Perässähiihtäjä

Valikko
Perässähiihtäjä

Mikä on syntiä politiikassa?

Ei niin pitkää yötä, ettei päivää perästä. Tämä vanha mutta aina lohduttava kansanviisaus tuli mieleen, kun varhain aamulla hiihtelin Paloheinän luistavilla laduilla. Luonto heräili vieressä, ja aurinko nousi lämmittämään. Olo olisi ollut mahtava, jos eilispäivän synkät tapahtumat eivät olisi painaneet mielessä. Tämän viikon tiistai 22.3. maaliskuuta jää mieleen.

Pommit räjähtivät kovin lähellä, sillä Brysselistä on parin vuosikymmenen aikana tullut omalla tavallaan naapurimaan pääkaupunki. Niin moni ystävä ja työtoveri asuu tai on asunut siellä. Puhumattakaan heistä, jotka työn, opiskelun tai perheen takia joutuvat sahaamaan Suomen ja Brysselin väliä. Miltä heistä mahtaa tuntua mennä seuraavan kerran Brysselin lentoasemalle?

Huomenna torstaina alkaa pääsiäisen aika: kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai, ensimmäinen pääsiäispäivä sunnuntaina ja toinen pääsiäispäivä maanantaina, yhteensä viisi päivää. Ennen aikaan oli tapana puhua hiljaisesta viikosta.

Tämä on kuitenkin uudenlainen pääsiäinen Suomessa. Näin on eduskunta on päättänyt vapauttaessaan kauppojen aukiolot vuoden alusta. Hiljainen viikko jää menneisyyteen.

Prisman mainos sen sanoi niin nätisti: ”Älä hötkyile, avoinna myös pääsiäisenä joka päivä klo 23:00 asti.”

Eli kaupat ovat nyt ensimmäistä kertaa auki kaikkina pääsiäispäivinä aamusta lähes keskiyöhön asti. Huomenna torstaina ei siis tarvitse kiirehtiä ruokaostoksille, jos sattuu asumaan kauppojen lähellä.

Kauppojen vapaa aukiolo rytmittää uudella tavalla suomalaisten tapaa viettää juhlapyhiä. Aikaa myöten käy niin, että juhlapyhät arkipäiväistyvät ja hiljalleen katoavat kokonaan. Pääsiäisestä, juhannuksesta ja joulusta tulee pelkkä pitkä viikonloppu ilman sen kummempaa juhlallista tai uskonnollista sisältöä.

Silti pääsiäisen sanoma houkutteli minut ottamaan Päivän Hyvän Kysymyksen aiheen vähän normaalia poliittista keskustelua kauempaa. Kysymys kuuluu: Mikä on syntiä politiikassa?

Synnin määritelmät poimin Nykysuomen sanakirjan pitkästä listasta. Synti on joko ”paha teko” tai lievemmässä muodossa ”moitittavana, vääränä, sopimattomana pidettävä teko”.

Arvoisat kommentaattorit, miettikääpä tätä. Mikä on sellainen poliittinen teko, jota teidän mielestänne on niin raskauttava, että sitä voi nimittää synniksi?

Kiitän presidenttikeskusteluun osallistuneita. Hyviä tekstejä.

Keskustan puoluehallitus käsittelee ensi viikolla vielä ehdokasasiaa ja päättänee, että puolueen presidenttiehdokas asetetaan kesän puoluekokouksessa, joka pidetään 12-14. kesäkuuta 2016 Seinäjoella.

Noteerasin maanantain Aamulehdestä keskustan ikihongan, kansanedustaja Seppo Kääriäisen lausunnon, että Matti Vanhasesta tulee keskustan presidenttiehdokas, koska tällä on puoluejohdon tuki takanaan.

”En usko, että areenalle astuu enää muita ehdokkaita. Asiat ovat nyt näin”, Kääriäinen totesi.

Vielä erikseen kiitän Marita Saleniusta kannustavasta puheenvuorosta ja Kari Petsamoa niin ikään sympaattisesta puheenvuorosta blogikeskusteluamme kohtaan.

Hyvää Pääsiäistä, pidän kommenttipalstaa auki myös juhlapyhinä.

Päivän siteeraus:

Valtiovarainministeriön ylijohtaja Markus Sovala kirjoittaa säästöistä, elvytyksestä ja väestön ikärakenteen muutoksen vaikutuksesta talouspolitiikkaan oivaltavalla tavalla tänään keskiviikkona 23.3. HS:n Vieraskynä-palstalla. Sovalan kirjoitukseen voi tutustua tämän linkin takaa. Sovala antoi ajattelemisen aihetta.

100 vastausta artikkeliin "Mikä on syntiä politiikassa?"

Veli-Pekka Silvan 23.03.2016 16:50

Suurin poliittinen synti on JATKUVA valehtelu. Esim. Sipilän hokema että KAIKKI joutuvat osallistumaan lamatalkoisiin, se ei pidä paikkaansa, esim. rikkaat, omistavan luokan jäsenet eivät osallistu millään tavoin. Eikä julkinen hallintokaan osallistu, ei ainakaan korkeat virkamiehet.

Sipilä jaksaa hokea valettaan jatkuvasti.

Toinen synti on ahneus, esim. nyt kun vaaditaan palkkojen alentamista tavalla tai toisella niin eduskunnan avustajat vaativat palkankorotuksia.

Vanhasen peliliike oli hyvä, koska nyt hän saa mediahuomiota ja Sipilä saa rauhassa tehdä tekosiaan.

Seppo Mantere 23.03.2016 16:51

"Synti on joko ”paha teko” tai lievemmässä muodossa ”moitittavana, vääränä, sopimattomana pidettävä teko”."

Sellainen esim. kansanedustajan mm. eduskunnan kyselytunnilla esittämä henkilökohtaiseksi kohdistettu kysymys,jonka oikean laidan kysyjä itse tietää, mutta kun kansalaisten valtaenemistöllä ei voi asiaan olla tietopohjaa riittävästi, niin vakavasti negatiivinen kuva välittyy henkilöstä, jolle kysymys esitettiin.

Kansanedustaja Li Andersson on tästä esimerkki kysymyksellään pääministeri Juha Sipilän varallisuusjärjestelyistä / veronkierrosta. Onneksi Sipilä oikaisi asian. Kiitos Sipilä!

Kari Kotka 23.03.2016 17:15

Tekisi mieleni väittää, että koko politiikka on "syntiä". Tosin synnin käsitettä on silloin laajennettava nykyisestään. Miksikö politiikka on sitten syntiä? Siksi, että politiikassa ei ajeta koko kansan etua, vaan kannattajien ja puolueiden etuja. Mihin tämä poliitikkojen syntisyys on sitten johtanut, sen näemme jokainen maamme tilasta.

Jussi Lähde 23.03.2016 17:19

Hiljentävä kysymys

Synnin tai laajemmin sopimattoman käytöksen määritelmä on muuttunut suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa viime vuosien aikana järisyttävästi. Tuota polkua emme voi kulkea takaisinpäin, sivistys voi löytyä vain etenemällä nykyisestä kohti parempaa.

Oman edun tavoittelu, rahanhimolle antautuminen ja muu korruptio ovat varmasti osa synniksi koetuista asioista. Mitä on tapahtunut vaalirahaskandaalin jälkeen? Ei yhtään korruptiouutista. Onko kyse siitä että maa on synnitön vai siitä että media ja valvontajärjestelmät eivät pääse uusiin järjestelmiin käsiksi?

Onko syntiä esittää ja vaatia lyhytjännitteisiä vastauksia pitkäjänteisiin ongelmiin? Jos on lienemme hetkin syntisiä kaikki.

Kävin kiinnostavan keskustelun ystäväni Marko Kulmalan kanssa viikko sitten, mietimme mitkä tahot ovat järräneet reagoimatta rasismiin ja vihapuheisiin. Löysimme mielenkiintoisia asioita joihin palaamme myöhemmin.

Mark Andersson 23.03.2016 17:57

Totuuden kertominen kansalle.

Lauri Korkeaoja 23.03.2016 18:16

Toimivan poliittisen järjestelmän elinehto on toimiva julkinen keskustelu - jota sotkee poliitikkojen puolelta ehkäpä pahiten tahallinen väärinymmärtäminen. Politiikan näyttämöllä käydään keskustelua moniulotteisista asioista joihin ei ole yksinkertaisia vastauksia, ja siksi debatin tulisi perustua pyrkimykseen ymmärtää oikein, jotta yleisöllä olisi edes mahdollisuus ymmärtää mistä on kyse.

Jouni Pulli 23.03.2016 18:32

Rasismin ainakin pitäisi olla syntiä politiikassakin. Mutta onko näin esim. nykyisen hallituksen kaikkien puolueiden osalta?

Onko sitten poliittisesti syntiä kiiruhtaa presidenttiehdokkaaksi ehkä ennen aikojaan? Mikä on kohtuullista ja missä ajassa sekä missä asiassa?

Lasse Reunanen 23.03.2016 19:00

Synti muotoutunut kieleemme uskonnon kautta ja paljolti myös

niitä tulkintoja tehdään Raamatun kertomusten kautta.

Niitä seitsemää "kuoleman syntiä" ts. paheita kerrottu jonkun

paavin kirjanneen ylös satoja vuosia sitten

(en sitä nyt tarkemmin osaan täsmentää).

Synti sanaan sopii hyvin yhteen; tehty syyni ja syyn kertymä

muiden taholta - jotka huomautettavaa havainneet.

Kaikilta jotain siten löydettävissä "synnin" nimikkeelle.

Poliittisen ymmärrän tässä kohdin laajasti yhteisinä asioina.

Päällimmäiseksi mielessä ex-poliisi Jari Aarnion oikeudenkäynti,

jota nyttemmin arvioitu Suomen kalleimmaksi rikosselvittelyksi.

En puutu tässä kesken olevaan oikeustulkintoihin,

mutta oikeudenkäynnin yhteydessä ollut esillä eräs "synti";

kun Aarnio oli piilottanut huomattavan rahasumman pihaansa

(täsmentymättä oliko rikoshyöty tai sanomansa tehtäväpalkkio).

Kuitenkin Aarnio jättänyt asiansa kertomatta verottajalle

(kerrottu senkin asiakohdan verotuksellisesti vanhenneen)

ja oikeudenkäynnin alkuselvittelyissäkin asian kertomista julki

viivytteli kuukausia...

Kyse ollut yhteiskunnan verotettaviksi (tai rikoshyötykätköstä)

olleista rahoista - siten poliittisia, yhteisiä asioitamme.

Pertti Rinne 23.03.2016 19:02

Poliittiset puolitotuudet ja yleistävät yksinkertaistukset, eli populismi,joilla äänestäjiä jatkuvasti hämätään. Eduskunnan kyselytuntien puheenvuoroissa niitä tulee tuutin täydeltä.

Jos tämän synnin saisi karsituksi, niin politiikan arvostus paranisi ja äänestysprosenttikin palautuisi entisiin lukemiin.

Pentti Kangasluoma 23.03.2016 19:38

Ylijohtaja Markus Suovalan kirjoituksessa oli viisautta, huomio että hallituksen säästöpäätökset revitään auki mediassa. Näin käy koska niillä joita päätökset koskevat on mahdollisuus tuoda julki kanta - professoreista eläkeköyhiin. Miksi ylijohtaja on huolissaan elämenoista?

" Kansantalouden tilinpidon mukaan työeläkemenot ovat kasvaneet vuoden 2008 jälkeen nimellisesti yli 50 prosenttia. Hoivapalveluista huolehtivien kuntien menot ovat lisääntyneet samaan aikaan 25 prosenttia.

Kun muiden menojen kasvua rajoitetaan, käynnissä on ennennäkemätön julkisten menojen uudelleenkohdennus muilta ikäryhmiltä ikääntyneille. Niin kuin pitääkin"

Yhteiskunta etsii motivaatioa, tehtaat, toimistot, liikenne, koulutus julkishallinto, yliopistot tarvitsevat yhä vähemmän väkeä.

Hoivapalvelut, poliisi, turvapalvelut, puolustusvoimat, näissä tarvitaan enemmän työntekijöitä. Miljoona ihmistä asuu alueilla joissa palveluja on

vähemmän tarjolla. Turvallisuus, se olisi asia joka pitäisi heidät tyytyväisinä.

Muuten hyvä ministeri Petteri Orpo tekee suuren synnin, jos antaa poliisien

määrän laskea. Meillä on satojatuhansia työttömiä, kuinka muutaman sadan poliisin määrästä voi tulla kynnyskysymys?

Huomasitteko, Niinistön ja Putinin rajasopimuksen kesto = 180 päivää.

Unski blogipäivystää, Honkajoki kysyisi - kuinka on mahdollista pitää yhtä miestä.. Meille hyvä.

Saksalainen pitää ovensa kiinni pitkäperjantaina.

Raimo Suihkonen 23.03.2016 20:22

Niin, mikä onkaan syntiä? Synti, velvollisuus, vastuu, ammattiylpeys, kunnia, sotilaskunnia, syyllisyys. Tässäpä joitakin sanoja ja käsitteitä, joihin törmää entistä harvemmin tässä orwellimaisessa mediaympäristössä, missä asetetun poliittisen korrektiuden vaatimus jopa edellyttää jonkinlaista ”itsesensuuria” asioiden ja ilmiöiden hämärryttämiseksi niiden oikeista tarkoitusperistä ja asiayhteyksistä.

Me kaikki ammumme ohi! Toiset useammin kuin toiset. Siis me kaikki teemme syntiä. Käsitteen etymologia perääntyy viisaustradition mukaan jousella ohi ampumisen merkitykseen. Kuinka yleistä onkaan ampua hehtaaripyssyllä tarkkuuskiväärin sijaan. Ei viitsitä ottaa asioista selkoa, se on niin hankalaa, se vie niin paljon aikaa . On niin vaivatonta mennä valtavirran mukana kritiikittömästi, sillä silloinhan voi aina vetäytyä vastuusta sillä verukkeella, että asiantuntijat ja kaikki muutkin tekivät näin. Se on myöskin, että lentokoneesta podotetaan emopommi, joka hajoaa sadoiksi sirpalepommeiksi täysin satunnaisesti maastoon siviilien turmaksi sen sijaan, että olisi käytetty tarkoin merkittyä ja sijoitettua jalkaväkimiinakenttää hyökkäävän vihollisosaston torjumiseksi. Tekikö valtiojohtomme syntiä ja/tai tyhmyyksiä hyväksyessään jalkaväkimiinakiellon, mutta hyväksyessään sirpalepommit!

Evoluutio on tuonnut ihmisyyteen henkisinä ja psyykkisinä laatuina itsetietoisuuden, omantunnon,syyllisyyden tunteen ja vastuullisuuden tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.Ne ovat kaikki tukemassa ja varmistamassa elämän olemassaoloa.

Kyllä korpeaa silloin, kun latteudet lätisevät poliitikoilla heidän julistaessaan syyllisten etsimisen turhuutta häivyttääkseen mahdollista omaa vastuutaan asiassa.

Siis syyllisyys, synti, tietoisuus kietovat syliinsä politiikan ja sen tekijät kaikkien meidän ohella.Nasaretin viisas, idän filosofiat ja ihmismielen syvyyspsykologia kertovat ,että tunnistettu ja tunnustettu syyllisyys ja synti on vapauttavaa! Tosin juridiikasta löytyy myös bona fide -periaate, joka lupaa vapautuksen myös , jos on ollut ”hyvässä uskossa” teon oikeamielisyydestä. Tulee vielä mieleen Paasikiven jyrähdykset kovapäiselle Suomen kansalle siitä, että suurvaltasuhteita ei hoideta raastuvanoikeuden istunnossa! Toisaalta putinismissä edellytetään ja odotetaan, että kantajalla on esittää pitävä 100%-n näyttö siitä, että pienet tunnustuksettomat vihreäunivormuiset sotilaat olisivat Venäjältä eikä Marsista.

Nyt ajatukseni ovat karkaamassa laukalle ja osumatarkkuuteni hevosen selästä jousella ampuen ei veisi maaliin , vaan ohi sen , niin synnintuskia välttääkseni lyön pisteen tähän.

Veikko Anttila 23.03.2016 20:30

Suomen talouden nykyinen tila on yksi iso syntisäkki poliitikkojen niskassa ja se säkki alkoi kasvaa vuodesta 2008 lähtien. Oli millainen hallituskokoonpano tahansa, parannusta ei uskalleta tehdä ja jos hiukan yritystä onkin kuten nyt kilpailukykysopimuksen osalta, EI-liike, jota usein ammattiyhdistykseksi kutsutaan, torjuu lopulta yrityksen. Kreikka on konkreettisesti osoittanut, millainen tie on edessä tällä linjalla, mutta ei sillä ole väliä. Oppositiopoliitikot toimivat mainitun EI-liikkeen takana. Heillä on pelko, jos hallitus vaikka onnistuisi jossakin määrin, menisivät oppositiovuosien työt hukkaan. Heidän mielestään olisi paljon parempi, jos ulkopuolinen taho, EU + maailmanpankki tulisi sanelemaan ehdot. Tilanne olisi silloin jotenkin neutraali, kun hallituspuolueet eivät kykenisi ottamaan minkäänlaista kunniaa mahdollisesta onnistumisesta.

Teemu Männynsalo 23.03.2016 20:37

Käsi tieten ja tahtoen toisen kukkarolla eläminen.

Erkki Siponen 23.03.2016 20:52

Hyvä ja ajankohtainenen kusymys Unto Hämäläiseltä !

Ei tarvinnut kauan miettiä vastausta Hämäläisen kysymykseen.

Jyrki Kataisen vaalilupaus Sari sairaanhoitajalle 2007 pysynee

ikuisena oman edun tavoittelun suomenennätyksenä.

Kataisen populistisen lupauksen seurauksena maamme julkisen talouden

palkat ja myös vientiteollisuuden palkkojen nousu on aiheuttanut maahamme jo 8 vuoden taloustaantuman ja valtion velan kasvun

yli 100 :taan miljardiin euroon

Näkemykseni mukaan Katainen teki tämän tarkoituksellisesti tähtäimessä Eu komissaarin virka.

Juha Sipilän hallitus on ottanut Jyrki Kataisen synyisäkin

kantaakseen.

Juha Sipilän hallitus toimii niinkuin tällaisen syntisäkin alla

vastuullisen hallituksen tulee toimia. Vastuullisesti !

Jukka Itäkylä 23.03.2016 22:32

Jos synnin määritelmänä pidetään sitä, että hakeutuu pois mahdollisimman kauas pois hyvästä, sen tavoittelemisesta ja tietämästään totuudesta, niin eiköhän ohjeeksi synnin välttämiselle kelpaa tämä. Seuraa niitä, jotka etsivät totuutta, vältä niitä, jotka väittävät sen löytäneensä. Löytyykö muita maallistuneita saman mielisiä tälle Unskin kysymykselle tästä hyvin ajankohtaisesta aiheesta?

kalevi hotanen 24.03.2016 0:27

Synti on teologinen käsite.

Tommi Immonen 24.03.2016 6:57

Politiikassa synti on puhua yhtä ja tehdä toista. Koulutuslupaus osaltaan siivitti nykyhallituksen valtaan. Lupaus rikottiin tieten ja tahtoen lähes ensi töiksi, ja koulutus on kohdannut leijonanosan kurjistamisesta. Kansan tuesta vaaleissa ei voida puhua, jos tuki perustuu tahalliseen valehteluun. Myös vaihtoehdottomuudesta puhuminen silloin, kun asiantuntijat lukuisilta tahoilta esittävät vaihtoehtoja, on vale ja synti. Näissä synneissä hallitus on alkutaipaleellaan suorastaan rypenyt, ja jäänyt toistuvasti valheitaan kiinni. Opposition yhtälailla tulee olla realistinen vastustamisessaan; hallitusta ei tule haukkua vain vastustamisen vuoksi. Kaikki työskentelevät Suomen hyväksi, toki vetäen enemmän omien äänestäjien suuntaan. Tämä tulisi reilusti todeta, eikä kaunistella ja spinnata, se vain ärsyttää. Lopuksi: Sipilän verokikkailu on verokikkailua, vaikka sitä kuinka voissa paistaisi.

Juha Kaistinen 24.03.2016 7:15

Ihminen on ainoa luomakunnasta joka tekee itse itselleen määrittelemää syntiä!

Vaikka olen tapakristitty viimeisen päälle käyn usein kirkossa, olin jonkun vuoden kirkkokuorossa ja nykyään seurakunnan piirissä toimivassa ukkoköörissä, jolla on paljon esiintymisiä kirkossa ja seurakunnan tilaisuuksissa.

Lapsuudestani muistan kuinka ankarilta kirkkoherran saarnat kuulostivat. Niissä saatettiin käsitellä seurakunnan asioita peitellysti, mutta kuitenkin niin, että aikuiset ne osasivat tulkita mitä niillä tarkoitettiin.

Tämä lutterilainen syyllistäminen jatkuvaan synnin tekoon on kirkon kestoaihe Sitä korostetaan joka yhteydessä. Myönnän syyllistyneeni useisiinkin synteihin, mutta se, että tekisin niitä kaiken aikaa: ajatuksin, sanoin ja teoin on kyllä mielestäni jonkun papin suusta lähinnä loukkaavaa.

