Perässähiihtäjä

Valikko
Perässähiihtäjä

Kelpaako yhteiskuntasopimus?

Huomenta kaikille.  Hiihtoloma on hiihdetty, ja sen aikana onkin tapahtunut paljon: työmarkkinajärjestöt ja hallitus ovat neuvotelleet laajasta sopimuksesta, jota yhteiskuntasopimukseksi kutsutaan. Toissa perjantaina esitin neuvottelijoille toivomuksen, että sopimus syntyisi Karkauspäivänä maanantaina 29. helmikuuta, siis tänään, jotta ehtisimme tässä blogissa kommentoimaan sitä tuoreeltaan. Toive toteutui pilkulleen, joten lämpimät kiitokset meille sopivasta aikataulutuksesta sopimuksen arkkitehdeille.

Helsingin Sanomat on juuri äsken julkistanut sopimuksen, johon voi tutustua tämän linkin takaa.

Teksti on siis valmis, toinen asia on, muuttuvatko sopimuksen sanat koskaan teoiksi. Siihen on vielä parhaassakin tapauksessa pitkä, pitkä matka.

Seuraavan viikon aikana ratkeaa ensinnä se, kelpaako yöllä viimeistelty sopimus edes kaikille sopijaosapuolille. Keskusjärjestöt ja pääministeri Juha Sipilän hallitus käsittelevät asiaa tänään. Ennen Sipilän hallituksen yhteisen kannan määrittämistä hallituspuolueet ovat koolla. Ounastelen, että keskustalle ja perussuomalaisille tämän ratkaisu on helpompi hyväksyä kuin kokoomukselle, joka odotti sopimukselta paljon enemmän kuin siitä sitten lopulta tuli.

Viime keväänä puhuttiin paljon sopimuksella tavoiteltavasta huimasta kilpailukykyloikasta. Alustavien laskelmien mukaan loikka taitaa jäädä puolitiehen.

Ei hyväksyminen ole helppoa palkansaajajärjestöillekään. Kyllä Akava ja STTK nielevät sopimuksen, mutta mitä tekee SAK?

Puheenjohtaja Lauri Lyly totesi aamulla, että sopimukseen sisältyvä 24 tunnin mittainen työajan pidennys on SAK:lle "todella vaikea asia".  Näin varmasti onkin. Sen tämän blogin lukijat tietävät, koska olemme tätä työaika-asiaa viikon pohtineet. Eli viime viikon keskustelunaiheemme - kiitos kommentaattoreille - osui ajoituksen puolesta kohdalleen.

Ja niin vain kävi, että SAK joutui ottamaan viikon aikalisän. Juuri päättyneessä SAK:n työvaliokunnan kokouksessa päätettiin lykätä lopullista kannanottoa ensi viikkoon. Todennäköisesti myös muuta tahot seuraavat perässä ja alkaa vielä viikon mittainen kyttäysaika. Vaarallista peliä, sanon minä. On hyvinkin mahdollista, että sopimus vielä viidennen kerran kaatuisi. Se olisi suuri tappio Suomen taloudelle, jonka luvut ovat edelleen huonot. ( Tänään julkitulleeseen Tilastokeskuksen raporttiin voi tutustua tämän linkin kautta. )

En mene tässä sopimuksen yksityiskohtiin, koska luotan kommentaattorikuntamme kykyihin. Ruotikaa sopimusta kohta kohdalta, sillä se on tämän viikon puheenaiheemme.

Sen kuitenkin uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että on tässä ns. historian siipien havinaa. Jos EK:n viime syksynä tekemä päätös pitää, tämän talven sopimus jää sarjassaan viimeiseksi. Lähes viidenkymmenen vuoden mittainen jakso Suomen työmarkkinahistoriassa päättyy.

Toinen historiallinen piirre on se, että sopimuksella tehdään ns. sisäinen devalvaatio, vaikka tätä termiä ei olekaan soveliasta käyttää. Termeistä viis -  sopimus toimii periaatteessa samalla tavalla kuin se vanha devalvaatio toimi: Suomen kilpailukykyä parannetaan sisäisellä tulonsiirrolla palkansaajilta yrityksille.

Kolmas tärkeä kohta on seuraavia - siis syksyn 2017 palkkaneuvotteluja - koskeva keskusjärjestöjen yhteinen suositus, joka kuuluu näin: "Keskusjärjestöt pitävät tärkeänä, että seuraava neuvottelukierros, joka alkaa syksyllä 2017, toteutetaan liittokohtaisesti niin, että syntyvät ratkaisut tukevat Suomessa tehtävän työn kilpailukyvyn edistämistä, Suomen talouden kasvua sekä työllisyyttä."

Suomennettuna tämä tarkoittaa, että palkkoja ei silloinkaan ole tarkoitus juuri korottaa - ja jos korotetaankin, korotukset eivät saisi  millään muulla lohkolla olla korkeampia kuin vientiteollisuuden korotukset. Tämä on tärkeä linjaus julkisen sektorin ja avoimen sektorin välillä jälkimmäisen hyväksi.

Myös paikallisesta sopimuksesta sovitut kirjaukset ovat historiallisia.  Ne ovat kuitenkin vasta sanoja, ja teot ovat kaukana tulevaisuudessa. Vielä onkin vaikea arvioida, miten ne vaikuttavat arkielämään työpaikoilla.

Näillä miettein. Arvioidaan porukalla sopimuksen sisältöä ja veikkaillaan myös sopimuksen lopullista kohtaloa alkavalla viikolla. Päivän Hyvä Kysymys on: Kelpaako yhteiskuntasopimus?

Päivän lukuvinkki:

Yrittäjä Heikki Salmelan mietteitä yhteiskuntasopimuksesta ja yleisemminkin työmarkkinajärjestöistä löytyy Yleisradion uutisten haastattelusta, johon voi tutustua tämän linkin takaa.

68 vastausta artikkeliin "Kelpaako yhteiskuntasopimus?"

Jussi Lähde 29.02.2016 13:10

Parahin Unski

Kiinnostavaa on aina se ketkä sopimukset solmivat ja ketkä niitä ovat aikanaan eri tahoilla tulkitsemassa. Kyse on aina sanoista ja ihmisistä sanojen ympärillä. Oikeastaan eri tahoilla tapahtuvat valinnat vaikuttavat sopimustekstin vahvuuteen ja luotettavuuteen niin kauan kuin sopimus on olemassa, ja näin historiallisessa tekstissä myös pitkään sen jälkeen.

Markus Haikara 29.02.2016 13:17

Ei kelpaa, en halua enään kuulla sanaa yhteiskuntasopimus, kun pitäisi puhua asioista puhutaan yhteiskuntasopimuksesta, tai tarkoitatte tietenkin yhteiskuntasopimuksen sisältämät asiat, no onhan ne esillä, mutta nyt puhutaan yhteiskuntasopimuksesta, miksi ei nyt vaikka järjesttäisi vaikka DSA:ta sitä varten. Informaatiota jota käytetään disinformaationa ja ruokkimaan misinformaatiota. Puhutaan vaikka vielä siitä Malesian koneesta, muttei yhteiskuntasopimuksesta.

Vesa Kaitera 29.02.2016 13:33

Nythän yhteiskuntasopimuksesta saatu neuvottelutulos on hyväksytty sekä STTK:sa että Akavassa. SAK kierättää sopimuksen ensin liittojen käsittelyyn, mutta uskon SAK:nkin lopulta olevan sopuratkaisun takana. Saatu ratkaisu ei täytä hallituksen alkuperäistä tavoitetta kuin moin 70-prosenttisesti, mutta silti pidän selvänä, että hallitus hyväksyy sen. Kokoomuksen asettamista tavoitteista monetkaan eivät tässä ratkaisussa toteutuneet, mutta sopimus on silti niin kohtuullinen ja vaihtoehto niin raskas, että hallitus lienee tässä asiassa yksimielinen. Tämä on selvästi pienimmän riesan tie. Sopuratkaisu näin keskeisessä asiassa on hallitukselle ja koko maalle tärkeä. Sillä voi olla sangen suuri psykologinen merkitys pahimman talousahdingon loppumisessa. Tämä nyt koettu lama on nimittäin ollut puoleksi henkisen puolen asia.

Markus Haikara 29.02.2016 13:38

Oho, tämähän nyt onkin kilpailukykysopimus, eli kyseinen yhteiskuntasopimus on kilpailukykysopimus, jonka sisällön HS on nyt julkaissut. Puhutaanko nyt sitten sisällöstä vai kilpailukykysopimuksesta/yhteiskuntasopimuksesta? Uudempi sana ja nyt tietysti saa kuulla molempia yhteiskuntasopimus ja kilpailukykysopimus, itselleni kelpaisi heikommatkin sanat jos puhuttaisiin enemmän sisällöstä. Informaatioon viittaavat sanat on kaksinkertaistettu ja mitä nyt tehdään ruokitaanko informaatiota, disinformaatiota vai misinformaatiota? No kaikkia tietenkin, vaikka informaation osuus laskee ja disinformaation sekä misinformaation välineistö kasvaa. Voi journalismin poliittinen ylistys!

Ari Huuskonen 29.02.2016 14:06

No jos pakko on joku yhteiskuntasopimuksen nimellä kulkeva tekele niellä niin olkoon se sitten tämä. Työajan pidentäminen on myrkkyä monelle SAK:ssa ja siihen tämä kaatuu jos kaatuu. Täytyy muistaa että sopimus kohtelee kaikkia aloja samanlaisesti tässä suhteessa tuottavuudesta riippumatta. Vientialojen liittojen yhdistyminen ja vientialojen palkkajohtajuus on oikeaa kehitystä mikäli palkoista järjestötasolla aiotaan vastaisuudessakin jollain tavalla päättää.Esim: Upm:n tj Pesonen vaati taannoin konekohtaista sopimista paperiteollisuuteen. Joustaako sopimus näin pitkälle sen näyttävät sitten tulevat tulkinnat.

Pentti Kangasluoma 29.02.2016 14:46

Myönteinen asia on ettei ay-liikkeen vaikutusvallalla pyyhitty lattiaa laman oloissa. Ei ainakaan vielä. Viides kerta eikä vieläkään valmis. Vasemmistopuolueet joutuu istumaan penkeillä seinäruusuina kun lattialla tanssivat hallitus ja EK ja muut keskusjärjestöt Jos ärjestäytymisasteemme olisi matalampi niin kovimmat keinot olisi käytössä.

Jos lyhennettäisiin pitkiä lomia niin käytettävissä olevat tulot eivät vähenisi. Miksi se on vaikea keino, tässä kohtaa en ymmärrä ay-pomoja.

Palkat eivät nouse, mutta eivät laske kuten on käynyt vaikeuksissa olevissa EU-maissa. Mutta palkoista perittävät maksut nousevat.

Hyväksyn yhteiskuntasopimuksen, mutta kansalaisten luottamus systeemiin ei näin kohene

Martti Laosmaa 29.02.2016 15:37

Hirveän jahnamisen jälkeen ei syntynyt paljonkaan. Merkittävin asia olisi ollut selkeä, paikallinen sopimusoikeus. Ei tämän arvioimiseen kokoomuslaista tarvita.

Mark Andersson 29.02.2016 15:48

Valveutunut kansalainen katselee tätä menoa ihan niin kuin Kopernikus ja kaltaisensa katselisivat tuolloista pähkäilyä siitä, miten aurinko kiertää maata, ja miten kaikki on rakennettava sen "tosiasian" pohjalle.

Näyttää siltä että aikaansaannokset – siis tuote ja palvelu – ovat yhä armottomammin jyräytymässä rahan alle. Toisin sanoen keskustellaan pelkästään rahasta, joka ei itsessään ole mitään, ja aikaansaannokset ovat se kiusallinen pakkopulla, joka näille herroille tärkeimmän – rahan – loihtimiseksi tyhjästä toisinaan on tehtävä. Ei aina, minkä varsinkin työnantajapuoli tietää hyvin.

Tässä karkauspäivän kihlauksessa pata kattilaa soimaa ja päin vastoin.

antti liikkanen 29.02.2016 15:54

Arvelen, että johtajuus maassa juuri nyt on hiukan turhan heikoissa kantimissa ajatellen "suuren sopimuksen", "viimeisen tahdon" tai jonkin muun suuren julistuksen syntymistä.

YKS asettuu näitä vielä seuraavan kansanosan mielessä musta-valko-scenelle ja kun sellaiseen kuuluu aina ei-juu-vaihtoehto (ilman EHKÄä) on SAK:n ottama aikalisä tietenkin kiduttava vaihtoehto sekä SAK:lle että vastapuolille.

Uskon Lylyn hallituksineen (jossa AKT:lla on tuoli) ottaneen tietoisen riskin sille lyhytnäköiselle pettymyksen tunteelle, jolla odotan EK:n, maan hallituksen ja ehkä Akavankin nyt sitten pohois-pohjalaisten hiihtoloman ajan (Sipilä!) ratsastavan.

fifty-sixty?

Lappilaisten hiihtoloma alkaa vasta viikon päästä ja tänään on harkintaan yksi ylimääräinen päiväkin (29.2. eli karkauspäivä). Lapissa hiihtävät silloin...PERÄSSÄHIIHTÄJÄT

Lasse Reunanen 29.02.2016 18:08

Näyttää hallitus hyväksyneen asian HS:n etusivulta luettuna.

SAK vielä sisäisesti asiat hyväksyttää ensi maanantaiksi.

