Perässähiihtäjä

Onko meillä sittenkään Nato-optiota?

Uutistoimisto Reuters julkisti viime lauantaina (23.4.) lyhyen uutisen, joka ainakin minut pysäytti. Uutisen mukaan Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläs Douglas Lute oli kertonut Lontoossa pidetyssä seminaarissa, ettei Nato laajene lähivuosina. Luten mukaan laajeneminen ei ole mahdollista, koska laajeneminen saattaisi horjuttaa vakautta Naton ja Venäjän välillä. "Käytännössä lisätilaa laajentumiselle ei juuri ole useisiin vuosiin tai ehkä pidempäänkin", Lute arvioi.

Jos suurlähettiläs Lute puhuu suulla suuremmalla, siis Yhdysvaltain presidentin ja muun valtiojohdon nimissä, se olisi kylmä suihku myös Suomelle. Meillä on yli kaksikymmentä vuotta hellitty sellaista käsitekummajaista kuin Nato-optio.

( Douglas Luten asemaan ja taustaan voi tutustua tämän linkin takaa.)

Tällä optiolla on - suomalaisittain tulkittuna tarkoitettu- sitä , että me emme ole Natoon pyrkimässä, mutta varmuuden vuoksi haluamme pitää pysyvää paikkaa hakijoiden jonossa siltä varalta, jos Venäjä äityy liian hankalaksi.

( Nato-optio tuli ensimmäisen kerran käyttöön, kun pääministeri Paavo Lipposen hallituksen ohjelmaa kirjoitettiin keväällä 1995. Siitä alkaen optio on ollut käytössä lukuun ottamatta Anneli Jäätteenmäen/Matti Vanhasen hallituksia vuosina 2003-2007. )

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa Nato-optio ilmaistaan näin:

"Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Hallitus laatii ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, jonka valmistelun yhteydessä arvioidaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomelle. Sen lisäksi laaditaan puolustusselonteko, jossa määritellään puolustuspoliittiset linjaukset puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle."

Tänään perjantaina (29.4.) Vapun aatonaattona julkistettiin edellä mainittu selonteon osanen, jossa arvioidaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomelle.

Koko selvitykseen voi tutustua tämän linkin takaa. HS:n aiheeseen liittyvä juttu  löytyvät täältä.

Vaikka on jo riemullinen vappuaikaa ja vaikka eilen pistin tänne blogiin hyvän kysymyksen ( "Minne menet Sdp?") haluaisin silti vaivata lukijoiden aivoja vielä toisella hyvällä kysymyksellä, joka kuuluu: Onko meillä sittenkään Nato-optiota?

Sehän on siinä mielessä olennainen kysymys, että selvitys " mahdollisen Nato-jäsenyyden" vaikutuksista Suomelle perustuu hyväuskoiseen olettamukseemme, että Naton ovia pidettäisiin auki meille pahan päivän varalta.

Samalla toivotan Hyvää Vappua! Kirjoitelkaa...

 

64 vastausta artikkeliin "Onko meillä sittenkään Nato-optiota?"

Lasse Reunanen 29.04.2016 17:56

Katsoin asiantuntijaryhmän 68-sivuisen tekstin

(ruotsalaisen, ranskalaisen ja kahden suomalaisen);

"Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista".

Sisältö painottui lähes kokonaan Suomen ja Ruotsin välisiin

asiakohtiin - eikä Naton sisäiseen toimintaan otettu kantaa.

Suomella siis oma optionsa hakea Naton jäseneksi, mutta sen

sopiminen ja mahdollinen tarve kuitenkin vasta poliittisen

päätöksentekomme kautta muotoiltavaa asiaa...

Arvio ei nykytilanteeseen tuonut mitään ns. uutta pohdittavaa

eikä ole tarvetta itselläni nyt pysähtyä enempää asiaa miettimään.

Ilkka Luoma 29.04.2016 18:13

Jo pidemmän aikaa sitten Venäjän kansantaloutta hyvin ymmärtävä venäjä-asiantuntija prof. Pekka Sutela (Lut)arvioi, ettei Suomea saateta toden tullen ottaa Natoon, koska asemamme Venäjän suuntaan on poikkeava. 1300 kilometrin Venäjän rajaamme on vaikea puolustaa ja Kuolan likeisyys on jopa pahimmillaan ydinsodan uhan alainen. Venäjän suurin ja merkittävin ydinsukellusveneiden tukikohta (tukikohdat) ovat Kuolassa ja Arkangelissa. Tukikohtien Borei-luokan sveneissä on merkittävä Venäjän ydinasevoima, varsinkin Bulava monikärkiohjuksissa. Olemme noiden tuomiopäiväaseiden vieressä. Voimme olla varmoja, että Venäjä puolustaa täysillä omaa pelotettaan.

Jari Erholm 29.04.2016 18:17

Hyvä kysymys. Olin itsekin hämmästynyt suurlähettiläs Luten kommenteista Joskin itse jutun luettuani ymmärsin, että osoite oli sittenkin enemmän Ukraina ja Georgia kuin Suomi.

Vuoden 2006 presidentin vaalien alla presidenttiehdokas Sauli Niinistö kysyi presidentti Tarja Haloselta, että kuka on Suomelle sen Nato-option antanut. Kysymys yllätti Halosen. Optiossahan on aina kyse siitä, että on joku realistinen mahdollisuus aktivoida jotakin hyödyllistä tulevaisuudessa.

Viitaten tämän päivän tiedotustilaisuuteen ja nimenomaan Rene Nybergin puheenvuoroon, jossa hän korosti optiota ikään kuin hillitsevänä tekijänä, niin sitä vasten olisi tietysti onnetonta, jos Suomella ei olisi tätä optiota edes olemassa. Eli lyhyesti, kun ei olla Natossa niin on ainakin optio.

Minustakin Suomella on Nato-optio, jota osoittaa sekin, että keskustelu Nato-jäsenyydestämme ei ota millään laantuakseen, vaikka keskustelua ei aina pidetä hyvänä valtiomme johdossa. Aika vääntö käytiin jo siitä pitäisikö tehdä erillinen Nato-selvitys vai ei. Nyt se on tehty ja itse asiassa on nostanut entisestään nostanut option olemassaoloa.

Toinen kysymys on tietysti se, mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin. Tänään julkistettu selvitys on hyvä (lukeminen vielä kesken itselläni). Se on paljon analyyttisempi ja ajatuksia herättävämpi kuin odotimme ja mitä ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja happamesti kommentoi sanomalla, että samat asiat voi kadunmies googlata.

Raporttia ovat kehuneet sekä pääministeri Sipilä että ulkoministeri Soini. Se on jo hyvä juttu itsessään. Koska se voi osoittaa, että vanhat luutumat halutaan avoimesti keskusteltavaksi ja maan hallituksen ulkopoliittinen johto on valmis avoimeen argumentoivaan keskusteluun. Miksi? Koska iänikuinen Nato-optio voi joskus olla totta. Sekin kannattaa pitää mielessä.

Jan Rossi 29.04.2016 18:27

Mitä tulee tämän päiväiseen NATO-selvitykseen, siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sillä jokainen näitä turvallisuuspoliittistia tapahtumia seuraava osaa arvioida, että tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa Venäjän reaktio olisi kivikova. Tämän vuoksi edelleen totean, että Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon Baltian mukana 2004, jolloin Venäjä oli vielä heikko, tai liittyä jo 1996, kun Nato laajeni Puolaan ja Unkariin. Silloin se olisi ollut Jeltsinin Venäjän kanssa läpihuutojuttu.

Suomen asema Itämeren turvallisuupolitiikan muutoksessa heikkenee entisestään, vaikka Suomi ei liittyisi Natoon, silla Venäjän ja Naton hegemoniataistelua tullaan käymään juuri Itämeren alueella. Siellä ainoastaan Suomi ja Ruotsi eivät ole natossa. Jos konflikti todella syntyisi, Suomi joutuisi mukaan konfliktiin oli Suomi mitä mieltä tahansa mistä tahansa.

Raportti antaa vastauksen siihen, että Suomen lähialueilla tilanne kiristyisi ja Suomen asema olisi erittäin vaikea. Venäjä saattaisi jopa ajaa suhteensa Suomeen poikki jos Suomi menisi Natoon. Venäjä sijoittaisi rutkasti voimaa Suomen lähialueille. Venäjän reaktio olisi raaka.

Mutta miksi tähän on jouduttu? Kaikki on lopulta Venäjän oman toiminnan tulosta. Krimin miehitys oli se asia, joka ajoi Venäjän todelliseen kriisiin, vaikka kaiken alku oli Georgian sota 2008.

Jos Suomi päättää hakea Natoon, Suomi menee sitten sinne kaikkein vaikeimman kautta, vaikka olisi päässyt Natoon paraatiovista 1990-luvulla, mutta SDP esti kaikki hankkeet asiassa.

Jan Rossi

Juhani Heinula 29.04.2016 18:35

Nilvitäänpä ensin sanojen merkityksestä näin vapun kunniaksi. Jotenkin hauskoja ovat nämä erilaiset poliittiset ilmaukset kuten esimerkiksi yhteiskuntasopimus ja Nato-optio, eikä kukaan taida oikein tietää, mitä niillä tarkoitetaan, tai ainakin tulkintoja on monia. Normaalisti optiolla tarkoitetaan sopimuksessa olevaa mahdollisuutta/oikeutta esimerkiksi lisäkauppaan. Käsittääkseni Suomella ja Natolla ei ole mitään sopimusta, johon liittyisi Suomen oikeus liittyä jäseneksi. Suomen Nato-optio lienee suomeksi siis sama kuin suomalaisten itselleen antama mahdollisuus hakea liiton jäsenyyttä. Näin ollen Nato-optio voi siis elää oikein hyvin nyt ja ikuisesti (kuten näyttää käyvänkin).

Jos Suomi joskus rohkenisi hakea jäsenyyttä, selvittäisimme varmaankin ennen hakemusta läpimenon mahdollisuudet. Ei kai maa voisi kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen ottaa riskiä, että Nato sanoisikin ei.

Itse kyllä uskon, että Suomelle ja tietysti Ruotsillekin sanottaisiin pikainen kyllä, jos haluasimme liittyä. Enkä kyllä ymmärrä, miksi emme hakemusta tekisi. Kun meillä on Venäjän kaltainen naapuri, joka uhkailee pienempiään jatkuvasti, nyt viimeksi ruotsalaisia, niin eikö meidän pitäisi pikapikaa käynnistää hakuprosessi. Vai voiko joku oikeasti väittää, että Venäjä ei voisi Suomeenkin hyökätä jossakin konfliktitilanteessa?

Petri Lahesmaa 29.04.2016 18:49

Kyllä meillä optio edelleen on. Olemme tosin työntäneet sen niin syvälle piirongin laatikkoon että hyvä jos enää löydämme.

Ulkoministeri Lavrov osasi jälleen ällistyttää: Ruotsin Nato-jäsenyys aiheuttaisi kuulemma voimakkaan reaktion, venäläisjoukkojen keskittämisen pohjoisille rajoille. Siis Suomen ja Norjan rajoille. Ruotsilla ei sitä yhteistä rajaa Venäjän kanssa tunnetusti ole. Siis Ruotsin jäsenyys aiheuttaisi pelätyn vastareaktion, vaikka jäisimme itse Naton ulkopuolelle!

Taas sitä ihmettelee, miksi Lavrov ja Venäjän johto tekevät kaikkensa taivutellakseen suomalaiset Nato-jäsenyyden kannalle.

Seppo Kiuru 29.04.2016 19:09

Luulenpa että Nato-optio hävisi jo 90-luvun lopussa. Olisi pitänyt rohkeasti silloin liittyä Natoon.

Jan Rossi 29.04.2016 19:20

Moskovalainen sotilasanalyytikko Igor Korottshenko sanoo jo, että Suomi tekisi kohtalokkaan virheen liittyessään Natoon, koska se tarkoittaisi avointa sotilaallista uhkaa Venäjälle. Suomi muuttuisi neutraalista valtiosta Venäjän viholliseksi. Tässä tämä on. Samansuuntaisia lausuntoja on tullut muualtakin Venäjältä. Suomi on ajautumassa puun ja kuoren väliin turvallisuuspolitiikassaan kun ei tajunnut liittyä natoon Baltian maiden mukana 2004. Syvää kriisiä pukkaisi jos Suomi nyt hakisi Natoon. Mitä tekee Ruotsi? Suomen totaalisen epäonnistuneesta turvallisuuspolitiikasta kantavat vastuun SDP, Paavo Lipponen, Ahtisaari ja Halonen. Heidän aikanaan Natoon meno olisi ollut läpihuutojuttu.

Jan Rossi

Veli-Pekka Silvan 29.04.2016 19:31

Ei taida olla, ja en luota pätkääkään ruotsalaisiin, ne ovat pettäneet meidät aina.

