Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sinä et ole laiska, vaikka kyttääjät ja mittaajat niin väittävät

Elämä
 
Rosa Meriläinen
Rosa Meriläinen
Kirjoittaja on tamperelainen vapaa kirjoittaja.

Tunnen monia ahkeria ihmisiä, jotka ovat omasta mielestään laiskoja.

Mistä kokemus laiskuudesta syntyy? Yksi tohtorisystäväni perusteli olevansa laiska siksi, että on mukavuudenhaluinen. Tuskinpa kukaan syntyy epämukavuudenhaluisena.

Itse kuvittelin olevani laiska siksi, että en koulussa tehnyt läksyjä. Haastoin tämän käsityksen itsestäni muistettuani, että luin kokeisiin uuraasti ja tein useimmiten matematiikantehtävät koko kirjasta heti kun sen käteeni sain.

Ilmankos sitten tylsistyin tunneilla, en jaksanut enää seurata opetusta ja kehittelin huvituksia, jotka opettajien näkökulmasta olivat häiriköintiä. En ollut laiska, vaan pikemminkin omapäinen.

Koko aikuisikäni olen tehnyt itsenäistä työtä. Minulla on ollut edellisen kerran esimies 1990-luvulla. Koskaan minua ei ole tarvinnut määräilemällä ja kyttäämällä patistaa töihin. Olen aina tehnyt työni nurisematta niin hyvin kuin osaan. Silti minäkuva laiskuudesta istuu sitkeästi.

Olen keksinyt kaksi asiaa, joiden avulla lapsille opetetaan, että he ovat laiskoja: kuumemittari ja koulujen kokeet. Näistä tulisi luopua.

Ihminen on sairaana heikoimmillaan. Avuton, toisen ihmisen lempeyden ja hoivan varassa. Juuri silloin lapseen suhtaudutaan lähtökohtaisen epäileväisesti. Terveydenhoitajalle on kuumemittarilla todistettava, että on kipeä. Ei riitä, että särkee päätä ja sanoo olevansa sairas.

Itselläni ei ole koskaan kuume meinannut millään nousta. Kärsin kovista päänsäryistä lapsena. Koululääkärin mukaan yritin vain päästä kotiin laiskottelemaan: ”Ei lapsilla särje pää”, hän sanoi.

Minulla on ollut elämänkumppaneita, joita on selvästi lapsena epäilty tekosairaaksi, koska heillä on tapana suurennella sairauksiaan. Jos on nuhaa, sitä kärvistellään näyttävästi. Aivan kuin ei voisi olla samalla kipeä ja hyväntuulinen.

Itse yritän sairaana pikemminkin teeskennellä tervettä, koska sillä tavalla sattuu vähemmän ja on hauskempaa. En siis välttämättä näytä sairaalta, mutta ansaitsen silti hellyyttä ja huolenpitoa kuten jokainen sairas.

Minä en omista kuumemittaria. Jos lapseni sanoo olevansa kipeä, minä uskon häntä. Minusta on tärkeää olla epäilemättä toista töidenvälttelijävätykseksi.

Moni luulee, ettei olisi koulussa oppinut mitään, ellei kokeiden ja numeroiden avulla olisi pakotettu kilvoittelemaan koulumenestyksestä.

Minäkin luulin itsestäni näin, vaikka olen ollut aina kova lukemaan, oppimaan, harjoittelemaan ja ratkaisemaan ongelmia. Se, mitä kokeet minulle opettivat olikin se luulo, että tarvitsen moista kyttäys- ja mittaamiskoneistoa. En tarvitse.

Minä en ole laiska, etkä sinäkään ehkä ole. Jos itseään luulee laiskaksi, saattaa ajansaatossa muuttua sellaiseksi. Jos luulee toisia ihmisiä laiskaksi, tulee oltua heitä kohtaan epäkunnioittava: ei uskalla antaa vastuuta, ei saa ihmisistä sitä kaikkea irti, mitä ilon kautta olisi saatavissa.

Ihmiset ikään katsomatta nauttivat siitä, kun tekevät työnsä hyvin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!