Perässähiihtäjä

Hallitsevatko ääriryhmät liikaa keskustelua?

Helsinki heräsi tänä aamuna aurinkoon. Kiitos hallituksen linja-keskusteluun osallistuneille. Kommentit hieman rönsyilivät, mutta sehän on sallittua. Joudumme todennäköisesti palaamaan tähän aiheeseen vielä uudestaan myöhemmin keväälle. Tällä viikolla keskustelemme keskustelusta. Huimaa!

Ajatuspaja E2 julkaisi tänään maanantaina teettämänsä mielipidekyselyn suomalaisesta keskustelusta.  Tämä on merkittävä kysely, joka kertonee toisaalta sosiaalisen median keskustelusta ja toisaalta valtamedian keskustelupalstoista. Varsinaisen kyselyn on tehnyt Taloustutkimus Oy.

Ajatuspajan raporttiin voi tutustua tämän linkin takana.

Näin tutkimusraportin tekijät tiivistävät yhteenvedossaan kyselyn tulokset:

"Vaikka puolet suomalaisista on kyllästynyt keskusteluilmapiiriin, selvä enemmistö (71%) suomalaisista on edelleen valmis keskustelemaan eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Toisaalta varmuutta ei ole siitä, ovatko ihmiset halukkaita myös kuuntelemaan ja arvostamaan toisten mielipiteitä.

Innokkuutta keskusteluun eri mieltä olevien kanssa on keskimääräistä enemmän vasemmisto–oikeisto- ja arvokonservatiivi–arvoliberaali-ulottuvuuksien laidoilla. Reunoilta löytyvät myös ne, jotka kokevat oman tietotasonsa politiikasta muita useammin korkeaksi ja ovat muita hanakampia oikomaan väärinkäsityksiä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Tutkimus antaa tukea havainnolle, että erityisen aktiivisia yhteiskunnallisessa keskustelussa ovat poliittiset vastapoolit eli arvokonservatiivit ja arvoliberaalit sekä vasemmisto ja oikeisto.

Kuitenkin vain kuudesosa on erittäin arvoliberaaleiksi (12%) tai erittäin arvokonservatiiveiksi (5%) luokiteltavia ja vain kahdeksasosa erittäin vasemmistolaisiksi (5%) tai erittäin oikeistolaisiksi (7%) luokiteltavia. Suuri yleisö on ikään kuin katsomossa seuraamassa, mitä täysin vastakkaista mieltä olevien välillä tapahtuu. Tulokset antavat viitteitä siitä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole odotettavissa nykyistä levollisempaa vaihetta."

Tutkimusraportin ovat tehneet tutkijat Ville Pitkänen ja Jussi Westinen.  Raporttiin kannattaa tutustua, vaikka se viliseekin numeroita.

Hieman hätkähdin väitettä, että "suuri yleisö" olisi katsomossa. Onko tosiaan niin, että vain ääriryhmät ovat äänessä ja kovinta ääntä pitävät  hallitsevat keskustelua? Täällä Perässähiihtäjän keskustelussa on niin monenlaisten mielipiteiden kirjo jatkuvasti edustettuna, ettei tämä pulma tunnu ollenkaan tutulta.

Mutta tässä on kysymys tärkeästä asiasta, jota sietää pohtia. Mitkä ovat teidän havaintonne? Mitä pitäisi tehdä? Miten keskustelua voitaisiin monipuolistaa ja vetää mukaan eri tavoin ajattelevia, jotta suuri yleisö kiinnostuisi? Vai onko niin, ettei sellaista keinoa olekaan, jolla suurten joukkojen kiinnostus syttyisi?

Mitä se vaatisi nykyisiltä keskusteluareenoilta? Vai pitäisikö perustaa uusia keskusteluareenoita? Jos pitäisi perustaa, niin mitkä tahot sopisivat areenan perustajiksi?

Mietitään tätä porukalla. Siksi Päivän Hyvä Kysymys kuuluu:  Hallitsevatko ääriryhmät liikaa keskustelua?

Päivän siteeraus:

Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen kirjoittaa Suomenmaassa poliittisesta keskustelusta näin:

"Pelko, viha ja oma etu ovat siis tehokkaita aseita politiikassa. Mutta jos näitä aseita käytetään, saamme politiikkaa, jotka hallitsevat pelko, vihan lietsonta ja oman edun tavoittelu. Ja juuri tätä me näemme ja kuulemme tänä päivänä valitettavan paljon.

Sosiaalisessa mediassa on unohdettu käytöstavat. Poliitikoille ja heidän perheilleen syydetään mitä karkeimpia uhkauksia. Huonot käytöstavat ovat levinneet sosiaalisen median törky­pals­toilta julkiseen poliittiseen keskusteluun. Kysymys kuuluu, mistä löydämme vastavoimat tälle kehitykselle?"

43 vastausta artikkeliin "Hallitsevatko ääriryhmät liikaa keskustelua?"

Lasse Reunanen 11.04.2016 16:43

Kyse on enempikin ihmisten kyvykkyydestä toimia keskusteluissa ja

heidän (meidän) ajankäytön resursseista.

Eiväthän kaikki lapsetkaan ala innoissaan harrastamaan urheilua ym.

mikäli oma tulostaso on selvästi keskimääräistä heikompaa.

Kyse ei kuitenkaan ole aina osaamattomuudesta - vaan harrastusten

suuntautumisten eroavuuksista.

Kiinnostusten lisäämiseksi voitaisiin helpottaa osallistumisensa

aloittamisen kynnyksellä olevia esim. antamalla keskusteluun

yhteenvetoina ja tiivistelminä valikoituja rastitustehtäviä,

joita ruksaamalla pääsee "nimellään" aloittamaan keskusteluaan.

Facebook tykkäykset sitä yksinkertaisimmillaan - jota voidaan

monipuolisilla vaihtoehdoilla paremminkin toteuttaa.

Oskar Westerlund 11.04.2016 17:31

Hyvää alkuviikkoa sinnekkin. Asiallinen kysymys ansaitsee asiallisen vastauksen. Näin tällä kertaa. Ehkä joku saa tästä jotakin irti.

Portinvartijoilla on päävastuu siitä kenet nostetaan valokeilaan ja miten paljon tilaa annetaan. Ihan ensiksi kannattaa katsoa peiliin ja sitten miettiä miten itse on mahdollisesti ollut mukana luomassa edellytykset jolla tilanne on kehittynyt nykyiseen muotoon.

Itse uskon vahvasti siihen että portinvartijat eivät jotenkin kykene tai halua löytää niitä joilla on oikein vankka substanssipohja ja kyky pitämään analyyttista ja moniulotteista keskustelua hyvillä kommunikaatiotaidoilla. Mielestäni tämä olisi median kultainen tehtävä. Mutta minulla ei ole sananvaltaa tässä niin saamme luvan jäädä mediaväen armoille.

Rauhallinen, kunnioittava, puhdas, substanssipohjainen syvä keskustelu josta tunteet ovat kaukana on paljon mielekkäämpää seuratavaa älyllisesti kuin muutaman tyhjän ämpärin kolisevaa huutokilpailua. Kommunikaatio on todella vaikea laji johon monella ei oikeasti ole mitään kykyä. Voisivat vain olla hiljaa mutta kuin eivät edes sitä ymmärrä, ja heidät päästetään kaiken lisäksi vielä ääneen. Jälki on sen mukaista.

Osaavia henkilöitä suuren enemmistön keskuudessa kyllä on, mutta he harvemmin päätyvät julkiseen valokeilaan, tai eivät edes tahdo astua esiin koska osaavat asiansa niin hyvin että tietävät miten vähän he oikeasti tietävät aiheesta jossa ovat raudankovia asiantuntijoita.

Palstatilaa annetaan helposti niille joilla jo ennestään on jo jokin julkinen (luultavasti tunteita herättävä) profiili jonka ihmiset tuntevat. Ehkä olettamus on että katsojien on luontevampaa, kiinnostavampaa ja helpompaa seurata tuttua naamaa, jota fanittaa tai inhoaa, kuin jotakin tuntematonta henkilö josta kukaan ei ole koskaan kuullut mitään? Katsojaluvut mahdollisesti? Julkiset henkilöt ovat tietty jokseenkin "sanavalmiita" minkä takia järjestäjien on "helppo" rakentaa debatti-kokonaisuus vastakkainasettelulla. Paljon ääntä ja hälinää saa siitä aikaiseksi. Oivallukset taas jäävät aika vähäisiksi.

Voisitte vaikka televisioida kuuden tai kymmenen tunnin pituisia analyyttisia keskusteluja jossa kaksi tai kolme osaavaa henkilöä porautuu analyyttisesti ja rauhallisesti pikkuhiljaa todella syvälle aiheeseen. Mukaan heitetään kivenkovaa dataa ja statistiikkaa, johon keskustelijat ottavat kantaa asiapohjalla. Jälkeenpäin voi joku aina tehdä 20-30 minuutin yhteenvedon niille joilla ei ole keskittymiskykyä, aikaa, jaksamista tai osaamista olla mukana alusta loppuun. Selittää asiat niin sanotusti selkokielellä.

Mielellään nämä keskustelut tehtäisiin akateemisen tylsästi, koska tyhjät tynnyrit eivät jaksa osallistua sellaiseen kun ei nopeita irtopisteitä kykene ottamaan huttuisilla one-linereilla. Tyhjät tynnyrit näes tippuvat kelkasta alkumetreillä kun osaaminen ei vaan kerta kaikkiaan riitä syvällä tasolla. Yleisö voi vapaasti pitää varjokeskusteluansa siinä sivussa vaikka ihan hutiloiden ja huutaen, mutta substannsihenkilöt pistävät agendan, tarjoavat sisällön, keskustelevat vain keskenään j.n.e. eivätkä paljon reagoi varjokeskusteluun kunnes Q&A tapahtuu joskus kohti loppua (mahdollisesti). Olisi myös hyvä jos moderaattorit eivät olisi totaalisia nynnyjä jotka antavat keskustelijoiden kävellä ylitsensä. Tarvitaan suoraselkäinen rautakansleri, joka tietää aiheesta paljon, pitää tilanteen ruodussa ja joka potkii ihmisiä kylmästi pois keskustelusta jos nämä eivät osaa kunnioittaa kanssakeskustelijoita tai pelata yhteisten keskustelusääntöjen mukaan. Monta kertaa on saanut hävetä silmät päästään kun katsoo huonoa moderontia suomalaisessa keskustelussa. Ei voi kun hämmästellä miten heikkoja moderaattoreita edes päästetään ruutuun.

Julkiset henkilöt ovat usein sanavalmiita, minkä takia varmaan on "laiskaa ja helppoa" rakentaa debatti-kokonaisuus ottamalla valmiita julkiprofiileja mukaan pöydän eri puolille. Osallistujille ei myöskään anneta tarpeeksi aikaa dekonstruktoida ja käsitella argumentteja rationaalisesti ennen kuin moderaattori jo tyrkyttää uutta aihetta kehiin. Ei sellainen ole keskustelua, se on eri toteamien heittämistä edes takaisin ilman yhteenvetoa. Tunnepohjaisesti latautunut nopeatempoinen kiihkeä keskustelu ehkä antaa vauhtipontisen vaikutelman nopealla silmäyksellä ja voi jollekkin olla viihdettä, mutta substanssi on sellaisesta kyllä hyvin kaukana. Ei nyt millään pahalla, mutta vain substanssipohjaisesta rationaalisesta keskustelusta voi oikeasti saada järkeviä oivalluksia ja oppia jotakin. Sellaista ei media tarjoa. Kuuman ilman puhaltaminen tyhjistä tynnyreistä ei tuota mitään muuta kuin kiihtyneitä ihmisiä, joilta on mennyt kaikki kyky keskustella asiallisesti ja rauhallisesti.

Antoisaa viikon jatkoa.

Seppo Mantere 11.04.2016 19:48

"Siksi Päivän Hyvä Kysymys kuuluu: Hallitsevatko ääriryhmät liikaa keskustelua?"

Kyllä häiritsevät. Niinkin korkealla tasolla kuin esim. eduskunnan kyselytunnit ja nyt viimeksi puheenjohtajien yhteinen keskustelutilaisuus TV´ssä, yhdet ja samat henkilöt sekä heidän aisankannattajat rikkovat AINA koko tilaisuuden.

Kun on kahdeksan puheenjohtajaa, niin kaksi riittää siihen, että ei löydy puheenjohtajia, jotka saisivat heidän "aisoihin". Käyttäytymään asiallisesti.