Suomen pitäisi tehdä oma päätös kansanäänestyksen tuloksen perusteella.

Kaksi huonoa puolta Natossa on:

-Nato on kallis, se lisää menoja miljarditolkulla.

-Lisäksi tuo puolustusvelvollisuus on huono asia, Viro soittelee suutaan raukkamaisesti Venäjälle koko ajan ja uhoilee Naton selän takaa.

Ei ihme että nimenomaan Viro haluaa Suomen Natoon, puolustamaan heitä sodan syttyessä, virolaisista ei ole mihinkään.

Jos kerran virolaiset kerjäävät verta nenästään niin ei ole meidän velvollisuus puolustaa heitä.

Pentti Kangasluoma 29.04.2016 19:46

Kuten Seppo Ahti pakinassaan totesi, jos olisimme valinneet 1948 Hertta Kuusisen suositteleman Tsekkoshlovakian tien olisimme nyt Naton jäseniä. Tosin se olisi ollut rankka tie, ja meillä olisi kalenterissa

erilaisten kyyditysten muistopäiviä- Joukossamme eläisiä kansalaisia jotka olisivat syntyneet Siperiassa.

Lievempi keino olisi ollut 90-luvun alku. Valtiojohtomme pelkäsi pakolaisaaltoa, sen järjestäminen olisi ollut uuden Venäjän keino.

Nato-optio on heiveröinen oljenkorsi, lännessä tietävät että säästösyistä

olemme heikentäneet rajavalvontaa. Satojatuhansia työttömiä, ja jonkun pakkomielteen takia on pitänyt muutama sata poliisia ja rajavartijaa poistaa palkkakonttorin kirjoista.

Ymmärrämme, kun Venäjä ei uudistu, eikä valtiojohdon tarvitse pelätä

kansalaisten mielipiteitä niin ulkoista uhkakuvaa kasvatetaan pitämään

rivir suorana. "Olemme osa läntistä arvoyhteisöä", se pitää opettaa pikkulapsille kun puhumaan oppivat.

Veikko Anttila 29.04.2016 20:07

Unto käyttää oikeata nimitystä Nato-optiosta, käsitekummajainen. Ei sitä ole kukaan antanut. Poliitikot ovat sen keksineet hämätäkseen kansalaisia, koska eivät uskalla puhua asiasta suorin sanoin. Jos Suomi hakee Natoon, asiaa käsitellään siellä kylmän viileästi ja vielä kylmemmin asiaan suhtautuu Putin. Pahin tilanne syntyy, jos hakuaikoihin Putinn tilalle joutuisi tulemaan toinen henkilö. Tämän pitäisi heti osoittaa olevansa kova johtaja ja miten sen voisi osoittaa. Stalinilta jäi Suomen osalta useita operaatioita sodan aikana kesken.

Pertti Rinne 29.04.2016 21:20

Ei kai tässä kovin suurta draamaa ole? Lipposen ajoista, Nato-option synnystä, on tilanne muuttunut vain siinä, että Putin on ottanut kovemman suurvaltapoliittisen linjan kuin Jeltsin.

Silloin meidän olisi ollut helppo liittyä ilman suurtakaan porua, mutta nyt voisi Venäjän reaktio olla arvaamaton. Ei sillä, että Suomen (ja Ruotsin) Nato-jäsenyys millään tavalla lisäisi Uhkia Venäjää kohtaan. Niinhän ei tapahdu. Kyse on vaan siitä, että meidän liittymisemme Natoon vetäisi maton Putinin propagandistisen patriotismin alta, eli Venäjän olisi pakko reagoida, koska KUVITElTU uhka pakottaisi Putinin reagoimaan, ettei hän näyttäisi heikolta oman kansansa silmissä.

Tämän ilmeisesti Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläs Douglas Lute hyvin tietää ja lähettää puheellaan Putinille rauhoittavan viestin siitä, ettei Nato ole uhka Venäjälle.

Sitähän se ei ole koskaan ollut eikä tule olemaankaan muuta kuin Venäläisten yltiöpatrioottisissa kuvitelmissa.

antti liikkanen 29.04.2016 23:03

Viime maanantaina korkea tsekkikenraali (NATO) ilmaisi itseään Helsingissä hyvin, hyvin selkeästi.

Venäjä on erittäin hyvin ja päivä päivältä paremmin laadullisesti varustautunut sotamahti, joka syö Ukrainan niinkuin amerikkalainen T-luu-steakin, likipä yhdellä haukkaisulla, kertoi kenraalin dia.

Sitten tuo Venäjän karhu menee tiilitalon eteen. Talossa on kolme pientä porsasta (Baltian maat) ja alkaa puhaltaa, kertoo toinen miehen dia.

Kenraali ei paljastanut, kestääkö talo, mutta hän totesi, ettei joku USA:n NATO-suurlähettiläs määrää, mitä NATO päättää tai kertoo päätösperusteinaan kun Itämeren turvallisuus on agendalla.

"Se nyt ei vain yksinkertaisesti ole diplomaattien hommana", tarkoitti varmaankin tuo eläkeläisen brittimajurin oloinen viiksiniekka, jota kaikki hänet tuntevat arvostavat hyvin korkealle sekä johtajana, ihmisenä että upseerina.

Lopuksi, kun sitä häneltä kysyttiin, vastasi hän, että sotilas on aina sotilas eikä sellaisilla ole kotimaata.

Kysymys koski sitä, miten helppoa tsekkosslovakialaisen punaupseerin oli siirtyä 1989 tielle kohden korkeinta NATO-upseerin pallia.

Olen aiemminkin tuon tsekin ajattelutavan kohdannut suomalaisessa upseerikunnassa, erityisesti sen historiassa.

Muistellaanpa 1700-luvun anjalanliittolaista loppua ja sitä seurannutta Suomea vuonna 1808 tai I Maailmansodan Puolan taisteluja ja sitä seurannutta Suomea 1918.

Sen lähemmäs nykypäivää ei tarvitse tulla.

Vestigia terrent.

Marita Salenius 30.04.2016 8:49

Tässä kun on tämä päivärytmi sekaisin mennyt muutenkin näin vasikoimisaikaan, niin menköön samaan syssyyn tämä salarakkaamme Natokin. Sitä kun tänä vuonna annetaan vasikoille N alkuisia nimiä, niin joskopa seuraavaksi syntyvälle antaisinkin nimeksi Nato. Sehän sopii kummalle tahansa, vaikka se jossakin merkityksessään onkin puolison sisko - vai oliko.

Nato-optiohan on vain meidän ikiomima oikeus tehdä tai olla tekemättä ... siis sitä oikeaa hakemusta. Mikähän optio meillä on siihen kansanäänestykseen? Kun se vaan nyt on niin, että idästä päin meille on aina hyökätty ja muulla rajalla, kuin itäisellä ei ole viimeisen sadan vuoden aikana merkitystä ollut. Sehän on raja ihan sillä isolla ärrällä - itäraja. Se on aina kuulostanut jotenkin uhkaavalta ja sen voi kuvitella silmissään massaksi, joka työntyisi tänne, jos naapuri saisi hepulin.

En ole mistään kuullut, että juuri Suomi ei saisi jäsenyyttä hakea. Olkaamme siis optio-optimistisia. Luten sanomahan tarkoittaa vain sitä, että laajennusta ei tapahdu lähivuosina - mihin suuntaan hän viestin sitten on tarkoittanutkaan - mutta ei se poissulje Ruotsi-Suomen hakemuksen jättämistä. Iso naapuri tietysti mielensä ilmaisee ja sulkee lisää kaupparajan rakosia, mutta riski on aina bisneksissä, varsinkin sotilaallisissa. Vai pitääkö meidän ihan virallisesti kysyä Venäjältä lupaa hakemuksen jättämiseen? Ei tietenkään, mutta niin tältä se kuitenkin näyttää! Huokaan ja sanon taas, että emmää tiijä.

Olen täällä ennenkin sanonut, että olin -90 luvun alussa sitä mieltä, että Suomen pitäisi hakea Naton jäsenyyttä, eikä EUn. Aika moni äänesti EU liittymisäänestyksessä Jaa juuri sekä vain itärajan takia. Nyt tuo Nato on kaukainen kangastus ja EU se hiekkaerämaa, jossa jano ja kuivuus vaivaa.

Tulisihan tuosta Itämerestä aikamoinen Naton sisävesi, jos mekin Ruotsin vanavedessä liittoon menisimme. Ymmärrän hyvin Venäjän tuskan. Meidän rajamme ei ole se suurin asia kuitenkaan - maallikon näkemys.

Kun "chamberleinimmekin" sanoo, että Ruotsin kanssa on kättä päälle lyöty, niin eihän meidän sitten tarvitse seurata, kuin SVTn uutisointia. Ei muuta kun hakemusta sisään ja sillä siisti. Loppuu tämä ainainen kitinä ja optiolla huseeraaminen. Jos päätös sitten vie vuosia, niin mitä sitten, odotellaan.

Kuitenkin nyt seuraavaksi olisi kiva tietää, mitä maksaa ja miten tämä meidän yleinen asevelvollisuutemme asettuu sinne Naton säännöstöihin ja varsinkin sinne operointiin.

Raporttia en ole vielä ehtinyt lukea, mutta kuuntelin livenä eilen. Jotenkin tuli eilisestä Ylen lähetyksestä mieleen ... no joo kaikenlaista, kun toimittaja siinä alussa ihan halulla jotakin selitti, mutta mikrofoni oli kiinni ja vain istujien häly kuului! Jotakin siellä Ylessä on pielessä, kun perusasiatkin hoidetaan huolimattomasti.

Miika Kurtakko 30.04.2016 9:48

Jos olisimme osa "läntistä arvoyhteisöä", valehtelusta kiinni jäänyt ministeri olisi ymmärtänyt itse erota välittömästi. Jos olisimme edes puoliksi em. "arvoyhteisöä", pääministeri olisi näyttänyt ministerille ovea. Mutta me ole, olemme Pohjolan Uganda. Eikä Pohjolan Ugandalla ole mitään syytä olla Naton jäsenenä.

Pohjolan Uganda on nimittäin onnistunut solmimaan Naton isäntämaasopimuksen puolustusvoimiensa komentajan johdolla; sopimuksen johon komentajalla ei ole mandaattia perustuslain mukaan ja joka siten on ihan yhtä pätevä lain edessä kuin Rytin solmima sopimus Ribbentropin kanssa vuonna 1944. Itse asiassa ilman eduskunnan ratifiointia sopimus rikkoo useita kohtia perustuslain lisäksi myös aluevalvontalaista ja laista puolustusvoimista. Ihmettelen, miksi meillä on edelleen oikeuskanslerin virka, kun näihin valtiovallan laittomuuksiin ei puututa. Myös neljäs valtiomahti eli lehdistö nukkuu tukevaa Ruususen unta aiheen tiimoilta.

Halutessaan siis hyökätä Venäjälle Nato voi käyttää Suomea lähtöalueenaan, ja sopimuksen mukaan - jota kumpikin osapuoli näyttää noudattavan, laiton tai - tämä on pelkkä ilmoitusasia. Suomen kantaa kyllä kuullaan, mutta Nato tekee ratkaisunsa itsenäisesti. Lisäksi Suomi on _velvoitettu_ antamaan huolto- ja muuta tukea Natolle.

Pohjolan Ugandassa perustuslaki oli vitsi euron käyttöönotossa päätettäessä, ja niin se on myös tässä Nato-asiassa. Molempia yhdistää Sauli Niinistön merkittävä rooli päätöksenteon liepeillä.

Miika Kurtakko 30.04.2016 10:19

Jatkan vielä Naton isäntamaa sopimuksesta. Verkkojulkaisu Vastavalkea on avannut hienosti prosessin, jolla edellistä eduskuntaa ja mediaa harhautettiin sopimuksesta:

http://vastavalkea.fi/2016/04/29/callen-ekin-superharhautus-naton-isantamaasopimuksen-lapiviemiseksi/

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle jaettiin muistio, joka kaikissa olennaisissa osissa on sopimustekstin vastainen. Itse sopimusta ei ole edes käännetty virallisesti, vaikka se löytyy Finlexistä eli ajantasaisesta laki- ja sopimuskokoelmasta. Niinistön lisäksi myös Tuomiojan ja Haglundin rooli joutuu varsin kyseenalaiseen valoon.

Juha Malinen 30.04.2016 10:46

Optiot ovat vain optioita jotka eivät ehkä realisoidu koskaan ja tässä tapauksessa niin täytyy toivoakin ettei Sotaisa vaihtoehto Nato - Venäjä toteudu.

Maailmanpolitiikanpainopiste ainakin näyttää olevan enemmän öljyrikkaimmilla sekä enemmän taloudellista kasvua tuottavimmilla alueilla kuin Eurooppa ja sksi ehkä Nato mieluummin aseistaa kuin osallistuu optioin Venäjän kyljessä

sijaitsevien Valtioiden mahdollisiin selkkauksiin.