Nyt kun ollaan luovuttu PAMilaisten ym. mahdollisuudesta pyhittää lepopäivä voidaan tämä neljäs käsky romuttaa muutenkin. Kirkollisia vapaapäiviä voidaan viettää ihan oman mielen mukaan järjestelemällä vapaapäiviä yms. Millekään sunnuntaikorvaukselle ei ole perustetta, eikä virastoilla tulisi ole mitään lailla määrättyjä virka-aikoja, joita on varmaan aikoinaan perusteltu raamatulla ja pyhätyön tekemistä synnillisenä.

En osaa tehdä suurta eroa sille, että kaupan asiakkaan raha henkilöstön palkkamiseksi on jotenkin eriarvoista kuin veronmaksajien raha, jolla kustannetaan julkisen sektorin palkat.

Olen varmaa, että ylläoleva kirjoitus on syntiä, niin kovassa istuu meissä ns jumalanpelko.

Juha Kaistinen 24.03.2016 7:26

Unohtui toivottaa blogistille ja kommentoijille: Hyvää kirkollista pääsiäisenseutua. Itselläni on sananjumalanpalvelus Pitkäperjantaina ja sitten normaali pääsiäismenu kuten kaikilla suomalaisilla uskovaisuuden ja synnin määrästä riippumatta.

Pekka Sauri 24.03.2016 9:37

En oikein saa kiinni synti-käsitteestä politiikan yhteydessä, mutta jos tarkoitat ylipäätään erityisen raskauttavaa poliittista tekoa, heti nousevat mieleen vaalilupausten (= puolueen tai ehdokkaan tuoteselosteen) ja toteutuneiden päätösten väliset ristiriidat. Meikäläisessä järjestelmässä puolueet ja ehdokkaat voivat ennen vaaleja luvata äänestäjäkunnalleen yhtä ja toista, mutta sitten tehdään hallitusohjelma, jossa "kaikkien on tehtävä kompromisseja" ja joka hautaa alleen monet, ehkä suorastaan useimmat lupaukset. Tämä ongelma on toki enemmän järjestelmässä kuin kenessäkään yksilössä erikseen. Yksilöt joutuvat kuitenkin selittämään mahdolliset ristiriidat itselleen ja äänestäjilleen. Siinä on omantunnon koetinkivi.

Kyösti Salovaara 24.03.2016 10:04

”Synti tulee aina avoimesti ja voidaan heti tajuta aisteilla”, kirjoitti Franz Kafka. ”Se kulkee juurillaan eikä sitä siis tarvitse kiskoa irti.”

Mehän elämme Vanhan testamentin, evankeliumien ja Marxin henkisessä vaikutuspiirissä, vaikka emme uskoisi Jumalaan ja vaikka kiistäisimme yhteiskunnan ristiriitaisen luonteen. Syntiinlankeemusta ei voi välttää.

Kirjoitin joskus, että ”tekopyhyys” on kahdeksas kuolemansynti ja synneistä tuhoisin, koska sen harjoittaminen osuu meistä jokaiseen. Jokainen kieltää vuorollaan Jeesuksen ennen kuin...

Mutta se että poliitikot ja intellektuellit sortuvat jatkuvasti tekopyhyyden syntiin on paljon raskauttavampaa kuin meidän tavisten sortuminen, sillä heiltä, poliitikoilta ja intellektuelleilta olisi lupa odottaa enemmän.

Poliitikot ovat tekopyhiä kalastellessaan kulloisessakin ilmapiirissä kansansuosiota. Intellektuellit ovat tekopyhiä esiintyessään ikuisina kapinallisina, vaikka tietävät eilen olleensa ihan eri mieltä. Tuulen kääntyessä poliitikko ja intellektuelli kääntyy vikkelästi kuin kissa polulla hiiren rapinaa kuullessaan.

Mainio esimerkki on tuo julkistaloudesta säästäminen, josta Sovala erinomaisesti kirjoittaa. Edellinen hallitus säästi 6 miljardia, nykyinen aikoo säästää neljä. Edellisessä hallituksessa säästöjä tehneet kirkuvat nyt silmiään pyöritellen oppositiossa, että heillä oli toki lupa säästää, mutta ei näillä nykyisillä syntisillä. Tekopyhyys yhdistää!

Kari Peitsamo 24.03.2016 10:08

Kalevi Hotanen on oikeassa kirjoittaessaan, että synti on teologinen käsite. Muissa yhteyksissä käytettynä sen teho on kyllä dramaattinen, mutta sisältö harhaanjohtava. Synti merkitsee eroa Jumalasta. Perisynnin myötä olemme kaikki tässä tilassa ja korjausta ei politiikan avulla tule. Miten synnistä sitten voi vapautua? Löytämällä kokonaan uuden identiteetin ylösnousseessa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on ainoa tie.

Valto Ensio Heikkinen 24.03.2016 10:42

Jumalattomana ja uskonnottomana (siten kuin ne ihmislajille kautta aivokasvunsa myötä on pelokkeeksi iskostettu) en usko syntiinkään joten en sellaista voi koskaan myöskään harrastaa. Kuten A-K.H:n kommentti kuivan osuvasti muistuttaa, synti on pelkästään teologinen käsite. Lisään siihen; ja vain yksi sen monista houreista joidenka pelokevaikutuksella ei mitään pysyvää ole saavutettu, eikä tulla koskaan saavuttamaan.

Synninkysymysten parissa rypemisen sijaan moraalikysymysten äärelle kyllä joutuu uskonnotonkin pysähtelemään. Vaikka loppujen lopuksi onko sitä monasti edes moraaliton jos käsittää, että ihminen tekisi joka tapauksessa mieluiten sitä, mitä se tekisi ilman lajilleen sattumoisin kehittynyttä päättelykykyäkin kuin serkkunsa bonobot harmittomimmillaan; herkuttelee ainakin seksillä ja banaaneilla.

Itsemurhapommittamiset, sodat, kidutus, kansanmurhat jne. joita lajimme kuviteltujen jumalien, jeesusten, mohamedien sekä omista joukoista nousseiden tyrannien nimiin systemaattisesti suunnattuna ja muunkinlaisena kaltoin kohteluna, ja siitä huolimatta, että järki sillä on, suorittaa lajitovereitaan säälimättä, ansaitsee kyllä jyrkän paheksunnan. Vaikka luultavasti kaikki sekin julmuus kumpuaa sivistyksen kiilteen alla olevasta primitiivisyydestä jolle on kehitys kehittänyt aseet ja systeemit, joita ei viidakkoaikanamme olisi vielä osattu kuvitellakaan. Syyntakeettomuuskysymystä siis pitää tässäkin absurdissa ajatuskuviossa kehittää.

Rangaistuksenkin lajimme ennen pitkää joka tapauksessa näillä toimillaan kehittelee myös ihan itse, tai oikeastaan on kehittänyt jo ja tarvitaan vain joku vielä vähän hullumpi kuin menneet näpertelijät Hitler ja Stalin, joka vie sen loppuunsa saakka. Trumb tai Putin eivät ihan ehkä vielä siihen yllä, mutta kovin kaukana sellainen "ilmestys" ei voine olla.

Tosin samoihin päämääriin pyrkyä meillä kaikilla kyllä on täydellisiin hedonistisiin oloihin suunnatessamme vaikka emme sitä käsitäkään. Siitä esimerkkinä toiminee se, että yhä enemmän valtaa on saamassa ajatus (=uusi uskonto), ettei ihminen sitä varten ole, että sen tarvitsisi leipänsä eteen ruumistaan rasittaa joten annetaan tekniikan (robottien) hoitaa jatkossa paskaduunit, ja lopulta kaikki vähänkin rasittavat jutut. Me rupeamme urakkapelaajiksi jos ei kyllästytä siihenkin ja annamme tekniikan hoitaa senkin pimpelipomin. Ellottavin mielikuva, jonka tästä aikaiseksi mieleeni saan, on, että ihmiskunta makaa pian hervottomina lihaläjinä joita automatiikka siirtelee siivouksen tieltä syrjemmälle, syöttää ja juottaa ja vaihtelee virtuaalilasien taakse uusia kuvajaisia vilisemään.

Moraalikysymysten suunnasta tuomion ansaitsee siis itsellemme ja toisillemme aiheuttamien kärssimysten lisäksi myös täysin moraaliton, vain ihmislajin ahneudessaan mittaamattomat suureet saanut Maa-nimisen planeetan silmitön kaikenlainen raiskaus jonka myötä tämä viisailla aivoilla rasitettu laji murskaa samalla kaiken sen hienon ja ainoalaatuisen ekologisen systeemin jota evoluutio on kärsivällisesti miljardeja vuosia rakentanut ja johon toki on kuulunut myös tuhonlogiikka, mutta koskaan aiemmin ei näin suunnitellussa, nopeassa tahdissa kuin meidän aikanamme. Eikä näin mielikuvituksellisin tekniikoin ja myrkyin joka lopulta muoviin kääriytyy.

Eli oletettujen 2000 vuoden takaisten jeesus-tragedian aikaisten tapahtumien sijaan kehottaisin kyllä moraalikysymykset mielessä miettimään seuraavaa sitaattiani kirjasta Ihmisen lyhyt historia: "Vain 6 miljoonaa vuotta sitten eräällä apinanaaraalla oli kaksi tytärtä. Toisesta tuli kaikkien simpanssien esiäiti, ja toinen on meidän esiäitimme."

Mielestäni emme ole kunniaksi edes tälle esiäidillemme.

Kari Peitsamo 24.03.2016 11:18

Kun tuo Valto Ensio Heikkisen kuvaama apinanaaraan toinen tytär (se meidän esiäitimme siis) sattui katsahtamaan tyvenen lammen pintaan ja tajusi ensimmäisen kerran olevansa erillinen objekti, sille tuli kiire varmistaa paikkansa ja hyvinvointinsa kaikkien muiden erillisten objektien hierarkiassa. Se päätti vapauttaa vähittäisauppojen pääsiäisaukiolon. Miksi? Koska se sattui omistamaan nuo kaupat ja tiesi, että jengi kantaisi rahansa hänen kauppaansa myös pääsiäisenä. Jeesusta ei tässä vaiheessa oltu vielä keksitty, ja vaikka hänet sitten myöhemmin keksittiin, ei ole vieläkään tajuttu, että Jeesus ei ole mikään moraalinen esikuva, vaan ihmiskunnan uusi tajunnan ja näkemisen tila, jossa emme enää erillisinä objekteina sodi toisiamme vastaan.

Marita Salenius 24.03.2016 12:20

Markus Sovala kirjoittaa niin, kuin kirjoittaisin minäkin, jos olisin kykeneväinen talouspoliittisen ammattimaiseen sanaston käyttöön. Mutta omalla tavallani asiaan saan ruohonjuuren esimerkin pienestä kunnasta, joka pyrkii pysymään itsenäisenä ja miettii miten alijäämää katetaan. Siellä, eli täällä, kunnanhallituksessa samalla pohdimme sivistyslautakunnan esitystä yläasteen ( vai pitääkö nykyään puhua yläluokista) aineopettajien toimenkuvan muuttamista lehtoraatista tuntiopettajuudeksi - yt neuvottelujen paikkahan se.

Mutta tosiasiahan on se, että tunteja ei ole riittävästi, kun vuosiluokat ovat hyvin pienet ja pienemmäksi menee - v. 2015 syntyi 6 lasta! Joten kysymykseni kuuluu - myös ensi tiistain kokouksessa : eikö olisi järkevämpää lakkauttaa yläluokat (7-9) ja nuoret siirtyisivät naapurikuntien kouluihin? Tämä on pieni esimerkki suuresta asiasta : onko kaiken palvelun oltava niin sanotusti iholla.

Sitten se synti. Agnostikko lie näkee synninkin sellaisena, jota ihmisellä ei edes ole kykyä määritellä. Synnistä saadaan rangaistus, tai niin sitä on markkinoitu. Kiroilukin on synniksi luokiteltu. Siitä sitten synnin määrä sen kuin lisääntyy, kun hitlereihin, stalineihin ja kaltaisiinsa päästään.

Synnin palkkako on helvetin tuli. Joskopa olisi lohdullista tämä Danten Jumalaisen näytelmän helvettipyramidi, jossa synnin määrän perusteella määräytyy paikka eri kuumuuden asteissa. Olemmeko siis kaikki "tuomittuja" johonkin kohtaan tässä pyramidissa. Perimmäisten kysymysten äärellä. Kiven heittäjänä on suht helppo olla ja varsinkin, jos on sen toisen tai kolmannen nakkaajana. Siis syntinen nakkaa syntistä.

Sananvapauden rajoittaminen ja ihmisten elämän ohjailu poliittisin tarkoitusperin voisi hyvinkin olla poliittista syntiä, joka ei ole maailmasta hävinnyt neuvostoimperiuminkaan hajottua. Vankileirien saariston ja yhden aatteen synnit on nähtävillä, mutta onko rangaistuksia suuremmin jaeltu! Tämän lajin syntien paljastajiin sopii erinomaisesti kaksi kirjaa : Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja Tsingiz Aitmatovin Mestauslava.

Kait me elämme kollektiivisen synnin maailmassa. Valitsemme syntiasteen kulloisenkin asian mukaan - miten paljon se minua koskettaa. Maailma on täynnänsä surtavaa. Teenkö siis syntiä, kun en jaksa kaikesta välittää. Onko poliitikon synti sitten pienempi, jos hän kuitenkin puhuu, vaikkei varsinaisesti mitään tekisi?

Politiikka on sellainen toisen totuuden maailma. Varsinaisesti ei valehdella ja vastuu siirretään kuulijalle. No siinäkö se synti sitten onkin, että kuulija sortuu helposti itsepetokseen, kun se totuus ei aina ole lohdullista. Johan meni syvällisyyksiin.

Näin uskonnollisen juhlan aikaan ja vaikka olenkin iloinen kauppojen aukiolosta, niin pyhäksi koettuna päivän voi jättää shoppailun jos siltä tuntuu ja lukea kirjoja - kun nyt niitä vielä sentään painettunakin vielä saa. Blogiaiheeseen sopii hyvin Kari Enqvistin Uskomaton matka uskovien maailmaan sekä Raamattu, joka on mielenkiintoinen kirja, joka kannattaa lukea ja ihan ilman ennakkoasennetta. Kirjana muiden joukossa.

En mää tiijä. Joskopa se suurin synti onkin tämä välinpitämättömyys ja sellainen hetkisolidaarisuus, johon varsinkin poliitikot helposti sortuvat - no joo miksipä emme muutkin. Kun on niin paljon tapahtumia, jotka syöksyvät tietoisuuteen, niin kauhistuksessakin sorrutaan helposti kaavoihin. Kun me vaan emme ole samanmielisiä.

Syntihän on sellainen varsinainen livakka, joka sutjakkaasti leviää, kuin sonta kärrystä pellolle. Elämme maailmassa, jossa "maan tapa" on monelle asialle (synnillekin) selitys.

Synti kun on niin uskonnollinen sana ja näin se osaltaan tekee uskonnot mielenkiintoisiksi. Politiikkahan ei koskaan ole ollut erillään uskonnoista. Kristinuskonkin kasvamisen lähtölaukaus oli täysin poliittinen. Justinianus ( jos nyt muistan keisarin oikein) olisi voinut valita toisinkin. Aate on aina jotenkin kaupattavaa. Menestys riippuu maaperän otollisuudesta.

Oli muuten mielenkiintoista kuunnella radiosta viime vuoden puolella ollutta Koraanin lukua ja siihen liittyviä kommentteja. En aivan kaikkea ehtinyt kuuntelemaan, mutta suurimman osan kuitenkin. Perusta on sama, mutta muodot ja historia erottaa. Vaan onko politiikan synnit samoja maassa kuin maassa ja uskonnoista huolimatta?

Hyvää Pääsiäistä blogistille ja kirjoituskumppaneille. Lunta piisaa ja lisää tulee, mutta sehän on ihan normaalia tähän aikaan vuodesta. Sitten kait maistellaan "syntisen" hyviä pääsiäismakeita: pashaa ja suklaamunia.

Seppo Laine 24.03.2016 13:03

Koulukirjamääritelmän mukaan politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Kysymyksen voisikin tällöin siis esittää: Mikä on syntiä yhteisten asioiden hoidossa? Synti on kuten edellä on tullut ilmi, ilmeisesti lähinnä länsimaissa vallalla olevien uskontojen maailmanselitykseen liittyvä käsite. Erilaiset moraaliopit ovatkin universaalisempia kuin oppi synnistä. Eli aika syville vesille synnin yhteydessä mennään.

Jumaluuden käsittelyn suhteen on ilmeisesti meilläkin nyt saavutettu jonkinlainen "pakkoinhimillistämisen" ja "ohjekirjallistamisen" huippu,jonka jälkeen on alettu palata vanhempaan ja "luonnollisempaan" suoraan jumalayhteyteen. Uskonnot eli jumaluuden ympärille rakentunut yhteisöllisyys ei silti ole mihinkään kadonnut tai katoamassa. Katsokaapa vaikka mitä jenkeissä tapahtuu.

Teemaan vielä palaten. Jätänpä syntikiven heiton nyt väliin! Pääsiäisen jälkeen voikin siten taas palata moralisoimaan. Kaikille hyvää pääsiäisaikaa riippumatta siitä kuinka ja missä sen vietätte!

Timo Ahtiainen 24.03.2016 17:34

Marita Salenius viittasi kommentissaan Danten Jumalaiseen näytelmään. Teoksen alussa päähenkilö joutuu kiirastorstain iltana metsään. Metsän laidalla on kuuluisa portti, jonka yläpuolella lukee "ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää". Portin takana syntiset on lajiteltu yhdeksään piiriin heidän syntiensä vakavuuden mukaan. Toiseksi pahimmasta, kahdeksannesta, piiristä löytyy oma paikka eripuraisuuden kylväjille.

Selvää on, että tämä piiri on käymässä nykyisen poliittisen kulttuurin jäljiltä ahtaaksi. Toisaalta AKT järjestää sinne säännöllisesti suoria kuljetuksia ja PAM pitää huolen siitä, että palvelu pelaa. Mutta eripuraisuuden kylväminen ei suinkaan jää oppositiovoimien harteille. Hallitus tuntuu kylvävän eripuraa sisällään. Sote-alueiden määrä oli hajottaa hallituksen.

Maahanmuuttokysymyksissä eripura on kylvetty, lannoitettu ja Brysselin iskujen myötä sadonkorjuun aika on entistä lähempänä. Itse asiassa nykyään on vaikea löytää asiaa, jota ei leimaisi ääripäiden kärjistyminen.

Eripuraa on tietenkin vaikea välttää kun ei ole yhteistä päämäärää, eikä edes yhteistä käsitystä siitä, missä ollaan nyt. Valtion budjetin alijäämän poisto, velkaantumisen pysäyttäminen tai työmarkkinoiden uudistaminen eivät ole aidosti yhteisiä tavoitteita. Tärkeintä on saada sanoa ei vastapuolen esityksille.

Eripuraisuuden kylväminen on ilman muuta poliittinen synti. Toivottavasti se ei ole Suomelle kuolemansynti.

Mauno Rissanen 24.03.2016 18:26

Luterilaisuuden piirissä ei varsinaisesti jaotella syntejä eri luokkiin. Värin kautta puhutaan veriruskeudesta. Antiikin Kreikan mytologia tajoaa sen sijaan kuvan suurimmista synneistä ja niiden kärsijöistä. Dante taisi rakentaa Manalaansa osin antiikin esikuvan mukaan. Tälle kuvalle tehtävän toteuttamista ehkä voisi rakentaa. Mitä tekoja siis politiikan piiristä voisi sijoittaa sinne alimpiin kerroksiin?

Sinne kuuluvat valheellisten ja harhauttavien kuvien luojat. Vaaliohjelmien luojat, tiedottajien kuvaukset siitä, kuinka kaikki on sujunut hienosti. Ne joille tarjotaan valtaa ja jotka vallan saadakseen luovat katteettomia kuvia joko auvoisesta tulevaisuudesta tai loputtoman sorron alaisuudesta. Tältä pohjalta jo Kianto rakensi Punaisen viivan tragedian ensimmäisistä vaaleista. Hän pani Topin näkemään unen kurjasta paimenpojasta, joka saa ihmetorven. Siihen kun puhalsi, sai sadun kaltaisesti kaikki maan hyvyydet. Vaalit ja propaganda herättivät mielikuvituksellisia toiveita. Kaikki päättyy katastrofiin: korpikansan elämä ei muutu, nälkä ja tauti vie lapset, karhu tappaa lehmän ja lopuksi Topin.

Tähän srjaan kuuluvat puheet äärimmäisestä elvytyksestä Suomen talouden ratkaisuna, demagogiset puheet kaiken romahtamisesta menojen ja palvelujen supistamisen myötä. Siihen sarjaan kuului ylioptimismi edellisellä hallituskaudella yritettäessä pitää edes jonkinlaista kulissia mahdottomalle ja päätöskyvyttömälle koalitiolle. Tämä on kuin lasten harhaan johtamista. Se on väärin, vaikka tiedetäänkin, että tämä aikuisten lasten joukko mielellään uskoo niin positiivisiin kuin negatiivisiinkin harhoihin. Mitä se Iso Kirja sanoikaan lasten johtamisesta harhaan?

