Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomessa on liian helppoa erakoitua kotiin, sanoo harhoista ja masennuksesta selvinnyt Sami Munther

Sami Munther eli parikymppisenä ahdistunutta erakon elämää. Muntherin mukaan Suomessa on liian helppoa kadota neljän seinän sisään – ja siitä seuraa mielenterveysongelmia.

Elämä
 
Arka paikka: Mielenterveysongelmat veivät 15 vuotta Sami Muntherin nuoruudesta
Arka paikka: Mielenterveysongelmat veivät 15 vuotta Sami Muntherin nuoruudesta
HSTV:n Arka paikka –ohjelman vieraana on harhoista ja masennuksesta selvinnyt Sami Munther. Hänen mukaansa tärkeintä toipumisessa on päästä ulos kotiovesta. Arka paikka –ohjelman juontaa kirjailija ja terapeutti Anja Snellman.
Sami Munther

Kuka?

Sami Munther, 44, on mielenterveystyön kokemusasiantuntija ja vertaisohjaaja. Työskentelee myös hoitoavustajana kehitysvammaisten hoitokodissa. Naimisissa. Asuu Helsingissä, kotoisin Vantaalta. Merkonomi, työskenteli ennen sairastumistaan huonekaluliikkeessä.

Mistä tunnetaan?

Munther on mielenterveyskuntoutujien äänitorvi, joka tuo sairastuneiden näkökulmaa muun muassa Hyksin psykoosi- ja oikeuspsykiatrian linjan johtoryhmään.

Mistä ei tunneta?

”Veikkaus teki kaksi vuotta sitten tv-mainoksen nimeltä Simo Järvinen, Suomen nopein lottoaja. Siinä mies lottoaa ja Antero Mertaranta selostaa. Minä olen tuo mainoksen Simo Järvinen. Minua pyydettiin mukaan, koska olin aiemmin harrastajateatterissa.”

Harrastajateatterin pääsykokeisiin oli pitänyt valmistella musiikkiesitys. Parikymppinen Sami Munther oli opetellut Arvon mekin ansaitsemme -laulun sanat.

Raadin edessä Muntheria jännitti niin, ettei hän uskaltanut katsoa tuomareita silmiin. Hän alkoi laulaa ääni väristen, nuotin vierestä.

Laulu kuitenkin lähti sujumaan, ja Munther valittiin Vantaan näyttämön porukkaan. Hän sai heti sivuroolin Ulvova mylläri -näytelmästä.

Se oli aika hyvä saavutus mieheltä, joka muuten makasi vain kotona sängyssä. Hän kärsi masennuksesta sekä sosiaalisten tilanteiden pelosta – ja oli enimmäkseen yksin.

Muntherin diagnoosina oli skitsofrenian tyyppinen häiriö, jonka oireisiin kuuluu muun muassa ohimeneviä harha-aistimuksia. Hän saattoi kuulla tyhjässä asunnossa astioiden kilinää keskellä yötä.

Nyt, yli 20 vuotta myöhemmin Muntherin papereissa lukee remissio. Se tarkoittaa toipunutta.

Muntherin toipumisessa tärkeää oli, että hän lähti ulos kotiovesta: meni ihmisten ilmoille. Sitä viestiä hän haluaa välittää myös muille kotiin hautautuneille.

Sami Munther: "Jokainen voi vaikuttaa omaan onnellisuuteensa"
Sami Munther: "Jokainen voi vaikuttaa omaan onnellisuuteensa"
Sami Munther on mielenterveystyön kokemusasiantuntija.

 

Minullekin on tapahtunut noin. Minäkin ajattelin tuolla tavalla. Tiedän, miltä tuo tuntuu.

Sellaisia asioita Munther sanoo, kun hän nykyään tapaa mielenterveysongelmista kärsiviä. Hän ohjaa vertaisryhmiä psykiatrisilla osastoilla, kuntoutuskodeissa ja yhdistyksissä.

Munther tietää, miten tärkeää vertaistuki on. Hän muistaa, kun itse pääsi aikoinaan puhumaan kohtalotovereidensa kanssa.

”Oli helpottavaa tajuta, etten olekaan kylän ainoa kajahtanut.”

Munther on nykyään paitsi vertaisohjaaja myös kokemusasiantuntija. Se tarkoittaa, että hän viestii potilaiden näkökulmaa hoitajille ja päättäjille.

Hän käy puhumassa seminaareissa, koulutuksissa ja oppilaitoksissa. Usein hän kertoo oman tarinansa.

Se alkaa armeijasta.

Palokello pärähti soimaan aamuherätyksen merkiksi. Munther säikähti ääntä, mutta vielä enemmän sitä, ettei hän ollut taaskaan nukkunut.