Timo Untinen 30.04.2016 11:18

Nato ei myönnä optioita. Suomella ei siis ole mitään Nato-optiota. Ylipäätään puhuminen siitä, että Suomen poliittinen johto muka pitäisi auki mahdollisuutta hakea jäsenyyttä Natosta jos Venäjä äityy pahaksi, on itsepetosta, sillä Nato ei peruskirjansa mukaisesti edes käsittele sellaisen valtion jäsenhakemusta joka jo on kriisissä tai sodassa. Aivan kuten palokunnatkin perustetaan ja palovakuutuksetkin haetaan jo silloin kun kaikki on vielä hyvin, samoin tulee toimia Natoon liittymisenkin suhteen.

Turvallisuuspoliittisen ympäristön muuttuessa, myös harjoitetun ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaa tulee tarkistaa muutosten mukaisesti, ja mielellään jopa muutoksia ennakoivasti. Valitettava reaaliteetti on se, että Venäjän ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjaus ja toiminta on muuttunut radikaalisti avointa hyökkäyssotaa harjoittavaksi ja rajanaapurivaltioiden sisäisiin asioihin aseellisesti puuttuvaksi. Koska viisaus alkaa reaaliteettien tunnustamisesta, meidän on linjattava suhteemme Venäjään uudelleen, reaalipoliittisista lähtökohdista.

Jäsenyys Natossa tai ei jäsenyys Natossa ei ole, eikä saa olla ideologinen kysymys. Koska kyseessä on kokonaisen kansakunnan olemassaolon turvaaminen nyt ja tulevaisuudessa, asia on päätettävä pelkästään reaalipoliittisin perustein, ilman ideologisia suodattimia tai värillisiä silmälaseja.

Ensimmäinen reaaliteetti on se, että uskottava puolueettomuus ja liittoutumattomuuspolitiikka vaatisi tuekseen uskottavaa asevoimaa, jota meillä ei ole. Toinen reaaliteetti on se, että myös Georgia ja Ukraina olivat Suomen lailla puolueettomia maita, ja niiden liittolaisten puuttuminen nähtiin Venäjällä heikkoutena ja jopa hyökkäykseen ja voimankäyttöön kehoittavana ja yllyttävänä tekijänä. -Tästä voi tehdä vain sen johtopäätelmän, että jos haluamme suojaan Venäjän harjoittamalta voimapolitiikalta, ja jos haluamme välttää Georgian ja Ukrainan kokeman kohtalon, meidän on liityttävä Natoon.

Aina emme ole tilanteessa, jossa voimme valita vain hyvien vaihtoehtojen väliltä. Venäjän muuttuneen toiminnan seurauksena, olemme tilanteessa, jossa meidän on valittava pienimmän pahan vaihtoehto. Jäsenyys Natossa on mielestäni pienempi paha kuin joutua Venäjän harjoittaman voimapolitiikan kohdemaaksi. -On näet Venäjänkin näkökulmasta tarkasteltuna kokonaan kaksi eri asiaa uhitella Naton tukemalle Suomelle, kuin sellaiselle Suomelle, joka on niin vailla liittolaisia kuin omaa puolustuskykyäkin.

Mitään suomalais-ruotsalaista puolustusliittoa ei ole, eikä tule, eikä tule pyrkiä edes perustamaankaan, koska Ruotsi on sotilaallisesti jopa heikompi kuin Suomi on. Mitään pohjoismaista puolustusliittoa ei ole, eikä tule, koska Tanska ja Norja eivät halua erota hyväksikokemastaan Natosta. EU ei ole sotilas- eikä puolustusliittokaan, eikä siis anna Suomelle sellaista sotilaallista turvaa kuin mitä jäsenyys Natossa pystyisi antamaan.

Suomi on historiansa aikana selviytynyt suuristakin uhista ja ongelmista turvautumalla realipolitiikkaan ylitse puoluerajojen ja ylitse ideologisten raja-aitojen. Venäjän muuttuneen toiminnan seurauksena, nyt on jälleen aika turvautua reaalipolitiikkaan ja unohtaa ideologiat siksi, että saisimme ylipäätään viettää Suomen itsenäisyyden sadannen syntymäpäivän itsenäisenä valtiona ja kansakuntana. -Siksi meidän on haettava jäsenyyttä Natossa, täysin riippumatta siitä mitä poliittista ideologiaa me itse kukin edustamme.

Poliittisten päättäjiemme on nyt katsottava peiliin ja suoristettava selkärankansa. Koska he ovat päättäjiksi itse hakeutuneet, he ovat nyt vastuussa siitä, että Suomen ja suomalaisten olemassaolo turvataan liittämällä Suomi Naton jäsenmaaksi. -Poliittisena päättäjänä oleminen ei saa olla vain skumppalasien kilistelyä ja edustustilaisuuksissa patsastelua, vaan saavutettu asema sisältää myös vastuun kansakunnasta ja sen olemassaolon turvaamisesta.

Koska viisautta on toimia pre-aktiivisesti ennakkoon jo silloin kun kaikki on vielä hyvin, eikä vahinkoja minimoiden jälkijättöisesti sitten kun ei-toivottavin vahinko on jo tapahtunut, toivon poliittisten päättäjiemme vievän Suomea aktiivisesti Naton jäsenmaaksi.

Pentti Kangasluoma 30.04.2016 11:21

On tarpeen näyttää Uuno Kailaan "Rajalla" runo kokonaan koska pian lukioissakaan ei enää opita historiaa. Runo oli tunnettu sotien aikana,

mutta Stalin ei runoja lukenut, vaikka teki sisäpiirissä musiikkkiarvioita.

Rajalla

Raja railona aukeaa.

Edessä Aasia, Itä.

Takana Länttä ja Eurooppaa;

varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa

Kaupungein ja kylin.

Sinua poikas puolustaa

Maani, aarteista ylin.

Öinen, ulvova tuuli tuo

Rajan takaa lunta.

— Isäni, äitini, Herra, suo

Nukkua tyyntä unta!

Anna jyviä hinkaloon,

Anna karjojen siitä!

Kätes peltoja siunatkoon!

- Täällä suojelen niitä.

Synkeä, kylmä on talviyö,

Hyisenä henkii itä.

Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö;

tähdet katsovat sitä.

Kaukaa aroilta kohoaa

Iivana Julman haamu.

Turman henki, se ennustaa:

verta on näkevä aamu.

Mut isät harmaat haudoistaan

aaveratsuilla ajaa:

karhunkeihäitä kourissaan

syöksyvät kohti rajaa.

—Henget taattojen, autuaat,

kuulkaa poikanne sana —

jos sen pettäisin, saapukaat

koston armeijana —:

Ei ole polkeva häpäisten

sankarileponne majaa

rauta-antura vihollisen, -

suojelen maani rajaa!

Ei ota vieraat milloinkaan

kallista perintöänne.

tulkoot hurttina aroiltaan!

Mahtuvat multiin tänne.

Kontion rinnoin voimakkain

ryntään peitsiä vasten

naisen rukkia puolustain

ynnä kehtoa lasten.

Raja railona aukeaa.

Edessä Aasia, Itä.

Takana Länttä ja Eurooppaa;

varjelen, vartija, sitä.

Olavi Paavolainen kertoo "Synkkä yksinpuhelu" kirjassaan että Laatokan yläpuolella oli

hyökkäysvaiheen aikana mäntyyn isketty paperi jossa luki,

"Oi Eurooppa missä sun miehes, me seisomme rajalla yksin".

Tämän takia tarvitsemme Rauhankumppanuutta, Isäntämaasopimusta, kuvitteellista Nato-optiota. Voimansa tunnossa UKK vähätteli armeijan merkitystä, tarvitaan että kansa pysyy reippaalla mielellä.

Miika Kurtakko, blogimme älykköjä uskoo ettei eduskunnan ulkoasiainvaliokunta ole ymmärtänyt mistä oli kysymys, kun ei ollut käännöstä. Jos edustaja ei pysty sitä hankkimaan niin hänellä mitään

virkaa. Avuton lapsi!

Nato-asiassa poliitikomme haluavat ulkoistaa koko kysymyksen, vieläpä ulkomaalaisille asiantuntijoille. Voi meitä!

Risto Virrankoski 30.04.2016 12:40

Suomella on kaksi päävaihtoehtoa sotilaallisessa maanpuolustuksessa.

Nato-jäsenyys tai suomettuminen.

Nato-jäsenyys ei tarkoita 'miljardien lisäystä puolustusmenoihin' niin kuin täälläkin joku väitti. Puolustusmenomme jo nyt täyttävät Nato-kriteerit varsinkin, kun otetaan huomioon edessä olevat isot investoinnit mm. hävittäjiin ja varusmiesten palkattoman palveluksen arvo.

Naton kiistaton etu olisi, että rahalla, minkä jo nyt käytämme maanpuolustukseen ilman että se tuottaisi meille riittävän turvan, turva

sotilasliitossa olisi aivan olennaisesti parempi. Eli jäsenyys olisi hyvä vastine rahalle ja säästäisi ennalta ehkäisevänä pelotteena sankarihautoja parempaan käyttöön.

Jos emme halua Natoon liittyä, suomettuminen on käypä ja kokeiltu vaihtoehto. Säästäisimme ison rahan puolustusmenoissa muuhun käyttöön tai jopa velan maksuun. Edelliseen suomettumisen strategiaan verrattuna on kuitenkin huomattava merkittävä ero. Nyt suomettuminen ei tarkoittaisi sosialismiin tai kommunismiin siirtymistä. Päinvastoin. Me siirtyisimme todelliseen kapitalismiin. Sellainenhan Putinin Venäjällä vallitsee.

Analyyseissa ja keskusteluissa on pidetty selvänä, että Venäjä pitää Natoa vihollisenaan. En ole kuullut perusteluja, miksi se niin tekee. Onko Nato joskus uhannut Venäjää sotilaallisesti alueellisilla tai muilla vaatimuksilla? Vai onko tiedossa, että Natolla sellaisia suunnitelmia peräti olisi?

Natohan ei ole valtio joten ovatko siis kaikki Natomaat automaattisesti Venäjän vihollisia, joiden hyökkäyksen varalta Venäjän tulee varustautua.

Minusta menossa oleva sotaleikki on vastenmielistä ja lapsellista peliä. Jonkun, esimerkiksi meillä pres. Niinistön, pitäisi nousta ylös ja todeta

suoraan ja kuuluvasti, että 'jo riittää' pullistelu ja egoilu.

Ei tällaista menoa pidä yrittää edes ymmärtää tai viisaasti selitellä. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Kummelin sanoin:'Minua ei huvita nyt yhtään mikään'.

Pertti Rinne 30.04.2016 12:42

Jos ajatellaan, että optio on mahdollisuus liittyä Naton täysjäseneksi, niin ei sitä ole Suomelta kukaan ottanut pois.

Vai tarvitaanko käsitteelle monimutkaisempi sisältö poliittista kinaamista varten?

Jukka Salminen 30.04.2016 12:47

Nato-kannan muodostaminen on itselleni kovin vaikeaa, eikä asiaa yhtään helpota löysäpuheisten poliitikkojemme loputon sirkustelu. Kansalaiset tuntuvat olevan hämmentyneitä jo Naton kaikkein keskeisimmästä asiasta – turvatakuista, eikä ihme.

Täytyyhän Suomella olla Nato-optio, sillä koko sotilasliitto näyttäisi olevan rakennettu nimenomaisesti Suomen tarpeita silmällä pitäen. Ainakin jos on uskominen Kokoomusta ja Alexander Stubbia. Kokoomus on iät ja ajat vakuutellut Naton turvatakuiden pitävyydestä, mutta on samalla mm. Stubbin suulla rauhoitellut, että Natossa Suomen ei koskaan tarvitsisi lähteä muualle sotimaan, jos emme itse niin nimenomaisesti päättäisi.

Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?

Jukka Itäkylä 30.04.2016 13:11

Käsitteenä koko optio-sana on hämäävä, sillä optio-oikeus tai valintaoikeus on jommallekummalle osapuolelle valittu oikeus joko hylätä tai hyväksyä jokin edeltä sovittu sopimus määräaikaan mennessä. Tuollaista sopimusta ei ole olemassakaan.

Venäjä on ja pysyy arvoituksen sisällä olevana mysteerinä, joka on kääritty salaisuuteen, mutta on kenties olemassa avain, ja se on Venäjän intressi jonkin alueen tai alueiden suhteen. Koko keskustelumme NATO:sta kenties eniten osoittaa, että Venäjän ulkopolitiikka on osin epäonnistunut kun sellaiseen keskusteluun edes nähdään tarvetta Venäjän luoteisella rajalla, joka sentään on millä tahansa mittarilla mitattuna Venäjän rajoista se kaikkein rauhallisin.

