Fakta
Hutkimaan pääsee helposti
Pesäpalloseura Puna-Mustat järjestää aikuisten harrastepesistä Helsingissä Kivitorpan urheilukentällä (Kivitorpantie 4–6) keskiviikkoisin kello 19 ja sunnuntaisin kello 18. www.pumu.fi
Pesäpalloseura Roihu järjestää kuntopesisharjoituksia aloittelijoille Helsingin Roihuvuoren kentällä (Satumaanpolku 4) maanantaisin kello 19. www.roihu.fi
Perhepesistä pelataan elokuun loppuun Espoon Sunanniityn kentällä maanantaisin kello 18, Lintulaakson koulun kentällä (Linnuntie 13) keskiviikkoisin ja Kivenlahden kentällä torstaisin. www.espoonpesis.fi
Seniorit pelaavat Koulumäen kentällä Espoonlahden urheilupuistossa (Opettajantie 8) keskiviikkoisin kello 15.30. www.espoonpesis.fi
Teekkareiden OtaKoppi ry järjestää kesäpesistä lähinnä opiskelijoille Tuulikujan kentällä Espoossa keskiviikkoisin kello 18. www.otakoppi.fi
Päiväkummun pesiksellä on harrastepesistä Vantaalla tiistaisin. Paikkana on joko Jokivarren koulun kenttä (Sorvatie 16) tai Rekolan kenttä (Joukontie 25). Paikat ja ajat ilmoitetaan osoitteessa www.papeharraste.nimenhuuto.com.
Varustukseksi riittävät urheiluvaatteet. Mailat, pallot ja räpylät saa järjestäjiltä. Välineitä voi lainata myös Sellon kirjastosta Espoon Leppävaarasta.
Pesäpallon aakkoset: www.jyu.fi/tdk/museo/pesapallo/aakkoset.htm.
Auts! Kivenkova pallo läsähtää jalkaani hieman haarojen alapuolelle.
"Herätys! Seuraa palloa", joku karjuu.
Samaan aikaan juoksija tavoittaa kolmospesän, jonka vahtina seison.
Tällaista se on, kun aloittelija yrittää pelata pesäpalloa. Onneksi en ole ainoa, joka on pihalla. Espoolaisella hiekkakentällä on parikymmentä nuorta aikuista, joista moni on ensikertalainen.
Joukossa on toki myös konkareita. Osa heistä esittää taitojaan ja tuntuu unohtavan untuvikot.
Jalan jomottaessa ja kokeneemman karjuessa päässä pyörivät kannustukset, joilla meitä rohkaistiin ennen kentälle menoa: "Ei huudeta, vaikka palaisi tai haavoittuisi."
Seuraavaksi on minun lyöntivuoroni. Muutaman vuoden pesäpalloa pelannut Antti Kalliomäki opastaa.
Ensin otetaan joustava haara-asento. Mailasta pidetään kiinni niin, että vahvempi – eli oikeakätisen oikea – käsi on ylimpänä. Rystysten pitää olla samassa linjassa. Maila viedään oikean hartian päälle ja koukussa oleva vasen käsi nostetaan sivulle. Sitten lyödään nopeasti.
Huti. Huti. Huti. Huti. Huti.
Aika monen hudin jälkeen maila lopulta kolahtaa palloon. Ei mikään vau-elämys, mutta antaa lisää rohkeutta. Oikeilla säännöillä pelatessa yrityksiä olisi vain kolme.
Lyödessä liike pitää pysäyttää pallon kohdalle eikä jäädä pyörimään paikoilleen. Tämä on vaikeaa, koska lyödessä syntyy valtavasti energiaa.
"Juokse! Juokse!" minulle huudetaan. "Mitä? Nytkö?" Pilli viheltää.
Pesiksessä on paljon sääntöjä ja oma sanastonsa, joka on tottumattomalle täyttä hepreaa. Jos tapoja ei tunne, pelissä on vaikea pysyä mukana.
Lauri "Tahko" Pihkalan kehittämä pesäpallo on Suomen kansallispeli ja neljänneksi suosituin palloilulaji. Eikä ihme. Se on haastava laji, joka vaatii älliä. Pelaajat listaavat lajin hyviksi puoliksi sen, että siinä voi hyödyntää ketteryyttä ja pallosilmää.
"Tämä on taktinen ja nopeatempoinen laji, jossa tapahtuu koko ajan paljon", Kalliomäki perustelee.
Jos pesäpalloa on pelannut viimeksi koulussa, paras tapa jatkaa pelaamista on mennä aloittelijoille tarkoitettuihin harjoituksiin tai pelata kavereiden kesken.
Pääkaupunkiseudulla aikuinenkin aloittelija pääsee melko helposti harjoittelemaan pesistä kokeneempien harrastajien kanssa.
Seuraavana päivänä lyönnit tuntuvat käsivarsien lihaksissa – ja pallon aiheuttama kipu toisessa jalassa.