Munther oli halunnut ruotsinkieliseen varuskuntaan, jotta oppisi paremmin isänsä äidinkielen. Siellä häntä kuitenkin ahdisti. Tupaelämä oli pitkään yksin asuneelle raskasta. Lisäksi hän pelkäsi mokaavansa – kielen kanssa, jos ei muuten.

Munther oksenteli henkistä pahaa oloaan. Varuskuntasairaalassa ei osattu muuta kuin mitata kuume.

Lopulta Munther vapautettiin armeijasta. Siviilissä hän hakeutui mielenterveystoimistoon, missä häntä ei pystytty auttamaan. Hän alkoi syödä masennuslääkkeitä ja palasi työhönsä huonekaluliikkeen sisustusmyyjäksi.

Munther teki 16-tuntisia työpäiviä ja sai burn outin. Aluksi hän oli välillä sairauslomilla, välillä töissä. Lopulta töissä käyminen jäi kokonaan.

Nuori mies eristäytyi kotiinsa. Päivät ja yöt olivat yhtä ja samaa mössöä: unikaan ei tullut, koska päivisin ei tehnyt mitään.

Koti oli sotkuinen ja likainen. Käytännön asiat eivät tuntuneet olennaisilta.

”Mietin, harjaanko hampaat vai hyppäänkö parvekkeelta. Kun pohdinnat olivat tällaisia, tuntui pieneltä murheelta, olinko käynyt suihkussa.”

Kerran kahdessa viikossa Munther kävi ruokakaupassa ja osti säilykkeitä niin paljon kuin jaksoi kantaa. Niitä hän söi: yleensä hernekeittoa, joskus lihapullia, tonnikalaa ja nötköttiä. Välillä hän haki pitsan ja kaljaa.

Eivätkö naapurit ihmetelleet hänen eristäytynyttä elämänmenoaan? Tuskinpa.

”Luultavasti joka kerrostalossa asuu ainakin yksi ihminen, joka tarvitsisi apua.”

Perheenjäsenille Munther esitti, että kaikki on hyvin.

”Jos joku sanoi tulevansa käymään, väitin, että olen juuri lähdössä johonkin.”

Muntherin elämä muuttui, kun hän pääsi avokuntoutukseen. Sitä ennen hän oli ollut psykiatrisella suljetulla osastolla parin päivän jaksoja. Sieltä hän meni taas kotiin, missä jatkoi sängyn pohjalla makaamista.

Kuntoutukseen Munther pääsi kolmannella hakukerralla. Hän sanoo, että hänellä on väliinputoajadiagnoosi.

”Tuntui kamalalta, kun hain kuntoutukseen, enkä päässyt. Kun oli muutenkin pohjalla, siitä vasta tulikin tarpeeton olo. Jos ei huolita edes mielenterveyskuntoutukseen, mihin voi mennä?”

Avokuntoutus tarkoitti säännöllisiä kokoontumisia, aluksi kerran viikossa. Kuntoutukseen päässeille kerrottiin mielen sairauksista ja korostettiin unirytmin, ravinnon ja liikunnan tärkeyttä.

Munther alkoi voida paremmin. Paljon vaikutti se, että kuntoutuksessa sai seuraa.

Hän alkoi syödä terveellisemmin ja siivota asuntonsa. Hän kävi myös joka päivä tunnin kävelylenkillä.

Vuonna 2007 Munther opiskeli Mielenterveyden keskusliiton kurssilla vertaisohjaajaksi. Kaksi vuotta myöhemmin hänen todettiin toipuneen.

Arjen sokkeli. Sen pitää olla kunnossa, jotta päälle voi rakentaa.

Siitä Munther puhuu paljon. Hän korostaa, miten tärkeää on mielenterveyden kannalta huolehtia perustarpeista: unesta, ravitsemuksesta, liikunnasta ja mielekkäästä tekemisestä.

Vertaisryhmässä Munther saattaa kysyä kamalaa oloaan valittelevalta ihmiseltä, oletko syönyt tänään. Usein vointia parantaa jo se, että saa verensokerin tasapainoon.

”Olisi ennaltaehkäisevää, jos ihmiset saisivat kunnolla syödäkseen! Ruoka on halpaa lääkettä.”

Perustarpeiden lisäksi yksi asia on Muntherin mukaan erityisen tärkeä mielenterveyskuntoutujille.

”Kotiin ei saa jäädä nuhjaamaan. Minä lähdin ulos harrastamaan teatteria, mutta ei sitä voi kaikille suositella. Kuitenkin pitäisi löytää joku oma juttu, jonka vuoksi lähtee pois kotoa. Voi mennä vaikka taidenäyttelyyn tai kalaan.”

Yhtikäs kenenkään ei kannata hautautua kotiinsa, sanoo Munther. Ei niin sanottujen terveidenkään.