Jukka Itäkylä

Kari Peitsamo 30.04.2016 14:14

Mitä kiireempi Suomella on liittyä Natoon, sitä kauemmin se tuntuu kestävän. Mielenkiintoinen paradoksi! Tätä on jatkunut jo vuosikymmenten ajan. Päätös valmistuu kilpikonnan vauhdilla, vaikka kaiken propagandan perusteella nyt olisi jo jäniksen hoppu. Ja, kuten tiedämme, jänis ei koskaan tavoittanut kilpikonnaa.

Aurinko sammuu, ennen kuin Suomi ehtii liittyä Natoon. Mutta sammuuko se kokonaan vai vain Suomen taivaalta?

Kari Peitsamo 30.04.2016 14:59

Suomen stand by -tila Naton suhteen on perustunut perinteiseen jo ulkoministeri Soininkin sisäistämään Status Quo -ajatteluun. Niin kauan kun ulkoiset olosuhteet eivät muutu, Suomikaan ei liiku. Geopoliittinen jännite kuitenkin kasvaa. Putin on jo kääntänyt ämyrit itärajalla isolle ja soittaa Ben E. King -klassikkoa Stand By Me. Mitä tekee Suomi? Yrittää vienosti hyräillä takaisin Beatles-sävelmää Let It Be. Mutta silloin saapuu Nato-kenraali ja virittääkin koko seurueen Everly Brothers -hittiin Let It Be Me. Vappukaraoke alkakoon! .

Kari Peitsamo 30.04.2016 15:32

Suomi on Nato-asiassaan täysi pelle, joka hosuu, jahkailee, kääntyilee, kompuroi, pakittaa, ryntäilee, pohtii, pelästyy, oivaltaa, rauhoittuu, kauhistuu ja odottaa, mutta ei vaan osaa päättää. Toivottavasti niin idässä kuin lännessäkin tilannetta seuraavat nauravat itsensä tämän kaiken nähdessään niin kipeiksi, että jättävät ihan sympatiasta meidät omiin oloihimme. Sitäpaitsi, kuka tänne enää edes haluaisi tulla? Ja miksi? Nauttimaan ilmastosta? Kulttuurista? Tv-ohjelmista? Hyvinvoinnista? Yrittäjyydestä? Perustamaan nakkikioskin? Irakilaiset nuorukaiset ainakin totesivat täällä yhden talven lusittuaan, että paluulento, kiitos, borta bra men hemma bäst.

Pentti Kangasluoma 30.04.2016 15:38

Viihdetaiteilija Peitsamo ja koko hänen heimonsa rakastaa englannin kieltä,

eikä ole makeeta kun tänne harjoittelemaan saapuvat jenkkisotilaat viestivät juuri uudella äidinkielellämme.

Google toi ruutuun Rajalla runon käännettynä, tässä pari säkeistöä.

Synkeä, kylmä on talviyö, (The winter night is dark and cold)

Hyisenä henkii itä. (Icy breathes the East)

Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö; (Over there is slavery and forced labour)

tähdet katsovat sitä. (the stars look down and see)

Kaukaa aroilta kohoaa (Far away on the Steppes rises)

Iivana Julman haamu. (The ghost of Ivan the Terrible)

Turman henki, se ennustaa: (A spirit of doom is at work, predicting that

verta on näkevä aamu. (the morning shall see blood)

Teemu Männynsalo 30.04.2016 16:14

Suomessa elää uskomus siitä, että liittoutumattomuus tuo suoraan efektiivistä puolueettomuutta. Venäjän laskelmissa Suomi on sen omaa etupiiriä, Naton ja Yhdysvaltojen kannalta puolestaan rajamaa l. politiikan pelimerkki. Vastakkainasettelun maailmassa on suuri riski tippua idän ja lännen väliin, ajautua idän käyttöön. Suurvallat jakavat etu- ja intressipiirinsä itse. Suomen pitäisi siis aktiivisesti itse pyrkiä lännen etupiiriin, automaattisesti se ei siihen kuulu ainakaan, mikäli EU:n tuoma suhteellinen suoja murenee.

Yhdysvaltojen liittolaispolitiikan hidas muutos ja isolationistinen katsanto ovat mahdollisia kehittyssuuntia, tämä merkitsee muutosta Naton kannalta eikä lisää tendenssiä kasvattaa Naton toimialuetta, intensiteettiä tai maantieteellistä pohjaa. Jos ei pyri länteen, jää varmasti itään. Välitila ei ole koskaan pysyvä tila. Esimerkiksi Sveitsi sijaitsee keskellä länttä, ei rajalla, kuten Suomi. Poliittisella ja maantieteellisellä intressipiirin rajalla on yhtä helppoa seisoa kuin veitsenterällä jos ja kun jännitys kiristyy.

Jos Nato päättäisi kutsua pelkästään Ruotsin hakemaan jäsenyyttään? Tilanne olisi Suomen kannalta lähes katastrofaalinen. On erittäin vaikeaa kuvitella, etteikö Somen jäsenyysedellytyksiä Natossa valmisteltaisi aktiivisesti taustalla. Muu olisi todella ulkopoliittisesti hyvin uhkarohkeaa.

Uskon, että Suomen Nato-jäsenyys toteutuu Sauli Niinistön toisella presidenttikaudella. Ainakin, mikäli Trumpia tai Cruzia ei valitataisi yllättäen valkoiseen taloon. Näkisin Suomen liittämisen kokonaan lännen yhteisöön Niinistön historialliseksi tehtääksi Suomen presidenttinä.

Seppo Laine 30.04.2016 21:04

Koko Nato-optiosta puhuminen poliittisen johdon taholta on suorastaan edesvastuutonta, koska sillä annetaan mielikuva, että jos uhkataso Venäjän suunnalta nousee, Suomi vain yksinkertaisesti liittyy Natoon. Nythän uhkataso on jo niin korkea, että enää nytkään ei enää ole varma hyväksyisikö Nato Suomen. Siinä poliitikkojen mielikuvissaan näkemässä korkeammassa uhkatasossa (kukaanhan ei ole täsmentänyt mitä se oikeasti tarkoittaisi, alueluovutusnoottiako?) Suomi ei enää Natoon pääse.

Suomen ja Ruotsin kytkemisen yhteen työryhmä teki ilmeisesti siksi, että olisi jotain uutta näkökulmaa edes nimellisesti tarjottavana. Oikeastihan sellaista yhteyttä ei ole. Vakavassa konfliktissa Suomi katsotaan Venäjän etupiiriin ja Ruotsi on osa Skandinaviaa eli Natolänttä. Siis, jos Suomi ei itse selvästi ja konkreettisesti tee eroa tähän oletukseen. Optiot tarkoittavat selkokielellä, että asialla ei ole väliä eli Venäjänkin etupiiri käy. Mitä jos Baltit olisivat lähteneet saman lailla isottelemaan jollain optioilla? Ehkä olemme mukana ehkä emme!

Nyt Suomi ei osaa päättää mitä se oikein haluaa. Nykymaailmassa ilman liittolaisia ei Suomen kaltainen pieni maa kuitenkaan pärjää. Mitä odotetaan? Putinin aloitettako? Onhan Suomella myös Venäjä optio näissäkin asioissa. Jos Putin lupaa Suomeen työtä, onko Suomi valmis turvallisuusyhteistyöhön. En tästäkään enää yllättyisi.

Kari Peitsamo 01.05.2016 3:37

Pentti Kangasluoma. Oivallinen huomio. Jokainen rivi voisi olla HIM:n tai Nightwishin biisi. Kotiteollisuus sentään vielä laulaa suomeksi. Mutta kuinka kauan? Niin tai näin, älkää kuitenkaan sitä rusettimiestä tuoko enää toiste tänne dj-keikalle Natoa kaupittelemamaan. Sillä tuon keikan nähtyään jengi liittyy mieluummin vaikka Varsovan liittoon.

Pentti Kangasluoma 01.05.2016 8:18

Kari Peitsamo, katso Tubesta, presidentti Ilves kansallispuvussa Tallinnan laulujuhlilla. Muinaispuvussa monissa juhlissa. Kasvoi pakolaisperheessä

Atlannin tuolla puolen, mutta säilytti äidinkielensä. Puhuu kaunista viroa, sanovat hänen vastustajatkin. Myös Latviassa ja Liettuassa on ollut presidentteinä lännessä kasvaneet, vaaleilla valitut.

Karl Vaino, venäjänvirolainen oli puoluejohtaja 1970-80 luvuilla, ei pystynyt koskaan pitämään julkista vironkielistä puhetta.

Entä Suomessa, voisiko Suomessa nousta vaaleilla politiikan huipulle henkilö joka vasta aikuisiässä kävisi ensimmäistä kertaa Suomessa? Nojaa,

Ilveksen seuraaja, mies tai nainen puhuu suomea ja venäjää,

Kari Peitsamo 01.05.2016 10:53

Pentti Kangasluoma. Katselen mieluummin Paavo Väyrystä tanhuamassa. Mutta totta on, että Ilves ja hänen johdollaan Viron kansa ovat ainakin puolensa valinneet. Lännemmäksi ei tuon nopeammin ja perusteellisemmin olisi 20 vuodessa voinut itseään pultata. Ja, pakko myöntää, homma tuntuu toimivan.

Suomi sen sijaan seilaa nyt sellaisessa ristiaallokossa niin taloutensa kuin ulkopolitiikkansakin kanssa, että ennuste, mikä tahansa, näyttää tällä hetkellä huonolta. Ehkäpä meidän pulmamme palautuvat paradoksaalisella tavalla Urho Kekkoseen. Miehestä, joka pelasti ja oikeastaan loi koko suomalaisen sotien jälkeisen identiteetin, tuli seuraajilleen myös taakka ja kompleksi. Parhaiten tuota taakkaa olisi osannut kantaa Paavo Väyrynen, mutta hänelle ei siihen annettu tilaisuutta. Nyt Sauli Niinistö yrittää tohkeissaan ravistaa koko Kekkosen harteillaan, mutta tuota isänmurhaa tehdessään on vaarassa tuhota koko Suomen.

Markku Miettinen 01.05.2016 16:51

Politiikkaa tehdään ajassa ja ajat muuttuvat. Ikuisia liittoutumia ei ole, Euroopan kansatkin ovat historian saatossa olleet toistensa liittolaisia ja vihollisia, miten milloinkin. Historia ei lopu.

Se voitaneen sanoa, että voimme varmasti hakea NATO-jäsenyyttä, mutta emme varmuudella tiedä, miten hakemuksen kävisi, koska emme voi etukäteen tietää sitä poliittista viitekehystä, missä hakemus jätettäisiin. Mikä olisi USAn ja Venäjän suhde, kuka olisi USAn presidentti ja minkälaista politiikkaa hän ajaisi. Jos presidenttinä olisi Donald Trump, voisi olla, että optioimme olisi hyvin ohuen langan varassa. Trump ei haluaisi vetää Euroopan kivirekeä perässään, vaan vaatii Eurooppaa ottamaan vastuuta omasta puolustuksestaan, myös taloudellisesti. Hillaryn kanssa olisi varmasti helpompaa ja ennustettavampaa.

Miten NATOn eurooppalaiset jäsenvaltiot suhtautuisivat, kuinka pitkälle jäsenvaltiot olisivat valmiita uhraamaan (kaupallisia) suhteitaan Suomen ja (mahdollisesti Ruotsin) Nato-jäsenyyden takia, kun Venäjä alkaisi ärhentelemään ? Jäsenyyden hyväksyntä edellyttää Natossa yksimielisyyttä.

Kaikkein merkittävin este Nato-option tiellä näyttää kuitenkin olevan Suomen kansa, se jääräpäisesti antaa gallupeissa 20-30 %:n kannatuksen Nato-jäsenyydelle. Nato ei kuitenkaan halua jäsenekseen valtiota, jossa kansan enemmistö on jäsenyyttä vastaan. Tämä fundamentaalinen yksityiskohta keskustelussa usein unohdetaan.

Ei siis näytä olevan, kuten Lutenkin kommentti yllä osoittaa, sen enempää vetoa kuin työntöäkään.

Kari Peitsamo 01.05.2016 20:16

Seuraavasta USA:n presidentistä puheen ollen. Obama murjoo jälleen viimeisellä ns. the correspondes dinnerillään huikeata läppää. Hän toteaa mm.: "Next year a new president will be speaking here. And we have no idea who SHE will be."

Kari Peitsamo 01.05.2016 20:27

Obama muuten vihjaa samassa puheessaan pyrkivänsä offiseen tskaisin taas neljän vuoden kuluttua. Hän on syntynyt 1961 eli on nyt vasta 54-vuotias.Ajatelkaa. Neljän vuoden kuluttua hän on vasta 58!

