Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Mikko ja Eveliina erosivat, mutta he asuvat yhä yhdessä – näin onnistui ystävyys parisuhteen jälkeen

Eron jälkeinen ystävyys vaatii rehellisyyttä, aikaa ja paljon puhetta. Mikko Blomberg ja Eveliina Pukarinen onnistuivat siinä niin hyvin, että päättivät pitää yhteisen kodin.

Susanne Salmi

Elettiin vuoden pimeintä aikaa, kun Mikko Blomberg ja Eveliina Pukarinen päättivät erota.

Viikon verran he olivat viettäneet jokaisen vapaahetkensä olohuoneen sohvalla, itkeneet ja puhuneet puhumasta päästyään. Parin välit olivat viilenneet, eivätkä yhteiset tekemiset enää tahtoneet kiinnostaa.

Viimein loputtomilta tuntuneet keskustelut päättyivät. Niitä seurasi hiljaisuus.

Blomberg, 32, alkoi vältellä yhteiseen kotiin menemistä, teki pitkiä työpäiviä ja odotti malttamattomana oman asunnon löytymistä. Pukarinen, 26, purki murheitaan ystävilleen, lenkkeili koiransa kanssa ja valmistautui siihen, että Lahdesta yhdessä ostettu kolmio olisi pian vain hänen käytössään.

Asuntoa ei haluttu laittaa myyntiin, sillä se oli kumpaisellekin liian rakas. Niinpä he sopivat määräajasta: maaliskuusta 2014 alkaen Pukarinen saisi asua siellä yhtiövastikkeen hinnalla, ja vuotta myöhemmin pohdittaisiin uudelleen, mitä kodille tapahtuisi. Siihen saakka Blomberg asuisi uudessa vuokrayksiössään.

Kului vuosi, vähän ylikin. Toukokuussa 2015 Blomberg sitten ehdotti entiselle avovaimolleen jotain yllättävää: mitä jos heistä tulisikin kämppäkavereita?

Hetken harkinnan jälkeen Pukarinen suostui. Kaksi kuukautta myöhemmin Blomberg kantoi tavaransa samaan asuntoon, jonka he olivat kerran jakaneet rakastavaisina.

Kirkkaan keltaiseksi maalatussa keittiössä vallitsee harmoninen tunnelma. Pukarinen tarjoaa karjalanpiirakoita, Blomberg kaataa kahvia. He täydentävät toistensa lauseita kuten vain pitkään yhdessä ollut pariskunta osaa.

Sellainen he eivät kuitenkaan enää ole. Eropäätös tehtiin kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen, ja se on pitänyt.

Vielä pari vuotta sitten tässä samassa huoneessa ratkottiin loputtomia ristiriitoja. Pariskunnan kiinnostuksenkohteet eivät kohdanneet, ja kumpikin vetäytyi mieluummin omiin oloihinsa kuin vietti aikaa yhdessä. Suunnilleen kerran kuukaudessa istuttiin alas ja pohdittiin, tulisiko yhteiselosta enää mitään.

Lopputulos oli aina sama. Blomberg ja Pukarinen päättivät olla enemmän läsnä toistensa elämässä, tehdä kompromisseja ja järjestää yhteistä tekemistä, vaikka kiinnostuksenkohteet eivät aina osuneet yksiin. Muutamaa päivää myöhemmin molempien käytös kuitenkin palasi tuttuihin uomiinsa.

Yhteisen asunnon ostaminenkin merkitsi lähinnä yritystä pelastaa suhde, Pukarinen pohtii nyt. Se tapahtui vuonna 2012, jolloin yhdessä oli oltu jo nelisen vuotta.

Vaikutus oli toivotunlainen: yhteiset remontti- ja sisustuspuuhat puhalsivat väljähtyneeseen suhteeseen uutta virtaa. Mutta kun koti saatiin valmiiksi, läheisyydentunne alkoi jälleen kaikota. Sitä ei palauttanut edes Pukarisen seuraavana vuonna hankkima bostoninterrieri Kaisa: kumpikin ulkoilutti koiraa mieluummin yksin kuin yhdessä toisen kanssa.

Suuria riitoja tai erityistä draamaa parin välillä ei koskaan ollut. Siksi eroprosessikin kesti pitkään: suhteen päättäminen tuntui vaikealta, kun yhtäkään kovin konkreettista syytä siihen ei löytynyt.