”Ihminen tarvitsee ilmaa ja ihmisiä, kohtaamisia ja jakamista. Kotona vain miettii, miltä tuntuu ja mitähän muut ajattelevat minusta. Vinkkeli vinksahtaa.”

Munther tietää, että mielenterveysongelmista kärsivä ei aina suhtaudu positiivisesti kehotuksiin poistua kotoa. Moni pelkää näyttää itseään – vaikka usein se on turhaa.

”Jos menee työväenopiston kurssille, ei siellä kukaan kysy, että mikäs diagnoosi sinulla on. Ei minultakaan kysytty teatterissa. Sitä paitsi myöhemmin, kun kerroin asiasta, moni avautui, että heilläkin on vastaavia ongelmia.”

Sairaus ei Muntherin mukaan muutenkaan määritä ihmistä niin paljon, mitä helposti ajatellaan.

”Minulla on ollut napatyrä. En ole silti mikään napatyrä-ihminen. Minulla on myös diabetes, mutta en esittele itseäni, että hei, olen Sami ja diabeetikko. On muutakin elämää kuin sairaudet, ja siihen kannattaisi keskittyä.”

Vuonna 2009 Munther oli menossa mielenterveyskuntoutujien vertaisryhmään. Satoi kaatamalla.

Porttikongissa oli nainen, joka oli tullut paikalle etuajassa. Hän vinkkasi Muntheria tulemaan sateensuojaan.

Naisella oli samankaltaista mielenterveystaustaa kuin Muntherilla. Heistä tuli ystäviä, myöhemmin enemmän. Häitä juhlittiin kesällä 2014.

Parisuhteessa samanlaisesta taustasta on ollut hyötyä.

”Voi auttaa, jos huomaa toisen kuormittuneen liikaa.”

Kumpikin on virallisesti eläkkeellä. Tekemistä silti riittää, sillä molemmat ovat kokemusasiantuntijoita.

Sami Munther on muun muassa Hyksin psykoosi- ja oikeuspsykiatrian linjan johtoryhmän jäsen. Ryhmässä hän kertoo, miltä päätettävät asiat tuntuvat potilaiden näkökulmasta.

”Ensimmäisessä kokouksessa jouduin googlaamaan, mitä tarkoittaa implementoida. Nyt käytän itsekin sellaisia sanoja.”

Aviopari asuu kolmannessa yhteisessä asunnossaan. Kun pariskunta etsi kotia, Munther päätti olla avoin.

”Välittäjä soitti ja kysyi, missä olen töissä. Kerroin, miksi olen eläkkeellä. Sanoin myös, että teen kokemusasiantuntijan ja vertaisohjaajan töitä freelancer-pohjalta. Hän ei säikähtänyt, ja saimme asunnon.”

Toisinkin olisi voinut käydä. Munther tietää, että mielenterveysongelmat ovat leimaavia.

”Jos on tällaista taustaa, on vaikea saada töitä. Työelämä on nykyään kovaa. Jos on kaksikin vuotta sairauslomalla, millä selität sen työpaikkaa hakiessasi?”

Silti hänen mielestään pitäisi aina korostaa toivoa.

”Mielenterveysongelmat eivät ole elinkautinen, eikä sairastuminen tarkoita, ettei enää koskaan voisi tehdä mitään hyödyllistä.”

 

Munther menetti nuoruudestaan 15 vuotta. Miten sen olisi voinut estää?

”Kukaan ei ottanut minusta koppia armeijan jälkeen. Nykyään tehdään etsivää nuorisotyötä, mutta etsitäänkö edelleenkään niitä nuoria miehiä, joilta jää armeija kesken?”

Munther olisi myös halunnut päästä aiemmin kuntoutukseen.

”Suljetulla osastolla ei opi selviytymään arjessa.”

Vaikka Munther kokee menettäneensä vuosia, hän ei vatvo vanhoja. Menneisyys on pikemminkin suurempi syy nauttia tästä hetkestä.

”Joka asiaan voi löytää positiivisen näkökulman. Vaikkapa vesisade: silloin on hyvä lenkkeillä, kun ei ole niin kuuma. Tai jos auto hajoaa, siitä voi korjata entistä paremman.”

Muntherin keittiönikkunasta näkyy vehreitä puiden latvoja. Niistäkin hän iloitsee.

”Nyt näen värit, ja ne värit ovat valoisia. Aiemmin kaikki oli mustaa suota.”

 

Näistä en luovu

Merkityksellinen työ

”Työni vertaisohjaajana ja kokemusasiantuntijana on minulle paljon enemmän kuin suorite ja tapa tienata. Hoidan välillisesti itseänikin.”

Tablettitietokone ja bluetooth-näppäimistö

”Aina mukana. Voin tehdä töitä tien päältä.”

Meri

”Merenranta on meditatiivinen ympäristö. Aaltojen äänet eheyttävät.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!