En vielä kaikkia sisältöjä arvioinut, mutta lienee mitoitettu

tämän vaalikauden yli kestoiseksi.

Huomenna lehdistä kokonaisuus lienee tarkemmin luettavissa.

Aikataulutuksesta Unto Hämäläinen kiitti meitä...

Muistan itsekin arvioineeni tätä karkauspäivää käännekohdaksi,

joka sitten hyvin näyttäisi muotoutuneen sopimukseksi.

Tapani Tikka 29.02.2016 18:14

Parveketupakointijutusta sattui silmään tähänkin sopiva ilmaisu eli masentavaa kyvyttömyyttä.

Juha Kaistinen 29.02.2016 18:38

Henkilökohtaisesti minulle riittää ihan mikä vaan, kunhan se ei ole hallitusohjelmassa.

Siltä listalta ei ole mitään hyvää odotettavissa - eipä ole kyllä saaatu mitään aikaankaan.

Jos nyt selvittäisiin tämän kevään osinko ynnä- muuita sählingesitä voisi toimia, että markkinavoimat alkaisivat vihdoin nostaa päätään ja toimimaan tuottavasti eikä makaa vain pankolla.

Teemu Männynsalo 29.02.2016 20:10

Palkkaverotus ja veroluonteiset maksut - selkeä kiristys.

Paikallinen sopiminen - ei vaikuta etenevän käytännössä.

Korporaatiopohjainen päätöksenteko - järjestelmä säilyy ydinpiirteiltään. Prosessissa on käytetty veto-oikeutta korostetun näyttävästi (AKT, EK). Parlamentarismi säilyy Suomessa toissijaisena talouspolitiikan suunnittelu-ja toimeenpanotasona. Ylenpalttisiin (loma) tai runsaisiin (sairaus) etuihin liittyvät epäkohdat jäävät odotetustikin vailla ratkaisua.

Hallituksen päätöksentekokyky, lujuus ja saavutuskyky eivät vaikuta kovin kehuttavilta. Jos tulos suhteutetaan hallituksen asettamaan ohjelmaan ja prosessin aikana esitettyihin työmarkkinatavotteisiin, ei tulosta voi pitää kovin kehuttavana. Se ei ole pelkästään riittämätön vaan saattaa palkkatyön veronkiristysten kautta olla suorastaan haitallinenkin.

Harri Virolainen 29.02.2016 20:20

Kiitän Heikki Salmelaa nauttimistani hampurilaisista, siitä viimeisestäkin. Mutta asiaan; miksi ns. koulutetun duunarin järjestöt STTK ja Akava kiirehtivät hyväksymään sopimuksen, vaikka se rokottaa erityisesti julkisen sektorin matalapalkka-aloja ? Onhan esimerkiksi STTKn jäsenistä yli puolet julkisella sektorilla ja Akavallakin oma Jukonsa. Toki SAK:lla on oma JHL:sa, joka varmaan AKT:n kanssa vaatii viikon aikaa. Kieltäytyäkseen.

Toivottavasti Häkämies pitää kiinni vaatimuksestaan, että AKT täytyy saada mukaan. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka tämänkin bluffin häviää Sipilän peluri, Esko Aho.

Pekka Turunen 29.02.2016 20:29

Täytyy perehtyä sopimukseen paremmin vielä ajan kanssa, mutta ensisijainen tunne on helpotus. Hyvä, että sopu löytyi, jos se siis lopulta toteutuu, vaikkakin sitten latistavien kompromissien kautta, sillä on se aina parempi ratkaisu kuin päätyminen kutakuinkin samaan lihavan riidan jälkeen.

Markus Haikara on kovasti kriittinen ja vaatii sanojen sijasta enemmän puhetta sisällöstä, informaatiota disinformaation ja misinformaation sijaan. Ajatus on kiinnostava, mutta en oikein ymmärrä hänen tarkoitustaan. Saisiko saman vähän konkreettisemmin, kiitos.

Veli-Pekka Silvan 29.02.2016 20:45

Koko sopimus ei kata hallituksen asettamaa tuottavuusloikkatavoiteta eli 5 %!

Hädin tuskin 2 % tulee tästä sopimuksesta.

Sopimuksen suurin pettymys on se että julkinen sektori, varsinkin julkinen HALLINTO pääsi todella vähällä, mm. edelleen säilyy pitäkät lomat ja lyhyet työviikot!

Vain muutama työpäivä tulee lisää vuosityöaikaan, se ei paljoa hetkauta.

Hyvää on se, että TEL- ja SOTU-maksuja siirretään palkansaajien maksettaviksi.

Pahin vika sopimuksessa on se, että hallitus lupasi miljardin veroalen tuloveroihin, se ei tule olemaan ”ilmaista” vaan tulossa on kaiketi välillisten verojen korotuksia, tulonsiirtojen leikkauksia jne……

Nyt kun palkansaajat ovat edes jotenkin mukana talkoissa niin olisi aika saada myös omistava luokka ja maajussit mukaan lamatalkoisiin. Eläkeläisethän ovat mukana ja Vehviläinen uhkaa viedä vammaisilta mm kuljetuspalveut ja leikata vammaispalveluja lisää n 61 miljoonaa!

EK:n oli pakko suostua koska se haluaa pitää oikeistohallituksen koossa, pakkolait olisivat voineet aiheuttaa hallituksen rapautumisen ja jopa uudet vaalit ja silloin uhkana olisi ollut punavihreä hallitus!

PS! Itse olen kummastellut SDP:n keuhkoomista opintotukiasiassa, kumma kun puolue taas herää kun on kyse hyvätuloisten eduista. Puolue vaikeni aikoinaan näistä eläkeläisleikkauksista ja nyt se on vaiennut Vehviläisen leikkauslistasta täysin.

Kyösti Salovaara 29.02.2016 21:11

Jostakin syystä ”sisäinen devalvaatio” tuntuu pahemmalta kuin ulkoinen.

Aikaisemmin, ennen euroa, Suomen markka devalvoitiin aina kun vientiteollisuus piti sitä tarpeellisena, aina kun (vienti)kilpailukyky oli rapautunut. Tietysti se rapautui nopeasti kun devalvaatioiden jälkeen ay-liike vaati korjausta palkkoihin ja inflaatio kiihtyi.

”Ulkoinen” devalvaatio kuritti palkansaajia, mutta sitä ei aina huomannut, kun nimellispalkat nousivat ja inflaatio laukkasi kuin vapaaksi päässyt ori.

Otanpa pari sitaattia. Ne on kirjoitettu ajassaan, eivät ole jälkiviisautta.

Mauno Koivisto vuonna 1967, sen jälkeen kun markka oli devalvoitu ja ulkomaiset valuutat kallistuneet n. 31 %:

”Vaikka valuuttakurssien muutos on nyt toteutettu, ei kenenkään pidä luulla, että tällä yhdellä iskulla ratkaistaisiin vaikeat kasvu- ja työllisyysongelmamme. Hallitus on täysin selvillä niistä vaaroista ja varjopuolista, jotka tähän operaatioon kytkeytyvät. Vaa'assa ovat kuitenkin painaneet enemmän ne mahdollisuudet, jotka talouspolitiikan suunnan muuttaminen antaa kestävän kehitys- ja kasvupoliittisen linjan toteuttamiselle. Näitä tavoitteita ei saavuteta, ellei jatkossakin olla pidättyviä; ellei budjettipolitiikkamme ole tiukkaa ja johdonmukaista ja ellei tulopolitiikassa päästä sellaisiin nimellisutuloja koskeviin ratkaisuihin, että tuotantomme kilpailukyky ei jatkuvasti heikkene, kuten tapahtui 1960-luvun alkupuoliskolla.”

Vuonna 1992 Kalevi Sorsa epäili, että Suomen ”perinteisen inflaatiohakuisuuden vuoksi” Euroopan rahaliiton vaatimus matalasta inflaatiosta on Suomelle hankalin kysymys. ”Kuinka moni uskookaan yhä inflaation vielä kerran pelastavan ylivelkaantumisesta ja talousvaikuksista!” Sorsa huudahti.

”Matalaan inflaatioon sopeutumisesta tulee suomalaisen sopimustoiminnan todellinen koetinkivi”, Sorsa sanoi vuonna 1992. ”Uudet sopimukset on perinteisesti myyty jäsenistölle isonumeroisilla palkankorotuksilla. Nyt ammattiyhdistysjohtajat ovat uuden ongelman edessä joutuessaan kauppaamaan pieniä korotuksia, nollalinjaa tai peräti joidenkin etujen heikennyksiä.”

Nyt sitten on nyt!

Vesa Kaitera 29.02.2016 23:20

Veli-Pekka Silvan kirjoitti: ""Koko sopimus ei kata hallituksen asettamaa tuottavuusloikkatavoiteta eli 5 %!

Hädin tuskin 2 % tulee tästä sopimuksesta."

Kirjoitat harhaanjohtavasti. Nythän työaika pitenee 24 tuntia vuodessa, mikä ei ole kovin paljon, mutta kuitenkin noin 1.3%:n pidennys, josta ei makseta lisäpalkkaa. Kun otetaan muut paketin osat huomioon, niin kokonaisvaikutus lienee noin 3.5% eli 70% siitä, jonka hallitus asetti tavoitteeksi. Lisäksi paketissa ovat mukana vuoden pidennys työehtosopimuksiin nollakorotuksilla ja paikallisen sopimisen lisääminen, jotka kummatkin auttavat tässä tilanteessa. Kokoomus ja PK-yrittäjät olisivat varmaan mielellään nähneet koeaikojen laillisen maksiminin pidentyvän muutamalla kuukaudella ja irtisanottujen työtekijöiden takaisinottovelvoitteen lyhenevän muutamalla kuukaudella, mutta ne jäivät nyt pois paketista. Kenties seuraavalla kerralla? Tosin EK:han on päättänyt olla tekemättä keskitettyjä ratkaisuja tämän kevään jälkeen.

Olli Saarinen 29.02.2016 23:47

Kyseessä on lähes puhdas palkkojen alennus, kun ansiosidonnaiset maksut pysyvät ennallaan mutta vaihtavat paikkaa bruttotulon yläpuolelta sen alapuolelle alentaen palkkauskustannusta. Ei ole siis kyse verojen kiristyksestä. Tarvetta kiristykseen kyllä syntyy, kun ansiosidonnaisiin sairauspäivärahoihin käytetty työnantajan sotu siirretään työntekijän päivärahamaksuun sairaudenhoitomaksua samalla keventäen.

Itse asiassa ratkaisu keventää verotusta kunkin palkansaajan marginaaliveron mukaan, kun verotettava tulo alenee maksujen siirtymän verran. Tämä painottuu suurituloille ja vastapainotus saadaan sitten työtulovähennyksen lisäämisen kautta mikä edelleen keventää verotusta. Julkinen valta kuitenkin säästää työnantajakustannuksissa ja lomarahan alennuksissa.

Jonkinmoinen anomalia sisältyy siihen, että ansiosidonnaisten tukien perusta säilyy ennallaan, kun bruttopalkkaan ei kosketa. Siis tulee suhteellisesti edullisemmaksi jäädä ansiosidonnaiselle.

Kun eläkemaksu ja työttömyysmaksumuutokset alentavat työllistämiskustannusta pari prosenttia ja sotumaksun alennus toiset pari prosenttia ajan kanssa niin työnantaja saa olla tyytyväinen. Mutta mikään ei riitä. Ari Huuskonen viittaa miten Björn Wahlroosin alainen UPM:n Jussi Pesonen vaatii paperikonekohtaisia sopimuksia. Tämähän merkitsisi yrittäjäriskin siirtoa työntekijöille kuten Nallen pankissa on jo aikoja sitten siirretty riskit asiakkaille ja tuotot pankille. Asiakkaat vain kiittävät kuulumisesta Maapallokerhoon. Kunta sellaisena kerhona säilyykin, kun lomien pituuteen ei puututa.

Raimo Sailas totesi radiossa, että tällainen sopimus oli jo pöydällä neljä kuukautta sitten ja on turhaan hidasteltu. Mutta resepti on sellainen, että se vaatii kypsytystä, vielä ainakin viikon.

Juha Malinen 01.03.2016 7:39

Kauan on tällaista odotettu monessakin tuvassa.Nyt Kun on sopu niin kaikkien on syytä alkaa elää sen mukaisesti.

Jouni Pulli 01.03.2016 9:44

Tottahan on, ettei sopimusta ole vielä syntynyt. Olisi yhteiskuntarauhan kannalta toki tärkeää, että saataisiin aikaiseksi sopimus, joka toisaalta lisäisi työntekoamme ja kansakuntamme tuottavuutta ja toisaalta mahdollistaisi edes jonkinmoisten kansalaisten unelmien osatoteutumisen. Jos luvassa olisi vain kurjistumista ja "sumua", voisi seurauksena olla välinpitämättömyys tulevasta, ja mahdollissti jopa yhtesikuntarauhan horjuminen yleislakkoineen.

Suomi on vakavan paikan edessä ja sopu tarvitaan hyvin pian sekä tarmoa ryhtyä nopeisiin korjausliikkeisiin, sillä myös kv. investoijat pitää saada uskomaan työhömme ja osaamiseemme.

Risto Virrankoski 01.03.2016 10:51

Parasta sopimuksessa on se, että nyt sitä kutsutaan 'kilpailukykysopimukseksi' eikä 'yhteiskuntasopimukseksi'. Olisikin irvokasta antaa työmarkkinajärjestöille valtuudet tehdä 'yhteiskuntasopimuksia'.

