Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Julkisen viran haltija ei edelleenkään saa olla seksuaalinen ihminen

Miksi penistwiitin jälkeen on välttämätöntä erota korkeasta virasta?

Elämä
 
Janna Rantala
Kirjoittaja on lastenpsykiatri, psykoterapeutti ja kolmen lapsen inhimillinen äiti.
Mika Ranta / HS
Kuva: Mika Ranta / HS

Helsingin Sanomat tarjosi sunnuntaina ajatusleikin. Se alkoi tästä artikkelista, joka käsitteli julkiseen uskottomuuteen reagoimista.

Huomioni kiinnitti jutun yksityiskohta: yhdysvaltalainen kongressiedustaja oli lähettänyt julkiselle Twitter-tililleen peniksensä kuvan.

Ymmärrän hyvin yhteisön närkästyksen. En vähättele pettämisen vaikutusta parisuhteeseen. Tällä kertaa minua kuitenkin kiinnosti twiitti sinänsä. Miten siihen olisi suhtauduttu, jos kyseessä ei olisi ollut uskottomuus? Mikä oikeastaan on penistwiitin moka? Miksi sen jälkeen on välttämätöntä erota korkeasta virasta?

Oletetaan, ettei twiittaaja ole kunnialliseksi oletettu aviomies vaan sinkku. Kuvan vaikutus uraan on todennäköisesti silti sama: poliittinen välikuolema. Vahingossa (tai tarkoituksella) vuotanut seksitallenne saattaa nostattaa rocktähtiä, mutta ei poliitikkoja. Peniskuvien lähettäminen kun on vähän noloa. Aikuisen miehen seksuaalisuuden ei tule perustua erektion esittelemiselle, eihän?

Vaan saattaa se perustuakin. Seksuaalisuus on monelta osin aika juveniilia. Emme juurikaan eroa kolmevuotiaista ylpeistä pyllistelijöistä ja innokkaista tirkistelijöistä. Pyytämättä tullut, tuntemattoman peniksen kuva on seksuaalista häirintää, mutta himoitulta rakkaalta saapunut foto olis kiva ylläri. Molemmille!

Entä jos julkiseksi livahtava twiitti on tarkoitettu viralliselle kumppanille? Sama sama, veikkaan. Kaikesta seksuaalisesta vallankumouspöhinästä huolimatta meidän on vaikea yhdistää päättävässä julkisessa asemassa olevaan ihmiseen halukkuutta.

Saahan viroissakin olevilla toki olla seksiä, mutta silleen kypsästi, ja mieluiten hei hetero. Erektiokuvaa ei vain voi lähettää poliittisesti merkitsevää työtä tekevän kumppanin puhelimeen tai sähköpostiin. Siitäkin seuraa potkut, ehkä molemmille.

Mutta onko potkuille oikeasti tarvetta? Eihän parisuhteen seksistä tarvitse julkista tehdä, mutta mokan sattuessa olisi iänkaikkiselle nolostelulle vaihtoehtojakin. Seksuaalisuus ei poistu työelämästä vaikka kuinka paheksuisimme. Työtehomme tuskin kärsii, jos pikaisilla lounaspanoilla tapaakin oman kumppanin, tai edes tekstaa hänelle.

Jää kotona sitten aikaa riidellä tiskeistä ja tehdä ylitöitä.

Variaatioita on lukemattomia muitakin. Niistä epäuskottavimmalta tuntuu peniksen vaihtaminen häpyyn. Vaikka netti on pimpin kuvia puolillaan, ei yhteiskunnallista uraa luovalle naiselle suoda oikeutta seksuaalisuuteen.

Riitta Uosukainen liehui aikoinaan liekinvartena ja Lenita Airistolla piisaa rakastajia, mutta muuten on ollut aika hiljaista. Äidillisen, kypsän nautinnon voi mainita haastattelun sivulauseessa, muu seksuaalisuus on varattu himotekstarien salaisille vastaanottajille.

Kyllä kai menestyneetkin naiset haluavat, viestittelevät, testaavat imartelevia kuvakulmia. Miksei se näy julkisuudessa? Ovatko he vain tavallista huolellisempia somen käyttäjiä? Vai onko kollektiivinen tarkkaavaisuutemme pettänyt ratkaisevalla hetkellä?

Tuskin. Maailmaan ei vain vielä mahdu tussutwiittiä. Saati sen jälkeen jatkuvaa uraa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!