Raimo Suihkonen 11.04.2016 20:26

Hyvä Unski! Ajankohtainen, tärkeä ja mielenkiintoa herättävä tutkimus.

Olen itsekin vasta parin viime vuoden kuluessa aktivoitunut poliittiseen debattiin ja dialogiin.Vaimoni mukaan äänekäs monologini TV:n äärellä on saanut vanhan sotaratsun hirnahtelemaan ja innostumaan-60 luvun loppupuolen maolaisten ja taistolaiskommunistien provosoimiin ja näiden kaltaisiin väittelymittelöihin myös eri harrastuspiireissä. Silloinhan elettiin myös maailmanlaajuista murrosta:Maon punainen kirja, Che Gevara,Biafra,"kolmas maailma", marxilais-leniniläinen kulttuurivyörytys,"reporadia",Lapualaisooppera puhumattakaan meidän

kuuskytlukulaisten sex, drags and rock et roll -sekoiluista.

Silloin alkoi hyvinvointivaltion rakentaminen, nyt alkavan uuden yhteiskunnallisen renessanssin lapsena tulemme näkemään parinkymmenen vuoden kuluessa rakentuvan "uuden uljaan" ja solidaarisemman kansalaisyhteiskunnan.

Tässäkin tutkimuksessa näkyy meidän työelämän rasitteista vapaan rälssin rooli keskustelun virittäjinä, elämänkulun fundeeraajina ja keittiöfilosofeina - yhteishyvänä.

Niin silloin kuin nytkin liikkeelle panevana voimana on ollut kiukku ja ärtymys siitä, että mahtimediassa esiin nostetaan ne kaikkein äänekkäimmät, jolloin muiden "tolkun" kansalaisten käsitykset elämänmenosta sivuutetaan niin kuin silloin -60 ja 70 -lukujen ankeimpina vuosina.Nyt ilahduttaa se, että ehkäpä jo kyllästymiseen asti perään kuuluttamaani jopa surkean tasoiseen yhteiskunnallisen keskustelun tasoon herättäisiin.

Herätys! A -studio, Pressiklubi, "Noin viikon uutiset",YLE -uutiset,HS,yliopistojen ao. laitokset. Suomeen on saatava syntymään uudenlainen keskustelukulttuuri, jossa eivät korostu vain

ääripäät. Jyllands Postenin päätoimittajan sanoin: meidän suomalaisten on otettava toisiltamme enemmän siedätyshoitoa siihen,ettemme niin kovin helposti pahoittaisimme mieltämme toisten

mielipiteistä! Sivistyneessä keskustelussakin elävöittämisen ja kiinnostuksen ylläpitämiseksi voidaan tyylikeinona suorittaa spontaaneja välihuutoja brittien ja Vennamon tapaan.

Itse koen tämän kommentaattoripalstan tällä hetkellä tasokkaana inspiraation lähteenä ja yhtenä arkea ylläpitävistä henkirei-istä

ja rutiineista.Siksi odotan mielenkiinnolla kolleegoiden näkökulmia

annettuun agendaan.

Marita Salenius 11.04.2016 20:49

Monimediaisessa keskustelussa - siinä somessa varsinkin - ihminen kait kokee olevansa julkisuudessa ilman julkisuutta. Eli, että saa sen sanomansa läpi ilman, että tarvitsee pelätä paikallaolijoiden mahdollista negatiivista/erilaista näkemystä, johon pitäisi heti reagoida - perustella sanomansa. Kirjoitetussa viestissä on aina viive, eikä sitä välttämättä moni edes kommentoi tai näe - ellei sitten isomedia sitä jostakin löydä ja tee siitä uutista.

Monelle on tärkeää "huutaa" vaikkei tiedä kuuleeko sitä kukaan - no kaverit ehkä. Sitten mesotaan yhdessä. Nykymallinen vessan seinä! Nuo monet kaveripiirinäkyvyydet rajoittuu samoin ajatteleviin ja helposti siellä sisällä tulee tunne, kuin "meidän porukka" on aina oikeassa. Karmeaa, jos sinne joku erinäkemyksellinen kehtaa mielipiteensä heittää.

Tämähän on varsin mallikas esimerkki moniäänisestä ja onnistuneesta keskustelusta tämä Perässähiihtäjä. Keskustelut pysyvät aina koossa. Vai onko niin, että kirjoittaessa ei ehdi syntyä suuria ylilyöntejä :). Sormet hidastavat ajatuksen vientiä tekstiksi.

Toisaalta, kun meitä on tuppisuiksi haukuttu, niin pitäisikö vaan antaa sanan purkautua, että edes jossakin se v... siis päähänottaminen tulisi ulos, eikä siis tarvittaisi kättä pitempää. Niinhän sanotaan, että hiljaisista vesistä ne kalat kuitenkin löytyvät - hyvässä ja pahassa.

Äärimmäisyydet ovat pieni osa kokonaista hälyä. Lopulta kuitenkin suuri osa pitää mielipiteensä sovinnaisuuksien rajoissa. Onko vaan niin, että puhumisen ja kirjoittamisen taito/taitamattomuus ratkaisee? Moni vaan ei löydä sitä pienemmän riesan tietä, jota pitkin sanomansa saisi kuulluksi.

Keskikoulussa minulla oli äidinkielenopettaja, joka kieliopissa oli vaativa ja pelottava, mutta ainekirjoituksessa ja suullisissa esitelmissä oli kannustava ja oikeudenmukainen. Hän aina korosti sitä, että vaikka sinulla ei suurta sanavarastoa olisikaan, niin käytä kuitenkin järkevästi sitä, mikä sinulla on. "Olipa kerran, mutta ei ole enää". Yksinkertaista ja olemisen viesti selvisi.

Miten lie sitten nyky äidinkielen opetus on tämän somemaailman matkassa pysynyt? Viitteitä on, että vauhtia piisaa ja kolmannen deklinaation sitä ja tätä on vaikea tarjota - siis joillekin. Vaan armas äidinkielemmehän se kuitenkin on keskustelun perusta ja aiheen syvällisyydelläkään ei niin väliä, kunhan puhe on soljuvaa ja nuotti kohdallaan - ääh sitä lisääntyvää narinaa ja loppunousua, joille ei taida äikänopetkaan enää mitään osata tehdä. Onko vaan hyväksyttävä, että kieli muuttuu. Kai se sitten muuttuu somen myötä kirjoitettunakin; samaa narinaa ja nousuaaaa.

Pekka Turunen 11.04.2016 22:33

Hallitsevat. Ääripäiden lisäksi keskusteluja hallitsevat liikaa myös huonot käytöstavat, kuten Timo Laaninen aivan oikein kirjoittaa. Jostain syystä aivan liian monet kuvittelevat, että on jotenkin hienoa olla peräänantamattoman ehdoton ja sättiä tylysti niitä muita, jotka kehtaavat olla eri mieltä.

Olen usein miettinyt sitä miksi some ei osoittautunutkaan niin hienoksi asiaksi kuin olisi voinut toivoa. Lähtökohtahan oli tavattoman tärkeä: tavallisella kansalla oli vihdoinkin kanava saada äänensä vähän laajemmin kuuluviin. Mutta miksi se ääni on liian usein niin ruma? Ehkä kansan ääni on aina ollut sellainen, mutta aikaisemmin en sitä suvaitsevaisuuden kuplaani kuullut? Vai onko kyse vain somen käytöstapojen alkukangertelusta?

Toisaalta myös poliittinen kulttuuri on muuttunut. Nopeus ja nokkeluus voittavat syvällisen pohdiskelun. Pinnallnen räväkkyys hallitsee. Ääri-ilmiöt ja sensaatiot kiehtovat. Tähän lienevät syyllisiä kaikki: kansa, media ja poliitikot. Niinpä näillä samoilla osapuolilla on mahdollisuus myös kääntää kurssia sivistyneempään suuntaan.

Lopuksi täytyy tietysti todeta, että Perässähiihtäjän blogi on ilahduttava esimerkki toisenlaisesta tavasta. Täällä keskustelun sävy pysyy enimmäkseen hyvänä, vaikka kirjoittajat edustavat hyvin erilaisia mielipiteitä. Pidetään tästä kiinni. Toimitaan esimerkkinä muillekin blogeille. Keskustellaan eikä raivota.

Mauno Rissanen 11.04.2016 22:35

Ensimmäiseksi täytyy kysyä, mistä keskustelusta puhutaan. Ovatko mukana sanomalehtien yleisönosastot? Ne näyttävät ainakin joskus olevan kokoelmia aivan äärimmäisistä ajatuksista ilman kosketusta osoitettuun reaalitodellisuuteen. Tai Suomi 24? Pelkkää herjaavaa huutoa ilman minkäänlaista kritiikkiä. Tai internetin epälukuiset Peukutuspiirit, jotka heittävät sujuvaa herjaa havaitsemistaan asioista? Tai eduskuntakeskustelut, joissa kukoistavat tarkoituksellinen väärinkäsittäminen ja nälviminen oheisasioista ja jokseenkin merkityksettömistä yksityiskohdista.

On hyvin helppo uskoa tutkimuksen tulos, että valtaosa ihmisistä on tympääntymyt "keskusteluun", miten se "keskustelu" nyt sitten itse kullekin konkreettistuu.

Ehkä minulle sanotaan, että ei kaikkea pidä ottaa tarkasteluun. Hyväksyn sen ajatuksen, mutta vastaan, että tuollaisten koulutusväylien kautta rakentuu osa keskustelun kuvasta.

On hyvin vaikea sanoa, miten tilannetta pitäisi parantaa. Johtavat poliitikot on saatava televisiossa esiin tasapuolisesti, mutta heidän keskustelunsa menee kovin usein päällekkäin huutamiseksi, poliittisten mantrojen hokemiseksi ja vaikeiden asioiden liian yksinkertaisiksi ratkaisuiksi. Ja heidät on kuitenkin päästettävä ääneen, "demokratian nimissä".

Kaipaan asiantuntevaa, rajalliseen aihealueeseen liittyvää pohdiskelevaa keskustelua. Siihen tarvitaan ehdottomat asiantuntijat, mutta voisi siinä olla mukana korkean tason poliitikkojakin eräänlaisina kommentoijina ja vastaajina. Pääpainon olisi kuitenkin oltava asiantuntijapuheessa.

Ja kuinka vaikeaa tämä onkaan. Ajatelkaapa sitä tilannetta, että asiantuntijajoukko olisi puhumassa viiden sote-alueen puolesta. Ja jos paikalla olisi hallituspuolueiden edustajia, he ketoisivat, että asiantuntijat eivät voi olla oikeassa. Se voisi mennä noin huonosti, mutta voisi se mennä paremminkin

Minun on vaikea uskoa, että ns. suuri yleisö saataisiin suurin joukoin mukaan keskustelemaan. Ihmisillä on itsekritiikki. Moni tuntee tietojensa riittämättömyyden. Hiljaisiksi jäävät helpoimmin ne, joilla on ymmärrys tietojen ja luulojen rajasta. Uskossaan varmat ryhtyvät hanakimmin julistamaan. Ja ihmiset pelkäävät julkisen esiintymisen tuomaa leimautumista.

Äidinkielen ja historian opettajilla olisi todellinen tehtävä julkisen puheen ja kirjoittamisen piirteiden opettamisessa. Pelkään, että se on tähän saakka jäänyt liian paljon syrjään.Eivät mitkään kanavat kyllä riitä suuren yleisön julkituloon, mutta koulutuksessa kriittisyyden tajun herättäminen tuntuisi hyvin tärkeältä.

Pentti Kangasluoma 12.04.2016 8:24

Pitäisi kirjaston hyllyistä kaivaa Yrjö Varpion kirja siitä miten Tuntematon sotilas vastaanotettiin. Mitä kauempana rintamien juoksuhaudoista upseeri oli ollut sitä jyrkemmin hän väitti että kuva suomalaisista sotilaista oli väärä. Kiroilevat, purnaavat, esimiehiä vastustavat, pyhiä arvoja pilkkaavat, eivät he sellaisia olleet.

Kirjan ensimmäiset puolustajat olivat rintamaupseereita, niitä jotka olivat eläneet miesten kanssa yhdessä korsuissa, varikoilla, laivoissa, joukkosidontapaikoila. He joutuivat komentamaan miehiä tehtäviin joissa moni kuoli, haavoittui. Sota on monenlaista sähläämistä, eikä esimiesten käskyt, elämäntavat aina oikeita olleet.

