On kesä, ja kaupunkilainen hippi on liikkeellä. Muina vuodenaikoina hän ei astu sileällä varpaallaan maakuntaan, mutta kesäisin kaikki muutkin hipit mönkivät maaseudulle festivaaleille syömään etnistä kasvisruokaa ja tapaamaan Helsingin kantakaupunkilaisia naapureitaan.

Kesällä Suomi on yhtä suurta landea, jonka hienoudesta kahtia haljennut kansa on kerrankin samaa mieltä.

Paitsi että maaseutu on pilalla. Sinne on rakennettu huoltoasemia.

Kun hippi lähtee vähän liikuskelemaan maaseudulle, hän haluaa nähdä sellaisen idyllin, joka hänen päähänsä on istutettu Helsingin keskustan maaseutupuodeissa.

Siinä huoltoasemat ovat funkkisajan söpöjä rakennuksia, joiden pihassa retrohaalariin pukeutunut bensapoika morjestelee rättisitikoita kädessään voipaperiin kääritty limppu.

Hippi haluaa juoda pitsiliinan ääressä ihanan mummon itse kasvattamaa espressoa ja kuunnella naapurinpöydän papan turinoita Nuijasodasta. Posliinikupissa on ruusuja tai ehkä pioneita, ja lähtiäisiksi mummo antaa ilmaiseksi mukaan pussillisen lanttuja.

Tähän unelmien tienvarsikahvilaan hippi polkee Jopolla, koska yksityisautoilu on yhtä hyväksyttävää kuin jauhelihakastikkeen tekeminen kuutista.

Mutta ei, huoltoasemat isoja, kolhoja ja ruman värisiä ja jollakin epämääräisellä tavalla symboleita kaikelle sille, mikä nykyajassa on ikävää, kuten muoviin pakattu ruoka, hiilijalanjälki, paha kahvi, pienyrittäjien ahdinko, kasvoton suuryritys, massojen huono maku sekä suomalaisen kulttuurin rappio.

Erityisen inhottavia ovat ABC-asemat, koska vihreän ja keltaisen yhdistelmä rassaa kaupunkilaisen esteetikon värisilmää. Ja se on ketjun nimi, jonka hippi muistaa.

ABC-asemilla Crocseihin lattajalkansa tunkeneet maalaiset syövät ranskalaisia ja bearnaisekastiketta, eikä se ole se kuva Suomesta, jonka kaupunkilainen haluaa nähdä.

Siellä ei ole töissä mummoja vaan nuoria ja keski-ikäisiä. Ilmassa viuhuu S-etukortteja, ja se on noloa, paitsi voi se myös olla ironista. Pahinta on muoviin pakattu sämpylä, joka on niin ikiaikainen huonouden ilmentymä, ettei kukaan enää muista, mitä pahaa sämpylä ja muovikääre ovat alun alkaen tehneet.

Siksi huoltoasemia kuuluu vastustaa. Niitä vastustetaan esimerkiksi valittamalla Facebookissa siitä, miten inhottavia huoltoasemat ovat sekä listaamalla vastustussivustoille vaihtoehtoisia kahviloita, koska asia on tärkeä ja kaikki muutkin pitää saada pois huoltoasemilta.

Seuraavaksi kaupunkilaishippi voi ryhtyä stailaamaan maalaisia. Olisi kiva, jos ne kulkisivat vähän persoonallisemmissa, jännästi vanhanaikaisissa vaatteissa eikä missään ketjuliikkeiden ryijyissä.