Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Opettaja huolestui: Sivistys on katoava sana, kun koulu valmentaa talouselämään

Opettaja Jarno Paalasmaa toivoo, että koulussa puhuttaisiin enemmän moraalista, kauneudesta ja sivistyksestä. ”Sivistys on sitä, mitä jää jäljelle, kun ulkokohtaiset tiedot ovat unohtuneet.”

Elämä
 
Heidi Piiroinen / HS
”Oppimisen ei tule olla vain talouselämää ja kilpailukykyä palvelevaa”, sanoo opettaja ja tietokirjailija Jarno Paalasmaa.
”Oppimisen ei tule olla vain talouselämää ja kilpailukykyä palvelevaa”, sanoo opettaja ja tietokirjailija Jarno Paalasmaa. Kuva: Heidi Piiroinen / HS
Jarno Paalasmaa

Kuka?

Jarno Paalasmaa, 43, työskentelee historianopettajana Vantaan seudun steinerkoulussa Korsossa. Mukana koulutuspolitiikassa, oli esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita laativan työryhmän jäsen 2012–2014. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi tytärtä.

Mistä tunnetaan?

Kasvatusta ja koulua käsittelevistä tietokirjoistaan. Tuorein kirja Maailman parhaat kasvatusajatukset julkaistiin tänä syksynä.

Mistä ei tunneta?

”Olemattomasta laulutaidosta. Sitä ei ole lainkaan. Ei edes hyvällä mielikuvituksella.”

Ei koulua vaan elämää varten.

Niin oppilaille on tavattu perustella, miksi tietty asia pitää opetella.

Paitsi että opettaja ja tietokirjailija Jarno Paalasmaa pelkää sanonnan muuttuneen muotoon: ei koulua vaan talouselämää varten. Koulusta tarvitaan tehokkaasti valmistuvia nuoria, jotka tekevät pitkän työuran ja edistävät Suomen talouskasvua.

Tällainen puhetapa voi vaikuttaa haitallisesti kouluun, sanoo Paalasmaa.

”Koulua ei pidä ajatella talouskasvun tarpeista käsin. Oppimisen ei tule olla vain talouselämää ja kilpailukykyä palvelevaa”, hän sanoo.

Jarno Paalasmaa: ”Lapsuutta kunnioitetaan liian vähän aikaa”
Jarno Paalasmaa: ”Lapsuutta kunnioitetaan liian vähän aikaa”
Lapsen pitäisi ajatella elävän tässä hetkessä eikä tulevaisuuden työelämässä, sanoo opettaja Jarno Paalasmaa.

Paalasmaan mukaan talouslähtöisessä puheessa kouluun yhdistyvät sanat muutos, kehitys, tuloksellisuus, suoritukset ja oppimistulokset.

Sellaista puhetta kuuluu etenkin politikassa, liike-elämässä ja etujärjestöissä. Yhtenä esimerkkinä talouslähtöisyydestä Paalasmaa mainitsee sähköiset ylioppilaskirjoitukset.

”Niiden tarpeellisuutta on perusteltu vain yliopistojen ja työelämän tarpeiden näkökulmasta. Ei siis vaikkapa sivistyksen tai ihmisenä kasvamisen.”

 

Vantaan seudun steinerkoulussa historiaa opettava Paalasmaa on kirjoittanut Maailman parhaat kasvatusajatukset -nimisen kirjan. Siihen hän on koonnut Rousseaun ja Steinerin kaltaisten kasvatuksen klassikoiden oivalluksia.

Kirja syntyi, koska Paalasmaa pelkää talouden tarpeiden korostamisen vyöryvän koulumaailmaan yhä vahvemmin. Yksi esimerkki on ikuisuuskeskustelu siitä, pitäisikö kouluun mennä nuorempana kuin 7-vuotiaana.

”Ajatus perustuu työurien pidentämiseen eikä lapsen kehityksen tuntemukseen. Koulun aloittaminen liian aikaisin saattaa lyhentää lapsuutta.”

Koululla on ollut viime vuosina muitakin uhkia. Kun tiedot voi googlata nopeasti, lapsen voi olla vaikea keksiä, mihin hän koulua tarvitsee.

Sen vuoksi tänä syksynä tuli voimaan perusopetuksen opetussuunnitelma. Paalasmaa oli mukana työryhmässä, joka valmisteli sitä.

Uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan muun muassa oppilaiden aktivoimista ja yhdessä tekemistä: opetus ei voi olla enää sitä, että opettaja puhuu ja oppilaat töröttävät hiljaa pulpeteissa.

