Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

”Hymähdin väärässä kohdassa, eikä nuori koskaan palannut” – nuoriso­lääkäri Elina Hermanson neuvoo, miten teinille puhutaan oikein

On virhe neuvoa nuorta silloin, kun hän ei sitä kaipaa, sanoo nuorisolääkäri Elina Hermanson. Siihen vanhemmilla on kuitenkin palava halu, koska aikuisina he kuvittelevat ymmärtävänsä paremmin.

Elämä
 
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/690769777f7355f978471ef6578d41505014b263-ELINA%20H.jpg
Elina Hermanson ei koskaan unohda maahanmuuttajaäitiä, joka oli saanut lapsensa 12-vuotiaana
Nuorisolääkäri Elina Hermanson oli ehtinyt jo mielessään tuomita nuoren maahanmuuttajaäidin huonoksi äidiksi. Sitten hän sai kuulla, että äiti oli raiskattu 12-vuotiaana.

Linnanmäellä oli tavattomasti väkeä. Olihan vappu, ja huvipuisto juuri avannut ovensa. 13-vuotias Elina Hermanson oli vanhempiensa kanssa Helsingissä, ja hän halusi käydä Vekkulassa. Se on ahdas sokkelotalo, jossa on peilejä ja vinoja lattioita.

Talon sisällä Hermanson kohtasi humalaisen pojan, joka työnsi hänet labyrintin nurkkaan – ja suuteli väkisin.

Hermanson oli kasvanut pienessä Pomarkun kylässä Porin lähellä. Umpipumpulissa, kuten hän itse kuvaa. Se, että joku koski häneen ilman lupaa, väkijoukossa ja tilassa, josta oli vaikea päästä pois, oli jotain, mitä hän ei ollut osannut edes pelätä.

http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/ab4066d602cf33abc63edd21ba047ffff3e0736c-1003arkapaikkanosto.jpg
Arka paikka: Pahinta nuorelle on joutua huolehtimaan vanhemmistaan
HSTV:n Arka paikka –ohjelman vieraana on tällä viikolla nuorisolääkäri Elina Hermanson. Hänen mukaansa nuorten pitää saada huolettomasti keskittyä omaan elämäänsä. Pahinta on, että nuori joutuu kantamaan huolta omista vanhemmistaan. Ohjelman juontaa kirjailija ja terapeutti Anja Snellman.

Hermanson ryntäsi paniikissa ulos. Hän oli poissa tolaltaan, muttei niin pahasti, että ulkona odottaneet vanhemmat olisivat huomanneet. Kukaan muukaan ei huomannut. Eikä Hermanson koskaan kertonut asiasta kenellekään.

Nyt Hermanson on nuorisolääkäri ja 39 vuotta vanhempi. Hän toimii Suomen suurimman kouluterveydenhuollon yksikön eli Helsingin koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ylilääkärinä. Kolme vuotta sitten Hermanson perusti Suomen nuorisolääkärit ry:n, jonka tarkoitus on edistää nuorten kanssa toimivien lääkärien ammattitaitoa.

Hermanson on tavannut uransa varrella tuhansia nuoria. Hän on kirjoittanut heille terveydentiedon kirjoja ja kasvatusoppaita vanhemmille. Yrittänyt ymmärtää murrosikäistä mieltä ja koettanut pohtia, miten voisi tukea nuorten vanhempia.

Hänellä on heille viisi viestiä nuorten kohtaamiseen.

 

Ensimmäisen viestin Hermansonille opetti tyttö, johon hänellä oli pitkäaikainen potilas-lääkärisuhde. Se suhde päättyi väärin ajoittettuun hymähdykseen.

Tyttö kertoi Hermansonille seurustelusuhteestaan ulkomaalaiseen tyttöön. Kyseessä oli nettituttavuus, eivätkä tytöt olleet koskaan tavanneet. Ja nyt oli tullut ero.

Hermanson hymähti. Eikä nähnyt tyttöä enää koskaan.

Sen jälkeen hän on muistanut: arvosta ja kunnioita.

”Nuoret elävät vahvasti hetkessä. Siinä meillä aikuisilla on opittavaa”, Hermanson sanoo.

Myötäelävän arvostuksen osoittaminen on Hermansonista tärkeää, sillä nuoren maailma on dramaattinen. Jokainen nuorelle osoitettu ilme, jokainen hänen edessään näytetty ele, on nuoren mielessä merkityksiä täynnä.