Mielenkiintoista on seurata, minkälaisen mellakan nostavat 'pienipalkkaiset' sarisairaanhoitajat ja Jorvin kätilöt, kun vain heiltä leikataan lomarahoja. Dosenttien reaktioita myös odottelen.

Hallitus joutuu maksamaan sovusta kovan hinnan verojen alentamisena ja menoleikkausten perumisena. Edestähän nämä kyllä aikanaan löytyvät.

Hyvää tässä toki on, että se saadaan aikaan, mihin nykysysteemeillä pystytään. Eli urheilutermein tehtiin se mihin pystyttiin ja katsotaan sitten mihin se riittää.

Sopimuksen läpimenohan on varma juttu. Jos SAK jostain syystä ei ole kumminkaan mukana, hallitus voi aika rauhallisin mielin kopioida tämän neuvottetuloksen tarvittaessa vaikkapa pakkolakien muotoon.

Miika Kurtakko 01.03.2016 11:25

Insinöörin maailmankuvan mukaisesti neuvottelutulos - sopimukseksi se muuttuu vasta allekirjoitusten myötä, huom! - on tulkittava seuraavasti:

1. Suurin ongelmamme on liian kovat (tunti)palkat.

2. Ongelma ratkaistaan tulonsiirrolla työntekijöiltä ja valtiolta omistajille.

Kutsun neuvotteluja kolmikantatupoksi, koska sillä nimellä työmarkkinaneuvotteluja valtiolla vahvistettuna kutsutaan. Neuvottelutulos on historiallinen kahdessa suhteessa. Se yrittää kääntää kahta trendiä uuteen kulmaan eli sekä alentaa palkkoja ja pidentää työaikaa. Tätä yritettiin jo Sorsan sopimuksessa 1990-luvun alussa, mutta silloinkin se torpattiin. Uskon samaan nytkin.

Kommentoin jo viime viikolla, että työajat ovat lyhentyneet ihmiskunnan tunnetussa historiassa. Tätäkin vaikeammaksi sopimuksen hyväksymisen tekee sekä netto- että tuntipalkkojen aleneminen ilman mitään takeita omistajien tai edes hallituksen vastavuoroisuudesta. Juuri hetki sitten Sipilä kertoi, ettei neuvottelutulos ole niin hyvä, että veronalennuksiin voitaisiin mennä tai lisäleikkauksilta voitaisiin välttyä.

http://yle.fi/uutiset/sipila_paketti_viela_vajaa__kokonaisuus_ei_riita_siihen_etta_myos_veronalennukset_voitaisiin_toteuttaa/8709961

Sähläävä hallitus ei ole luotettava sopimuskumppani. Veroalelupauksillakin sopimus on hiuskarvan varassa, mutta ilman niitä sopimusta ei tule. Pahinta on kuitenkin, ettei sopimuksen ydinoletusta eli liian korkeita palkkoja tue mikään kv. tilasto tai vertailu - paitsi jos verrataan Suomea Vietnamiin tms. vastaavaan halpatuotantomaahan. Yritysten kilpailukykyongelmat ovat toisaalla: tuotteissa, palveluissa, markkinoinnissa, johtamisessa ja rahoituksessa. Näiden eteen hallitusohjelmassa ei luvata tehdä yhtään mitään.

Jos haluttaisiin modernia kapitalismiin (kuolevaan) henkeen soveltuvaa työmarkkinapolitiikkaa, lähdettäisiin paikallisesta sopimisesta, jossa työajat ja palkat joustavat bisneksen mukaan mutta molempiin suuntiin. Eli hyvinä aikoina työntekijät saisivat (suuremman) osan firman tuloksesta hyvinä aikoina, eivät pelkästään potkuja ja palkanalennuksia huonoina aikoina.

Pentti Kangasluoma 01.03.2016 12:40

Olemme Kreikan tiellä, peloteltiin. Jos selviämme 500 euron pudotuksella henkilöä kohden, neljän vuoden kuluttua niin kyllä kuljemme eri teitä kun

Hellaan väki. Onhan tilanne vakava kun kasvu pysähtyi. Palkkojen nollasopimus ensi vuodeksi, kova ratkaisu.

Unski, ota selvää mitä aamu-tv toimittaja tarkoitti Lauri Lylyä jututtaessaan kun vihjaili ay-liikkeen vallan kasvusta työeläkerahastojen

hallinnossa. Kun työeläkemaksut nousee niin maksajien valta kasvaa?

Pian tulee eduskuntaan kansalaisaloite työeläkerahastojen käytöstä.

Näimme taas, ei ay-liike tyhmä ole vaikka menee aikaa ennenkuin oppivat.

Hallituksen pitää tukkia veroparatiisien, vastaavien vuodot. Silloin

voidaan vaatia kansalta uhrimieltä.

Marita Salenius 01.03.2016 12:51

Tuon linkitetyn Heikki Salmelan kanssa on helppo olla samaa mieltä, mutta ei monestakaan yrittäjäksi ole. Ensin olisi löydettävä se yrityksen "juttu", jolla jotakin saavuttaa - sen itsensä elättämisen nyt ainakin. Ei kaikki voi "burgerikioskeja" laittaa ja varsinkaan nykyisin, jossa on enemmän säätelyä ja byrokratiaa, kuin siihen aikaan, kun Salmela aloitti.

Tämä sopimushärdelli näyttää pelkältä politikoinnilta. Kaikki tietävät, että kus... ollaan, mutta siitä selviämiseksi ei voida rajan yli hyppiä. Tärkeintä on näyttää voittajalta. Tämä on nyt vähän samaa, kuin Leonardo DiCaprion Oscarpuhe. Puhui hienosti luonnonsuojelusta, mutta itse lentelee omalla jetillään sinne ja tänne. Kuvauksiin tarvittavaa luntakin piti ihan etsimään lähteä - kävellenkö! Toisaalta voihan se olla niin, että luonnonsuojelun asiaa on joskus ajettava luontoa suojelemattomin konstein. Joskopa se on näin konstikasta tässä työelämässäkin.

Tänä aamuna radiosta - taas kerran - kuuntelin viisaiden miesten (korostan miesten) keskustelua aiheesta. Siis ei mitään annettavaa tavalliselle pulliaiselle heilläkään ollut. Siksten Korkman on hyvä esimerkki viisaasta miehestä, joka puhuu selkokieltä, mutta mitä se kieli on , onkin sitten eri juttu. Hän on monesti kantaansa muuttanut tai ainakin kovasti "kumittanut" ja kuulijalle jää tunne, että vaikka luulit jotakin ymmärtäväsi, niin kohta se ymmärrys menee hämmennyksen puolelle. Vai onko se vaan merkki siitä, että kukaan ei enää tiedä, mitä pitäisi tehdä.

Tässä ollaan, kuin Salman Rushdien kirjassa Saatanalliset säkeet, josta välillä ymmärtää missä mennään ja välillä taas ei. Sekavaa, mutta silti johdonmukaista. Joskopa se on näin tässä yhteiskunnallisessa kilpailukykyloikkimisessakin. Just kun pääset juonesta kiinni, niin juttu siirtyykin ihan muualle.

Erkki Pekola 01.03.2016 15:21

Puolet kirjoittajista vakuuttaa ja vannoo täällä paikallisen sopimisen autuaaksi tekevään voimaan. Panee epäilemään, että ovatko nuo kirjoittajat työskennelleet päivääkään yksityisessä yrityksessä, jossa on yli puolet henkilökunnasta omistajan perheenjäseniä ja sukulaisia. Valtion virkamiehellä ei ole huolta virkasuhteen jatkumisesta, sen takaa on helppo huudella paikallisesta sopimisesta.

Mikä tuossa pienyrityksessä olisi palkansaajien neuvotteluasema? Mistä löytyy niin kovanahkainen ihminen, joka vaarantaa työsuhteensa ja tulevaisuutensa esittämällä yritysjohdon näkemyksestä poikkeavan tien ongelmien ratkaisuiksi? Hänellä täytyisi olla riittävästi hakkuukelpoista perämetsää oman ja läheistensä toimeentulon turvaksi.

Paikallista sopimista harrastetaan joka päivä, mutta vain siellä, missä työnantaja tunnustaa järjestäytyneen henkilöstön oikeudet tulla kuulluiksi ja esittää vaihtoehtoja neuvottelujen saamiseksi ratkaisuun.

Onni Karilainen 01.03.2016 15:48

Viisi vuotta tätä ja Kataisen Sari Sairaanhoitaja-kierroksen

katastrofi on korjattu.

Riski on siinä, että tämä keskitetty ulottuu vain ensivuoden loppuun.

Sen jälkeen EK vaati ja sai taas liittokierroksen.

Toivoa sopii, että nollakorotukset jatkuvat, mutta en jaksa uskoa siihen ilman TUPOjen jatkumista.

Pekka Turunen 01.03.2016 19:10

Sixten Korkman totesi eilen televisiossa osuvasti, että yhteiskuntasopimus on yhteiskunnallinen älykkyystesti. Se on nyt vain tehtävä, vaikkei se suoraan mihinkään onneen johdakaan. Se torjuu kuitenkin niitä vielä huonompia vaihtoehtoja. Mielenkiintoista on, että tämänkin kompromissiratkaisun saavuttaminen vei työmarkkinajärjestöiltä useita kuukausia. Ihmekös siis tuo, jos yritysmaailmasta tullut pääministeri on välillä ihmeissään.

Erikoinen uskomus, jota täällä ainakin Miika Kurtakko julistaa, on se ettei palkkataso Suomessa ole mitenkään korkea. Näinhän se ehkä olisi, jos me tällä palkkatasolla ja muilla avuillamme pärjäisimme globaalissa kilpailussa, mutta kun emme näytä pärjäävän. Uuden Nokian perään on hyvä huudella, mutta kaipa se olisi jo syntynyt jos meillä olisi siihen eväitä?

Markku Miettinen 01.03.2016 19:17

Paljon tuntuu olevan tyytymättömyyttä ilmassa. SAK, VM, Yrittäjät, kaikki omista syistään hapanta naamaa näyttävät.

Muistatteko kansansadun "Hiiri kissalla räätälina"? Hiiren piti tehdä kissalle takki, ei tullut takkia, ei tullut housujakaan, ei liivejä, ei lakkia eikä kintaita. Piti tehdä edes tuluskukkaro, mutta siinä vaiheessa kangas oli jo loppu.

Grande finaalissa odotan syyllisten palkitsemista ja syyttömien rankaisemista.

Juha Kaistinen 01.03.2016 20:22

Aikaisempi kommenttini oli niin sekava, etten oikein saanut siitä itsekään selvää.

Tuli ihan presidentti Koiviston lauseet mieleen.

Onni Karilainen osuu mielestäni asian ytimeen. Tässä nyt kokoomus yrittää pelastaa aikaisempia populistisia tempauksiaan. Se nyt on kuitenkin hallitseminen tällä kertaa meillä kolmen kauppaa.

Pienemmän riesan tie on pienen maan tie.

Ay-liikkeen mollaaminen jäsentensä etujen puolustajana on lähinnä mautonta.

Suoraan enemmistöön ei meillä kai usko uskollisinkaan kokkari.

Pitkään politiikkaa seuranneena kokoomuksen tempoilusta tulee mieleen kommunistien touhu taannoin ay- liikkeessä. Heillä oli aina paljon parempi vaihtoehto tarjolla tes- ratkaisuissa.

Sillä tehtiin vain politiikkaa hyvin tietoisena siitä, että demarit ajavat neuvotellun ratkaisun läpi.

Timo Laaninen onkin kuvannut hyvin kokoomuslaisten hallituspolitiikkaa. Hän totesi, että kokoomuksen kanssa ei sääristä ehdi mustelmat parantua. Aina tulee uusia potkuja aikaisempien päälle.

Huvittavaa on myös järventauksen joukon valitus Suomen pelastamisesta. Eiköhän nyt ihan aluksi panna suut säkkiä myöten ja aleta pelastamaan ihan omia yrityksiä ja jätetään isommat asiat isommille?

Seppo Laine 02.03.2016 9:14

Yhteisymmärryksen aikaansaaminen on ilmeisen vaikeaa, kun ei ymmärretä mistä muutostarpeessa oikein on kyse?

Suomalainen "työmarkkinajärjestelmä" on jäykkyyksineen ja säätelyineen oikea markkinoiden irvikuva joka uhkaa tukahduttaa työntekemisen kokonaan. Sen sijaan että se kannustaisi parempaan ja tuottavampaan työn tekemiseen, se johtaa kaikenlaiseen politikointiin siitä kannattaako työtä lainkaan tehdä. Aika karmea viesti nuorille ja sitä kautta Suomen tulevaisuudelle.

Sekin olisi jo pitänyt tajuta, että valtio ja keskusjärjestöt on tullut liian syvälle markkinoille. Julkishallinto tekee konkreettisesti liian paljon sinänsä tärkeitä töitä, joita sen ei pitäisi tehdä. Julkishallinto voi ohjata ja teettää, siinä on aivan riittävästi tehtävää. Keskusjärjestöt puolestaan säätelevät jokaikisen työkurkun käyryyttäkin pahemmin kuin EU byrokratia.

Muutokset on helppo haukkua uusliberalistiksi tai vastaaviksi jostain ideologisesta bunkkerista, mutta tilanne alkaa olla, että Suomessa on Euroopan valtio- ja keskusjärjestöjohdetuin eli keskitetyin kansantalous. Ei ole kestävää kehitystä, että Suomi johtaa tällaisilla listoilla. Markkinavalta pitää hajauttaa sinne minne se kuuluu.

