirektiiviesityksestä. Ja kertaluokkaa suurempi määrä ahtereita kääntyy, jos esim. esityksen määräys pyssylupien määräaikaistamisesta viisivuotiskausiksi menee todella läpi.

Yllä oleva vain esimerkkinä siitä, että kun ylempi demokratiataso ottaa ratkaistavakseen asioita, joita sen ei olisi välttämätöntä päättää, niin etenkään silloin ratkaisut ovat harvoin onnistuneita koko päätäntäalueen näkökulmasta.

Jari J. Marjanen 16.12.2015 9:44

Klassillista kreikkaa harrastaneena en malta olla muistuttamatta δῆμος-sanan merkityksistä: paremminkin kuin "kansaan" se on viitannut kaupunkivaltion päätösvaltaisiin kansalaisiin, ts. vapaisiin täysi-ikäisiin miehiin eli siis etuoikeutettuun ryhmään. Nykykreikkaa en ole opiskellut.

Kiintoisaa, että Jouni Martikainen ottaa tuossa esimerkiksi "pyssyillä harrastavat"; kenties tämä ryhmä vaikuttaa suurelta siellä, missä voi metsästää, mutten usko sen olevan politiikassa kovin vaikutusvaltainen. Väitteeni voi vapaasti todistaa vääräksi, jos näyttöä sellaisesta on, ja saatanhan katsoa tätä(kin) pääkaupungin näkökulmasta.

Puolueensa uskollisimpia sotureita täällä vaikuttavat olevan PS:n Marita Salenius ja Kokoomuksen Vesa Kaitera, joista jälkimmäinen on varsin perusteellinen ja hyvin argumentoiva - tämä tunnustettakoon, vaikka Vihreä olenkin.

Pekka Turunen vastasi hyvin Saleniukselle: Pohdiskelin vain sitä miksi niin moni perussuomalaisia äänestänyt näyttäisi olevan puolueen hallituspolitiikkaan pettynyt, ainakin galluppien ja niistä tehtyjen analyysien perusteella. Tavallaan siis puolustin perussuomalaisia: ei mikään puolue voi alle 20 prosentin kannatuksella päättää yksin maan politiikasta. Kaikilla hallituspuolueilla on noin kolmasosan mahdollisuus vaikuttaa hallituspolitiikkaan eikä keneltäkään voi edellyttää enempää. Perinteisissä puolueissa tämä ymmärretään, mutta ehkäpä monet perussuomalaisia äänestäneet odottivat enemmän? Olipa minullakin taas tilaisuus keskustella erään arvostamani PS:n ruohonjuuritason jäsenen kanssa, ja kyllä hänkin kertoi puolueessa esiintyvän tyytymättömyyttä: monet olivat asettaneet Perussuomalaisille kohtuuttomiakin toiveita. En väheksy PS:n menestystä kaksissa vaaleissa, ja ovathan seuraavat ek-vaalit tulossa vasta noin kolmen vuoden päästä, eikä ensi vuonna ole vuorossa lainkaan vaaleja, mutta ainakin me Vihreässä liitossa alamme jo pikku hiljaa suunnitella tulevia kuntavaaleja. Olisin hämmästynyt, jos PS:n menestys niissä jatkuisi "maakunnissakaan" - toisaalta täällä Helsingissä PS ei kovin merkityksellinen ole ollutkaan, kuten ei Keskustakaan, vaan pääkaupungin politiikan suuret puolueet ovat Kokoomus, Vihreät ja SDP. Jos ennen näitä vaaleja maan tilanne ja talous olisivat jos selvästi kohentuneet, niin monen äänestäjän muistin lyhyyden vuoksi tilanne saattaa olla toki toinen.

Stubb on uutisen mukaan "hehkuttanut" aamun hienoutta. Merkkimäärältään kovin rajoitetun Twitter-päivityksen perusteella ei pitäisi tehdä liikaa päätelmiä, mutta tuntuu siltä, että Kokoomus on nyt voimansa tunnossa - ja puolueen sisällä kovan linjan oikeistolaiset.

Jouni Martikainen 16.12.2015 11:08

Jari J. Marjaselle:

Suomessa on tällä hetkellä noin 670.000 ampuma-aseluvan haltijaa, joilla on yhteensä n. 1.600.000 luvanvaraista ampuma-asetta lähinnä toistaiseksi voimassa olevilla hallussapitoluvilla. Mikäli noita 1.600.000 pyssyä pitää alkaa laukkaamaan luvittamassa aina uudestaan viiden vuoden välein, niin kuin komissio nyt direktiiviehdokuksessaan esittää, niin siitä on normienpurkutalkoot kaukana.