Toinen poliittinen synti on henkilöiden mustamaalaus. Jos ei suorastaan valehdella, niin heitellään epäileviä kysymyksiä vastapuolen leimaamiseksi tai epäluulon alaiseksi saattamiseksi. Siltä tieltä löytyvät myös juudakset ja selkäänpuukotajat. Taitaa meidän katekismuksemme puhua jotain väärän todistuksen antamisesta lähimmäisestä.

Meistä monet tunnustavat Jumalan olemassaolon tai ainakin arvelevat, että jokin sellainen voi olla olemassa. Mikä meidän jumalamme on, jos hävitämme arjen ja pyhän rajan? Saatamme kotiäidin aseman epäilyttäväksi taloutta heikentäväksi piirteeksi? Millä hinnalla kehitämme hyvinvointiyhteiskuntaa lähes velvoittaessamme ihmisiä kuluttamaan entistä enemmän? Säästäväisyys oli Suomen jälleenrakennusvaiheessa hyve, johon lapsia ohjattiin. Menemättä pitemmälle ensimmäisen käskyn sisältöön, omaan uskontoomme tai teologiaan voidaan kysyä, mikä meille on pyhää tai tärkeää? Kuinka moniarvoinen tämä yhteiskunta lopulta on?

En halua lyödä ketään päähän en Raamatulla enkä katekismuksella. Olen pyrkinyt osoittamaan, että politiikassa on piirteitä, jotka eivät kunnioita filosofisia perusasioita hyvyyttä, totuutta ja kauneutta. Vertailukohtia on arvojemme peruskirjoista. Antiikin Kreikassa suuria syntisiä ja hybriksestään kärsijöitä oli kolme. Minäkin tyydyn kolmeen. Luen tänään kiirastorstaina kiinnostuneena,mitä toiset kirjoittajat ottavat esille.

Pekka Turunen 24.03.2016 20:19

Mukavasti erilainen kysymys. Eiköhän politiikan maailmassa tunneta kaikki synnit. Niistä voisi kuitenkin nostaa esiin valehtelun, jolla on useita alalajeja.

Joukkoon kuuluu esimerkiksi populismi, joskin rajanveto synnin ja synnittömyyden välillä voi joskus olla vaikeaa. Kaikki puolueethan harrastavat populismia, jotkut vain enemmän kuin toiset. Mutta valehteluahan se on, kun tietoisesti annetaan ymmärtää asioiden olevan yksioikoisempia kuin ne todellisuudessa ovat. Tämän synnin osuus on lisäksi kasvamassa, kun populistit saavuttavat vähän kaikkialla uusia voittoja. Suuressa maailmassa Donald Trump rikkoo koko ajan entisiä ennätyksiä.

Samaan sarjaan kuuluvat väärän kuvan antaminen muiden puolueiden toiminnasta, eri mieltä olevien aiheeton sättiminen, toisten tahallinen mustamaalaus ja omien tekojen valkopesu. Liukkaat takinkäännöt sen mukaan ollaanko hallituksessa vai oppositiossa. Osin tämä kaikki ehkä kuuluu politiikan käytäntöihin, mutta liian pitkälle vietynä, kuten yhä enemmän käy, se on syntiä.

Valehtelun synti on siitä ikävä, että se rapauttaa uskoa demokratiaan, jota me kaikki - eikö vain? - sentään pidämme tarjolla olevista yhteiskuntamuodoista parhaana.

Pentti Kangasluoma 24.03.2016 21:47

Muistan lapsuusnuoruudessa kotikaupungissani oli kolme elokuvateatteria.

Me seurasimme tarkasti mitkä elokuvat olivat lapsilta kiellettyjä. Käytännössä pääsimme katsomaan kiellettyjä.

Aikuistuttuani huomasin että löytyi psykologeja jotka eivät pitäneet väkivaltaa haitallisina lapsille, nuorille. Efektit ovat koventuneet niistä

ajoista, kuinka monta murhaa, tappoa voi vuorokaudessa nähdä.

Monet joutuivat sodassa tappamaan ihmisiä, aivan tavalliset suomalaiset.

Jotkut luopuivat metsästysaseista siviiliin päästyään. Muistan erään timpurin jonka lautapoika olin, hän kertoi siitä kun termospullosta kahvia

joimme.

Taas huomasin, Brysselin tuhokuvien jälkeen oli vaikea katsoa väkivallan fantasiakuvia. Syntiä on väkivallan ihannoita, kriisitilanteessa tuhansia

tunteja väkivaltaa laukaisee tuhoisan reaktion.

Sotien väkivallan kuvat toimivat varoituksina, fantasiat ovat eri asia.

antti liikkanen 25.03.2016 6:59

Syntiä politiikassakin taitaa olla tuon välineen hyödyntäminen sellaisten asioiden keräilyssä, jotka voi kotona pistää kunniamerkkien ja standaarien viereen hyllyn päälle pönöttämään.

Sieltä ne sitten, jälkeenjääneiden toimesta, aikanaan kerätään pahvilaatikkoon, joka kannetaan osto- ja myyntiliikkeeseen jos ei koko pesää myydä pesänselvittäjille.

Syntien summa.

http://anttiliikkanen.wordpress.com, "Pielpajärven erämaakirkko".

Unto Hämäläinen 25.03.2016 7:11

Huomenta kaikille!

Ja kiitos syntikeskustelun osallistumisesta. Jatketaan sitä,mutta pakko on ottaa mukaan myös päivänpolitiikkaa sen verran, että aamun Hesarissa ja HBL:saa Carl Haglund kertoo luopuvansa Rkp:n puheenjohtajan tehtävästä. Haglund on turhautunut ja väsynyt politiikkaan. Hän haluaa keskittyä perheen kanssa olemiseen.

Haglund on jo toinen Rkp:n puheenjohtaja, joka lyö hanskat tiskiin kesken kaiken ja yllättäen. Näin teki myös Stefan Wallin, joka jätti puheenjohtajan paikan vuonna 2012 ja erosi myös puolustusministerin paikalta, johon Haglund sitten valittiin.

Ymmärrän Haglundia. Hän on tehnyt paljon ja myös saanut paljon politiikasta. Nyt näkymät sillä suunnalla eivät ole järin ruusuiset. Todennäköisesti hänen mielessään on toinen ura liike-elämässä tai kansainvälisissä tehtävissä. Kuka tietää?

Unski

antti liikkanen 25.03.2016 8:38

Kait Urpilaisen valinta on samassa genressä?

"Haluan leikkiä viikonloppuisin lasteni kanssa" ja "Ny meitä on kolme".

Vakavasti otettava merkki tämä tietenkin on: valtava kokemus päättämisessä johtaa sisäänpäinkääntymiseen, mutta samalla panostukseen pienen ihmisen pieneen tulevaisuuteen.

Vai onko takana jokin pukinsorkka?

Ei kai.

Kari Peitsamo 25.03.2016 10:45

Kävimme rouvan kanssa elokuvissa. Nyky-Italian politiikan kiemuroita ja korruptiota kuvaava Stefano Solliman ohjaama Suburra on hyytävän kyyninen ja jännittävä kuvaus loppuvuoden 2011 dramaattisista päivistä, jonka aikana eroavat niin paavi kuin hallituskin. Tuota elokuvaa jos mitä määrittää sana synti. Suomalaisen politiikan todellisuuteen ei suoria yhtäläisyysmerkkejä voi kai vetää, mutta sama voimattomuuden tunne meilläkin tuntuu näinä aikoina vallitsevan. Kaikki menee päin helvettiä eikä kukaan tiedä miksi. Mitään katharsista ei elokuva katsojalleen edes suo, ellei sellaiseksi voida laskea täydellisen epätoivon ja alistumisen tunnetta lopussa. Viesti tuntuu olevan: Jumala (jos häntä ikinä on edes ollutkaan) on lopullisesti hylännyt meidät. Jos haluatte nähdä, mikä on politiikan, uskonnon ja Rooman syvin olemus, käykää katsomassa tuo elokuva.

Vesa Kaitera 25.03.2016 11:46

Erkki Siponen kirjoitti: "Jyrki Kataisen vaalilupaus Sari sairaanhoitajalle 2007 pysynee ikuisena oman edun tavoittelun suomenennätyksenä."

Olen toista mieltä. Kokoomuksen piirissä oli jo vuosia tätä vaalilupausta ennen harmiteltu sitä, että hyvää koulutetuilla naisvaltaisilla julkisen sektorin aloilla palkkataso oli sangen alhainen verrattuna moniin yksityisen sektorin aloihin. Erityisesti terveydenhuollon puolella katsottin, että työn raskaus ja palkka eivät oikein hyvin korreloineet. Kokoomuksessa haluttiin muutosta tähän.

SAK:n teollisuusliitot eivät tietenkään pitäneet tästä eikä siitä pitänyt EK:kaan. Kaikkein eniten käärmeissään tästä lupauksesta, joka jopa vaalien jälkeen suuressa määrin toteutui, olivat vasemmistopuolueiden viestinnästä ja vaalipropagandasta vastuulliset henkilöt. He sisäistivät, ettei missään oloissa saanut syntyä sellaista käsitystä, että Kokoomus joskus voisi olla työntekijöiden puolella ja vieläpä tuloksellisesti. Sehän olisi pahassa ristiriidassa sen mörköimagon kanssa, jota vasemmisto ja muutkin Kokoomuksen kilpailijat olivat vuosikymmenien ajan yrittäneet Kokoomuksesta luoda, usein siinä melko hyvin onnistuenkin.

Erkki Siponen: "Kataisen populistisen lupauksen seurauksena maamme julkisen talouden palkat ja myös vientiteollisuuden palkkojen nousu on aiheuttanut maahamme jo 8 vuoden taloustaantuman ja valtion velan kasvun yli 100 :taan miljardiin euroon."

Olen periaatteesa samaa mieltä kanssasi siitä, että Kataisen lupaus oli populistinen. Mutta Kokoomus noin yleisesti ottaen on kaikista suurista puolueista selvästi vähiten populistinen.

Suomi olisi kyllä hyvin kestänyt sairaanhoitajille myönnetyt kuoppakorotukset. Mutta asialla oli tietenkin kääntöpuolensa: tuo kuoppakorotus aiheutti lumipalloefektis. Kaikki ay-liitot pyrkivät saamaan itselleen aika massiivisia korotuksia, kun kerran TEHYkin sai sellaiset. Myös ne ay-liitot, jotka jo olivat ehtineet tehdä sopimuksensa suhteessa alhaisemmalla tasolla kuten Metalli, yrittivät luonnollisesti myöhemmin saamaan kompensaatiota siitä, että olivat jääneet tuolla tulokierroksella jälkeen joistakin muista.

Tilannetta pahensi vielä se, että Yhdysvaltojen subprimekriisi kärjistyi syksyllä 2008 ja maailman talous lähti vauhdilla alspäin. Tällöin edellisen tulokierroksen ylisuuret korotukset rupesivat todenteolla heikentämään suomalaisyritysten kannattavuutta. Kyse oli kumminkin melko monen tekijän kumulatiivisesta vaikutuksesta. On suurta vääristelyä pistää koko juttu Kokoomuksen niskaan, vaikkei Kokoomuksen osasyyllisyyttä syntyneeseen tilanteeseen todennäköisesti kiistä kukaan.

Erkki Siponen: "Näkemykseni mukaan Katainen teki tämän tarkoituksellisesti tähtäimessä Eu komissaarin virka."

Tuskinpa. Katainen pyrki saamaan Kokoomukselle niin suuren vaalivoiton, että puolue olisi sitä kautta päässyt murtautumaan hallitukseen. "Sari Sairaanhoitaja"-projekti auttoi tässä, mutta väitän, että suhteessa merkittävästi enemmän Kokoomusta ja muitakin porvaripuolueita auttoi SAK:n hyvin huonoa tilannetajua osoittanut mainos. Se ennakkoesitettiin TV:ssä kerran ja toisen kerran se esitettiin juuri ennen suurta vaalikeskustelua. Sen vaikutus nimenomaan SDP:n kannatukseen oli tuhoisa. Vasemmistopuoueet leimautuivat sen ansiosta "menneen maailman puolueiksi".

Katainen siis pyrki hallitukseen ja saamaan itsellen keskeisen ministerinpaikan. Tässä hän myös onnistui ja nousi valtiovarainmnisteriksi. Myöhemmin pääministerinä hän vuosien mittaan kuitenkin väsyi kivireen vetämiseen ja lähti Brysseliin. Se ei varmaan ollut mitenkään hänen tavoitteenaan vuoden 2007 keväällä.

Sitten lopuksi muutama sana synnistä politiikassa. Mielestäni suurin synti on toistuva valehtelu äänestäjille. Sitä tekevät monet puolueet ja useat ehdokkaat. Se antaa ihmisille hyvin huonon kuvan politiikasta.

Toinen suuri synti on mielestäni ihmisryhmien peluuttaminen toisiaan vastaan rankalla vihapropagandalla. Hyvin kaunopuheinen esimerkki tällaisesta toiminnasta on minusta ollut Donald Trumpin kampanja, joka tuntuu olevan vahvasti "pimeän puolella".

Kolmas synti on henkinen velttous. Pahoja asioita tapahtuu, mutta niistä yritetään olla välittämättä ja keskitytään hoitamaan vain omia asioita.

Kari Peitsamo 25.03.2016 13:35

Vapaavuori komppaa Haglundia, joka itse asiassa haukkuu samaa puuta - edellistä hallitusta siis - mitä Vapaavuorikin jo kirjassaan. Voi tätä jälkiviisauden ja hurskastelun määrää! parahtaisi Paavo Lipponen ellei ole jo tainnut parahtaakin. Itsehän te siellä puikoissa olitte. Tuntuu siltä, että vuoden 2007 jälkeen kukaan ei oikeastaan ole tosissaan tehnyt mitään. On vain odotettu talouden lakeihin sokeasti luottaen nousukautta, jonka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt jo moneen kertaan tulla, mutta jota ei vieläkään kuulu. Politiikka alkaa vaikuttaa entistä halpamaisemmalta ja lyhytnäköisemmältä valtapeliltä, joka nyt on Suomessa nyrjähtänyt jonkinlaiseen takalukkoon. Koska vaaleja ei muutamaan vuoteen ole näköpiirissä, ei valtaapitävien tarvitse edes näennäisesti pyytää röyhkeyttään ja virheitään anteeksi. Kukaan ei tällä hetkellä pääse heihin kiinni. Ja sitten kun vihdoin seuraavissa vaaleissa pääsee, he ovat jo muualla, kansan vihan ulottumattomissa. Aivan kuten Vapaavuori ja Haglund. Onko tuollainen käytös syntiä? En tiedä, mutta aika perseestä se ainakin on.

Mikko Mäkelä 25.03.2016 15:21

En tiedä meneekö synnin käsitteen sisään, mutta suomalaisessa politiikassa on jotain todella huonosti. Carl Haglundin avautuminen aamun HS:ssa oli pysäyttävä. Järkevän politiikan tekeminen on mahdotonta oli hänen viestinsä. Jan Vapaavuori, myös päivänpolitiikasta (ainakin toistaiseksi) luopunut, oli samaa mieltä. Kun kaksi kokenutta ja merkittävissä asemissa ollutta poliitikkoa näin sanoo, on se uskottava.

Olof Palme totesi aikoinaan, että "politik är att vilja". Suomessa hoetaan, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Kuitenkin meillä tahdotaan edistää ennen kaikkea omien kannattajien asiaa ja etuja, muista viis. Tärkeää on kerätä irtopisteitä seuraavia vaaleja silmällä pitäen. Yhteisiä asioita ei tunnu olevan. Jos jostain pitää tinkiä, sen tehkööt nuo toiset.

Lipposta ja Viinasta alkaa olla ikävä. Heillä oli tahtoa ja kykyä katsoa yhteistä etua.

Mitähän maksaa menolippu Portugaliin?

Jouni Martikainen 25.03.2016 15:41

Syntiä politiikassa on antaa päätöksenteon ohjautua älämölön mukaan. Jatkuvan kasvun aikana päätöksenteko saattoi olla kasvun hedelmien sulle mulle ohjailua, mutta nyt kohta vuosikymmenen vallinneissa nollakasvun olosuhteissa ei ole uutta jaettavaa, vaan huoltosuhteen heiketessä on pakko tehdä jostakin suunnasta katsottuna hyvin ikävää politiikkaa. Ja jos yritetään olla johonkin suuntaan ikävien päätösten tekijöitä, niin totta kai siitä seuraa älähdystä. Nyt vaan on niin, että puolivillaisiin ratkaisuihin tyytyminen on vielä huononpaa politiikkaa. Se on suorastataan syntiä.

Reilut pari vuotta sitten kirjoittamani pätee yhä ( https://jounimartikainen.wordpress.com/2013/11/24/paha-poliitikko-on-hyva-poliitikko/ ):

"Eli vallitsevissa olosuhteissa ollakseen hyvä talouspoliitikko, ja estääkseen yhteiskunnan ylivelkaantumisen, pitäisi tehdä jommalle kummalle tai molemmille ryhmälle pahoja ratkaisuja:

1. OTTAA nettomaksajilta PAKOLLA LISÄÄ RAHAA POIS kiristämällä verotusta

tai

2. OTTAA nettosaajilta LAPSILTA, VANHUKSILTA, SAIRAILTA, VAMMAISILTA, KÖYHILTÄ, KULTTUURILTA jne. POIS TULONSIIRTOJA JA PALVELUJA

se kolmas tie, eli velanoton lisäämisen mahdollisuus loppuu joka tapauksessa jossain vaiheessa. Ei varmaan toki vielä tällä vaalikaudella.

Jotkut ovat sitä mieltä, että edellä mainituista vaihtoehdoista numero yksi vain kurjistaa taloutta entistä enemmän. Itse kun en kansantaloustieteestä mitään ymmärrä, niin olen eri mieltä, ja pyytäisin viisaampia kertomaan, missä yleisesti tiedeyhteisössä hyväksytyissä tutkimuksissa osoitetaan vaikkapa palkkavevotuksen vaihteluvälillä 20-40%, että 40% palkkaverotus aikaansaa OSOITETUSTI heikomman talouselämän kehittymisen, kuin 20% palkkaverotus? Ymmärtääkseni verotuksella kerätty ei edes poistu kansantalouden kierrosta, vaan kohdetuu takaisin kiertoon yhteiskunnan tulonsiirtojen, palkkojen, hankintojen yms. kautta."

Jukka Salminen 25.03.2016 15:46

Ymmärtääkseni kristinuskossa synti itsessään ei ole pääasia, vaan anteeksianto - se, että tunnustaa syntinsä ja pyytää niitä anteeksi.

Keskustan presidenttiehdokaskandidaatin odottaisin tunnustavan avoimesti meille kansalaisille omat ja puolueensa taannoiset vaalirahoitussynnit. Vanhasen nimeäminen presidenttiehdokkaaksi olisi kuin demokratian kasvoille heitetty märkä rätti. Vanhasen ehdokkuus uhkaa romuttaa koko Sipilän, Saarikon, Tiilikaisen ja kumppaneiden aloittaman, hyvässä vauhdissa olevan puolueen kasvojenkohotuskampanjan.

Matti Korhonen 25.03.2016 17:24

Niinpä !

Kuka heittää ensimmäisen kiven, jos ennen vaaleja tunnistaa kaikilla mittareilla mitaten maan talouden vaativan kansalaisia kurittavien leikkausten ja säästöjen olevan välttämättömiä ? Kuka eduskuntaan pyrkivä poliitikko tai peräti puoluejohtaja tohtii näin sanoa ?

Onkin kysymys siitä, uskallammeko itse kuulla totuutta.

Otammeko itsellemme oikeuden syyttää rankoin sanoin poliitikkoja valehtelusta,jos vaalilupauksissaan on sievistellyt sanoja tai jättänyt jotakin kertomatta ?

Onko ahneus syntiä, jos politisoituneet ay-johtajat nostavat jättibonuksia sillä perusteella, että vuokra-asuntoyhtiö on nostanut reippaalla tahdilla vuokria ja vuokralaisille joudutaan tulonsiirtoina maksamaan asumistukia ?

Mikä on median syntitaakka, jos ovelin ja tarkoitushakuisin sanavalinnoin kommentoi poliitikkoa, joka ei vastaa toimittajan omaa poliittista näkemystä ?

Marita Salenius 25.03.2016 17:24

Haglundille tuli tyhjiö poliittiseen elämään, kun yllättäen RKP joutuikin oppositioon, josta puolueella ei ole liiemmin kokemusta. Kyllä mielestäni kansanedustajan on kestettävä "rivimiehenäkin" oleminen.

