Poikien uusi ulkonäköihanne: Timmi ja karvaton

Elämä
 
Mervi Juusola

Poikien ulkonäköpaineet ovat selvästi kasvaneet viime vuosina. Kelpaako tavallisen näköinen poika enää kenellekään?

Paljonko tuota puskaa saa olla? Pitäisikö puska ajella pois?

Väestöliiton palvelukehittäjä ja seksuaalineuvoja Miguel Reyes vastaa poikien ja nuorten miesten kysymyksiin Poikien puhelimessa, Varusmiespuhelimessa sekä seksuaalineuvojana.

"Karvoituksen ajelemisesta pojat alkavat kysellä alakoulun viidennestä luokasta eteenpäin. Poikien sosiaalinen paine karvoituksen pois ajelemiseen on kasvanut. Pojat näkevät koulun ja harrastusten pukukopeissa, että toiset ovat ajelleet alapään karvoituksensa pois. Pojat tosin puhuvat pusikosta ja puskasta."

Reysin mukaan poikien kysymyksissä näkyy photoshopattu mediamaailma ja pornokuvasto. Poikien ulkonäköpaineet ovat selvästi kasvaneet viime vuosina.

Myös treenaaminen ja lihasten kasvattaminen nousevat usein puheenaiheeksi Poikien puhelimessa.

"Omasta kunnosta huolehtiminen ja salilla käyminen ovat myönteisiä asioita. Se huolestuttaa, että pojat ja nuoret miehet haluavat lihaksia nopeasti. Silloin kuvioon voi tulla mukaan doping-aineita."

Reyes sanoo olevansa huolissaan tavallisuuden katoamisesta. Kaikki haluavat olla jotenkin erityisiä. Tavallinen poika tai tyttö ei tunnu enää riittävän.

"Kun vertaa nykyisiä luokkakuvia 1980- ja 90-lukujen luokkakuviin, nehän ovat aivan erilaisia. Nyt nuoret poseeraavat kuin valokuvamallit. "

Nuoret kyselevät Väestöliiton työntekijöitä myös penispumpuista, peniksen suurennuksista, miesten silikoni-implanteista ja rasvaimusta.

"Silikonista juttelevat niin alakoulu- kuin yläkouluikäisetkin, mutta suurin osa näiden kysymysten esittäjistä on yläkouluikäisiä. Kerromme heille, että silikonilla muokattu rintakehä ei näytä enää luonnolliselta ja että teoriassa peniksen suurennus on mahdollista, mutta on epätodennäköistä, että se toimii enää sen jälkeen kunnolla."

Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan kolmannes pojista on tyytymättömiä painoonsa. Miguel Reyes arvelee, että tähän lukuun vaikuttaa ylipainon lisäksi myös poikien alipainoisuuden lisääntyminen sekä se, että ihannepainoiset pojat haluavat olla lihaksikkaampia.

"Pojille on aika tyypillistä, että jos he kokevat painavansa liikaa, he vähentävät syömistä ja tyydyttävät näläntunteen energiajuomilla."

Yläkouluikäisistä pojista 52 prosenttia ilmoitti kouluterveyskyselyssä, että heidän perheensä ei syö yhdessä iltapäivällä eikä illalla. Kolmannes ei syö päivittäistä kouluateriaa ja 40 prosenttia jättää aamiaisen syömättä.

Liisa Takala
Tuisku Hakoniemi, 19, treenaa kuntosalilla noin neljänä päivänä viikossa. "On helpompi saada hyväksyntää ja arvostusta, kun on isot lihakset", hän sanoo.
Tuisku Hakoniemi, 19, treenaa kuntosalilla noin neljänä päivänä viikossa. "On helpompi saada hyväksyntää ja arvostusta, kun on isot lihakset", hän sanoo.

Tuisku Hakoniemi, 19, treenaa kuntosalilla noin neljänä päivänä viikossa. Nuorempana hän oli omasta mielestään tosi laiha ruipelo. Siitä tuli kavereilta kuittailua.

"Aloin käydä salilla, että näyttäisin normaalilta. Ilman pientä positiivista painetta en olisi ryhtynyt treenaamaan", hän kertoo.

"Jos aiemmin suomalaisia poikia ja miehiä ei kiinnostanut oma ulkonäkö lainkaan, niin nyt se kuvio on kyllä kääntynyt ihan toisin päin. Minusta se on hyvä asia, että nuoret haluavat parantaa itseään. Siitähän tässä on kyse. Haluan olla paras mahdollinen versio itsestäni kaikilla elämänalueilla."

Tuisku Hakoniemi uskoo, että leluilla on ollut vaikutusta tämän päivän parikymppisten kuntoiluvimmaan. He ovat poikia, jotka leikkivät pienenä He-Maneilla. Lelujen mieshahmoilla oli aina six-pack kunnossa.

Varhaismurrosiässä tulivat 50 Cent ja muut räppärit valtavine lihaksineen.

"Jos joku nuori mies sanoo käyvänsä salilla pelkästään hyvän kunnon vuoksi, se tuskin on totuus. Kaikki menevät sinne ulkonäön vuoksi ja tyttöjä varten. On helpompi saada hyväksyntää ja arvostusta, kun on isot lihakset."

"On ikävää, jos jotkut kokevat ahdistavaa painetta ulkonäön vuoksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on ihan hyvä näyttää hyvältä. Paljon voi tehdä itsensä hyväksi, jos haluaa näyttää paremmalta."

Onni Koponen, 15, on varma omasta tyylistään. Hän tajusi pari vuotta sitten, ettei hänen tarvitse miellyttää ulkonäöllään ketään muuta kuin tseään.

