Oltuamme noin vuoden naimisissa aloin huomata, että seksi ja läheisyyden tarve mieheni puolelta viileni. Yritin hyvällä ja pahalla. Uhkailin jopa jättää hänet, jos tilanne ei muuttuisi. En olisi ikinä uskonut, että mieheltä pitää vongata! Eikö se yleensä ole toisin päin?

Mietin, olenko vastenmielinen tai huono sängyssä. Onko miehelleni joskus tapahtunut jotain tällä tunnealueella? Enää en vonkaa. Tiedän jo etukäteen, että se on turhaa.

Vaimoni makaa selällään, ja yritän saada hänet syttymään. Hän haluaa mieluiten lähetyssaarnaajaa peiton alla. Suihinotto on hänen mielestään alistamista. Jos hän saa orgasmin suuseksillä, hän alkaa toisinaan itkeä, koska häntä hävettää. Hänestä nolointa maailmassa olisi pyytää seksuaalista palvelusta. Hän kuvittelee olevansa läski, vaikka ei ole ylipainoinen.

Vaimoni pitää kyllä seksistä. Yleensä hän nautiskelee siitä makaamalla allani, kun huhkin hänen päällään. Samalla hän kourii päällensä lisää peittoa, koska häntä palelee.

"Sielujen kumppanuus" on hänelle tärkeää, mutta minä tahtoisin tuntea olevani himoittu. Jännää, miten netin palstoilla eroamista pidetään pienempänä pahana kuin pettämistä.

Jokainen haluaa olla seksuaalisesti haluttu ja rakastettu. Seksin puute ja sen myötä kadotettu rakkaus toista kohtaan kuitenkin panee miettimään, olisinko onnellisempi, jos löytäisin toisen naisen? Oletan, että moni suhde päättyy eroon juuri sen takia, että seksihalut eivät kohtaa.

Avioliittoni alussa olin ujo ja estynyt. Kolmikymppisenä estot karisivat. Mutta silloin miehen halut alkoivat vähetä. Kun aktit harvenivat, myös kaikenlainen koskettelu väheni. Nyt yhdyntöjä ja kosketusta ei ole ollut kahteen vuoteen, ja tilanne on ahdistava.

Aina miestä syytetään. Jos mies haluaa enemmän, hänen tarpeitaan vähätellään. Sanotaan, että hänen pitää huomioida nainen paremmin. Jos mies ei halua seksiä, hän ei ole oikea mies.

Olen niin pettynyt ja katkera. Selän kääntäminen sattuu enemmän kuin mikään. Olen tuomittu olemaan se, joka ei kelpaa. Pahinta on, etten koskaan saa tuntea itseäni halutuksi.

Elämästäni puuttuu läheisyys, kosketus ja hellyys. Aluksi rakastelimme muutaman kerran kuukaudessa. Sitten kerrat harvenivat pariin kolmeen vuodessa. Edellisen kerran olen rakastellut yli kaksi vuotta sitten. Joskus yrittäessäni tehdä aloitteen, hän käpertyy täysin, pyytää antamaan olla rauhassa. Rakastan vaimoani enkä halua erota. Myös vaimoni on sanonut rakastavansa minua. Olen kysynyt, tulisiko hän ammattiauttajan puheille. Hän sanoo, että vieraille hän ei näistä asioista puhu.

Vähäinen seksielämämme loppui, kun olin 40-vuotias. Olin epätoivoinen. Tunsin olevani vastenmielinen, kun tulin aina torjutuksi. Nyt olen elänyt 25 vuotta ilman ainoatakaan seksikokemusta miehen kanssa. Ajattelen kyllä asiaa melkein päivittäin.