Toisinaan Pukarinen on miettinyt, yrittivätkö he elvyttää liittoaan aivan liian pitkään. Saattaa kuitenkin olla, että tekohengitys auttoi.

Se ei tuonut romantiikkaa takaisin, mutta jätti jälkeensä jotain muuta: ystävyyden.

”Voimme olla näin hyvissä väleissä, koska olemme käsitelleet mieltä vaivanneet asiat. Tiedämme, että olemme kääntäneet kaikki mahdolliset kortit sen sijaan, että suhde olisi loppunut ensimmäiseen vastoinkäymiseen”, Blomberg sanoo.

Jos eronneella parilla ei ole lapsia, ei ex-kumppanin kanssa ole minkäänlaista velvoitetta pysyä hyvissä väleissä, sanoo Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen.

Työssään hän on kuitenkin havainnut, että yhä useampi tahtoo säilyttää hyvät välit entiseen puolisoon tai seurustelukumppaniin.

”Tällä hetkellä maailma on turvaton ja yllätyksellinen. Eurooppalaiseen arkeen kuuluu epävarmuutta ja pelkoa. Sellaisessa tilanteessa läheisten ihmissuhteiden merkitys korostuu”, Vaaranen sanoo.

”Lähiomaista vailla oleminen on hyvin turvaton tunne. Exän ystävyys voi rauhoittaa tätä turvattomuutta hyvinkin paljon.”

Eron jälkeinen ystävyys toimii samoilla säännöillä kuin mikä tahansa hyvä ihmissuhde. Onnistuminen edellyttää molemminpuolista arvostusta, lojaaliutta ja sitä, että kumpikin osapuoli on halukas pitämään suhteesta huolta.

Lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä, sillä tasapuolinen toveruus on vain harvoin mahdollista heti suhteen päättymisen jälkeen.

Useimmiten ero satuttaa toista osapuolta enemmän kuin toista. Silloin on vaarana, että hän salaa toivoo paluuta entiseen, vaikka toinen tahtoisi aidosti olla pelkkä ystävä.

Eroasiantuntija Marika Rosenborg kehottaakin viilentämään välit hetkeksi, jotta eron herättämät tunteet ehtivät tasaantua.

”Eron aloitteellisempi osapuoli ei voi toimia saattohoitajana jätetylle. Usein käy niin, että hyvää tarkoittavat auttamisyritykset ja halu kulkea entisen kumppanin rinnalla vain työntävät surun ja vihan käsittelyä kauemmas tulevaisuuteen.”

Mitä yllättävämpi ja kipeämpi ero on ollut, sitä enemmän aikaa asian käsittelemiseen tarvitaan. Siihen saattaa kulua useita vuosiakin.

Pitkään vireillä olleeseen eroon taas on ehditty yleensä valmistautua, jolloin myös ystävyys saattaa tulla mahdolliseksi hyvinkin nopeasti.

”Julkisuudessa usein toisteltu lause ’erosimme ystävinä’ on paradoksaalinen. Yleensä se tarkoittaa sitä, että erotyö on itse asiassa tehty jo kauan sitten”, Rosenborg sanoo.

Erosta toipuminen tuo mukanaan monenlaisia oivalluksia. Yksi niistä saattaa olla se, kuinka hyvän tyypin kanssa sitä tulikaan oltua.

”Parisuhdeunelmien romuttuminen on tavattoman kivulias asia, ja se kipu täytyy tietenkin käydä ensin läpi. Sen jälkeen voi kuitenkin nousta esiin kysymyksiä siitä, miksi pitäisi menettää hieno ihminen elämästä kokonaan”, Heli Vaaranen sanoo.

Siihen lopputulokseen myös Mikko Blomberg ja Eveliina Pukarinen tulivat. Heille oli selvää, että välejä ei katkaistaisi.

”Meitä yhdistää edelleen samanlainen syvä ystävyys kuin silloin, kun olimme vielä parisuhteessa. En usko, että hirveän moni ihminen tässä maailmassa ymmärtää minua yhtä hyvin kuin Eveliina”, Blomberg sanoo.

Eronsa jälkeen Blomberg ja Pukarinen olivat tekemisissä noin kerran viikossa.

