Ihminen näyttää tyhmältä märkäpuvussa.

Olinko koskaan aiemmin elämässäni uinut 3,8 kilometriä? En. Olinko koskaan pyöräillyt lähellekään 180 kilometriä? En. Olinko koskaan juossut maratonia? En.

Suhteellisen vaikea oli siis ymmärtää, miksi olin lähdössä tekemään kaikkia näitä putkeen.

Urheutta? Ei todellakaan. Tyhmyyttä? Juuri sitä.

Kaksi viikkoa ennen Frankfurtin Ironman -kilpailua sain käsiini viimeistelyharjoitusohjelman. Se herätti ajatuksen, että voiko viimeistellä jotain, mitä ei ole kunnolla aloittanut? Alkoi epäilyttää, kun nämä kevyetkin viikot sisälsivät enemmän harjoituksia kuin olin yhteensä ehtinyt tehdä koko kisaa varten. Olin ollut muka kiireinen ja luottanut sokeasti kykyyni selviytyä taakoista ja deadlineista.

Ei kun kroppaa peliin vaan.

Itse kisassa uinnin ja pyöräilyn jälkeen alkoi naurattaa. Vaihdoin pyöräilykenkiä lenkkareihin ja vedin energiapatukan hyvällä ruokahalulla. Aikaa oli kulunut vajaa kahdeksan tuntia, mikä oli huippuhyvin valmistautumiseen nähden.

Edessä oli enää ainoa vahva osa-alueeni – juoksu. Lähdin maratonille, ja ensimmäistä kertaa mielessäni vilahti, että tässähän ollaan tekemässä aikaa eikä vain läpäisemässä.

En tiedä, oliko se seinä vai vessan seinä, joka tuli 20 kilometrin kohdalla vastaan. Jaloissakin kramppasi, mutta vatsalaukussa oli rajuilma.

En olisi ikinä uskonut, että ihmiseen mahtuu noin paljon Scheissea. Vessa ja puska kutsuivat 10 minuutin välein. Ylitseni kävivät vilunväreet, vaikka olin tekemässä urheilusuoritusta. Energia oli loppu, kaikki oli loppu. Hoipertelin ja hoin kannustaville ihmisille, että ei enää koskaan.

Nöyräksi veti, mutta selvisin maaliin. En todellakaan nauttinut tuosta kolmetoistatuntisesta, mutta kyse ei ollut rasituksen kovuudesta, vaan valmistautumisen laiminlyömisestä. Niinhän se aina on. Kaikilla elämän pelikentillä pitäisi olla valmistautumisen mestari, jotta saisi parhaan tuloksen tai nautinnon.

Kaiken viime hetkeen jättämisestä tulee helposti tapa. Silloin elämä on selviytymistä. Toivoen, että märkäpuku kelluttaa. Tyhmännäköisenä.

hs.elama@hs.fi Kirjoittaja on muutakin kuin ex-jalkapalloilija.