Pekka Turunen 02.05.2016 1:29

Nato on niitä asioita, joista minun on vaikea olla kovin jyrkästi mitään mieltä. Ymmärrän hyvin Suomen virallisen suhtautumisen, jonka mukaan liittyminen ei ole ajankohtaista, mutta optio halutaan pitää avoimena. Eiköhän se optio ole auki samalla lailla kuin tähänkin asti, ehkä epävarmana mutta mahdollisena ratkaisuna.

Kaikkineen suhtaudun hieman varauksellisesti ajatukseen sotillaallisesta liittoutumisesta. Länsieurooppalainen liittoutuminen olisi kuitenkin parasta, mitä meille voi ajatella. Ne ovat samasta kulttuuriperinnöstä kehittyneitä maita, jotka ovat niin rauhanomaisia kuin nyt mitkään maat voivat maailmassa tällä hetkellä olla.

Mutta se Amerikka. Siellä voi nousta valtaan joku Trumpin kaltainen hahmo, jonka kanssa ei tuntuisi hyvältä olla tekemisissä välttämätöntä enempää.

Toisaalta myös Venäjän uhoaminen rajan takana huolestuttaa, jopa pelottaa. Pienen maan ei ole hyvä olla yksin, kun suuret pullistelevat voimiensa tunnossa. Toisaalta ei ole hyvä myöskään olla mukana, kun suuret rupeavat tosissaan kalistelemaan. Emme varmasti halua ärsyttää Venäjää, mutta miksi Venäjä haluaa huolestuttaa meitä?

En ymmärrä miksi Natolla on Suomessa yhä niin huono maine. Ei kai nyt kukaan oikeasti ajattele, että liittoutuminen Naton kanssa olisi samanveroinen vaihtoehto kuin liittoutuminen Venäjän kanssa? Ei arvaamaton ja ärhäkkä Venäjä millään pysty kilpailemaan (meille niin tärkeiden) läntisten arvojen kanssa.

Jos meillä ei todella olisi käytettävissämme Nato-optiota, siis mahdollisuutta liittyä Natoon kohtuullisen ajan kuluessa, olisi se erittäin huono uutinen. Meidän kannaltamme kun kuitenkin paras vaihtoehto taitaa olla tämä nykyinen, jossa voimme koettaa yrittää hillitä Venäjää Nato-optiolla ilman että sitä kuitenkaan tarvitsisi käyttää.

Jan Rossi 02.05.2016 10:07

Arvoisalle Kari Peitsamolle tiedoksi, että USA:ssa yksi henkilö voi korkeintaan olla presidenttinä 8 vuotta. Obama ei voi siis enää ikinä pyrkiä takaisin presidentiksi.

Jan Rossi

Jouni Pulli 02.05.2016 10:43

Suomen Nato-optio on kyllä siinä mielessä olemassa, että Suomi voi niin päättäessään hakea Naton jäsenyyttä. Aivan toinen asia on, saisiko Suomi ko. jäsenyyden siinä muodossa ja silloin kun se niin haluaisi tapahtuvan. Kaiken kaikkiaan turvallisuuspolittisesti olisi Suomen kannalta järkevää, että Itämeren turvallisuustilanteen kiristymistä pyrittäisiin lieventämään ja tässä kohdin varsinkin Ruotsin ja Suomen puolustusvoimien merkitystä tulisi kasvattaa. Luonnollisin kasvualusta tälle ajatukselle olisi aivan aluksi pyrkiä muodostamaan Pohjanlahdesta Suomen ja Ruotsin valvoma ydinaseeton vyöhyke.

Kyösti Salovaara 02.05.2016 11:14

Yksi asia (siis ainakin yksi) minua tässä suomalaisessa Nato-keskustelussa tai laajemmin ulko-poliittisessa keskustelussa vaivaa.

Se on eräänlainen yltiöpragmatismi, joka kuulostaa peitellyltä narsismilta. (Rakastan pragmaattista elämänasennetta mutta rajansa kaikella!)

Kun esimerkiksi Erkki Tuomioja (lievästi ja sivistyneesti toki) tänään aamulla Ylen ykkösessä kritisoi Nato-selvitystä, hän asetti ikään Suomen tehtäväksi pysytellä kaikkien konkliktien ulkopuolella hintaan mihin hyvänsä, kuten minusta tuntui.

Siis: sosialidemokraatti ei puhua arvoista eikä yhteisöistä vaan pelkästään itsekkään Suomen selviytymisestä. Suomiko kuuluu länsimaiseen arvoyhteisöön, mutta ei ole valmis pistämään tikkua ristiin jos tuota yhteisöä loukataan tai uhataan - näinkö ajatus kulkee? Eikö Suomella ole mitään velvollisuuksia demokraattisen, tasa-arvoisen, vapaan eurooppalaisen ja länsimaisen elämänmallin puolustamisessa ja edistämisessä?

Onko meillä todellakin ikuinen kausikortti VIP-katsomoon? Jos on, mistä se on ostettu?

Yltiöpasifisti haaveilee, että myydään Hornetit hyvällä hinnalla ja palkataan voittorahoilla Pohjanmaalla kaikki kynnelle kykenevät soittamaan kaupunginorkestereissa Kalevi Ahon sävellyksiä, mutta saako poliittinenkin johto ajatella niin?

Kari Peitsamo 02.05.2016 16:07

Jan Rossi. Olet oikeassa. Sitä oudommalta tuntuu, että Obama moista vihjaili. Ohjaako hän näin poliittisen perintönsä jatkumiseen uskovia voimia ryhmittymään oman puolueensa ehdokkaan taakse, mene ja tiedä. Kolmatta kautta ei kuitenkaan lain mukaan voi tulla. Se on fakta.

Tuomiojan yltiöpasifismista. Jo edesmennyt runoilija Pentti Saarikoski hämmästeli Kekkosen taitavaa silmänkääntötemppua, jolla Suomi 1970-luvulla asemoitiin kylmän sodan katsomoon. "Sillanrakentajana? Kenelle? Istukkana kahdessa kohdussa yhtä aikaa?", kysyi jopa Saarikoski epäuskoisena runossaan kommentoidessaan Suomen "sillanrakentajan" roolia idän ja lännen välillä. Jotenkin olemme näihin päiviin asti kyenneet tuon roolia vaalimaan ja tuon mielikuvan säilyttämään - ainakin itsellemme. Ja mielikuvien varassa politiikkaa pääasiassa tehdäänkin. Miksemme - kaiken

realismin ja realiteettien uhallakin - jatkaisi tuolla samalla tiellä?

Tapani Kusnetsoff 02.05.2016 16:11

Kansa kuninkaana

Tämä Nato-optiokeskustelu on kuin vanha satu kuninkaasta, jolla ei ollut juhlaparaatissa lainkaan vaatteita. Sadussa huijarit saavat kauniista vaatteista ja itsestään pitävän kuninkaan uskomaan asioihin, joita ei ole, koska kuningas (Suomen kansa) haluaa uskoa sellaiseen, mitä ei ole. Huijarit saavat sadussa kunnon korvauksen kuninkaalta, joka ei uskalla totuuden paljastuttuakaan tunnustaa totuutta todeksi. Optiovalheella on rahan sijaan hankittu lähinnä poliittisia asemia ja uskottavuutta länsimaiden (siis aidon demokratian) vastaisuudelle perustuvalle poliittiselle suuntaukselle.

Itse Nato-jäsenyydestä sen verran, että pidän nykyistä ja kaiken aikaa vaikeutuvaa ulko- ja turvallisuuspoliittista tilannetta pitkän päälle kestämättömänä. Niinpä olen perheellisenä sitä mieltä, että on parasta toimia niin kauan kuin se ylipäätään on mahdollista.

Suomen ja Venäjän välinen kaupankäynti on juuri nyt lähinnä polttoaineita ja niiden raaka-aineita, joita on kohtuuhintaan tarjolla muualtakin riittävästi. Ajankohta ei siis ole niin huono, kuin annetaan ymmärtää, vaikka Fortumin miljardit toki jäävät Putinin ja hänen oligarkkiensa iloksi. Jotakin omasta ja lastensa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista on kuitenkin oltava valmis maksamaan. (Itse pitäisin Fortumin sijoituksia mitä suurimmassa määrin korkean riskin sijoituksina.)

Kari Peitsamo 02.05.2016 16:40

Minusta tuntuu, että Suomi on Putinin silmissä kuin orpo huutolaispoika, joka ei löydä poliittista kotia mistään. Hieman säälien ja huvittuneena hän seuraa Suomen sähläämistä ja kipuilua Nato-asiassa tietäen hyvin, ettei valmista tule. Vaikka Putinia meilläkin kovin karsastetaan ja parjataan, vaikuttaa hän Suomen suhteen jopa hyvinkin ystävällis- ja pitkämieliseltä, mutta, kuten näilläkin palstoilla on jo muistaakseni todettu, hänen seuraajaansa saattaa olla jo syytäkin pelätä. Toisaalta, jos Donald Trump voittaa USA:n vaalit ja haistattaa Euroopalle pitkät, ei Suomen Nato-kortti ole valttia enää missään pelissä, päinvastoin, siitä tulee suorastaan Musta Pekka. Silloin huutolaispoika on jälleen väärään aikaan ollut kolkuttelemassa väärän talon ovea.

Kari Peitsamo 02.05.2016 17:46

Koko Nato-kysymys on Suomen osalta oikeastaan aivan absurdi. Sillä Suomi-neitoa ei yksinkertaisesti saa lähettää Naton haaremiin. Suomenhan naittaa jo Venäjän yhteyteen ennätyspitkä maaraja tavalla, joka ei määritä mitään muita maita esim. Ruotsia, kaukaisemmista maista nyt puhumattakaan. Suomen ja Venäjän suhde pitää jo lähtökohtaisesti nähdä myönteisesti, siunauksena. Tuo suhde on ainulaatuinen, kahden erillisen kumppanin kahdenkeskinen samalla tiivis mutta myös molemminpuolista suvereeniteettia kunnioittava yhteys. Kaikessa pohdinnassa tämän faktan pitäisi olla kaiken päätöksenteon ja toiminnan lähtökohta. Nyt tätä tosiasiaa ei kunnolla myönnetä tai se yritetään sivuuttaa. Syntyy paradoksi. Koko aiheeseen ei päästä kunnolla edes käsiksi. Suomen 1340 km pitkä maaraja Venäjän suuntaan on puheenaiheena samaan aikaan yhtä kiusallinen ja yhtä todellinen kuin sulhasmiehen vahingossa auki jäänyt vetoketju. Ulkopuoliset eivät voi (tai halua) sitä tulla vetämään kiinni ja itse ei enää muka kehtaa. Mutta tarkemmin ajatellen, eihän edes tarvitse. Asiathan ovat aivan hyvin näin. Näinhän niiden nyt kuuluukin olla.

Seppo Laine 02.05.2016 18:07

Suomen kansan haluttomuuden Naton suhteen kyllä ymmärtää. Meille on vuosikymmenet poliitikkojen taholta vakuutettu, että Suomen oma puolustus riittää. Mihin tämä uskon valaminen oikein perustuu?

Suomihan ei mitään sotaa aloita. Suomi joutuu sotaan? Kaiken järjen mukaan pitäisi olla erilaisia skenaarioita siitä miten Suomi voi sotaan joutua. Sen pohjalta sitten pitäisi arvioida tarpeet puolustukselle. Missä nämä skenaariot ovat? Mihin tämä kaikki oikein perustuu? Joihinkin kassakaappiskenaarioihin, joita ei voi julkistaa, mutta jotka on silti tuosta vaan uskottava?

Itse ole alkanut vahvasti epäilemään, että meitä sumutetaan ja raskaasti. Jos oma puolustus on se millä pärjätään, olisi odottanut, että Suomen olisi pitänyt kasvattaa menojaan vähintään Venäjän tahdissa. Epäilys herää, että Suomen puolustusta kehitetään sen pohjalta mihin on budjetissa varaa ja loppu jää puolustusvajeeksi, josta ollaan hiljaa. Mitäpä jos uskottava puolustus Venäjän suhteen nyt oikeasti vaatisi, että Suomen pitäisi olla samalla tasolla puolustusmenoissa kuin Israelin! Onko tähän haluja?

Nato ei ole vain USA. Nato on valtioiden liitto. Jos USA ei siihen enää satsaa, muiden pitää tehdä sitä enemmän. Suomen puolustuksen kannalta tämä jopa vahvistaisi Suomen taustaa, jos Suomi olisi Natomaa. Kyse ei olisi USA:sta vaan nimenomaan Euroopasta. Jos oikein kriisiin joudutaan, Euroopasta tulee kyllä iso sotateollinen kompleksi, kun siviilituotanto käännetään tälle puolelle.