Kieltämättä Haglund on viime vaalien jälkeen ollut eräänlaisessa järkytyksen tilassa, oikeastaan suoranaisessa lamaannuksessa. Hänen kohdallaan voisi käyttää vanhaa lusikka-kauha sanontaa kääntäen ja soveltaen: kun on kauhalla saanut, niin lusikalla ei jaksa litkiä. Nuoreksi mieheksi hän on harvinaisen vanhoillinen tyylissään. Häneltä puuttuu se perustieto ja -näkemys, miksi kansan tietoisuus on heikko - jos ylipäätään edes on heikko varsinkin ,kun sitä katsoo täältä Helsingin ulkopuolelta.

Haglundin tympääntymistä on varmaankin lisännyt myös se, että hän ei ole persoonana kovin pidetty, näin yli puoluerajojen. RKP:n edelliset puheenjohtajat ovat olleet jotenkin inhimillisempiä. Eivät snobeilleet, johon Haglund jatkuvasti sortuu. Kaipa se vanha ja monesti käyttämäni sanonta käy Haglundinkin kohdalla: ei nuoruus ole vika, mutta suuri haitta se voi olla. Toki perhe on oivallinen perustelu ja sen voi jopa uskoa.

Olisihan se aika jo naiselle tulla puheenjohtajaksi. RKP on aika leimallisen miehinen, vaikka siellä naisia kansanedustajissakin on ja Elisabetkin Hornetilla lenteli, niin kuitenkin puolueessa on jokin maskulileima . Enkä ollenkaan ole ruotsinkielen vastainen. Olen ennenkin sanonut ja sanon nytkin, että henkilökohtaisesti kannatan pakkoruotsia. Jos sen poisto todella läpi menisi, niin silloin olisi huolehdittava, että kuitenkin kaksi kieltä olisi pakko valita peruskoulussa, ettei mene pelkäksi enkelskaksi.

Teemu Männynsalo 25.03.2016 17:32

Haglundin väistyminen on merkittävä poliittinen tapahtuma, koska hän väistyy huolimatta siitä, että henkilökohtainen ja puolueen suosio ja sen myötä valta olisivat seuraavissa vaaleissa olleet varsin todennäköisiä. Ei tappiota vältelläkseen tai pakosta. Haglund on nuori mies ja uravaihtoehtoja olisi ollut edessä politiikassa ja talouselämässä vielä pitkään, nimenomaan hänen erittäin asiaorientoituneella tyylillään ja tavallaan.

Haglundin henkilöön kytkeytyvä syvä osaaminen ja tyyoli olisi hyvinkin voinut siirtää Kokoomuksen nykyiseen hallituspolitiikkaan pettyneitä ääniä Uudellamaalla ja Helsingissä nimenomaan Rkp:lle. Johtajuudesta kirjoitusta lukiessa mieleen nousi ajatus viittauksesta Stubbin suuntaan ja sabotaasista puhuttaessa vain Antti Rinteen suuntaan, joka hiljattain myös tuomittiin lakkolakien rikkomisesta. Vapaavuoren taas syrjäytti selkeästi Kokoomuksen kenttä, jolla on todennäköisyys löytää sen valinnan tulokset vielä edestään karulla tavalla. Oppositiosta.

Synti tuntuu teologiselta käsitteeltä, politiikan kielessä tai ainakin arkielämässä, sen helposti kääntäisi käsitteeksi 'heikkous' (synti=poliittinen heikkous?).

Kari Peitsamo 25.03.2016 19:00

Istuin kolmosen ratikassa, joka pysähtyi Tehtaankadun päässä. Venäjän suurlähetystöstä ei noussut kukaan kyytiin, mutta vastapäisessä katolisessa kirkossa oli messu juuri päättynyt ja sieltä tuli tusinan verran Äiti Teresa -asuisia laupeuden sisaria kyytiin. He juttelivat huolettomasti, vaikuttivat suorastaan iloisilta. He tuntuivat tajuavan, ettei synti lähde maailmasta sitä suremalla eikä paha politiikasta murehtimalla. Katolinen maailma ei osaa kaivata pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mallia ja turvaa, sillä se ei milloinkaan ole siitä saanut nauttia. Meidänkin lienee aika myöntää, että hyvinvointiyhteiskunta on ainakin Suomen osalta kohta pelkkää historiaa. On aika astua laupeuden sisarten maailmaan, jossa synti on alati läsnä ja paha vallitse, eikä niitä politiikalla voi milloinkaan kukistaa. Kaikki on Herran armon varassa. Siksi on syytä iloita joka hetkestä, juuri tänään ja nyt, sillä huomenna on todennäköisesti vielä huonommin.

Pentti Kangasluoma 25.03.2016 19:33

Kari Peitsamo kertoo elokuvauutisia - jospa minäkin vähän. Antti Tuurin Ikitien kuvaukset tehdään kokonaan Virossa, pääosin Virumaalla. Haljalaan

rakennetaan Hopea kolhoosi, minne Lapuan liikkeen muiluttama Jussi Ketola

päätyi. Kokee "Isovihan", kun Stalin tuhosi Karjalaan eri syistä joutuneita suomalaisia 1936-38. Lapuan ystävyyskaupungin Rakveren ihmiset ovat mukana

historiallisessa kertomuksessa, oma symboliikkansa tässä asiayhteydessä.

Tuurin kirja ilmestyi 2011, elokuva valmis 2017.

Carl Haglund on tehnyt hyvän teon kun on purkanut tuntojaan kahden hallituksen ajalta. Asiallinen mies, kun olen tehnyt ruotsia osaamatta työtä ruotsinkielisten kanssa niin arvostan heidän tapojaan.

Vesa Kaitera 25.03.2016 20:03

Teemu Männynsalo kirjoitti: "Haglundin henkilöön kytkeytyvä syvä osaaminen ja tyyoli olisi hyvinkin voinut siirtää Kokoomuksen nykyiseen hallituspolitiikkaan pettyneitä ääniä Uudellamaalla ja Helsingissä nimenomaan Rkp:lle."

Tässä asiassa tuen teoriaasi aivan 100-prosenttisesti. Siksi en olekaan kokoomuslaisena aivan kallella kypärin Haglundin erosta, vaikka pidänkin häntä monessa suhteessa osaavana ja fiksuna poliitikkona. Hänenkaltaisiaan ei ole Suomen politiikassa mitenkään ruuhkaksi asti.

Teemu Männynsalo: "Vapaavuoren taas syrjäytti selkeästi Kokoomuksen kenttä, jolla on todennäköisyys löytää sen valinnan tulokset vielä edestään karulla tavalla. Oppositiosta."

On selvää, että joskus Kokoomuskin joutuu oppositioon, mutta on vielä liian aikaista ennakoida seuraavien eduskuntavaalien tulosta. Minusta sinulla on analyysissäsi kaksi huonosti perusteltua kohtaa. Tekstistäsi saa sen käsityksen, että Kokoomuksen kenttä jotenkin sekosi pasmoissaan ja valitsi Stubbin, vaikka Vapavuori olisi ollut puoluene edun kannalta kestävämpi valinta. Minusta kansaa on aivan tarkoituksetonta mennä syyttämään eduskuntavaalien "väärästä" tuloksesta, ja sama koskee puoluekokouksen henkilövaaleja. Kansanvalta on puhunut - pulinat pois.

Kyse ei ollut pelkästään siitä, että Stubbilla oli kova ja tehokas kampanja satoine puhelinsoittoineen, vaan siitäkin, että Vapaavuoren habitus ei ollut helposti lähestyttävä eikä kovin rakastettava. Tämä etäännytti kentää Vapaavuoresta. Hän ei näytä ihan vieläkään päässeen henkisesti yli tappiostaan, joka varmaan tuli hänelle karvaana yllätyksenä.

Stubb on tehnyt sarjan virheitä, mutta on epätodennäköistä, että sen paremmin Risikko kuin Vapaavuorikaan olisivat selvinneet kolhuitta, mikäli olisivat saaneet puheenjohtajuuden ja sitä myötä myös pääministeriyden. SDP:n catenaccio-taktiikka olisi purrut heihinkin. Risikon puheenjohtajuuden myötä tasavertainen avioliittolaki olisi todennäköisesti niukasti kaatunut, ja se olisi painanut Kokoomusta jatkossa. Vapaavuoren nuorena tekemät rikokset olisi kaivettu vaikka kuinka monta kertaa esiin, jos hän olisi voittanut puheenjohtajavaalin. Kritiikkiä olisi kyllä piisannut, mutta se olisi kohdistunut hieman toisiin asioihin kuin nyt Stubbin puheenjohtajakaudella.

Pidän hyvinkin mahdollisena, että Kokoomus pystyy lopulta venymään voittoon kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Kokoomua ei tietääkseni ole ainakaan sotien jälkeen koskaan hävinnyt kolmia eduskuntavaaleja putkeen. Tuskin nytkään, mutta se edellyttää kyllä Suomen taloudessa tapahtuvaa nousua. Tämänkaltainen kitkuttelu tulee hintoihinsa kaikkien kolmen nykyisen hallituspuolueen kohdalla.

Teemu Männynsalo 25.03.2016 20:34

Näkemykseni on pitkälti samansuuntainen Vesa Kaiteran perusteellisen ja perustellun näkemyksen kanssa mutta varsin mahdollista on, että seuraavia eduskuntavaaleja ei häviäkään kokoomuspolitiikka vaan nimenomaan puheenjohtaja Stubb l. kannatus jää nykytasolle 17% ja sitä myöten suoraan oppositioon. Nykyisen väestökehityksen perustuen Kokoomuksen vakaa kannatustaso lienee valtakunnallisesti 18-20% ja hyvä taso >20%.

Hallituspolitiikka on jähmettynyt Kokoomuksen kannalta erittäin ongelmalliseen ja pysähtyneeseen tilaan; näyttää nimittäin, että puolue ei saa mitään aikaan vaikka tavoitteet ovat hyvät. En väitä, että näin on, mutta politiikassa kuitenkin niin on, jos siltä näyttää. Valitettavasti. Haglundilla on varmasti hyvät henkilökohtaiset syyt päätöksilleen mutta erittäin paljon ajatellemisen aihetta tämä kuitenkin pitään perjantaihin toi. Ja on selvää, että eritäin hyvin onnistuneen ja erittäin lahjakkaan puheenjohtajan vaihto ei ole rkp:lle puolueena helppoa. Kokoomukselle, ja ehkä vielä aivan erityisesti puheenjohtaja Stubbille, se on helpotus.

Vesa Kaitera 26.03.2016 16:34

Teemu Männynsalo kirjoitti: "varsin mahdollista on, että seuraavia eduskuntavaaleja ei häviäkään kokoomuspolitiikka vaan nimenomaan puheenjohtaja Stubb l. kannatus jää nykytasolle 17% ja sitä myöten suoraan oppositioon. Nykyisen väestökehityksen perustuen Kokoomuksen vakaa kannatustaso lienee valtakunnallisesti 18-20% ja hyvä taso >20%."

Tuohon analyysiin voin yhtyä. Nykytasolle jänähtänyt kannatus vuoden 2019 eduskuntavaaleissa veisi Kokoomuksen käytännössä varmasti oppositioon. Pakkovoittoa pukkaa. Tosin kun tuossa eriytät kokoomuspoitiikan ja Stubbin, niin mielestäni teet implisiittisen olettamuksen, ettei Kokoomuksen kannatus Stubbin puheenjohtajuudella voisi nousta. Minusta näin voisi kuitenkin käydä. Tietenkin on selvää, että suuren vaalivoiton saaminen on hallituksesta käsin paljonkin vaikeampaa kuin oppositiosta vaaleihin lähdettäessä. Mutta toisaalta Kokoomus ei välttämättä tarvitsisi kun 3-4:n paikan voiton jatkaakseen hallituspuolueena, ja siihen sillä on mielestäni täydet mahdollisuudet. Mutta se edellyttää todellisia tuloksia nimenomaan Suomen talouden kasvu-uralle kääntämisessä.

Teemu Männynsalo: "Hallituspolitiikka on jähmettynyt Kokoomuksen kannalta erittäin ongelmalliseen ja pysähtyneeseen tilaan; näyttää nimittäin, että puolue ei saa mitään aikaan vaikka tavoitteet ovat hyvät. En väitä, että näin on, mutta politiikassa kuitenkin niin on, jos siltä näyttää. Valitettavasti."

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Politiikassa ylivoimaisesti tärkeintä ovat positiiviset teot, ja jos niitä on nirkoisesti, niin tilanne on huono, vaikka oikeaa yritystä olisi miten paljon hyvänsä.

Teemu Männynsalo: "Haglundilla on varmasti hyvät henkilökohtaiset syyt päätöksilleen mutta erittäin paljon ajatellemisen aihetta tämä kuitenkin pitään perjantaihin toi. Ja on selvää, että eritäin hyvin onnistuneen ja erittäin lahjakkaan puheenjohtajan vaihto ei ole rkp:lle puolueena helppoa. Kokoomukselle, ja ehkä vielä aivan erityisesti puheenjohtaja Stubbille, se on helpotus."

Jos Haglnd olisi ollut kuvioissa mukana vielä seuraavissa eduskuntavaaleissa, niin Kokoomus olisi ainakin Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireissä menettänyt tuhansia ääniä RKP:lle Haglundin fiksun ja erityisesti Kokoomuksen perusäänestäjiin vetoavan linjan ja poliittisen tyylin ansiosta.

Marko Korhonen 27.03.2016 7:47

Veli-Pekka Silvan:

"Esim. Sipilän hokema että KAIKKI joutuvat osallistumaan lamatalkoisiin, se ei pidä paikkaansa, esim. rikkaat, omistavan luokan jäsenet eivät osallistu millään tavoin."

Veli-Pekka Silvanhan aloittaa kommentoinnin vahvasti rikkomalla kahdeksatta käskyä, eli antamalla väärän todistuksen lähimämisestä. Kyllä kait hallituksenkin tähän sakkkiin voi laskea.

"Hallitus aikoo ottaa varakkaat mukaan valtiontalouden sopeutukseen jatkamalla hyvätuloisiin kohdistuvaa solidaarisuusveroa ja laskemalla sen alarajaa"

"Yli 30 000 euroa ylittävistä pääomatuloista pitää vastedes maksaa 33 prosentin sijaan 34 prosentin veroa."

http://www.hs.fi/politiikka/a1441848792110

Juha Kaistinen 27.03.2016 9:09

Nyt kun taas kerran on kavallettu, lynkattu, valehdeltu ja uudelleen synnytty voidaan kaikki anteeksi annettuna palata perisyntien ääreen.

Lepopäivän pyhittäminen kuuluukin käskyihin ja sillä on ässätrio jo täysin pyyhkinyt pöytää. Samallahan siinä meni muutama muukin käsky, mutta nehän onkin juutalaisten juttuja.

Ah sitä luterilaisten onnea, kun pääsee Pitkäperjantaina ja Pääsiäisenpyhinä kauppoihin.

Epäuskoisena voin vain nostaa hattuani sille kauppaketjulle, joka pärjää pitämällä liikkeensä kiinni pyhäpäivinä eikä myyy tupakkaa eikä keskiolutta.

Vähemmän julkisuudessa esilläolevat perisynnit ovatkin laadultaan sellaisia, joista emme pääse irti vain maallisilla päätöksillä.

Listaan niistä kolme palkintosijaa, joista mielestäni nykyhallituksen tunnistaa:

1. Ylpeys (tähän liitetään usein käsite turhamaisuus)

2. Ahneus

3. Laiskuus

Neljännen sijan jakavatkin sitten loput neljä: Kateus, Viha, Ylensyönti ja Himo.

Pentti Kangasluoma 27.03.2016 10:59

Eilen Ylivieskan kirkkopalon kuvia katsellessa tuli mieleen venäläisen kapinallisen Vasili Shukshin novelli, monipuolisuusmies kuoli 1972. Hän kertoo nuoresta puoluevirkailijasta, kaadatti kirkon, kello rysähti alas.

Kolhoosin väki ei siitä pitänyt, kun väsyneenä tuli syrjäiseltä peltolohkolta niin oli hyvä nähdä oman kylän kirkontorni, pian pääsi lepäämään. Voi olla että Shuksin vaiennettiin elokuvan teon aikana

Mikko Alatalon Yhdentoista virran maa, aluperäinen versio, kertoo että joen rannalla siihen kohtaan missä rantautui tukki rakennettiin Alatalo. Ylivieskan kirkko on juuri samanlaisella paikalla, voi hyvin kuvitella tukkien rantautuneen suvannon kohdalla. Kaunis paikka.

Hyvin monelle suomalaiselle kirkko kuitenkin on merkki uskostamme. Vaikka sävyt vaihtelee kuumasta haaleaan. Katselin sortuvaa kirkontornia, ja muistin että kun otin ensi askelia pienen mökkimme lattialla niin sivistyneessä Euroopassamme Hitler ja Stalin tuhosivat temppeleitä, ihmisiä. Hyvä että polttaja saatiin nyt heti kiinni.

Riitta Skoglund 27.03.2016 12:18

Hyvää pääsiäisaamua!

Synnistä täytyy aloittaa, vaikka niin monta kutkuttavaa aihetta on edellä jo nostettu esiin kommenteissa. Synti teologisena käsitteenä on vain yksi näkökulma siihen, miten väärin, kohtuuttomasti tai muutoin huonosti me ihmiset itseämme ja toisiamme kohtelemme - siksi blogistin kysymys sopii hyvin tänne ja politiikkaan.

Valehtelu, itsekkyys, kateus ja ahneus (vallanhalu) tulee ensimmäisenä mieleen ja heti perään vielä ylpeys eli turhamaisuus. Erityisen irvokkailta ne tuntuvat poliitikkojen kohdalla, jotka olemme valinneet yhteisiä asioitamme hoitamaan.

Tuohon voisikin lopettaa, mutta jatkan vielä. "Politiken är att vilja", sanoi Palme.

Tahtominen vaatii tunnetta, halua, jopa intohimoa. Intohimo vie helposti himoon, himo ahneuteen. Miten halujensa kourissa voisi säilyttää kyvyn ajatella, ja kohdistaa intohimonsa tärkeinä pitämiinsä asioihin - arvojensa tai vaaliohjelmansa mukaisiin asioihin? Miten säädellä tahtoaan niin ettei tule ahneeksi tai silmittömäksi? Että voisi tunnistaa ja antaa tilaa muidenkin tahdolle ja tahdonilmauksille?

Ainakin osa arvostetuista poliitikoista on sellaisia, joilla on kyky yhdistää tunne ja ajatus tavalla joka johtaa rakentavaan toimintaan - ja yhteistoimintaan.

Pekka Turunen 27.03.2016 14:05

On kovin surullista, että lyömäaseena Kokoomusta vastaan käytetään yhä takavuosien vaalilupausta, jossa sairaanhoitajille luvattiin palkankorotuksia. Sairaanhoitajathan ansaitsivat tuolloin korotuksensa (ja ansaitsisivat tänäkin päivänä), joten he olivat seuranneeseen palkkainflaatioon syyttömiä. Syyllisiä olivat ne muut ammattiliitot ja -järjestöt, joilta ei liiennyt pienintäkään solidaarisuutta pienipalkkaisia naisia kohtaan, vaan ne käyttivät tilannetta ahneen kylmäverisesti hyväkseen ja nostattivat omiakin palkkojaan.

Siitä tuleekin mieleen, että ahneus on aikamme perisynneistä ikävimpiä. Kaiken lisäksi siihen sortuvat kaikki - eivät onneksi sentään kaikki ihmiset, mutta kaikki puolueet, ammattiliitot ja muut järjestöt.

Jokohan Carl Haglundin ratkaisun myötä alettaisiin uskoa, että politiikassa on koittanut joissain suhteissa uusi aika. Kaikki poliitikot eivät suinkaan ahnaasti tavoittele vain yhä enemmän polittista valtaa, vaan heidän elämässään voi olla muitakin arvoja. Kun he kertovat miettivänsä tulevaisuuttaan politiikassa, he saattavat olla ihan rehellisiä eivätkä vain piilottele todellisia tavoitteitaan. Voisimmeko kansana ruveta jopa arvostamaan poliitikkoja, ainakin niitä hyviä?

Pekka Turunen 27.03.2016 14:29

Ehdin vasta nyt lukea ylijohtaja Sovalan kirjoituksen. Sepä olikin mainio. Voisi toivoa, että talouden asiantuntijat useamminkin tulisivat julkisuuteen näin maltillisilla, asiapohjaisilla kirjoituksilla. Ne ovat tervettä vastapainoa poliittisten intohimojen sävyttämälle huutokeskustelulle.

Sovalan kirjoitus kannattaisi lukea erityisesti kaikkien niiden, jotka kurkku suorana huutavat hallituksen jokaista säästöyritystä vastaan. Säästäminen on ikävää, ja minäkin vastustan monia hallituksen säästöjä (sillä kohdistaisin säästöt itse toisin), mutta talouden luvut ovat nyt sellaiset, että säästääkin kuitenkin pitää.

Mihin on unohtunut Johannes Virolaisen vanha viisaus: "kansa on puhunut, pulinat pois"? Voisiko ajatella, että hyväksyttäisiin tälläkin kertaa se, että kansa ei ollut vaaleissa väärässä, ja annettaisiin kansan tahdon mukaisen hallituksen tehdä työtään? Ei kritiikittä, mutta kohdistaen kritiikki oikeisiin asioihin eikä pelkästään säästöjen ikävyyteen.

