Valikko
Perässähiihtäjä

Voisiko se olla Trump?

Huomenta ja terveisiä Sanomatalosta. Helsinki alkaa taas olla musta kaupunki. Perässähiihtäjän kannalta lumien sulaminen on todella huono juttu. Kiitos kaikille Väyrys-keskusteluun osallistuneille, kommentteja tuli 70, joten luulen, ettemme ihan vähän aikaan palaa Paavo Väyryseen. Mennään vaihteeksi ison meren taakse.

Viime yönä (Suomen aikaa) käytiin Yhdysvalloissa esivaalien toinen kierros. Republikaanien Donald Trump ja demokraattien Bernie Sanders voittivat puolueidensa äänestyksen New Hampshiren osavaltiossa. Tuloksiin voi tutustua kirjeenvaihtaja Laura Saarikosken jutusta tämän linkin takaa. Taustaa esivaalikierrokselle ja Amerikan vaaleihin muutenkin löytyy  täältä

Emme ole Perässähiihtäjän palstoilla yleensä käsitelleet muiden maiden vaaleja, mutta tehdään tällä kertaa poikkeus. Miksi? Väitän, että Yhdysvaltain presidentti voi joskus vaikuttaa suomalaisten elämään ainakin yhtä paljon, ehkä enemmänkin, kuin Suomen presidentti.

Yhdysvaltain presidentti on maailman vaikutusvaltaisin ihminen sekä hyvässä että huonossa. Otetaanpa esimerkiksi Bushit, isä ja poika, republikaaneja molemmat, mutta hyvin erilaisia presidenttejä.

George Bush vanhempi oli Yhdysvaltain presidenttinä 1989-1993 ja oli ollut sitä ennen varapresidenttinä kahdeksan vuotta. Bushin aikana kylmä sota loppui, sosialismi romahti ja lopulta Neuvostoliitto hajosi. Kumous tapahtui rauhallisesti ja selvittiin ilman suuria kriisejä. Siihen epäilemättä vaikutti Yhdysvaltain tuolloin harjoittama etevä politiikka. Bush vaikutti tolkun mieheltä, joka osasi toimia maltilla ja taidolla vaikeissa tilanteissa.

Suomen suhteissa Bush senior oli hyvin aktiivinen. Hän kävi täällä varapresidenttinä ja presidenttinäkin kaksi kertaa ( 1990 ja 1992) ja piti tiiviisti yhteyttä presidentti Mauno Koivistoon.

Sitä vastoin hänen poikansa George W. Bush ei ole jäänyt historiaan kovinkaan myönteisessä mielessä. Syksyn 2001 WTC-terrori-iskujen jälkeen Bush lähti rankaisuretkille Afganistaniin ja Irakiin. Jälkikäteen on paljastunut, että maailman suurimmaksi sotilasmahdiksi Yhdysvallat oli kovin huonosti valmistautunut näihin sotiin. Niinpä Bushin presidenttikauden (2001-2009) jälkilaskua maksetaan edelleen.

Nyt ehdolla olevista kohutuin ehdokas on kiinteistömiljardööri Donald Trump. Saksalainen aikakauslehti Der Spiegel julkaisi viime viikon numerossaan ( 30.1.2016/5/2016) laajan kansijutun Trumpista.

Yksi haastatelluista on kampanjavelho Roger Stone, joka oli aikanaan presidentti Ronald Reaganin voitokkaissa kampanjoissa (1980 ja 1984) mukana. Stone tunnetaan nimenomaan kovana kasvona, joka ei kaihtanut armottomia otteita kilpailijoita kohtaan.

Stonen vaikutus on ilmeisen suuri myös Trumpiin ja tämän kampanjointiin. Spiegelin toimittajat kirjoittavat:  "Kaiken mitä Donald tietää politiikasta ja vallasta, hän on oppinut Stonelta."

Mitä sanovat kommentaattorit? Miltä amerikkalainen vaalitouhu teidän silmissänne näyttää?  Mitä arvelette, kuinka tässä käy?   Ja päivän Hyvä Kysymys kuuluu: Voisiko se olla Trump?  

Mitä siitä sitten seuraisi, jos Donald Trump valittaisiin marraskuussa presidentiksi?

Lukuvinkki:

Kirjoitin Helsingin Sanomien Historia-sivulle 31.1. 2016 muisteluksen suomalaisten suhtautumisesta Ronald Reaganiin. Sen voi lukea tämän linkin takaa.

HS:n kirjeenvaihtaja Laura Saarikoski pitää omaa blogiaan, jossa hän ruotii presidentinvaaleja. Lauran blogia voi lukea täältä.

76 vastausta artikkeliin "Voisiko se olla Trump?"

Mark Andersson 10.02.2016 12:18

Ajatus Trumpista maailman vaikutusvaltaisimpana miehenä on tietysti kauhistus.

Ellei mies sitten ole kaappifiksu, ja käytä tätä populismia vain vaalimenestyksen saavuttaakseen, mitä en usko.

Jos Trump valitaan ja hän toimii niin kuin lupaa, on tiedossa sotaisa kausi – pahimmassa tapauksessa maailmanloppu. Miestä voisi puheittensa perusteella siekailematta verrata Hitleriin, joka niin ikään lupasi kansalleen tehdä maasta suuren ja mahtavan. Saksalle kävi huonosti, tai itse asiassa hyvin loppupeleissä, mutta miten mahtanee käydä USAn? Ja muun maailman? Onko muusta maailmasta liittoutuneiden veroiseksi vastavoimaksi, varsinkin kun Trumpilla olisi sormiensa ulottuvilla se kuuluisa nappi, jolla koko pallo pösäytetään tuhkaksi avaruuteen?

Juha Malinen 10.02.2016 12:45

Käynnissä oleva Yhdysvaltain esivaalikiertue on ajankohdaltaan sopiva vaaliteemoille jotka ovat mahdollisimman kaukana Reaalipolitiikasta jota on viimevuosina noudatettu.

New Hampshiren osakilpailun voittivat niin demokraattien kuin republikaanien tahollakin eniten populaarisuosiota saaneet ehdokkaat.

Nuoret uudet äänestäjät omaksuvat helposti Sandersin populistis-sosialistiset lupaukset muutoksesta ja rouva Clinton kaappasi jo heti ääntenlaskun selvittyä ns.tappiopuheessaan samoja teemoja kiertueen jatkaessa jo viikon päästä uusiin äänestyksiin.

Trump on ohjelmallisesti ohut, mutta julistaa tosiasioita jotka menevät äänestäjien tuntoihin ja osoittaa siten ikäänkuin erottuvansa muista Politiikantekijöistä. Toisaalta hän on persoonaltaan niin vahvasti mielipiteitä jakava, että ihan yksinkertaisella matematiikalla voi laskea, että muut ehdokkaat saavat yhdistymällä hänelle vastavoiman.

Enemmän kuin mediaa lukemalla häntä voi tutkistella kuuntelemalla ja katselemalla hänen vaalitilaisuuksiaan, joita on internetinkautta mahdollista tavoittaa.

Se voi olla myös Trump.

Heikki Kainulainen 10.02.2016 13:04

Trump voi voittaa koko kisan.Reagan oli b-luokan filmitähti, jota ei etukäteen kovin korkealle noteerattu.Hän taitaa olla kuitenkin monen mielestä historian paras presidentti.Jos Trump pääsee vaalikeskusteluun Hillary Clintonin kanssa, nähdään aivan uusi mies.Trump osaa olla asiallinen ja taitava väittelijä.Tässä vaiheessa hänen täytyi erottua jollakin tapaa muista yli kymmenestä republikaanisen puolueen ehdokkaasta.Valitettavasti Rubio ei ole ainakaan vielä pärjännyt toivotulla tavalla.

Petri Lahesmaa 10.02.2016 13:08

Donald Trump Yhdysvalloissa on hieman kuin perussuomalaiset meillä. Ei tule nousemaan ykköseksi, mutta kerää valtavasti huomiota ja tuntuvan äänisaaliin.

Sitten tulee muita nimiä ja Trump jää unholaan, kuten aikanaan Ross Perot - muistatteko vielä miehen?

Bernie Sandersin tukijat ovat tekemässä demokraateille samaa, kuin Jeremy Corbynin puheenjohtajaksi nostaneet tekivät Britannian Labourille. Otetaan suuri riski tilanteessa, jossa kilpailevalla puolueella on yhtä lailla pakka sekaisin.

En usko Trumpin voittokulkuun republikaanien keskuudessa, enkä ainakaan lopullisessa presidentinvaalissa. On amerikkalainen yhteiskunta siinä määrin muuttunut, että täysin pellet eivät enää pärjää. Toisin on meillä Euroopassa, vai mitä Silvio?

Kari Peitsamo 10.02.2016 13:26

East is east and west is west. Jokaisella maanosalla on omat ominaiset kulttuurilliset ja poliittiset juuret, joita voi yhä nykyäänkin olla vastakkaiselta puolen maapalloa vaikea kokonaan hahmottaa ja hyväksyä. Trumpista on eurooppalaisessa mediassa tehty yksiulotteinen karikatyyri, vulgaari mörkö, mitä hän ei pelkästään ole. Trump ei yritä istuttaa eurooppalaisia arvoja amerikkalaisten yhteiskuntaan, vaan pyrkii vapauttamaan amerikkalaiset arvot jälleen uutta luoviksi dynaamisiksi voimavaroiksi niin kulttuuriin kuin talouteenkin. Tästä voisi Europpa ottaa esimerkkiä myöntämällä, että idea EU:sta, Euroopan Yhdysvalloista, ei toimi. Se on hylättävä. Myös Euroopan pitäisi palata aitoihin eurooppalaisiin, itsenäisiä kansallisvaltioita kunnioittaviin arvoihin, niin kulttuurissa kuin taloudessa.

Pentti Kangasluoma 10.02.2016 13:36

Muistan kuinka taivastelin, ihmettelin Reaganin valintaa. Hyvä esikunta hänellä oli, tai niin ettei suurta tärmäystä tullut. Neukkulassa oli vallassa vahakabinetti. "Tass tiedottaa, valittiin tajuihinsa tulematta

NKP:n pääsihteeriksi toveri Nikolai Konstantin T." Virossa kuulemani neuvostoaikana.

En usko että Trump voi voittaa, paitsi jos demokraattien endokas on Sanders.

Edellä Labour erehdys on varoittava esimerkki. Bill Clinton on ritariveljeni joten toivon Hillaryn ehdokkuutta, voittoa,

Marko Karttula 10.02.2016 13:44

"Jos Trump valitaan ja hän toimii niin kuin lupaa, on tiedossa sotaisa kausi – pahimmassa tapauksessa maailmanloppu."

Samaa sanottiin Reaganista aikoinaan. Montako sotaa hän kävikään? Rauhan-Obama taas sai Nobelin rauhanpalkinnonkin – ja eteni komentamaan sotajoukkojaan sotatoimiin useampaan maahan kuin kukaan toinen presidentti häntä ennen.

Reagan taas ei ollut pelkkä b-luokan filmitähti, vaan pitkän polittisen uran tehnyt poliitikko, joka oli mm. 1967-75 Usan väkirikkaimman osavaltion – Kalifornian – kuvernööri. Jos poliittista uraa ei lasketa meriitiksi Reaganin ansiolistalla, niin mitä tarkalleen löytyy esimerkiksi Kataisen ansiolistalta?

Trumpin mitätöinti typeräksi, saamattomaksi ja typeryydessään vaaralliseksi, noudattaa samaa linjaa kuin Reaganin aikana.

Jorma Sorsa 10.02.2016 14:01

Olen hämmästyneenä seurannut näitä esivaaliehdokkaita. USAn väkiluku on yli 300 miljoonaa ja se on maailman vaikutusvaltaisin maa. Eikö USAsta todellakaan löydy tämän parempia ehdokkaita maailman vaikutusvaltaisimpaan virkaan?

Republikaaneilla ei ole yhtään pätevää ja/tai sivistynyttä ehdokasta ko virkaan, ainoastaan paljon ehdokkaita.

Demokraateilla toinen on ehdokkaana ainoastaan sukunimensä ansiosta ja toinen liittyi vuonna 2015 puolueeseen, kaiken lisäksi ikäkin alkaa painaa liikaa mahdollisen presidenttikauden aikana.

USAssa presidenttipuolueella olisi mahdollista kasvattaa varapresidentistä neljän vuoden aikana varteenotettava ehdokas seuraavaksi presidentiksi, mutta juuri kenenkään presidentin kantti ei ole kestänyt valita mahdollista haastajaa itselleen, tosin 2. kauden presidentillä ei tämän suhteen olisi juurikaan "pelättävää".

Kari Peitsamo 10.02.2016 14:02

Kun Donald Trump vaalitilaisuutensa päätteeksi astuu median satojen mikrofonien ristituleen puhuttuaan juuri kymmenille tuhansille hurraaville kannattajilleen ja ilmoittaa toimittajille, "Olette kaikki pelkkiä pellejä, jokainen", pakko kai se on uskoa. Seuraavaksi kun hän sitten ilmoittaa kunnioittavansa niin Vladimir Putinia kuin Kim Jong Uniakin, on sekin pakko uskoa. En usko, että Trump haluaa sotaa. Uskon, että hän aidosti haluaa kunnioittaa itselleen vieraita politiikan ja kulttuurin järjestelmiä niin kauan, kun nekin kunnioittavat häntä.

jari lehtinen 10.02.2016 14:03

Kun Reagan valittiin presidentiksi, hän oli toiminut kaksi kautta Kalifornian kuvernöörinä ja ollut kerran aiemmin presidenttiehdokkaana. Hän oli täysiverinen ammattipoliitikko.

Onnettomalla Sarah Palinillakin on enemmän poliittista kokemusta kuin Trumpilla.

Markku Miettinen 10.02.2016 15:02

Oli tilaisuus seurata amerikkalaisia tv-kanavia ja todeta, että koko vaalisirkus pyörii Trumpin ympärillä. Trump jätti Iowassa yhden paneelin väliin, kun ei pitänyt moderaattorista. CNN:kin jumitti asiaan pariksi päiväksi, ei pystynyt muusta puhumaan eikä muuta vatvomaan. Trumpin ehdokkuus ei siis ole mikään harmiton pila.