Tuntematon oli sotilaiden somepuhetta. Martin Saarikangas telakoilla,

Ilpo Kokkila rakennuksilla, Matti AlaHuhta komennuksilla, monet metsäpäälliköt, rauhanturvajoukkojen upseerit ovat tottuneet kuulemaan

suoraa puhetta. En tunne naisvaltaisten työpaikkojen kritiikin tasoa.

Julkisen sektorin virkahenkilöt joutuvat kohtaamaan someraivoa. Osin on

kysymys siitä että koulutustason nousu tarkoittaa että niin moni tietää

tai luulee tietävänsä. Digikeinot ovat kaikkien käytössä.

"Mitä tapahtuu todella?" kysyi Pentti Saarikoski 1962 runokirjansa nimessä.

Varsin vähän tiedettiin Suomen ja Neuvostoliiton suhteista, puolueiden saamasta

ulkomaiden rahasta. Globaalissa maailmassa on salaisuutensa, vrt. Panaman paperit.

Unskin kysymykseen vastaus on, kyllä ääripäät hallitsee keskustelua. Mutta jos suhtautuu maltillisesti maahanmuuttajiin, heidän ongemiinsa niin kuuluuko silloin ääripäähän. Suuri osa on meistä on välimaaston ihmisiä, on tärkeä että emme seuraa sivusta keskustelua.

Olen katsellut näitä vanhoja sotilasfarsseja, varusmiehet, kapiaiset kaipaavat,

puhuvat naisista. Yhtään julkilausuttua eroottista kaipuuta ei heillä näytä olevan. Miehet etsii hyviä työihmisiä kumppaniksi. Julkisivun takana tapahtui kaikenlaista.

Niin moni vaikeni kun ääriliikkeet saivat valtaa 1930-luvun Euroopassa.

Sivistyneessä Euroopassa. On tärkeää että kaikkien yhteisöjen maltilliset eivät vaikene.

Miika Kurtakko 12.04.2016 11:03

Kysymys on epäkiinnostava, mutta sen takana olevat oletukset eivät ole. Muuta kuin valtavirran mediaa ovat jo aikaa sitten huomanneet, että ns. konsensustodellisuus on murtumassa. Se tarina, jota valtavirran media varsinkin täällä lännessä kertoo, ei pidäkään kokonaan paikkaansa. Ja kun ihmiset huomaavat tulleensa petetyiksi, he alkavat epäillä ns. virallista tarinaa, joka lehtien sivuilla ja TV-ruuduissa esiintyy. Tätä kyseenalaistamista tapahtuu juurikin ns. ääripäissä, jossa ollaan jo valmiiksi avoimempi toisenlaisille tulkinnoille todellisuudesta.

Ja kun media ei hoida tehtäviään kunnolla ja yritä pureutua syvälle kiinni totuuteen, keskustelu muuttuu faktapohjaisesta emotionaaliseksi älämölöksi, jota siivitetään huutamisella, huonolla suomella ja yhdyssanavirheillä. Ehkä osansa saa myös peruskoulu, jossa tapakasvatus ei ole oppiaineena.

Toinen asiaan vaikuttava ilmiö on aikaamme kuuluva polarisaatio, joka eriyttää ihmiset vahvasti kahteen leiriin: on toisaalta ne ihmiset, jotka hyväksyvät ajatuksen ihmiskunnan yhteisyydestä (= "olemme kaikki samaa ihmiskuntaa"); toisaalla on joukko, joka uskoo olevansa muista erillinen (esim. "me olemme kristittyjä, he ovat muslimeita" tai "me olemme suomalaisia, he ovat arabeja"). Tämä polarisaatiokehitys ruokkii keskustelun intohimon liekkejä. Tässä tullaan ääripääkysymyksen määrittelyihin: toisessa päässä on rakkaus ja toisessa pelko. Myös tässä suhteessa medialla on peiliin katsomisen paikka: pelon ruokkimisesta saa isommat otsikot ja paremmin klikkejä.

Ratkaisu asiaan on keskustelun inklusiivisuus, keskinäinen kunnioitus ja faktapohjaisuus. Nimittely ja syrjiminen ei johda mihinkään. Pelon politiikka pitää lopettaa, ja pelkojen kohteet poistaa. "Pöö, ei ole mitään pelättävää", sanoisi Paavo Lipponen.

Risto Virrankoski 12.04.2016 11:44

Eivät ääripäät keskustele. Ne kilvan esittävät omia mielipiteitään vahvistavia kirjoituksia pääosin toinen toisilleen ja toista ääriäätä ärsyttääkseen. Näin kerätään pisteitä omassa piirissä.

Toisinaan olen näihin ääripäiden kirjoituksiin laittanut mukaan omia koukkujani katsoakseni, onko niillä mitään vaikutusta, responsia edes. Harvoin on, mutta ilo on suuri, jos saa peukutuksia tai jos saa aikaan vastaväitteitä.

Niin kauan on toivoa, kun ihminen ei totaalisesti ole ääripäässä eli kaikkien asioiden osalta. Tällaista henkeä edustivat taistolaiset.

Muistan elävästi kuinka 70-luvun alussa, eli ennen nettiaikaa, pääsin junamatkalla kuulemaan kahden noin parikymppisen nuoren miehen ja heidän keskellään istuneen muutamaa vuotta nuoremman tyttösen keskustelua sosialismin ylivertaisuudesta. Tyttö ei ehkä ollut vielä opinnoissaan riittävän pitkällä, kun lausui lopuksi, että 'kyllä Suomi on kuitenkin paras maa maailmassa'. Tämä yllätti nuoret miehet ja keskustelu katkesi syvään hiljaisuuteen. Tyttöparka tajusi tehneensä pahan virheen ja nopeasti korjasi sen lähes itkunsekaisella äänellä, että 'tietysti Neuvostoliiton jälkeen'. Kyllä minua silloin ahisti. Ja tämä vielä tapahtui Etelä-Pohjanmaalla. Minussa ei ollut miestä puolustaa tyttöä. Annoin ääripäiden voittaa.

Markku Miettinen 12.04.2016 18:00

Elämme niin monenlaisissa todellisuuksissa. Itse en somen keskusteluista enkä ääripäistä juuri mitään tiedä, en twiittaa enkä ole edes facebookissa. Luen aamulla paperisen hesarin, katson netistä iltapäivälehtien uutisotsikot, illalla seuraan ylen ja maikkarin uutiset sekä A-studion, päivän päätteeksi luen jotain kirjaa. Perässähiihtäjä on myönnytykseni somelle, jos tämä nyt sitä on. En ymmärrä, miten jotkut voivat tuntikaupalla seurata jotain keskustelupalstoja, kun oma eläkeläisenkään päivä ei siihen riitä. Tältä kokemuspohjalta oma arvioni mediasta yhdellä sanalla on äärimaltillinen, jopa tylsyyteen asti. Ennen keskusteluun väriä tuoneet puoluelehdet ovat hävinneet, vappumarssit ja -puheet kuihtuneet. Noin viikon uutiset ja Yleleaks useimmiten tarjoavat naurun hörähdyksen kera paljon terävämpää analyysiä kuin "oikeat" esikuvansa.

Poliittisessa keskustelussa kiinnostavia ovat poliitikot, joilla on näkemystä ja joissa on jotain särmää, "ääripäätä", kuten vaikkapa Li Andersson, Osmo Soininvaara, Eero Lehti ja Paavo Väyrynen. Halla-ahokin kuuluisi tuohon listaan, mutta hän näyttää kokeneen henkisen kastraation.

On ehkä paikallaan todeta nimenomaan tässä mediassa, että Aatos Erkosta tehdyn kirjasen mukaan hänen perusprinsiippinsä oli "always confuse the issue". Pakan sotkeminen juuri kun kaikki luulivat tietävänsä kaikesta kaiken oli hänen mielipuuhaansa. Isot jutut tulevat kuitenkin boxin ulkopuolelta, puskista. Oliko se Jaakko Iloniemi, joka totesi Berliinin muurin murtumisesta, että sen olisi voinut ennustaa ainoastaan erittäin heikosti informoitu henkilö.

Pekka Turunen 12.04.2016 19:36

Toisin kuin Miika Kurtakko pidän Perässähiihtäjän kysymystä kiinnostavana. Se on toki samalla myös aika vaikea, miettimään paneva kysymys, joten kommentteja tulee ehkä siksi vähemmän kuin näissä takuuvarmoissa presidenttipeli- tai Paavo Väyrys -aiheissa.

Toisaalta - moitteittensa jälkeen Kurtakko pohtii vallan kiinnostavasti kysymyksen takana olevia oletuksia. Kuten muutkin kirjoittajat. Kurtakko ottaa esimerkiksi maahanmuuton, joka onkin takuuvarma ääriryhmien mellastuskenttä. Mediakriittisyys on aina paikallaan, mutta epäilevätkö ihmiset todella jo meidän yhteisiä länsimaisia arvojamme? Onko vanha kunnon humanismi menettämässä suosiotaan samalla kun itsekkyys valtaa alaa?

Politiikka ei taida enää kuumentaa tunteita samalla tavalla kuin takavuosina, vaikka kyllä tässäkin blogissä näkyy muistumia nuoruusvuosilta silloin kun pohditaan esimerkiksi hallituksen onnistumista.

Eniten minua ihmetyttää, kun sylki lentää ja suu on vaahdossa aiheissa, joissa en itse osaa nähdä mitään kovin tunteita kuohuttavaa. Kuten nyt esimerkiksi ruotsin kielen opiskelun pakollisuus.

Miksi joidenkin on niin vaikea kunnioittaa sitä, että ihmiset voivat olla aivan perustelluista syistä eri mieltä?

Veikko Anttila 12.04.2016 21:10

Miten asiat olivat "ennen vanhaan" ja miten ovat nyt? Ero lienee vain siinä, että nyt kyetään äärimmäisiä mielipiteitä pyörittämään nopeammin esille. Esimerkkinä entisistä ajoista voin mainita, että koulupoikana 1950-luvulla kuulin kiihkoilijan sanovan, että Neuvostoliitossa on kehitetty yhteiskunta, jossa ei tapahdu onnettomuuksia eikä tehdä rikoksia. Rohkenin kyllä mielessäni epäillä, pitääkö paikkansa. 1970-luvulla iso osa kansasta meni sitten taistolaisliikkeen mukaan, mutta valtaosa ei halunnut liittyä suureen naapuriin. Lopulta saatiin kurssia korjatuksi, mutta pitkälle tulleita vaikutuksia silläkin ääriliikkeellä on ollut. Välillä näyttää siltä, ettei vieläkään ole päästy kokonaan irti. Tässä lienee syy, miksi ääriliikkeet ja mielipiteet on hyvä pitää tarkkailussa.

Juha Kaistinen 13.04.2016 7:33

"Maailma muuttuu, Unto",

"Tyhmyydelle minä olen vihainen kuin rakkikoira, mutta viisaus ei ole kaikille annettu".

"Niin sinkoilee miehen aatos; ja ken taitaa viskellä verkkoja sen teille"?

A. Kivi osasi jo yli sataviisikymmentä vuotta sitten arvata oman aikansa ja tulevan sananvapauden position.

Valto Ensio Heikkinen 13.04.2016 10:02

Markku Miettisen kommentti pani minut ajattelamaan samansuuntaisia ja koetan ne tässä muussa, elämälleni tärkeämmässä kiireessä saada myös järkeenkäyvästi julki.

Suomessa itselleni parhaiten hahmoteltavissa olevalla ammattisektorilla eli rakennusalalla on n. 250 000 työntekijää. Väitän, että heistä fyysillisesti raskaimpiin töihin osallistujilla ei riitä panoksia osallistua minkäänmoisiin "some"-keskusteluihin koskaan. Numeroita kun tykätään pyöritellä, niin uskallan sanoa, että osallistujien luku tuosta määrästä on ehkä 5-50 henkilöä. Tai kokonaan pyöreä nolla. Tilastoijien kyselyihin voi joku huvikseen ruksata muunkinlaisia vastauksia.