Mielestäni on läheisyysperiaatteen mukaisen demokratiakäsityksen irvikuva, jos Brysselissä tai "eurooppalaisella enemmistöllä" päätetään samalla sapluunalla tuollaisia nyansseja niin kainuulaiselle korven asukille kuin marseilelaiselle lähiön eläjälle. Voip olla, että jonkun EU-myönteisen kanta niistä 670.000:stä suomalaisesta pyssynomistajasta muuttuu, jos pääsee käymään tämän tiimoilta toistuvasti läpi byrokratian rattaita.

Risto Virrankoski 16.12.2015 12:18

Demokratiaan tilaan vaikuttavia uusia juuri ilmenneitä ilmiöitä ovat 'dosenttien' kiireet, Pariisin ilmastosopimus ja komitealaitoksen elvyttäminen.

Aina niin sanavalmiit 'dosentit' eivät kuulemma ehdi antaa kirjallisia lausuntoja hallituksen pakkolaki/kilpailukyky-paketista määräaikaan mennessä.

Pariisin kokouksen tuloksiin tullaan varmaankin, ml.'dosenttit', vetoamaan monessa yhteydessä meitä sitovana kansainvälisenä sopimuksena.

Demokratian toimivuuteen ollaan ilmeisesti vaikuttamassa myös komitealaitoksen palauttamisella lainsäädännön valmisteluun.

Toivottavasti joku vielä muistaa, miksi siitä aikanaan luovuttiin. Sopii myös toivoa, että komiteoilla ulkopuolisine asiantuntijatahoineen ei synnytetä uutta 'monikantaa'.

Marita Salenius 16.12.2015 12:34

Oikeastaan tuohon blogistin otsakekysymykseen tilasta voisi vastata niin, että demokratia on tilaton. Vanhoja laatikoita kaivellessa - siis niitä laatikoita, joihin tulee työnnettyä kaikkea sellaista, jota luulee joskus jopa tarvitsevansa - löysin vanhan oppikouluaikaisen vihreäkantisen kirjasen : koululaisen sivistyssanasto, 1338 vierasperäistä sanaa. Sillä määrällä sitä aikoinaan selvittiin. Demokratiakin oli lyhyt ja ytimekäs: kansanvalta.

Nyt vaan voitaisi kysyä, että minkä kansan? Onneksi meillä on paljon puolueita ja näin on valinnanvaraa löytää omaa näkemystä keskivertaisesti lähimmin vastaava. Minulle toki vihreät on vastenmielinen puolue lähinnä ammattini, ei puolueeni kautta. Vihreät näyttävät elävän etupäässä idealismin maailmassa ja ikään kuin ihmisen tieto/taito olisi vain tässä ja nyt. Minä luotan siihen, että aina tulee uusi keksintö - finanssikapitalistinkin rahoittamana - joka helpottaa elämäämme tällä pallolla. En siis vielä suostu laittamaan lehmilleni vaippoja tai muita kaasuhousuja. Pahoin kyllä pelkään, että tällä Pariisin sopimuksella vaikeutetaan kaikkien meidän elämää, jotka joudumme elinkeinomme takia käyttämään koneita ja vermeitä, sekä pitämään kaasuja päästäviä eläimiä. Toivottavasti myös tulee kuritusta tälle valtavalle lomamatkailulentämiselle.

Kun elän täällä, jossa voi metsästää - onneksi sitä myös täällä tehdään - niin väitän, että tämä porukka ei ole mitään Jari J.Marjasen mainitsemaa sitaattiporukkaa. Samaiselle Jari Jiille muistutan, että kuntavaalit ovat aivan jotakin muuta, kuin eduskuntavaalit. Kuntavaali on etupäässä henkilövaali, jossa puolue on vasta se toisarvoinen - no ehkä ei kepulaisille. Olen itsekin äänestänyt kuntavaaleissa yli puoluerajojen, jos ehdokas on hyvä. Viime kuntavaalissa oli toki poikkeus, koska olin itse ehdolla ja näin sekä ehdokas, että puolue natsasivat yhteen :).