Jos muutoksia ei voida tehdä ajoissa ja sovussa, tarvitaan väistämättä jonkinlaista "Iiro Thatcheria". Nyt ollaan jo erittäin lähellä sitä vaihetta. Juha Sipilä on partiopoika siihen verrattuna, kun leikkurit alkaa purra niihin isoihin kustannuseriin. Suomen tulevaisuuden kannalta esim. eläkkeiden leikkaaminen 30% on parempi kuin nuorten kurittaminen. Näistä arvovalinnoista keskustellaan aivan tuotapikaa.

Unto Hämäläinen 02.03.2016 11:29

Huomenta keskiviikkona, kiitos kaikille tähän mennessä keskusteluun osallistuneille, jatketaan tämän teeman "Kelpaako yhteiskuntasopimus" ruotimista ensi viikon alkuun asti. SAK:n hallitus on koolla ensi maanantaina ja kokouksen jälkeen nähdään, voiko sopimus ylipäänsä syntyä. Viime maanantaiaamun euforian ja tuuletusten jälkeen mieliala on selvästi laskenut: sopimus voi hyvinkin kaatua. Näissä sopimuskuvioissa ollaan taas kerran tutussa noidankehässä. Hallituksen ja valtiovarainministeriön laskelmat näyttävät, etteivät hallituksen taloustoiveet tällä sopimuksella toteudu. Jos näin kerta on, hallituksen on hankala jakaa lupaamiaan veroporkkanoita. Ja jos hallitus ei niitä jaa, miten ammattiyhdistysliike voisi sopimuksen hyväksyä. Jaksan edelleen toivoa ja uskoakin, että sopimus sittenkin syntyisi, mutta pidän mahdollisena sen kaatumista. Tämä on siis keskiviikkoaamupäivän arvioni.

Unski

Åke Andersson 02.03.2016 12:09

Suhtaudun sopimuksen aikaansaamiseen pessimisesti, koska nykyinen hallitus on onnistunut polttamaan sillat moneen suuntaan jo hallitustaipaleen ensimmäisten kuukausien aikana eikä ole pystynyt rakentamaan luottamusta uudelleen.

Samaan aikaan on hämmentävää, että kaiken maailman Elina Lepomäkien ja AKT-väen mielestä olisi hyvästä, että sopimus kaatuisi. Mitäköhän ihmettä sillä voittaisimme, että muutenkin haastavassa tilanteessa joutuisimme käymään läpi ennen näkemättömän lakkoaallon, jonka tuhoisuutta voi vain arvailla?

Olisikohan tilanne päässyt äitymään näin pahaksi, jos hallitus olisi pystynyt tarkastelemaan todellisuutta muidenkin kuin katumaasturiväen näkökulmasta ja olisi ottanut alusta lähtien asiantuntijoiden varoitukset vakavasti?

On Suomen tulevaisuuden kannalta hyvin ongelmallista, että Sipilä ja Stubb vannovat uskonnollishurmoksellisesti 25 vuotta sitten kuolleen ja kuopatun reaganomicsin nimeen, joka ei milloinkaan kestänyt mitään lähempää taloustieteellistä tarkastelua. Maan jälleenrakentaminen lienee yhden vuosikymmenen projekti, kun nämä veijarit joutuvat jonain kauniina päivänä luopumaan ministerin salkuistaan.

Salmelan näkemyset on helppo lytätä täysin omaan arvoonsa. Suomen kansantaloutta ei rakenneta kestävälle pohjalle roskaruuan myymisellä eikä helluntalaisten hurmospuheilla.

Seppo Laine 02.03.2016 15:42

Kilpailukykysopimuksella lienee 50% onnistumisen todennnäköisyys. Vastenmielisyys sitä kohtaan on monella puolella aika suuri, kun jatkosuunnitelmiakaan asioiden eteenpäinviemisestä ei haluta tehdä.

Paikallinen sopiminen ahdistaa. Onhan niinkin, että varmasti osalla työnantajistakaan ei ole haluja lähteä sopimaan asioista laajemmin paikallisesti, kun sitä ei ennenkään ole tarvinnut tehdä. Käskyttämien on helpompaa. Ei vuosikymmenien käytännöt muutu hetkessä. Palkansaajat taas ajattelevat, että työnantajat maksavat vaikka kuinka pieniä palkkoja ilman mitään tunnontuskia, jos sopiminen olisi vapaata. Euron tunnilta hampurilaispaikan kassalla!

Jostain kumman syystä muualla Euroopassa sopiminen pelaa paremmin.

Kummallakin osapuolella on siellä eri lähteistä kerätty tieto siitä, missä mennään sopimisen pohjaksi. Suomessa tällaisiin neuvotteluihin ei viitsittäisi vaivautua. On toki helpompaa, jos joku ulkopuolelta tulee sanomaan, mikä on oikein. Ei tarvitse ottaa itse vastuuta.

Kyllä Suomessakin yhteistyöhön päästää, mutta tilanne ei vain tunnu olevan riittävän paha - ihan konkreettisella tasolla. Näinhän paikallisessa sopimisessakin nyt mennään. Vasta katastrofissa herätään.

Kukaan hallituksessa ei uskalla ladata sitä näkymää esiin, johon ihan oikeasti voidaan päätyä. Nyt tarvittaisiin sitä Soinillista otetta,jota hän profeetallisesti Kreikan suhteen käytti. Nyt kyse ei vain ole Kreikasta vaan Suomesta. Miksi Soinikin on ummistanut silmänsä! Onko poliitikot haihattelijoita vai pelkäävätkö he?

Teemu Männynsalo 02.03.2016 16:01

Poliitikot pelkäävät ymmärrettävästi julkisuuden paineessa suosionsa puolesta: tuntuvat leikkaukset ja systeemimuutos näyttävät liian vaikeilta hallitukselle; etujärjestöiltä näitä ei voi odottaakaan. Suomi elää niukassa demokratiassa etujärjestövallan keskellä. Kyseessä vaikuttaa nyt olevan veronkiristyspaketti, jossa on hyvin vähän rakenteellisia muutoksia. Hallitusohjelman vastainen ja lähinnä vain jatkoa edellisen hallituksen työntekoon kannustamattomalle linjalle. Päinvastaisista poliittisista puheista riippumatta. Suomi ei ole nähnyt säädettäkään reaganomicsista, joka synnytti maailman dynaamisimmin kasvavan demokraattisin periaattein toimivan talousjärjestelmän.

Seppo Laine 02.03.2016 16:26

Esimerkkinä uusista rahanrei´istä voisi ottaa Soten. Jokainen joka on ollut jollain tavoin organisaatiouudistusten kanssa tekemisissä, tietää, että aluksi kustannukset nousevat. Kuinka on arvioitu se, milloin Sote alkaa oikeasti tuottaa säästöjä? 5 vai 10 vuoden päästä? Aluksi tulee kustannushyppy, kun uuteen siirrytään. Eikä se ole ihan pieni tuon kokoluokan uudistuksessa, kun toteutuskin on vielä auki ja tarvitaan mm. mittavia omaisuuden arviointeja ja siirtoja. Miten tähän kustannusten nousuun on varauduttu? Maksajaa ei kyllä tarvitse arpoa. Mehän sen maksamme tavalla tai toisella!

Pentti Kangasluoma 02.03.2016 17:08

Antti Rinne vihjaisi eilen EMU puskureiden käyttöönottoa Olli Rehnin kanssa keskustelussa. Niin se käy, SAK luopuu vaatimasta veroleikkauksia,

Vesa Kaitera 02.03.2016 21:31

Juha Kaistinen kirjoitti: "Tässä nyt kokoomus yrittää pelastaa aikaisempia populistisia tempauksiaan. Se nyt on kuitenkin hallitseminen tällä kertaa meillä kolmen kauppaa."

Kokoomuksen syyllistäminen yhteiskuntaneuvotteluissa matkan aikana sattuineista vaikeuksista ei ole mielestäni asiallista. Kysehän on ensinänkin ollut perusristiriidasta SAK:n ja toimihenkilöjärjestöjen välillä. Toimehenkilökeskusliitot olisivat jo viime elokuussa hyväksyneet Sipilän hallituksen tavoitteenasettelun, mutta SAK ei tuollon sitä halunnut tehdä. Nyt sen mieli on ilmeisesti muuttunut, ja se on muuttanut koko perusasetelmaa postiiviseen suuntaan. Toinen ristiriitatilanne on ollut EK:n ja sen suurten jäsenyritysten etu kontra Suomen yrittäjien ja sen PK-jäsenyritysten etu. Nämä ovat useassa asiassa hieman erilaisia. Se näkyy myös suhtautumisessa paikallisen sopimiseen. EK:lle se ei missään vaiheessa ole ollut kovin ratkaisevaa, hyödyllistä tosin, muttei kaikki kaikessa. PK-yritysten kannalta tilanne on toinen. Siksi Suomen Yrittäjät olivat koko ajan sitä mieltä, että paikallisen sopimisen perusrakenteet tulisi säätää lailla. Kun paikallinen sopiminen siirtyi työmarkkinajärjestöjen hoidettavaksi, niin tällöin tiedettiin, että PK-yritysten maksimiohjelmaa paikallisen sopimisen osalta ei tultaisi toteuttamaan. Hallitus pyrki kuitenkin varmistumaan, etteivät työntekijäjärjestöt ole pystyneet vesittämään koko perusideaa.

Juha Kaistinen: "Pienemmän riesan tie on pienen maan tie."

Nyt neuvoteltu paketti oli selvästi parempi vaihtoehto, kuin se, ettei sopimuksen olisi päästy. Se olisi maksanut tälle kansantaloudelle maltaita.

Juha Kaistinen: "Ay-liikkeen mollaaminen jäsentensä etujen puolustajana on lähinnä mautonta."

Kun tutkittiin kaikaan 140:n maan työmarkkinoita, niin Suomen työmarkkinat olivat kaikista tutkimuksen kohteina olevista työmarkkinoista jäykimmät. Merkittävä osuus tämän tilanteen kehittymiseen on ollut omien jäsentensä etuja mustasukkaisesti vartioineen ay-liikkeen. Tästä syystä sitä on aivan aiheestakin kritisoitu. Nyt se on taipumassa selvään jäsentensä etujen leikkaamiseen koko kansantalouden edun nimissä. Tästä sille on annettava rehellinen tunnustus. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Juha Kaistinen: "Suoraan enemmistöön ei meillä kai usko uskollisinkaan kokkari."

Mutta nyt onkin kyse siitä, onko Sipilän hallituksella eduskunnassa riittävä enemmistö. Kyllä sillä on. Ja tämä enemmistö olisi ajanut läpi pakkolait ay-liikkeen, opposition ja median hirveästä huudosta huolimatta. Helmikuuhun tultaessa ay-liikekin kyllä uskoi tämän, ja valitsi omalta kannaltaan pienemmän riesan tien. Ilman hallituksen tarjoamaa keppiä ja porkkanaa (veronalenukset), jotka toimivat katalysaattoreina, ei yhteiskuntasopimusta välttämättä olisi nyt syntynyt.

Juha Kaistinen 03.03.2016 6:31

Kiitos Kaiteralle kommenteista. Asiat voidaan ja tulee aina nähdä useammalta kantilta. Myös pelkästään omalta ja haluamaltaan suunnalta.

Vanhojen muisteleminen on usein hyödytöntä varsinkin politiikassa. Sitä varten on vaalit, että väärin hoidetut asiat korjataan.

Muutama kommentti Kaiteralle:

En ole yksin kantani kanssa, etteikö Sari Sairaanhoitaja politiikka edesauttanut ns. Palkkamaltin karkaamista juuri ennen finanssikriisiä. Ehkä sen seurauksena pm. Katainen yritti niskalenkkiä ja uskotteli, ettei finanssikriisi ulotu meille. Vaikka sen vaikutukset maailman laidalla ovatkin olleet pahimmat. Erikoinen tsunami!

Oliko onnistunut perinteisen porvaripuolueen vetäminen työväenpuolueeksi muuta kuin onnistunut markkinointitemppu näin lievästi sanoen.

Suomen yrittäjät haluaisivat omat sopimukset. Se ei ole EK:lle kelvannut. He eivät halua kaksia työehtosopimuksia. Kolmikanta isona kuvana kyllä luulisi riittävän SY:llekin. Lakisääteinen paikallinen sopiminen on jotain utopiaa. Useimmissa pienissä yrityksissä, joissa ei ole minkäänlaista vastapuolta työnantajille, tilannetta kuvaa hyvin lause: "Onko asiat niin pahasti, että pitää jo soveltaa alan tessiä".

Ay- liike toimi meillä ajankohtaisen perustuslain mukaan. Tarkemmin kokoontumislain puitteissa sen 4 § jopa edellyttää julkisen vallan edistävän kokoontumisvapauden käyttämistä. Historiaa tietävät muistavatkin miten nykyiseen neuvottelutilanteeseen ollaan tultu.

Ja lopuksi oikeastaan mielestäni tärkein. Suhteellinen vaali takaa meillä sen, että meillä ei pääse yksikään poliittinen suunta suoraan enemmistöön. Omasta mielestäni valitettavasti. Varmempana vakuutena toimii lisäksi henkilövaali. Tästä seuraa, että päätösten teossa on ylimääräinen koeficientti (amerikan väännös, mutta kuvaa hyvin).

