Kipua ei tunnu. Yhtäkkiä toinen jalka käy veltoksi tai kädestä katoaa voima ja suupieli repsahtaa. Oma puhe voi puuroutua, eikä toistenkaan sanoista saa tolkkua.

Näin käy joka vuosi 14 000 suomalaiselle. Heistä yli 11 000 saa aivoinfarktin.

Kun johonkin aivoja ruokkivaan verisuoneen syntyy tukos, alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan. Joka minuutti hapenpuute tuhoaa 14 miljardia aivosolujen välistä kytkentää. Vika ei ole käsissä ja jaloissa, vaan ohjauskeskuksessa, johon yhteydet ovat poikki.

"Pahimmillaan sairastunut ei edes ymmärrä, että halvaantunut raaja on hänen omansa", sanoo professori Perttu Lindsberg Husin neurologian klinikalta.

Tukos saadaan usein auki liuotushoidolla, mutta aika ratkaisee. Ensimmäiset tunnit oireiden alkamisesta ovat tärkeimmät.

Jos liuotus aloitetaan silloin, on hyvät mahdollisuudet, että hoidon aikana jalka alkaa taas liikkua ja puhe palata. Pysyvä halvaus saatetaan välttää tai ainakin sairastunut toipuu hyvään kotikuntoon.

Takaraja kulkee noin neljän ja puolen tunnin kohdalla. Sen jälkeen hyytymän avaamisesta ei ole yleensä hyötyä, koska pelastettavaa ei ole. Kaikki tukkeutuneen suonen hermosolut on jo menetetty.

Hoidot ovat kehittyneet huikeasti, mutta aivoinfarktit ovat yhä syynä joka kymmenenteen kuolemantapaukseen Suomessa ja muualla.

Meilahden sairaalassa Helsingissä aivoinfarktin hoito on hiottu nopeimmaksi maailmassa. Siitä, kun potilas tuodaan ovesta sisään, kestää keskimäärin vain 20 minuuttia, kun hän on jo liuotuksessa.

Liuotus voidaan kuitenkin antaa vain joka kolmannelle. Kaksi muuta jäävät hoitoa paitsi, koska he ovat tulleet sairaalaan liian myöhään. "Viivyttely hoitoon lähdössä on ylivoimaisesti suurin syy siihen, ettei liuotusta aloiteta", Lindsberg sanoo.

Koska infarktin saanut ei välttämättä itse ymmärrä halvaantuneensa, apu on usein kiinni siitä, sattuuko lähellä olemaan joku, joka osaa toimia.

"Se voi olla tuttu tai vieras. Mutta aina jos vähänkin epäilee, että kyseessä on aivohalvaus, täytyy soittaa heti hätänumeroon. Hätäkeskus osaa sitten arvioida, onko tilanne vakava vai ei."

"Koskaan ei pidä jäädä odottelemaan, josko halvausoireet menisivät itsestään ohi."

Niin voi toisinaan käydäkin, mutta silti on kiire sairaalaan. Lyhyt aivoverenkiertohäiriö ennakoi usein laajaa infarktia.

"Silloin ehtii vielä aloittaa estolääkityksen niin, ettei vaikeaa halvausta ehkä tule."

Aina ajoissakaan annettu liuotus ei auta. Hyytymä voi olla esimerkiksi liian suuri.

Uusin keino on viedä tukkiutuneeseen suoneen ohut katetri ja kalastella tulppa sen kautta pois. Maailman huippusairaaloissa saadaan tällä tavalla auki yhdeksän tukosta kymmenestä. Meilahdessakin menetelmä on käytössä ja kehittyy koko ajan.

Jos liuotus ei näytä tehoavan, otetaan entistä useammin varjoainekuva ja katsotaan, voiko tulpan poistaa katetrilla. Lindsbergin mukaan se parantaa erityisesti laajojen aivoinfarktien ennustetta.