Trump on vulgaari hahmo, hän laukoo universaaleja totuuksia, kuten "we are run by stupid people". Kuinka totta, aina. Hänen miljardiomaisuutensa takaa riippumattomuuden, hän maksaa itse, ei ihan pienet, vaalikulunsa. Hänestä saa kuvan, että täältä pesee. Reagan vaikutti Trumpiin verrattuna herrasmieheltä, hän oli "great communicator", ääni kehräsi kuin uunin pankolla makaavalla kissalla. Hyvä kysymys kuitenkin on, kuka muu voisi tulla republikaanisen ehdokkaaksi ? Jeff Bush olisi fiksu, isänsä tyyppinen, ehdokas, mutta häneltä näyttää puuttuvan kansan kannatus. Marco Rubiokaan ei vakuuta ja Ted Cruz taitaa jäädä köyhän miehen Trumpiksi.

Vedetäänkö siis musta hevonen areenalle ?

Tapahtumien sisäinen logiikka puoltaisi sitä, että seuraava presidentti olisi republikaani demokraatti Obaman kahden kauden jälkeen. Vaikutelmaa vahvistaa demokraattien heikko ehdokastilanne. Eivätkö he tosiaan löytäneet tuoreempia kasvoja ? Sanders olisi yllätysveto loppukilpailussa, mutta Trump tekisi hänestä selvää jälkeä. Clinton olisi vaikeampi pala, mutta Hillary ja Bill taas Valkoisessa Talossa, mikä raikas tuulahdus 1990-luvulta..

Huomasitteko, että Putin ja Trump jo antoivat positiivisia lausuntoja toisistaan. Kaksi samanhenkistä kaverusta saattaisivat tulla hyvinkin juttuun keskenään. Reaganistakin kehkeytyi lopulta suuri aseiden riisuja, vaikka Tähtien Sodalla alussa pelottelikin.

Paljon ehtii vielä tapahtua, emme ole vielä edes alun lopussa.

Kari Peitsamo 10.02.2016 15:13

Reagan oli hurmuri. Trump on öykkäri. Reagan sulatti sydämet. Trump kovettaa sydämet. Esimerkki. Anekdootti. Reagan puhui eläkepäivinään George Washington Memorial Hospitalin juhlassa, sen sairaalan, johon hänet murhayrityksen jälkeen kiidätettiin. Eturivissä myhäilivät sairaalan johto ja kirurgit. Reagan sanoo, -Tärkein henkilö puuttuu. Häntä etsittiin kauan, mutta tässä hän on. Esiin marssitetaan hämillään oleva pyylevä musta naishenkilö, apuhoitahan satunnainen vuorotuuraaja, joka sattui olemaan työvuorossa sinä iltana ja joka roudasi Reaganin tuon hirvittävän kaaoksen keskellä leikkaussaliin vievään hissiin. Reagan sanoo, -Tämä nainen teki, mitä kukaan muu teistä ei silloin ymmärtänyt tehdä. Hississä matkalla leikkaussaliin, hän puristi kättäni ja katsoi luottavaisesti minuun sanomatta sanaakaan. Hän tajusi, että Amerikan presidenttikin pelkää.

Tuollaista puhetta Donald Trump tuskin koskaan pitää.

Aleksi Ranta-aho 10.02.2016 15:16

Donald Trumpin suosion selittää useampikin seikka.

Ensinnäkin, Yhdysvalloissa on suuri joukko ihmisiä, jotka kaipaavat vahvaa johtajahahmoa. Oman valtion erinomaisuus ja sotilaallinen voima ovat näille ihmisille prioriteettien kärkikolmikossa. Trumpin uho on heille riittävä syy äänestää häntä.

Toiseksi, Trumpin omat sanomiset ovat ristiriidassa keskenään. Hän on esimerkiksi kertonut kannattavansa terveydenhuoltojärjestelmää, joka pitää huolen ettei ihmisiä "kuole kaduille" ja valtion olisi huolehdittava kaikista köyhimpien terveydenhuollosta. Sen jälkeen Trump kääntyy 180 astetta ympäri ja haukkuu Obamacaren pystyyn ja ehdottaa siirtymistä systeemiin, jossa on vain yksityisiä toimijoita. Tavallinen republikaaneja äänestävä ihminen ei seuraa politiikkaa riittävän tarkasti huomatakseen tätä, ja näin Trump voi miellyttää ihmisiä laidasta laitaan.

Mielenkiintoista koko tässä ilmiössä on Trumpin uskomattoman rasististen, loukkaavien ja älyllisesti vajavaisten kommenttien vaikutus hänen kannatukseen. Riippumatta siitä mitä hän sanoo, pahimmillaan kannatus pysyy samana, useinmiten se nousee. Trump on kuitenkin haukkunut meksikolaiset raiskaajiksi, ehdottanut maahantulokieltoa muslimeille, haukkunut naiset, ehdottanut ISIS:in jäsenten perheiden pommittamista (sotarikos) ja kertonut kannattavansa kiduttamista "vaikka se ei toimisi". Missä tahansa muussa maassa tällaiset kommentit olisivat kuopanneet poliitikon mahdollisuudet päästä mihinkään valta-asemaan, mutta USA:ssa huolestuttavan monet ihmiset taputtavat riemuissaan tälle kuvottavuudelle.

Suosittelen vahvasti jokaisen tutustuvan Bernie Sandersin ehdotuksiin ja poliittiseen ohjelmaan itse joko Sandersin omista lähteistä tai mahdollisimman monesta objektiivista uutislähteestä. Hänen ehdotuksensa ilmaisesta terveydenhuollosta, ilmaisesta koulutuksesta, rikkaimman prosentin verotuksen kiristämisestä, Wall Streetin ja isojen pankkien säätelemisestä ja ennen kaikkea rahan poistaminen politiikasta ovat 99% amerikkalaisista hyödyllisiä uudistuksia. Medialla, myös HS:llä, on ikävä tapa esitellä Bernie radikaalina sosialistina, joka ei ikinä voisi menestyä vaaleissa. Hän ei ole radikaali, Suomessa hän varmaankin edustaisi Keskustaa. Hänen ideansa ovat lähestulkoon jokainen valtavan suosittuja Amerikassa, jos ihmisiltä kysytään yksittäisistä asioista.

Toivottavasti näemme 2017 presidentin, joka on paras mahdollinen 300 miljoonalle ihmiselle rapakon toisella puolen ja muulle maailmalle (Bernie ei kannata aggressiivista ulkopolitiikkaa).

Feel the Bern.

Onni Karilainen 10.02.2016 16:31

En voi millään uskoa sellaiseen kollektiiviseen hulluuteen,

että Trump valittaisiin presidentiksi.

Se olisi katastrofi Usalle ja maailmalle.

Marko Karttula 10.02.2016 16:32

"Trump on kuitenkin haukkunut meksikolaiset raiskaajiksi, ehdottanut maahantulokieltoa muslimeille, haukkunut naiset,"

Tuossa on juuri se syy miksi hänen kannatuksensa on niin korkea. Hän *ei* ole haukkunut meksikolaisia raiskaajiksi. Se on vain hänen vastapuolensa vääristelyä. Hän on sanonut että avoimen rajan takia Meksikosta pääsee rajan yli raiskaajia ja rikollisia, ei että kaikki meksikolaiset ovat raiskaajia ja rikollisia.

Hän ei ole ehdottanut maahantulokieltoa muslimeille. Se on vain hänen vastapuolensa vääristelyä. Hän on sanonut että koska Usa käy tällä hetkellä sotaa alueella jossa vastapuolella on fanaattisia muslimeita, on hulluutta ottaa maahan samaisia muslimeita ilman että heidän taustojaan tarkistetaan. Edes suomalainen ei pääse Usaan ilman taustojen tarkistusta, mutta Ahmed Syyriasta pääsee, samaan aikaan kun Usa pommittaa samaisia Ahmedeja Syyriassa. Jos ei pidä tätä turvallisuusongelmana, on hullu. Jopa Nation of Islamin johtaja Louis Farrakhan ilmoitti olevansa Trumpin kanssa asiasta täsmälleen samaa mieltä.

Hän ei ole myöskään haukkunut kaikkia naisia, vaan vain häntä vastaan hyökänneet, tietyt, naiset. Turha itkeä jos itse aloittaa.

Suuri osa hänen viehätysvoimastaan tulee juuri hänen moukkamaiselta vaikuttavasta kielenkäytöstään. Se on kuin virkistävä tuulahdus kuristavan poliittisen korrektiuden maassa, jossa mielipide- ja kielipoliisit tuntuvat väijyvän jokaisen nurkan takana valmiina loukkaantumaan verisesti ja ulvomaan kuin sudet kuuta, ellei heidän tunteitaan oteta pilkuntarkasti huomioon.

Lisäksi kertoo enemmän kuulijasta kuin puhujasta, jos "tuo minua vastaan hyökännyt nainen on tyhmä lehmä" muuttuu väärinymmärtäjän korvissa muotoon "kaikki naiset ovat tyhmiä lehmiä", ja tästä syystä media murentaa vain omaa arvovaltaansa hyökätessään Trumpin kimppuun tuonkaltaisilla argumenteilla.

Vielä parikymmentä vuotta sitten tuollainen toimi. Maailma on kuitenkin muuttunut, eikä virallisella medialla ei ole enää tiedotusmonopolia. Merkittävä osa ihmisistä jo ymmärtää ettei väite muutu todeksi pelkän väsymättömän toiston ansiosta.

Marko Karttula 10.02.2016 16:39

Mitä Trumpin rasistisuuteen tulee, taannoisen gallupin mukaan Usan mustista häntä äänestäisi jopa 25%, mikä on tyypillisen republikaanin saamaan 5%:n kannatukseen nähden ällistyttävä äänisaalis. Jostain syystä Trumpin "rasistisuus" ei ole oikein välittynyt Usan mustien tietoisuuteen.

Kari Peitsamo 10.02.2016 17:14

En tiedä, onko tutkittu, millainen merkitys sosiaalisella medialla näissä vaaleissa on, mutta kyllä Donald Trumpin 6 110 000 Twitter-seuraajaa jo jonkinlaisen haasteen valtamedioille varmaankin asettavat. Kaiken lisäksi kommentit ovat siellä pilakuvineen ja vitseineen niin törkeän hauskoja, että esim. Clintonin pariskunnasta maalattu äärimmäisen groteski kuva ei voi ainakin alitajuisesti olla vaikuttamatta jokaiseen, joka edes kerran Trumpin twitteriin kurkistamaan eksyy. Huikeata (joskin ajoittain hyvin mautonta) viihdettä!

Tommi Virtanen 10.02.2016 17:34

Mitä nyt siitä Trumpista? Suurin osa amerikkalaisista - varsinkin niistä jotka eivät ole valkoisia tai republikaanien äärilaitaan kuuluvia - eivät äänestäisi niin hulluja juttuja puhuvaa miestä ikinä. Pikemminkin kiinnitäisin huomiota demokraattien ennakkovaaleihin...

Sandersin laaja kannatus kertoo siitä, että nykyisenlainen vapaa markkinatalous on ajautunut niin syvään kriisiin että maa, joka on ennen edustanut sitä kaikkein kovaäänisimmin, on laittamassa sille nyt pisteen.

Jokainen Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa käynyt suomalainen tajuaa syvällä sisimmässään, missä mennään. Sandersille löytyy laaja kannatuspohja, koska koulutetut ja aiemmin hyvin pärjänneet keskiluokkaan kuuluneet ihmiset ovat ajautuneet nyt siihen samaan köyhyysloukkuun ja pätkätöiden kierteeseen, joka on myös Suomessa arkipäivää. Samaan aikaan liike-elämässä netotaan ennätysbonuksia työstä, joka harvemmin tuottaa yhtään mitään.

Näin siis iloisin mielin Deutsche Bankin ja muiden suurpankkien romahdusta odotellessa,

Tomppa

Teemu Männynsalo 10.02.2016 18:01

Trump on todella avoin kortti: tässä tapauksessa puheista ei taida voida vetää yhtäläisyyttä tekoihin. Trump vakuttaa melko puhtaalta henkilöehdokkaalta, jonka sidonnaisuuksia voi vain arvailla. Mutta hän on riittävän uskottava ja riittävän omintakeinen karskiudessaan ja provokatiivisuudessaan vaikuttaakseen todella vaihtoehdolta joukolle muita ehdokkaita. Hän on äänestäjile tunneperäisesti houkutteleva ristiriitaisuudessaan. Hänellä on teoista ja toiminnasta kiinteistösijoittajana ja hotellimogulina suuren mittaluokan näytöt toisin kuin poliitikkotaustaisella Reaganilla, jonka suhde puoluepolitiikkaan ei ollut etäinen ja jonka keulakuvarooli oli ajoittain ilmeinen. Mutta rohkea Reagan oli ja siksi uskottava myös presidenttinäkin lännensankarin roolissaan pahan valtakuntaa vastaan. Joku on todennut Trumpin olevan kuin Reagan mutta Reaganin vaikuttaneen aina hyväntuuliselta ja Trumpin puolestaan hyvin äreältä. Trump vaikuttanee vahvalta johtajalta tavallisen kansan silmissä, koska hänen henkilössään on samankaltaista rohkeutta, joka oli välttämätön taustatekijä Reaganin suurten poliittisten tekojen ja historian sankarimyytin syntymisessä.

Ehkä Trump vaikuttaa keskivertoäänestäjän silmissä vahvalta johtajalta. Epäpoliittisen sädekehänsä lisäksi Trump on asemoitunut myös taitavasti moraalikonservatiivisuuden ja kiihkouskonnollisuuden ulkopuolelle mutta talouskonservatiiviksi, joka ei taatusti kasvattaisi valtion osuutta amerikkalaisessa elämässä (suora ja epäsuora sääntely) viranomaissäätelyllä eikä korottaisi veroja. Trump lupaa ehdokkuudellaan viedä politiikan pois politiikasta.

Clintonissa on poliittisena henkilönä jotain Maggie Thatchermäistä. Hän ei kuitenkaan ole julkisena esiintyjänä yhtä karismaattinen eikä ehkä vaikuta yhtä rohkealta kuin Thatcher, jolla oli omat tuulimyllyt vastassaan. Sanders tuskin voittaa esivaalissaan Clintonia. Clinton on liiaksi poliittinen nykyvirtauksiin, aikaan, jossa naiskysymys ei Yhdysvalloissa ole mitenkään erityisen latautuneesti käsinkosketeltava. Clinton näyttää ehdokkuudellaan täyttävän politiikan tilan vielä enemmällä politiikalla.

Trump-Clinton parivaljakkossa olisi epäpoliittinen ja ylipoliittinen vaihtoehto. Ristiriitainen ja käjistävä asetelma.