Mielipiteensä yhteiskunnan tilasta ja maailmanmenosta tämä työllä raskautettu joukko muodostaa enimmäkseen (paikallis)lehtiä lukemalla, uutisia kuuntelemalla ja taukotuvissa jutellen (joka -juttelu- tosin viime aikoina on vähentynyt koska kaikki, nuoremmat ainakin, näpräävät taukojensa aikoina virtuaalihuuhaa-peli- ja musiikkilaitteitaan; ei siis mitään tietopohjaista niistäkään). Kirjoja hyvin harva raskasta työtä tekevä kertoo lukevansa vaikka haluaisikin koska ei pääse ensimmäistä sivua pidemmälle kun nukahtaa. Aniharva jaksaa iltaisin enää tietokoneitakaan avata lukeakseen sieltä yhtään mitään, ehkä pornosivuilla joku pistäytyy nopeiden kuivien verran. Yleensäkin tuntemani alan työntekijät eivät ajatuksiaan julkisesti, ei edes nimimerkillä tule keskustelu- tai mielipidepalstoille kertomaan.

Mitä siis on tämä "suuri yleisö" jonka esimerkiksi pitäisi asiallisiin keskusteluihin osallistua? Mistä suurella yleisöllä on repiä aikaa ajattelulle jota perustellut mielipiteet vaativat kun raskas työ ja kotihommat siihen päälle vievät kaiken ajan ja nukkuakin pitää? Usea ajattelee, että ainoa julkinen mielipiteeni olkoon numero äänestyslipussa silloin tällöin -jos muistan tai viitsin vaivautua. Muut mietteeni ja murheeni mutisen työrukkaseeni tai hukutan perjantaikossuun.

Loppujen lopuksi näyttäisi siltä, että keskustelupalstojen osallistujat ovat vuosia samoja, tai samojen alojen "asiantuntijoita" jotka pystyvät työpisteittensä päätteillä hoitelemaan samanaikaisesti sekä työnsä (ja "työnsä"), että keskustelupalstat (ja "keskustelu"palstat). Lisäksi ovat joihinkin blogeihin "koukuttuneet" vakio-huulenheittäjänimimerkit muunneltuine vitseineen ja "blogiemäntiensä" ja "-isäntiensä" ("-mestareiden") suuntaan nöyrästi kumartelevat vaikka nämä kuinka tuulta taivaasta propagoisivat.

Toimittaja Unto Hämäläiseltä kysyisin käänteismerkityksellisesti: Kun sanot, että kymmeniä vuosia politiikkaa ja sen tekijöitä seuranneena tunnet kohteesi kiemurat kuin omat taskusi, niin riittääkö sinulla panoksia seurata myös tavallisten ihmisten (joista se "suuri yleisö" muodostuu) kiemuraista elämää miten se kulloisenkin politiikanteon jakson kiemuroi omassa arjessaan? Tiedätkö yhtään rakennusmonttujen, taukotupien ja komennusmiesten fyysisesti raskaasta elämästä, ja näiden kaikenlaisissa säissä kahlaavien ajatuksista? Tai että millä tavalla ja millä ajalla he ne ajatuksensa yhteiskunnasta ja sen politiikasta muodostavat? Näetkö oikeasti Suomen ja sen kansan, sen "suuren yleisön" Hangosta Utsjoella kuin näet Paavo Lipposen kengänkärjistä kihtisten nivelten kautta poliittisten pohdintojen hilseyttämään hiusmartoon? Osaatko yhtään kuvitella, millaista olisi se kommentoijien määrä käsitellä jos siitä murto-osakaan yhtä´äkkiä sinun blogiisi tulvisi kertomaan, kuinka maa makaa sen mielestä? Onko sinulla politiikkakavereiden lisäksi yhtään kirvesmieskaveria jonka elämää perheineen voit seurata, että näkisit työhösi kuuluvan ja näin tarkkaan analysoitavissasi olevan politiikan vaikutukset konkreettisesti? Että voisit kääntää tämän poliittisia asioita täynnä olevan työastian joskus nurinkin ja sanoa harkitun kovan sanan joka toimittajan työhösi myös kuuluu?

Lisäksi tilastokysymys: Montako rakennuksilla tai jossakin muussa fyysisesti raskaassa ammatissa olevana tai elämäntyönsä tuiki tavallisena duunarina tehnyttä ilmoittautuu olevansa vakituisena lukijana ja/tai kommentoijana Perässähiihtäjä-blogissa?

Enkä kysymyksilläni tarkoita, että väheksyisin toimistoissaan hikoilevia päätetyöntekijöitä tai muissa ns. päälle päin vain kevyemmiltä vaikuttavissa töissä ahertavia panoksestaan yhteiskunnassa. Mutta esimerkiksi nettikeskusteluihin osallistuminen on niissä ammateissa huomattavasti helpompaa, ja ehkä kuuluvat, ainakin toimittajilla, työnkuvaan jo luonnostaan.

Raimo Suihkonen 13.04.2016 10:26

Edellisestä inspiroituneena nousi ajatelma: vain kyllin viisas oman tyhmyytensä tunnistaa, vaan tyhmä ei omaa tyhmyyttään eikä toisen viisautta, vaikka edellisen varjossa lepäileekin!

Sieltä taustalta löytyy "yin-jang" -kaiken ykseyttä, jungilaista anima-animus nais-miespiirteet meissä jokaisessa ja se dynamiikka,missä asioilla ja ilmiöillä on taipus muuntua vastakohdikseen.

Mediakeskusteluissakin on niin helppoa pitäytyä pelkästään helposti tunnistettavien ääripäiden ympärille eri syistä johtuen, kuten muutamassa kommentissakin on oivallisesti osoitettu.

Siis: eikö tässä käytävässä suomalaisessa tyhmyyden ylistyslaulussa

olekin viimekädessä kysymys hyvinvoinnin tylsistyttämästä laiskuudesta ottaa asioista itse selvää.Itse lukeudun ehdottomasti ainakin jossain määrin tähän joukkoon!

Unto Hämäläinen 13.04.2016 10:49

Valto Ensiolle vastaan lyhyesti näin. Työni on ja on yli kolme vuosikymmentä ollut epätavallista, koska tähän politiikan toimittajan hommaan aikanaan pyrin ja monen sattuman kautta pääsin. Ammatinvalintakysymys siis. Sen jälkeen elämä on mennyt miten on mennyt ja alkaa olla loppupuolella. En millään pysty palaamaan jäljilleni.

Kuulun siihen toimittajasukupolveen, joka ei juuri työssään kerro omasta yksityisestä elämästään. En tee poikkeusta nytkään. Sen verran voin paljastaa, että elän todella hiljaista ja vaatimatonta elämää. En voisi esim. pitää Facebook-palstaa, koska ei olisi mitään kerrottavaa. Kirvesmiehiä on tuttavapiirissä, on pakkokin olla, jotta tulee toimeen. Luulen teitä ymmärtäväni siinä missä muitakin ihmisiä.

Valitan, mutta mitään hohdokasta kerrottavaa ei ole. Ainoa erikoisuus työssäni taitaa olla tämä blogin keskustelupalsta. Vastaavaa ei kenellekään toisella toimittajalla ole. Tästä olen ylpeä ja kiitollinen kommentaattoreille ja lukijoille.

Jatketaan keskustelua!

Unski

Miika Kurtakko 13.04.2016 11:53

Palaan vielä mediaan ja ääripäihin. Esimerkiksi HS antaa merkittävästi palstatilaa EVA:n Matti Apuselle, jota voi monessakin suhteessa pitää ääripään keskustelijana. Mies on kovan oikeistolaisen talouspolitiikan kannattaja, rahaeliitin viestinviejä ja salamyhkäisen Bilderberg-ryhmän toimeenpanevan komitean jäsen. Apusen elitismiin verrattuna joku Jussi Halla-aho on surkea noviisi, jolle ei todellakaan löydy palstatilaa HS:sta. Ovatko Apusen kirjoitukset maksettuja mainoksia? Älyllisesti korkeatasoisia ne eivät ole eikä niiden uutuusarvokaan ole mainittava.

Sattumalta tiedän, kuinka vaikeaa jopa maan eri alojen huippuasiantuntijoiden on saada kirjoituksiaan HS:n seulasta läpi enemmän kuin kaksi kertaa vuodessa, mutta silti Apusen "kolumni" pölähtää läpi kerran kuussa. HS siis antaa auliisti tilaa toiselle ääripäälle, mutta jos Apuselle hakisi vastinparia - ja sitä kautta tasapuolisuutta - tarvittaisiin varmaan joko Esko Seppäsen tai Esko-Juhani Tennilän tyyppinen kovan linjan sosialisti tasapainottamaan tilanne.

Joten yhtenä huomiona Unskin kysymykseen: ei, ääripäät eivät hallitse keskustelua. Vain se oikeanpuoleinen ääripää saa palstatilaa.

Pentti Kangasluoma 13.04.2016 13:34

"Internetissä vetelehtijät", historian mies Teemu Keskisarja Ylen paremman Suomen sarjassa, kutsuu näitä tyyppejä tekemään työnsä edes yhtenä päivänä

viikossa ilman näitä häiriöitä. Koulutettu keskiluokka voi hoitaa työn ohella vaikka mitä. Purkaa vanhoja, solmia uusia suhteita.

Valto Ension tuntemissa ammateissa pitää keskittyä työntekoon. Teemu,

virkistävä älymystöläinen, avoimen korkeakoulun kautta edennyt.Siinä selitys. Tunnen sitä oppimismahdollisuutta.

1970-80 luvulla pystyi kirjoja lukenut saamaan vastakaikua akateemisten

naisten keskuudessa, jos tunsi runoutta. Akateemiset oppineet vuoteessa:

Miten sä niinkuin koet tämän?. Sitten he kertovat tieteellisin termein,

tutkimustuloksiin vedoten tunteistaan. Siitä saisi hyvän sketsin.

Kevät panee minut, harmaapartaisen miehen muistelemaan.

Santahamina, koulutettiin täydennykseksi lähteviä YK-rauhanturvaajia Kyprokselle. Päivällä kuulimme tuvan radiosta, Pauli Nevala keihäskultaa

Tokiossa. Varusmiehet oli ajattu metsään telttoihin, majoituimme punatiilisiin tsaarinajan rakennuksiin, Speden elokuvista tuttuja.

5 kerrossänkyä, eli 10 miestä. Joskus ennen klo 01.00, ikkunan aukeni, ja

viereisen sängyn yläpetin jääkäri tuli sisään kauniin naisen kanssa. Nousi vuoteelle, mitään viettelyä ei tarvittua. Kaikki hereillä, ajattelin että meidän muiden pitäisi laulaa Muistoja Pohjolasta.

Aktin jälkeen pariskunta poistui. Sulhanen ei kertonut kuka morsian oli, mutta kasarmialueella asui. Mitä tapahtuu todella? Kaikkea ei Ensio Siilasvuokaan tiennyt vaikka oli komentajamme

Teemu Männynsalo 13.04.2016 17:30

Mielessä ei ole koskaan käynyt, että Aamulehden entinen päätoimittaja Matti Apunen olisi millään tavoin äärimielipiteen edustaja. Nähdäkseni hän edustaa keskustelijana ja vaikuttajana ainoastaan tervettä markkinataloutta ja on vain joskus todellista sosiaalidemokraattista yhteiskuntaideologiaamme ärsyttävä, vain harkiten provosoiva. Suomessa näytetään poliittisesti elettävän todella siinä määrin sosiaali-ja holhousvaltiossa, että Apusen näkökulma ei ole täysin valtavirtaa vaikka aivan tavallinen, maltillinen ja yhteiskunnan taloudellisista menestystekijöistä pyrkiikin lähtemään. Briteissä tai Yhdysvalloissa, jotka vaikuttavat markkintalousmailta, Apunen olisi käsittääkseni erityisen maltillinen yhteiskunnallinen keskustelija - mutta meillä on ehkä toisin.

Satunnaisia äärimielipiteitä vaarallisempaa on poliittisesti värittynyt tiedonvälitys valtamediassa, esim. Ylen televisiopuolella, jossa hallituksenvastainen tai oppositioääninen näyttää hallitsevalta. Kaikenlaiset pienetkin mielenilmaukset, poliittinen uho tai propagaanda uutisoidaan dramatisoiden ja näkyvyyttä saa herkästi. HS on tämän osalta laajakirjonen, tasapuolinen ja moniääninen: neutraali.

Jouni Pulli 13.04.2016 17:40

Erinomainen kysymys Unskilta, kiitos! Eivät ne ääripäät hallitse sen enempää keskustelupalstoja kuin media on katsonut sopivaksi.

"Tilaisuus luo varkaan" ja nyt on ehkä se some-tilaisuus antaa tulla julkisuuteen suusta jos jonkinmoista soopaa ja kuvata jos jonkinmoisia tapahtumia. Toinen asia on, kuka sallii ja kuka levittää ylilyöntien julkaisemista.