Sovalan kirjoituksen voisivat lukea myös kaikki taitetusta indeksistä valittavat eläkeläiset (ja kaltaiseni eläkeikää lähestyvät). Käynnissähän kun on "ennennäkemätön julkisten menojen uudelleenkohdennus muilta ikäryhmiltä ikääntyneille". Palataan keskusteluun taitetusta indeksistä ja eläkkeiden oikeudenmukaisuudesta sitten parempina aikoina.

Unto Hämäläinen 27.03.2016 14:52

Hyvää pääsiäisen jatkoa.

Olin lukemassa Pekan äskeistä kommenttia, kun sähköpoStiini tuli viesti, jonka olivat allekirjoittaneet kaikki kokoomuksen piirien ja jäsenliittojen puheenjohtajat.

He antavat tukensa Alexander Stubbille ja antavat de facto tukea myös Stubbin valinnalle toiselle kaudelle kesän puoluekokouksessa.

Aikamoinen veto!

Mitä tuumitte?

Unski

Kari Peitsamo 27.03.2016 16:13

Kun Juha Sipilä paljastui Kokoomuksen kätyriksi, kävi myös selväksi, että koko hallitus (ja Suomi) on vaalikauden loppuun Kokoomuksen panttivankina. Siinä mielessä ilmoitus Stubbin jatkosta ei tule minkäänlaisena yllätyksenä. Soini käänsi heti vaalien jälkeen takkinsa Kokoomuksen kuosiin myös. Sauli Niinistö jatkaa vielä 8 vuotta. Siihen mennessä on jo jonkinlaisen nousukauden pakko tulla. Sitten Kokoomus kätyreineen voi sanoa, Me teimme sen! Nostimme Suomen suosta. Jos nousukautta ei tule, ei millään ole sen jälkeen enää mitään väliä. Ei silläkään, uppoaako Kokoomus. Sillä jos nousukautta ei tule, uppoamme kaikki.

Kari Peitsamo 27.03.2016 16:50

Kun Sauli Niinistö ylistää uudenvuodenpuheessaan marjoja poimivaa poikaa, on epäsuora viesti selvä: Suomi on niin kuralla ja neuvoton, että meidän on itse kunkin varauduttava tästä lähin elämään kädestä suuhun. Sitten kun marjatkin on metsistä poimittu, katsotaan, olisiko jo nousukausi alkanut. Jos ei ole, syytetään vielä kerran kaikesta demareita. Sipilä, Stubb ja Soini ovat tässä liitossa mukana. Kenelläkään ei ole aavistustakaan, miten tästä kusesta päästään. Ainoa toivo on, että talous suhdanteiden myötä joskus tulevaisuudessa jonkun ihme sattuman kautta elpyy. Sitten voidaan leuhkia,

"Säästötalkoomme tehosivat!"

Kari Peitsamo 27.03.2016 18:07

Synnistä puheen ollen. Tänäkin vuonna jaetaan 11 miljardin osingot. Puolet siitä riittäisi kattamaan kaikki "säästötavoitteet". Mutta ei. Kansantaloudesta pumpataan viimeisetkin marjat pörssin kautta parempiin taskuihin. Äärioikeistolainen politiikka ei edusta kansan enemmistön tahtoa. Ja mikä pahinta, se näivettää koko Suomen. Miten tähän päädyttiin, on toki osin monien onnettomien yhteensattumien (Nokia-hölmöilyt jne.) summa, mutta kyllä hallituksen kurjistamispolitiikka on tässä tilanteessa viimeinen naula Suomen arkkuun. Otetaan jumankauta vaikka lisää velkaa, kun vielä saa. Muuten kone leikkaa lopullisesti kiinni. Bensa on nimittäin loppu, ja mustikoilla se ei valitettavasti käy.

Teemu Männynsalo 27.03.2016 18:45

Kokoomusvaikuttajien kirje on keinona ja vaikutusyritysenä vanhahtava; some ihmisten auktoriteettiusko ei ehkä enää riitä suoran ohjailun vastaanpanemattomaan hyväksymiseen vapaassa ympäristössä. Puheenjohtajaa tuskin myöskään pidetään yleisesti perusteetta väärin kohdeltuna, jotta tällainen kirjelmöinti valintaa koskien ymmärrettäisiin positiivisesti. Kuten republikaanijohdon taannoinen vastakirje Trumpia kohtaan, mikä on vahvistanut Trumpin asemaa mutta hajottanut republikaanipuolueen yhtenäisyyttä entisestään, etenkin, koska se ei todella ole vaikuttanut halutulla tavalla, on suuri riski, että Stubbin aito suosio heikkenee edelleen. Jos Putin lähettäisi kirjeen, se oletettavasti vaikuttaisi tavoitellulla tavalla; säädellyn tiedonvälityksen ympäristössä. Tuntuu, että varma tapa lisätä median kiinnostusta linjakysymyksiin ja puheenjohtajuuteen on lähettää tällainen kirje. Ehkä sitä tavoiteltiinkin? Mutta ikäväksi peruskysymykseksi jää kuitenkin: miksi tällainen keinotekoiselta tuntuva kirje tarvittiin tai haluttiin? Mikä on se uhka, jota sillä haluttaisiin estää?

Kokoomusvaikuttajien myötäkirje puheenjohtajan puolesta on tyylivirhe, koska se alleviivaa sitä, ettei luoteta siihen, että aidot, tasapuoliset ja tavanomaiset menettelytavat riitäisivät heidän toivomaansa valintaan. Toivottavasti ei menisi lapsi vähitellen pesuveden mukana...

On aivan selvää, että esim. Elina Lepomäellä on kannatusta Kokoomusäänestäjien keskuudessa ja nimenomaan kykyä käydä syvällistä linja- ja poliittista keskustelua, missä on paljastunut heikkouksia viime vuosina. Eri asia on, onko suosio (vielä) puolueessa riittävää valintaan tai kokememustausta poliittisesti riittävän luottamustaherättävää. Mutta henkilönä hän ei vaikuta sellaiselta, joka kompastelee itsestäänselviin tai henkilöstä itsestään lähteviin kysymyksiin. Harkimon mahdolliset syyt puheenjohtajuustavotteisiin lienevät henkilökohtaisemmalla tasolla.

Eli kirjeen negatiivinen perussanoma: 'toivottavasti ette harkitse puheenjohtajaedokkuutta tai jos harkitseette, toivottavasti ette kuitenkaan tavoittele sitä'.

Erkki Siponen 27.03.2016 19:05

Kiitokset vain Vesa Kaiteralle kommentista mielipidettäni kohtaan.

Mielipiteissämme oli monia yhteneviä asioita mutta erojakin löytyy.

Vesa Kaitera kirjoittaa : Kokoomus on noin yleisesti ottaen kaikista suurista puolueista vähiten populistinen puolue."

En ymmärrä ollenkaan mihin tällainen näkemys perustuu.

Tulee vain mieleen presidenttivaalit jolloin Tarja Halonen ja Sauli

Niinistö olivat vastakkain, ja Niinistö lanseerasi Kokoomuksen

työväenpuolueeksi.

Kaikki politiikassa mukana olleet tietävät, että Kokoomus on

ollut suurpääoman ja korkeapalkkaisten toimihenkilöiden ns. eliitin

puolue.

Niinistön ja Kokoomuksen tarkoituksena oli tietenkin saada äänestäjiä SDP:n riveistä kokoomukselle.

Tämä Niinistön temppu on johtanut siihen, että tavallisia palkansaajia on siirtynyt Kokoomuksen äänestäjiin.

Tätä jos mitä, voi sanoa populismiksi.

Sairaanhoitajien palkkapuopasta olen samaa mieltä ja olen myös

julkisesti sanonut, että olisin menetellyt kuvaamallasi tavalla jos olisin ollut diktaattori. Olisin antanut sairaanhoitajille jonkinlaisen kuoppakorotuksen, mutta kaikkien muiden olisi pitänyt

tyytyä 0 korotuksiin. Kataisen olisi kuitenkin valtionvarainministerinä pitänyt ymmärtää ettei hänellä ole

valtuuksia puuttua palkka-asioihin. Kataisen toiminta oliki kaikella

tavalla moitittavaa niinkuin toiset politikot sen silloin sanoivat.

Suomen kestävyysvajeella ja Yhdysvaltojen finanssikriisillä ei

ole mitään tekemistä keskenään.

Suomessa oli 2008 ylikuumentunut tilanne. Inflaatio oli heinä-elokuussa 4,7 % ja euribor korot 5.5 %. Tämä näkyy vielä tänä

päivänä Tilastokeskuksen sivuilta. Talous kävi ylikierroksilla.

Yhdysvalloista tullut taantuma todellisuudessa pysäytti euroopan

ja suomen ylikierroksilla pyörivän talouden jolloin inflaatio

tipahti +/-0 %:ttiin ja euriborit tippuivat 0,6 %:ttiin.

Oli toisinsanoen Euroopan ja Suomen onni.

Edellä olevaan viitaten Katainen ja Urpilainen kertoivat kansalaisille hallituksessaan kaiken johtuvan " maailman laajuisesta

finanssikriisistä " ja taantumasta.

Oliko Kataisen ja Urpilaisen puheet Vesa Kaiteran mielestä totta vai tarua/(ts. valehtelua )

Mielestäni Katainen ja Urpilainen valehtelivat kansalaisille tai

sitten he eivät ymmärtäneet itsekään mitä tekivät.

Euroopan finanssikriisi johtuu sikäli Eurosta, että se hämärsi

kansalaisten käsityksen rahan arvosta kun markka muuttui euroksi.

Siirryttäessä markasta euroon palkankorotusten olisi

pitänyt suhteuttaa euroaikaan. Näin ei tehty, vaan korotukset

laskettiin ryöstäytymään käsistä.(Jopa prosenttikorotuksia tehtiin.)

Suomen kestävyysvaje on itseaiheutettu johon Kokoomuksella ja

Kataisella on suuri vastuu.

Kiitokset vielä Unto Hämäläiselle vaivannäöstä ja blokista. Kiitos !

Juha Kaistinen 27.03.2016 20:33

Peitsamon kommentti on ihan hyvä, mutta minusta viimeiset eduskuntakaudet tämä mukaan lukien tahtipuikkoa on pitänyt Timo Soini.

Hänen vyörytyksensä on ollut tehokasta kaksi kautta meni hänen hallitessa julkisuutta. Nykyisen trion valitsi Soini. Hän sai sen mitä halusi. Ja hänen tahdostaaan RKP ja KD jätettiin pois hallituksesta vaikka he olisivat ollleet tarvittavaa liimaa hallitusyhteistyössä.

Risto Virrankoski 27.03.2016 22:20

Alkuperäiseen teemaan viitaten totean, että Eero Lehti teki juuri poliittisen kuolemansynnin.

Ei mulla muuta.

Miika Kurtakko 28.03.2016 0:21

Politiikassa ja bisneksessä pätee yksi yhteinen sääntö: puolueen/firman pitää olla virittynyt äänestäjien/asiakkaiden taajuudelle. Ns. kentän tunnot on tiedettävä, muutoin touhulta putoaa pohja pois. Ja tämä on politiikan perisynti.

Puolueen puheenjohtajalle tämä on erityisen raskauttavaa - siitä seuraa vaalitappioita ja potkut persuksiin. Uskallan väittää, että näin on käynyt Timo Soinille ja Alexander Stubbille. Molemmat ovat eri taajuudella kuin kannattajansa, ja molempia huudetaan vaihtoon. Ja kun tatsi kenttään joskus katoaa, sitä yhteyttä on vaikea saada korjattua. PS ja kokoomus menevät seuraaviin eduskuntavaaleihin uusien puheenjohtajien johdolla.

Kari Peitsamo 28.03.2016 0:28

Olin eilen baarikeikalla Karkkilassa. Näky pääkadun varrella oli lohduton. Kokonainen hylätty kerrostalo ikkunat rikki kivitettyinä, seinässä repaleinen lappu: MYYTÄVÄNÄ. Samoin iso elintarvikekauppa hylättynä kuin pommin jäljiltä vielä viimeiset tarjoustarrat ikkunoissa. Oli kuin olisin tullut Detroitiin. Jos nousu joskus vielä alkaa, se ei enää koske Karkkilaa, sillä Karkkilasta on viety jo kaikki yrittämisen, työllistymisen ja palvelujen mahdollisuudet. Karkkila on jo menetetty. Sitä on myöhäistä enää edes yrittää elvyttää. Eikä Karkkila ole ainoa Karkkila. Sillä Suomi on jo nyt (olen omin silmin keikoilla ympäri maan nähnyt) täynnä Karkkiloita.

Juha Kaistinen 28.03.2016 7:26

Lehti on suorapuheisen miehen maineessa, mutta en oikein voi välttyä ajatukselta, että nyt hän kyllä syyllistyy aika moneen syntiin lausunnossaan.

Jouni Martikainen 28.03.2016 7:38

Unskin viimesin nosto tähän keskusteluun olisi ehkä voinut olla omakin keskustelusäikeensä. ;) Kari Peitsamon kommunismismista kumpuavia kommentteja lukiessa voi toki rivien välistä kuulostaa siltä, että kokokoomuslaisuus sinällään tai ainakin kokoomuksen tavoitemaailma olisivat syntiä, mutta jos nyt kokoomuksen sisäinen valtapeli ei asiana sentään siitäkään näkökulmasta?

Vallantavoittelu ja halu vallassa pysymiseen ovat niin keskeisiä politiikan elementtejä, että jos ne katsotaan synniksi, koko politiikka on syntiä. Kirkasotsaisessa maailmassahan politiikka on yhteisten asioiden ajamista, ja siis vain ja ainoastaan mitä ylevintä työtä.

Piirijohtajien kirje aikaansaa enemmän kysymyksiä, kuin antaa vastauksia:

1. Onko Stubb puolueen kentässä niin heikoilla, että jopa 1. kauden kansanedustajat vastaehdokkaina ovat niin todellinen uhka, että sitä vastaan pitää koota kaaderit kuntoon?

2. Onko kokoomus valtakunnan hallituksen sisällä niin ahtaassa raossa, että puheenjohtaja tarvitsee omien joukkojen viimeisetkin pelimerkit pelikassaansa?

3. Onko olemassa Suunnitelma, jolla puheenjohtaja vaihdetaan hallitusti?

4. Onko heidän analyysinsa, että Stubb on kuitenkin parhaat mahdolliset kasvot, jotka kokoomuksella nyt on paikalle asettaa (kuntavaalit ovat vuoden päästä)?

Unto Hämäläinen 28.03.2016 7:58

Huomenta. Jouni on oikeassa. Kokoomuksen olisi voinut nostaa omaksi aiheekseen, mutta niin olisi voinut nostaa myös Haglundin eroilmoituksen perjantaina. Päädyin perjantaiaamuna siihen, että mennään tämä pääsiäinen yli yhdellä ja samalla teemalla - tapahtuu mitä tapahtuu. Ja tapahtumia on riittänyt. Jos kaupoissa on ollut hyörinää, niin on ollut täällä blogissakin.

Unski

Erkki Siponen 28.03.2016 8:49

Kari Peitsamo kirjoittaa : " Kun Juha Sipilä paljastui Kokoomuksen

kätyriksi, kävi myös selväksi, että koko hallitus (ja Suomi) on

vaalikauden loppuun Kokoomuksen panttivankina."

Kari Peitsamo kuuluu tietääkseni ajatuksiltaan Keskustalaisiin ja

tällainen puolueen puheenjohtajaan kohdistuva kritiikki on kyllä

todella kaukaa haettu.

On mielestäni suorastaan ala-arvoista panettelua sekä

koko Keskustalaista ajattelua, että ennenkaikkea nykyistä pääministeriä ja istuvaa puheenjohtajaa Juha Sipilää kohtaan

nimittää häntä jonkin puolueen kätyriksi.

Juha Sipilä on pannut itsensä likoon Suomen ja suomalaisten

hyväksi. Tähän häntä ei ole kukaan pakottanut, vaan niin uskon,

että Juha Sipilän velvollisuuden tunto maatamme kohtaan ja usko omaan osaamiseen on ollut se voimavara, joka on kannustanut häntä

uskomaan, että " tästäkin selvitään."

Jo ennen eduskuntavaaleja, kun seurasin eduskuntavaaliehdokkaiden

mielipiteitä itselleni erottui joukosta selkeästi yksi ylitse

muiden jolla olisi mielestäni mahdollisuus nostaa Suomi ylös

siitä alennustilasta jossa edelleen olemme.

Hän oli Juha Sipilä.

Uskoni Juha Sipilän osaamiseen ei ole hiipunut, vaan on vahvistunut.

Toivoisin, että me kaikki suomalaiset, nyt viimeinkin tunnustaisimme

taloutemme tosiasiat ja asettuisimme tukemaan Juha Sipilää ja maan

hallitusta siinä tehtävässä johon olemme demokraattisesti heidät

valinneet.

Uskoen pääministeri Juha Sipilän sanoihin : "Tästäkin selvitään. "

Vesa Kaitera 28.03.2016 10:00

En ollut täysin yllättynyt kokoomusvaikuttajien avoimesta kirjeestä, jonka perusteet ymmärrän, mutta jota pidän silti hieman outona ilmiönä.

Jouni Martikainen kysyi:"1. Onko Stubb puolueen kentässä niin heikoilla, että jopa 1. kauden kansanedustajat vastaehdokkaina ovat niin todellinen uhka, että sitä vastaan pitää koota kaaderit kuntoon?"

Ei ole. Kyllä yleinen mieliala Kokoomuksen kentällä on se, etä Stubb saa helposti jatkokauden. Kokoomuksen Vaasan, Pirkanmaan ja Keski-Suomen piireillä oli hiljattain järjestösymposium, jossa kritiikkiä Stubbia vastaan esitettiin sangen vähän, vaikka Kokoomuksen toimintaan muuten ei oltu kaikilta osin tyytyväisiä. Kokoomuksen uusi puoluesihteri lupasi uudistuksia varsin pikaisella aikataululla koskien Kokoomuksen järjestökenttää ja tiedottamista.

Jouni Martikainen: "2. Onko kokoomus valtakunnan hallituksen sisällä niin ahtaassa raossa, että puheenjohtaja tarvitsee omien joukkojen viimeisetkin pelimerkit pelikassaansa?"

Tuossa voi olla jonkinverran perää. Esimerkiksi SoTen rahoituksesta on kytenyt melkoinen riita Kokoomuksen ja Keskustan välillä jo pitkään, ja hallitus voi hyvinkin kaatua siihen riitaan. Kokoomuksella ei olisi oiken varaa siihen, että osa sen porukasta pelaa palloa omaan maaliin.

Jouni Martikainen: "3. Onko olemassa Suunnitelma, jolla puheenjohtaja vaihdetaan hallitusti?"

Ei ainakaan tähän seuraavaan puoluekokoukseen ole ollut sellaista tekeillä. Mutta vuoden 2018 puoluekokukseen sellainen saattaa syntyä riippuen siitä, kuin Kokoomus hallituksessa pärjää ja mitä konkreettista Stubb saa sitä ennen aikaiseksi. Minusta tuntuu, että melkoinen osa Kokoomuksen kentästä on sitä mieltä, että Stubb saa ensin kyntää kyisen pellon, ja sitten katsotaan tilannetta uudelleen.

Jouni Martikainen: "4. Onko heidän analyysinsa, että Stubb on kuitenkin parhaat mahdolliset kasvot, jotka kokoomuksella nyt on paikalle asettaa (kuntavaalit ovat vuoden päästä)?"

Jos katsotaan, ketkä mahdollisesti olisivat asettumassa ehdolle pj-vaalisa eli Harkimo ja Lepomäki, niin näiden kummankaan poliittinen kokemus ja saavutukset eivät ole sellaisia, että he olisivat kauhean uskottavia puheenjohtajaehdokkaita - vielä.

Kuntavaalit eivät mielestäni näyttele tässä kovin suurta roolia, mutta vuoden 2019 eduskuntavalit ovat Kokoomukselle se varsinainen Tuomin päivä tai hillotolppa, miten nyt asiaa lähestyy. Petteri Orpo olisi saattanut pystyä voittamaan Alexander Stubbin jo ensi kesän puoluekokouksesa. Kahden vuoden päästä hän voi hyvinkin asettua pj-ehdokkaaksi ja voittaa vaalin. Hän olisi silloin "uusi" kasvo Kokoomuksen puheenjohtajana. Jos hänet olsi valittu jo 2016, niin hänen kasvonsa olisivat jo ehtineet poliittisesti kulua.

