Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Lääkäri kyllästyi tekemään terveistä sairaita

Normaaleja vaivoja diagnosoidaan nykyään sairauksiksi, väittää asiantuntijalääkäri Iris Pasternack. Hänen mielestään syynä on kehittynyt teknologia, lääkäreiden kunnia ja lääketeollisuuden edut. Seurauksena taas on ihmisten turha pelottelu.

Elämä
 
Liisa Takala
Kuva: Liisa Takala

Nainen tuli Iris Pasternackin työterveysvastaanotolle 2000-luvun alussa. Hän kaivoi lompakostaan lapun, johon oli tarkasti kirjannut muun muassa kolesteroliarvonsa vuosien ajalta.

Arvot olivat olleet jatkuvasti kohollaan. Eivät paljoa, vain aavistuksen. Nainen oli huolestunut – ja Pasternack hätkähti.

"Aloin miettiä, mitä olin tekemässä. Pelottelenko ihmisiä ihan tarpeettomasti?" asiantuntijalääkäri Pasternack kertoo.

Iris Pasternack

Kuka?

53-vuotias lääkäri ja terveydenhuollon menetelmien arvioinnin ammattilainen. Asuu puolet vuodesta Amsterdamissa ja tekee sieltä firmansa kautta etätöitä muun muassa Suomeen.

Mistä tunnetaan?

Puhunut paljon sairauksien ylidiagnosoinnista kuten siitä, että tavallisista elämään kuuluvista vaivoista tehdään sairauksia. Pasternackilta ilmestyy keväällä kirja Tautitehdas – Miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita? (Atena)

Mistä ei tunneta?

Pasternack on aiemmalta koulutukseltaan maatalousseppä. Hän on osallistunut myös seppien SM-kisoihin.

Naisella ei ollut Pasternackin mielestä syytä huoleen. Kolesteroliarvot olivat pysyneet samalla tasolla jo vuosia, joten mitään pahenevaa tilaa naisella ei ollut. Lisäksi korkean kolesterolin raja-arvot eivät ole kiveen hakattuja. Kolesterolin, kuten myös vaikkapa verenpaineen, korkeaksi katsottujen arvojen rajat ovat laskeneet vuosikymmenestä toiseen. Se, mikä tänään katsotaan korkeaksi kolesteroliksi tai verenpaineeksi, ei ollut sitä vielä 80-luvulla.

Pasternackin mielestä tämänkaltainen terveyshysteria kertoo ylidiagnosoinnista. Ilmiö ärsyttää häntä niin, että hän on kirjoittanut aiheesta kirjan. Teos ilmestyy maaliskuussa.

Ylidiagnosointiin liittyy se, että yhä useampi tavallinen vaiva, kuten hiustenlähtö, ylivilkkaus tai vanhempien naisten virtsankarkailu määritellään hoitoa vaativaksi sairaudeksi.

Oma lukunsa ovat terveille ihmisille tehtävät seulonnat, joiden avulla pyritään löytämään vakavia sairauksia ajoissa. Pasternack ei ole vakuuttunut niiden eduista.

"Esimerkiksi Sveitsi on luopumassa rintasyöpien seulonnoista. Aggressiivinen syöpä harvoin löytyy seulonnoissa, vaan niiden välissä."

Terveyshysterian Pasternack arvelee johtuvan kolmesta eri syystä. Ensinnäkin, teknologia mahdollistaa sen. Mitä kehittyneemmät laitteet, sitä terveemmistä ihmisistä pystytään löytämään mahdollisesti haitallisia muutoksia.

Toiseksi, lääkärit haluavat tehdä kaikkensa potilaan eteen. Jos potilas ei parane, lääkäri kokee epäonnistuneensa.

"Mutta eihän se niin mene. Vaikka hoito tehtäisiin pilkulleen oikein, ongelmia voi tulla. Olemme unohtaneet, että esimerkiksi leikkaukseen ja anestesiaan liittyy aina riskejä. Vaikka kaikki tehtäisiin oikein, tietty osa potilaista kuolee."

Näistä en luovu

Polkupyörä
"Se ei ole minulle urheilu- vaan kulkuväline. Pyöräily on siirtymistä paikasta toiseen mahdollisimman yksinkertaisesti."