Elämme myös tietynlaista murroskautta ja somen monenlaisten esityskanavien kautta pääsee julkisuuteenkin paljon ei todeksi todennettuja ja kovin vähän etukäteen arvioituja mielipiteitä.

Toisaalta Suomen tilanne alkaa olla niin surkea, että hyvin ymmärrän, että "parku" alkaa olla somessakin melko voimallista. Eli kaipa se "metsän kaiku niin vastaa kuin sille huudetaan". Mieluummmin luen kovaakin keskustelua somessa kuin olisin osana todellisessa yhteiskunnallisessa sekasorrossa, mutta "kyykyttämiselläkin" on rajansa.

Marita Salenius 13.04.2016 20:28

Jäin miettimään tuota Ajatuspajan raporttia ja naisten 34 prosenttia.

Ei varmaankaan kyse ole koulutuksen tasosta sinällään, vaan oletuksesta, että naisen puhuma ei ole verrannollinen miehen puhumaan. Mutta myös sitten tämän korkeasti koulutetun naisen odotukset itsestään - no kyllä vähän muidenkin odotukset heistä - ovat samalla oletus jostakin, jolla tavalla korkeasti koulutetun on toimittava, käyttäydyttävä, puhuttava jne. Säilytä kasvosi.

Naisiin helposti lyödään leimaa jo ulkonäönkin kautta ja uskottavuuden saavuttaminen on todella vaikeaa. Kaiken sorttista akka sitä ja tätä saa usein lukea ja kuullakin. Se, mikä miehissä sanotaan olevan jämäkkyyttä ja osaamista, onkin naisen kohdalla kovaäänistä puoliaanpitämistä! Tietoa olisi, mutta moni nainen ei edes yritä sitä esille tuoda, koska on todella saattanut kokea vähättelyä. "Pitäkää puljunne".

Toki on esimerkkejä siitä, että korkeasti koulutettu nainen tekee itse sen virheen, että sortuu kliseisiin, jopa sievistelyyn, ellei peräti hurskasteluun - tästä hyvä esimerkki on vaikka Emma Karin puhe eduskunnassa viime keskiviikolta. Miksi naiset niin usein sortuvat imelyyksiin?

Politiikan kommentointi on paljolti miesten heiniä. Niin siis paljon ei täällä blogissakaan naisia kommentoimassa vilise. Tämä kyllä on oivallinen harjoittelupaikka. Jopa jokunen mies on joskus minunkin kirjoituksia lukenut ja kommentoinutkin. Siitä kiitos. Toki meikäläinen ei ole se korkeasti koulutettu ja näin ehkä ei ole niitä "estoja" asiansa kertomiselle.

Sitten tuohon Valto Ensio Heikkisen työmäärään ja sen raskauteen liittyvään "kilpa-ajoon" en osallistu, vaikka siinä ajossa en kyllä viimeiseksi jäisi. Mutta siinä olen samaa mieltä,että todellakin joillakin on aikaa ja mahdollisuutta koluta isomminkin median keskustelutarjontaa.

Mauno Rissanen 13.04.2016 21:50

Ääripäät näyttävät pääsevän esiin erilaisilla forumeilla huomattavan hyvin. Samalla ne määrittävät melkoiselta osin, mitä asioita on esillä. Ilmiötä voi tuskin pitää huolestuttavana. Hyvin hoidetuilla palstoilla fanaatikot saavat välillä oikein hyviä vatauksiakin. Enemmän huomiota kiinnittää ns. hiljainen enemmistö.

Kuinka suuri on EVVK-puolue? Se ryhmä joka sanoo esimerkiksi valtion ja etujärjestöjen toimista, että ei voi vähemmän kiinnostaa. Sitä väkeä on varmasti laidasta laitaan. On elämään otteensa menettäneitä mutta on myös tunnollisesti työnsä tekeviä ihmisiä, joille etusijalla on työ,perhe, paikalliset raitiotiehankkeet, jääkiekon loppuottelut, katujen pölyäminen ja hallituksen haukkumisen hymyilevä myötäily kahvitauolla.

EVVK-puolue ei ole aivan yhdentekevä asia.

Kun Hitler nousi valtaan Saksassa, elämäänsä tyytyväiset ja olojen parantumisen kokeneet ummistivat silmänsä ongelmilta. Sitten alkoi tapahtua. Joiltakin todellisuuden puolilta halutaan Venäjälläkin sulkea silmät; Putinillahan menee ihan hyvin. Ja eikö niitä silmiä ole haluttu sulkea Suomessakin yhdessä ja toisessa asiassa.

Suomen tilanteessa on nykyisin jatkuva tilaus hyville, asiantunteville keskusteluille. Monipuolisessa kriittisessä keskustelussa on mahdollisuus päästä hyvin lähelle mutkikkaitakin todellisuuksia - kun tahdotaan.

Tämä ei vielä ratkaise kysymystä, keitä tavoitetaan. Parinkymmenen prosentin ihmisistä sanotaan olevan "hämärässäeläjiä", jotka tavoitetaan vain hihaan tarttumalla. Hyvä julkinen keskustelu poikii todennäköisesti jatkopuheita kahvipöytiin, ja voipa joku nyhjäistä naapuria hihastakin. Antaa se ajattelulle pohjaa ihan eri tavalla kuin äärimielipiteiden välillä singahtelu.

Vaan miksi sanon "nykyisin". Hyvää keskustelua ei ole koskaan liian paljon.

Kyösti Salovaara 13.04.2016 23:53

Ei se ole ongelma että "ääripäät" (= kansan tollot vs intellektuellit) ovat eri mieltä, vaan se että ns. intellektuellit eivät keskustele (= eivät esitä erilaisia mielipiteitä) vaan ovat pelkkiä konformisteja keskenään, tovereita "valtaa" vastaan.

Tällä tarkoitan sitä, että älymystö on ikään kuin yhtä mieltä "kansaa" vastaan. Kansa ei ole koskaan oikeassa, älymystö on aina oikeassa vastustaessaan kansaa ja sen demokraattisia valintoja.

Joskus, kauan sitten, kirjoitin hyvin kriittisesti Soinin ajatuksista, mutta myönsin, että kun Soini puolustaa "makkaraa syövää ja olutta juovaa keskivertokansalaista", hän on oikealla asialla ja on paljon "radikaalimpi" kuin viiniä lipittävä vihervasemmisto, joka haluaa kieltää kansalta rahvaan huvit. (Omista huveistaan eliitti ei tietenkään ole koskaan tinkinyt.)

Tunnen vain muutamia ihmisiä, pieni piiri se on. Mutta en ole, esimerkiksi, tavannut yhtäkään suomalaista, joka noin vaan hyväksyisi ultrasuvaitsevaisten pakolaishyssyttelyn. Mutta tämä "kansan" mielipide ei tule koskaan eikä missään julki, koska ihmiset pelkäävät eliitin julmaa tuomiota: Olet tyhmä, suvaitsematon, täysi tollo jos et ymmärrä että kaikki tänne tulevat pitää ottaa vastaan.

Moni fiksu ihminen kysyy (salassa), että jos länsimainen kulttuuri on muslimien ajatuksissa pirullisuuden huipentuma ja saatanan keksintöä, miksi he kuitenkin "pakevanat" tähän rappiokulttuuriin. Murtaakseen sen? Vai ilmaistaakseen sen ettei heidän oma kulttuurinsa sittenkään ole inhimillinen?

Tällaisia kysymyksiä ei saa esittää julkisesti, koska jos niitä esitää, joutuu hullun populistin ja nationalistin kirjoihin.

Saatan olla paranoidi, mutta minusta tuntuu, että meillä (ja muualla) on valtavasti intellektuelleja, jotka ovat valmiita romuttamaan vapaan liikkumisen Euroopassa meiltä tavallisilta kansalaisilta, kunhan pakolaisia otetaan suunnattomasti vastaan. Ts. nämä suvaitsevaiset eivät ole lainkaan huolestuneita Schengen-alueen kohtalosta, koska he perimmiltään vastustavat EU:ta ja integraatiota. Heille sopii hyvin että yhteinen Eurooppa romahtaa - kunhan joku ideaali "humanismi" toteutuu. Jos se taas johtaa (todennäköisesti) uusiin kauheuksiin, se ei tietenkään ole "älymystön" vika vaan olosuhteiden, siis pahan kapitalismin.

Rahvaan kahvipöydissä pohditaan monipuolisesti kaikkia asioiden ulottuvuuksia, mutta ei älymystön viinikekkereillä, koska siellä kaikkien pitää olla samaa mieltä. Siis sitä mieltä mikä sattuu olemaan tällä hetkellä hyväksyttyä ja "muodissa". Joskus se oli Stalin, joskus Hitler, joskus Taisto Sinisalo, joskus ilmastomuutos, joskus...

Eli Unton hyvään kysymykseen (johon on vain huonoja vastauksia) eräänlainen vastaus on se, että "tyhmä" ääripää ei ole ongelma, vaan se että "fiksu ääripää" eli älymystö ei pysty keskustelemaan keskenään, että se ei uskalla esittää yksilöllisiä mielipiteitä; siis kaiken kaikkiaan älymystö ei pysty keskustelemaan vapaasti, koska se suuntaa konformistisen tuomionsa rahvaaseen, joka jotenkin yrittää esittää aidon mielipiteen, tyhmän ehkä mutta mielipiteen kuitenkin.

Kurtakolle vielä: onko yksi liberaali (oikeistolainen?) Apunen moitteen väärti kun esim. Ylen kanavilta ei löydy yhtäkään "apusta"? Ja Yle kaiketi maksetaan kaikkien rahoilla, myös oikeistolaisten? Onko vain vasemistolainen tai pikivihreä mielipide painomusteen arvoinen? Vasemmistoalaisenakin minä haluan että myös muilla on oikeus ja velvollisuus saada äänensä kuuluviin! (Demarit ovat SAK:n avulla tuhonneet juuri ay-liikkeen yhtenäiset tavoitteet olemalla vain dogmaattisesti puolue-eellisia - kannattiko?)

Tuntuisi oudolta jos noin on? Pitääkö riemuiten palata Linkolaan jonka sankareita olivat ihmisiä murhanneet diktaattorit, Pol-Pot jne? Siinäkö totalitaarisen "humanismin" tavoite, unelma ja lopulta tuho?

Punavihreän vasemmiston hegemonia on mediassa edelleen kauhistuttavan voimakas. Sitä hegemoniaa ei yksi "apunen" pysty rikkomaan.

Pekka Turunen 14.04.2016 0:20

En osaa pitää Matti Apusta ääriryhmän edustajana, ainakaan siinä keskustelua liikaa hallitsevassa mielessä, josta nyt on puhe. Hän kirjoittaa hyvin ja tekee usein mainioita huomioita, joskin monesti olen hänen kanssaan asioista eri mieltä. Yhtä lailla mielelläni olen lukenut monen taitavan vasemmistolaisen kirjoittajan, sanotaan nyt vaikka Leif Salménin, tekstejä.

Vaan ei perinteinen politiikka taida enää herättää niin suuria intohimoja kuin ennen. Nykyisin tunteita liikuttavat maahanmuuton kaltaiset ajankohtaiset kysymykset, joissa ihmisten mielipiteet eivät jakaudu perinteisten puolueiden mukaisesti. Näitä keskusteluja hallitsevat liikaa ääriryhmät. Äärimmäisiä mielipiteitä löytyy epäilemättä "molemmin puolin", mutta yleensä kaikkein jyrkimpiä ja asiattomimpia ovat vastustajat. Keskustelun aiheesta riippumatta. Tämän kohkaamisen alle katoaa usein maltillisen enemmistön ääni.

Mauno Rissanen tekee tärkeän huomion. Liian kiihkeiden melskaajien lisäksi omanlaisensa ongelman muodostavat ne, joita ei vain kiinnosta. Yhteiskuntaa järkevästi kehittävä pohdiskelu jää kovin pienen ryhmän varaan. Demokratiassa, jossa ääni on annettu kansalle, jota ei siis kiinnosta. Joka äänestää yhä vähemmän. Tai jos äänestää, niin yhä enemmän äänekkäitä ääriryhmiä?

Pentti Kangasluoma 14.04.2016 9:12

Koko läntisessä Euroopassa kritisoidaan hallitusta, valtaa pitäviä. Niin lehdissä kuin sähköisessä mediassa. Ei kai joka paikassa ole vallassa viiniä lipittävä vihervasemmist0, kuten Kyösti Salovaara hahmottaa.