Vaikka en ole puoluepolitiikan veteraani, enkä puoluettani imenyt ns. äidinmaidossa, niin katson kuitenkin olevani maallikkona aika pätevä arvioimaan yhteiskuntamme tilaa jo siksikin, että sosiaaliset yhteyteni eivät ole rajoittuneita, vaikka täällä korvessa asunkin ja työni suoritan. Minäkin juttelen niiden ruohonjuuritason jäsenten kanssa. Myös muiden puolueiden.

Ymmärrän toki ns. vanhojen puolueiden pelon siitä, että perussuomalaiset ovat tulleet jäädäkseen. Siksi paniikki on suuri ja aikamoinen arsenaali olikin puoluettamme vastaan saatu kokoon näissä syksyn mekkaloinneissa. Sai siinä hallituskin pienen osan, mutta selvästi kaikki oli etupäässä järjestetty perussuomalaisia vastaan. Hyvin myös onnistuivat, jos galluppeja uskomme. Jäi vaan miettimään, että kumpi se todella on se houkempi, houkka vai se joka houkkaa seuraa. Näin Star Wars aikaa kun taas elämme, niin tuli mieleen tuo ensimmäisessä elokuvassa Obi van Kenobin sanonta houkkuudesta.

Pentti Kangasluoma 16.12.2015 13:33

Tänään on "pöljä päivä", ei siinä hiihtäjä Matti Heikkisen tarkoittmassa mielessä, vaan tuntuu siltä että olemme tyhmistyneet.

Hesari ja muut mediat hehkuttaa "Tähtien sota" elokuvaa. Osasta meistä on niin kosmopoliittisia ettei riitä enää maapallon ilmakehällinen alue. En usko että tälläiset fantasiat pystyvät kasvattamaan ihmisiä jotka tuntevat empatiaa omaa heimoa kohtaan.

Suomalainen kapteeni pohtii miten pärjäisimme jos tämän elokuvan armeija hyökkäisi. En suosittelisi hän seuraavalle upseerikurssille.

Aamulla yle, synnyttäjän normi 8 kertaa neuvolassa ennen synnytystä. Toiset kunnat 11 kertaa, tämä suuri yhteiskunnallinen epäkohta?

Juha Kaistinen 16.12.2015 15:10

Minusta demokratian tilaa kuvaa hyvin "Tähtien sota" elokuvien hypetys.

Itse olen pitänyt niitä lasten elokuvina, mutta kun lausuin eräässä yhteydessä käsitykseni sain vastaani melkoisen ryöpyn vanhakantaisuudestani.

Kovapäisenä pidän pääni edelleen. En aio katsoa vastakaan itselleni jo nimeltään humpuukilta vaikuttavaa elokuvaa.

Mitä vanhemmaksi tulee sitä tärkeämmäksi tulevat perinteiset rakkauselokuvat. Mm. "Punaiset kengät" ohjanneelta Michael Powellilta kysyttiin Sodankylän elokuvajuhlilla: "Miksi elokuvissasi on niin paljon rakkautta". Hän vastasi: "Mitä muuta niissä voisi olla"?

Shakespearea myötäillen: "Siinäpä kysymys".

Pentti Kangasluoma 16.12.2015 15:38

Olemme vuodesta 1989 kotikaupungissani pitäneet Viron itsenäisyyspäivän juhlat, taas helmikuussa. "Miekkailja", sen katsomme ja yritämme saada

Klaus Härön, ohjaajan juhlaamme.

Uutisvuodossa, monissa ohjelmissa pilkataan kristittyjä. Voi tulla aika että maamme muslimit sanovat. kun pilkkaatte kristittyjä niin pilkaatte meitä,

olemme molemmat uskovia.

Mauno Rissanen 16.12.2015 16:08

Palaan kysymykseen osallistumisesta äänestämisen tai puolueaktiivisuuden kautta. Itse asiassa en kovin suuresti osaa ihmetellä pienuutta. Ihmiset ovat vaikeiden asioiden edessä. Kun joku menee tutustumaan jonkin puolueen toimintaan vierailemalla vaikkapa avoimessa valtuusoryhmän kokouksessa, hän helposti toteaa väen jaanaavan saman pöydän ympärillä joukosta hänelle vieraita ja aika vähäpätöisiltä tuntuvia asioita. Varsinaisesta vaikuttamisesta ei voi puhua: todetaan asioiden olevan menossa siedettävästi ja että omat edustajat ovat olleet mukana lautakuntatason käsittelyssä. Valtaosan puheenvuoroista käyttävät pitkään mukana olleet ja kokeneet. Moni on hiljaa.Ei häivettäkään suurista asioista. Niistähän tutustuja olisi kiinnostunut. Moni on todennut yhden kerran jälkeen, että siinä oli kerta liikaa.