Tietenkin voidaan esitellä maailmanlopun skenaarioita ydinsodasta. Silloinhan lännen aseet ovat ne, jotka joka tapauksessa Suomeen vaikuttavat. Jos olemme Venäjän leirissa niin suoraan ja jos olemme lännen leirissä sen kautta, että Pietari, Murmansk ja muut strategiset alueet olisivat vastaiskun kohteena. Venäjän pitämiseksi oikeasti kurissa kovassa konfliktitilanteessa, nopeasti lähtevät ja kohteisiinsa päätyvät ydinohjukset Suomen itärajalla olisivat paras pelotelle Venäjälle pitää omat ohjuksensa kurissa. Ei Venäjä tästä tietenkään pidä, mutta ei sotapeli ole mitään poskisuukkojen vaihtoa. Putin on tämän sotkun tilannut. Venäjä on nyt ainoa merkittävä todellinen uhkatekijä Euroopan turvallisuuden kannalta ja Suomi on yksi etulinjan valtioita.

Jospa Suomessa kyse onkin nyt turvallisuususkomuksista, jotka ovat olleet huumetta kansalle. Kansa elää nyt "turvallisuuspilvessä".

Jos poliitikot oikeasti haluaisivat vaikuttaa turvallisuuden parantamiseen, jonkun pitäisi ottaa "Al Gore" viitta, tehdä järisyttävä dokumenttitarina sotilasasiantuntijoiden avustuksella ja lähteä maailmalle kertomaan siitä mihin helvettiin ollaan taas menossa, jos mitään ei tehdä. Moskovasta voisi aloittaa!

Seppo Laine 02.05.2016 20:46

Pari kommenttia Peitsamolle. Pisin raja Venäjän ja Naton välillä on muuten USA:n ja Venäjän välillä. Toki kyse on merirajasta, mutta välimatka tällä tuhansien kilometrien rajalla on lyhimmillään muutama kymmenen kilometriä saarien välillä. Ainakaan vielä ei ole tullut tietoja siitä Putin alkaisi rakentaa sille rajalle massiivisia tukikohtia USA:n hyökkäämiseksi. Jos näin käy USA varmasti viimeistään sanoo Euroopalla, että hoitakaa oma puolenne.

Suomen ja Venäjän raja on pääosin korpiraja ja myös suurelta osin kulttuuriraja. Muurmanskin kannalta jo lähellä oleva Norjan tuoma Natoraja tuo merkittävän pelotteen. Mitä oikeaa sotilaallista lisäuhkaa harvaanasutun Suomen Natoraja siihen toisi?

Se, että Suomen pitäisi olla liitossa Venäjän kanssa vaikkapa sen takia, että osa suomalaisista on Uralin mutkista tullut, on tietenkin yksi peruste yhdessäolon jatkumiselle. Vanhanajan avioliitossakin neito otti vastaan kaiken mitä tuli eikä valittanut. Tässä on sukupuoliroolit vain vaihtuneet. Ne ovat nyt Suomen äijäneidot, jotka kaiken kestää mitä Venäjän patroonalta tulee.

Merkeliä pitää ihailla. Vaikka on saman systeemin kasvatti kuin Putin, ei ole jäänyt historian vangiksi vaan pitää selvää etäisyyttä herran valtapiiriin ja sekös Putinia harmittaa.

Pentti Kangasluoma 02.05.2016 22:47

"Meidän saksalaiset". näin virolaiset kertovat puolueen valistaneen aikana jolloin oli kaksi Saksaa. Turvallisuuspalvelun upseeri Putin varmaan käytti samaa käsitettä kyykyttäessään itäpuolen saksalaisia. Sitten Vladimir järkyttyi kun omat saksalaiset oikaisivat selkänsä, Merkel mukana.

Olen ollut alueellisella maanpuolustuskursilla, viikko kaupungissa jonka nimi oli tsaarin aikaan Nikolainkaupunki. Nyt varuskunta lakkautettu. Kurssijuhla oli upseerikerholla, ortodoksipappi soitti pianoa, ja lauloi komeasti venäläisiä lauluja. Illan hämyssä lupasin vaihtaa uskontoa kun luterilaisuus on niin harmaata askeettisuutta. Aamulla tyydyin entiseen.

Nato raporttia pitäisi opiskella laajasti, kansalaisopistoissa, reserviläisjärjestöissä, lukioissa, osakunnissa, yrittäjärjestöissä, kunnissa, bändien pitäisi kirjoittaa Nato lauluja. Erilaisten naisjärjestöjen pitää miettiä millainen Natomaa meidän tulisi olla.

Näin ei tapahdu, suomettuminen, YYA-hapatus on turmellut maanpuolutustahtoa. Hesarikin kirjoittaa kaatuneista vänrikeistä, ei uusista kadettiupseereista. Ylen toimittajia kiinnostaa montako reserviläistä on siirtynyt siviilipalvelukseen, voisivat tehdä jutun kun vanhemmat ovat tulleet seuraamaan poikansa valatilaisuutta. Heitä on joka valatilaisuudessa.

Kari Peitsamo 02.05.2016 23:50

Pentti Kangasluoma. Kaipasit Nato-aiheisia lauluja. Minulla olisi yksi. Kirjoitin sen jo vuonna 1979. Aihe askarrutti jo silloin. Levytinkin sen. Runoilijan vapaudella laitoin silloin sen nimeksi "Lato", mutta Natostahan se tietysti kertoo. Sen voin nyt paljastaa. Löytyy Youtubestakin.

NATO

Hain lakkaa satamasta

Kun myrsky yllätti mun

Niin syksyllä voi käydä joskus kelle vain

Juoksin Natoon

Tää Nato lämmin on

Vain heinissä makaan

Ja katson salamoita raoist lautojen

Ukkonen lyö

Nyt sataa koko yön

Oon siitä iloinen

Saan maata Natossa viis kotiväestä

Tuuli terveiset vie

Pekka Turunen 03.05.2016 0:24

Kari Peitsamo kirjoittaa, että Suomen ja Venäjän suhde pitää nähdä siunauksena. Että se on molemminpuolista suvereniteettia kunnioittava yhteys, mutta että tämä tosiasia yritetään sivuuttaa.

Kovasti toivoisin, että näin olisi, mutta miksi minua sitten huolestuttaa, ellei suorastaan pelota, Venäjän toiminta? Miksi Venäjä painostaa naapureitaan ja pahimmillaan jopa valloittaa näiltä maa-alueita? Miksi Venäjä pullistelee järjestämällä suuria sotaharjoituksia rajan takana? Miksei Putin sano selvemmin, että Suomen kanssa on luottamus, jonka takia suomalaisten ei tarvitse pelätä Venäjää? Siksikö, että Venäjä haluaa, että sitä pelätään? Ja näin kirjoitan siitä huolimatta, että monessa suhteessa arvostan suuresti venäläistä kansaa ja kulttuuria.

Kyösti Salovaara kirjoittaa hyvin siitä, että ei Suomelle ole tässä maailmassa vapaamatkustajan paikkaa. Jos haluamme lisätä turvallisuutta, pitää siitä olla valmis maksamaan. Jos haluamme ulkopuolista turvaa, pitää myös meidän vuorollamme auttaa näitä turvan antajia. Emmekö todellakaan haluaisi missään oloissa puolustaa edes länsimaista arvoyhteisöä? Sillä se, jos mikä, kai ansaitsisi tulla jopa suomalaisten puolustamaksi.

Sillanrakentajia ja sovittelijoita toki aina olkaamme, kuten pienelle maalle, erityisesti pienelle maalle idän ja lännen välissä, niin luontevasti sopii. Ratkokaamme ongelmia, älkäämme olko osa niitä.

Kati Martinson 03.05.2016 4:43

Nato-optio on uuden ajan ajopuuteoria. Omiin tarpeisiin kyhätty selitys, jota muualla hymyillään vinoon.

Vakuutukset pitää ottaa ennen vahinkoa, eikä vasta sitten kun tönö on palanut kivijalkaan. Kriisin tullen vakuutuksia harvemmin myönnetään.

Ruotsi-yhteistyöstä on tullut uusi poliittinen hokema. Materiaalista ja monen muunkinlaista yhteistyötä varmaan kannattaa tehdä, mutta uskooko joku oikeasti, että Ruotsi tulee aseellisesti puolustamaan Suomea? Millä? Maan sotilaallinen suorituskyky on omiin tarpeisiinkin nähdän alimitoitettu ja tästä ruotsalaiset itse ovat huolestuneita. Kohtalokasta Suomen kannalta on, jos Ruotsi-koordinaatiossa käy kuten EU:n jäsenyydessäkin.

Suomalainen liturgia peittää päättäjien lamauttavaa hämmennystä. Puhutaan sodan ajasta ja uhista. Eikö todennäköisempää ole kuitenkin epäsymmetrinen sodankäynti ja painostaminen? Sitä tapahtuu jo nyt? Yksin olemme samassa veneessä Ukrainan kaltaisten valtioiden kanssa. Itsenäisyys on nimellistä, ellei ole kykyä olla itsenäinen. Eikä meillä ikimaailmassa ole tarpeeksi rahaa omaan uskottavaan puolustukseen.

Suomessa ajatellaan, että tietenkin kelpaamme Natoon. Niin. Suomi toisi Natollekin selkeästi lisää vastattavaa. Ja kriisin kiristyessä kiusaus kieltäytyä olisi varmaan melkoinen.

Kari Peitsamo 03.05.2016 7:35

Pesäpallotermein. Suomi tärisee kuin viimeinen lyöjä, jonka pitää purkaa ajolähtö. Vastapuolen lukkari noituu ja hämää, kääntyilee, on syöttävinään, on heittävinään, tekee taikojaan ja puolikaaressa selän takana karjutaan: TÄÄLLÄ! HEITTÄÄ! VÄÄRÄ! TÄÄLLÄ! Merkki on päällä, vai onko? Uusi Nato-selvitys vaikuttaa ainakin siltä, että nyt on viuhka vihdoin laitettu uuteen järjestykseen. Virosta huudellaan kovasti ohjeita myös. Mutta siellä on jo pitkään pelattu baseballin säännöillä. Pitää muistaa, pesäpallo on aivan eri laji.

Pentti Kangasluoma 03.05.2016 9:21

Pesishistoriaa, suojeluskunta vei pesäpallon Viroon. Neljä maaottelua 1930-luvulla. 1980-luvulla Pesäpalloliiton Markku Pullinen vei lajia Viroon, siellä innostuttiin, halpa laji, voisi kehittää kerrostalojen pihapelin.

Baseballista tuli olympialaji, Neuvostoliitossa satsattiin siihen, Viron pesismiehet loikkasivat baseballiin. Jenkit antoi koulutusapua. Avinurmessa

, Peipsijärven pohjoispään metsäalueen kunta. Myös Tallinnassa pelattiin.

On Peitsamo käynyt pesäpallo-ottelussa. Ilveksen tämänpäivästä haastattelua

voisi pitää baseball miehen ohjeina pesiskansalle. Sosialidemokraatti eli

maltillisten edustaja parlamentissa. Ei kuitenkaan Heinäluoman kaveri.

Pitää muistaa, pesäpallo on baseballin serkku. Ajolähtö tilanne, kyllä,

se voidaan purkaa läpilyönnillä. Mutta trollien väärät syötöt pitää ottaa

pois.

Peitsamo, tee kesän kulttuuriteko, käy katsomassa naisten pesisottelu.

Kari Peitsamo 03.05.2016 9:35

Baseballin ja pesäpallon olennaisin ero lienee siinä, että baseballissa lyödään vastapalloon, mutta pesäpallossa lyöjä ja syöttäjä ovat molemmat yhteisen kehän sisällä, josta palloa lyödään ulos. Analogia Viron ja Suomen Venäjä-suhteeseen on niin ilmeinen, etten sitä käy edes enempää avaamaan. Jos Suomi nyt haluaa astua kotipesästä ulos tai kuvittelee hätistävänsä Venäjän sieltä pois, ovat seuraukset mitä todennäköisimmin hyvin kohtalokkaat. Sen, että Tahko Pihkala kehitti tämmöisen pelin, pitäisi meille olla ylpeyden aihe aivan kuten Paasikiven-Kekkosen linjakin. Älkäämme lähtekö jenkkien baseball kotkotuksiin mukaan. Pelataan me pojat (ja tytöt!) pesistä vaan.

Valto Ensio Heikkinen 03.05.2016 10:02

Olen ehdottomasti sotilasliittoihin liittoutumattomuuden kannalla ja Nato-optio on mielestäni valtiotason huuhaalääkintää johon soveltaisin toivottavasti joskus asetettavan puoskarilain ankarimpia pykäliä.

Koska historiasta voi jokainen kerrata millaisin keinoin sotakiihkoa on nostatettu kaikkien suurten (sama mekanismi pienimmissäkin) sotien edellä, on erittäin kannatettavaa, että niin Naton kuin muidenkin sotaan viittaavien aiheiden ja elementtien suhteen vastustus saadaan pysymään mahdollisimman suurena ja elinvoimaisena niin pitkään, että sotakuume, joka taustasäteilynä voimakkaana vaikuttaa, saadaan laskemaan edes hetkeksi. Eli että jarrujakin joku edes yrittää huoltaa ja pitää käyttökuntoisina tässä maapallon kokoiseksi kehitetyssä, ja jopa avaruuteen kurkottelevassa sotilasajoneuvossa.