Unkarissa, Puolassa ei hallitusta voi riepotella, sekö Köpin ihanne?

Leikkaukset koskee satojatuhansia, he ovat lehtien tilaajia, Ylen veron

maksavia. Kyllä heiltä pitää kysyä mitä mieltä he ovat, tätä on demokratia.

Matti Apunen on kulttuuritaustassa johtuen älykäs keskustelija. Kylmäsi kun oli niin innoissaan terveyspalvelujen yhtiöittämisestä. Siinä unelma,järjestää ansaintamahdollisuuksia pääomasijoittajille. Potilaat

ovat kustannuserä.

Juha Kaistinen 14.04.2016 9:30

Ääriryhmistä ja sen jaon mukaan käytävästä keskustelusta olisi kyllä jokin täsmennys paikallaan.

Poliittinen jako ei ole enää toimiva. Se kyllä elää ja voi hyvin, mutta ilmeisesti pääasiassa tunteissa ja muistojen kultaamana.

Poliittisen äärivasemmiston rooli on käytännössä olematon. Sama pätee myös äärimmäiseen oikeistoon. Mamu-vastaisuus ja jonkinlainen fasismin ihailu löytää vastakaikua kaikista puolueista.

Paradoksi on havaittavissa nykyoikeiston oman liberalismin korostamisessa kun siihen saman tien liitetään myös fasisimi? Odotan mielenkiinnolla kokoomuksen naisten rynnistystä puoluekokouksessa. Pahasti näyttää siltä, että he ovat jo melkein maalanneet itsensä nurkkaan. Maali ehtinee kyllä vielä kuivua, että he pääsevät hipsimään takaisin? Pelkkä kapitalismin ylistämisen julistaminen ei näinä aikoina riitä. Siihen pitäisi saada mukaan enemmän tunteisiin vetoavaa kuten viime vuosisadan alun äärimmäisissä opeissakin.

Kommunismi vastaan fasisimi esimerkkinä.

Meillä poliittiseen keskustaan on tungosta. Siellä on häärinyt kukkona tunkiolla Keskustapuolue koko itsenäisyyden ajan. Se on pysynyt valtapuolueena availemalla ja sulkemalla ovia kaikkiin poliittisiin suuntiin. Hajanainen puoluekartta sataa heidän laariinsa vaikka yhteiskunta on täysin muuttunut sadan vuoden aikana.

Viimeksi tämän mahdin sai kokea kykypuolue, jonka seuraukset nyt on kaadettu pj. Stubbin niskaan.

Painetun ja sähköisen viestinnän tiedottamista hallitseee jos jyrkästi asian ilmaisee kapitalismin ylivalta. Rahvaan tiedotus on aivan marginaalista. Pienen poikkeuksen tekee YLE, jota onkin varsinkin lupamenettelyn jälkeen jatkuvasti arvosteltu puolueelliseksi.

Kärjistäen voisi kysyä onko joillekin ihannetila Putinin tiedotus, jossa joka ilta saisimme kuulla ja nähdä vain presidentin ja hallituksen suitsutusta ja toisenlaisen mielipiteen ja väärinkäytöksen esiintuoja pantaisiin vähintään Siperiaan oppimaan?

Jobin posti on ikävää kaikille, ei vain hallitsijoille? Esimerkkinä vaikka Panaman paperit. Itse olen pitänyt itsestään selvänä, että myös meillä on näitä leiviskänsä maahan piilottaneita.

Näiden hurskastelijoiden asiasta muka tietämättömien kommentit ovat suorastaan vaivauttavia.

Jukka Lampinen 14.04.2016 9:52

Miltä tämä keskustelu nyt näyttää, näyttää siltä että äärimielipiteitä edustavat, kertoo niille toisille hillitysti, jyrkät mielipiteensä.

Akateeminen sievistely näyttää korkeatasoimelta, mutta se on ajanhukkaa. Asia tehdään vain vaikemmaksi käsittää, kun oleelliset seikat peittyy kaksimieliseen akateemiseen myrkkyyn.

Suurin ongelma ei ole ääriryhmät, vaan eri tahojen laskelmoitu poliittinen mielipidemanipulointi.

Siinä tärkein ryhmä on asiantuntijat ja kas kummaa, juuri heidän ääntään halutaan lisää kuuluviin.

Risto Virrankoski 14.04.2016 11:07

Minulle Apunen merkitsee virkistävää suoranuottista ajattelua, ei 'uskomusajattelua', mitä ilma on sakeanaan.

Yksi uskomuksista on, että potilas olisi yksityiselle terveysasemalle vain kustannuserä. Näinhän se ei ole. Yksityiselle potilas on maksava asiakas eli tuottoerä, josta on pidettävä hyvää huolta jotta tuotot juoksevat kassaan.

Kunnallisella terveysasemalla potilaat ovat puhdas kustannuserä.Tuotothan tulevat valtaosin verotuloista ja lainanotosta, joilla kustannuset katetaan. Jokainen asiakas/potilas aiheuttaa lisää kustannuksia.

Yleinen uskomus on myös, että suuret kansainväliset terveysyritykset rahastavat veroparatiisien avulla ja tämä aiheuttaisi paitsi verotulojen katoa myös epätervettä kilpailua. Kumpaakin varmaan jossakin mitassa tapahtuu, mutta samalla unohdetaan, että veroparatiisista hyötyy myös palvelun käyttäjä alempina maksuina. Eiväthän nämä veroparatiisi-terveysjätit muutoin kilpailussa voittaisi elleivät tarjoaisi parempia ehtoja kuin 'verohelvetissä' kotipaikkaansa pitävät.

Toivottavasti sote, ja siihen liitetty valinnanvapaus, ei jämähdä ääripäiden taisteluksi veroparatiiseja vastaan. Se taistelu on käytävä isommalla pelikentällä.

Kyösti Salovaara 14.04.2016 12:09

Pentti, ei ole Puolan tai Unkarin malli "Köpin" ihanne. Olen enempi anglosaksista "heimoa", tässäkin asiassa. Siellä tietysti media iskee siekailematta hallitusta, aina.

Joidenkin, monienkin (kuten Jörn Donnerin) mielestä intellektuellien tehtävänä on aina vastustaa valtaa. Ok, mutta jos aina vastustaa valtaa (esim. eduskunnan käyttämää demokraattista valtaa), niin mitä sitten oikeastaan "puolustaa" ja "kannattaa"? Loogisesti ajatellen: ei mitään!

Jos intellektuelli ei ole minkään puolesta, onko hän lopultakaan intellektuelli vai pelkkä rakkikoira, joka jaksaa räksyttää kun nurkista kuuluu rapinaa?

En sano etteikö rakkikoiria tarvittaisi ja etteikö heitä(kin) olisi joskus hauska kuunnella, jopa lukea silloin kun osaavat kirjoittaa.

Mutta on tylsää jos rakkikoirat haukkuvat kaikki samalla äänellä, murteella, intonaatiolla.

Kyösti Salovaara 14.04.2016 13:46

Hieman ohi aiheen - mutta aiheessa kuitenkin.

The Guardian lehti tutki vuodesta 2006 lähtien nettisivustolleen saamansa lukijoiden kommentit. Niitä oli noin 70 miljoonaa.

Moderaatorit hylkäsivät (yleensä jollakin tavalla loukkaavina) kommenteista n. 2 % (1,4 miljoonaa siis).

Kaikkineen sivistyneintä ja toisten mielipiteitä kunnioittavaa (ja kommenteja hylättiin vähiten) keskustelu oli silloin kun kirjoitettiin ristisanatehtävistä, hevoskilpailuista, jazzista ja kriketistä. Kaikkein eniten kommenteista hylättiin silloin kun keskusteltiin Israel/Palestiinasta, feminismistä ja raiskauksista.

Ehkäpä jazz (ja kriketti) on niin monitulkintaista ja vaikeaa etteivät edes ääripäät tiedä kuka on äärellä ja kuka keskellä. Tai sitten harrastajat vaan ovat sivistyneempiä kuin muut.

Hevosmiehet pistävät tietysti miettimään...

Tuomas Perttula 14.04.2016 15:53

Omasta mielestäni "ääripäiden" korostuminen ei ole isokaan ongelma, sitä esiintyy lähinnä täysin luokattomina ylilyönteinä jotka on helppo tuomita ja sivuuttaa. Paljon suurempi ongelma on keskustelussa käytettävä retoriikka, ja se, että arvot ja keinot sekoittuvat liikaa.

Politiikka on (tai pitäisi olla) lähinnä arvovalintoja, ja valittujen arvojen pohjalta käyttöön otettavien keinojen tulisi olla parhaimman asiantuntemuksen pohjalta valittuja. Kuitenkin tämänhetkisessä poliittisessa keskustelussa keinoja pidetään itseisarvoina, ja keinojen taustalla olevia arvovalintoja ei joko tiedosteta tai ainakaan haluta sanoa ääneen. Ja koska arvot nyt kuitenkin ovat se asia josta pitäisi keskustella (ja joista voi ja saa ja pitää olla voimakkaastikin eri mieltä), niiden hukuttaminen teknokraattisen keinoretoriikan alle johtaa keskutelun lukkiutumiseen. Tähän syyllistyvät myös toimittajat.

Vielä surkeammaksi tilanteen tekee se, että samalla kun poliitikot ovat poistuneet omalta osaamisalueeltaan (arvot), he pyrkivät suistamaan asiantuntijat marginaaliin heidän vahvuusalueeltaan (keinot).

Timo Ahtiainen 14.04.2016 17:20

Pragmaattisesti ajatellen ääriryhmien korostuminen kokoaan suuremmiksi on varsin looginen lopputulema. Jos oma mielipide käsiteltävään asiaan on maltillisen varovainen, on todennäköistä että kirjoittamisen kynnys on yksinkertaisesti laiskuuteen taipuvaiselle yksilölle liian korkea. Sen sijaan asia, johon itsellä on voimakas mielipide, aktivoi helpommin tuomaan oman näkökulman esiin. Ja voimakas mielipide löytyy lähes määritelmällisesti jommasta kummasta ääripäästä.

Kuulumme kaikki useisiin vähemmistöihin ja todennäköisesti juuri näitä asioita koskevat keskustelut ovat niitä, joihin osallistumme helpoiten. Aseharrastajat älähtävät aselainsäädännön muutoksista, ateistit kirkon ja valtion yhteydestä. Seksuaalivähemmistöt omaa elämäänsä säätelevästä lainsäädännöstä, maalla asujat jätevesiasetuksesta. jne.

Sen sijaan huomion arvoista on se, että ääripäiden välinen kilpahuuto tuntuu yhä enemmän karkottavan tolkun ihmisiä pois. Ja tämä nimenomaan on oma empiirinen kokemukseni, ei tutkittuun tietoon perustuva fakta. Omakohtaisesti en mene kovin lähelle maahanmuuttajakeskustelua. Ääripäiden "suvakki" ja "rasisti" -leimat ovat niin tuoreessa musteessa, että joku leima kalahtaa otsaan kuitenkin.

Useassa viestissä on käsitelty Matti Apusen kirjoittamista ja hänen mahdollista ääriajatteluaan. En itse pidä Apusta ääriajattelijana, mutta minulle hän on niitä tavattoman harvoja, jotka osaavat käsitellä tunnetusti vaikeaa lajia nimeltä satiiri. Kun Apunen kärjistää, kaikki ymmärtävät hänen kärjistävän.

Pentti Kangasluoma 14.04.2016 20:22

Valtamedialta jäi noteeraamatta kuka ministeri puhui Lapuan räjähdysonnettomuuden muistojuhlassa. Voidaan katson sen olleen puolustusministeri Jussi Niinistön virkatehtävä sillä onnettomuushetkellä tehdas oli valtion. Presidentillinen tehtävä.

Niinistö osallistui tuomiokirkon jumalanpalvelukseen, hän varmaan muisti

Urho Kekkosen istumassa huopa polvilla edessään 40 arkkua 1976. Tuomiokirkon pihassa.

Filosofian tohtorilla on pohjalaiset sukujuuret, tutkijana hän kirjoitti

Etelä-Pohjanmaan historia VII, 1910-luvulta 1960-luvulle osion: Etelä-Pohjanmaa ja vapaus.

