Opettaja perui välitunnit – ja joutui katumaan

Elämä
 
Päivi Ala-Risku
milka alanen
Kuva: milka alanen

Yhdysvaltalainen Tim Walker fanittaa suomalaista koulua. Yhden asian hän kuitenkin muuttaisi.

Vuosi sitten syksyllä opettaja Tim Walker sai käteensä ensimmäisen suomalaisen lukujärjestyksensä. Se näytti oudolta. Tyhjältä.

Englanninkielisen viidennen luokan lukujärjestyksessä oli vain 24 viikkotuntia.

Tim Walker

Kuka?

27-vuotias opettaja. Kotoisin Yhdysvalloista. Asuu nykyään Helsingissä suomalaisen vaimonsa ja kaksi- ja puolivuotiaiden lastensa kanssa.

Mistä tunnetaan?

Opettaa helsinkiläisessä Ressun peruskoulussa englanninkielistä kuudetta luokkaa. Kirjoittaa Taught by Finland -blogia, jossa kertoo kokemuksistaan suomalaisesta koulujärjestelmästä.

Mistä ei tunneta?

Tapasi tulevan vaimonsa 17-vuotiaana suomalaisessa bussissa matkalla vapaaehtoistyöhön Venäjän Karjalaan.

"Mahtavaa!" Walker ajatteli. Enemmän aikaa vaimolle, 1-vuotiaalle pojalle ja pian syntyvälle vauvalle.

Eikä siinä vielä kaikki, selvisi Walkerille. Joka tunnista kuluisi 15 minuuttia välitunteihin. Varsinaista opetusaikaa kertyisi viikossa siis vain 18 tuntia. Yhdysvalloissa Walker oli opettanut luokkaansa 30 tuntia viikossa. Niinpä heräsi myös kysymys:

"Miten ihmeessä ehdin opettaa Suomessa kaiken niin lyhyessä ajassa?"

Toisaalta, tätähän hän oli halunnut. Walker ja hänen suomalainen vaimonsa Johanna olivat päättäneet muuttaa Bostonista Suomeen, jotta lapsiperheen arki helpottuisi.

Yhdysvalloissa Walker teki ympäripyöreitä päiviä. Seitsemän tunnin työpäivien päälle Walker saattoi käyttää neljä tuntia päivässä oppituntien valmisteluun. Loma-ajat kuluivat jatkokoulutuksessa.

Kun Walkereiden ensimmäinen lapsi syntyi, terveysvakuutuksiin alkoi mennä kolmannes Timin palkasta. Opintolaina painoi päälle.

Tim sai lisätienestejä hoitamalla lumityöt koulussa ja antamalla kitaratunteja. Johanna ja silloin tällöin myös Tim hoitivat osa-aikaisesti naapurin lasta.

Pian perhe alkoi haaveilla toisesta lapsesta, mutta elämä tuntui liian stressaavalta. Syntyi ajatus: mitä jos he muuttaisivat Suomeen? Elämä helpottuisi, ja Tim pääsisi tutustumaan myös suomalaiseen, maailmankuuluun koulujärjestelmään.

3 parasta

Kristinusko. "Elämäni ankkuri, joka antaa minulle rauhaa, tarkoitusta ja toivoa tulevaisuuteen." 

Lapset. "Lastemme kasvattaminen ihanan vaimoni kanssa on vaatinut myös uhrauksia, mutta emme kadu. Lapset tuovat suunnatonta iloa elämäämme." 

Kasvatusalalla vaikuttaminen. "Blogini avulla minun on mahdollista tavoittaa amerikkalaisia opettajia ja vanhempia, jotka palavat halusta kuulla vähemmän kuormittavista tavoista kasvattaa lapsia."

Walkerit ostivat lentoliput Suomeen, vaikka tietoa työstä ei vielä ollut. Lopulta löytyi unelmatyö helsinkiläisestä, englanninkielistäkin opetusta antavasta Ressun peruskoulusta.

"Rehtori oli jo haastatellut neljää tai viittä suomalaista pätevää opettajaa, mutta heidän englanninkielen taitonsa ei ollut riittävä. Niinpä hän saattoi palkata minut, vaikka minulla ei vielä silloin ollutkaan virallista opettajan pätevyyttä Suomessa."

Se oli lottovoitto opettamista ja pedagogiikkaa rakastavalle miehelle. Hän pääsi ottamaan selvää, mistä Suomen menestys koululaisten osaamista mittaavissa Pisa-tutkimuksissa oikein johtuu.

Ei muuta kuin hommiin. Walker aloitti täynnä tarmoa ensimmäisen kouluvuotensa Suomessa. Ensimmäiseksi Walker lopetti 15 minuutin välitunnit. Hän ehti mielestään opettaa paremmin, kun opetti 90 minuuttia putkeen ja piti välissä puolen tunnin tauon. Kyllä oppilaat jaksaisivat, jaksoivathan he Yhdysvalloissakin.

Mutta jo kolmas päivä oli koululaisille liikaa.

"Minä räjähdän!" protestoi viidesluokkalainen.

"En ole tottunut tällaiseen!"

Walker mietti. Oli totta, että Yhdysvalloissakin oppilaiden mielenkiinto oli alkanut hiipua pitkien tuntien aikana. Itse asiassa yleensä juuri siinä 45 minuutin kohdalla.

Walker päätti palata suomalaiseen aikatauluun.

Ja huh. Mikä muutos.

"Oppilaat palasivat tauoilta innosta hypähdellen. Ja mikä tärkeintä, he jaksoivat keskittyä koko seuraavan tunnin ajan."