Nykyisessä ja edellisessä hallituksessa se näyttää vain kasvavan? Kuten Laanisen kerrotaan tilannetta kuvanneen. Liekö hän saanutkin jo tarpeekseen potkuja?

Vaikeinta tämä on äänestäjälle hän ei tiedä äänestäessään kuka, mitä, missä, milloin ja miten käyttää hänen ääntään.

Vesa Kaitera 03.03.2016 10:48

Juha Kaistinen kirjoitti: "En ole yksin kantani kanssa, etteikö Sari Sairaanhoitaja politiikka edesauttanut ns. Palkkamaltin karkaamista juuri ennen finanssikriisiä. Ehkä sen seurauksena pm. Katainen yritti niskalenkkiä ja uskotteli, ettei finanssikriisi ulotu meille."

Kokoomus todellakin oli osavastuussa tuottavuuden ylittävästä palkkakehityksestä vuosina 2007 - 2008. Mutta itse perusajatus eli se, että ihmisten hoitamisesta pitäisi saada edes jotenkin klpailukykyinen palkka koneiden hoitamiseen verrattuna, on minuta ymmärettävä. Koulutukseensa ja työn vastuullisuuteen nähden sairaanhoitajat olivat tuollon palkkakuopassa. Mutta varsinainen ongelma kehittyi siitä, etteivät muut julkisen sektorin alojen työntekijät voineet sulattaa sitä, että pelkästään sairaanhoitajat olisivat saamassa kuoppakorotuksen. Inhimiliseltä kannalta ja ay-liittojen kilpailutilanteen vuoksi tämä ajattelu oli ymmärrettävää. Näin suurten korotusten kierre levisi yli koko julkisen sektorin ja tietenkin myös yksityiselle puolelle. Ne yksityisen puolen ay-liitot kuten Metalli, jotka olivat jo ehtineet solmia omat sopimuksensa ennen julkista puolta ja tyytyneet pienempiin korotuksiin, olivat tietenkin raivoissaan, ja pyrkivät kompensoimaan tilannetta seuraavilla TUPO-kierroksilla.

Jyrki Kataisen lausunto oli tietnekin näin jälkikäten katsottuna mieltä vailla, mutta hän antoi sen silloin, kun koko tilanteen synkkyys ei vielä ollut valjennut monellekaan. Hän oli hyvässä seurassa.

Juha Kaistinen: "Oliko onnistunut perinteisen porvaripuolueen vetäminen työväenpuolueeksi muuta kuin onnistunut markkinointitemppu näin lievästi sanoen."

Tuo slogan oli alunperin peräisin Ruotsin Maltilliselta Kokoomukselta. Se puri Ruotsissa, ja etenkin 2006 presoidentinvaaleissa 2007 eduskuntavaaleissa myös Suomessa. Se ei ollut pelkkä markkinatemppu, vaan myös toteamus siitä, että usea palkkatyötä tekevä henkilö on kokoomuslainen. Näin erityisesti julkisilla aloilla, niillähän toimii monta kokoomusjohtoista ay-liittoa. Yksityisellä puolella ja etenkin teollisuustyöväestön puolella Kokoomuksen kannatus on heikko. Kokoomus on ollut koko historiansa ajan tuon ryhmän vihamielisen ajattelun kohteena, osin syystäkin. Kokoomuksen kannatus on vahvasti kytkeytynenä koulutustasoon. Pelkästään minimikoulutuksen läpikäyneiden keskuudessa Kokoomuksen kannatus on 6%. Jos katsomme pelkästään ammtillisen koulutuksen saaneita, tuo kannatusprosentti on edelleen kuusi. Mutta sitten kun otamme vertailuun keskiasteen tutkinnon suorittaneet, ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ja korkeakoulututkinnon suorittaneet, niin Kokoomuksen kannatus on 27 - 32%. Tämä on toisen keskeinen syy, miksi Kokoomus on niin vahva Akavassa ja hyvin heikko SAK:ssa.

Juha Kaistinen: "Suomen yrittäjät haluaisivat omat sopimukset. Se ei ole EK:lle kelvannut. He eivät halua kaksia työehtosopimuksia. Kolmikanta isona kuvana kyllä luulisi riittävän SY:llekin."

Tässä on se ongelma, että EK:n piirissä ei oikein sisäistetä PK-yritysten ongelmia, eikä halituksen edustajien työmarkkina-asiantuntemus ole aina ollut paras mahdollinen. Kolmikanta pyrki tekemään esityksen paikallisesta sopimisesta. Työnantajat ja hallituksen edustajat vetivät kaikissa kohdissa yhtä köyttä ja työntekijäpuolen kölin alta. Siksi työntkijäpuolen oli oikeastaan pakko vaatia tämän asiakokonaisuuden siirtämistä työmarkkinajärjestäjen käsiteltväksi. Siellä homma ei mennyt aivan saneluksi.

Juha Kaistinen: "Lakisääteinen paikallinen sopiminen on jotain utopiaa."

Se on kuitenkin edessä, jos SAK hylkää tällä viikolla sovitun paketin, ja SAK tietää sen.

Juha Kaistinen: "Useimmissa pienissä yrityksissä, joissa ei ole minkäänlaista vastapuolta työnantajille, tilannetta kuvaa hyvin lause: “Onko asiat niin pahasti, että pitää jo soveltaa alan tessiä”."

Olen toiminut aikoinani useissa yrityksissä. Joissakin pienissä järjestäytymättömissä yrityksissä niin lain kuin TES:sinkin soveltamisen kanssa on ollut onglmia. Järjestäytyneiden työantajien kanssa näitä ei ole ollut. Siellä työnantajat ovat tienneet, mitä on ylätasolla sovittu.

Juha Kaistinen: "Ay-liike toimi meillä ajankohtaisen perustuslain mukaan. Tarkemmin kokoontumislain puitteissa sen 4 § jopa edellyttää julkisen vallan edistävän kokoontumisvapauden käyttämistä. Historiaa tietävät muistavatkin miten nykyiseen neuvottelutilanteeseen ollaan tultu."

En väitä, että ay-liike toimisi lainvastaisesti. Sen olemassaolo on täysin välttämätön työnantajien saneluaseman ehkäisemisessä. Mutta kun muistelee eräiden SAK:n militanttien puheita viime syksyltä, joissa Sipilän hallitusta oltiin kaatamassa yleislakolla, nin se pistää ajattelemaan. Täytyy muistaa, että TES:sit olivat miltei kaikilla aloilla tuolloin voimassa, ja että porukkaa oltiin kiihottamassa laajaan poliittiseen lakkoiluun Juridisformaalisesti se ei olisi ollut edes laitonta, järjetöntä tosin, muttei laitonta. Tämä johtuu siitä, että Suomen lakkolainsäädäntö on pääosin vuodelta 1946. Sitä kannattaisi kyllä päivittää. Tietenkin, jos SAK hyväksyy nyt saavutetun paketin, niin tällä asialla ei ole kovin kiire.

Juha Kaistinen 03.03.2016 12:18

Hyviä kommentteja Kaiteralta.

Ainoa, jossa oma ajatusmaailmani poikkeaa eniten on lailla säädelty paikallinen sopiminen.

Eiköhän nyt aleta ampumaan paukkupatruunoilla elefanttia?

Mielestäni lait saavat säädellä ennen kaikkea julkista sektoria.

Myös työsuhdeasioissa.

Marita Salenius 03.03.2016 12:46

Nuo ruotsalaiset tuntuvat onnistuvan kaikessa. Ne ei ole eurossa, niiden ei tarvitse liittyä Natoon (voivat kyllä, jos halua piisaa), koska Suomi on puskurina itään - voisiko mikään mistään muusta ilmansuunnasta uhatakaan. Hitsi, kun niillä on näkkileipäkin niin hyvää, ettei sitä jää omaan varmuusvarastointiinkaan.

Kun tästä ostovoimasta meilläkin puhutaan tämän sopimusloikan yhteydessä, niin ruotsalaiset ne taas tarjoavat ostettavaa. Tuo kuninkaallisten maailma on varsinainen lottovoitto maan imagolle ja myös yrityksille - katsokaamme yleisemminkin kuningaskuntia, ei pelkästään Ruotsia.

Puoli maailmaa tietää jo nyt, että prinssi on syntynyt. Kohta kerrotaan lehdissä, minkä firman shaaliin pikkumies oli käärittynä ja päivässä on peitot loppuun myyty. Kuninkaalliset ovat varsinainen myyntitykki. Maailmalla heidät huomataan, eikä synny nolostuttavia tilanteita, kuten Hesarin kertomassa pääministerimme Intian vierailussa.

Ei Ruotsissa mietitä, mitä heistä ulkomailla ajatellaan. He vain fiikkaavat ja diskuteeraavat ja lähettävät kuninkaalliset jalokiviensä kanssa maailmalle myymään ruotsalaisia tuotteita. On aivan sama onko se Abbaa - laululla tai liemellä - onko se kertakäyttöhuonekalua, autoa, JasGripeniä, Hennestä ja Mauritsia. Aina menee kaupaksi. Samaan ei meillä pystytä. Eikä välttämättä tarvitsekaan.

Kuninkaallisiksi emme voi tulla joten olkaamme siis tasavaltalaisia.

En väitä, että kahvinjuontia ja keskustelua pitäisi meillä lisätä, mutta itseluottamusta kylläkin. Meillä on runneltu menneisyys ja pysähtyneisyyden ajan "synnit" niskassa. Meillä on ikään kuin jääty tuleen makaamaan. Kun täällä keskusteluissakin on monesti Tuntematonta sitaatoitu, niin teen minäkin Kaarnan sanoin:"Ai jai poijjaat. Ei näin sotaa käydä. Mennäänpäs tuon suon yli, että heilahtaa".

Seppo Laine 03.03.2016 15:09

Saleniukselle tuosta suomalaisten itseluottamuksesta. Meillähän viljellään väärää mielikuvaa siitä, että suomalaisilla on huono itseluottamus. Asiahan on juuri päinvastoin.

Suomalaisilla on melkein ääretön itseluottamus. Suomalainen ei tarvitse toisia. Vain itseen sopii luottaa ei toisiin! Toisiin luottaminen on suorastaan vaarallista. Perusuomalaisuus ei ole sattuma. Se on juuri sitä ääretöntä muut poissulkevaa itseen vain luotan henkeä.

Siksi ulkomaalaiset suorastaan pelkäävät suomalaista, joka ei ulkoisesti värähdäkään vaan velloo siellä oman muita huomaamattoman sisäisen luottamuksensa olotilassa.

Onneksi nuoriso on vähän muuttumassa. He uskaltavat olla sosiaalisesti luottavaisia. He ajattelevat, että muut tukevat ja kannattavat sinua.

Vanhemmalla polvelle tämä on käsittämätöntä: älä koskaan luota työnantajaasi tai työntekijääsi. Kun tätä on vuosikymmenet taottu päähän on viisainta vain pysyä tiukasti omassa poterossa ase tanassa. Työmarkkinasota voi alkaa minä hetkenä tahansa! Ainoa tarpeellinen neuvottelu on työmarkkinasodan jälkeinen rauhanneuvottelu. Paikallinen sopiminen on jotain piiperrystä, johon suomalaisella itseluottamuksella ei alennuta.

Kyösti Salovaara 03.03.2016 17:03

Sixten Korkman puhui älykkyystestistä.

Ensimmäinen SAK:n liitto on jo kertonut ettei se selviä tästä Korkmanin testistä. (Ei liene ihme jos muistelee ko. liiton menneisyyttä.)

Tiedän että jokainen penni pois palkasta ja jokainen minuutti lisää työaikaa tuntuu erittäin pahalta. Se johtuu siitä, että sen pystyy laskemaan. Pidennetyn työajan osaavat ihmiset toisaalta työpaikoillaan "sabotoida" hyvin helposti niin halutessaan, varsinkin jos kahvi maistuu. Senhän jokainen tietää joka on "töissä käynyt".

Tämä on kaikkineen mielenkiintoinen kysymys. Silloin kun meillä jatkuvasti devalvoitiin ja yleiskorotukset olivat kaksinumeroisia, ei kukaan pystynyt laskemaan henkilötasolla mitä oikein tapahtui. Oli helppoa "hyväksyä" devalvaatio (eikä sitä keneltäkään edes kysytty), kun sen vaikutus liukeni niin laajalle ettei sitä osannut laskea. Ja ne joilla oli asuntovelkaa, niin kuin minullakin, kiittivät ja pokkasivat!

En ole minkään sortin tieteilijä, joten seuraava "analyysi" voi olla sieltä pimeämmältä suunnalta.

Mutta, kun katselen tilastokeskuksen tilastoja vuosilta 1977-78 jolloin Suomessa tehtiin 3 (kolme) devalvaatiota, näyttää että:

Vuonna ansiotaso nousi 8,5 % mutta reaaliansiot laskivat melkein neljä (4) prosentia. Seuraavana vuonna ansiot nousivat 6,8 % mutta reaaliansiot laskivat melkein prosentin.

Eli tapahtui - jos oikein ymmärrän - paljon pahempi ansiotason lasku kuin mitä nyt tapahtuu, mutta se vaan hyväksyttiin ja oli pakko hyväksyä - ja tietysti "kompensoitiin" kovilla nimellisillä palkankorotuksilla vuosina 1980 ja -81 jolloin ne olivat jotain 12 % luokkaa (ja taaskaan, reaaliansiot eivät nousseet juuri lainkaan).

Älyä ja tunnetta - sehän meitä poloisia pyörittää ja pyörryttää!