Marita Salenius 10.02.2016 20:25

Eikös tämä Donald Duck - anteeksi Trump - ole myös paikallinen missikeisari. Varmaan tulisi mielenkiintoinen hallituskokoonpano, kun hän näitä typ... siis missejään ministereiksi haalisi. Tytärtäänhän tämä jo onkin ministeriainekseksi kehunut! Rahalla saa ja lentojetillä pääsee.

Tämä Sanders nyt on toki Trumppia uskottavampi tässä vähäosaisista puhumisessa. Se on sama asia, kun rikas sanoo, että raha ei tee onnelliseksi. Hitsi, kun ottaisin mielelläni sen riskin ja kokeilisin moista "surua".

Tokihan usalaisten pressan vaalit ovat aina ylikansalliset. Kyllä sillä on meillekin merkitystä, kuka siellä siinä kuulussa talossa häärii.

Niin siis Donaldihan puhuu samoista asioista, kuin muutkin ehdokkaat, mutta hänen sanansa eivät kääntelehdi ja vääntelehdi. Vaan onko viesti kuitenkaan sitä, kuin Valmalla eräässä tv-sarjassa: "minä tarkoitan aina sitä, mitä minä sanon".

Miten tulkitsemme Trumppia ja kenen tulkinta on oikea? Vähän kuin meillä nyt, kun presidentti miltei sievistelijöiden maailman rommautti, kun puhui, kuin Hakkarainen. Jotenkin jäi näin kansalaiselle kuva kuin että jopa presidentiltä itseltään pyrittiin eväämään puheensa merkityksen aukaisu, kun niin moni toimittaja jo sitä oli omassa erinomaisuudessaan tulkinnut - tottakait oikein.

Maailman kirjat on nyt sellaisessa painolaitoksessa, että sieltä voi tulla ulos mitä tahansa, vaikka Donald Trump. Onko kyse vain populismista? En ihan usko. Nyt vaan on niin, että ihmisten poliittiseen herättelyyn käytetään uusia keinoja - myös siellä ameriikan raitilla. Moni valitettavasti kokee politiikan viihde-elämän jatkeena. Tärkeintä on tunnelma, ei sanomaa jakseta kuunnella. Lyhyet lauseet ja twittermäinen puhe tehoaa.

Olisihan se komeaa nähdä Obaman jälkeen nainen mahtimaan presidenttinä. Olisi silloin kaksi kynnystä siinä maassa ylitetty. Kummasti täältä katsottuna moni yhdysvaltalainen erinomainen poliitikko jää jonnekin syrjää - kuin kertakäyttökamaa - ehkä luennoimaan siellä ja täälläkin.

Vai niinkö se politiikan "sodassa" on, että viisas väistyy. Moni on väistynyt; nainen ainakin, kuten vaikka Condoleezza Rice. Vai sittenkinkö vain raha ratkaisee. Niin, kyllähän se täälläkin!

Pekka Turunen 10.02.2016 20:38

Valitettavasti se voi olla Trump, mikä olisi melkoinen kauhistus. Tilannetta pahentaa se, että valinnan tekee Yhdysvaltain kansa, jota ei totisesti voi pitää kovin valistuneena. Tämä on näitä demokratian nurjia puolia - kansa ei määritelmällisesti ole koskaan väärässä, joten emme voi kuin pitää hyvänämme jos kansa äänestää ääliömäisesti.

Toisaalta uskon (ja toivon), että mikäli Trump tulee valituksi, ei hän ole presidenttinä aivan niin suuri kauhistus kuin nyt näyttää. Vastuu usein myös maltillistaa. Näinhän kävi Ronald Reganin kanssa. Hänen valintansa jälkeen Henrik Tikkanen lohkaisi hauskasti: "sanotaan, että Yhdysvalloissa voi päästä presidentiksi kuka tahansa - ja nyt se on tapahtunut". Silti Reaganinkin kausista selvittiin.

Toki Trump vaikuttaa vielä pahemmalta kuin Reagan aikoinaan. Toisaalta - emme tunne Trumpua vielä kovin hyvin, sillä esiin on toistaiseksi tullut hyvin öykkärimäinen puoli. Onko sen takana jotain muutakin? Onko hänellä sivistystä?

Vesa Kaitera 10.02.2016 21:20

Olen seurannut Yhdyvaltojen politiikkaa verraten tiiviisti vuodesta 1968 lähtien. Koskaan en ole ollut niin perusteellisesti turhautunut vaalikeskusteluihin nimenomaan republikaanisella puolella kuin viime kuukausien aikana. Demoraattisella puolella on keskusteltu välillä ihan aidoista asioistakin, ja kun ehdokkaita on enää jäljellä vain kaksi, niin sekä aatteelliset että käytännön poliittiset erot tulevat hyvin näkyviin.

Republikaanisella puolella ollaan vieläkin pitkälti tosi-TV vaiheessa, jossa keskeistä on itsensä voimakas kehuminen ja usein heikosti perusteltujen väitteiden esittäminen kilpailevista ehdokkaista. Niin kauan kun väittelyt ovat tällä tasolla ja ehdokkaita on liki 10, niin homma pelaa täysin Trumpin pussiin. Tämän pelin hän osaa. Jos ehdokkaiden määrä supistuisi rajusti, ja siiryttäisiin varsinaiseen oman poliittisen vaihtoehdon selvitämiseen, niin Trumpilla olisi selvästi vaikeampaa, koska hänen poliittinen kokemuksensa on seitinohut. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että republikaanien kentän enemmistö on niin turhautunut, katkera ja vihainen, ettei se pysty valitsemaan keskilinjan ehdokasta, vaan möykkäävän narsistin eli Trumpin. Huono valinta, tosin Ted Cruz olisi vielä asteen verran huonompi ehdokas. Tällä hetkellä näyttää siltä, että republikaaninen puolue tulee Donald Trumpin kanssa kohtaamaan täydellisen Waterloon ensi marraskuun vaaleissa. Sekä Clinton että jopa Sanders voittaisivat Trumpin helponlaisesti varsinaisissa vaaleissa. Demokraatit saisivat myös liki vääjäämättömästi senaatin enemmistön takaisin ja mahdollisesti jopa edustajainhuoneen enemmistön. Yleensä kun Yhdysvalloissa jokin puolue on pitänyt presidentinvirkaa itsellään kaksi täyttä kautta, niin kilpaileva puolue olisi seuraavissa vaaleissa vahvoilla, mutta nyt republikaanit näyttävät ampuvan itseään jalkaan suoranaisella sarjatulella. Demokraatit kiittävät ja huokaisevat helpotuksesta, paitsi Hillary Clinton. Hänellä kun on vielä hieman selitettävää siinä, kuinka joukko luottamuksellisia ja osin huippusalaisiakin tietoja sattui joutumaan hänen kotiserveriinsä silloin, kun hän toimi ulkoministerinä.

Erik Strandholm 10.02.2016 21:53

Mietin mitkä voimat ovat nyt liikkeellä USA:ssa kun Trumpin kaltainen karkea ja aggressiivinen ehdokas saa paljon kannatusta? Voiko olla niin, että sota Syyriassa, terrorismi, kansanvaellus sota-alueilta, Putinin sotaisa ja häikäilemätön valtapolitiikka ja maan sisäinen muutosprosessi synnyttävät tarvetta vahvaan johtajuuteen. Monet yhdistävät vahvuuden riippumattomuuteen muista, uskallukseen panna valtaapitävät matalaksi ja visioon suuruudesta, uudesta mahdollisuudesta, paluusta menneisiin hyviin aikoihin. Populistien tavoin hän koskettaa jotain tärkeää kansan syvissä riveissä, ehkä kansan raivoon ja katkeruuteen, jolloin hänen karkeutensa ja tölväisynsä vain vahvistavat hänen itseriittoista imagoaan. Näissä vaaleissa järkevät ja asialliset ehdokkaat eivät saa kannatusta. Tämän logiikan mukaan Hillary Clinton ei tule menestymään. Sandersia äänestetään koska hän nyt sentään tuo jotain uutta vaaliväittelyihin, vaikka aika vaisuksi hänkin jää verrattuna Trumpiin.

Onneksi USA:n presidentti ei ole maansa diktaattori. Vaikka Donald Trump vastoin useimpien toiveita valittaisiin maansa presidentiksi, on hänen kätensä monessa suhteessa sidotut. Hän ei voi toimia kuten hän esivaalissa esiintyy. Hän on eri alojen asiantuntijoiden ympäröimä, ulkoministerillä ja hallituksella on paljon sanottavaa, kongressi asettaa rajat tyhmimmille päätösehdotuksille jne. Mutta paljon hallaa hän silti voisi saada aikaan.

Marko Karttula 10.02.2016 22:15

"Clinton on liiaksi poliittinen nykyvirtauksiin, aikaan, jossa naiskysymys ei Yhdysvalloissa ole mitenkään erityisen latautuneesti käsinkosketeltava."

Itse asiassa Clinton myöhästyi. Feminismi viime vuosien aikana siirtynyt Usassa voimakkaasti vastatuuleen, pääasiassa feministien oman toiminnan ansiosta. Liike on profiloitunut nyttemmin lähinnä pikkumaisten valittajien vainoharhaisena liikkeenä, jotka vastustavat kaikkea hauskaa. On gamergatea, on dictionarygatea ja mitälie.

Kun ihmiskunta onnistui ensimmäistä kertaa historiassa laskeutumaan luotaimellaan komeetalle, feministit kaappasivat koko uutisen vaahdotakseen Nasan tiedemiehen piirretyillä bikinipukuisilla naisilla koristellusta paidasta. Feministeiksi itsensä mieltävien määrä putosikin viimeisen vuoden aikana Usassa 25%:sta 17%:iin!

Feminismin romahdus näkyi konkreettisesti kun Madeleine Albright kannusti naisia äänestämään Clintonia, koska hänen mukaansa "helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta tosiaan", ja vastineeksi hän lupasi Clintonin auttavan kaikkia naisia. Vielä edellisten presidentinvaalien aikaan naiset olisivat rynnänneet näyttämään solidaarisuuttaan Clintonille ja naisasialle. Nyt Albrightin kommentteja pidettiin lähinnä loukkaavina ja äänestäjiä halveksuvina.

Samaan aikaan feministi-ikoni Gloria Steinem vihjasi että nuoret naiset menevät Sandersin leiriin vain tavatakseen poikia, mikä oli sovinistisempaa ja loukkaavampaa mitä amerikkalaista naisista on julkisuudesa sanottu pitkään aikaan. Feministien mukaan ilmeisesti nuorilla naisilla ei ole älyä seurata ja ymmärtää politiikkaa, vaan heidän kaikki huomionsa kiinnittyy joko ehdokkaan sukupuolielimiin, tai sitten omiinsa.

Feministien osoittama halveksunta naispuolisia rivikansalaisia kohtaan ei ole koskaan ollut selvempää, ja se kaikki henkilöityy nyt Clintoniin.

Teemu Männynsalo 10.02.2016 22:50

Taitaa olla niin, että ehdokasjoukosta voimakkaimmin Obaman vastakohtaa poliittisena henkilönä edustaisivat Trump ja Cruz. Kumpi heistä on jyrkimmin Obamasta erottuva ehdokas: mielipidekysymys. Kumpaa olisi esim. vaikeampi kuvitella ehdolle Nobelin rauhanpalkintoon? Ehkä sittenkin Trump.

Selkeimmin Obaman linjaa puolestaan jatkaisi Clinton.

Kummalle puolelle kansa valinnassaan kallistuu? Voi riippua myös varapresidenttinimistä ja siitä, kuinka jyrkkään vastakkainasetteluun republikaanien puoluekone uskaltautuu Trumpin kanssa ohjatakseen puolueen esivaalia? Tämä voi vahvistaa puolueen tavoitteen vastaisesti Trumpin asetelmia. Trump olisi pitänyt pelata jo aiemmin sivuun mutta nyt se ei enää ilman suurta riskiä käy. Vielä lokakuussa jotkut kokeneet Usa:n vaaleja ja politiikkaa seuranneet veikkasivat Rubiota reb. ehdokkuuteen mutta pitivät aiemmista vaaleista poiketen aidosti takaporttia auki republikaaniselle mustalle hevoselle, lähinnä kaiketi Mitt Romneytä tarkoittaen. Jos Trump valitaan vaikka puoluekone laittaa lujasti kampoihin, on tilanne todella ristiriitainen.

Usan talous on kohentunut melko hyvin viimevuodet ja liikkeiden kulmissa roikkuu paljon 'we are hiring' kylttejä. Kohtuullinen talouskehitys ja Usa:n osallistumien kv. konfliktien ja terroritilanteen asettuminen siedettävään tasapainoon puoltavat demokraattilinjaa, joten mahdotonta ei ole, että Clinton valittaisiin vaikka hän ei suuresti innosta eikä sytytä kansaa vaalihurmokseen.

Trumpin ympärillä on tunteita ja tunnelmaa, tämä on tärkeää. Jos kv. politiikassa tulee yllättyksiä ennen vaaleja, astelman sähköistyy entisestään. Tähänhän Putin voisi olennaisesti vaikuttaa tahtoessaan, jollain nootilla.

antti liikkanen 10.02.2016 22:51

Euroopan väkiluku on reilusti suurempi kuin USA:n.

Euroopan nykyinen presidentti on Donalt T.

Kuuntelin tänään hänen turhautuneen makuista "saarnaansa", jonka hän lopetti kaimansa tyyliin:

"1914 keväällä kukaan ei aavistanut, että tästä voi tulla sota".

Kuulijajoukko ei tainnut Donald T / Europe´n viimeistä lausetta huomata, mutta minä kyllä pelästyin, koska tunnen miestä hiukan.

Trumpia en tunne, mutta olen asunut viikon hänen pilvenpiirtäjässään ja hyvin se talo pelitti.

Kyllä pelottaa, jos kysytte. Niin NATO:n, Norjan, Viron, Ruotsin kuin Suomenkin meininki.

Puolan, EU:n ja USA:n meiningeistä puhumattakaan.

Venäjän ja Pohjois-Korean touhut totta kai pelottivat jo aiemmin, mutta kun niillä nyt alkaa olla vastapuoli, tulee tuo Tuskin manaama kevät 1914 väkisin mieleen.

Isäni oli silloin 14-vuotias ja hän kertoi tuosta ajasta aika hurjia tarinoita: Suomesta.

