Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Lapsi osaa sanoa ei – aikuiselle siitä voi tulla morkkis

Elämä
 
Elina Tanskanen
Kirjoittaja on toimittaja, seksuaaliterapeutti ja logoterapeutti.

Maanittelen lastani omasta mielestäni kivaan tekemiseen.

”En tule”, lapsi toteaa.

”Mikset?” kysyn hämmästyneenä.

”Koska haluan leikkiä mieluummin legoilla”, hän vastaa huolettoman heleällä äänellään.

Jään ihastelemaan sitä, miten hienon rehellisesti lapsi osasikin kieltäytyä. Moni aikuinen olisi vastaavassa tilanteessa ankeuttavasti torpannut ideani, esittänyt kootut selityksensä, että on kiire tai väsyttää, tai suostunut vain minua miellyttääkseen.

Opettelen edelleen sanomaan ei ilman turhia selittelyitä ja syyllisyyttä. Olen sitä ihmistyyppiä, joka saa morkkiksen kieltäytyessään niin bilekutsusta kuin epäreilusta nakituksesta, vaikka olenkin vuosien harjoittelun tuloksena alkanut kunnioittaa omia rajojani.

Juuri tästä syystä minua on pitkään kiehtonut assertiivisuus, suomalaisittain jämäkkyydeksi kutsuttu ominaisuus. Assertiivisuus sijoittuu passiivisen eli kynnysmattona olemisen ja aggressiivisen eli kusipäisen käytöksen välimaastoon.

Assertiivinen ihminen perustelee, muttei pyytele anteeksi tai manipuloi. Hän puolustautuu, muttei pyri loukkaamaan muita – sitähän ei voi kontrolloida, vetääkö joku herneen nenäänsä, vaikka asettaisi sanansa kuinka rakentavasti. Mikä parasta, assertiivisuutta voi treenata, oli sitten taipuvainen passiivisuuteen tai aggressiivisuuteen.

Etenkin se, että on opetellut sanomaan jämäkästi ei, on pelastanut monen mielenterveyden. Ein sanominen on nimittäin paljon muutakin kuin sitä, että osaa kieltäytyä: se, että pystyy sanomaan ei, edellyttää sen tiedostamista, mille sanoo kyllä.

Jämäkkä käytös helpottaa luonnollisesti omaa elämää, kun puhelinmyyjä soittaa, neuvottelee kumppanin kanssa kotitöiden jakamisesta tai jankkaa pomonsa kanssa palkankorotuksesta – kynnysmattoilulla tai kusipäisyydellä pötkii harvoin pitkälle, mitä tulee ihmissuhteisiin tai työelämään.

Ylipäätään jämäkkyydelle tuntuu olevan yhteiskunnallinen tilaus: jotain sen tapaista määritelmää todennäköisesti haettiin toissa viikolla, kun keskusteltiin siitä, pitäisikö naisten olla veemäisempiä edetäkseen johtajan tehtäviin.

Ennen kaikkea assertiivisesta asenteesta hyötyisivät ne pakolaiskriisistä käytävässä keskustelussa hiljaisiksi jääneet ihmiset, jotka eivät saa avattua sanaista arkkuaan ja tuomittua rasismia, vihapuhetta ja aggressiivista käytöstä.

Assertiivinen ein sanominen voi olla alkuun pelottavaa, joutuuhan silloin ottamaan kantaa ja osoittamaan, mitä mieltä on. On kuitenkin viisasta laittaa stoppi sille, mitä ei voi sulattaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Kuten jämäkkyysekspertit sanovat: on parempi antaa jonkun kävellä pois luotasi kuin antaa hänen kävellä päältäsi.

Kirjoittaja on toimittaja, seksuaalineuvoja ja logoterapeutti.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!