Siitä pääsee pois hyödyntämällä opetuksessa esimerkiksi draamaa.

”Historiantunnilla voidaan näytellä kohtauksia keskiajalta. Tai esitetään, miten Sokrates kävelee Ateenan kaduilla ja väittelee poliitikkojen kanssa.”

Mitä sitten on talouspuhe, jota Paalasmaa kavahtaa?

Kaikkea sellaista, jossa koulun toivotaan opettavan tietoja ja taitoja, joita oppilaan kuvitellaan tarvitsevan lähitulevaisuuden työelämässä. Nämä opetettavat asiat saattavat olla hyvinkin pinnallisia – ja kenties jo vanhanaikaisia, kun nuori pääsee työelämään.

Jo nyt ammatteja kuolee ja uusia tulee tilalle. Moni vaihtaa alaa monta kertaa.

Siksi Paalasmaan mukaan on turha yrittää valmentaa lasta tai nuorta kapeaan muottiin.

”Työelämän toiveita vastaa parhaiten laaja-alaisesti sivistynyt ja monipuolinen ihminen, joka pystyy oppimaan uutta ja tulee toimeen muiden kanssa.”

Sivistys on Paalasmaan mukaan sana, jota nykyään kuulee turhan harvoin. Aivan kuin siihen olisi tullut ylimielinen ja elitistinen sävy.

Sivistystä ei pidä hänen mielestään määritellä niin, että sivistyneellä on tietyt tiedot ja elegantit pöytätavat.

”Todellinen sivistys on sitä, mitä jää jäljelle, kun ulkokohtaiset tiedot ovat unohtuneet. Sydämen sivistys on hyvä sanapari: se kuvaa asennetta ja mielentilaa, jossa muut otetaan huomioon. Sivistynyt ei ole kiinnostunut vain itsestään vaan kaikista inhimillisistä asioista.”

Vaikka sivistys ei Paalasmaan mielestä tarkoita tiettyjä oppimääriä, jonkinlaista tietoakin tarvitaan. Esimerkiksi historian tuntemus todennäköisesti lisää sydämen sivistystä.

Nykyään tuntuu toisinaan, että koulua käymättömyydellä suorastaan leuhkitaan. Huono suunta, sanoo Paalasmaa.

J.V. Snellman määritteli 1800-luvulla, että sivistys on Suomen kansan ainoa pelastus. Meillä ei ole enää Nokiaa. Suomen vahvuus on edelleen sivistys ja koulutus.”

 

Taide, kauneus, moraali, eettisyys ja luonto. Sivistävä opetus nojaa Paalasmaan mielestä sellaisiin arvoihin.

Ne ovat myös koulumaailman talouspuhetta vastaan. Osa niistä mainitaan uudessa opetussuunnitelmassakin, esimerkiksi kauneus.

Onko näin pehmeille arvoille käyttöä, kun aika tuntuu olevan kovaa? Paalasmaan mukaan syytä ainakin olisi, sillä esimerkiksi taide lisää tutkitusti hyvinvointia ja jopa elinikää.

”Aineelliset perustarpeemme on suurimmalla osalla tyydytetty, eikä talouskasvu lisää ihmisten onnellisuuden määrää. Yhä enemmän tarvitaan taiteen ja kauneuden kaltaisia, onnellisuutta lisääviä asioita.”

Myös luonto saa ihmisen voimaan hyvin. Paalasmaan mukaan luonnon kunnioittamisen tulisi olla koulujen tärkein läksy.

”Jos ei ole luontoa, ei ole ihmistäkään. Ensisijainen tehtävämme on säilyttää elinolosuhteet maapallolla. Sen jälkeen tärkeimpiä ovat ihmisoikeudet. Vasta kun nämä kaksi asiaa on kunnossa, voi miettiä, mitkä ovat Suomen talousnäkymät.”

Paalasmaan mukaan luontosuhdetta tulee alkaa rakentaa pienestä pitäen. Parhaiten se tapahtuu, kun lapsi pääsee itse olemaan luonnossa.

”On hassua opetella luontoa kirjasta, kun sinne voi mennä itse.”

Viime aikoina kouluasiat ovat puhuttaneet HS:n mielipideosastollakin. Nimimerkki Fiksun mutta laiskan vanhempi kummasteli, miten hänen lapsensa ei peruskoulussa oppinut näkemään vaivaa. Toinen kirjoittaja vastasi tähän, että kouluviihtyvyys on Suomessa pohjalukemissa – joten ehkä koulussa ei pidäkään vain tuputtaa tietoa ja pitää jöötä.