Kuinka tärkeästä asiasta ja rakentavasta asiain käsittelytaidosta antavat kuvan eduskunnan kyselytunnit?

Moni toteaa, että valtakunnan politiikassa puolueitten moneen suuntaan vetävien kannanottojen vuoksi täytyisi paneutua tosissaan luomaan kuvaa kunkin asian hoidon perusteista. Ja moni asia arkipäivän elämässä ajaa edelle. Kun vaikuttamisen mahdollisuudet ovat olemattomat, miksi tehdä politiikasta uskontoa. Niin on riittävän moni tehnyt. Ja mitähän naapuritkin sanoisivat, jos ryhtyisin selkeästikannattamaan puoluetta X? Anhava taisi sanoa jotain siihen suuntaan, että silloin ruumiisi kääriään puolueen lippuun.

Yhteiskunnan suuri trendi on viihtyminen. Yksi ilmeneminen näkyy koulussa. Se on sinnitellyt oppimispaikkana, mutta hallinnon ylimmän johdon tasollakin puhutaan jo viihtymisen korostamisen puolesta. Lehdistö palvelee ansiokkaasti viihtymislinjaa. En syytä suurimpia lehtiä siitä, että niiltä puuttuisi täysin hyvät artikkelit, kunnolliset taustoitukset ja osuvat kolumnit. Mitä niistä luetaan?

Puolueiden olisi annettava ihmisille paljon selkeämmät tiedot, mitä asioita puolueet ajavat. Kymmenen konkreettista isoa asiaa ilman hempeä lässytystä pienen ihmisen auttamisesta tms. Mutta kun on sata asiaa ilman täsmätietoa, mitä oikein peimmältään tarkoitetaan.

Vaan kun on ne tunteet.

Pekka Turunen 16.12.2015 20:29

Keskustelu on rönsyillyt iloisen ilmavasti, joten rönsyilenpä minäkin hieman varsinaisen aiheen ulkopuolelle.

Yksi tämän blogin viehätyksistä on se, että täällä keskustelevat hyvin erilaisia poliittisia näkemyksiä edustavat ihmiset. On kokoomuslaista, perussuomalaista, vihreää ja selkeän vasemmistolaista, vaikka en nyt muistakaan viime aikoina kenenkään mielipiteeltään vasemmistoon asemoituvan julistaneen suoraan mitään selvää puoluepoliittista kantaa. Samoin kaiken maailman dosenttien ja muiden älykköjen lisäksi mukana on kirvesmiehiä, maanviljelijöitä ja ties ketä.

Tämä on erinomainen asia niin kauan kun keskustelu säilyy asiallisena ja eri mielipiteitä kunnioittavana. Parhaat puolueväriä tunnustaneet keskustelijat osaavat jopa katsoa asioita laajemmin kuin ahtaan puoluepoliittisista näkökulmista (esimerkiksi Vesa Kaitera ja Jari J. Marjanen), tuoden kuitenkin hyviä perusteita puolueensakin linjauksiin.

Usein viitataan kansaan ja edustetaan suurta kansaa, vaikka kansa ja erityisesti kansan mielipide ovat hyvin epämääräisiä käsitteitä. Täällä kuitenkin monenlaiset kansalaiset keskustelevat ja keskustelun kautta syntyy monipuolinen käsitys kansan tunnoista. On arvokasta, että kovin kirjavasta blogimaailmasta löytyy myös tällaista!

Risto Virrankoski 16.12.2015 22:03

SAK esitti tänään rämäkän näkemyksen euroalueen hallinnon ja talouskurin järjestämiseksi. Tärkeä aihe. Hyvät neuvot ovat tarpeen.

Hyvä, että joku meilläkin edes yrittää. Eikä ihan pöhköjä esittänytkään, mutta mitäs jos hallituksella olisikin toinen käsitys. Olisiko otatuksen paikka ?