Jussi Lähde 11.02.2016 0:22

"luulen, ettemme ihan vähän aikaan palaa Paavo Väyryseen", saas nähdä kuinka Perässähiihtäjän käy ;)

Trump voi tull valituksi mutta itse pidän Michael Bloombergiä New Hampshiren esivaalien todellisena voittajana. Boomberg voi olla uskottava "kolmas ehdokas" itse presidentinvaalissa. Hän on hylännyt molemmat puolueet eli löytänyt niistä aikanaan myös jotain hyvää.

Hllary Clintonilta puuttuu inhimillinen kipinä. Tuntuu kun hän kulkisi polkua joka oli hänen unelmansa vuosikymmen sitten.

Trump menestyy nyt mutta tulee vaihe jollon hän ei enää voi määritellä peliä ja sen sääntöjä. Reagan pyrki presidentiksi politiikan säännöillä. Trump pyrkii ehdokkaaksi rikkomalla sääntöjä tavalla joka kiinnostaa pettyneitä, mutta kuinka kauan.

Petteri Systä 11.02.2016 1:31

Yksi Suomen mediassa piiloon jäänyt asia on, että itse asiassa Clinton tulee käsittääkseni voittamaan New Hampshiren valitsijamiehet. Siitä huolimatta siis, että hävisi varsinaisen vaalin yli 20 prosentilla. Tämä johtuu niin sanotuista superdelegaateista, jotka lähes kaikki asettunevat Clintonin taakse: http://usuncut.com/news/the-dnc-superdelegates-just-screwed-over-bernie-sanders-and-spit-in-the-faces-of-voters/

Superdelegaatit ovat puolueen eliittiä, joiden ei tarvitse välittää vaalituloksesta. Tässä suhteessa demokraattien vaalisysteemi taitaa olla jopa epädemokraattisempi kuin republikaaneilla. Marraskuun tutkimuksessa Clinton voitti kantansa kertoneiden superdelegaattien keskuudessa luvuin 359-8. http://bigstory.ap.org/article/98c6fd82b5154d01ae2bc998f69d4f23/clinton-has-early-commanding-delegate-lead-nomination

Jo 2008 esivaaleissa spekuloitiin superdelegaattien mahdollisella roolilla Clintonin ja Obaman kamppailussa, mutta lopulta suurin osa heistä päätyi Obaman taakse, mikä oli muun vaalituloksen mukaista. Sanders on kuitenkin huomattavasti kauempana puolue-eliitistä kuin Obama, joten voisi olettaa, että Sandersin pitäisi voittaa varsinainen vaali todella selvästi saadakseen superdelegaatit nyt taakseen. Ennakkoasetelmat ovat hänen kannaltaan murskaavan huonot. Kaikkein parasta kuvaa demokraattien esivaalien demokraattisuudesta tämä ei anna, kun vielä tiedetään rahan merkitys ylipäänsä yhdysvaltalaisessa kampanjoinnissa. Sanders yrittää sitäkin näissä esivaaleissa murtaa.

Mitä tulee taas siihen yleiseen väitteeseen, että Clinton pärjäisi Sandersiä paremmin republikaaniehdokasta vastaan, niin se ei saa tukea nykyisistä mielipidetiedusteluista: http://www.realclearpolitics.com/epolls/2016/president/2016_presidential_race.html Vaikea tietysti olisi sanoa, mikä tilanne olisi lopullisessa kampanjoinnissa, kun republikaanien ehdokas esimerkiksi käyttäisi Sandersin termiä "demokraattinen sosialisti" lyömäaseenaan.

Jos varsinaisessa vaalissa olisivat lopulta vastakkain Sanders ja Trump/Cruz, olisi ideologinen ero ehdokkaiden välillä merkittävän suuri. Esimerkiksi joskus ensimmäisissä asetelmissa povatussa Clinton-Jeb Bush -vaalissa ero ei olisi ollut niin valtavan suuri. Molemmat kun ovat yhdysvaltalaisessa katsannossa keskitien kulkijoita (toki demokraattien ja republikaanien välillä on selkeä ero) - ja puolue-eliittien suosikkeja. Pohjoismaisessa vertailussahan nimenomaan Sanders olisi ehdokkaista hyvinkin lähimpänä tätä keskitietä.

Jukka Ryhänen 11.02.2016 4:54

Minusta olisi mukava saada selkeästi maahanmuuttokriittinen ja suorapuheinen presidentti USA:lle. Toivon myös että Trump alkaisi puhua myös homoista ja homoavioliitoista ja panisi arvot siltäkin osin järjestykseen. Maailma tarvitsee esikuvia.

Olisi mahtavaa jos Trump pakottaisi USA:n takaisin 50-luvun arvomaailmaan. Ja miksi hän ei niin tekisi?

Kiitos Jumalalle että on Trump.

Juha Kaistinen 11.02.2016 8:46

Voin tunnustaa olevani yhtä kyvytön vastaamaan kysymykseesi kuin ne asiantuntijat, jotka saavat palkkaa asiantuntijuudestaan

Sen perusteella vastaan: Voi.

Samalla asiantuntemuksella vastaan, että demokraatista ei tule presidenttiä. Enemmistövaali toimii näin. Voittaja saa vaaleissa vallan ja sitä vaihdetaan jo pelkästään vaihdon itsensä tarpeellisuuden tähden.

Meillä vaaleilla on vain suuntaa antava merkitys. Vaaleissa et voi ollenkaan tietää kuka viime kädessä ääntäsi käyttää.

Eläköön median- ja henkilövaalit!

Poliittinen kuvio mielestäni suosii nyt NY:n entisen pormestari Michael Bloombergin ehdolle asettumista.

Sinänsä Trumpin valinta on saman tekevää. Näille suupalteille on poikkeuksetta käynyt kuin pienemmissäkin valtioissa, joissa "Venäjä opettaa" hyvin tehokkaasti kun puheita pitäisi muuttaa teoiksi.

Jos hänet nyt kuitenkin valitaan hän varmaan alkaa palauttamaan Amerikan suuruutta ja pitäytyy toivottavasti tässä unelmassa omassa ympäristössään. Sen unelman toteuttamisessa työtä riittää.

Valto Ensio Heikkinen 11.02.2016 9:06

Näyttäisi siltä, että elettävänä oleva aikajana, sen päälimäiset tapahtumat, suuntaukset ja (sota)politiikka sekä talouden ja uskontojen kimara, joista pääpiirteet historiaan tullaan kirjaamaan, valituttaa aina näköisensä ja kokoisensa johtajat.

Tämä arvioni ei koske vain Amerikkaa, se pitää paikkansa myös muualla: Mm. Ranskassa, Saksassa ja meilläkin, mutta venäläisessä pimeän ytimessä eritoten. Kuriositeettina: Ruotsi-venkulasta ei johtajakysymyksissä helpolla ota selvää.

Ryhäseltä kysyisin, mikä oli USA:n 50-luvun arvomaailma? Sekö Neuvostoliiton kanssa uhittelu ja ydinkokeiden luoma pelon ilmapiiri ja esimerkiksi Vietnamiin johtanut kilpavarustelu ja sotakaluston kokeilu; hirvittävä kansanmurhayritys?

Pahuus on koeponnistettu ihmisen toimesta jo monissa ääritapauksissa. Hyvyyttä on muutamaan kertaan yritetty, mutta Äiti Teresan tai Mahatma Gandhin yrityksiä suurempiin mittoihin se ei keskuudessamme ole koskaan kyennyt. Amerikassa Obama näytti ehkä pyrkivän johonkin hyvyydenkin suhteen, mutta pahuuden voimat ovat suuremmat; se näkyy nyt esimerkiksi Trumbin nousuna ja akuuttina ilmiönä Pariisin ilmastosopimuksen jäädyttämisenä amerikkalaisten osalta.

Varma siis saa olla, ettei hyvyys mahdollisen Trumbin presidentiksi valinnan jälkeen pahuuden jaloista vähään aikaan loasta päätään nosta, mutta ei sille kovin korkeaa kurssia Hilaryn valintakaan takaa.

Kari Peitsamo 11.02.2016 9:11

Vanha kettu Jussi Lähde on jälleen oikeassa. Trumpin juna puksuttaa vain niin kauan, kun raiteilla ei ole muita. Heti kun Iowassa tuli vähän neniin, meni sormi suuhun. Hillary on niin ryvettynyt ja väsynyt, että jopa Bernie näyttää nuorelta.

Trump voittaa silti.

Miika Kurtakko 11.02.2016 9:46

Pitkien puheiden sijasta tyydyn tällä kertaa lyhyeen haikumaiseen kommenttiin:

Kevät kaiken muuttaa voi.

Kari Peitsamo 11.02.2016 9:59

Valto Ensio Heikkinen. Puhut hyvästä ja hyvyydestä kuin leivästä. Varo. Muista Jeesuksen sanat, kun kaveri juoksi hänen luo ja aloitti: "Hyvä opettaja... ". J. tiuskaisi: "Miksi kutsut minua hyväksi! Vain Jumala on hyvä."

Trump ei esitä olevansa hyvä. Juuri siksi hän todennäköisesti on.

Valto Ensio Heikkinen 11.02.2016 11:31

Kari Peitsamo. Olen absoluuttisen uskonnoton, siis samalla myös jumalaton, joten raamatulliset vertaukset ovat kohdallani jotakuinkin turhia, varsinkin juuri kirjoittamasi. Toki raamattuakin olen lukenut, että ymmärrän sen tarinoihin vetoamisen helppouden.

Hyvyys ja pahuus ovat leivottu samaan elämisenleipään, jota nautin, ja jota nauttivat kaikki muutkin leivänsyöjät, siksi myös puhun niistä sitä syöneen tavoin.

Trumb, ja hänellä nyt vuorollaan ratsastavat haluavat vain ja ainoastaan valtaa ja siksi epäilen hänen/heidän hyvyyttään vahvasti.

Jouni Pulli 11.02.2016 12:37

Ovathan amerikkalaiset äänestäneet presidentiksi mm. Nixonin, Bush Juniorin ja Reaganin, joten on täysin mahdollista, että he tällä kertaa äänestäisivät presidentiksi Trumpin.

Mikäli Trump valitaan republikaanien ehdokkaaksi, on loppupeleissä kyse siitä, miten osaavasti hänen vaalitiiminsä pystyy toimimaan.

Unto on sangen oikeassa siinäkin, että USA:n presidentillä voi olla jopa enemmän vaikutusvaltaa koskien kansalaisiamme kuin omalla presidentillämme, varsinkin negatiivisessa mielessä ja varsinkin nykyään kun presidenttimme valtaoikeudet ovat mielestäni liian marginaaliset.

Hippu Mäkimaa 11.02.2016 13:28

Ehdokkaita vertaillessa kannattaa muistaa vanha viisaus "Follow the Money". Yhdysvalloissa presidenttikisan voittamiseen vaaditaan noin miljardin dollarin arvoinen vaalikampanja. Kautensa aikana presidentin voi siis olettaa puolustavan hyvin vahvasti niiden tahojen etuja, jotka ovat hänen vaalikampanjansa rahoittaneet.

Trump rahoittaa itse omaa kampaanjaansa, joten hän on ehdokkaista kaikkein vähiten suurten korporaatioiden talutusnuorassa. Hän on myös liikemies, joten neuvotteluiden tie on varmasti hänen johtamistapansa. Vaikka hänen ärhäkkyytensä saattaa vaikuttaa ensialkuun vastenmieliseltä, niin olettaisin tämän olevan suurilta osin populismia, jolla kalastellaan äänestäjiä. Yleensä asiat eivät ole sitä miltä näyttävät vaan Trump saattaisi hyvinkin olla presidentti, joka parhaiten edistää rauhaa maailmassa ja pyrkii rajoittamaan villinä rehottavaa finanssimaailmaa.

Hillary Clinton sen sijaan on saanut vaalikampanjaansa satoja miljoonia dollareita Goldman Sachsilta, joka on maailman suurimpia investointipankkeja. Näin ollen hänen voi olettaa presidentiksi päästessään ajavan hyvin vahvasti finanssimaailman etuja. Käytännössä tämä tarkoittaisi lisää taloudellista kurjuutta niille, jotka eivät satu kuulumaan rikkaimpaan 0,1 prosenttiin (ja mahdollisesti myös lisää sotia/epäjärjestystä maailmassa).

Kari Peitsamo 11.02.2016 13:34

Valto Ensio Heikkinen. Ok. Valtaahan tuo USA:n presidentin virka tuo. Siitä olemme yhtä mieltä. Sitten kun siihen valitaan, pitää tuota valtaa alkaa myös käyttää. Trump maksaa kampanjansa itse. Hän ei ole sivullisen vaalirahoittajien kahleissa (kuten esim. Clinton), joten koko Wall Streetin jengillä puntti tutisee. Paradoksaalista kyllä, juuri Trump ja Sanders puhuvat samassa rintamassa pääomapiirien valtaa vastaan. Koko amerikkalainen presidentti-instituutio rahamiesten sätkynukkena aiotaan laittaa uusiksi.

Mitä Jeesus-vertaukseeni tulee, Valto, tiedän kyllä, että Jeesus-nimistä kaveria ei koskaan edes ollut. (Voitte vain kuvitella pettymykseni, kun teologiseen tiedekuntaan innolla opiskelemaan kirjautuneena minulle kävi nopeasti selväksi, että kyseessä on tabu, jota ei saa julkisesti kertoa. Opiskeluni tyssäsivät siihen. Jos tiedevilpistä puhutaan, muhii eksegetiikan (=raamatuntutkimus) osastolla sellainen mätä, josta ei sivullisille kerrota. Ajattelin sen nyt teille täällä kertoa, koska Hesari ei ylesönosastossaan ole tiedevilppi-keskusteluun lähettämiä kommentteja halunnut julkaista.) Jeesus-tarinaa käytin vain havainnollistamaan, miten ongelmallista on leimata toinen hyväksi, toinen pahaksi.

Pekka Turunen 11.02.2016 22:18

Täällähän outoja kirjoitetaan: republikaani pitää huolen köyhistä, kun taas demokraatti ei. Tavallaan suorastaan toivoisin, että amerikkalaispuolueet todellakin kilpailisivat siitä, kumpi pitää paremmin huolta köyhistä, mutta siihen eivät taida republikaanit oikeasti taipua.

Keskustelussa on noussut esiin myös yksi demokratian nurjista puolista ilman, että sitä pidettäisiin mitenkään huonona asiana. Valituiksi tullakseen ehdokkaiden kun pitää kuulemma lasketella populistista lööperiä. Valinnan jälkeen ruvetaan sitten vakavasti hallitsemaan lupauksista piittaamatta. Eikö tämä kuulosta kenestäkään muusta arveluttavalta?