Sen enempää kuin kenraalien niin ei poliitikkojenkaan huoleksi tämän ajoneuvon jarrujen huoltoa pidä täysin luovuttaa koska niille urille ajautuneista ihmistyypeistä useimmat ovat luonnostaan erilaisille aivojenpesuohjelmille altistetut joita kehitellään mm. siellä, missä asejärjestelmiäkin sekä niiden kauppaamista. Jostakin syystä juuri näille alttiit poliitikot nousevatkin tiettyinä aikoina merkittäviin asemiin valtioiden parlamenteissa. Tämän kauden oma puolustusministerimme on selkäpiitä karsiva esimerkki tästä "sattumuksesta" vaikka koettaakin kaikin tavoin peitellä sisäistä "kutsumustaan" sota-agendalle joka kuin valona silmistään loistaa.

Kaikessa sotaa ja sen mahdollisuutta käsittelevässä keskustelussa on otettava huomioon tosiasia, että sotaa halajavat ihmisluonteet pääsevät joka tapauksessa eräänä päivänä jälleen niskan päälle myös globaalissa merkityksessä eikä silloin ole väliä, onko joku pienempikin maa integroitu niin mielten, politiikan, ilmansuuntien kuin aseistuksenkin kanssa johonkin suurempaan asemahtiin tai sotilasliittoon; ne jyrää meitit jotka rauhaa rakastavat.

Se lienee siis selvää jokaiselle asiaa ajattelevalle, että kolmatta maailmansotaa silmällä pitäen muiden muassa Tshetsenia, Georgia, Itä Ukraina ja nyt Syyria (Putin itse sen todisti sanoillaan Syyriakeissin lopuksi) ovat olleet Venäjän asearsenaalille ja ylipäätään maan sotilasorganisaatiolle muiden intressien ohella suurelta osalta sotakokeita yhtä lailla kuin USA:lle (Natolle) ne sadat kohteet, joita se näinä kymmeninä viime maailmansodan jälkeisinä "rauhan"- ja kylmänsodan vuosina on käynyt pommittamaan milloin milläkin tekosyyllä; näissä kokeissa ei tappioilla eikä uhreilla ole muuta kerkitystä, kuin että niistäkin on revitty kaikki oppimis- ja tutkimuksellinen hyöty tulevaa suurkoettelemusta varten.

Aika, jota eletään, on siis niin sotakiihkokuumeen kuin myös sen toden kyllästämä, että lääkkeet eli aseistus sen rajuun ja veriseen alasajoon ovat mahtavimmat, varastot täydemmät ja niiden mantereille sijoitukset suuntauksineen valmiimmat kuin milloinkaan ihmislajin kirjoittaman historian aikana ennen. Turhaanko tämä suunnaton ponnistus niiden takia! ovat tuskailleet monet kenraalit melkein ääneen jo.

Pahan merkit ovat siis yhtä selkeät kuin armenialaiselle Grigoris Balakianille ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä 1914 seuratessaan Berliinissä sotakiihkon valtaaman väestön mieletöntä juhlintaa takaraivossaan aavistus armenialaisen kansansa tulevasta tuhosta siinä sivussa, ja ikään kuin suuremman sodan varjossa. Silloinkin myös sotaa vastustavia joukkoja oli liikkeellä jopa sadoin tuhansin, mutta ne vaiennettiin ratsupoliisin pampuin ja muin väkivaltaisin keinoin. Samankaltaisesta vastakkainasettelun liikehdinnöistä voidaan kuulla ja lukea jälleen vaikkakin vielä pieninä muotoina, mutta kiihko ja sisäinen paine on kova.

Itsestään selvyydestä muistuttaisin vielä: Ihmisluonteen väkivaltaisen puolen hallitsevuudesta myös yhteiskuntia koskevana kertoo paljon sekin, ettei se väkivaltaisen sotakoneistonsa koulutusjärjestelmien rinnalle ole automaattisesti perustanut rauhaankoulutusjärjestelmiä yhtälaisin velvollisuuksin niiden lävitsekäymiseen.

Vapaaehtoisessa rauhantyössä ja -opiskelussa päihittävät nekin aseiden käyttöön valmentavat maanpuolustuskurssit sekä hämärämmin toimivat ties millaiset "odininsoturijärjestöt" joille kiihokkeeksi riittää pelkästään mahdollisuus päästä väkivaltaiseen kosketukseen vähänkin toista mieltä olevan lajitoverin kanssa.

Kari Peitsamo 03.05.2016 11:06

Rauhankasvatuksessa on sama ongelma kuin suvaitsevaisuuteenkin kasvattamisessa. Eläintä, vaikkapa koiraa, voi onnistuneesti kasvattaa kovalla kurilla ja johdonmukaisella palkitsemisella. Mutta ihminen, jo syntymästään asti Perkeleelle langenneena, on hankalampi tapaus. Ihminen ei tottele. Kapina ja epäsopu on hänen perimmäinen luontonsa. Siksi kauniit käsitteet ja ylevät ideaalit eivät saa hänessä pysyvää jalansijaa, päinvastoin, ihminen vääristelee ja korruptoi nuo sinänsä arvokkaat tarkoitusperätkin aina lopulta omien itsekkäiden halujensa välineiksi. Tätä kutsutaan politiikaksi. Vihan ja väkivallan kehää saapuu murtamaan ylösnoussut Kristus. Ihminen ei tietenkään ota häntäkään vastaan, mutta joutuu kuitenkin edes hetken pohtimaan, miksi sodat ja väkivallan teot eivät kaikista älykkäiden johtajien ponnisteluista huolimatta ole loppuneet. Tätä pohdintaa rohkaisen jatkamaan. Sillä oivaltamalla ylösnousseen Kristuksen langennut ihminen vasta oivaltaa oman turmeltuneen luontonsa

ja on aidosti valmis siitä luopumaan. Vasta silloin taukoaa kaikki sapelinkalistelu ja kaikki Nato-keskustelu sen myötä. Tämä on kristinuskon universaali ja ainutlaatuinen sanoma.

Tapani Kusnetsoff 03.05.2016 13:56

Laineen Sepolle

En ymmärrä, miten se, että kielikuntamme esi-isät asuivat Volgan mutkan tietämillä, lisäisi edellytyksiä tai vaatimuksia pysyä pakolla ja venäläisten tahdon vastaisesti väleissä venäläisten kanssa. Venäläiset tulivat niille seuduin keskisestä Euroopasta paljon myöhemmin ja tappoivat meikäläisistä valtaosan, kuten merjat ja muromat viimeiseen mieheen (viimeiset taisivat heittää henkinsä 1300-luvulla). Venäläiset olivat jo tuolloin niin alkukantainen ja kaikin tavoin väkivaltainen joukkio, että heistä on luettavissa mielenkiintoisia kuvauksia muun muassa arabiaksi. Nämä meidän aika ajoin kauhistelemamme arabit pitivät venäläisiä likimain epäihmisinä.

Markku Miettinen 03.05.2016 14:44

Näen edessäni pienen perässähiihtäjäkomppanian, ääni nousee, kuuluu kutsu hyökkäykseen. Miehet nousevat poteroistaan ja aloittavat rynnäkön. Miten luonnehtisin heitä ? On kypsään ikään ehtineitä naavapartaisia sotilaita, hiusraja paennut kauas ohimoilta, vatsakumpu selvästi erottuva sarkatakin alla, housut lökäpöksymallia, tupakka suupielessä. He ovat Suomen iskunyrkki, vaikka en näekään joukossa yhtään alle 40-vuotiasta. Yhdestä en ole aivan varma. Olen sen verran kaukana etulinjasta, että en näe, kavahtaako vihollinen.

Toinen kuva : Kimi Räikkönen juttelee Putinin kanssa Sotsin GP:n jälkitunnelmissa. Kaksi ujon tuntuista miestä, kumpikin selvästi arvostaa toista. Putin kyselee, osattiinko Sotsissa kisat järjestää.

Kolmas kuva : Suomen jääkiekkojoukkue voittaa Venäjän kaksi kertaa peräkkäin Moskovassa. Venäläiset yksilöinä taitavampia, mutta eivät pysty murtamaan Suomen saumatonta viisikkopeliä.

Kysymys : mikä on tärkeätä informaatiota, millä on merkitystä ?

Valto Ensio Heikkinen 03.05.2016 14:47

Kari Peitsamo, minun kyseessä ollessa erilaisten tarinoiden henkilöt, kuten mainitsemasi Kristus eivät ole rauhan- tai sodan kysymyksissä, eivätkä yleensäkään maailmankatsomuksen muodostumisessa olleet vaikuttamassa kuin vain pakonomaisina oppiaineina koulussa ja yhteisöissä, joihin kulloisessakin elämänvaiheessa olen ollut kytköksissä. Kotikaan ei asiaan juuri vaikuttanut: Äiti oli omanlaisensa jumalanrukoilija hädän tullen, isä taasen ei uskonut muuhun, kuin että jos tarpeeksi korkealta putoaa, vähintään raajat poikki menevät.

Uskonasioiden ympärillä tapahtuva kuhina on päin vastoin karkottanut minua siitä harhasta yhä vain kauemmas johtuvathan useat väkivaltaiset konfliktit ja sodat ihmisen usein niin vankkumattomasta uskosta johonkin jota ei voida millään tavalla kenellekään toteen edes näyttää; tätä harhapäisyyteen helposti nuljahtavaa massaa on sitten tyrannien omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi helppo käyttää edukseen, muovailla siitä vaikka eläviä pommeja; harva itsemurhapommittaja huutaa teollaan rauhaa maailmaan.

Jo tämmöisiin mielettömyyksiin johtava vankkumattomuus jos mikä luulisi kyseenalaistavan ajattelevan ihmisen uskonasioiden "pelastavuuden", mieluummin kieltävän sen kokonaan kuten minä olen johdonmukaisesti tehnyt enkä silti omantunnon kysymysten kanssa ole tarvinnut sen takia painiskella.

Rauhaa ja sen aatetta voi ilman raamatun sivuilla harhailujakin kannattaa, ja edes yrittää pitää puheissaan mukana. Tätäkin harrastan yhtä johdonmukaisesti kasvatustyössäni sillä itsellä on pienen, nälkäisen jonon verran lapsia ja vielä pidempi leipää huutava jono lastenlapsia joiden päihin ei toivoisi sodanaatteiden ujuvan. Jeesuksia sen enempää kuin Natoakaan en heille kaupittele, neuvon enemmän kuin paljon vastustamaan niiden kielteisiä vaikutteita.

Ei ihminen ole myös mistään perkeleestäkään (joka sekin on ihmislajin keksimien loppumattomien iltanuotioiden ääressä kehittelemien tarinoiden henkilö vain) siinnyt tai myöhemminkään sellaiseen (kuvitteellisestikaan) langennut. Se vain ei ole vielä päässyt siirtymään kaikilla aivojensa tasoilla lajin apina-aikojen vereen kirjoitetusta "syö tai tule syödyksi"-säännöstä, joka sekin näyttäisi aikoinaan johdatelleen paljon "sivistyneempään" ja vähemmän ahneempaan toimintaan kun sitä nykyihmisen edesottamuksien siivilän lävitse tarkastelee.

Kari Peitsamo 03.05.2016 15:02

Valto Ensio Heikkinen. Puhut asiaa. Kristus-kuvaani täsmennän sen verran, että itsekään en juuri perusta evankeliumien Jeesus-taruista. Itse asiassa koko kaveri on pelkkä legenda. Häntä ei ikinä edes ollut. Paavalin Kristus (josta koko kristinusko alkoi) sen sijaan on koko hellenistisen filosofian huippu; tapa nähdä ihminen toisin, ihan kirjaimellisesti nähdä. Mutta siitä joskus toiste. Kirkonmiesten ja -naisten läyhäisillä ja tekopyhillä moraalisaarnoilla ei saada kuin pahaa aikaan. Siitä lienemme yhtä mieltä. Natoon en rynnisi silti.

Seppo Laine 03.05.2016 15:28

Nato keskustelu on ollut nyt vapaampaa kuin aiemmin, mutta mikään muu ei ole oikeastaan muuttunut. Suomen strategia on entinen. Se puolustautuu itse, kävi miten kävi tai teki Ruotsi mitä tahansa. Tärkein turvaoptio perinteisen sotaisen konfliktin suhteen on usko siihen, että mitään ei tapahdu.

Onneksi on sentään huomattu, että Suomi on monilla turvallisuuden alueilla ollut suorastaan leväperäinen. Oma tiedustelutoiminta on mitä on, hybridisodankäyntiin varustautumisessa tullaan jälkijunassa jne. Niitä asioita korjataan ja onneksi tässä on Eurooppa ja Natoyhteistyötä, jossa ei yhtä paljon pelätä Venäjän reaktioita kuin perinteisen sotavoiman kohdalla.