"Ennen mietin enemmän sitä, mitä muut ajattelevat minusta. Nyt on tärkeintä, että tunnen oloni hyväksi omissa vaatteissani", hän sanoo.

Onni Koposen, 15, tuttavapiirissä puolet pojista käy säännöllisesti kuntosalilla. Koponen on kuitenkin huomannut, ettei kuntosalitreeni ole häntä varten.
Onni Koposen, 15, tuttavapiirissä puolet pojista käy säännöllisesti kuntosalilla. Koponen on kuitenkin huomannut, ettei kuntosalitreeni ole häntä varten.

Onnin tuttavapiirissä puolet pojista käy säännöllisesti kuntosalilla. Itse hän ei käy.

"Joskus olen käynyt siellä puoli tuntia pyörimässä ja lähtenyt menemään. Ei se ole minun juttuni."

Hän ei usko, että ulkonäkö loppujen lopuksi vaikuttaa kaveruussuhteisiin. "Itse en ainakaan valitse kavereita ulkonäön perusteella. Mutta totta kai myös ulkonäköön kiinnitetään huomiota ja sen perusteella muodostetaan ennakkoluuloja."

Poikien syömishäiriöt ovat lisääntyneet. Kansainvälisten tutkimusten mukaan noin 10 prosentilla pojista on syömishäiriö.

Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, kognitiivinen psykoterapeutti Pia Charpentier arvelee, että Suomessa syömishäiriöitä on noin viidellä prosentilla pojista.

"Näissä luvuissa näkyvät ne, joilla on selkeästi diagnosoitu syömishäiriö, kuten anoreksia tai bulimia. Jos mukaan luetaan punttisalipakkomielle ja terveellisen syömisen pakkomielle, luvut ovat paljon suuremmat."

Charpentier näkee työssään poikien ulkonäkökeskeisyyden lisääntymisen.

"Monien poikien ulkonäköihanne on nykyisin karvaton, timmi ja lihaksikas."

Syömishäiriökeskuksen asiakkaaksi tulevilla pojilla syömishäiriö on usein syntynyt koulukiusaamisen seurauksensa.

Tyypillinen tarina on myös se, että nuori on harrastanut koko ikänsä paljon liikuntaa. Loukkaantumisen vuoksi hän joutuu luopumaan moneksi kuukaudeksi urheilusta ja lakkaa lihomisen pelossa syömästä.

"Nykyisin kiinnitetään jatkuvasti huomiota siihen, mitä elämässä ja omassa ulkonäössä pitäisi trimmata. Nuoria kannustetaan olemaan koko ajan parempia", Charpentier pohtii.

Nuoret tarvitsevat enemmän hyväksyvää katsetta, puhetta ja asennetta – epätäydellisyyden sietämistä.

"Vanhempien kannattaa myös tarkistaa omaa puhetyyliään. Ovatko tietyn näköiset ihmiset perheessä naurun ja pilkan aihe?"

Kun nuori tuntee itsensä rumaksi, Charpentier kehottaa vanhempia kuuntelemaan vähättelemättä ja sivuuttamatta. On tärkeää ymmärtää, mikä on saanut nuoren ajattelemaan ja tuntemaan, että hän ei kelpaa.

Poikien talolla Helsingin Vallilassa mietitään, miltä miehen pitäisi näyttää.

"Myönteistä on se, että pojilla on nykyisin suurempi vapaus valita oma tyylinsä. Sellaiset käsitteet kuin fruittari ja metroseksuaali ovat haihtuneet. Nykyisin on luonnollista näyttää fruittarilta tai metroseksuaalilta, se tuskin enää aiheuttaa kiusaamista tai haukkumista", Poikien talon vetäjä Kalle Laanterä sanoo.

"Edelleen on kuitenkin hyvin tarkkaa, että lippis on aseteltu tismalleen oikein."

Poikien talolla käy paljon myös yksinäisiä ja kiusattuja poikia. Näiden poikien keskuudessa ulkonäkö on useimmiten vaiettu puheenaihe.

"He eivät juurikaan ota itsestään kuvia kännykällä. Joskus tuntuu, että he yrittävät tehdä itsestään näkymättömiä", Laanterä sanoo.

Kännykkäkuvaaminen on lisännyt nuorten ulkonäköpaineita. Oma kuva ladataan nettiin tuhansien ihmisten arvioitavaksi. Mitä jos kukaan ei tykkää kuvastani?

Poikien talon työntekijä Tommi P. Pesonen tapaa työssään parikymppisiä nuoria miehiä, jotka eivät ole olleet yhdynnässä eivätkä parisuhteessa.

Sosiaaliset tilanteet ja ihastuksen kohteiden lähestyminen jännittää.

Pesonen ohjaa myös bi- ja homoseksuaalien poikien ryhmää.

"Tässä ryhmässä ulkonäkökysymykset tulevat esiin pohdintana, miltä homo näyttää. Pitäisikö olla enemmän homon näköinen, etteivät tytöt kiinnostu", Pesonen kertoo.

Poikien talolla näkyy selvästi, miten kiusaaminen ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen jättävät jälkensä nuorten minäkuvaan.

Kiusattu ja kaltoinkohdeltu tuntee itsensä herkästi rumaksi ja likaiseksi vuosia, jopa vuosikymmeniä eteenpäin.

"Tavoitteena olisi aloittaa poikien kanssa valokuvausprojekti, jossa tutkitaan miehen kuvan eri puolia. Moni poika miettii, kelpaanko kenellekään tällaisena kuin olen. Kelpaanko koulussa ja kelpaanko edes kotona", Kalle Laanterä sanoo.