Jussi Lähde 12.02.2016 2:14

Onpa kerrassaan mukava lukea Kari Peitsamon pohdiskeluja.

Perässähiihtäjä osoittaa jälleen kerran että nimellä kirjoittaminen pitää keskustelun asiassa ja asiallisena.

Olen itse tehnyt muutaman yön "ameriikanmatkan" tekemällä tuttavuutta kampanjoiden audio- ja videomainoksiin sekä verkkopresenssiin.

Tämä pohdituttaa kovasti, alkhaalta ylös -henkistä kampanjointia on yllättävän vähän.

Juha Kaistinen 12.02.2016 6:59

Lööperin puhuminen kuuluu sarjaan "panem et circenses". Leipää ja sirkushuveja.

Hallitsijoilla tavallisista hallittavista puhumattakaan oli keskuudessaan lööperinpuhujia, satusetiä. kylähulluja miksi heitä nyt viitekehys kutsuikaan. Heidän tiedettiin keksivän juttujaan, mutta usein niissä peitellysti oli asiaakin. Kuulijoita ne huvittivat suuresti ja vaikka puheet joskus loukkasikivatkin se hyväksyttiin vain heidän sanomanaan.

Tilanne on kääntynyt jotenkin päälaelleen, näitä populisteja uskotaan ja he kelpaavat johtamaan joidenkin mielestä koko maan asioita vaikka he eivät sitä ole alunperin tarkoittaneetkaan.

Nokkelimmat ovat keksineet hyödyntää lööperin kuuntelijoita. Trumpistit ovat näistä eri maissa nyt tikunnokassa.

Ja jos minäkin viittaan raamattuun: "Totuuden puhujalla ei ole yösijaa".

Marko Karttula 12.02.2016 10:30

"Täällähän outoja kirjoitetaan: republikaani pitää huolen köyhistä, kun taas demokraatti ei. Tavallaan suorastaan toivoisin, että amerikkalaispuolueet todellakin kilpailisivat siitä, kumpi pitää paremmin huolta köyhistä, mutta siihen eivät taida republikaanit oikeasti taipua."

Tuossa on kaksi eri lähestymistapaa. Demokraatit ovat valinneet sosialistisen lähestymistavan, eli köyhille jaetaan almuja joilla heidän asemaansa parannetaan. Republikaanit taas lähestyvät asiaa kapitalismin kautta, tarjoamalla köyhälle mahdollisuuden parantaa elintasoaan ja lakata olemasta köyhä.

Näin siis yksinkertaistetusti periaatteen tasolla. Se, kumpaa lähestymistapaa kannattaa, riippuu omasta maailmankuvasta.

Tuossa on myös mielenkiintoinen kannustinloukku: köyhien asialla oleviksi profiloituneilla ei ole todellisia intressejä vaurastuttaa kansaa, koska silloin he menettävät äänestäjiä. Heidän intressissään on pitää ihmiset köyhinä, mutta antaa heille almuja joista he ovat tarpeeksi kiitollisia jatkaakseen heidän äänestämistään.

Siinä mielessä taloudellisesti hyvinvoinnista unelmoivien köyhien kannattaisi äänestää nimenomaan puoluetta joka pyrkii ajamaan hyvinvoivan keskiluokan asiaa, koska heille rikastuva kansa tarkoittaa lisää äänestäjiä ja lisää valtaa, mikä tarkoittaa todellista kannustinta saada kansa vaurastumaan.

Kari Peitsamo 12.02.2016 11:53

Juha Kaustinen. Jussi Lähde. Kiitos viittauksistanne allekirjoittaneen kommentteihin. Juhalle tarkennuksena, Raamatussa ei missään kohdin ole lausetta "Totuuden puhujalla ei ole yösijaa". Otan tämän esiin, en saivarrellakseni, vaan esimerkkinä, miten erilaisiin konteksteihin luetaan usein oletettuina sisään omia ennakko-odotuksia ja asenteita tukevia ajatuksia. Totuus ja hyvyys ovat kirkollisten piirien itselleen omimia ominaisuuksia, jotka tarkemmassa syynissä eivät heidän monopoliaan ole, eivätkä tietenkään voikaan olla. Itse asiassa tästä ev.lut. uskossa juuri on - tai ainakin pitäisi olla - kyse. Ihminen on syntinen ja paha.

Näin pääsemme urhealla aasinsillalla takaisin Trumpiin. Hän ei hirveästi Jumalasta huutele, eikä muutenkaan vakuuttele hurskauttaan. Se on virkistävää. Totuuden puhujalla ei ole yösijaa, politiikassa varsinkaan. Sen Trump kyllä tietää. Siksipä hän rakennuttikin ensin itselleen omat yösijansa ja lähti vasta sitten politiikkaan.

Valto Ensio Heikkinen 12.02.2016 13:01

Vuorisaarnassa varoitetaan "kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia."

(Nykyiseen sivistykseen ei enää kuulune eläinten väärinkäyttäninen vertauksissa tällä tavalla, että anteeksi siis, sudet.)

Mutta jos alkuperäistä vertausta sen ihmiselle tuttuuden vuoksi iletään edelleen käyttää, niin onko USA:n presidenttiehdokkaista kenestäkään etukäteen satavarmasti luettavissa, että mitä se nyt päälle päin näkyvän karvansa alta paljastaa sitten, jos valituksi tulee?

Trump esittäytyy kampanjakierroksen aikana siis kuin perinteessä pelotteena käytetty räyhäkkä susi hampaat irvessä, mutta voiko hänet edes mielikuvissaan pukea enää lampaan pehmeään villaan, taikka edes tekokuituiseen, kotoiseen fleec-oloasuun?

Hillarysta sen sijaan ei tule tässä vaiheessa mieleen sen enempää lammas kuin susikaan, joten siinäkin mielessä hän olisi paras vaihtoehto varsinkin, koska olen melko varma, että hän kovin helppo etupiirien hyväksikäytettävä ja muokattavakaan valintansa jälkeen olisi kuten Trumbista ja nahkastaan helposti voi olettaa.

Kari Peitsamo 12.02.2016 13:49

Trump puheen ydin on yleensä rakentaminen. Hän rakentaa uuden Amerikan. Hän rakentaa muurin Meksikon rajalle (jonka Meksiko maksaa!). Hän jopa rakentaa renkaat (ring) öljykenttien ympärille, jotka hän ilmoittaa ottavansa ISISiltä haltuun pommittamalla ensin nuo öljykentät maan tasalle (jonka jälkeen hän rakentaa tilalle uudet öljykentät). Trump ei puhu ihmisistä. Hän puhuu rakenteista. Jollakin erikoisella tavalla puhe rakenteista ja rakentamisesta kuulostaa - rakentavalta. Se luo ihmisille myös turvallisuuden tunteen. Trump ei vaadi kuulijoiltaan mitään. Hän itse kyllä hoitaa koko homman. Hän rakentaa. Jengin ei tarvitse kuin seurata sivusta ja hurrata. Sitten kun rakenteet on rakennettu, ihmiset voivat niissä turvallisesti elää ja tehdä töitä. Ai niin, töistä puheen ollen. Rakentaminen jos mikä luo työtä. Kuin huomaamatta koko kansakunta sitoutetaan tähän Trumpin valtavaan rakentamisen projektiin. Kaikessa puheessaan oikeastaan lupaa kuin yhtä. Hän lupaa rakentaa.

Olli Saarinen 12.02.2016 14:38

Olisin rikastunut, jos olisin pelannut kaksarin kun löin vetoa sekä McCainin että Obaman puolesta vielä kun he olivat altavastaajia. McCainilla ei ollut asiallisia vastustajia joten hän nousi esiin suoraselkäisenä poliitikkona. Amerikka oli silloin valmis mieluummin tummaihoiseen Obamaan kuin naispresidenttiin.

En oikein usko että Amerikka olisi vieläkään valmis naispresidentin valintaan mutta kun vastassa on Trumpin kaltainen öykkäri niin ehkä sittenkin kunhan Hillary säilyttää malttinsa. USA:ssa on kyllä nähty viime hetken mediapeliä, joka voi vaikuttaa yllättävästikin lopputulokseen.

Sanders luultavasti onnistutaan marginalisoimaan "kommunistiksi" mutta Trumpin vastaehdokkaat ovat heikohkoja joten Trumpia ei ehkä voi ohittaa asiallisin eikä asiattomin perustein.

Sen verran on nuorekasta ikää etten ymmärrä Diilejä tai Big Brothereita sen enempää kuin lävistyksiä tai tatuointejakaan joten tuntuma Trumpin mahdollisuuksiin on ohut.

Amerikassa ei vallan kolmijako-oppi toimi samalla tavalla kuin meillä ja enemmistövaali karsii pois toiset ja kolmannet vaihtoehdot jolloin valtaan pääsee vain paras (parhaiten rahoitettu). USA:n presidentti on vähän kuin Suomen suuriruhtinas asetus- ja veto-oikeuksineen. Jos tällaiseen asemaan pääsee Trumpin kaltainen pelle niin hallelujah: syy on median, joka ei kykene tai halua kyetä ampumaan alas edes typerimpiä väitteitä, kuten aikoinaan Obaman islamilaista ei-amerikkalaisuutta.

Toimiva mediahan on demokratian ydin. Esimerkiksi Caruna-tapauksessa ei ole vielä päästy ihan ytimeen, mikä on Energiaviraston löysä lupa rutkasti aiempaa korkeampiin tuottoihin toimitusvarmuuden varjolla. Tämän sijaan puhutaan julkisesta omistuksesta, ulkomaalaisomistuksesta, verojen välttämisestä ja hinnankorotusten aikataulusta. Pahassa tapauksessa poliittinen päätös kohdistuu näihin eikä sallittuun pääoman tuottoon.

Kun USA:ssa puhutaan muurin rakentamisesta Meksikon rajalle niin kyse on rajanaapurista ja sopimuskumppanista, jonka tarjoama työvoima on ylläpitänyt USA:n taloutta matalapalkka-aloilla. Kun tämä riisto käännetään vähään tyytyvien ja työteliäiden maahanmuuttajien viaksi leimaamalla heidät raiskaajiksi ja murhamiehiksi ei olla kaukana kotimaisista keskustelun aiheista. Kysymys kai kuuluu rakennetaanko muuri Meksikon puolelle Israelin esimerkin mukaan vai omalle puolelle ja mitä mieltä betonilobby on grynderi Trumpin hankkeesta?

Kari Peitsamo 12.02.2016 15:26

Blogin aihe on Donald Trump eikä Hillary Clinton, mutta kun Hillaryn twitteriä lukee, sitäkin dominoi trolliarmeijansa kautta Trump. Viittasin jo aiemmin siihen ruokottomaan ja rivoon tapaan, jolla Hillarya hänen oman tvitterinsä kommenttikentässä päivittäin ruoskitaan. Nyt kun siippa Bill on vielä ehkä hieman epätoivoisena vetona nostettu Hillaryn kampanjan kumppaniksi, eivät Trumpin kannattajat jätä ainoatakaan tilaisuutta käyttämättä, jossa vain hiukankin voivat muistuttaa Bill Clintonin lukuisista syrjähypyistä raiskaussyytöksineen kaikkineen. Lisää löylyä heitellään lisäksi joka twiitin jälkeen herjaamalla Hillarya ulkoministerinä "kadottamistaan" top secret -sähköposteista. Itse asiassa "Hillary for prison" on aivan arkipäiväinen slogani retoriikassa, joka on brutaalimpaa kuin koskaan. Mutta ei savua ilman tulta. Ja Hillary tietää sen itsekin. Ja se näkyy. Hillary Clinton näyttää jo nyt raahautuvan viimeisillä voimillaan kohti Valkoista taloa, vaikka esivaalikiertuekin on vasta alussa.

Juha Kaistinen 12.02.2016 16:22

Totuuden puhujalla ei ole yösijaa. Tarina menee näin:

Aleksanteri Suuren sotapäällikkö Ursus Gladiatorius riitaantui Aleksanterin kanssa. Aleksanteri käski hänet

ulos teltasta paimentamaan hevosia.

Teltan ulkopuolella oli sotapäiväkirjuri, jolle hän tokaisi "Totuudenpuhujalla ei ole yösijaa".

Kirjurista lause oli hyvä ja hän merkitsi sen papyruskääröön.

Sieltä sanonta siirtyi Paavalin kirjeeseen Galattalaisille. Koska ajat olivat vaikeat hän verhoili sanonnan niin monimieliseksi, ettei sitä äkkinäinen huomaa.

Kustaa Vilkunan varhainen esi-isä Gustaf Villous selvensi sen nykyiseen muotoon.

(Tämä ei ole Jumalan sanaa.)

Pentti Kangasluoma 12.02.2016 16:36

Trump, kuinka hän suhtautuu Eurooppaan, maanosamme puolustamiseen. Sellaista tietoa tarvittaisiin. Meille se on kohtalonkysymys, kun talouskriisi, pakolaisten suuret joukot vyöryy maanosaamme.

Yliluutnantti Markku Mustajärvi nosti haloon kun jenkkilentäjät tulee harjoittelemaan Rissalaan. Ylivääpeli Mika Kari säesti. Vasemmisto on maanpuolustuksen heikoin lenkki, onko se niin? Timo Soini ulkoministeri,

Jussi Niinistö puolustusministeri, historiallisen tärkeät paikat.

Ei perussuomalaisten kannatus ole sentakia vähentynyt että puolue on

korostanut maanpuolustuksen merkitystä. Vasemmistä tuskin uskaltaa sanoa

sana - ei anakaan tärkeässä puheessa.

Kari Peitsamo 12.02.2016 16:48

Tuore esimerkki Trump-trollien suoranaisesta säälimättömästä julmuudesta. Jeb Bush, joka käytännössä on jo ulkona republikaanienkin kisasta, sai juuri julkaisemaansa syntymäpäivätwittin (What a way to end a birthday!) kommenttina välittömästi Trumpin leiristä suorastaan sanoin kuvaamattoman ilkeän kommentin: valokuvien kera vertaillaan Jeb Bushin ja Donald Trumpin puolisoita ja suorin sanoin annetaan ymmärtää, että lyhytkasvuinen (ja syntyperältään muuten meksikolainen) mrs. Jeb Bush ei ole ulkonäöltään eikä olemukseltaan tarpeeksi edustava nainen Valkoiseen taloon. Rajua on ja raakaa Amerikan meininki.