Luetuimmat
  1. 1

    Krista heräsi siihen, että häntä raiskattiin – Helsingin poliisin tilastoissa toistuu klassinen tarina

  2. 2

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  3. 3

    Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

  4. 4

    Ymmärrän, miksi presidentti Trumpia ketuttaa

  5. 5

    24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

  6. 6

    ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

  7. 7

    Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

  8. 8

    Kyllä, nämä asiat aiheuttivat kauhua eilen eduskunnan viinakeskustelussa – alkoholijäätelöt, värikkäät etiketit, kadunkulmien pitseriat...

  9. 9

    Masennus vaani ja valitsi onnellisen hetken – Anni Saastamoisen elämässä oli kaikki hyvin, kun hän yhtäkkiä löysi itsensä vessasta itkemästä

  10. 10

    Tiedon määrä ei ratkaise, jos sitä ei haluta käyttää

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  2. 2

    Hyvältä tuntuva vatsa ei aina voi hyvin, ja vehnäleipä jämähtää klöntiksi – nämä seitsemän asiaa sinun tulee tietää, jos haluat välttää vatsavaivoja

  3. 3

    24-vuotias suomalaisnainen haki miehiä netti-ilmoituksella, johon vastasivat itsensäpaljastaja, sadisti, porno-ohjaaja ja ”elävä nukke” – Samira Elagoz teki dokumentin, jollaista ei ole ennen nähty

  4. 4

    Nobinan lakko voi sekoittaa pääkaupunkiseudun bussiliikenteen torstaina – kaikki nämä linjat uhkaavat pysähtyä

  5. 5

    ”Ehtivät he sen sanoa, että olen mätäpaise” – Tom-Kristian Heinäaho kasvoi Jehovan todistajaksi ja nousi liikkeen vanhimmistoon, mutta sitten runokilpailu paljasti hänen salaisuutensa

  6. 6

    ”On perusteltua, että se, joka nousee aamukuudelta ja menee Alepan kassalle, tienaa enemmän kuin se, joka ei nouse eikä mene” – Eduskunta jatkaa väittelyä budjetista

  7. 7

    Huono palkka ja raskas arki – moni lastentarhan­opettaja harkitsee alan vaihtamista: ”Tuli kiky ja lomarahat meni”

  8. 8

    Merika Kallionpää oli uskonnollisen yhteisönsä tähti, kun häntä varoitettiin toisesta uskovasta naisesta – suhde ja kaapista tuleminen syöksivät Kallionpään sivuraiteelle

  9. 9

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  10. 10

    ”Älä nyt pelästy, isäsi tulee kuolemaan”, outo ääni varoitti – Tutkija päätyi sattumalta tekemään väitöskirjan suomalaisten yliluonnollisista kokemuksista

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Yksinkertaiset aivoharjoitukset mullistivat lasten käytöksen – arvosanat nousivat, keskittyminen helpottui ja nukkuminen parani

  2. 2

    Tässäkö Helsingin seudun kammotuin työpaikka? Palkka 7 500 euroa kuussa, mutta hakijoita ei näy

  3. 3

    ”Meidän on nyt mentävä”, sanoi poika ja joi myrkyn siskojensa kanssa – Kiinan ”hylättyjen lasten kaupunki” on täynnä lohduttomia tarinoita

  4. 4

    Ani Kellomäki sai 17-vuotiaana syöpädiagnoosin – mutta hänen suurin tragediansa väijyi äidin huoneen oven takana

  5. 5

    Meitä on pissattu silmään – pelätty kemikaali on varsin harmiton

  6. 6

    Päiväkoti irtisanoi lapsen Lauttasaaressa

  7. 7

    Jos olet ollut lapsi 1990-luvulla, syönyt, leikkinyt, pukeutunut, käynyt koulua tai viettänyt synttäreitä, teit näitä asioita

  8. 8

    ”Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain” – Suomalaisnainen sai musertavan syöpäuutisen postitse kotiin ja luki sattumalta potilastiedoistaan, ettei voi parantua

  9. 9

    Mies kaatoi pastakattilan lattialle Punavuoressa – alkoi riita, jonka seurauksena taloyhtiö vaatii mieheltä 30 000 euron korvauksia

  10. 10

    Luteiden saastuttamat tavarat päätyivät epäonnisten dyykkarien matkaan Espoossa – ”Ettehän missään tapauksessa koske lavan sisältöön”, asukkaille ohjeistettiin

  11. Näytä lisää