Pullakahvit
"Juomme mieheni kanssa pullakahvit aina puolilta päivin. Perinne alkoi, kun ryhdyimme yrittäjiksi ja työt siirtyivät kotikonttoriin."

Halonhakkuu
"Ystäväni kuvaili minua kerran sanomalla, että olen se, joka briljeeraa halonhakkuutaidoillaan."

Merkittäväksi, mutta vasta kolmanneksi tärkeimmäksi syyksi Pasternack nostaa taloudelliset intressit. On lääketeollisuuden ja yksityisten lääkäriasemien etu, että mahdollisimman moni ostaa heidän tuotteitaan ja palveluitaan.

Vastaanotolleen tulleen kolesterolipotilaan jälkeen Pasternack alkoi vastustaa ylidiagnosointia eli turhaa sairaaksi nimeämistä.

Kun potilas pyysi allergiatestejä ennen koiran hankintaa, Pasternack kysyi muutaman kysymyksen: "Saitko eläimistä oireita lapsena?" ja "Saatko oireita nykyään?".

Hän kirjasi vastaukset paperille ja näytti ne potilaalle. Sitten he keskustelivat, oliko varsinainen testi edes tarpeen.

Allergiatestit, kuten monet muutkaan testit, eivät ole aukottomia. Ne on Pasternackin mukaan kehitetty sellaisille, joiden on syytä epäillä allergiaa. Jos testejä tekee vain varmuuden vuoksi, tulokset voivat näyttää allergiaa virheellisesti.

Pasternackin mielestä liiallisesta seulonnasta ja tutkimisesta seuraa turhaa pelottelua.

"Kun terveitä ihmisiä seulotaan, löydetään valtavasti kaikenlaista. Se on kuin Googlen karttaa zoomaisi: mitä lähemmäs menee, sen pienempiä järviä näkee."

Pasternack kertoo 80-luvulla Suomessa tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin onnettomuuksissa kuolleiden ihmisten kilpirauhasia erityisen tarkasti. Patologi löysi kilpirauhassyövän melkein kaikilta.

"Liki jokaiselta löytyi kilpirauhasista soluja, jotka näyttivät syövältä ja käyttäytyivät kuin syöpä. Valtaosa löydöksistä ei kuitenkaan olisi koskaan kasvanut ja aiheuttanut haittaa. Päinvastoin, osa niistä olisi voinut myös hävitä."

Lääketiede ei ole kaikkivoipaista. Pasternackin mielestä potilaille pitäisi nykyistä suoremmin sanoa, kuinka todennäköisesti esimerkiksi lääkkeet auttavat.

"Kaikilla lääkkeillä on optimialue, jolla ne toimivat parhaiten. Esimerkiksi jos verenpaine on todella korkea, verenpainelääkkeiden vaikutus on dramaattinen. Mutta jos arvot ovat lähellä raja-arvoja, voi olla, että lääkkeistä hyötyy vain muutama potilas sadasta."

Pasternackin mukaan etenkin lievissä tapauksissa lääkityksen aloittamisen pitäisi olla lääkärin ja potilaan yhteinen päätös. Omin päin hän ei silti suosittele jo aloitetusta verenpainelääkkeistä luopumaan.

Tieteellinen, tutkittu tieto. Siihen Pasternack luottaa ja sitä pitäisi hänen mielestään käyttää Suomessa nykyistä enemmän silloin, kun terveydenhuollossa tehdään päätöksiä siitä, ketä hoidetaan ja millä tavalla.

"Esimerkiksi Britanniassa on päätetty, että uusi lääketieteellinen menetelmä otetaan käyttöön, jos se maksaa enintään 20 000–30 000 puntaa per laatupainotettu elinvuosi."

Se tarkoittaa, että jos uusi hoito maksaa esimerkiksi 20 000 puntaa (26 000 euroa) ja tutkimusten mukaan hoito pidentää potilaan elämää yhdellä elämänlaadultaan hyvällä elinvuodella, hoitomuoto otetaan maassa käyttöön. Jos hoito maksaa yli 30 000 puntaa (39 000 euroa), sitä ei oteta käyttöön.

Suomessa tällaisia euromääräisiä rajoja ei ole.