Kari Peitsamo 12.02.2016 18:17

Trump vaikuttaa arvostavan päättäväisiä ja suorapuheisia johtajia (joiden kanssa hän ei silti aina välttämättä ole lainkaan samoilla linjoilla). Suomesta ei valitettavasti nykyään löydy kummankaan kriteerin täyttäviä. Edes Obama ei ole osoittanut minkäänlaista huomiota Suomelle (S.Niinistölle ei ikinä tullut kutsua Valkoisen taloon, eikä Obama ei edes piipahtanut Euroopan rundillaan Suomessa, vaikka Virossa kävi). Veikkaan, että syynä on ollut Suomen hapuileva ja sekava ulkopolitiikka, jossa pyöritään ja pokkuroidaan sinne sun tänne. Veikkaan, että Trump ei Suomen epävarmasta ja hieman kaksinaamaiseltakin haiskahtavasta ulkopolitiikasta tykkäisi. Hillary Clinton sen sijaan varmasti yhä muistaa hymyilevän ystävänsä Alexin, johon viimeksi törmäsi täällä, kun kävi Marimekko-kolttukokoelmaansa muutama kesä sitten Suomessa täydentämässä.

Pekka Turunen 12.02.2016 18:40

Rajua ja raakaa on Amerikan meininki, kirjoitti Kari Peitsamo, ja on täysin oikeassa. Suomalaisen silmissä se tuntuu suorastaan vastenmieliseltä. Onko tuollainen enää ihan tervettä? Sopiiko moinen demokratian arvolle, vai onko se päinvastoin demokratian todellinen kuva? Monelle kun Amerikka kai on demokratian mallimaa.

Hillary Clintonissa ei ehkä ole erityistä säpinää, mutta kun vertaa häntä republikaanisiin kilpailijoihinsa niin jo maapallon kannalta toivoo, että hän voittaisi. Sanders on vielä hieman tuntematon vaihtoehto.

Marko Karttulalle: republikaani ei halua auttaa köyhiä vaan haluaa, että he auttavat itse itseään. Arvokysymys, epäilemättä, mutta liian pitkälle vietynä vierastan ajatusta. Kovin kärjistetty on myös ajatus siitä, että demokraattien kannattaisi pitää köyhät köyhinä, ja niin edelleen, jotta äänestäjäkunta säilyisi. Suomeen siirrettynä se tarkoittaisi, että vasemmisto itse asiassa toivoisi huono-osaisten sellaisina pysyvänkin. Ei taida vasemmisto moista allekirjoittaa.

Kari Peitsamo 12.02.2016 21:34

Donald Trump on hyvin amerikkalainen ilmiö. Mies, joka operoi mielikuvilla ja myyteillä ja joka on itsekin jo muuttumassa jonkinlaiseksi myytiksi, epätodelliseksi elämää suuremmaksi hahmoksi. Amerikka on myyttien ja mielikuvien maa, jossa jokaisella on oikeus unelmoida, unelmoida suuria, mutta erottavatko amerikkalaiset enää itsekään unelmiaan todellisuudestaan? Trumpin uskonto ei perimmältään ole usko Jumalaan (vaikka hän kristityksi toki ilmoittautuukin), vaan usko Amerikan Yhdysvaltoihin, sen kansaan, kulttuuriin ja yhteiskuntajärjestykseen. Sitä kutsutaan uskontotieteessä kansalaisuskonnoksi. Meidän eurooppalaisten lienee lähes mahdotonta tuota uskoa kokonaan ymmärtää tai sisäistää, mutta amerikkalaisille itselleen se tuntuu olevan ehtymätön käyttövoima ja voimavara. Ja tuo usko on välillä myös sokea. Sillä se on uskon olemus. Se on Amerikan suuruuden salaisuus. Usko mahdottomaan. Sama usko, jonka siivittämänä Apollo 11 astronautti Edwin "Buzz" Aldrin kävi toissa vuonna täällä Helsingissäkin kertomassa matkastaan kuun pinnalle; matkasta, johon hän uskoo, mutta jota hän ei koskaan tehnyt.

Olli Saarinen 13.02.2016 1:41

Tartun Pekka Turusen pohdintaan tahtovatko demokraatit pitää köyhät köyhinä.

Meillä ay-liike on solminut tulopoliittisia kokonaisratkaisuja vuosikymmenet. Ratkaisuissa on jopa ollut sinänsä tehottomia matalapalkka- ja naispalkkaeriä. Kuitenkin meillä on edelleen matalapalkka-aloja ja ainakin SAK:n retoriikan mukaan naispalkkaongelma. - Onkohan vain niin, etteivät ay-liikkeen karavaanarisosialistit tosissaan välitä köyhän asiasta?

USA:ssa vahvat ammattiyhdistykset ovat olleet demokraattien takana. Siellä mm. autoala tukehtui liian hyviin työehtosopimuksiin eläkeajan perhekohtaisine sairausvakuutuksineen. Demokraatit ovat poliitiikan rahoituksen vuoksi tukeutuneet siis hyvinvoiviin työntekijöihin mikä on johtanut mm. vapaakaupan arvosteluun työllisyyden nimissä. Ei kovin kaukana ay-demareittemme linjasta. USA:n demokraatit ovat kuitenkin ajaneet minimipalkkoja päinvastoin kuin omat ay-demarimme, ehkä siksikin, että USA:n ay-liike ei ole kattava.

En oikein usko että USA:n demokraatit tarvitsevat köyhiä vaan päinvastoin ajavat aidosti heidän asiaansa. Omista ay-demareistamme en ole niin varma. - Republikaanit taitavat uskoa köyhyyden olevan Jumalan rangaistus kuten rikkauden Jumalan siunaus.

Kari Peitsamo 13.02.2016 7:18

Pahoittelen, että olen kommenteillani vienyt näin paljon tilaa. Kohta lopetan. Trump aiheena on vain niin inspiroiva. Googlettakaapa vielä [youtube / obama / trump / moon landings]. Löytyy presidentti Obaman illallispuhe vuodelta 2011, jossa hän piikittelee Donald Trumpia (kohdassa 4:30), joka ilmeisesti on jossain sanonut Apollo-lentojen olleen lavastettuja. En usko, että Donald Trump kauheasti oikeasti uskoo Jumalaankaan. Nämä kaksi länsimaisen kulttuurin kulmakiveä, usko ihmistä korkeampaan voimaan ja usko tieteen ja tulevaisuuden teknologian pelastavaan voimaan, eivät Donald Trumpia liiemmin tunnu kannattelevan. Hän ei elä epärealististen eskapististen illuusioiden varassa. Hän ei myöskään saarnaa uskoa ihmisen luontaiseen hyvyyteen tai haluun auttaa lähimmäistään (vaikka keräsikin Vietnam-veteraaneille ohimennen 6 000 000 $ lahjoituksena viimeisessä vaalitilaisuudessaan ennen Iowan esivaalia). Donald Trump on realisti. Eikä hän sitä peittele. Hän uskoo rahaan.

antti liikkanen 13.02.2016 8:33

Vaihdoin hiljattain muutaman sanan Donald T:n kanssa.

Mietin, ostaisinko häneltä käytetyn auton.

Olen Donald D:n mielikuvaystävä. Kirjamessuilla syksyllä TP Niinistö kertoi myös arvostavansa Donald D:a sen laatuisan suomenkielen takia.

Kolmas Donald T on myös tullut vastaan omassa talossaan YK:n pääkonttuurin lähistöllä ja hän tervehti hississä ystävällisesti.

Näillä vähäisillä perusteilla, jos olisi valinnan paikka, joudun kyllä todella vaikeuksiin.

Aku Ankka, EU-neuvoston pj (EU: presidentti) vai Trump-Towetin omistaja.

Onneksi valinnallani ei ole merkitystä ja Aku Ankan tilauksenkin olen siirtänyt poikani opiskeluboxin osoitteelle.

EU-presidentti piti kuluneen viikon keskiviikkona puheen kokoukselle, jonka osallistuja olen (jo 12 vuoden ajan). Hänen viestinsä oli kristallikirkas ja hän päätti puheensa siihen.

"Maailmassa kukaan ei keväällä 1914 vielä oivaltanut, mitä myöhemmin tuona vuonna oli Sarajevon laukausten jälkeen oleva edessä. Toivottavasti pelkoni siitä, että elämme ssmanlaisessa tilanteessa nyt, ei toteudu".

350 paikallaolijan suosionosoitukset olivat lyhyet, mutta melko voimakkaat.

henkilöt:

- Donald Tusk, EU-presidentti, Puola

- Donald Trump, NYC:ssa Trump-Towerin 40. kerroksessa asuva wannabe - USA:n presidentti

- Donald Duck, paremmin tunnettu nimillä Kalle Anka tai Aku Ankka

Juha Kaistinen 13.02.2016 20:25

Mehän voimme jatkaa arvailuja kuka on Yhdysvaltojen seuraava presidentti, mutta onkos meillä ketään esittää rauhanneuvottelijoiksi Moskovaan?

Nimittäin tämä meininki vaatii kohta sellaisia.

Demareilla on Tannerin perillinen Erkki Tuomioja, mutta mistä löytyisi aisapari?

Kykypuolueelta sellaista ei ihan heti löydy. Vanha tuttavani Ilkka Kanrva on kyllä näin äkkiä paras ehdokas. Keskustallahan ei näissä kuvioissa olekaan ollut osaa.

Hallituksen toilailut alkavat pikku hiljaa arveluttaa jo muitakin kuin median päiväperhoja.

Pentti Kangasluoma 14.02.2016 9:23

Unski etsi kolumnissaan vastausta siihen miksi demareilla on ollut kymmenen laihaa vuotta. Joskus minäkin kysyin miksi SDP ei ole 25-30 prosentin puolue. Se oli ennen kuin teollliset työpaikat alkoi vähetä.

Heikki Hiilamo, professori, asetelman paaluttaa - SDP ja perussuomalaiset

vaikka ei puolueanalyysiä muuten teekkään

Sunnuntailiite: Nyt tyytyväisen keskiluokan tilalla on ahdistettu keskiluokka ja alistettu köyhälistö. Luokkiin kuuluu paljon pettyneitä ja vihaisia miehiä sekä toivonsa menettäneitä savupiippukaupunkien asukkaita. Nämä ihmiset kuuluvat globalisaation häviäjiin. Tämä näkyy maahanmuuttoa koskevissa asenteissa.

Tosiasiaa eivät muuta mitkään muistutukset suvaitsevaisuudesta, tolkusta ja leppoisasta yhteiselosta – varsinkin kun nämä kehotukset tulevat sen yhteiskuntaluokan edustajilta, jotka kuuluvat globalisaation voittajiin. Voittajia eivät ole vain suosikkilajien urheilutähdet, menestyneet yrittäjät ja suuryhtiöiden johtajat.

Koulutetuille kaupunkilaisille globalisaatio on tuonut halpoja lentolippuja, uusia kulinaristisia nautintoja, opiskelu- ja työtilaisuuksia ulkomailla, jännittävän erilaisia ystäviä ja myös elämänkumppaneita. Monet näistä ovat kielitaidon, rahan ja verkostojen puutteiden vuoksi keskiluokan ja köyhälistön ulottumattomilla.

Ahdistetulle keskiluokalle ja alistetulle köyhälistölle globalisaatio tarkoittaa epävarmuutta ja ahdistusta, jota on helpompi purkaa muukalaisiin kuin kantasuomalaisiin. Kyse ei ole siitä, että näiden yhteiskuntaluokkien edustajat olisivat yleisesti rasisteja tai – vielä pahempaa – fasisteja.

Omien kokemustensa ja taustojensa vuoksi heidän näkökulmansa globalisaatioon ja kansainvälisyyteen on erilainen. Ne ovat pikemminkin uhkia kuin mahdollisuuksia. Sama pätee suhtautumisessa maahanmuuttajiin. Heidän visionsa Suomesta ei ole monikulttuurinen miljoonakaupunki, vaan hyvinvointivaltion kultakauden umpisuomalainen keskiluokan pikkukaupunki-idylli".

--------

Marita S. on selvästi valistunut ihminen. EU-bryrokratia on jatkuva valituksen aihe. Tuttavat sanovat että kun systeemin käy kerran läpi niin

maatalouden paperisodasta selvitään. Katsokaan ympärille, vanhuksilta vaaditaan digitaitoja yhä enemmän. Varsinkin nuoret viljelijät kasvavat siihen systemiin ja monet ymmärtävät ettei kevyin perustein rahaa saa.

Savupiippputeollisuuden paikkakunnilla putoaa asuntojen arvo, ainoan varsinaisen omaisuuden. Maataloudessa ei ole mitään merkkejä siitä että

peltojen ja metsien arvo laskisi. Siksi heidän maanhanmuuttoasenteensa

ovat lievempiä kuin työttömien, potkut saaneiden.

Vihreiden kannattajissa on niitä joita globalisaatio on kohdellut hyvin.

Kannatuksen katto on kuitenkin lähellä. Kokoomuksen yrittäjäsiipeä ärkyttää puolueen ay-siipi, julkisella puolen on paljon porvarillisesti ajattelevia virkahenkilöitä. Heihin on tarttunut vasemmalta palkkataistelun henki, mekin tahdomme.

Trump ei kivitä Putinia, veljet keskenään.

Kari Peitsamo 15.02.2016 12:02

Vielä vähän Trumpin psykologiaa. Hänen ei tarvitse pelätä virheitä, koska on jo tehnyt kaikki. Poliittisen korrektiuden sisäistetty vaatimus halvaannuttaa usein parhaatkin aikomukset. Tätä ongelmaa ei Trumpilla ole. Sitten kun hän saa Hillaryn varsinaisessa vaalissa vastaansa, ainoa, mitä Trumpin täytyy pelätä, on oma kipsaamisensa. Hän joutuu vielä moneen kertaan tekemään tiliä seksistisistä kommenteistaan ja jos hiukankin alkaa pakittelemaan ja pyytelemään anteeksi, on peli menetetty. Päinvastoin, lisäämällä kierroksia hän vetää Hillaryn mukaansa verbaaliseen mutapainiin kaukaloihin, joissa Hillary ei viihdy. Sillä Hillary ei vieläkään ole keksinyt, mitä vastaisi, kun Trump vilpittömällä naamalla kysyy: Miten voit kuvitella tyydyttäväsi kansakuntamme, kun et edes kykene tyydyttämään omaa miestäsi?