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin mitään kovin kummoista pj-vaalia ei Kokoomuksessa tulla nyt käymään, vaan Stubb valitaan joko yksimielisesti tai sitten joku käy kunnialla kaatumaan hänen vastaehdokkaanaan. Miksi sitten kokoomusvaikuttajat kirjoittivat tuon "jäitä hattuun pj-ehdokaat"-kirjeen? Tässä on ollut havaittavissa se, että Kokoomuksen kenttä on ollut varsin turhautunut siihen, että hallituksen kaavailemat uudistukset etenevät kovin hitaasti. Jokseenkin kaikilta Kokoomuksen äänestäjiltä ollaan leikkaamassa jotakin etuisuutta tai nostamassa jotakin maksua. Tämäkin aiheuttaa kritiikkiä. Kokoomuksen entinen puoluesihteeri ei nyt ihan onnistunut tehtävässään. Ja osalle Kokoomuksen kenttää edellisen puoluekokouksen pj-vaali on aiheuttanut näköjään pysyvän trauman. Nämä kaikki tekijät yhdessä voivat aiheuttaa sen, että Hjallis Harkimokin poliittisen kokemuksensa vähäisyydestä huolimatta saattaisi kerätä hyvinkin suuren äänimäärän Stubbin vastaehdokkaana, ja tätä ilmeisesti kokoomusvaikuttajt pelkäävät. Eivät kuitenkaan sitä, että Stubb häviäisi.

Vaikka sympatisoinkin kirjen kirjoittajia, niin minusta kansanvaltaiseen yhteiskuntaan kuuluu se, että istuvalle puheenjohtajalle saa asettua haastajaksi ja että sen voi tehdä riittävän ajoissa. Tässä tapauksessa ilmeisesti huhtikuun aikana. Jos kilpailevia ehdokkaita ilmaantuu, niin sitten minusta voitaisiin järjestää pj-ehdokaskiertue useine tilaisuuksineen.

Stubbin kannalta tämä olisi tietenkin käytännössä hieman hankalaa, koska valtiovarainministerinä hän on varsin työllistetty persoona. Lisäksi hän istuvana puheenjohtajana ja ministerinä joutuisi ottamaan vastuun kaikista oman hallituksensa ja Sipilän hallituksen virheistä, joita on melkoisesti. Hän olisi kritiikille vallan mainio maali. Tämnöisen ehdokaskiertueen välttäminen lieneekin yksi keskeisistä kirjeen kirjoittajien tavoitteista. Kokoomuksellahan on ollut tämmöisiä kietueita sekä 2004 että 2014, mutta silloin istuva puheenjohtaja ei ollut hakemassa jatkokautta, vaan puheenjohtajuus oli aidosti auki.

Tässä on koko Stubbin puheenjohtajakauden aikana kuultu joidenkin yksittäisten rivikokoomuslaisten itkupotkuraivareita Stubbin tekemisistä ja tekemättä jätämisistä. Alexin tyyli tehdä politiikkaa ja hoitaa viestintäänsä poikkeavat kaikista aiemmista Kokoomuksen puheenjohtajista, ja tämä on aiheuttanut josain määrin ongelmia. Kirjeen kirjoittajat edustavat Kokoomuksen valtaapitäviä kautta koko maan. He toteavat aika yksiselitteisesti, että on aika koota rivit. En usko, että likikään kaikki heitä olvat intomielisiä Stubbin kannattajia, mutta tässä tilanteessa heistä palloa ei tulisi pelata omaan maaliin.

Lopuksi sananen Erkki Siposelle. Olen ollut nyt Kokoomuksen jäsen reilut 44 vuotta, ja uskon tuntevani puolueeni sangen hyvin. Kokoomuksella on pitkä antipopulistinen historia ja puolue on hyvin ylpeä siitä. Tästä huolimatta Kokoomus on joskus tehnyt aika populistisiakin ratkaisuja, ja jotkut Kokoomuksen edustajista ovat esiintyneet hyvinkin populistisesti. Populismi ei siis ole täysin vierasta Kokoomuksessa, mutta meillä sitä yritetään koko ajan panna aisoihin. Meidän keskuudessamme sillä on vahva kielteinen arvolataus. Keskustassa, SDP:ssä ja etenkin PS:ssa on tämän asian suhteen toisenlainen perusviritys.

Kari Peitsamo 28.03.2016 10:50

Erkki Siponen & co. Ymmärrän närkästymisenne, kun kutsun Juha Sipilää Kokoomuksen kätyriksi. Mutta muuhun johtopäätökseen en voinut hallitusneuvottelujen jälkeen tulla, kun koko keskustan alkiolainen agenda, ns. köyhän asia siis, lensi ensimmäisenä romukoppaan. Kommunistina en muuta johtopäätöstä voinut Sipilän linjasta tehdä, enkä voi vieläkään. Paavo Väyrysen tuska lienee samaa perua. Siksi hän teki epätoivoisen irtioton Sipilän kaappaamaan Keskustaan. Mutta Väyrysen peli on nyt pelattu. Vain tuo tuska jäi. Minusta tuntuu, että ymmärrän Väyrystä. Suomen tilaa seuratessani tunnen uskoakseni juuri tuon saman tuskan.

Jari J. Marjanen 28.03.2016 11:11

Erkki Siponen käytti edellä tunnepitoisen puheenvuoron Sipilän ja Keskustan puolesta. Kari Peitsamo on tietääkseni vasemmistoliittolainen ja tuo sen avoimesti esille (saa tarvittaessa oikaista). Pidin itsekin Sipilää ennen vaaleja keskustalaiseksi jonkin verran tavallista tuoreempana kasvona, mutta vaikka hän henkilönä onkin ollut melko väritön ja asiakeskeinen, niin olen yhä sillä kannalla, että hän joutui liian suuriin saappaisiin vailla aiempaa ministerikokemusta, ja Keskustan politiikka on yhä kotiinpäinvetoa puolueen kannatusalueitten hyväksi - Itä- ja Pohjois-Suomeen voidaan tietenkin siirtää varoja, mutta kannettu vesi ei pysy kaivossa, ja jos (toivottavasti kun) nousu joskus alkaa, niin avainasemassa ovat todennäköisesti pääkaupunkiseutu ja muu Uusimaa taikka ainakin Länsi- ja Etelä-Suomi.

Ajat ovat vaikeat, ja jokaista hallituskokoonpanoa arvosteltaisiin näissä oloissa - mutta silti: suomalainen ymmärtää kyllä, että vyötä on tarvittaessa kiristettävä, kunhan vain se kohdistuu tasapuolisesti kaikkiin; no, eivät kaikki ammattiliitotkaan ole sitä ymmärtäneet, mutta Kokoomus on suosinut (toki johdonmukaisesti) rikkaita ja Keskusta (agraaripuolueen perinteille uskollisena) siis maaseutua sekä PS rikkonut melkein kaikki vaalilupauksensa.

Vielä politiikan synneistä puheen ollen: yhdyn Teemu Männynsalon lausumaan, että "[k]okoomusvaikuttajien myötäkirje puheenjohtajan puolesta on tyylivirhe, koska se alleviivaa sitä, ettei luoteta siihen, että aidot, tasapuoliset ja tavanomaiset menettelytavat riit[t]äisivät heidän toivomaansa valintaan". Puheenjohtajien ja kumppanien kirje vahvistaa kuvaa Kokoomuksesta autoritaarisena puolueena, ja kirje saattaa jopa kääntyä allekirjoittajiensa esittämää tarkoitusta vastaan. Tuollaiset kirjelmät ovat siis "synti".

Viime hetken täydennys: Peitsamon viesti tuli tuohon väliin viimeistellessäni tätä tekstiä, ja hän siis näyttää tunnustautuvan ihan perinteiseksi kommunistiksi. Näinä aikoina siihen tarvitaan vakaata uskoa.

Pekka Turunen 28.03.2016 12:09

Kari Peitsamo on tuskissaan Suomen tilasta. Siihen voi yhtyä, vaikka kaikkia suomalaisia taloudellinen epävarmuus ei vielä kovin pahasti ahdistakaan. Sen sijaan tilanneanalyysistä olen eri mieltä. Nykyhallitus ei tätä tilannetta ole luonut, vaan yrittää päinvastoin korjata ongelmaa. Korjauskeinoista voi toki olla eri mieltä, mutta se kannattaisi kaikkien hyväksyä, että kivuliaita ne keinot joka tapauksessa ovat, ellei sitten pelastajaksi ilmaannu jotain Nokia-ilmiötä.

Hallitus siis tekee omista ideologisista lähtökohdistaan epäilemättä parhaansa. Miten se sujuu? Tehdäänpä sivullisen harrastelijan tilannearvio.

Perussuomalaisilla lienee vaikeinta, sillä gallupkannatus on pudonnut pahasti. Toisaalta Timo Soinin asema puolueessa on vahva, ja ainakin toistaiseksi hän on onnistunut pitämään joukot hallinnassa. Lisäksi uskon, että pahin pudotus on jo koettu ja tästä eteenpäin aukeavat mahdollisuudet parantaa tilannetta.

Juha Sipilän uskon vilpittömästi ja jossain määrin jopa epäpoliittisesti pyrkivän Suomen pelastamiseen. Tehtävä on vielä pahasti kesken, ja vasta aika näyttää miten käy. Hallitus on kärsinyt aika lailla kolhuja, mutta ainakin toistaiseksi juna etenee. Keskustan kannatus ei ole kärsinyt niin pahasti, että puolueväki olisi vielä kadottanut uskoaan, Paavo Väyrystä lukuun ottamatta, mutta Väyrysellä on toki myös oma peli käynnissä. Jonkin verran Sipilä on menettänyt kirkasotsaista imagoaan, esimerkiksi Sote-väännössä, mutta ei sentään kokonaan.

Kokoomuksen kenttäväelle tilanteen luulisi olevan helpoin, sillä talouspoliittisesta tilanteesta johtuen hallituksen politiikassa on kovin kokoomuslaisia piirteitä. Siksi onkin yllättävää, että puheenjohtajapeli on käynnistynyt juuri kokoomuksessa. Itse olin aikoinaan yllättynyt, kun puolue valitsi puheenjohtajakseen Alexander Stubbin, vaikka tarjolla olisi ollut Jan Vapaavuoren kaltainen osaaja. Olen Vapaavuoren kanssa monestakin asiasta eri mieltä, mutta arvostan häntä poliitikkona. Toki Stubbissakin on hyvät puolensa. Lepomäen poliittista osaamista en tunne kovin hyvin ja Harkimo on minulle poliitikkona täysin tuntematon tapaus.

Hallituspuolueet tietysti toivovat, että taloudellinen tilanne alkaisi kohentua ennen seuraavia vaaleja. Niiden olisi silloin paljon mukavampi käydä vaalitaistoon. Oppositiohan lähinnä keräilee helppoja irtopisteitä ja odottaa hedelmien kypsymistä.

Marita Salenius 28.03.2016 12:30

Puolueiden puheenjohtajien vaihtoviikot ovat nykyään aika usein, tai ainakin halukkuus vaihtoihin on lisääntynyt. En nyt kyllä käsitä, mistä kumpuaa tämä Stubbin vaihtamisen mieliala.

Kun aikoinaan täällä blogissa kirjoittelimme kokoomuksen puheenjohtajakisasta ja itse sivullisena liputin Risikon puolesta, niin silloinen Stubb on mielestäni muuttunut. On annettava tunnustus hänen sopeutumiskyvylleen - laskelmoitua tai ei.

Sitä en tiedä, paljonko Stubb juoksentelee muilla, kuin valtion asioilla, mutta kokonaiskuva hänestä on tällä hetkellä myönteinen. Stubbin ansioksi on myös luettava selkeäpuheisuus, joka ei ole mikään pikku juttu puolueen puheenjohtajan kohdalla. Ei hän nyt Riitta Uosukaisen tasolle yllä, mutta voin lukea hänet niihin poliitikkoihin, joiden puhetta ymmärtää; siis pystyy sujuvasti kuuntelemaan.

Jos hallituksessa olosta johtuvista "ongelmista" tehdään puheenjohtajakysymys, niin mitä järkeä minkään puolueen ylipäätään sitten on hallitukseen edes mennä. Vai niinkö pitäisi toimia, että heti ensimmäisen - "ei meidän ajama asia" - kiperyyden kohdalla lähdetään hallituksesta ja puolue pelastuu.

Vai johtuuko tämäkin asia vain tästä politiikkamme yksipuolistumisesta: tärkeintä miltä jokin näyttää. Niin ja vastuu on taas sillä kuulijalla/äänestäjällä.

Pentti Kangasluoma 28.03.2016 12:35

Suomessa on suuri julkinen sektori, kuinka suuri suhteessa muihin maihin, sitä on vähän epäselvästi selitetty. Ei ole vaikea lyötää yrittäjätaustaista kokoomuslaista, tai keskustaa äänestävää jotka uskovat että sosiaaliturva on meillä liian hyvä. Ikäänkuin muissa maissa ei olisi sosiaaliturvaa.

Suuri julkinen sektori, paljon väkeä töissä. Keskusta, kokoomus, SDP, ovat saaneet sijoittettua omaa väkeä kuntiin, valtiolle. Kun näitä sektoreita supistetaan se koskeen isojen puolueiden äänestäjien etuihin.

Eero Lehti saa vastakaikua yrittäjistä jotka ovat vähällä koulupohjalla. He ovat kokeneet mielestään viranomaisten mielivaltaa, nyt kohtaavat rajojen yli tulevan kilpailun. Klubi-illoissa kaikuu: Meillä on aivan liikaa virkamiehiä. Heillä on tullut töissä oikeasti hiki.

Stubb vetoaa julkishallinnon koulutettuun väkeen. Sari Sairaanhoitaja,

opettajiin, yliopistolla on kannattajia. He ovat tottuneet turvallisiin työsuhteisiin. Lyhyt lomautus on ollut järkytys. Stubb joutuu heitä paimentamaan, pysymään laumassa. Hiki tulee kuntosalilla, tanssiessa.

Siinä näiden miesten linjojen ero, Vapaavuori on maanläheisempi.

Piispa Eero Lehtinen, pappi jolla oli ase kädessä Taipaleenjoella 1939.

Rakensi taloa, muurari ei ollut tyytyväinen laastiin. Piispa puuskahti:

Mikä tässä vikana? - Herra piispa, siitä puuttuu hiki, vasemmistolainen

kunnanvaltuutettu napsautti.

Toivo Kärki varmaan käytti samaa metodia, ehkä Ilpo Kokkila, Antti Herlin,

ja Mauno Koivisto.

I-C Björklund 28.03.2016 14:49

Näkyy kuluneina päivinä olleen suotuisat perässähiihtokelit. Tässä vielä kommentti loppumetreiltä. Kuten nykymeno osoittaa, politiikan vakiosynti on sulkea silmät päätösten lopullisilta seurauksilta. Valtiovarainministeriön virkamiesten varoitukset murskaantuvat yhä useammin gallupien alle, kun ennen ”vastuun etiikka” ehkä perinteisemmin on saanut väistyä julistuksellisen moraalin tieltä. Kyösti Salovaara kirjoitti terävästi poliitikkojen ja intellektuellien tekopyhyydestä, mutta monasti kyse lie ihan vilpittömistä uskomuksista. Intellektuellille kun ohjenuoraksi näyttävät riittävän jalot vakaumukselliset tarkoitusperät, meni syteen tai saveen, ja poliitikon puolestaan, vrt. Pontius Pilatus, on pyrittävä noudattamaan ns. kansan tahtoa. Luulenpa, että jokainen someraivon kokenut kunnanvaltuutettukin osaa kuvitella, miltä Juudean maaherrasta tuntui.

Juha Kaistinen 28.03.2016 15:54

Pontius Pilatus oli valtaapitävä, ilmeisen heikko sellainen. Hän oli populisti, joka nöyristeli äänekkäintä kansanosaa. Ilmiö on täyttä totta myös tänä päivänä.

Palaan taas kerran siihen mistä meillä politiikan teko kiikastaa. Henkilövaali, joka korostaa ehdokasta eikä puoluetta ei kerta kaikkiaan toimi. Koska olette kuulleet yhden ehdokkaan omia mielipiteitä läntisissä sivistysvaltioissa?

Vesa Kaitera 28.03.2016 16:14

Marita Salenius kirjoitti: "Puolueiden puheenjohtajien vaihtoviikot ovat nykyään aika usein, tai ainakin halukkuus vaihtoihin on lisääntynyt. En nyt kyllä käsitä, mistä kumpuaa tämä Stubbin vaihtamisen mieliala."

Et varmaan ole ainoa Kokoomuksen ulkopuolinen, joka pyörittelee päätään sille, että Kokoomuksen sisältä toistuvasti viestitetään kriittisiä näkemyksiä Stubbin teoista ja tyylistä hoitaa politiikkaa. On olemassa porukka, tosin pieni mutta aktiivinen, joka ei jätä tilaisuutta käyttämättä Stubbin kampittamiseen. Tähän kuuluu jonkinverran Vapaavuoren tukijoita vuoden 2014 kesältä kuten Eero Lehti ja sitten siihen kuuluu joitakin toimittajia, jotka pyörittävät parhaansa mukaan huhumyllyä siinä toivossa, että Stubb ja sitä myöten Kokoomuskin kompastuisi omiin jalkoihinsa. Ne kokoomuslaiset, jotka ovat tässä ringissä, eivät ole päässeet Kokoomuksen kentän 2014 puoluekokouksesa tekemän pj-vaalin yli. Ja osa ringin jäsenistä ei ole Kokoomuksen sympatisoijia ollenkaan.

Marita Salenius: "Kun aikoinaan täällä blogissa kirjoittelimme kokoomuksen puheenjohtajakisasta ja itse sivullisena liputin Risikon puolesta, niin silloinen Stubb on mielestäni muuttunut. On annettava tunnustus hänen sopeutumiskyvylleen – laskelmoitua tai ei."

Olen tässä samaa mieltä kanssasi: Stubb on puheenjohtajakaudellaan selvästi kehittynyt. Mutta tätä hänen vastustajansa eivät millään tahdo myöntää. Ja he haluavat panna hänen polkunsa poikki, ennenkuin käsitys Stubbin kehittymisestä tavoittaa laajat kansalaispiirit. Stubb on monien Kokoomuksen kilpailijoiden silmissä vaarallinen, sitä ei olisi likikään samassa määrin Vapaavuori eikä ainakaan Harkimo.

Marita Salenius: "Sitä en tiedä, paljonko Stubb juoksentelee muilla, kuin valtion asioilla, mutta kokonaiskuva hänestä on tällä hetkellä myönteinen. Stubbin ansioksi on myös luettava selkeäpuheisuus, joka ei ole mikään pikku juttu puolueen puheenjohtajan kohdalla. Ei hän nyt Riitta Uosukaisen tasolle yllä, mutta voin lukea hänet niihin poliitikkoihin, joiden puhetta ymmärtää; siis pystyy sujuvasti kuuntelemaan."

Tuo pitää paikkansa. Stubbilla on monia vahvuuksia, mutta tällä hetkellä häntä vastustavat voimat niin Kokoomuksen sisällä kuin ulkopuolella haluavat panna hänet vastaamaan kaikista kahden viime halituksen aikaisista virheistä, olivatpa ne hänen syytään tai ei. Stubbia yritetään vetää ristille, ja tätä kokoomusvaikuttajat paheksuvat avoimessa kirjeessään.

Markku Miettinen 28.03.2016 18:40

Vasta Riikasta palanneena voin sanoa, että latvialaisille on tehty poliittista syntiä, "pahoja tekoja". Vieraat sotavoimat ovat jyränneet maan yli vuoronperään. Kaupunki yleiskuvaltaan nyt siisti, keskeiseltä arkkitehtuuriltaan hienompi kuin Helsinki. Johannes -passio soi kirkossa mahtavasti, kansalla osaamista ja sivistystä. Keskimääräinen kk-palkka kuitenkin vain n. 500 e/kk ja keskieläke n. 200-300 e/kk, eläkeläiset kerjäävät pahvimukin kanssa kadun kulmissa, romanialaisilla ei siellä markkinarakoa. Kansa ei missään nimessä niin paljon "huonompaa", että tuollainen ero esim. Suomeen olisi oikeutettu. Mitä on tapahtunut ? KGB:n rakennuksen ohitettuamme kuulimme, että se oli aikanaan maailman korkein rakennus, sieltä näki Siperiaan asti. Latvia tietysti tässä vain esimerkki, vastaavia tapauksiahan löytyy Euroopasta lukuisia.

Suomikin teki syntiä sata vuotta sitten teki, veli nousi veljeä vastaan.

Kun nostamme hieman silmiämme muistamme esim. holokaustin, amerikkalaisten järjettömän Vietnamin sodan, jonka ympäristötuhoista vietnamilaiset maksavat vielä kovaa hintaa sukupolvesta toiseen, on myös Pol Potin kuoleman kentät, jossa ammusten säästämiseksi lapsia hakattiin kuoliaiksi puuta vasten, Kiinan

kulttuurivallankumous jne.

Yleisesti ottaen : suuret vallat, suuret ambitiot, suuret synnit; pienet vallat, pienet pyrkimykset, pienet synnit.

Teemu Männynsalo 28.03.2016 18:50

Voihan olla, että Stubbin taakkana nykyisessä pitkässä poliittisessa kujanjuoksussaan eivät olekaan negatiiviset näytöt, hallintarekisterin valmistelussa tai paikallisen sopimisen lähes totaalisessa laimentumisessa eikä edes kepeä yleistyyli. Negatiivista kertyy aina mukaan.

Kyse voi olla positiivisten näyttöjen vähäisyydestä johtamisen, poliittisten saavutusten ja puolueen kannatuskehityksen osalta. Taitavat painottua tässä torjuntavoittojen puolelle?