Rahasta puhuminen voi terveydenhuoltopäätöksiä tehdessä tuntua kylmältä. Pasternackin mukaan se on silti tarpeen. Terveydenhuollon rahoitukseen ei ole luvassa jättimäisiä korotuksia. Jos uusia menetelmiä halutaan käyttöön, vanhoista, tehottomista on uskallettava luopua.

Pasternack kaipaisi keskustelua esimerkiksi seulontojen hyödyistä. On tutkimuksia, joiden mukaan rintasyöpäseulonnat aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Siinä missä yksi nainen pelastuu, moni leikataan turhaan, kun leikattu kasvain ei ollutkaan pahalaatuinen. Vielä useampi huolestuu syyttä, kun joutuu seulonnoista jatkotutkimuksiin.

Seulontakutsuissa pitäisi Pasternackin mielestä kertoa paremmin seulontojen hyödyistä ja riskeistä.

"Turhaan hoitamisessakin on riskinsä. Leimaannut omassa ja muiden mielessä syöpäpotilaaksi, saatat saada sädehoitoa tai rintasi poistetaan."

Toisaalta voi kysyä: Entä sitten? Eikö turha huoli ja jopa turha leikkaus ole pienempi paha kuin kuolema?

"Ihmiset ovat erilaisia. Toiset seisovat vaikka päällään, jos riski sairastua tai kuolla pienenee vähän. Toiset taas arvostavat sitä, että eivät joudu turhaan neulanäytteeseen, leikkaukseen tai sädetykseen."

Pasternack ei pidä enää lääkärin vastaanottoa. Hän luopui pari vuotta sitten myös vakityöstään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, jossa hän arvioi terveydenhuollon menetelmiä. Pasternack perusti oman firman ja tekee nyt puolet vuodesta samanlaista menetelmäarviointia, mutta Amsterdamista käsin.

Toisen puolen vuodesta hän asuu Suomessa ja kasvattaa ruokakasvien taimia miehensä puutarhafirmassa. Mies kouluttautui puutarhuriksi muutama vuosi sitten parinkymmenen it-alalla vietetyn vuoden jälkeen.

"Ajattelimme, että nyt tai ei koskaan, jos haluamme vielä kokeilla jotain uutta."

Vaikka eipä Pasternackin urapolku siihenkään asti ollut perinteinen. Hän opiskeli 80-luvulla geologiaa, mutta laman tullen kouluttautui maataloussepäksi. Ensimmäisellä äitiyslomallaan hän kertasi kemiaa ja fysiikkaa, pyrki lääketieteelliseen ja pääsi.

Pasternack ei suoraan suostu kertomaan, onko hän itse käynyt esimerkiksi rintasyöpäseulonnoissa. Hymyilee vain.

"Olen yksinkertaisuuden ihminen. Päättele siitä."

Sellainen hän oli jo nuorena. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Pasternack lähti ystävänsä kanssa reissulle Euroopan halki Alppien yli. Matka taittui äidin vanhalla yksivaihteisella pyörällä.

Kun Pasternackin lapset olivat pieniä, perhe arvosti yhdessäoloa ja yksinkertaisia iloja. Kodin ulkopuolisia harrastuksia ei juuri ollut.

"Edelleen, kun perheemme kokoontuu päivälliselle, saatamme aterian jälkeen kellahtaa sohvalle yhteen kasaan."

Yksinkertaisuuden ihannointi näkyy myös Pasternackin suhtautumisessa omaan terveyteensä. Kolesterolinsa Pasternack kertoo mitanneensa viimeksi 13 vuotta sitten. Verenpaineen hän mittasi viisi vuotta sitten, kun kyläpaikassa sattui olemaan verenpainemittari. Silloin lukemat olivat hieman koholla. Hän ei silti ole huolissaan. Verenpaine on tuskin siitä noussut, koska elintavat ovat pysyneet samoina. Hän kävelee päivittäin pari tuntia ja tuntee itsensä terveeksi.

Pasternack puhuu mielellään riittävän terveestä ihmisestä.

"Jos ihminen itse kokee itsensä terveeksi, se on jo aika lähellä riittävää terveyttä."

 

Juttua varten on haastateltu myös tutkimusprofessori Marjukka Mäkelää THL:stä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!