Ari Huuskonen 04.03.2016 10:35

Aamulla hajosi 8 vuotta vanha energiansäästölamppu, siinä oli valmistusmaana Puola. Kaivoin hyllystä uuden samanmerkkisen lampun tilalle ja kuinka ollakaan siinä luki made in China. Ovatko Puolalaiset lampuntekijät jättäneet liittymättä sikäläiseen kilpailukykysopimukseen? Vai onko niin että joillekin asioille nyt vaan ei voi mitään vaikka tekisi minkälaisia sopimuksia. Kuten sille että tusinatuotteita tehdään aina lopulta jossain halvemmalla.

Unto Hämäläinen 04.03.2016 11:53

Tänään perjantaina ja viimeistään ensi maanantaina ratkeaa, miten yhteiskuntasopimuksen käy. Tänään kantansa määrittelevät SAK:n tärkeät teollisuusliitot Metalli ja Paperi sekä koko joukko muita liittoja. Maanantaina SAK:n hallitus sanoo keskusjärjestön viimeisen sanan.

Nämä kolme puheenvuoroa kannattaa noteerata vielä erikseen.

- SAK:n ekonomisti Olli Koski kirjoittaa blogissaan, johon voi tutustua osoitteessa https://www.sak.fi/ajankohtaista/blogit/jakovara/miksi-kilpailukykysopimus-2016-03-01

- Eläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander kirjoittaa blogissaan, johon voi tutustua osoitteessa http://parempaaelamaa.org/2016/03/04/yhteiskuntasopimus-kilpailukyky/

- SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly oli äsken HSTV:n haastattelussa ja siitä löytyy tiivistelmä HS.FI:n sivulta tästä osoitteesta: http://www.hs.fi/politiikka/a1456983181040

Pidetään peukkua ja jatketaan keskustelua.

Unski

Unto Hämäläinen 04.03.2016 15:40

Nyt täytyy pistää kellonaika muistiin: kello on 15.30 ja päivä perjantaina 4.3. 2016. Luin juuri äsken uutisen, että Palvelualojen Ammattiliitto PAM ei lähde mukaan yhteiskuntasopimukseen. Tähän mennessä kieltäytyneitä ovat Elintarviketyöläisten liitto, auto- ja kuljetusalan liitto AKT ja Rakennusliitto. Niiden kieltäytyminen ei yllättänyt, mutta PAM:n kieltäytyminen yllätti.

Mitä tämä tarkoittaa?

Vaaka kallistuu näköjään sen puolelle, että SAK:n hallitus joutuu maanantaina toteamaan, ettei keskusjärjestöllä ole edellytyksiä olla mukana yhteiskuntasopimuksessa. Tai EK joutuu toteamaan, ettei se pidä SAK:n osalta sopimusta riittävän kattavana, jotta se voisi allekirjoittaa sopimuksen.

Palvelualojen Ammattiliiton kielteisen päätöksen jälkeen vain ihme voi enää pelastaa yhteiskuntasopimuksen. Toivotaan, että se ihme vielä viikonlopun aikana syntyy.

Unski

Kyösti Salovaara 04.03.2016 16:50

Ihmettä odotellessa...

Kun nyt näyttää että SAK:n ”duunariliitot” reputtavat Korkmanin älykkyystestin, lienee aiheellista parilla sanalla määritellä mitä älykkyys on. Sen jälkeen on mahdollista miettiä mitä Rakennusliitossa tai PAM:ssa ajatellaan. Autoilijoiden ja ahtaajien mietteitä ei kai kannatakaan yrittää ymmärtää.

Kirjassaan Hyvinvointivaltion Tabut (2.p 1998) Yrjö Ahmavaara lainasi David Wechsleriä, jonka mukaan älykkyys on yksilön kyky ymmärtää ympärillään olevaa maailmaa ja kyky vasta sen haasteisiin resursseillaan.

Kun, edelleen Ahmavaaraa lainaten, amerikkalaisilta älykkyystutkijoilta kysyttiin mitä älykkyyteen sisältyy, he vastasivat melkoisen yhteistuumin että:

-päättelyky eli kyky tehdä annetuista edellytyksistä oikeita johtopäätöksiä

-kyky ratkaista erilaisia ongelmia ja

-oppimiskyky.

Luulen että Suomen kilpailukykyongelman, kestävyysvajeen ja kansantalouden elpymisen kannalta yhteiskunnallisella toimijalla pitäisi olla myös riittävästi matemaattis-tieteellisiä taipumuksia ja niiden tuomaa arviointikykyä. Ne, matemaattis-tieteelliset ”taipumukset merkitsevät ennen muuta kykyä ymmärtää asioiden välisiä suhteita, ja erityisesti myös kvantitatiivisia suhteita.”

Kaikesta päätellä usealta SAK:n liittojohtajalta ja liiton johtoportaalta puuttuu em. kyvyt ymmärtää todellisuutta ja vastata todellisuuden esittämään haasteeseen voimavaroillaan.

Miika Kurtakko 04.03.2016 17:15

Tokkopa syntyy ihmettä. Veikkaisin että viikonlopun aikana syntyy hirveä älämölö, ja syytöksiä lentää suuntaan jos toiseen. Ja se ei tietenkään edistä luottamusta osapuolten välillä. Jo lähtökohtaisesti se on karua tekstiä, kun ammattiliitto sanoo, ettei hallituksen lupauksiin voi luottaa: siinä aletaan olla jo poliittisen järjestelmän murtumispisteen äärellä.

Mutta tämän yhteiskunta-/kilpailukykysopimustouhotuksen trendi alkaa olla selvä. Ensin hallitus teki esityksen joka oli 100-0 työnantajien eduksi. Sitten ilmoitettiin, että pakkolakipaketti vedetään pois, ja synnytettiin uusi neuvottelutulos, jossa tilanne olikin enää 5-0 työnantajille. Seuraava ehdotus - joka ilman muuta tulee kevääksi, vain vuoden (!) Sipilän epärealistista alkuaikataulua myöhemmin - onkin varmaan jo muotoa 1-1 tai 2-2, joka sitten menneekin jo läpi.

Näkisin, että ammattiliitoilla olisi nyt mahdollista tehdä tässä nyt historiaa ja sitoa palkkojen muodostus yritysten tuloksiin niin, että palkat joustavat sekä alaspäin matalasuhdanteessa että ylöspäin korkeasuhdanteessa. Veikkaan myös Ruotsin mallin tuloa Suomeen: työntekijät saannevat seuraavassa ehdotuksessa työehto- tai lakisääteisen edustuksen yritysten ja julkisorganisaatioiden johtoon. Näillä pelimerkeillä nollalinjainen sopimus onnistuu.

Sopimukset saataneen allekirjoitettua juhannukseen mennessä.

Markku Miettinen 04.03.2016 18:41

Ei meillä älystä pulaa ole, äly vain usein on varsin kapea-alaista, hyödytöntäkin. Jos äly yksin jotenkin pätevöittäisi yhteisten asioiden hoitamiseen niin päättäjäthän voisi rekrytoida suoraan Mensan jäsenluettelosta. Meiltä puuttuukin viisautta. Erona se, että älykäs saattaa selvitä tilanteesta, johon viisas ei koskaan joudu -ja nyt on jouduttu.

Kun on jouduttu konkeloon, niin tuo sopimuskiistakin alkaa näyttää kokoaan suuremmalta, kohoaa suorastaan eeppisiin mittasuhteisiin. Ei tämä kuitenkaan ole mikään "Finis Finlandiae". Sopimukseen pääsy olisi hyvä, sen merkitys olisi osin materiaalinen, mutta ennen kaikkea henkinen.

Luulisin, että viisautta nyt olisi pohtia, miten edetään siinä aivan mahdollisessa tilanteessa, että maailmantalous ajautuu taantumaan ja maailmankauppa sakkaa. Miten edetään vientivetoisella strategialla, jos markkina sulaakin alta pois ?

Pentti Kangasluoma 04.03.2016 19:33

AKT, puheenjohtaja sanoi, 11 kuukautta on aikaa neuvotella uusi työehtosopimus. Liitoilla on mahdollisuus nostaa profiiliaan, varmaan tärkeää liittojohtajille.

Onko se niin että ay-toimitsijakaarti on turvassa, liittojen talous on kunnossa, poliittiset voimasuhteet ovat stabiilit, Timo Räty kompastui ihmissuhdeongelmiin. Perussuomalaisilla ei ole asemia vielä liitoissa.

Perussuomalainen työministeri hurraamassa yhteiskuntasopimukselle, häntä ei koeta omaksi.

Nyt seilataan sellaisella merellä missä maailmantalouden jäävuoret voivat pahasti yllättää. Ei ymmärrä, pakkolait otetaan siihen kuuluisaan pakkiin,

miten se voisi olla palkansaajien etu.

Vesa Kaitera 04.03.2016 19:44

Miika Kurtakko kirjoitti: "Jo lähtökohtaisesti se on karua tekstiä, kun ammattiliitto sanoo, ettei hallituksen lupauksiin voi luottaa: siinä aletaan olla jo poliittisen järjestelmän murtumispisteen äärellä."

Minusta kyllä tuntuu, että tässä PAM:in militantilla siivellä lähti homma lapasesta. JHL, jonka jäsenet menettävät työmarkkinajärjestöjen sopiman paketin perusteella melkoisesti enemmän kuin PAM:in jäsenet, hyväksyi paketin, mutta PAM ei, vaikka sen puheenjohtaja Selin hyväksymistä esitti. AKT:n ulosjäänti oli odotettu, ja Elintarvikeliitto ja Rakennusliitto ovat Vasemmistoliiton hallitsemia liittoja, joten niidenkään poukkoilu ei tullut yllätyksenä. Mutta PAM:in kielteinen kanta tuli kyllä aivan puun takaa ilmeiesti myös SAK:n johdolle. Tässä joutuu väkisinkin kysymään, kannattako SAK:n kanssa ylipäänsä sopia yhtään mistään, jos sen jäsenliitot kuitenkin päättävät asioista näin eri tavalla. Sen kyllä uskon, että Lauri Lyly ja hänen taustavoimanaan toimiva Lauri Ihalainen ihan tosissaan yrittivät saada oman porukkansa pysymään tehtyjen ratkaisujen takana. Mutta kun on tyhmä pää, niin siitä saa koko ruumis kärsiä.

PAM:issa syytettiin hallitusta, mutta tosiasiaksi kumminkin jää se, että nyt oli käsittelyssä työmarkkinajärjestöjen keskenään hyväksymä paketti. Siitä kyllä tiedotettiin hallitukselle, muttei mitenkään voida sanoa, että tämä olisi ollut nimenoman hallituksen paketti vaan sen sijaan se oli hallituksen alunperin kaavailemia pakkolakeja korvaamaan tarkoitettu ratkaisu. Ja tämän ratkaisun PAM siis hylkäsi. Oma arvioni on se, että SAK:n johto tulee painostamaan PAM:ia tosi raskaalla kädellä nyt viikonlopun aikana. Hallitus todennäköisesti tarjoaa käsienpesuvettä militanteille, muttei mitään suurta. Luulen, että ratkaisuun kuitenkin päästään. Liian suuret asiat ovat kyseessä, jotta muutaman militantin voitaisiin antaa kaataa kärryt ojaan.

Toteaisin vielä lopuksi, ettei hallituksen taritse nauttia yhdenkään ay-liiton luottamusta, edukunnan enemmistön luottamus riittää. Tämä Sipilän hallituksella varmasti on. Jos konsensuksen hakeminen ay-liikkeen kanssa ei onnistu, niin luonteva vastaveto olisi puuttua lakkolakeihin ja kaventaa lakko-oikeutta siten, etä lakkoon voisi ryhtyä vain, jos sen alan sopimukset eivät olisi enää voimassa. Ay-liittojen työttömyyskassat voisi mahdollisesti lakkauttaa ja siirtyä vain yhteen valtion hallinnoimaan työttömyyskassaan. Työehtosopimusten yleissitovuudesta olisi kenties viisainta luopua. Tämmöistä saattaa olla odotettavissa, jos SAK päättää lähteä omille teilleen sovitusta paketista. Mutta juuri nyt uskon pakotettuun ja nahkeaan sopuun, en vastakkainasettelun kärjistymiseen.

Teemu Männynsalo 04.03.2016 20:46

Hallitus on menettämässä lopullisesti poliittisen kunniansa. Ei kunniatta voi jatkaa asiallisesti. Se nähtiin viime vaalikaudelle. Nyt siis pitäisi ottaa joko ohjat käsiin ihan todella, kaikki keinot käyttäen, tai jättää leikki sitten tähän. SAK:n kannat on nähty ja kuultu; niihin on nyt suhtauduttava; edes jollain tavalla. Tarjotus SAK:n suuntaan oli jo hallitukselta ylenpalttinen, aivan liiallinenkin monella tasolla, ja nyt on muunlaisen suhtautumisen aika?

Vesa Kaitera 04.03.2016 21:35

Nyt ei ole kyse hallituksen kunniasta, vaan siitä, että tästä hommasta pitäisi saada asiallinen sopu. Riitelyyn ei oikein olisi varaa. Siksi hallituksen kannattaisi antaa SAK:lle vielä tilkka käsienpesuvettä ja näin antaa SAK:n sisällä tomiville yhteistyöhaluisille voimille vielä yksi tilaisuus ottaa niskalenkki militanteista. Jos tämä ei kelpaa, niin sitten on aika ottaa järeät lakimuutokset käyttöön, mutta vaata sitten.