Suomalainen kouluympäristö on Walkerin mukaan ihanan stressitön verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa sekä koululaiset että opettajat kärsivät stressistä. Opettajat tekevät siellä pitkiä päiviä, ja lomallakin hyvän opettajan kuuluu jatkokouluttaa itseään.

"Suomessa opettajan loma kuulostaa tältä: neljä viikkoa kesämökillä ja päälle vaellus ja Italian-matka. Kunnioitan suomalaisia opettajia, mutta välillä on vaikea ottaa tosissaan heidän valitustaan, etteivät he ehdi kaikkea."

Elämä Suomessa on rennompaa, ja hyvä niin. Kerran rehtori hätisteli Walkerin kotiin, kun tämä työskenteli koululla vielä puoli neljältä perjantai-iltapäivällä.

Kaikki muukin tuntuu olevan täällä paremmin: Oppilaat ovat itsenäisempiä, he pitävät esimerkiksi itse huolta, että tarvittavat kirjat ovat mukana. Ekaluokkalaisilla on opetusta vain kolmisen tuntia päivässä, loppuaika leikitään iltapäiväkerhossa. Koulussa opetetaan jopa kokkaamista.

Mutta ei kaikki sentään täydellistä ole. Yhden ison puutteen hän haluaisi korjata Suomen kouluissa.

Viidesluokkalaiset hihittivät Walkerille.

"Viimeksi olemme tehneet sellaista päiväkodissa", he hekottelivat. Walker oli juuri kysynyt, kokoontuivatko oppilaat koskaan piiriin tervehtimään toisiaan leikkien avulla.

Walker hämmästyi. Yhdysvalloissa aamupiiri on yleinen tapa ala-asteella: 20 minuuttia rauhallista kuulumisten vaihtoa, joka aamu.

Suomen tiukassa aikataulussa ei ole sellaiseen joka päivä aikaa. Walker ei silti luovuttanut vaan otti käyttöön maanantaipiirin. Kerran viikossa oppilaat kokoontuvat piiriin ja tervehtivät toisiaan. Esimerkiksi näin:

Walker ojentaa kätensä vieressä seisovalle oppilaalleen ja sanoo: "Good morning, Juha." Juha vastaa: "Good morning, Tim." Sitten Juha kääntyy vieressä seisovan oppilaan puoleen ja tervehtii tätä. Ja niin edelleen, piirin ympäri.

Joskus piirissä läpsytellään ylävitosia. Muodollisuutta tärkeämpää on ystävällinen tervehdys ja silmiin katsominen.

"Amerikkalaiset lapset ovat suomalaisia ystävällisempiä ja sosiaalisempia, mutta vain, koska opetamme sen heille. Sosiaaliset taidot eivät tule tyhjästä."

Yhteisöllisyyden puute onkin Walkerin mielestä suurin puute suomalaissa kouluissa. Sosiaalisten taitojen ja tunteiden käsittelyn opetteluun ei käytetä aikaa.

"Monet suomalaiset opettajat sanovat, että ne ovat tärkeitä taitoja, mutta että heille ei oikein ole kerrottu, miten niitä voisi opettaa."

Juuri tunnepuolella suomalaisissa kouluissa meneekin kehnosti. Vaikka oppimistulokset ovat Pisa-tutkimusten mukaan maailman huippua, kouluviihtyvyyttä mittaavissa tutkimuksissa Suomi heiluu häntäpäässä.Miksi?

"En usko, että suomalaislapset eivät viihdy esimerkiksi välitunneilla. Uskon, että ongelma on opetusmetodeissa. Ne saattavat Suomessa olla aika vanhanaikaisia. Opettaja seisoo edessä ja opettaa."

Yhdysvalloissa suositaan tekemällä oppimista. Oppilaita kannustetaan hyödyntämään omia kykyjään ja keskittymään kiinnostuksen kohteisiinsa.

"Esimerkiksi niin sanottu mestarin tunti on suosittu. Oppilaat saavat käyttää yhden tunnin joka viikko tai joskus jopa joka päivä jonkun oman, itse päätetyn projektin toteuttamiseen. Se voi olla vaikkapa oman kitaran rakentaminen tai pelin koodaaminen."

Walkerin mukaan tällainen voisi lisätä kouluviihtyvyyttä. Heikomminkin menestyvä oppilas voisi tehdä mitä haluaa ja silti onnistua täyttämään koulun vaatimukset.

Walker on kotoutunut Suomeen hyvin. Kulttuurishokista hän ei ole kärsinyt, vaikka eroja on. Esimerkiksi lapset ovat itsenäisempiä paljon nuorempina.

"Itsenäisyys on seurausta vapaudesta, jota vanhemmat antavat. Ekaluokkalaiset kävelevät yksin koulun käytävillä ja eka- tai tokaluokkalaiset kulkevat yksin metrolla. Sellaista ei voisi kuvitellakaan Yhdysvalloissa."

Walkerin mukaan Yhdysvalloissa vanhemmuus perustuu usein pelkoon. Vaarat tuntuvat lurkkivan joka puolella.

Nyt päätään on tosin nostanut vastaliike. "Free-range kid"-suuntaus on lainannut nimensä vapaan kanan munista ja kannattaa suurempaa vapautta lapsille.

Sekin eroaa suomalaisesta vanhemmuudesta.

"Yhdysvalloissa lasten vapautta perustellaan sillä, että siitä on hyötyä lapsille. Suomessa lapset ovat vapaampia, koska se sattuu olemaan järkevää ja käytännöllistä."

Jos lapsi kerran osaa kävellä yksin kouluun, miksi tämä ei kävelisi. Vanhemmiltakin säästyy aikaa, kun ei tarvitse kävelyttää isoa lasta.

Reseptit