Jos nuori voi tulkita ne hyväksynnän puutteeksi, hän tulkitsee ne niin.

Nuorten kanssa kannattaa siis edetä hellästi. Sitä Hermanson yrittää opettaa tuleville lääkäreillekin. Ettei murrosikäistä voi kohdata samalla tavalla kuin työikäistä. Tuosta vain käskeä laihduttamaan tai lopettamaan tupakointia.

Hermansonin mielestä monet vanhemmat luulevat tietävänsä, mistä nuorten käytös johtuu. Nuorten kanssa ei koskaan pitäisi olettaa mitään, kuuluu Hermansonin toinen viesti.

”Jokainen toimii omalla tavallaan mielekkäästi. Esimerkiksi koulusta jäädään pois jostain syystä.”

Vaarallisinta on välinpitämättömyys, mutta myös neuvominen on hölmöä. Parhaat apuvälineet ovat kuunteleminen, arvostaminen ja kunnioittaminen.

”Sekä se, että yrittää johdattaa nuoren itse ymmärtämään omia motiivejaan.”

Toisaalta vanhemman pitäisi tunnistaa myös omat motiivinsa.

Miksi äiti haluaa olla tyttärensä paras kaveri? Miksi isä ei anna pojan lopettaa jalkapalloilua?

Hermanson toivoo, että kaikki vanhemmat pysähtyisivät omien motiiviensa äärelle.

Se vaatii aikaa ja rohkeutta, sillä motiivit ovat usein piilossa.

Pieni huoli nuoresta on ihan tavallista äitiyttä ja isyyttä. Mutta sitä kannattaa pohtia, mistä oikeasti on huolissaan.

”Jos nuori lopettaa jääkiekon pelaamisen, onko isä huolissaan siitä, että lapsi jää paitsi hyviä elämyksiä vai siitä, ettei vanhemmasta tullutkaan NHL-tähden isää?”

Vanhempi saattaa surra omaa elämätöntä elämäänsä. Hän kadehtii nuorta, jonka elämä on vielä mahdollisuuksia täynnä.

Osa vanhemmista ei haluaisi, että lapset kasvavat selviämään elämässä ilman heitä. Lapsesta on voinut tulla elämän tarkoitus, ja lapsen itsenäistyminen uhkaa omaa minuutta.

”Mutta lapset ovat lainaa vain”, Hermanson sanoo.

Se, ettei lapsi jossain vaiheessa enää halua keskustella vanhemman kanssa kaikista huolistaan, on osa normaalia kehitystä. Aikuisen täytyy tyytyä odottamaan, seuraamaan ja luottamaan, nuorisolääkäri ohjeistaa.

Tunne siitä, että vanhempi luottaa, on nuorelle hyvin tärkeä, Hermanson sanoo.

”On myös tärkeää reagoida, jos nuori pettää aikuisen luottamuksen. Kyse on niistä paljon puhutuista rajoista.”

Sitten on niitäkin vanhempia, jotka haluavat itsenäistää lapset liian aikaisin. Hermanson muistaa eräänkin vastaanoton, jolle äiti tuli 13-vuotiaan tyttärensä kanssa hakemaan tytölle ehkäisypillereitä, koska tyttö oli alkanut seurustella.

Hermansonin mukaan 13-vuotias on liian nuori harrastamaan yhdyntäseksiä. Mutta toisaalta, jos 13-vuotiaalla on yhdyntöjä, hän ehdottomasti tarvitsee myös ehkäisyn.

”13-vuotias ei halua seksiä samoista syistä kuin aikuiset. Hän haluaa vain hyväksyntää ja tarvitsee apua.”

Hermanson muistaa, miten vaivautunut tyttö oli, kun äiti kuvaili häntä poikkeuksellisen kypsäksi ja poikaystävää ihanaksi ja vastuulliseksi nuoreksi mieheksi. Äiti sanoi ymmärtävänsä, että luonto ajaa tikanpojan puuhun ja nyt olisi tarvetta elämän ensimmäisille ehkäisypillereille.

Hermanson kirjoitti reseptin, mutta pyysi äitiä ja tytärtä varaamaan myös uuden ajan.

Sillä kertaa hän puhui tyttären kanssa kaksin.