Tapaamiset olivat pikaisia ja pyörivät lähinnä käytännön asioiden ympärillä: entisellä parilla oli edelleen yhteinen auto, jota he käyttivät vuorotellen, ja välillä Blomberg auttoi Pukarista koiranhoidossa. Ovenraosta vaihdettiin vain muutama sana, sillä keskustelu uhkasi aina muuttua kinasteluksi.

Muutaman kuukauden kuluttua jokin muuttui. Blomberg muistaa sen elävästi: yhtäkkiä hän vain havahtui siihen, että juttutuokioita siihen saakka leimannut suru oli poissa.

”Valtava painolasti katosi, kun ei tarvinnut väkisin yrittää olla suhteessa. Vasta silloin näki kunnolla, kuinka toinen ihminen oli vuosien varrella kasvanut.”

Kummallekin oli selvää, että yhteen ei enää palattaisi. Kämppäkaveruus sen sijaan toisi takaisin ne asiat, jotka parisuhteessakin olivat toimineet hyvin: läsnäolon ja keskusteluyhteyden. Nyt yhdessä katsellaan tv-sarjoja, laitetaan ruokaa ja puhutaan kaikesta – myös uusista ihastuksista.

Moisen keskusteluyhteyden saavuttaminen voi eron jälkeen tuntua mahdottomalta ajatukselta. Kun toinen osapuoli jatkaa elämäänsä, on mustasukkaisuuden pistolta vaikea välttyä, vaikka erotyö olisikin tehty huolella.

Siihenkin auttaa puhuminen, sanoo Heli Vaaranen. Hän suosittelee keskustelemaan asiasta avoimesti myös entisen kumppanin kanssa.

”Ihmiseen sattuu valtavasti se, että exä rakastaakin äkkiä toista. Se kuuluu kuitenkin niihin elämän faktoihin, jotka on vain hyväksyttävä. Entiselle kumppanille voi tehdä selväksi, että kyse ei ole hylkäämisestä ja ystävyyden lopettamisesta."

Mikko Blomberg alkoi tapailla uutta naista eroa seuranneena kesänä. Hän kertoi asiasta Pukariselle hyvin avoimesti.

”Ensin en tiennyt, miten siihen pitäisi suhtautua: kuuluuko onnitella, vai mitä pitäisi sanoa? Se tuntui oudolta, mutta ei oikeastaan erityisen pahalta”, Pukarinen muistelee.

Ensimmäisen kerran Pukarinen ja Blombergin uusi mielitietty tapasivat toisensa ystävien mökillä. Ensin Pukarinen arkaili Emmalle puhumista, mutta kun keskustelu kääntyi koiriin, yhteinen sävel alkoi löytyä.

Blomberg ja Emma tapailevat toisiaan edelleen. Se merkitsee sitä, että kotona pyörii usein kolme ihmistä samaan aikaan.

Pukarinen ei tunne mustasukkaisuutta entisestä heilastaan, vaan iloitsee ystävyyden jatkumisesta. Samalla Emmasta on muodostunut tärkeä osa kodin elämää. Viime vuonna kolmikko järjesti yhdessä Ravintolapäivä-tarjoilun asunnon terassilla, ja tänä kesänä tehtiin yhteinen festarireissu.

Nokkapokkaa aiheuttavat aivan tavalliset kämppiselämän harmit. Pukarista ärsyttää, kun kylpyhuoneen lattiaa ei ole luututtu suihkun jälkeen, ja Blomberg tuskastuu, kun olohuoneen pöytä on täynnä käsitöitä.

Aivan kaikille he eivät silti viitsi asumisratkaisustaan kertoa. Monen tuntuu nimittäin olevan vaikea sulattaa sitä, ettei läheisiin väleihin liity minkäänlaista romantiikkaa.

”En jaksa ihan jokaiselle koiranulkoiluttajalle alkaa selittää, että asun kämppiksen kanssa, joka on muuten myös entinen tyttöystävä ja tämän koiran omistaja”, Blomberg nauraa.

Tulevaisuutta kaksikko ei ole sen suuremmin pohtinut, hän sanoo. Pääasia on, että he saavat asua rakastamassaan kodissa ja että yhteisymmärrys säilyy.

”Olen miettinyt, mitä tapahtuu, kun joskus muutamme eri osoitteisiin: joudummeko käymään läpi taas uudenlaisen eroprosessin? Siihen saakka on kuitenkin tarkoitus mennä päivä kerrallaan.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!