Pekka Turunen 04.03.2016 22:22

Niinkö tässä tosiaan käy, että suomalaiset eivät läpäise yhteiskunnallista älykkyystestiä? Sillä siitähän nyt todellakin on kyse - tässä tilanteessa olisi syytä katsoa maan etua eikä ahtaita nurkkakuntaisia ja lyhytnäköisiä hyötyjä. Tämän ymmärsivät keskusjärjestöjen johtajat, kiitos heille, mutta eivät sitten enää kaikki liittojohtajat.

Elämme vaikeita aikoja, joten nyt pitäisi vastaavasti pystyä tekemään vaikeita päätöksiä, mutta jos siihen ei yhteisön viisaus riitä niin siitä joudumme sitten kärsimään kaikki. Selvästikin vaikeat päätökset herättävät joissakin ihmisissä niin paljon ahdistusta, että tekee mieli synnyttää mieluummin kunnon tappelus, purkaa paineita, kuin hoitaa asioita rationaalisesti. Kansa sitten maksaa.

Suomessa on vaalien tuloksena konservatiivihallitus, joten se tekee tietysti konservatiivistä politiikkaa. Kun vasemmisto tai ay-liike ja tässäkin blogissa tätä taustaa edustavat kommentoijat toteavat, ettei hallituksen lupauksiin voi luottaa tai että hallitus on menettämässä lopunkin kunniansa, niin ne ovat vastaavasti poliittisia näkemyksiä, eivät viileitä tilanneanalyysejä.

AKT:n puheenjohtaja tarjosi vaihtoehdoksi sellaisia tuotteita, jotka vievät markkinoille. Totta, uusi Nokia, tai useampikin, pelastaisi Suomen tästä tilanteesta jopa paremmin kuin nämä yhteiskunta- tai kilpailukykysopimukset. Miksiköhän tätä ei ole jo tehty? Toimeen siellä, vetelykset!

Seppo Laine 04.03.2016 22:57

Nyt siis hallituksen pitäisi sitoutua ay-liikkeen kovanlinjan liittojen vaatimuksiin. Suomeksihan tämä tarkoittaisi sitä, että leikkaukset ja säästötarpeet siirrettäisiin joidenkin muiden kuin palkansaajien kontolle ja julkisia palveluita pitäisi vielä rajummalla kädellä leikata ja maksullistaa.

Tämä on nollasummapeliä lyhyellä tähtäimellä. Sotestakin siis tulisi Suomen historian suurin palvelujen leikkaustoimi siinä skenaariossa, joka nyt avautuu.

Sitoutumalla ay-järjestöjen vaatimuksiin hallitus ajaa itsensä ihan nurkkaan. Kilpailukykysopimus on järkevä tehdä vain, jos on tahtoa sellainen tehdä. Sipilän loppukin uskottavuus katoaa, jos hän tähän nokitteluun lähtee.

Nyt alkaa näyttää siltä, että hallitus on pahimmassa tapauksessa kaatumassa. Ay-puoli ilmeisesti laskee sen varaan, että jos tulee SDP-hallitus, leikkaukset voidaan perua. Sitten otetaan lisää velkaa.

Vielä ei olla niin syvällä, että suomalaista yhtenäisyyttä tarvittaisiin. Tässä alkaa nyt itse kallistua sen puoleen, että jos työmarkkinaosapuolten vastuuntunto on yhteiskunnallisesti tosiaan tätä luokkaa niin parempi ajaa koko systeemi lainsäädännön avulla alas vaikka rähinääkin syntyisi. Palkansaajapuolen rakentamat ja työnantajienkin liikaa pönkittämät "berliininmuurit" on vaan pakko räjäyttää, että järki voittaa.

Kyösti Salovaara 05.03.2016 0:04

Maailma on kummallinen paikka. Sen selittämiseen tarvitaan kummallisia selityksiä.

Katselin nauhalta illan Pressiklubin. Siinä tuore Julkisen sanan neuvoston puheejohtaja Elina Grundström melkein riemuitsi, että PAM:in päätös hylätä neuvoteltu sopimus edustaa feminismin voittoa äijäkulttuurista.

Suomen tulevaisuuden hajoittaminen ja työttömyyden lisääminen on siis feminismin voitto! Grundströn ei ilmeisesti tiedä, että naisia työskentelee muuallakin kuin PAM:in määrittelemissä työpaikoissa.

Varmaankin kauppojen kassoilla nyt riemuitaan?

Rauhallisena miehenä, ei naisena, minullekin kyllä tulee militantti ajatus, että nyt hallituksen pitää tehdä se mitä se haluaa tehdä, kyselemättä PAM:in naisilta mitä saa tehdä. Jos siitä koituu ikäviä aikoja myös PAM:ille, voi vain lainata kulunutta sanontaa: Sitä saa mitä tilaa.

Hallituksen pitää nauttia eduskunnan luottamusta, ei minkään ay-liiton, ei edes "feministien" liiton.

Yhtenä sivuhuomatuksena tulee mieleen, että tekikö STTK viisaasti ryhtyessään samaan kimppaan SAK:n kanssa. Tällaistako tämä sitten on seuraavat vuodet?

Toisena sivuhuomatuksena tietysti tulee mieleen ihmetellä, että onkohan JSN nyt asianmukaisen tasapuolisuuden ohjauksessa.

Olli Saarinen 05.03.2016 0:30

PAM edustaa matalapalkka-aloja eikä hallitus ole tainnut mitenkään pehmentää tämän de facto -palkanalennuspaketin vaikutuksia pienituloisten osalta. Pienissä tuloissa marginaaliverokin on niin alhainen, että pakettiin liittyvä maksujen siirtoon kuuluva verotuksen aleneminen ei pehmennä tuskaa kuten suurituloisilla.

Tämän lisäksi oikealla laidalla on esiintynyt epäempaattisuutta pienituloisia kohtaan, ellei sitten matalapalkkatöiden lisäämispyrkimystä pidetä näiden töiden ja niiden tekijöiden kunnioittamisena? Myös Lauri Lyly erehtyi taannoin puhumaan televisiossa "kakkosella" alkavista "tosi alhaisista" kuukausipalkoista vaikka esimerkiksi SAK:n PAMin ja PAU:n sopimuksissa on runsaasti "ykkösellä" alkavia kk-palkkoja.

Maamme kilpailukyvystä ja sen hyödyistä ovat kuitenkin ensisijaisesti vastuussa ja hyötyjinä keski- ja hyväpalkkaiset, joten kun kilpailukykyä yritetään kohentaa palkkakustannuksia alentamalla, tulisi tämä alennus kohdistaa tähän "tuottavaan" osaan työvoimasta, joka siis on ollut tuottamatonta eikä yrittää kiskoa pienituloisen selkänahasta sitä viimeistä senttiä. Kun niin tehdään, lopettaa pienituloinen lopulta työnteon ja menee sossuun.

PAM saattaisi olla lepytettävissä lupaamalla ehdoitta ansiotulovähennyksen rukkaus vaikkapa alle 2500 kuussa ansaitseville sen suuruisena, mikä korvaa maksunsiirtymän ja lisätyöajan vaikutukset. Tällöin PAMin olisi vaikea pysyä kannassaan eikä kävisi edes kovin kalliksi, näin lonkalta arvioituna.

PAM on Suomen suurin ammattiliitto demokraattisesti eli pääluvun mukaan lukien. Sen on kuitenkin yleensä edellytetty kulkevan paperin ja metallin ym. perässä. Ehkä tässä on kyse myös arvovallasta, mihin hallituksen ministereillä ei taida olla oikein tatsia. Se on varma, että vassarit ynnä muut anarkistit vääntävät jos on väännettävää joten jokainen laita on turvattava.

Seppo Laine 05.03.2016 8:35

Suomessa toimii aika erikoinen kaksoisdemokratia. Faktisesti jokainen ammattiliitto on puolueen veroinen yhteiskunnallisen vallan näkökulmasta. Tai enemmänkin. Pienpuolueilla ei ole yhtä paljon todellista valtaa kuin vaikka PAM:lla.

Kun muualla maailmassa valitetaan sitä, että rahalla saa valtaa niin suomalainen versio siitä on pääluvun mukainen yhdistysvalta. Erityisesti kun kyseinen valtaa käyttävä yhdistys sattuu kuulumaan niin sanottuun ammattiliittokategoriaan.

Ei edes Suomessa työ saisi olla asia, jolla ajetaan parlamentaarisen demokratiamallin yli! Jotenkin tämä järjestelmä pitää voida purkaa. Jälkipolvet tulee taatusti ihmettelemään, että mitä ihmettä Suomessa on oikein suhmuroitu työjärjestödiktatuurin kanssa.

Ari Huuskonen 05.03.2016 8:35

Koko sopimuksen ongelma on yleiskattavuus. Palvelualoille tyrkytetään työajan pidennystä kun koko sopimuksen alkuperäisenä ideana oli vientialojen kilpailukyvyn parantaminen. Vaikkapa Paperiliiton tai metalliliiton edunvalvonnan alla työskentelee varmasti monen kerroksen väkeä tuotttavuudeltaan. Sanoutumalla irti sopimuksesta useampi liitto huomaamattaan ajaa sopimuskulttuuria työpaikkakohtaiseen sopimiseen. Jos yleiskattavat sopimukset eivät maistu niin mikä vaihtoehto sitten on? Kaikkein "tervein" malli lienee liittokohtainen neuvottelujärjestelmä mutta riittääkö suomalainen sopimisen kulttuuri siihen? Liittokohtainen sopiminen ei tarkoita huutokauppaa jossa viimeiseksi sopimuksentekijäksi jäänyt saa suurimmat korotukset. Liittokohtainen sopiminen ei voi myöskään tarkoittaa loputonta tukilakkojen sarjaa jossa kaverin neuvotteluja autetaan loputtomasti.Hallitus olisi voinut pitää mölyt mahassa pakkolakien suhteen ja jättää uhoamisen vaikkapa vaalipuheisiin. Vaikka jonkinlainen sopimus viikonlopun aikana saataisiin juntattua kasaan jää paha maku suuhun. Ei optimistisinkaan voi puhua tosissaan yhteen hiileen puhaltamisesta. Ei niin hölmöä neuvottelijaa olekaan.

Raimo Suihkonen 05.03.2016 11:41

Mihin media focusoi katseensa, se lisääntyy.Kansalaisten mielet on hajotettu, sekaannus ja sekoilu lisääntyy. Elämme hajaannuksen ja hajotuksen aikaa.Omissa mielikuvissani näen Aleksanteri Suuren karauttavan korskeasti Bukefalos -ratsullaan Gordionin torille ja sivaltavan yhdellä miekaniskullaan mahtimiesten ja vallasnaisten punoman skismaisen umpisolmun hajalle.Suomalainen sopimuskulttuuri ja

parlamentaarinen demokratia on alistumassa muutaman omia etujaan ajavan ammattiliiton itsekkyyteen. Olisko nyt koko kansaa edustavan

hallituksen ja eduskunnan otettava vihdoinkin tilanne hallintaan!

Voisikohan koko kansan "KARI" - HS:n edesmennyt satiirinen pilapiirtäjärohvessori- sieltä pilven reunalta tarkkailen piirtää meille maallisille "tyhmyyden ylistäjille" Erasmus Rotterdamilaisen

avustuksella asian ytimeen yltävän ja pureutuvan, kansaa ilahduttavan satiiripiikin näinä synkkyyden päivinä!Sitä ennen voisivat konsultoida ex toveri, KGB-evl. Putinia siitä, millä keinoin kaapataan ihmismielet hallintaan.

Aleksihan jäi historiaan ei ainoastaan valloittaja-soturi-kuninkaana,vaan myös ennakkoluulottamana kosmopoliittina, joka kylvi modernin eurooppalaisen kulttuurin siemenet.

Poikkeusajat edellyttävät poikkeustoimia. Ennen Tali-Ihantalan torjuntavoittoa joutui Mannerheim karjaisemaan muutamalle politikoijalle: Perkele! Minä johdan sotaa, en kansalaisfoorumia!

Hieman mukaillen.

Timo Ahtiainen 05.03.2016 12:20

En saata ymmärtää PAMin logiikkaa. He eivät allekirjoita työmarkkinaosapuolten välistä sopimusta, koska eivät luota tahoon joka ei ole vielä sopimukseen sanottavammin vaikuttanut.

Tuskinpa luottamusta maan hallitukseen löytyy paljoa enempää muista SAK:n alajärjestöistä. Metalliliitto esimerkiksi vaati, että neuvotteluja jatkaakseen hallituksen on sitouduttava luvattuihin veronkevennyksiin ja pakkolakien poisvetoon. Miksi tällainen ratkaisu ei kelvannut PAMille? Hallitukseen ei sanottavammin tarvitse luottaa, jos saa Sipilältä mustaa valkoiselle siitä, että hallitus todella kunnioittaa lupauksiaan.

En kyllä todellakaan tahtoisi olla Lauri Lylyn korvien välissä tällä hetkellä. En nimittäin millään usko, että EK tulee vapauttamaan Lylyn tuskistaan ilmoittamalla, että ilman SAK:n kieltäytyneitä liittoja sopimus ei ole tarpeeksi kattava.

Risto Virrankoski 05.03.2016 13:14

Monet sanovat, tälläkin forumilla, että hallituksen ei tarvitse nauttia ay-liikkeen luottamusta. Kyllä tarvitsee. Näin se meillä on ollut iät ja ajat.