Kun tulevan vuorineuvoksen Ilpo Kokkilan esikoisfirma Viitoset rakensi

Viron Rakveren lihakombinaattin 1987-90, oli tuleva ministeri 1988 rakennustöissä. Näki Laulavan vallankumouksen.

Hesarin Baltian kirjeenvaihtaja Jukka Rislakki oli opettanut pohjalaisia

löytämään alueet missä Viron vapaussodan 1919 suomalaiset vapaaehtoiset

taistelivat. Helmikuussa 1919 nykyiswn Pohjois-Latvian alueella.

Tuore tohtori oli mukana kun sinne nousi muistotaulut.

Veikkaus, Jussi Niinistö on perussuomalaisten tuleva presidenttiehdokas.

Raimo Suihkonen 14.04.2016 21:23

Tuomas Perttula herätteli allekirjoittaneen keittiöfilosofin horroksistaan arvoanalyysillään,olinhan yksi niistä -80 lopun julkisista keskustelijoista ja toimijoista, jotka arvojohtamisen ideaa ja käytäntöjä olivat tuomassa myös yritysjohtamiseen.

Onnistuva viestintä, kaikki kommunikaatio yleenså,ihmisjohtaminen,

poliittinen debatti ja erityisesti mediassa käytävä poliittinen

keskustelu onnistuakseen edellyttää siihen osallistuvalta paljon.

Ei siis ihme, että juuri tehdyn tutkimuksenkin mukaan tätä keskustelua seuraa n.7% ja siihen osallistuu huomattavasti harvempi.

On sitten herra, duunari tai narri on itse nähtävä vaivaa,perehdyt-

tävä,tutkittava,käytävä lukuisia syvällisiä keskusteluja eri taustoista tulevien ihmisten kanssa ennen kuin on hallussa sellainen maailmankuva, jonka pohjalle voi ja kannattaa rakentaa oma maailmankatsomuksensa. Mikä sitten omassa ja yhteisessä elämässämme ovat niitä perusfundamenttejä, tärkeyksiä eli arvoja,joiden haluamme ohjaavan elämäämme? Vapaus, veljeys,tasa-arvo,uskonnonvapaus ja oikeus,parlamentaarinen demokratia ja siihen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet ja tietenkin myös tämän

hetken mielestäni ehkä liiankin keskeisiksi nostetut individualistiset elämänarvot, olkoon näistä esimerkkejä.

En ihmettele lainkaan, että arvojohtajiksi uskaltautuu niin harva

asettautua tasavallan presidentistä alkaen puhumattakaan poliitikoista.Sitähän pidettäisiin jopa sopimattomana - niin poliittisesti epäkorrektina! Kuitenkin julkilausumattomana odotuksena on, että toimintaamme ja kommukointiamme tulisi selkeästi ohjata keskustelijoiden maailmankatsomus ja elämänarvot.

Kuinka muuten voitaisiin rakentaa firmojen strategioita ja poliittisia visioita, ja niihin pohjautuvia tavoitteita, ohjelmia/toimenpiteitä ja käytettäviä metodeja/menetelmia.

Käytännön johtamisessa ja politiikan "tekemisessä" koko tämä prosessi näyttäytyy luonnollisesti vain kokonaisuutena, karismana,

uskottavuutena, luottamuksena, siis vetovoimaisuutena, joka imaisee

meidät "perässähiihtäjät" mukaansa. Mutta jos ajattelua ei ohjaa tämän kaltainen prosessi, tuloksena on vääjäämättömästi sekä sekasotkua ja hämmennystä niin keskustelijoiden kuin yleisönkin keskuudessa.

Valto Ensio Heikkinen kuvailu osuvasti perusduunarin arkea ja mahdollisuuksia saada äänensä kuuluviin. Jokaisella meillä on omat kokemuksemme elämän ruuhkavuosista kotiäiteinä ja -isinä ja työelämän stresseistä ja niiden vaikutuksesta haluun ja kykyyn olla poliittisesti aktiivinen. EVVK oli usein vastaukseni rojahtaessani oluttölkin kanssa TV:n äärelle jo vuosikymmeniä sitten.

Melkoiset vaatimukset tämä aika asettaa poliitikolle ja toimittajalle. Nyt seuraa kiitokset poliitikolle ja toimittajalle:

harvinaista herkkua oli tämän iltainen "Marjan vallassa". Kiitos Ben ja Marja!

Mauno Rissanen 14.04.2016 23:01

Näyttääpä siltä, että olemme saaneet soveltamisharjoituksen aiheena suhtautuminen ei-suomlaisten yritysten tuleminen mukaan suomalaiseen terveyden- ja vanhustenhoitoon.

Tuli tuosta mieleeni pieni keskustelu yhtenä juhannuksena Suomen ollessa siirtymässä EU:hun. Yksi joukosta pelkäsi, kuinka käy Suomen järvenrantojen. Oli täysin vakuuttunut, että Helmuth tulee ja ostaa kaiken. Ja kuinka kävi? Ei tullut Helmuth. Tuli vähän myöhemmin Ivan. Niin se maailma menee joskus - ja aika usein - ihan eri tavoin kuin on arvailtu.

Arvailen, että soten todellisessa toteuttamisvaiheessa puhutaan aivan toisista asioista ja näkökulmista enemmän kuin näistä pelätyistä yhtiöistä.

Mitä Matti Apuseen tulee, minulla Aamulehden lukijana oli monia vuosia mahdollisuus seurata hänen kirjoitteluaan. Hän on yksi terävimpiä, oivaltavimpia lukemiani kirjoittajia. Odotin oikein sunnuntain lehtiä ja Apusen kolumneja. Hänellä oli erinomainen taito ottaa asioihin uusi näkökulma. Hän on Helsinkiin siirryttyään kadonnut näköpiiristäni. En ole Hesarin säännöllinen lukija enkä suorastaan päivystä kaikkia ajankohtaisohjelmia. Mutta jos Apusen ajatukset kauhistuttavat, voi olla aika lailla kauhistelemista siinä, mihin hän on iskenyt kiinni.

Näin tässä käy, lipsahtaa pois pääasiasta niin kuin joskus soutelemassa ollessa. Nostan airot veneeseen ja annan sen lipua tuulen mukana. Siinä sopii katsella maisemaa, johon ei koskaan tunnu kyllästyvän, ja mietiä, livunko minä elämän vai elämä minun ohitse. Keskellä elämää.

Miika Kurtakko 15.04.2016 11:28

Palataan Apuseen hetkeksi. Kukaan ei kiistä sitä, etteikö Apusella olisi sana hallussa ja käytöstavat kunnossa. Se onkin välttämätön edellytys, että Apunen saisi hyvin maksetun viestinsä läpi. Jos Apunen käyttäisi halla-aholaisten älämölökieltä - mistä ei tietenkään "Mestaria" itseään voi syyttää - ei hänen viestinsä olisikaan enää yhtä vakuuttava ja vaikuttava.

Viestinsä sisällön puolesta, jonka alkuperää ei tunneta, Apunen on jyrkän linja uusoikeistolainen liberaali: yritysvetoisen globalisaation ja julkisen sektorin alasajon vankkumaton vetojuhta. Tämä voi monien tämänkin blogin lukijoiden ja kommentaattorien mielestä olla aivan valtavirtaa, ja kaikki tätä ajattelua vastustavat ovat "tunkkaisia sosialidemokraatteja".

Mutta asiaa voi todellakin ajatella käänteisesti: miltä vaikuttaisi, jos HS antaisi kerran kuussa kolumnipalstan kovan linjan kommunistille, joka vaatisi pankkien ja muidenkin yritysten sosialisoimista, pääomaverotuksen kolminkertaistamista, kovia vientitulleja Kaukoidän tuotteille, eroa EU:sta, omaa valuuttaa ja demokraattisesti johdettua keskuspankkia tms? Jos hyväksyy Apusen näkemykset valtavirtana, samaa linjaa täytyy soveltaa myös em. näkemyksille.

Apusen ja hänen kaltaistensa ulkopoliittisille näkemyksille (Natoon ja läheisemmät suhteet Yhdysvaltoihin) paras vastinpari olisi Johan Bäckman. Kuinka monta kolumnia Bäckman on saanut läpi HS:ään? Montako kertaa Bäckman on istunut juttelemassa mukavia Ylen Jälkiviisaissa?

Totuus asiasta lienee tämänkin debatin valossa, että ääripäät näyttävät olevan siellä, mistä itse on kaikkein kauimpana.

Juha Kaistinen 15.04.2016 12:49

Jospa minäkin jotakin Apusesta, vaikka hän ei ole mitenkään ääripää.

Minulle hän on ylimielinen. Hänessä on jotain keskenkasvuisen näsäviisautta.

Tiedän, että hän nauttii suurta arvostusta painetun media tekijöiden piirissä ja sen tähden hänelle ovatkin kaikki median portit auki.

Minä en katso Jälkiviisaita enkä Pressiklubia kun siellä on apusia ties monettako kertaa saarnaamassa omaa ja annettua oppiaan.

Joskus lukaisen muutaman rivin hänen kolumneistaan, mutta kun se on aina sitä samaa ne jäävät usein kesken.

Pitäisi hauen nousta kosteasta kodostaan puhumaan.

Tämä EK:n jatkuva syyttely ja oma kehu on jo väsymiseen asti nähty ja kuultu.

Tekoja kaivataan..

Jukka Lampinen 15.04.2016 13:18

Mitkä tosiaankin on äärilaitoja, ehkä yhteiskunnan muuttaminen kommunistiseksi tai sosiaalisen järjestelmän alasajo on niitä äärilaitoja.

Tuskimpa kukaan voi kiistää että että tämä toinen äärilaita, saa tosiaankin äänensä kuuluviin, sanoisin että se on manipuloinut kansaa suunnitelmallisesti kymmenen vuoden ajan.

Johtava teema on ollut "Suomi ei kestä lisää veroja" ja kun veroja ei nosteta, niin sitten pitää laskea palkkoja ja leikata köyhiltä.

Sama koskee Usa EU kautta Venäjä valta sotaa, jokainen voi kyllä todeta että lehdet pursuaa Venäjä vihamielisiä kirjoituksia ja sitä toista äärilaitaa ei ole ollenkaan.

Tässä asiassa pitäisi nyt tehdä selväksi se, että lehdet hallitsee julkista keskustelua ja mielipide muokkausta edelleenkin, ne päättää mikä nettikirjoitus saa julkisuutta.

Kommentointi osiot on kyllä osoittautuneet kiusalliseksi, asiantuntijoille ja lehtimiehille se on varmaankin suurin syy tähän polemiikkiin.

Viestinnän hallitsijat ei Suomessa ole tottuneet kritiikkiin ja se on johtanut siihen että on alettu vetoamaan ammattitaitoon ja suurempaan moraaliin ja älyyn.

Elikkä sitä vähäistäkään, vastakkaista mielipidettä ei kestetä.

Olli Saarinen 15.04.2016 19:06

Jos jossain on sotilaallinen tyhjiö, se täyttyy ennemmin tai myöhemmin, on ollut ollut tapana sanoa puolustusvoimiemme tarvetta perusteltaessa ja näinhän Krim ja Donbass todistavat. Samoin yhteiskunnallinen keskustelu joutuu ääripäiden armoille jos maltilliset tai valtaapitävät ovat vaiti.

Itsekin olen tälläkin foorumilla pyytänyt hallituksilta perusteluja toimilleen. Kansa janoaa sanaa, mutta nämä ovat harvinaisen vähäpuheisia tai valikoivia ilmaisussaan.

Vastustin Kekkosta mutta edelleen muistelen ihallen hänen kykyään puhua asiansa. Nykypoliitikoista ei tällaisia retorikkoja oikein löydy.

Viimeksi hallitus teki suuret linjaukset soteasiassa. Olisin mielelläni kuullut kultakin puheenjohtajalta vaikka tunnin perustelut 18 eutukihakemusalueen, yhtiöittämisperiaatteen ja valtion soteveron mallin valintojen syistä ja vaihtoehdoista. Olisi todella hauska tietää, mitkä ovat olleet kussakin asiassa ne painavat syyt, jotka ratkaisuihin johtivat. Kun näitä ei esitetä jää tilaa kaltaisteni räkyttäjien huutelulle.