”Jossain vaiheessa tyttö sai kakistettua, että hän söi yhden pillerilevyn, muttei sitten enää jaksanut, koska seksiä ei enää ollut. Oli ollut kerran, muttei sen jälkeen. Eikä tyttö kehdannut kertoa asiaa äidilleen, koska äiti eli oletuksessa, että tyttö oli niin kypsä, että tällä oli seksiä.”

Liisa Takala

Neljännen läksynsä Hermanson oppi jo 1980-luvulla. Hän sairasti silloin bulimiaa, tunnollisten tyttöjen syömishäiriötä. Opiskeluaikainen poikaystävä pakotti Hermansonin terapiaan, koska koki, ettei osannut enää auttaa.

Avun hakeminen oli Hermansonin mukaan hänen elämänsä parhaita päätöksiä. Hänen neljäs viestinsä vanhemille onkin: Ottakaa apua vastaan ja hoidattakaa omat ongelmanne ennen lapsen murrosikää.

Avun tarpeen myöntäminen ei aina ole helppoa. Ei etenkään silloin, jos kuvittelee itsensä vähän osaavammaksi, paremmaksi ja menestyvämmäksi kuin muut.

Ylimielisyyden syntiin meinasi langeta Hermanson itsekin.

”Olin hilkulla tulla kusipääksi”, hän sanoo.

Nuorempana hän oli klassinen hyvä tyttö: pärjäävä, nätti ja hyväosainen. Hän pystyy yhä kaappaamaan ilmatilan ja hurmaamaan keskustelukumppanin.

Hermansonilla on kolme lasta ja kaksi entistä aviomiestä. Avioerot opettivat hänelle, ettei hänkään ole erehtymätön.

”Ex-aviomieheni on sanonut, että paras puoleni on ensivaikutelmani”, hän nauraa.

”Hyväosaisten ylimielisyyteen sortuu, kun tyytyy elämään omassa kuplassaan. Ylimielisyyttä on sekin, kun me aikuiset kuvittelemme ymmärtävämme asiat nuoria paremmin. Tai koulun rehtori kuvittelee tietävänsä, miksi ysiluokkalainen pinnaa.”

On Hermansonilla lohduttavakin viesti. Pääasiassa suomalaiset nuoret voivat hyvin. Jopa koulupudokkaita on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna vähän.

Hän on kuitenkin huolissaan yhteiskunnan kahtiajakautumisesta.

”Mitä huonommin nuori voi, sitä vaikeampaa hänen on hakea apua”, hän sanoo.

”Eikä enemmistökään pitkän päälle voi hyvin, jos vähemmistö katkeroituu. Yhteiskunta voi niin hyvin kuin sen heikoin yksilö.”

Muttei vanhemmuus hänestä lopulta niin vaikeaa ole. Pitkälle pärjää, kun ymmärtää nuoren kolme tärkeintä tarvetta. Ne ovat yksi pysyvä aikuinen, yhteisön hyväksyntä ja tunne omasta tarpeellisuudesta.

Eikä aikuisen tarvitse leperrellä rakkauttaan joka päivä. Riittää, että lapsella on ruokaa ja hän tietää, että joku huolestuu, jos hän ei tule yöksi kotiin.

Viides viesti: Esimerkin voima. Sen avulla nuoret oppivat.

Jos haluaa lapsen oppivan pyytämään anteeksi, pitää pyytää itsekin anteeksi, Hermanson sanoo. Jos haluaa, että nuori oppii ymmärtämään tunteitaan, niistä kannattaa itsekin puhua.

Mutta sitten täytyy muistaa myös elää.

”Toivon, että omat lapseni kokevat, että heitä rakastettiin. Olen kokenut paljon, mutta olen joka päivä järjestänyt lapsilleni ruuan kello viideksi. Tai kuudeksi. Tai viimeistään seitsemäksi.”

Näistä en luovu

Tanssi

Olen harrastanut useita vuosia lavatanssien opettelua. Rakastan night club two stepiä, rumbaa, chachata, buggia ja oikeastaan kaikkia tansseja. Riittää, että kavaljeeri tanssii rytmissä, ei väännä minua ikävään asentoon eikä haise. Mutta ihanaa on, jos hän osaa viedä minut kuvioihin, joita itse en ole tehnyt aiemmin.

Terve itsekkyys

Haluan, että lapseni muistavat minut ihmisenä, joka eli ja nautti täysillä.

Suomen heinäkuu

Tätä ei tarvitse suomalaiselle selittää.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!