Hallitukset ja eduskunnat milloin missäkin kokoonpanossa ovat tämän oikeuden ay-liikkeelle antaneet. Lakko-oikeus on käytännössä vapaa mistä syystä tahansa. Jopa hallitusta vastaan voi laillisesti lakkoilla. Mahdolliset sakot ovat nimellisiä jos lakko sattuisikin olemaan laiton. Työehtosopimukset ovat yleissitovia, millä sopimisen oikeus varataan vain järjestäytyneille osapuolille, eläkejärjestelmää hallinnoivat työmarkkinaosapuolet...

Nyt aikaansaadun neuvottelutuloksen kylmä vastaanotto kuvaa sitä, että keskitettyjen 'yhteiskuntasopimusten' aika on ohi. Ainakin, jos tarkoitus on aikaansaada jotain todellista kilpailukyvyn parantamista. Liittojen intressit ovat kovin erilaiset, myös työnantajapuolella. Vaikka 'yks' vielä syntyisikin, niin kuin uskon, ei sillä mitään isoa, saatikka äkkinäistä parannusta aikaan saada.

'Valtakunnan suunnittelun' sijasta hallituksen tulisi keskittyä eduskunnan päättämien julkisten palvelujen tuottamiseen ja niiden rahoittamiseen kestävällä tavalla. Eli niissä rahoituksen rajoissa, joita elinkeinoelämä kulloinkin pystyy tarjoamaan. Muuta oikeaa rahaahan ei ole. Jos rahat eivät riitä, palveluja karsitaan tai niistä tehdään enemmän maksullisia.

Työehdoista sopivat työnantajat ja työntekijät järjestöineen ja vastaavat siten kilpailukyvystä. Yritykset reagoivat tekemällä päivittäin tarvittavia 'sisäisiä devalvaatioita' tehostamalla toimintaansa niin kuin nähdään. Ei olemassa olevilla yrityksillä ihan huonosti mene.

Paikallista sopimista hallitus/eduskunta voi tehokkaimmin edistää kieltämällä tessien yleissitovuuden ja työrauhaa rajoittamalla lakko-oikeutta koskemaan vain kunkin alan työehtoja. Perusteena voisi olla ihan jo se, että nykyiset oikeudet ovat perustuslain vastaisia. Ankarat lakothan näistä päätöksistä seuraisivat, mutta joskus nämä muutokset on tehtävä.

Eli kunkin osapuolen pitää pysyä omassa roolissaan. Siitä sitten seuraa se, mitä seuraa ja sen mukaan eletään.

Pekka Turunen 05.03.2016 13:18

Yleensä ennaltaehkäisy on viisaampaa kuin jälkien korjaaminen onnettomuuden jälkeen. Tämän ymmärtävät keskusliitot, mutta miksi ammattiliitot eivät luota edes omiin johtajiinsa? Kuvittelevatko he tietävänsä paremmin, vai johtavatko vaikeat ajat itsekkyyteen, jossa solidaarisuudesta ei ole enää tietoakaan?

Paljon kehuttu suomalainen sopimuskulttuuri ei näköjään vielä tahdo millään taipua tämän päivän tilanteeseen, jossa jaetaan niukkuutta hyvinvoinnin sijaan. Moni näyttää kuvittelevan, että tässä pelataan vielä perinteistä työnantaja-työntekijä-peliä, jossa kyse oli lisähyvinvoinnin kohdistamisesta. Todellisuudessa tilanne on vakavampi, ja vielä vakavammaksi se käy jos välttämättömiä päätöksiä lykätään.

Seppo Laine ennakoi jo hallituksen kaatumista. Jos niin kävisi ja maahan tulisi Sdp-vetoinen hallitus, olisi se täsmälleen samojen haasteiden edessä. Säästöt ehkä kohdistettaisiin hieman eri tavalla, mutta sama niukkuuden ja vaikeiden päätösten aika jatkuisi edelleenkin.

Kyösti Salovaara 06.03.2016 21:22

Miksi hallituksen pitäisi nauttia ay-liikkeen "luottamusta"?

Ei miksikään, sehän on itsestään selvää.

Ay-liikkeen ja työantajaliikkeen välillä pitää olla luottamuksellinen suhde eikä parlamentarismilla ole mitään tekemistä tuon suhteen kanssa.

Hallituksella on suhde eduskuntaan ja sillä taas äänestäjiin.

Ay-liike on eduskuntaan nähden ulkoparlamentaarinen voima ja nyt näyttää että sillä on enemmän päätösvaltaa kuin eduskunnalla, kansan valitsemalla parlamentilla.

On historiallinen "häpeä" jos esim. SDP yrittää ulkoparlamentaarisen voimankäytön avulla ylittää eduskunnan päätösvallan. Sen tien päässä on totalitaarinen yhteiskunta. Tuollainen toiminta ehkä kuului jonnekin 1930-luvulle mutta ei vuoteen 2016.

Olen hieman huolestunut siitä, että vasemmistossa demokratian periaatteille on tänään kovin vähän kysyntää. Ajatellaan että kun väki menee torille huutamaan ihaa-ta, niin siitä maailma paranee.

Torilla huutamalla se ei ole koskaan parantunut.

Kun kävin tänään kaupassa ja maksoin ostokseni, teki mieli kysyä että täälläkö nyt sitten yhteiskuntamme kumotaan, mutta jätin kysymättä, koska tiesin että kassakoneen ääressä sitä ei tehdä vaan muualla. Vastuuttomuus lisääntyy ja kevät tulee, keikkuen.

Unto Hämäläinen 06.03.2016 21:41

Iltaa Kyösti ja muut. Olisipa somaa tietää, mitä viikonloppuna on kulisseissa tapahtunut. Veikkaan, että avainhenkilöitä ovat olleet Lauri Lyly ja Lauri Ihalainen, kuten niin monta kertaa ovat olleet.

Ihalainen vetosi iltapäivällä Keskisuomalaisen haastattelussa SAK:n hallituksen jäseniin sopimuksen hyväksymisen puolesta. Aamulla kello 9 alkavassa kokouksessa nähdään, kuinka käy.

Odotellaan ihmettä.

Unski

Mauno Rissanen 06.03.2016 22:13

Tuo Pekka Turusen puheenvuoro on niin hyvä ja tasapainoinen, että pidettäköön sitä tämän keskustelun päätöspuheenvuorona.

Lisään kuitenkin pienen ihmettelyn.

Miksi koko tämän tupoteatterin aikana ei ole puhuttu enemmän tosiasioista? Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen Kanavan numerossa 1 tältä vuodelta nosti esille Kajanojan selvityksen Suomen hintakilpailukyvystä. Kajanoja arvioi korjaustarpeen olevan 10-15 prosentin luokkaa. Eikö sopimusten johdannossa ja päätännössä olisi pitänyt olla tähdennetysti esillä se, miten tämä ongelma ollaan sopimuksissa ratkaisemassa?

Kanavan numerossa 3/2015 Pellervon entinen taloustutkimuksen toimitusjohtaja Pertti Kukkonen sanoo, että koko viennin kustannuskilpailukyky on 17 - 20 prosenttia pitkän ajan keskiarvoa heikompi.

Tämän lisäksi pitäisi päästä eroon hyvin huomattavasti hyvinvointisektoria tukeneesta viiden vuosittaisen miljardin lisälainasta.

Nämä ovat faktoja, eivät mielipiteitä.

Tässä tilanteessa metalliliitto vaatii, että hyvitykseksi ehkä 3,5 prosentin paketista hallituksen pitäsi antaa täysimääräiset verohyvitykset ja pidättyä budjetin leikkauksista. Liitto siis määrää, miten tasavallan taloutta hoidetaan.

Ei synny huomenna yhteiskuntasopimusta. Eikä ole syytä syntyäkään, elleivät tulokset muutu aivan täydellisesti. On ilmeisesti parempi, että hallitus menee kitkerää tietä ja hoitaa valtion taloutta niin, kuin sitä hyvin hoitaa kuuluu. Hallitus on ehdottomasti yrittänyt - mielestäni - parhaansa, jopa nöyristellytkin. Järjestöt hoitakoot työelämän ja laskekoot työttömät.

Jälki ei ole kaunista, jos tuota tietä mennään. Mutta eihän tässä ole kyse estetiikasta.

Pentti Kangasluoma 07.03.2016 7:14

Jos SDP ei pysty vaikuttamaan ay-liikkeen maltillisiin voimiin yhteiskuntasopimuksen puolesta niin "piru nokkii" kansantaloutemme.

Toisaalta, kun vaaditaan pieniltä ihmisiltä uhrauksia niin pitää antaa

tunne että joku pitää heidän puoltaan. Siitäkin on kysymys.

En ymmärrä, kuinka pieni työajan lisäys voi nousta elämän ja kuoleman kysymykseksi.

Luetuimmat

  1. 1

    Ylen päätoimittajan mukaan ohjaaja Susanna Kuparinen loukkasi Sipilän vaimoa – Kuparinen: ”Järkytyin ihan hirveästi”

  2. 2

    Teillä kulkee kymmeniätuhansia kolariautoja – näin tunnistat kolarikorjatun auton

  3. 3

    Eläkekeskustelussa kytee sukupolvien sota – Katso HS:n laskurista, paljonko kukin ikäpolvi on säästänyt eläkettä ja paljonko sitä on luvassa

  4. 4

    Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen myönsi tehneensä virheen Sipilä-asiassa – Ruben Stiller: ”Ylessä on paljon pelkoa”

  5. 5

    Nainen meni kauneusklinikalle Helsingissä – päätyi öisen autokyydin jälkeen leikattavaksi omakotitaloon Viron Pärnussa

  6. 6

    Lelusalakuljettaja Rami Adhamin menneisyys maahanmuuttajana: metsurina Sallassa, sukeltajana Lohjalla ja esitanssijana juppiravintolassa

  7. 7

    Näytelmä väittää: Juha Sipilä on kova ja osaamaton johtaja, josta media rakensi messiaan

  8. 8

    Lewis Hamilton vinoili Nico Rosbergin lopettamisesta

  9. 9

    Lapsiperheen arki kuihdutti seksielämän ja vei läheisyyden – pelkään parisuhteeni puolesta

  10. 10

    Kymmenien suomalaisten kauneusleikkaukset ovat menneet pieleen – Cheyenne Järvisen rintoihin jäi rujot jäljet

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Nainen meni kauneusklinikalle Helsingissä – päätyi öisen autokyydin jälkeen leikattavaksi omakotitaloon Viron Pärnussa

  2. 2

    Kymmenien suomalaisten kauneusleikkaukset ovat menneet pieleen – Cheyenne Järvisen rintoihin jäi rujot jäljet

  3. 3

    Nico Rosberg lopettaa F1-uransa – ”Olen noussut oman vuoreni – olen huipulla, joten tämä päätös tuntuu oikealta”

  4. 4

    Ylen päätoimittajan mukaan ohjaaja Susanna Kuparinen loukkasi Sipilän vaimoa – Kuparinen: ”Järkytyin ihan hirveästi”

  5. 5

    Susanne Päivärinta ja Jan Andersson kiistävät päätoimittaja Atte Jääskeläisen väitteet: Ylen linjausta perusteltiin ”muilla syillä”, juontajat sanovat

  6. 6

    Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen myönsi tehneensä virheen Sipilä-asiassa – Ruben Stiller: ”Ylessä on paljon pelkoa”

  7. 7

    Puolustusministeri Niinistö sai valtavasti julkisuutta Venäjällä – yhdellä lyhyellä lausahduksella

  8. 8

    Onko Juha Sipilä sairastunut ”pääministeritautiin”?

  9. 9

    Koulukiusaamisen julkinen kuva on vinoutunut – kiusattu on harvoin hylätty kärsijä, kiusaaja harvoin vain kiusaaja

  10. 10

    Natsilippu roikkui opiskelija-asunnon ikkunassa – ”Ei nauti lain suojaa”, sanoo yhdenvertaisuus­valtuutettu

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Susanne Päivärinta ja Jan Andersson kiistävät päätoimittaja Atte Jääskeläisen väitteet: Ylen linjausta perusteltiin ”muilla syillä”, juontajat sanovat

  2. 2

    Nainen meni kauneusklinikalle Helsingissä – päätyi öisen autokyydin jälkeen leikattavaksi omakotitaloon Viron Pärnussa

  3. 3

    Kymmenien suomalaisten kauneusleikkaukset ovat menneet pieleen – Cheyenne Järvisen rintoihin jäi rujot jäljet

  4. 4

    Sanna-Mari Paakki aloitti kampanjan tissien puolesta ja joutui Ylilaudalta nousseen vihakampanjan kohteeksi – ja se kertoo siitä, mikä internetiä nyt riivaa kaikkialla

  5. 5

    Ruben Stiller kertoo HS:lle saamastaan varoituksesta ja Ylen kovista vaatimuksista Sipilä-asiassa: ”Olen hiiri ja minua pelotti”

  6. 6

    Ylen juontaja tenttasi päätoimittajaa suorassa lähetyksessä – ja hukkuu nyt kiittävään palautteeseen

  7. 7

    Miten elämäsi sujuu muihin verrattuna? Lue sinulle räätälöity juttu perheestä, terveydestä, työstä ja onnesta

  8. 8

    Pidimme kaksi viikkoa uutta päiväkirjamaista kalenteria, jota hehkutetaan maailmalla – näin se toimii

  9. 9

    Helsingin kaupunginvaltuusto hylkäsi Guggenheimin taidemuseon äänin 53–32

  10. 10

    Suomalainen on niin etuoikeutettu, että hävettää

  11. Näytä lisää