En sanoisi, että Stubbin kasvot olisivat kuluneet mutta poliittinen uskottavuus on laskenut matkan varrella. Oma oppositio on pitänyt ääntään kuuluvissa tämän heikkouden vuoksi.

Vaihtoehdot sanelevat myös Kokoomuksessa puheenjohtajan kohtalon: sdp:ssä puheenjohtaja koki kohtalonsa kentän äänen kautta. Keskustassa tuore puheenjohtaja ampui puolueen kannatuksen kohdalleen. Ihmettelisi, jos Kokoomuksessa ei etsittäisi tulevaisuuden vaihtoehtoja. Pitää muistaa esimerkiksi Vapaavuoren näytöt Helsingin asunnottomuuden puolittajana 2007-11 ja Turun telakan pelastajana Kataisen hallituksessa. Harkittu riski voisi sopia myös Kokoomuksen nuutuneelle kannatukselle nykyoloissa? Lepomäki muistuttaisi hieman Sipilän valintaa Keskustassa, jossa imagorasitteista ja kuppikunnista päästiin tuolloin irti kertaheitolla.

Vesa Kaitera 29.03.2016 1:39

Teemu Mäntysalolle totean, että Kokoomuksessa sisäinen oppositio olisi joka tapauksessa pitänyt ääntä, vaikka Stubb olisi tehnyt mitä hyvänsä. Kyseessä on heidän taholtaan hyvin periaatteellinen ja kaikenkattava Stubbin vastustus, eikä sille ole paljon tehtävissä. Mutta tämä joukko on sangen pieni.

Kokoomuksessa ei ole tapana heittää istuvaa puheenjohtajaa pihalle, jos hän yrittää hakea jatkokautta. Monesa muusaa puolueesa on toinen käytäntö, mutta Kokomuksessa ollaan tässä asiassa linjakkaita. Mielestäni on ollut jo muutaman kuukauden ajan selvää, että ainoa henkilö, joka saattaisi voittaa Stubbin tulevassa puoluekokouksessa, on Petteri Orpo, ja toinen ehdokas, joka voisi saada hyvän äänimäärän, on Jan Vapaavuori. Muut ehdokkaina mainitut eivät saisi kovin korkeaa kannatusta puoluekokouksessa, ja koska sekä Orpo että Vapaavuori ovat kieltäytyneet, niin pöytä on petattu Stubbille. On kuitenkin melko todennäköistä, ettei Alex jatka enää kuin yhden tai kaksi kaksivuotista pj-kautta. Uskon, että sen jälkeen hän on suunnistamassa EU-kuvioihin.

Vapaavuoren valinta 2014 kesällä ei kompastunut pätevyyden vaan sopivuuden puutteeseen. Hänen habitustaan pidettiin liian kovana ja töykeänä. Stubb oli häntä helpommin lähestyttävissä. Lepomäellä on useita hyviä ideoita kuten perustilimalli, ja hän saattaisi 2020-luvulla tulla pj-valinnassa kyseeseen, kunhan hän ensin siirtyy muutaman askeleen kohti Kokoomuksen valtavirtaa sieltä kaukaa puolueen oikealta laidalta.

Kari Peitsamo 29.03.2016 2:46

Sananen Alexander Stubbin persoonasta. Urheilullisen hoikka, miltei nälkiintynyt olemus on uuden ihmisen malli, ihmisen, joka on valmistautunut eloonjäämistaisteluun tavalla, joka tulevilla polvilla on kautta maapallon edessään. Katsokaa Pohjois-Korean sotilasparaateja. Siellä näette vastaavia askeesin ja itsekurin koulimia miehiä ja naisia. En yhtään vitsaile. Edessämme ovat erittäin kovat ajat. Tupakansavun keskellä kaljatuoppi edessään kulttuurikuppiloissa joutilaina istuskelevien maailmanparantajien aika on lopullisesti ohi. Tulevaisuudessa käydään armoton eloonjäämistaistelu vain vahvimpien kesken. Onko voittava ideologia markkinatalous, kova kommunismi vai kenties islam, jää nähtäväksi, mutta 7 miljardia ihmistä on jo nyt tämän pallon kapasiteettiin nähden liikaa. Siksi meitä odottaa elämänmuoto ja malli, joka armottomuudessaan on ihmiskunnan historiassa ennen näkemätön. Siksi Kokoomuksenkin kannattaa kaksi kertaa miettiä, ennen kuin vaihtaa puheenjohtajansa pulskempaan tai huonokuntoisempaan. Taistelu eloonjäämisestä on vasta alkanut.

Mauno Rissanen 29.03.2016 8:15

Pidän yllättävänä sitä, että joukko kokoomusjohtajia nousee esiin ja vaatii Stubbille työrauhaa. En ole sisäpiiriläinen enkä siis tiedä,mitä kaikkea puuhastellaan erilaisissa kuplissa, mutta johtajien kuuluisi olla huolestuneita ihan toisista asioista. Huolestuneisuutta tarvittaisiin Kokoomuksen suuresta linjasta.

Vaaleihin Kokoomus lähti toiveidentynnyriohjelmalla. Tilaus olisi ollut viime vaalikauden jäljiltä tiivistetystä "kymmenen kohdan ohjelmasta".

Taloudesta puhuttiin hämärretysti strategisina ratkaisuina. Puuttui selkeä liputus jostakin täsmällismmästä. Seurasin yhtä keskustelua, jossa nostettiin esiin vaatimus miljardin supistuksista budjettiin joka vuosi. Vastaus oli ähkäisy, että se on kovin paljon. Siinä tilanteessa nyt kuitenkin ollaan.

Kuihtuva masseutu suorastaan huusi ohjelmaa tai edes ohjelmallista keskustelua kehityslinjoista kaupunkikehien ulkopuolisia alueita varten. Ei syntynyt.

Kysymystä ruotsin kielen valinnaisuudesta ilmeisesti pidettiin rahvaanomaisena ja populistisena eikä asiaan otettu kantaa. Kuitenkin huomattava joukko kielten opetuksen asiantuntijoita on jo kauan ollut vapaaehtoistamisen kannalla.

Ehkä minulle sanotaan, että tästä pitää nyt olla hiljaa ja keskittyä ajankohtaisiin asioihin. Sanon, että juuri menneen vuoden aika ja aika tästä eteenpäin on juuri sitä aikaa, jolloin tällaiset suuret linjakysymykset olisi pitänyt ottaa esille ja keskusteluttaa kansaa niistä. Politiikan ongelma on, että kansalle kyllä kerrotaan, mitä kellokkaat haluavat ajateltavan. Korvapuolueen rooliin sopisi kuunteleminen; siis: kuunteleminen.

Tämä "strategisuus" näkyy vaalituloksessa. Kuinka monta edustajaa Kokoomuksella on linjan Lahti - Jyväskylä - Rovaniemi itäpuolelta? Entä Oulujärven yläpuolelta? Oikea vastaus ei ole, että eihän siellä ole paljon ihmisiäkään. Tässä olisi pohdiskelun aihetta paljon enemmän kuin kuplien puhkomisessa.

Varmaan johtajapelejäkin käydään jossain. En epäile Vesa Kaiteran sanoja. Mieleeni kuitenkin nousee muistikuva Oslon kisoista vuodelta 1952. Ruotsalaiset lehtimiehet valittivat, että heitä on kielletty syömästä näkkileipaa, ettei ratina häiritsisi Mora-Nisse Karlssoni keskittymistä hiihtämiseen.

Mikä siinä muuten on, että onnistuneet puoluejohtajat ovat Kekkosen jälkeen nousseet monesti muualta kuin Helsingistä? Mikä on maakuntalaisuuden tuoma lisä asioiden hoidon ymmärtämisessä? Maakunnista ovat tulleet Holkeri, Suominen, Niinistö, Katainen, Lipponen, Urpilainen... On maakunnissta tullut tietysti epäonnistuneitakin. Stubb on vielä kirjoittamaton lehti. Aika ja mies näyttävät.

Raimo Suihkonen 29.03.2016 8:46

Arkihuomenta kolleegat! Otin korkeutta ja etäisyyttä mediapaastona täällä

Lapin hangeilla viikon päivät.

Tunti siinä meni lukiessani palstamme jälkeeni laadittuja kommentteja.

Ja sain pääni sekaisin kuin sekakäyttäjä. Myös itse lukeudun -jo puoli vuosisataa median suurkuluttajiin- ja tiedän, että liika on liikaa. Infotulvassa on todella vaikeaa nähdä metsä puilta saati puu metsältä: Entäpä sitten lyhytkestoisen somettajan!

Yksi asia selvisi monipuolisessa , asiallisissa ja useimmiten myös hyvin kirjoitetuissa kolleegakommenteissa: coincidentia oppositorum - asiaoilla ja ilmiöillä on taipumus muuntua vastakohdikseen. Niin välttämätönta kuin hereilläolo onkaan maailmalle, sitä välttämättömämpää on omata tieteellinen paradigma, koeteltu maaimankatsomus ja kyky olla jäämättä kritiikittömyyden tilaan.

Epäilemättä elämme sekaannuksen ja sekoilun aikoja, mutta niin on eletty

ennenkin ja selvitty.

Itse olen esimerkki myös liiallisesta, kaikkiin asioihin puuttuvista besser wissereistä, joiden mieli lähtee lentoon eri spekulaatioihin myös

läheisteni harmiksi, mikäli on uskomista vaimooni.

Goehte muistuttaa mielen hallinnasta ja tyydeyden säilyttämisen tärkeydestä:Minervan pöllö lehahtaa lentoon vasta jumalhämäryyden laskeutuessa! Tervetuloa arki.

Jussi Lähde 29.03.2016 12:03

Jahas, kuntoilustakin ollaan näemmä tekemässä syntiä politiikassa. Onpa surullista.

Olen ollut vuosia huolissani ministerien ajankäytöstä. Heidän allakkansa kertakaikkiaan pursuavat tapahtumia jotka eivät ole tehtävänhoidon kannalta millään lailla mielekkäitä. Oikea kansan parissa liikkuminen on aina arvoksta, seminaarit ja muu seulotun väen seassa liikkuminen ei tätä millään tavoin edusta.

Kuntoilu antaa aikaa ajattelulle, en osaa millään lailla nähdä kuntoilua poliitikolle synniksi. Resoneerauskeskusteluille, lukemiselle ja omalle kirjoittamiselle poliitikoilla on myös aivan liian vähän aikaa - ja nyt tarkoitan kirjoittamisella yli 160 merkin esseitä.

Timo Ahtiainen 29.03.2016 15:36

Kokoomuksen ulostulo on siinä mielessä outo, että kaiken järjen mukaan se on täysin tarpeeton. Kilpailuun ilmoittautuneiden untuvikkopoliitikkojen kannatus tuskin riittää lähellekkään istuvan puheenjohtajan haastamisessa; ne lienevät puhtaasti nosteen hakemista omalle poliittiselle uralle. Toki on mahdollista, että kilpailuun oli tulossa/tulee vielä uusia haastajia, mutta kuka pystyisi aidosti haastamaan Stubbin?

Ketjussa on jo mainittu kaksi ilmeistä nimeä: Vapaavuori ja Orpo. Heidän kieltäytyminen ehdokkuudesta on täysin loogista. Valittavalla puheenjohtajalla on käytännössä vain hävittävää. Kilpailukykysopimuksen kariutuminen pistää hallituksen pyövelin rooliin, ja joka tapauksessa kipeitä leikkauksia täytyy tehdä. Sote-uudistuksen mahdollisesti kaatuessa hallitukselle nauraa hevosetkin. Kuka tällaiseen laivaan haluaisi.

Uskon että sekä Vapaavuori että Orpo kasvavat korkoa vuoden 2018 puoluekokousta varten. Silloin Suomen tilanne ei oletettavasti ole aivan yhtä surkea. Lisäksi vajaan vuoden päässä siintävät eduskuntavaalit pitänevät huolen siitä, että hallitusvastuun rasittama puolue on valmiimpi etsimään uutta puheenjohtajaa. Stubbin, Orpon ja Vapaavuoren välinen kisailu 2018 olisi kyllä kiinnostavaa seurattavaa. Tai no, niin kiinnostavaa kuin kykypuolueen kilpa-brändäys nyt voi olla =)

P.S. En pidä erityisen pahana sitä, että Stubb oli itsekkin lähestynyt piirien puheenjohtajia asian tiimoilta. Onhan se narsistisuudessaan suorastaan noloa, mutta sopii jotenkin Stubbin tyyliin.

Vesa Kaitera 29.03.2016 16:13

Mauno Rissanen kirjoitti: "Kysymystä ruotsin kielen valinnaisuudesta ilmeisesti pidettiin rahvaanomaisena ja populistisena eikä asiaan otettu kantaa. Kuitenkin huomattava joukko kielten opetuksen asiantuntijoita on jo kauan ollut vapaaehtoistamisen kannalla."

Uskon kuitenkin, että ruotsin kielen muuttaminen suomenkielisissä peruskouluissa vaihtoehtoiseksi kieleksi vapaehtoisuuden sijasta saa suhteessa suuremman kannatuksen. Sitä ajava kansalaisaloite lanseeraataan vajaan viikon kuluttua. Aion kerätä sille tukinimiä aivan kuten olin mukana edellisessäkin kansalaisalotteessa, joka oli tähdätty pakkoruotsin poistamiseen.

Timo Ahtiaisen teoria siitä, että Orpo ja Vapaavuori odottavat nyt vain aikaa parempaa pyrkiäkseen sitten myöhemmin Kokoomuksen puheenjohtajaksi, jahka Stubb on ensin kyntänyt kyisen pellon, voi hyvinkin pitää paikkansa. Sitävastoin hänen väitteensä Stubbin narsismista ei pidä paikkaansa. Narsisti ei ole empaattinen, ei tunnusta virheitään eikä koskaan pyydä niitä ainakaan julkisesti anteeksi. Stubb ei täytä noita narsismin ehtoja lainkaan, mutta sekä Paavo Väyrynen että etenkin Donald Trump kyllä täyttävät.

Pekka Turunen 29.03.2016 19:40

Vielä pari hajahuomiota tähän tavattoman runsaana ja monimuotoisena edenneeseen keskusteluun.

Jussi Lähde teki erittäin tärkeän havainnon. Maan johtavilla poliitikoilla pitäisi todellakin olla aikaa, kunnostaan huolehtimisen ohessa, lukea, kirjoittaa ja keskustella. Kokea kulttuuria. Miten he muuten osaisivat johtaa maata viisaasti, laajalla näkemyksellä?

Myös Kari Peitsamon kommentti siitä, että maapallon kestokyky ihmisten määrälle alkaa tulla vastaan, oli osuva. Taistelu tilasta ja resursseista alkaa jo näkyä, ja tilanne taitaa olla pahenemaan päin. Mitä siitä seuraa ihmiselle, Suomelle, maailmalle?

Olen jo aikaisemminkin kiittänyt Vesa Kaiteraa, mutta en malta olla tekemättä siis taas. Hän on johdattanut meidät kaikki tavattoman taitavasti ymmärtämään kokoomuslaista ajattelua, puolueen tavoitteita ja sisäistä peliä. Saisipa täällä samanlaista sisäpiirin ymmärrystä myös muista puolueista!

Erkki Pekola 29.03.2016 19:41

Itsensä tuhoamien, omaan polveen ampumisesta alkaen, lienee niitä tekoja, joita luterilaisuuskaan suvaitsevaisuudestaan huolimatta tuskin pitää hyväksyttävänä.

Jos käsitykseni on oikea, niin Kokoomus on koko rintaman leveydeltä asettunut synnin tielle. Ortodoksien eikä varsinkaan katolilaisten asenteesta minulla ei ole käsitystä.

Ja loppuun opetus: vanha emäntä ei jaksanut pyhäaamuna lähteä kirkkoon, vaan komensi vanhan isännän menemään sinne taloa edustamaan. Isännän palattua tuli kysymys, että mitä se pappi nyt saarnasi? Hetken päästä tuli vastaus että se puhu synnistä.

Emäntä jatko tenttausta ja kysy, että mitä siitä synnistä sano, niin isäntä vastas, että kielsi tekemästä!

Kari Peitsamo 29.03.2016 20:05

Vesa Kaitera. Empatia ja narsismi ovat naistenlehtien termejä, joita valitettavasti on nykyään alettu sovittaa politiikankin kieleen. Jos esim. Urho Kekkosta arvioitaisiin moisilla parametreillä, piirtyisi varmaankin kuva tunteettomasta hirviöstä, suoranaisesta ihmisen irvikuvasta. Politiikan ongelmat Suomessa eivät johdu empatian vaan valtiomieskykyjen puutteesta. Paavo Väyrysessä olisi ollut tarjolla valtiomies, nykyiset johtajat ovat hänen rinnallaan pelkkiä pellejä. On täysin perusteetonta ja loukkaavaa syytellä Väyrystä narsismista. En ole Väyrystä koskaan Duudson-tikkatauluna nähnyt enkä nähnyt Kekkostakaan. Jos politiikkaa tosissaan ja tuloksellisesti tehdään, pitää tuntea asiat. Pelkkä julkkuilu ei riitä.

Kari Peitsamo 29.03.2016 20:58

Väyrysen poliittisesta profiilista vielä. Valt.tri Alpo Rusi avaa tuoreessa kolumnisssaan hätkähdyttäviä näköaloja Suomen ja Venäjän korkean tason taloudellis-poliittisiin yhteyksiin (mainiten nimiltä Esko Ahon ja Paavo Lipposen). Tuntematta yksityiskohtia tarkemmin tulee sivulliselle väistämättä vaikutelma hämärästä pelistä. Paavo Väyrynen ei milloinkaan ole omaa korkeaa poliittista asemaansa käyttänyt moisten pyrkimysten edistämiseen. Joten Väyrysen ongelma on pikemminkin ollut liiankin korkea kuin matala poliittinen moraali. Jääväämällä itsensä niin talouden kuin politiikankin hyvä veli -kerhoista hän on nyt lopulta päätynyt omaan poliittiseen umpikujaansa, ei suinkaan itsekkyytensä vaan epäitsekkyytensä tähden. Väyrynen asetti itselleen standardit, jotka ilman liittolaisia ovat kävivät liian korkeiksi täyttää. Hän jäi yksin. Tässä on koko Paavo Väyrysen poliittisen uran paradoksi.

Pentti Kangasluoma 29.03.2016 21:21

Tämä tapahtui 1950-luvulla, mies lähti markkinoille, vaimo ohjeisti. Tuttuja, sitten käveli vastaan tuttu miäs, sotakaveri. Yhdessä oli pelätty,

nähty nälkää, täit, likaiset vaateet. Oli selvitty kotiin. Tietenkin hankkittiin pullo, ensi yksi.

Nyt lähdet meille, aina puhuttiin että siviilissä tavataan. Nyt lähdet meille. Vähän täydennettiin juomavarastoa ennen paluuta.

Maatilalla emäntä ilahtui, melkein tuttu mies, hänestä oli puhuttu. Hyvää ruokaa, sauna lämpiämään, upseereita haukuttiin, hyviä kehuttiin.

Viimein hiljeni talo, käytiin yöpuulle.

Aurinko nousi, vieras makasi emännän vieressä. -Sus siunakkoon, jo mä yöllä

ajattelin, ompa Heikillä ourot otteet. Emäntä läpsäytti kätensä yhteen.

Miehet olivat vyöryttäneet yhdessä juoksuhautaa, tästäkin selvisivät.

Kokoomuksella on puheenjohtajakisassa ourot otteet

Teemu Männynsalo 29.03.2016 22:25

Mielestäni narsismista ja empatiasta on vaikeaa keskustella poltiikan yhteydessä, vaikeasti ja huonosti nuo käsitteet erottelevat politiikan persoonia. Sen sijaan tuntuu, että joskus on vaikeaa ymmärtää valtavaa huomiohakuisuutta, josta tulee äärimmillään hallitsematonta huomiota tuottavia tilanteita. Siinä huomiohakuisuuden mieltämisessä ja sietämisessä on selvä sukupolviero: ennen se oli Suomessa suorastaan syntiä, nykyisin huomioiduksi tuleminen on some ajan elinehto.

Huomiohakuisuus synnyttää monesti poltiikassa hämmentäviä tilanteita, koska itse politiikka toisaalta elää huomiosta ja suosiosta, toisaalta kammoaa huomiota kuollakseen. Politiikka kun ei tietenkään koskaan halua paljastaa kaikkea kaikille. Jos toimijan taktiikka ja tyyli pettävät, huomio ei kohdennu toivotulla tavalla. Syntyy tyylirikkoa. Asianomainen sitten kiusaantuu tai nauttii pieleen menneestä huomiostaan.

Riitta Skoglund 29.03.2016 22:41

Sytykkeitä on niin moneen suuntaan että pelkkä lukeminen hengästyttää.

Stubb: Aluksi, Kokoomuksen sisäisistä kuvioita tietämättömänä koin noloksi piirijohtajien kirjelmän Stubbin puolesta, ja nyt illan A-studion jälkeen vielä nolommaksi. Millainen johtaja tarvitsee tällaista tukea, kun kisaa ei ole eikä oikein ehdokkaitakaan, ja vaalitkin on käyty?