Kari Peitsamo 15.02.2016 12:22

Donald Trumpia ja Paavo Väyrystä on verrattu toisiinsa. Vertaus ontuu pahasti; pahiten juuri kielenkäytön korrektiuden osalta. Trump on rääväsuu. Väyrynen jopa liiankin korrekti ja asiallinen. Esim. Väyrysen tosikkomainen vastine HS:n Marko Junkkarin hykerryttävään Paavo-analyysiin paljasti Väyrysen suurimman heikkouden. Vastineessa olisi ollut tilaa heittää vaikka minkälaista herjaa takaisin. Mutta sitä Paavo ei osaa. Hän laati parhaansa mukaan mahdollisimman korrektin, asiallisen ja jopa kohteliaan vastineen, josta tuli näin asiayhteydessään jopa tahattoman koominen.

Kari Peitsamo 15.02.2016 18:07

Jatkan Trump-yksinpuheluani. Vertaan taas Suomeen. Taloussanomien tänään haastattelemien henkilöstöjohtamisen ja talouden asiantuntijoiden mukaan Suomen lama johtuu pitkälti psykologisista syistä. Valtion johto on luonut ympärilleen negatiivisen karman. Pessimistinen besserwisser-mentaliteetti kukoistaa. Puhun nyt valtion ylimmästä johdosta. Kiinnitin asiaan huomiota vuonna 2012. Suomessa ei ole ollut tapana kajota henkilöön, sitä pidetään tahdittomana, mutta vaalin voitti tuolloin tunteiden jarrumies, ynseä juristi, joka kaikkitietävällä ja herraskaisen koppavalla olemuksellaan lamauttaa ympäriltään kaiken aloitteellisuuden ilon ja innon. Tässä taikapiirissä Suomi nyt elää.

Amerikassa on toisin. Vaikka Trump olisi puheissaan minkälainen pöllö, hänen olemuksensa on vapauttava. Itse hän tv:ssä sanoi, että voisi vaikka ampua kadulla jonkun, eikä se hänen suosiotaan horjuttaisi. Mielipuolen puhetta. Vai onko? Kieltäytymällä olemasta joka käänteessä niin perkeleen korrekti, Trump viestii, ettei meidänkään tarvitse. Pääasia, että yritämme, uskallamme ja taistelemme eteenpäin emmekä koko ajan pelkää virheitä.Sanalla sanoen: annamme palaa! Tätä viestiä Suomikin nyt kipeästi tarvitsee.

Pekka Turunen 15.02.2016 20:33

Muutama sana vielä minultakin, ettei Kari Peitsamon ihan vain itsensä kanssa tarvitse keskustella.

Mitä kertoo amerikkalaisista ja laajemminkin demokratiasta se, että Trumpin kaltaisella ehdokkaalla on realistinen mahdollisuus tulla valituksi presidentiksi? Eikö vaaleissa pitäisi olla kyse siitä, mitkä aatteet ja ajatussuunnat halutaan maata hallitsemaan? Ei siis siitä, kuka on värikkäin ja vapauttavin showmies tai -nainen?

Paljon puhutaan politiikan pinnallistumisesta, ja kuten usein, amerikkalaiset näyttävät taas suuntaa. Minusta tilanne on sairas, jos pidetään raikkaana ehdokasta, joka on pöllömäisyyttään ja rääväsuisuuttaan tehnyt kaikki virheet. Tämä kehityssuunta saa vannoutuneenkin demokratian kannattajan miettimään demokratian tulevaisuutta.

Mauno Rissanen 16.02.2016 16:10

Yhdysvaltain presidenttipeli taitaa olla tulossa Suomeenkin. Istuva presidentti sai ankaran tuomion, kun hän on tunteiden jarrumies. Meilläkin kun pitäisi vapautua turhasta poliittisesta korrektiudesta, lakata ynseästi jäykistelemästä ja päästää tuntet valloilleen. Ilmoittaudun erimieliseksi.

Minulle Sauli Niinistö on oikein hyvä presidentti. Taloudesta hän on varsin suoraan sanonut sellaisia asioita, jotka kauhistuttavat sitä vanhaa talouskaartia, jolle velatkin tuntuivat olevan saatavia. Hän on reagoinut jyrkästi muukalaisvihamielisyyteen mutta konkreettisesti talouspohjalta perustellut sen, ettei menneen vuoden tulijavirta voi jatkua loputtomiin. Hän on uskaltanut sanoa, että kansainvälisiä käyttäytymisohjeita ja oikeuksia laadittaessa on ajateltu joskus sivistyneemmin, kuin ihmiskunta kokonaisuudessaan kestää. Ne on laadittu Hyvän maailmaa ajatellen. Me elämme Hyvän ja Pahan maailmassa.

Hän on luonut tarpeellisia näkökulmia tärkeisiin asioihin ruususen unta näkevien kauhuksi.

Voi olla, että ajatuksineni olen edelleen hieman metsästä - mutta en kyllä ole yksin. Meitä suomalaisia on aika vähän. Me olemme hyvin pitkään asuneet melko hajallamme ja tottuneet varovaisuuteen puheissamme. Hälyytymme, kun kohtaamme amerikkalaistyylistä roiskintaa.

Kari Peitsamolle nykyinen presidentti ilmeisesti on joiltakin hänen ajatusmaailmansa pohjilta inhokki, ja puheet ovat sen mukaiset. Mitä tulee hänen puheenvuoroihinsa Trumpista ja Jenkkilästä, olen lukenut ne todella kiinnostuneena. Niissä on tietoa ja näkökulmaa, jota minulla ei ole.

Pekka Turunen 16.02.2016 20:23

Hyvin näyttää blogin keskustelijoita kiinnostaneen myös ulkopoliittinen aihe. Eikä ihme, sillä Yhdysvaltojen presidentillä on todellakin suuri valta koko maailman, siis myös piene Suomen, asioihin. Innokkaimmat näyttävät kuitenkin jo malttamattomina liukuvan taas kotimaan politiikan puolelle, joten josko minäkin vähäsen...

Myös minä katson presidentti Niinistön toimineen vallan kelvollisesti. Hän selvästi yrittää vilpittömästi olla mahdollisimman hyvä koko kansan presidentti. Luulen, että häneen kohdistunut rankka kritiikki, täälläkin, on ollut lähtöisin enemmän kirjoittajien poliittisesta taustasta kuin presidentin toiminnasta. Kuten Mauno Rissanen kirjoitti, maahanmuuttokysymyksessä Niinistö on nostanut esiin monipuolisesti olennaisia asioita, lukkiutumatta ääripäihin.

Toisaalta uskon, että myös Pekka Haavisto olisi pärjännyt presidenttinä hyvin.

Pentti Kangasluoma 17.02.2016 4:54

Kommentoijat, lukijat, onko teille käynyt samoin kuin minulle. Tv-sarjoissa jatkuvasti esille maahanmuuton, ihmissalakuljetuksen ongelmat. Nyt niitä katselee toisin silmin, suosikkikahvilaani tuli eräänä päivänä ryhmä muukalaisia, suomalainen opettaja opasti miten asioidaan.

USA-Meksikko rajasta on kerrottu vuosikymmeniä, saksalaisissa sarjoissa oli turkkilaiset vierastyöläiset esillä. Berliinin muurin sortuminen, N-liiton romahdus, Itä-Euroopan vapautuminen on tuonut esiin uudenlaiset ihmiskohtalot.

Wallanderissa ja muissa ruotsalaisissa heijastuu Baltian pulmat, sama tanskalaisissa, islantilaisissa sarjoissa. Komissario Bansk, viime lauantai, kahden virolaistytön surullinen tarina.

Matti Rönkä, inkeriläisyys taustana. Ihmissalakuljetus, kansainvälinen

rikollisuus, katupartiot, eivät enää ole tv-ruudun tarinaa. Sarjoissa on kuitenkin myös hyviä esimerkkejä kotoutumisesta, meidän pitää vaan pärjätä.

Kari Peitsamo 17.02.2016 23:06

Kiitos sekä blogistile että kommentoijille pitkämielisyydestä. Olen kommunisti, eikä minusta voissa paistamallakaan muuta saa. Silti joudun myöntämään, että missään muussa poliittisessa järjestelmässä kuin länsimaisessa demokratiassa en olisi voinut samaan tyyliin huudella kuin täällä. Nyt Donald Trump omalla tahollaan ja omalla tavallaan huutelee samoin Atlantin toisella puolen. Mikä meitä yhdistää? En osaa vastata. Mutta näillä merkeillä, joita nyt tähän päättelle on ilmeisesti jotakin tekemistä asian kanssa.

Ehkä sitä kutsutaan sananvapaudeksi.

Timo Ahtiainen 18.02.2016 12:26

Moni on tässä ketjussa kauhistellut republikaanien ehdokaslistaa: toinen toistaan hullumpia ja populistisempia ehdokkaita. Mielestäni tämä on varsin looginen lopputulema. Yhdysvaltojen kahden puolueen systeemi luo sen pääasetelman, että mikäli istuva presidentti on eri puolueesta, tulee ehdokkaan kampanjan rakentua presidentin tulosten kritisoimiseen. Mutta mistä Obamaa voi haastaa? Varapresidentti Bidenin sanoin: "General Motors on hengissä, Osama bin Laden ei".

Obama peri edeltäjältään syöksykierteessä olevan talouden. Nyt Yhdysvaltojen pörssit ovat ennätyskorkealla, työpaikkojen määrä on lisääntynyt yli 70 perättäistä kuukautta ja työttömyysaste on alle viiden, mitä pidetään täystyöllisyytenä. Amerikkalaisille tärkeä bensiinin hinta on alhaalla, tosin tähän presidentillä on hyvin vähän vaikutusta. Lisäksi Obama oli suorastaan törkeän onnekas, että juuri hänen kaudellaan liuskeöljyn ja -kaasun teknologia kehittyi kaupallisesti kannattavaksi, vähentäen näin Yhdysvaltojen öljyriippuvuutta.

Ulkopolitiikassa tätä sotaisaa rauhannobelistia voisi kritisoida liian pehmeästä suhtautumisesta ISISiin, Venäjän Krimin kaappaukseen tai levottomuuksiin eteläisellä Kiinanmerellä, mutta ainoa ehdokas jolla olisi riittävä kompetenssi tähän lienee Clinton. Myöskään Afganistanin joukkojen kotiinvedon viivästyminen ei näytä suuremmin vaivaavan amerikkalaisia äänestäjiä.

Kun istuvaa presidenttiä ei voi haastaa isoilla asiakysymyksillä, on lava vapaa Trumpin ja Cruzin kaltaisille populistisille pelottelijoille.

Demokraattien puolella tilanne onkin kiinnostava. Clintonin suurin haaste taitaa olla se, että muutosta on helpompi myydä kuin nykymenon jatkoa. Clinton lienee yksi kyvykkäimmistä ehdokkaista ikinä, mutta hän edustaa sukunimensä ja Obaman hallintoon kuulumisen myötä niin voimakkaasti status quota, että moni hyppää Sandersin kelkkaan ihan vain hänen innokkaan vaihtoehdon takia.

Sandersin pahin vihollinen lienee matematiikka. Hänellä on valtavasti hyviä faktoja kampanjassaan. "90% viime vuosikymmenen talouskasvusta on mennyt rikkaimmalle prosentin kymmenykselle" jne. Vaihtoehdoksi hän esittää rikkaiden kovempaa verotusta jolla rahoitettaisiin julkinen terveydenhoito ja lähes maksuton opiskelu. Valitettavasti edes rikkaiden sadan prosentin veroaste ei riitä rahoittamaan tätä utopiaa. Saa nähdä onnistuuko Clinton vetämään Sandersin kölin alta tämän mittakaavavirheen avulla. Myös Sandersin juutalaisuus saattaa karkottaa äärikristillisiä äänestäjiä Clintonin taakse.

Minun veikkaukseni on, että Cruz ja Clinton kisaavat valkoisen talon herruudesta ja Clinton vie voiton selvällä erolla.

Kari Peitsamo 18.02.2016 22:23

Kun sekä Yhdysvaltojen istuva presidentti että Katolisen kirkon virkaatekevä paavi käyvät miltei yhtäaikaa yhden ja saman miehen kimppuun, alkaa käydä selväksi, että tältä planeetalta ei taida löytyä tahoa, joka Donald Trumpin enää kykenee pysäyttämään.

Mielestäni molemmat em. herrat munasivat itsensä aika pahasti lähtiessään USA:n presidentinvaalia tässä vaiheessa tuolla tavalla julkisesti sorkkimaan. Nyt ei porukasta enää puutu kuin Bruce Spingsteen ja Bono.

Sitten kun tämä epäpyhä tekopyhä allianssi on valmis, on varmaa, että kansa äänestää tasan päinvastoin, minä nämä sormiaan heristelevät pyhimykset käskevät. Niin on käynyt aina. Niin käy nytkin.

Kari Peitsamo 18.02.2016 22:39

Trump on muuten julkaissut virallisen vastineen paavin heittoon, jossa paavi epäilee, ettei Trump ole kunnon kristitty. Trumpin mukaan uskonnollisen johtajan asia ei milloinkaan ole kyseenalaistaa tai tuomita lähimmäisen uskoa. Trump on aivan oikeassa. Paavin pöllö kommentti sataa sekä Trumpin laariin että on häpeäksi paaville itselleen.

Vesa Kaitera 20.02.2016 16:03

Tänään Donald Trump voittanee varsin selvällä marginaalilla republikaanien Etelä-Carolinan esivaalit. Nevadan vaalikokouksissa voi käydä kuinka vain, mutta superttistai maaliskuun alussa lienee Trumpin heiniä. Juuri nyt näyttää hyvin ilmeiseltä, että Trumpista todellakin tulee republikaanien presidenttiehdokas. Hänen mahdollisuutensa tulla ensi maarasskuussa todella valituksi, ovat kuitenkin heikot, joskaan eivät täysin olemattomat.

Obaman kaksi kautta eivät ole kovin hirvästi hirveästi nostaneet Yhdyvaötoja, vaan väki on hieman pettynyt sekä preidenttiin että demokraatteihin. Mutta esimerkiksi Hillary Clinton on useissa keskeisissä asioissa paljon paremmin yleisen mielipiteen linjoilla Trumpiin verrattuna. Hillaryyn tosin suhtaudutaan persoonana varsin kriittisesti ja hänen rhellisyytensä ja uskottavuutensa on sangen heikossaa kurssissa. Bernie Sandersin ongelma taas on amerikkalaisittain ajateltuna kovin vasemmistolainen linja.