Paalasmaan mukaan pitäisi löytää keskitie raatamisen ja helppouden väliltä.

”Jos on liian helppoa tai vaikeaa, oppilas turhautuu. Sanotaan, että oppimisen pitäisi olla hauskaa. Sen hauskuuden tulisi kuitenkin olla sellaista, että oppilas on flow-tilassa: hän ei huomaa edes ajankulua, koska on niin innostunut asiasta.”

Paalasmaan mielestä opettaja voi inspiroida oppilaita flow-tilaan esimerkiksi pyytämällä heidät pois pulpeteista. Luokan kanssa voi lähteä museoon tai Suomenlinnaan oppimaan historiaa.

Paalasmaa on juuri lähdössä Lappiin vaeltamaan yhdeksäsluokkalaisten kanssa.

”Siinä yhdistyvät kotitalous, biologia, maantieto ja liikunta. Lisäksi oppii erätaitoja, luonnossa olemista ja toisten sekä luonnon huomioon ottamista. Kärsimystäkin tulee, kun sataa ja on kylmä. Mutta kun nähdään bussi viiden päivän jälkeen Kiilopäällä, on kaikilla voittajafiilis.”

Paalasmaa itse kävi aikoinaan steinerkoulun. Yrittäjävanhempien lapsen koulumatka oli Hämeenkyröstä Tampereelle 40 kilometriä.

Paalasmaa oli lapsena omissa ajatuksissaan ja oppi lukemaankin vasta toisella tai kolmannella luokalla. Se ei kuitenkaan ollut koulussa ongelma.

”Koin olevani arvostettu. Koulussa korostettiin, että kaikki ovat hyviä jossain, ja ihmiset ovat hyviä eri asioissa.”

Paalasmaa oli hyvä piirtämään. Historiasta hän innostui lukiossa.

Opettajan ammatti kiinnosti, ja hän opiskeli sekä steinerkoulun että peruskoulun opettajaksi.

Kasvatuskysymyksiä hän miettii nykyään myös isänä. Tyttäret ovat 9- ja 2-vuotiaita. Heidän kanssaan näkee, mikä toimii ja mikä ei.

”Lapset pitää ottaa yksilöinä. Esimerkiksi jos on aamulla kiire ja alan räyhätä, vanhempi tyttäreni ei ainakaan suoriudu nopeasti. Toisenlaiselle luonteelle ehkä pitäisikin sanoa kovemmin.”

Paalasmaan mukaan tärkeintä vanhempana on, ettei yritä muuttaa lasta sellaiseksi, jollainen tämä ei ole.

”Kannattaa olla tietoinen siitä, mitä odottaa lapselta. Lasten pitäisi saada tulla onnelliseksi hänelle ominaisella tavalla.”

Isänä ja opettajana hän sanoo olevansa rento. Kurinpidon suhteen hän uskoo olevansa välillä liian lepsu.

Jos oppilaat alkavat hälistä tunnilla, Paalasmaalle on luontevampaa pohtia, mikä vika on opetuksessa kuin sanoa, että nyt ne kännykät pois.

”Tietenkin joudun niinkin sanomaan, mutta tuo on ensimmäinen ajatukseni. En voi väittää, että kaikki tuntini olisivat hyviä. Toisaalta eiväthän hyvät erottuisi, jos ei olisi huonoja joukossa.”

Jos koulun ei pitäisi olla elämää eikä talouselämää varten, mitä sen sitten pitäisi olla?

Koulu on elämää, sanoo Paalasmaa – aivan kuten lapsuuskin.

”Niitä ei pitäisi ajatella aikuisuuteen valmistavina vaiheina vaan arvokkaina itsessään.”

Paalasmaa toivoo, että hänen oppilaansa valmistuvat koulusta nuorina, jotka tietävät elämänsä tarkoituksen. Silloin opetus on onnistunut.

”Kaikilla elämän tarkoituksen ei tarvitse olla maailmoja syleilevä. Se voi olla itseä kiinnostava työ tai oman lapsen kasvattaminen.”

Näistä en luovu

Pitkä kesäloma.

”Työ on minulle kutsumus, ja monet harrastuksenikin liittyvät kouluun ja kasvatukseen. Vaatii yli kahden kuukauden kesäloman, että pystyy kunnolla irrottautumaan.”

Kirjat.

”Kirjat mahdollistavat pääsyn historian, filosofian ja sivistyksen pariin.”

Kahvi.

”Meidän koulussamme harvoja selkeitä työsuhde-etuja on, että kahvi on ilmaista.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!