Stubb sanoi että jokainen saa hyvän mielen kehuista ja tuesta, ja se juuri herättääkin kysymyksiä. Eikö riitä puheenjohtajuus ja vaalien antama mandaatti? Millainen on henkilökohtainen kantokyky? Kun maan ongelmat ovat niin suuria kuin ovat, eikö pitäisi keskittyä olennaiseen eli maan asioihin? Etenkin, kun varteenotettavimmat kilpailijat Orpo ja Vapaavuori ovat kohdaltaan alkuunsa asiallisesti viheltäneet pelin poikki?

Alkutuntemukseni jälkeen pitikin miettiä tarkemmin, ja Suihkosen kommentti yllä kirkasti osaltaan.

Tämmöistä tämä nyt vaan taitaa olla, kuin yhtä galluppia ja kampanjointia koko ajan. "Potilas ei joudaa lepäämään ja toipumaan, jos koko ajan pitää kuumetta mitata" sanoi entinen lääkäri ylihuolehtiville omaisille. Jostain syystä Stubb tarvitsee tukea ja kehuja, joita ilman soisi asemassaan olevan henkilön pärjäävän, ja piirijohtajat ovat sitä sitten tarjonneet.

Kun Kangasluoma kommentoi parisuhdevertauksin, niin kysyn minäkin: Tuntuuko samalta a) jos vaimo pyytää miestään "sano nyt, että rakastat minua" ja mies sanoo "joo, rakastan, rakastan" tai b) mies vaan joku kerta sanoo vaimolle jossain mukavassa yhteydessä "oot sä kyllä mulle niin rakas"?

Mutta ongelma on Kokoomuksen, kyllä he sen ratkaisevat.

Haglund, Urpilainen ym: Kun nuoresta tullaan politiikkaan, paljon ehditään. Julkisen henkilön kaikkea sanomista ja erityisesti motiiveja analysoidaan ja arvaillaan, silloinkin jos sanoma sattuu olemaan sellaisenaan totta. Wallinin, Haglundin, Urpilaisen ja kaikkien muiden lapset ovat lapsia vain kerran; se aika on silloin kun se on, eikä tule koskaan takaisin, ja valita voi vain silloin.

Tottahan sen täytyy olla, että politiikka on (myös) pinnallistunutta ja viihteellistynyttä, ja sen mahdollistaa osaltaan mm yhteiskunnan matala kerrostuneisuus ja sitä myöten kenen tahansa osallisuus, nopea tiedonvälitys, internet ja "matala julkaisukynnys". Vaaditaankin varmaan sitkeyttä ja jääräpäisyyttä, malttia, kypsymistä, aikaa, uskollisuutta omille arvoilleen, ehkä ahneuttakin ja vallanhimoa, ja intohimoa, että jaksaa vaalista toiseen. Mutta jos ei enää ole aitoa halua, niin parempi sanoa ääneen ja antaa tilaa muille.

Enpä tosiaan tunne henkilöitä enkä tiedä mitä mainittujen ihmisten mielessä liikkuu, mutta yleisellä tasolla sanoisin, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin ja eheyden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että säilyttää kosketuksen omiin todellisiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa.

Siitä voisi syntyä sitä resuneeraustakin, julkaistavaksi tai muuten vaan tarpeeseen.

Mauno Rissanen 29.03.2016 23:54

Lueskelin lupaukseni mukaisesti poliittisia syntejä käsitteleviä kannanottoja. Keskustelun puolivälin jälkeen ne syrjäytyivät täysin uusien aiheiden tieltä. Kirjoitukset olivat sillä tavoin kiinnostavia, etä minun oli ruvettava tekemään niistä pientä koostetta saadakseni paremman kuvan kokonaisuudesta.

Näyttää siltä, että pahimpina poliittisina tekoina pidettiin kielellä tehtyjä. Reilusti kymmenkunta kirjoittajaa nosti esille valehtelun eri muodoissaan: väärien kuvien luomisena asioista, populistisena mutkikkaiden asioiden yksinkertaistamisena, toisten poliittisten toimijoiden mustamaalaamisena ja virheellisenä leimaamisena, panetteluana; tekopyhyytenä oli sitten kyse poliittisesta julistajasta tai falskisti filosofoivasta intellektuellista. Yksi kirjoittaja sanoo sarkastisesti, että syntiä on totuuden kertominen kansalle.

Kirjoittajat kiinnittävät huomiota siihen, että vikaa on myös tuollaisen sanoman vataanotossa. On henkistä velttoutta, ei uskalleta tai haluta kuulla totuutta. Mennään kritiikittömästi valtavirran mukana. Ollaan välinpitämättömiä. Suljetaan silmät päätösten seurauksilta.

Ehkä niin viestin lähettäjän kuin vastaanottajan virheeksi yksi kirjoittaja laskee hetkisolidaarisuuden. Mikä viehättävä sana! En ole tätä aikaisemmin kuullut, mutta sitä todellisemmin mielestäni tavoittaa hurahtamisen hetkeksi mukaan johonkin kauniiseen, säälittävään tai jollain tavoin pysähdyttävään mutta vaikeasti autettavaan asiaan. Ja sellaisillakin tätä maailmaa liikutellaan.

Yksi kirjoittajista kiinnittää huomiota siihen, että media, vallan vahtikoira, on myös osallisena. Lehti voi nostaa tai painaa poliitikkoa sen mukaan, onko hän suosikki vai inhokki.

Toisena ryhmänä kirjoituksissa nousee esille luonteenpiirteitä, joista ei pidetä. Niitä ovat itsekkyys, ahneus ja oman edun tavoittelu. Heikkoluonteisuus ei ole suosiossa. Kyytiä saavat takinkääntäjät ja "päätösten ohjautuminen älämölöön mukaan". Peräänkuulutetaan vastuuntuntoa.

Ehkä voisi pitää yllättävänä talouden syntien yksilöimisen puutetta. Talous, sen seuraukset ja johdannaiset leijuvat kuitenkin monissa kannanotoissa raskaana tai raskaimpana ongelmana. Tiivistän lainaamalla: "Kaikki menee päin helvettiä eikä kukaan tiedä miksi."

Sodat ja väkivalta saavat muutaman maininnan. Näiden ryhmien ulkopuolelle jää koko joukko yksilöllisesti vaikeiksi koettuja asioita, joita on vaikea millään tavoin ryhmitellä.

Tällaisessa viidakossa me toimimme. Palaan tehtävänasettelun synti-käsitteeseen. Kristillisen käsityksen mukaan syntiä on se, mikä erottaa meidät Jumalasta. Noilla teoilla sitä siis tehdään. Ehkä en syyllisty hurskasteluun kun sanon: "Armahda meitä."

Pentti Kangasluoma 30.03.2016 8:46

Voi itku, tämä kokoomuskeskustelu A-studiossa. Eero Lehti, kovan bisneksen mies, on mennyt rikki yhdestä kirjeestä. Hän näyttelee marttyyriä, omistaa

lehtiä ja saa tv-aikaa. Eikö istuva puheenjohtaja saa yrittää turvata asemaansa? Sama turha draama, aamu-tv.

Asiasta pitäisi puhua, eli hallituksen päätöksistä. Puoluekokoukseen tulevien edustajien elämänkokemus takaa etteivät he yhdellä kirjeellä ole

taivuteltavissa. Kykypuolue yrittää riman ali vakavassa tilanteessa.

Yksi terveyspäällikkö teki draamaa sitä tunnista kun kelloja siirrettiin tunti eteenpäin. Moni meistä on tehnyt vuorotyötä, keskelä yötä töissä.

Valvonut pikkulasten hoidon aikana, valvonut kun on odottanut murrosikäisiä

kotiin. Kivut pitäneet hereillä, pikku juttu yksi tunti.

Kari Peitsamo 30.03.2016 9:32

"Suomalaiset ovat valmiita etujensa leikkaamiseen" lukee aamun HS:n otsikossa. Jään miettimään, voisiko gallup-tulos olla yhtä hyvin "suomalaiset ovat valmiita kätensä leikkaamiseen". Kun kysymys muotoillaan sopivasti ja tulkitaan lehden otsikkoon vielä sopivan vapaasti, voidaan ilmoittaa, että tässähän ollaan valmiita vaikka maailmanloppuun. Onko se tarpeen, onko se välttämätöntä, onko siitä hyötyä, ovat syventäviä kysymyksiä, joita voitaisiin ehkä miettiä myös. Yksi vain lienee varmaa: suomalaiset ovat lopullisesti sisäistäneet kapitalismin lait. Ilman bisnestä ei ole elämää. Ilman bisnestä ei ole mitään.

Juha Kaistinen 30.03.2016 9:35

Kohtalaista luutaa tarvittaisiin aamutelevisioissa. En tiedä kuka aiheet päättää? Jos toimittajat tekevät ne ihan itse niin he ovat jo omat mielenkiintonsa saaneet toteutettua.

Samat aaltolat, smithit ja muut ramppaavat studiosta toiseen. Heillä ei ole mitään muuta kerrottavaa kuin mikä jo edeltävissä uutisissa ja verkoista on jo moneen kertaan ollut luettavissa, nähtävissä ja kuultavissa.

Samat uutiset kerrasta toiseen yleensä edelliseltä päivältä ovat turhia. NHL:n ja suomalaisten yhden epämääräisen tehopisteen saanti ei todellakaan kiinnosta heitä, joilla on tilaisuus aamulla televisiota pitempään seurata. Kiinnostusta lisäisi, jos näitä keskenkasvuisia edes verotettaisiin Suomeen.

Kari Peitsamo 30.03.2016 9:48

Mutta sitten perimmäisiin kysymyksiin ja kaikkein suurimpiin synteihin. Suomalaiset ovat valmiita etujensa leikkaamiseen -jutussa puhutaan tutkimuksen virhemarginaalista, jonka ilmoitetaan olevan "noin kolme prosenttiyksikköä molempiin suuntiin". Luojan kiitos, ettei enää käytetä eräässä vaiheessa yleistynyttä, kammottavan tärkeilevää ja teennäistä ilmausta "suuntaansa"! Mutta silti, miksi edes tuo kummallinen ja turha "molempiin suuntiin"? Onhan se nyt jumankauta selvä, että molempiin suuntiin. Ilmaus on yhtä kömpelö ja turha kuin jääkiekkoselostaja Antero Karapalon avaus aikoinaan, "Suomi hyökkää kuvaruuduissanne oikealta vasemmalle ja Neuvostoliitto vastaavasti vasemmalta oikealle". Aargh!

Kari Peitsamo 30.03.2016 10:35

Synneistä vielä. Kokoomuksen Eero Lehti jatkaa puoluetoverinsa Alexander Stubbin potkimista nilkkaan (ja vähän ylemmäksikin). Se ei tietenkään ole kivaa, mutta viimeisimmässä kannanotossaan hän on mielestäni oikeassa. Hallituksen salkkujako on väärä. Stubb ei sovi finanssiministeriksi eikä Soini ulkoministeriksi. Suomen sekä talouden että kv-politiikan kannalta hyvin kiikkerässä tilanteessa olisi hallituksen salkkujako pitänyt huolella harkita ja olisi kannattanut puikkoihin kutsua pätevimmät miehet eikä alkaa kikkailemaan ja sekoittelemaan pakkaa ihan vaan sekoittelun ilosta.

Vesa Kaitera 30.03.2016 15:52

Riitta Skoglund kirjoitti. " Jostain syystä Stubb tarvitsee tukea ja kehuja, joita ilman soisi asemassaan olevan henkilön pärjäävän, ja piirijohtajat ovat sitä sitten tarjonneet."

Tässä on ongelmana se, että Stubb kuten Katainenkin ovat Kokoomuksessa sen nykyisen valtavirta-ajattelun edustajia, ja arvokonservatiiveille sekä tiukimmille talouskonservatiiveille he kumpikin ovat lähinnä unelmahöttöpuuroa, joka toimii tulppana "ryhdikkäälle oikeistopolitiikalle". Kataisen aikana tämä joukko joutui olosuhteiden pakosta pitämään mölyt mahassaan, koska Kokoomus menestyi niin hyvin vaaleissa. Ei oikein ollut pohjaa syyllistää Kataista. Sekin tietysti onnistui sen jälkeen, kun Katainen oli luopunut puheenjohtajuudesta. Mutta Stubbin puheenjohtajuusaikana Kokoomuksen kannatus todellakin laski monestakin syystä johtuen, ja se antoi kovan linjan oikeistolle tilaisuuden kaivaa aseensa tyynyn alta. En kiistä, etteikö oikeistosiiven kritiikissä Stubbia kohtaan ole joitakin sinänsä valideja perusteitakin, mutta väitän, että vaikkei Alex olisi tehnyt juurikaan virheitä, niin perusjurnutus häntä kohtaan olisi silti tuossa joukossa varsin vahvaa. Ja tämä kalvaa Stubbia. Hän ei oikein tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta saisi omille teoilleen ymmärtämystä kautta koko kokoomuskentän. Siksi hän ajoittain aidosti kaipaa tukea.

Olli Saarinen 30.03.2016 23:53

Synti on tämmöiselle syntymäviattomalle vieras käsite, mutta mieleen muistui Mauno Koiviston toteamus että politiikassa saa väkisin vamman sielulleen.

Koivisto taisi tarkoittaa, että on pakko yhteistyön vuoksi hyväksyä ratkaisuja, jotka ovat omien ihanteiden ja jopa oman terveen järjen vastaisia. Jos sanoutuu leikistä irti ja heittää lelut menemään, jää vaille vaikutusvaltaa tärkeinä pitämiinsä asioihin.

Teologisesti synti on eroa Jumalasta, mutta politiikassa sen voi määritellä vaikkapa tahalliseksi eroksi totuudesta tai välinpitämättömyydeksi totuudesta. Poliittisten leimakirveiden heittoon syyllistyy myös helposti kuka hyvänsä.

Olen usein pyrkinyt kirjoituksissani puolustamaan heikkoja joskus sellaisia tahoja vastaan, jotka ovat itse kääriytyneet heikon kaapuun jolloin aidosti pulassa oleva jää paljaan taivaan alle. Heikkojen puolustaminen on kuitenkin siten synnillistä, että siinä saa helposti arhinmäkeläisen pyhimyshalon ympärilleen (huom. leimakirves, ei halko!).

Puolustankin menneiden pyhien kunniaksi maan ehkä rikkainta miestä: Antti Herliniä. Yle otsikoi, että Herlin maksaa osingoistaan vain viiden prosentin veron. Tekstistä kävi kuitenkin ilmi, että Herlin maksaa suorista osingoistaan, jotka tulevat omalle tilille, täyden veron. Sen lisäksi Herlinin holding-yhtiöt saavat verottomia osinkoja. Holding-yhtiön varat eivät ole Herlinin välittömässä käytössä, joten otsikko oli virheellinen: kun holding-yhtiö maksaa osingon, menee siitä vero.

Yle teki siis syntiä, kun se antoi väärän todistuksen Antti Herlinin henkilökohtaisesta veronmaksusta. Ehkä toimittajat ajattelivat, että heillä on moraalinen oikeus räimiä rikasta miestä moraalittomasti. Samaan kuoroon yhtyivät heti poliitikot melkein laidasta laitaan.

Kukin meistä voi ostaa osuuden rahastosta, joka ei jaa voitto-osuuksia. Sellaisessa osingot jäävät verotta, vasta osuutta myydessä menee mahdollinen voittovero. Samoin voi kansalainen tehdä PS-talletuksen tai eläkesijoituksen tai kapitalisaatiosopimuksen, joissa kaikissa osinkoveron maksua lykätään minkä ajan sijoitus toimii sijoituksena. Tällainen veroton laari muodostuu myös työeläkerahastoistamme.

Onko verovapaa kuori ylipäätään tarpeen tai oikein on yksi kysymys mutta kun se on laillinen mummon rahasto-osuudesta Antti Herlinin holding-yhtiöön niin eikö Ylen tulisi otsikoida: Eläkeläishenkilö sai verottoman osingon Osuuspankin rahastoon!?

Tässä siis siirsin politiikan yleisimmän synnin, osatotuuksien viljelyn oman agendan kirkastamiseksi ja vastustajien mollaamiseksi Ylen niskoille, minne se kuuluukin koska Yle on eduskunnan väline ja kosiskelee meitä, asiakkaitaan, poliitikkojen tavoin.

Luetuimmat

  1. 1

    Ylen päätoimittajan mukaan ohjaaja Susanna Kuparinen loukkasi Sipilän vaimoa – Kuparinen: ”Järkytyin ihan hirveästi”

  2. 2

    Teillä kulkee kymmeniätuhansia kolariautoja – näin tunnistat kolarikorjatun auton

  3. 3

    Eläkekeskustelussa kytee sukupolvien sota – Katso HS:n laskurista, paljonko kukin ikäpolvi on säästänyt eläkettä ja paljonko sitä on luvassa

  4. 4

    Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen myönsi tehneensä virheen Sipilä-asiassa – Ruben Stiller: ”Ylessä on paljon pelkoa”

  5. 5

    Nainen meni kauneusklinikalle Helsingissä – päätyi öisen autokyydin jälkeen leikattavaksi omakotitaloon Viron Pärnussa

  6. 6

    Lelusalakuljettaja Rami Adhamin menneisyys maahanmuuttajana: metsurina Sallassa, sukeltajana Lohjalla ja esitanssijana juppiravintolassa

  7. 7

    Näytelmä väittää: Juha Sipilä on kova ja osaamaton johtaja, josta media rakensi messiaan

  8. 8

    Lewis Hamilton vinoili Nico Rosbergin lopettamisesta

  9. 9

    Lapsiperheen arki kuihdutti seksielämän ja vei läheisyyden – pelkään parisuhteeni puolesta

  10. 10

    Kymmenien suomalaisten kauneusleikkaukset ovat menneet pieleen – Cheyenne Järvisen rintoihin jäi rujot jäljet

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Nainen meni kauneusklinikalle Helsingissä – päätyi öisen autokyydin jälkeen leikattavaksi omakotitaloon Viron Pärnussa

  2. 2

    Kymmenien suomalaisten kauneusleikkaukset ovat menneet pieleen – Cheyenne Järvisen rintoihin jäi rujot jäljet

  3. 3

    Nico Rosberg lopettaa F1-uransa – ”Olen noussut oman vuoreni – olen huipulla, joten tämä päätös tuntuu oikealta”

  4. 4

    Ylen päätoimittajan mukaan ohjaaja Susanna Kuparinen loukkasi Sipilän vaimoa – Kuparinen: ”Järkytyin ihan hirveästi”

  5. 5

    Susanne Päivärinta ja Jan Andersson kiistävät päätoimittaja Atte Jääskeläisen väitteet: Ylen linjausta perusteltiin ”muilla syillä”, juontajat sanovat

  6. 6

    Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen myönsi tehneensä virheen Sipilä-asiassa – Ruben Stiller: ”Ylessä on paljon pelkoa”

  7. 7

    Puolustusministeri Niinistö sai valtavasti julkisuutta Venäjällä – yhdellä lyhyellä lausahduksella

  8. 8

    Onko Juha Sipilä sairastunut ”pääministeritautiin”?

  9. 9

    Koulukiusaamisen julkinen kuva on vinoutunut – kiusattu on harvoin hylätty kärsijä, kiusaaja harvoin vain kiusaaja

  10. 10

    Natsilippu roikkui opiskelija-asunnon ikkunassa – ”Ei nauti lain suojaa”, sanoo yhdenvertaisuus­valtuutettu

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Susanne Päivärinta ja Jan Andersson kiistävät päätoimittaja Atte Jääskeläisen väitteet: Ylen linjausta perusteltiin ”muilla syillä”, juontajat sanovat

  2. 2

    Nainen meni kauneusklinikalle Helsingissä – päätyi öisen autokyydin jälkeen leikattavaksi omakotitaloon Viron Pärnussa

  3. 3

    Kymmenien suomalaisten kauneusleikkaukset ovat menneet pieleen – Cheyenne Järvisen rintoihin jäi rujot jäljet

  4. 4

    Sanna-Mari Paakki aloitti kampanjan tissien puolesta ja joutui Ylilaudalta nousseen vihakampanjan kohteeksi – ja se kertoo siitä, mikä internetiä nyt riivaa kaikkialla

  5. 5

    Ruben Stiller kertoo HS:lle saamastaan varoituksesta ja Ylen kovista vaatimuksista Sipilä-asiassa: ”Olen hiiri ja minua pelotti”

  6. 6

    Ylen juontaja tenttasi päätoimittajaa suorassa lähetyksessä – ja hukkuu nyt kiittävään palautteeseen

  7. 7

    Miten elämäsi sujuu muihin verrattuna? Lue sinulle räätälöity juttu perheestä, terveydestä, työstä ja onnesta

  8. 8

    Pidimme kaksi viikkoa uutta päiväkirjamaista kalenteria, jota hehkutetaan maailmalla – näin se toimii

  9. 9

    Helsingin kaupunginvaltuusto hylkäsi Guggenheimin taidemuseon äänin 53–32

  10. 10

    Suomalainen on niin etuoikeutettu, että hävettää

  11. Näytä lisää