Venäjän sisäinen tilanne on jännittymässä ja muuttumassa epävakaiseksi. Siellä voidaan nähdä jopa vallankaappauksen yrityksiä,jos silovikit kokevat Putinin ajavan heitä syrjään. Turvallisuussotilaallinen koneisto on kokenut uuden valtio valtiossa arvonnousun ja tuskin se luovuttaa saavuttamaansa valtaa vapaaehtoisesti edes Putinille vaikka hän sen mahdollisti. Sitähän Putin pelkää, kun ei siihen enää luota sisäisen turvallisuuden takaajana ja perustaa oman kansalliskaartin.

Diktaattorin kohtalo! Ensin luo apparaatin omien tavoitteidensa ajamiseen, jota sitten ajautuu itsekin pelkäämään. Saapa nähdä minkälainen uusi hallitsija siitä systeemistä aikanaan putkahtaa esille. Ehkä ei ihan rauhankyyhkyä kannata odottaa.

Seppo Laine 03.05.2016 15:53

Tapani Kusnetsoffille,

Ei sille oikeita perusteita olekaan, mutta kaikkia sukulaisuuteen viittavia asioita tämän yhteyden korostamiseen käytetään, olivat suhteet sitten olleet kuinka verisiä tahansa. Paremminhan Suomea tosiaan voisi ajatella yhtenä venäläisten vähän alempiarvoisena pitämänä kansana, joita löytyy niin Venäjän sisältä kuin ulkoa.

Pentti Kangasluoma 03.05.2016 16:08

Miksi Markku Miettinen, näet ikääntyneiden komppanian hyökkäämässä, todennäköisemmin he ovat järjestämässä evakointeja, nuoret ne pelaa sotapelejä. Ikääntyneet kenraalit ei sotia aloita, koska he tietävät sodan kustannukset, henkisessä ja taloudellisessa mielessä.

Miksi lumoutua noin kun Putin on lausunut muutaman ystävällisen sanan Räikköselle? Hyvän tsaarin kaipuuta. Sama mies joka ei kerro totuutta matkustajakoneen alasampumisesta Ukrainassa.

Pieni maa, asevelvoisuusarmeija, rauhanturvaamisen suurvalta. Militarismi on muiden synti, mutta jotkut vaati meitä tunnustamaan muiden syntejä.

Meitä, niin Suomea, Viroa, Latviaa, Liettuaa suojelee pienuutemme, emme pysty sortamaan muita kansoja.

Markku Miettinen 03.05.2016 19:16

Pentti, olen fanisi, tykkään kirjoituksistasi, useimmiten. Olin melko varma, että tartut juuri tuohon komppaniakuvaukseen. Kiitos siitä. Katselen tässä samalla Suomen ja USAn jääkiekkopeliä.

Olen kokenut jotkut kommentit jyrkkyydessään suorastaan koomisina, niinpä koitin myös omalta osaltani häivähdyksen huumoria mukaan laittaa, kun yritin miettiä, miltä tuo "komppania" todellisuudessa saattaisi näyttää.

Jos huumori ei kuitenkaan mene läpi, syy on kirjoittajan.

Elämään suhtautuminen on selkeää, kun pyhimykset ja demonit ovat tiukasti omissa lokeroissaan. Minun maailmani ei vain ole niin yksiulotteinen. Tämä aihe saa kuitenkin osaltani nyt olla, pohjalaisten kanssa se on kuitenkin " m'oon oikeas, s'oot vääräs".

Seppo Laine 03.05.2016 22:43

Olkoot nämä viimeiset rivit tähän ainakin omalta osaltani kieltämättä vähän totisten ja raskaiden kommenttien sarjaan. Nythän liikutaan kuitenkin sillä raja-alueella, jossa ihminen menettää ihmisyyden arvonsa. Helvetti ei ole jossain toispuoleisessa vaan aina ja heti käsillä. 24/7 nykykielellä.

Tuntematon Sotilaskaan ei muuten ollut sotaelokuva todellisessa mielessä. Siitä oli sodan raadollisuus hyvin suuressa määrin häivytetty pois. Sota oli viihteellistetty ja lopputulos oli kaveriporukka elokuva. Todellinen kuva sodasta tulee niistä kuvista, joita vaikka Syyriastakin pätkittäin saamme. Sieltä tulevat eivät muuten ole normaalitilassa olevia ihmisiä. jotka tuosta vain kotoutetaan. Suurin osa on sodan traumatisoimia, joiden perustavanlaatuista uskoa ihmisyyteen on järkytetty vaikkei se välttämättä aina pinnalle näy

Jos sitten asia vielä käännetään Natoon. Ei kai Suomessa nyt kuvitella, että kyse on sodan ja rauhan valinnasta. Eli, että Nato valinta olisi valinta sodan puolesta ja liittoutumattomuus olisi valinta rauhan puolesta. Suomen puolustusvoimat olisi siis enemmän rauhanvoima kuin Nato ja Suomi automaattisesti rauhantahtoisempi kuin muut Natomaat. Se on aivan liian helppo selitys.

Asiaa kannattaa ihan oikeasti miettiä. Se, että emme halua ottaa vastuuta tai sotkeutua muiden asioihin lähtee aivan muista motiiveista. Silmiä ummistamalla emme muutu rauhan puolesta toimijaksi.

Natokin elää nyt Venäjän tahtiin. Jos Venäjä lähtee rauhantahtoisemmalle tielle, Nato tulee sen mukana. Jos Venäjä lähtee kovemmalle linjalle, Nato vastaa silloinkin. Mitään ideaalia tietä ei ole, kun joukossa toimitaan. Aina on hyviä ja huonoja puolia.

Suomi on valinnut oman linjansa, joten toivotaan, että rauhanomaisempi vaihtoehto toteutuisi. Jos ei, sitten mennään toista tietä. Suomi voi saada suorastaan raamatullisen roolin. Suomi uhrautuu, jotta muu Eurooppa pelastuisi!

Ensio Ruotsalainen 05.05.2016 8:39

Nato-asiantuntijaselvityksen tärkein pointti on, että Nato-jäsenyys parantaa Suomen turvallisuutta.

Seuraava kysymys on päättäjille: kansalle ja politiikoille: Kenen intressissä on vastustaa tätä turvallisuuden paranemista?

Luetuimmat
  1. 1

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  2. 2

    Viimeisimmät tiedot Turun puukotuksista: Puukottajalla kymmenen uhria, joista kaksi kuoli – STT: poliisi melko varma epäillyn henkilöllisyydestä

  3. 3

    Timo Metsola, 42, on kietonut Helsingin vuokra-asuntomarkkinat pikkurillinsä ympärille – Yli 50 asuntoa omistava judoka on Jari Sarasvuon mukaan ”matemaattinen poikkeustapaus”

  4. 4

    Pääministeri Sipilä: Ei ole mitään näyttöä siitä, että Turun puukotukset olisivat olleet terroritekoja

  5. 5

    Ruotsalaisturisti yritti pelastaa naisen hengen Turussa ja joutui itse sairaalaan – turkulainen Elina Rauhala näki tapauksen

  6. 6

    Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

  7. 7

    Miten kovaa Mo Farah oikein juoksee? Tältä näyttää, kun tavallisten ihmisten juoksumatto asetetaan mestarin vauhtiin

  8. 8

    Turun tapahtumien silmin­näkijä: ”Näin kuinka vaaleaa naista puukotettiin useita kertoja kaulaan”

  9. 9

    Turun puukkohyökkäys nousi otsikoihin ulkomailla

  10. 10

    Professori: Pääsykoeuudistus voi kasvattaa korkeakoulujen naisvaltaisuutta, mutta se ei ole uudistuksen ongelmista suurin – ”Nuoret voivat huonosti ja kokevat paineita jo nuoresta pitäen”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Viimeisimmät tiedot Turun puukotuksista: Puukottajalla kymmenen uhria, joista kaksi kuoli – STT: poliisi melko varma epäillyn henkilöllisyydestä

  2. 2

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  3. 3

    Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”

  4. 4

    Turun tapahtumien silmin­näkijä: ”Näin kuinka vaaleaa naista puukotettiin useita kertoja kaulaan”

  5. 5

    HS seurasi: Näin poliisin tiedotustilaisuus Turun puukotuksista eteni – poliisi vahvistaa sivullisten suojelleen ihmisiä

  6. 6

    Charlottesvillessä kokoontui satoja hampaisiin asti aseistautuneita natseja keskellä kirkasta päivää – ja Yhdysvaltain presidentti vähättelee asiaa

  7. 7

    Pääministeri Sipilä: Ei ole mitään näyttöä siitä, että Turun puukotukset olisivat olleet terroritekoja

  8. 8

    Yksi sairaalaan Turun puukotustapauksen takia tuoduista on kuollut – kahdeksan hoidossa

  9. 9

    Otto-automaatit häädetään ABC-asemilta, Prismoista ja Alepoista, S-ryhmä tuo tilalle Nosto-automaatit – katso kartalta katoavat Otot

  10. 10

    Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kuvakooste pääkaupunkiseutua riepotelleen myrskyn tuhoista

  2. 2

    Viimeisimmät tiedot Turun puukotuksista: Puukottajalla kymmenen uhria, joista kaksi kuoli – STT: poliisi melko varma epäillyn henkilöllisyydestä

  3. 3

    Tutkija jakoi parisuhteet viiteen eri tyyppiin eroamisen todennäköisyyden mukaan – ”Lapset ovat hyvä syy laittaa hyvä suhde kuntoon”

  4. 4

    Lauantaina salamoi yli 6 000 kertaa, Kiira-myrskyn tuhoja raivataan koko sunnuntai – ”Ihme, ettei mitään vakavampaa sattunut”

  5. 5

    Yhteenveto Espanjan terrori-iskuista: Ainakin 14 kuoli Barcelonaan tehdyssä iskussa – uhrien joukossa ei suomalaisia, kertovat Espanjan viranomaiset

  6. 6

    Pentti Linkola: Rajat pitäisi sulkea ja kehitysapu lakkauttaa

  7. 7

    Järjestyksen­valvojat heittivät kaksi naisesiintyjää ulos alueelta Flow’ssa – festivaali hakee esiintyjille korvauksia

  8. 8

    Espoolainen Eva ei pelkää mitään muuta niin paljon kuin naapurissa asuvaa ex-miestään – ”Minun kulttuurissani ajatellaan, että miehellä on oikeus lyödä naistaan”

  9. 9

    ”Näin säästin kymppitonnin vuodessa” – Bloggari Julia Thurén puhuu avoimesti rahasta ja kannustaa muita tekemään samoin

  10. 10

    Hussein al-Taeen ystävä meni estämään Turun puukkohyökkääjää ja sai itse puukosta monta kertaa – ”Ei voinut katsoa sivusta”

  11. Näytä lisää
Uusimmat
  1. Juuri nyt
  2. ”Emme enää näytä uskottavalta vaihtoehdolta nuorelle arvoliberaalille sukupolvelle”, sanoo Sdp:n Sanna Marin surkeista kannatusluvuista
  3. Viimeisimmät tiedot Turun puukotuksista: Puukottajalla kymmenen uhria, joista kaksi kuoli – STT: poliisi melko varma epäillyn henkilöllisyydestä
  4. Pitkäaikainen jalkapalloystävä kyseenalaistaa yleisen käsityksen Pertti Alajasta – muistaa ainutlaatuisen piirteen: ”En ole toista sellaista tavannut”
  5. Zlatanin pojat ovat perineet isänsä suuren suun – ”Luulimme sinua hyväksi, onko vamma hidastuttanut?
  6. Valioliigan siirtoikkuna puhuttaa – seurat haluavat pitää kiinni tähtipelaajistaan
  7. Professori: Pääsykoeuudistus voi kasvattaa korkeakoulujen naisvaltaisuutta, mutta se ei ole uudistuksen ongelmista suurin – ”Nuoret voivat huonosti ja kokevat paineita jo nuoresta pitäen”
  8. Osaa 1970- ja 1980-lukujen rivitaloista ei kannata korjata, koska ne ovat täynnä ongelmia – ”Olemme melkoisen pommin edessä”
  9. Timo Metsola, 42, on kietonut Helsingin vuokra-asuntomarkkinat pikkurillinsä ympärille – Yli 50 asuntoa omistava judoka on Jari Sarasvuon mukaan ”matemaattinen poikkeustapaus”
  10. Tunti sitten
  11. Barcelonassa ihmisten päälle ajanut pakettiauton kuski saattaakin olla yhä elossa – iskujen oli määrä olla tuhoisampia, arvioi poliisi
  12. 2 tuntia sitten
  13. Lauantaina sää jatkuu epävakaisena
  14. Näytä lisää