Juuri tällä viikolla entinen sosiaaliministeri, terveystieteiden tohtori Paula Risikko puhui Seija Paateron säestyksellä Politiikkaradiossa kunnista, jotka ovat hoitaneet asiansa niin hyvin, että sotemenojen osuus on alhainen suhteessa muihin menoihin. Kuitenkin varapuhemies tietää, että yleensä on kyse kauniiden ja rikkaiden kunnista, joissa verotulot riittävät sotemenojen lisäksi kaiken maailman urheiluhalleihin, ylimääräisiin metrolaiturimetreihin ja prosenttitaiteeseen eikä välttämättä hyvästä soteasioiden hoidosta. Tähän nähden valtion rahoitukseen siirtyminen sotessa on suuri edistysaskel tasa-arvolle.

Siis kun on muutama vuosi vatkattu soteasiaa niin edelleen puhutaan klisheillä oman kannattajakunnan kieliä viritellen.

Eduskunnan toimintatapoja ansiokkaasti pöyhinyt Susanna Kuparinen on itse ääripään retorikko ja aika usein intoutuu liikaa. Viimeksi Pressiklubissa hän valitti ettei pankinjohtajia valita vaaleilla. Tässä hän antoi väärän todistuksen. Sekä säästöpankkien tallettajain kokous että osuuspankkien jäsenäänestykset ovat demokraattisia väyliä pankinjohtajan valintaan, jopa paremmin kuin ay-jäsenyys eläkepolitiikan hoitoon. Eikä kenenkään ole pakko pitää tiliään Wahlroosin pankissa. STS-pankin perua SDP:n tilit siellä olivat (KOP hoiti STS-pankin) kun demokraattinen sentralismi oli valinnut Ulf Sundqvistin pankin johtoon ja Uffe otti vähän riskiä toverien rahoilla.

Edellä Valto Heikkinen kysyy tunteeko Unto rakennusmiesten asiaa. Ehkä olisi syytä kysyä tunteeko Unto lehdenjakajien asemaa. Untolla lienee Sanomatalossa käytössään vessa ja suihku, mutta hänen sanomansa kantaa perille varhaisjakaja, joka hikisenä pakkasviimassa rakkoaan pidätellen vartoo aamun paluubussia pysäkillä, minkä katos muodostaa hänen sosiaalitilansa. Missä on solidaarinen ay-liike?

Jos siis tahdomme kunnon keskustelua, emme saa tyytyä pintaan. Emme saa kerta kerran jälkeen hyväksyä ministerien klisheisiä lausuntoja, emmekä saa olla peräämättä osuusliikeiden ja ay-liikkeen perimmäistä demokraattista luonnetta. Meidän on vaadittava, että vastuunkantajat eivät valikoi aikaa ja paikkaa ja agendaa. On vaadittava täysi selvitys perusteluineen. Vasta silloin voidaan keskustella jostakin.

Kaarina Karhapää 16.04.2016 11:35

Ääriryhmät saattavat hallita yhteiskunnallista keskustelua siksi,että ääriryhmien edustajat ovat aktiivisempia. Mielipiteiltään keskellä olevat eivät vaivaudu mielipiteitään ilmaisemaan. He luottavat valtaa pitäviin, joiden kanssa ovat usein samaa mieltä.

Ääriryhmät mielipiteineen erottuvat senkin vuoksi, että media nostaa heidät esiin. Jos jotain erikoista tapahtuu ääriryhmissä, niin voi olla, että lehdet sivukaupalla toitottavat äärimielipiteitä.

Medialla on vastuunsa. Ei ole helppoa olla tasapuolinen mediassa.

Media voisi miettiä, mikä ryhmä/ilmiö ei pääse lehtien palstoille.

Uskallan veikata, että kaikkein huonommassa asemassa olevat, kuten sairaat, vammaiset,työttömät yms.vaikeuksissa olevat ovat myös median hylkäämiä. Hallitushan toimenpiteillään on osoittanut heille jo kaapin paikan yhteiskunnassa.

Pekka Turunen 17.04.2016 13:52

Mitä ovat nämä ääriryhmät, jotka hallitsevat keskustelua liikaa? Ei se, että jollakulla on voimakkaasti keskimääräisestä poikkeavia, siis äärimmäisiä, mielipiteitä, tee hänestä huonoa keskustelijaa. Hän saattaa silti olla maltillinen ja hyvätapainen keskustelija.

Ongelman muodostaa se, jos näihin "äärimmäisiin" mielipiteisiin liittyy oikeassa olemisen kiihko ja muiden mielipiteiden väheksyntä. Kyvyttömyys ymmärtää maailman moninaisuutta ja sietää erilaisia näkemyksiä. Ylipäätään kyvyttömyys kuunnella ja keskustella. Näille kiihkoilijoille tosiasiat ovat muovailuvahaa, jota voi vapaasti taivutella omaa näkemystä tukemaan. Kun puhutaan ääriryhmien liiallisesta keskustelun hallinnasta, puhutaan tästä. Maltillinen pohdiskelu on tällaiselle ääriajattelulle vierasta.

En näe tätä ääriryhmien liiallista keskustelun hallintaa perinteisen poliittisen jaon mukaisena. Tänä päivänä näitä äärimmäisiä mielipiteitä syntyy enemmän asioista, joissa vanhat rajalinjat eivät ole voimassa. Maahanmuutto, ilmastonmuutos, autollu ja sen rajoitukset, ruotsin opiskelun pakollisuus. Näissä asioissa äärioikeisto saattaa yhtyä äärivasemmistoon, mutta sen sijaan maltillisen enemmistön ääni ei tahdo kuulua.

Juha Kaistinen 17.04.2016 15:50

Turuselta hyvä kannanotto.

Juuri näin keskustelu menee, pidetään kiinni omasta kannasta ja yritetään vain lyödä lyttyyn toisinajattelijat.

Kun näitä nimimerkkien takaa käytäviä "keskusteluja" on seurannut niin yleensä asiasta kuin asiasta saadaan aikaan vain jäsentenvälinen mitäänsanomaton eipäs juupas vääntö, joissa asiakysymyksillä ja niiden perusteluilla ei ole mitään virkaa.

Luetuimmat
  1. 1

    Heti ulos Britanniasta! Suomalaistutkija sai käskyn muuttaa maasta kuukauden sisällä, vaikka on töissä, maksaa veroja ja on naimisissa brittimiehen kanssa

  2. 2

    Maahanmuuttajat kertovat, että täysin sivullisia uhkaillaan nyt väkivallalla Turun tapahtumien vuoksi – Espoossa tutkitaan 16-vuotiaan tytön pahoinpitelyä kotitalon rappukäytävässä

  3. 3

    Mira, 21 sai unelmalomalta ESBL-superbakteerin, joka on lähes kaikille antibiooteille vastustuskykyinen – ”Jatkuvat kivut saivat minut miettimään vakavissani, kuolenko tähän”

  4. 4

    Tanskan poliisi: Merestä löydetyn naisen ruumiin dna vastaa kadonneen toimittajan Kim Wallin dna:ta

  5. 5

    Opintoni jäävät kesken opintotuki­uudistuksen takia – en saa opintolainaa, vaikka laina on valtion takaamaa

  6. 6

    Trump: ”Muuri rakennetaan, vaikka meidän pitäisi ajaa hallitus alas”

  7. 7

    Hannibalin sotanorsut ylittivät Alpit – tarina kuulostaa uskomattomalta, mutta se on totta

  8. 8

    Somessa raivostuttiin kuvasta, jossa ”laiskat maahanmuuttajat” istuskelevat penkillä Italiassa – kunnes selvisi, että penkillä istuivat Samuel L. Jackson ja Magic Johnson

  9. 9

    Jokaisen aikuisenkin pitäisi hankkia harrastus – Huonot elintavat ja tylsistyminen heijastuvat koko perheeseen

  10. 10

    Afganistaniin heinäkuussa pakkopalautettu Zaki Hussaini lensi takaisin Suomeen – tukiryhmä auttoi oleskeluluvassa ja maksoi lennot

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Poliisi tutkii Vantaalla ilmoitettua maahanmuuttajataustaisen miehen puukotusta – Uhrin mukaan epäilty puukottaja kysyi, onko uhri muslimi

  2. 2

    Somessa raivostuttiin kuvasta, jossa ”laiskat maahanmuuttajat” istuskelevat penkillä Italiassa – kunnes selvisi, että penkillä istuivat Samuel L. Jackson ja Magic Johnson

  3. 3

    Kolmevuotias sai kiinalaisesta nettikaupasta maailman ihanimman pinkin puudelipyörän – sitten ilmestyivät mystiset näppylät

  4. 4

    22-vuotiaana Francesca Woodman oli ottanut itsestään valtavasti alastonkuvia, jotka eivät kiinnostaneet ketään, sitten kuolema muutti kaiken

  5. 5

    Afganistaniin heinäkuussa pakkopalautettu Zaki Hussaini lensi takaisin Suomeen – tukiryhmä auttoi oleskeluluvassa ja maksoi lennot

  6. 6

    Donald Trump katsoi auringon­pimennystä ilman suojalaseja varoituksista huolimatta – internet täyttyi meemeistä

  7. 7

    Pääministeri vajosi opportunismiin kommentoidessaan Turun iskua

  8. 8

    Linja-auto ja rekka törmäsivät Länsiväylällä, bussin kuljettaja kuoli

  9. 9

    Jaksoarvio: Game of Thronesin kuudes jakso oli ristiriitainen – mitä tapahtuu viimeisessä jaksossa?

  10. 10

    Heti ulos Britanniasta! Suomalaistutkija sai käskyn muuttaa maasta kuukauden sisällä, vaikka on töissä, maksaa veroja ja on naimisissa brittimiehen kanssa

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Turun puukotuksia tutkitaan myös terrorismina – epäillyn henkilöllisyyttä varmistetaan sormenjälki- ja dna-tutkimuksilla

  2. 2

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  3. 3

    Tukholmalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  4. 4

    Tämä Turun puukotuksista tiedetään nyt: Terroriteosta epäillään kuuden marokkolaisen ryhmää – Supo: pääepäillyn profiili viittaa radikaali-islamistiseen terrorismiin

  5. 5

    Poliisi tutkii Vantaalla ilmoitettua maahanmuuttajataustaisen miehen puukotusta – Uhrin mukaan epäilty puukottaja kysyi, onko uhri muslimi

  6. 6

    Kasper Hannula viritti ovelan ansan pyörävarkaalle – poliisi oli mukana juonessa, ja väijytyksessä vastassa oli ”tavallisen oloinen suomalainen mies”

  7. 7

    Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

  8. 8

    Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

  9. 9

    Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

  10. 10

    ”Näin säästin kymppitonnin vuodessa” – Bloggari Julia Thurén puhuu avoimesti rahasta ja kannustaa muita tekemään samoin

  11. Näytä lisää
Uusimmat
  1. Juuri nyt
  2. Tanskan poliisi: Merestä löydetyn naisen ruumiin dna vastaa kadonneen toimittajan Kim Wallin dna:ta
  3. Mira, 21 sai unelmalomalta ESBL-superbakteerin, joka on lähes kaikille antibiooteille vastustuskykyinen – ”Jatkuvat kivut saivat minut miettimään vakavissani, kuolenko tähän”
  4. Merja Kimpimäki ehti toimia vahtimestarina samassa koulussa 27 vuotta, kun Vantaa päätti heittää hänet muualle – sitten tapahtui yllättävä käänne
  5. HS selvitti: Kannatuksen lasku horjuttaa keskustan Juha Sipilän ja Sdp:n Antti Rinteen asemaa – ”Se vaihe on jo ohi, kun kaikki mitä Sipilä sanoi oli vain loistavaa, briljanttia ja raikasta”
  6. Maahanmuuttajat kertovat, että täysin sivullisia uhkaillaan nyt väkivallalla Turun tapahtumien vuoksi – Espoossa tutkitaan 16-vuotiaan tytön pahoinpitelyä kotitalon rappukäytävässä
  7. ”Anna hali, nosta syliin” – HJK:n iltapäiväkerhot tuovat turvaa lapsille ja työllistävät lukuisia valmentajia
  8. PK-35 otti avausvoiton jalkapallon Mestareiden liigan karsinnassa – lohkovaihe häämöttää kahden ottelun päässä
  9. Hannibalin sotanorsut ylittivät Alpit – tarina kuulostaa uskomattomalta, mutta se on totta
  10. Professori Turun puukotuksista: Terroristinen motiivi voi olla vaikea näyttää toteen – nämä asiat saattavat olla ratkaisevia
  11. Tunti sitten
  12. Trump: ”Muuri rakennetaan, vaikka meidän pitäisi ajaa hallitus alas”
  13. Näytä lisää