Bernien tuki nuorison piirissä on vankka, ja hän saattaa hyvinkin voittaa demokraattien tänään pidettävät Nevadan esivaalit, mutta demokraattien puoluekoneisto on tiukasti Hillaryn takana, ja se saattaa lopulta kääntää vaa'an Clintonin eduksi. Kuta pitempään demokraattien kilpa kestää tasaisena, niin sitä parempi se on Donald Trumpille.

Vesa Kaitera 28.02.2016 11:56

Nyt tilanne on edellisestä viestistäni niin kehittynyt, että Clinton on käytännössä varmistanut ehdokuutensa murskavoitola Etelä-Carolinassa. Se oli ensimmäinen esivaalit pitänyt osavaltio, jossa on suurilukuinen musta väestö. Sen äänistä Clinton sai 5/6 ja peli oli sillä selvä, niin Etelä-Carolinassa kuin monessa muusakin etelän osavaltiossa, jotka äänestävät ylihuomenna kuten GeOrgia, Alabama, Missisippia ja Louisiana. Supertiistain jälkeen Clintonin johto on hyvin selvä ja lisäksi hänellä on takanaan ylivoimainen enemmistö ns. superdelegaateista. He ovat demokraattisen puoluekoneiston jäseniä, joilla on äänioikeus puoluekokouksessa. Heistä demokraattien kannattajat eivät pääse äänestämään.

Clinton on viime viikkoina hyvin selvästi ankkuroinut sanomansa nykyisen presidentin kylkeen, ja tämä on osaltaan auttanut hätä vahvistamaan kannataustaan mustan väestön keskuudessa. Siellä Obama on edelleen suosittu, vaikka muut ryhmät ovat etääntyneet hänestä selvästi verrattuna vuoden 2008 vaalien tilanteeseen. Myös Clintonin sanoma on muuttunut muutaman kuukauden takaisesta entistä selvemmin dmokraattien valtavirtaa seuraavaksi. Sandersin kampanja on osaltaan työntänyt Hillarya vasemmalle kohti demokraattien ruohonjuuritasoa. Tällöin Sandersin "elintila" on käynyt aiempaa ahtaammaksi. Clinton on napannut useita hänen teesejään omaan käyttönsä. Ja demokraattien puoluekoneiston massiivisen tuen ansiosta hänellä on nyt käsittääkseni ratkaiseva yliote Sandersista. Tämä on hyvin huono uutinen Trumpille. Hänen ainoa käytännön mahdolisuutensa voittaa maaraskkuun vaalit, oli siinä, että demokraattien kilpa olisi mennyt aivan kalkkiviivoille, ja puoluekokouksessa äänistä Sandersia vähemmän ääniä ja puoluekoksedustajia saanut Clinton olisi superdelegaattien avulla nostettu ehdokkaaksi. Sandersilta olisi tavallaan "varastettu" ehdokkuus. Se olisi poikenut demokraattien keskuudessa sisisiä kiistoja ja olisi auttanut Trumpia. Nyt Trumpin ainoa jäjellä oleva mahdollisuus voittaa marraskuun vaalit on se, että Hillary joutui oikeuteen syytettynä rikoksesta. Tämä on kyllä aivan mahdollista, muttei todennäköistä.

Jos Kasich jollain ihmeellisellä tavalla pystyisi nousemaan republikaanien ehdokkaaksi, niin hän lähes varmasti voittaisi Clintonin. Demokraatteihin ollaan aika kyllästytty, ja Obaman kaksi kautta ovat olleet monessa suhteessa hyvinkin kyseenalaisia. Myös Rubiolla olisi oikeinkin hyvät mahdollisuudet menestyä presidentinvaaleissa, mutta Trumpilla, Cruzilla ja Carsonilla ei.

Poliittiset komentaattorit Yhdysvalloissa ovat lähes yksimielisiä siitä, että ainoa ehdokas, joka nyt republikaanien sisällä voisi voittaa Trumpin, on Rubio. Hän saattaisi sitten voittaa varsinaisetkin presidentinvaalit. Mutta ongelmana on se, että republikaanien kenttä on useassa asiassa samaa mieltä kuin Trump ja eräissä toisssa samaa mieltä kuin Cruz. Rubion kannalta republikaanien poliitinen viritys on tällä hetkellä väärä (samaa koskee Kascihia ja Jeb Bushia). Lopullista vaalia ajatellen republikaanien kenttä on kuitenkin asemoinnut itsensä käytännössä nurkkaan. Sieltä ei vaaleja voida voittaa. Jos Trumpin ehdokkuus toteutuu, ja juuri nuy kovasti näyttää siltä, niin republikaanit tulevat varmuudella kärsimään kolmannen perättäisen tappionsa presidentinvaaleissa. Demokraattien äänivyöry kaataa senaatin republikaanienemmistön ja mahdollisesti myös edustajainhuoneen republikaanit joutuvat vähemmistöksi. Niin makaa kuin petaa. Tämä tulos ei johdu siitä, että amerikkalaiset suuressa määrin luottaisivat demokraatteihin ja etenkään Clintoniin. Perussyy on se, ettei hyvin moni amerikkalaisen kerta kaikiaan pysty äänestämään presidentiksi möykkävää ja vähemmistöjä solvaavaa narsistia. Trumpin vastustaminen ajaa pasiivisetkin demokraatit vaaliuurnille. Marraskuun vaalien jälkeen Trump joutuu historian roskakoriin, ja sinne hän poliitikkona kuuluukin. En katso aiheelliseksi ruveta esitttämään ennustuksia, kuinka Yhdysvallat toimisi Trumpin mahdollisen presidenttikauden aikana, koska se mahdollisuus on niin kovoin epätodennäköinen.

Pekka Turunen 28.02.2016 13:20

Tapaus Trumpia käsitteli kiinnostavasti myös Saska Saarikoski päivän Helsingin Sanomissa. Yhdysvaltain kova oikeisto on selvästi tällä hetkellä hyvin tyytymätön, mikä näkyy esimerkiksi Barack Obaman kohteluna ja maan voimakkaana kahtiajakautumisena. Heidän voimansa ei kuitenkaan oikein tahdo enää kantaa valtaan, ei edes nyt kun demokraattienkaan suosio ei ole korkealla, joten osa heistä on ottanut aseikseen vihapuheen ja populismin, mikä vieroittaa lisää ihmisiä.

Olen samaa mieltä Vesa Kaiteran kanssa siitä, että on vaikea uskoa Trumpin menestyvän presidentiksi asti. Jos niin kuitenkin käy, ennustaa se maailmalle ikäviä aikoja. Ellei Trump sitten tee perinteistä populistista temppua, eli valtaan päästyään toimi aivan eri tavalla kuin kampanjapuheissaan lupaa.

Teemu Männynsalo 28.02.2016 21:44

Rubion totuuden hetki on Floridan esivaalissa maaliskuun puolivälissä: pakkovoiton paikka. Nyt Trumpin johto siellä näyttää kuitenkin selvältä. Cruz voittanee Texasin tiistaina ja jatkaa siis pitkään. Trumpin voittosarja näyttäisi mahdolliselta, jopa todennäköiseltä. Cruz näyttää uskovan voittonmahdollisuuteensa, Rubiosta on vaikeampaa sanoa.

Chris Cristie ilmoittautui Trumpin tueksi. Samaten Ku Klux Klaanin entinen päämies ilmaisi tukensa Trumpin ehdokkuudelle.

Nykytilanne ei näytä heikolta Clintonille ja Trumpin voitto voinee lamauttaa republikaanikentän intoa senaatin ja kongressin vaaleissa, joten on syntymässä demokraatteja suosiva tilanne. Bloombergin ehdokkuuden tavoittelulla voisi olla käytännössä vaikutusta republikaaniehdokkasjoukon sisäiseen jakoon; demokraattien peli näyttää selvältä. Presidenttiä hänestä ei kuitenkaan nyt tule.

Kari Peitsamo 15.03.2016 20:20

En tiedä, lukeeko tätä enää kukaan, mutta koen voimakkaan tarpeen antaa seuraavaan todistuksen: Donald Trump ei voitakaan republikaanien esivaalia. Sen voittaa Ted Cruz. Sillä kaikki muuttuu ensi yönä (kirjoitan tätä nyt tiistai-iltana 15.3. klo 20). Olen nimittäin nähnyt valon. Tuo valo on Mrs. Heidi Cruz, Ted Cruzin puoliso.Nähtyäni rva Cruzin haastattelun USA:n tv:ssä olen vakuuttunut, että jokainen Yhdysvaltain kansalainen joka saman haastattelun on nähnyt, äänestää satavarmasti Ted Cruzia, niin hurmaava ja älykäs hänen puolisonsa on. Trumpin juna pysähtyy kuin seinään. Sen pysäyttää ensi yönä mrs. Heidi Cruz. Hänestä tulee täydellinen First Lady. (Jos olin väärässä, laittakaa kaikki järjettömän hullaantumisen piikkiin. Sillä niin minulle kävi. Uskallan tunnustaa tämän, sillä luotan, ettei rva Peitsamo lue tätä.)

Risto Virrankoski 04.05.2016 8:22

Kun nyt näyttää todellakin käyvän niin, että Trumpista tulee presidenttiehdokas, pakko on nostaa tämä aihe takaisin silmille kehoituksella maailman vapainta mediaa ja maailman parasta sananvapautta käyttäviä suomalaisia toimittajia tekemään työnsä kunnolla.

Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Seuraavaksi toimittajamme manifestoivat, kuinka ylivoimaisesti USA'n kansa tukee Clintonia vaalissa.

Lopuksi toki kerrotaan, että Trumpista tuli presidentti. Onhan meillä korkeatasoinen ja maailman paras media.

Pentti Kangasluoma 04.05.2016 11:31

Yleensä ymmärrän toimittajien murheita, mutta Panama papereista, ja lähdesuojasta en ollut samaa mieltä. Hyvä että keskeltä Suomea olevan lehden päätoimittaja toppuutteeli kiihkoa.

Trumpista emme tiedä mikä on miehiään. Hän on vaalisirkuksessa letkautellut,

mutta hänen pitää olla koko kansan presidentti. Katsotaaan, sanoi lääkäri

Luetuimmat

  1. 1

    Nimetön vihapuhe tekee Suomesta Neuvostoliiton – valhesivuston ylläpitäjäksi paljastui hyvämaineisen lakifirman asianajaja

  2. 2

    Pääministeri Sipilä kertoi Ylelle saaneensa tappouhkauksia ja miettineensä jopa pääministerin tehtävästä luopumista

  3. 3

    Konduktööriä yritettiin puukottaa junassa Pasilassa

  4. 4

    Netissä on levinnyt jo vuoden ajan teoria, jonka mukaan Suomea ei ole olemassa – haastattelimme sen aloittajaa

  5. 5

    Leena Saarinen sai kahdet näyttävät potkut, kunnes osui yrityksellään kultasuoneen – nyt Härkis on miljoonabisnes

  6. 6

    Charlestonin joukkoampuja myönsi nauraen tappaneensa yhdeksän ihmistä – syyttäjä tavoittelee kuoleman­tuomiota

  7. 7

    Teloitettu kouristeli yli kymmenen minuuttia – Nukutusaineen vaihto herättää arvostelua Yhdysvalloissa

  8. 8

    Saara Aalto lähtee jopa suosikkina X Factor -finaaliin – näin finaali etenee

  9. 9

    Teimme koiramessujen kunniaksi pienen visan: Tunnistatko omistajan koiraa katsomalla?

  10. 10

    Nettisivu paljastaa, onko tuttusi Tinderissä – käyttäjät järkyttyivät

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Netissä on levinnyt jo vuoden ajan teoria, jonka mukaan Suomea ei ole olemassa – haastattelimme sen aloittajaa

  2. 2

    Nimetön vihapuhe tekee Suomesta Neuvostoliiton – valhesivuston ylläpitäjäksi paljastui hyvämaineisen lakifirman asianajaja

  3. 3

    Perheen isä kuuli järkyttävän uutisen työvuorossa – Vuosaaren palossa kuolleiden läheiset ja naapurit saavat kriisiapua

  4. 4

    Leena Saarinen sai kahdet näyttävät potkut, kunnes osui yrityksellään kultasuoneen – nyt Härkis on miljoonabisnes

  5. 5

    Palovaroittimet olivat jatkuva huolenaihe Vuosaaren palotalossa – Poliisi vahvistaa: turmakodissa ei ollut hälytintä

  6. 6

    Kuvataiteilija ratkaisi Penrosen laattojen matemaattisen ongelman piirustuspaperilla ja taskulaskimella

  7. 7

    Trumpin kannattajat kehottavat boikotoimaan uutta Tähtien sota -elokuvaa

  8. 8

    Tähtitieteilijä Anne Liljeström ei ole nainen eikä mies

  9. 9

    Alkon liköörikisan finaaliin päässyt suomalaisfirma suree tappiota – ”Kävi sekaannus, Alkoon lähti väärä tuotenäyte”

  10. 10

    Pääministeri Sipilä kertoi Ylelle saaneensa tappouhkauksia ja miettineensä jopa pääministerin tehtävästä luopumista

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Poikamme päätti kestää kiusaamisen ja homottelun – vanhojentanssien jälkeen hän viimein romahti

  2. 2

    Tähtitieteilijä Anne Liljeström ei ole nainen eikä mies

  3. 3

    Netissä on levinnyt jo vuoden ajan teoria, jonka mukaan Suomea ei ole olemassa – haastattelimme sen aloittajaa

  4. 4

    Avarat kaula-aukot ja erottuvat nännit kohahduttivat Linnassa – Stylisti: ”Kaula-aukko voi olla antavakin, jos se on kaunis ja diskreetti”

  5. 5

    Tuhannet koulutetut karkaavat Suomesta ulkomaille joka vuosi, ja entistä harvempi aikoo palata – ”Tämä on hirveän hälyttävä tulos”

  6. 6

    HS seurasi pikkujoulujen viettoa Tallinnan-laivalla: ”Mennään hyttiin pussailemaan?” – ”Mennään vaan”

  7. 7

    44 vuotta vanhan elokuvaklassikon raiskauskohtaus järkyttää maailmaa – Miksi vasta nyt?

  8. 8

    Satavuotiaan Suomen juhlalikööriksi valittiin virolainen Vana Tallinn – Alkon hallintoneuvoston johto parahti: ”Ei voi olla totta”

  9. 9

    Suomalaiskenraalien suku vaikeni suuresta salaisuudesta – ”Ryssiä ollaan”

  10. 10

    Ylen päätoimittajan mukaan ohjaaja Susanna Kuparinen loukkasi Sipilän vaimoa – Kuparinen: ”Järkytyin ihan hirveästi”

  11. Näytä lisää