Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Jumppaohjaaja kehotti hakkaamaan vihollisen – Onko väkivaltaisista mielikuvista hyötyä treenaajalle?

Jumppatunnilla liikkujia motivoidaan joskus vihalla ja väkivallalla. Siivittääkö ajatus köniin antamisesta tosiaan parempiin suorituksiin?

Elämä
 
Raisa Mattila
Kirsi Salovaara
Rankkojen mielikuvien tavoitteena ovat tehokkaammat suoritukset.
Rankkojen mielikuvien tavoitteena ovat tehokkaammat suoritukset. Kuva: Kirsi Salovaara

”Kuvittele eteesi tunkeilija ja anna sille kunnolla köniin!”

”Nosta polvea ja potkaise tyyppiä voimalla!”

Jos lauseet kuulostavat tutuilta, olet ehkä käynyt viime aikoina jumppatunnilla.

Tällaisilla huudahduksilla ohjaajat nimittäin kannustavat jumppaajia ihan tavallisilla ryhmäliikuntatunneilla – sellaisilla, joilla ei ole mitään tekemistä kamppailulajien tai niiden sovellusten kanssa.

Kun käsiä lämmitellään nyrkkeilyliikkeillä, ohjaaja saattaa kehottaa jumppaajia kuvittelemaan eteensä epämiellyttävän ihmisen. Nyt tyyppiä saa mäiskiä kuonoon luvan kanssa.

Tavoitteena ovat tietysti tehokkaammat suoritukset: kenenpä polvi ei nousisi vähän ylemmäs, jos kuvittelee kamppailevansa tunkeilijan kanssa?

Samalla pääsee paineita pihalle. Inhokki-ihmisten lisäksi ohjaajat saattavat kannustaa jumppaajia kuvittelemaan eteensä viikon karmeimman vastoinkäymisen – joka nyt pilkotaan kirjaimellisesti kappaleiksi.

Viatonta touhua, jossa tarkoitus eli parempi kunto pyhittää epämiellyttävät keinot?

Ei aivan niinkään, sanoo Jyväskylän yliopiston liikuntapsykologian professori Taru Lintunen.

Lintusen mukaan kuvitelma siitä, että omaa pahaa oloaan voisi purkaa väkivaltakuvitelmilla jumppatunnilla, on ”väärinymmärrettyä psykologiaa”.

”Väkivaltakuvilla kannustavien jumppaohjaajien ajatus perustuu yleiseen harhakäsitykseen, että aggressio olisi sammio, joka kaipaa tyhjennystä. Se ei ole totta, vaan asia on päinvastoin. Useiden tutkimusten mukaan vihantunne ei purkamalla vähene vaan lisääntyy.”

Jos jumppaajan mieltä painavat muutenkin vihan tunteet, kuvitteellisen ällötyksen hakkaaminen jumpassa ei poista ongelmaa vaan pahentaa sitä. Ilmaa mäiskivä jumppaaja lähtee siis tunnilta kotiin vielä vihaisempana kuin tunnille tuli, kun mieli ei ole päässyt pahasta olosta irti edes jumpan ajaksi.

”On erikoinen ajatus, että jumpassa rohkaistaisiin väkivallantekoihin ja väitettäisiin, että edes kuvitteellisen väkivallan toteuttaminen olisi ihmiselle hyödyllistä. Jos haluaa käsitellä vihantunnettaan, pitää pysähtyä ja miettiä, mitä tunteita aggression takana on. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä jumppatunnilla.”

Samaa mieltä on valtakunnallisen Fressi-kuntokeskusketjun ryhmäliikuntapäällikkö Tiina Väinölä.

”Liikunnasta haetaan terveyttä, hyvää oloa ja energiaa. Siihen yhteyteen ei oikein sovi liikkujien motivointi negatiivisilla mielikuvilla, kuten jonkun hakkaamisella.”

Väinölällä on 17 vuoden kokemus ryhmäliikuntatuntien ohjaamisesta. Jumppaajien kannustaminen mielikuvilla on hänestä hyvä juttu – kunhan kuvasto ei liity vihaan tai väkivaltaan.

”Raskaalla tunnilla olen esimerkiksi sanonut, että nyt tehdään niin räjähtävä ponnistus, että lennetään katosta läpi.”

Myös professori Lintulan mukaan erilaisten mielikuvien käyttö jumppatunnilla on sallittua ja jopa toivottavaa. Sopivia kannustimia voi poimia vaikka taustamusiikin sanoista. Esimerkiksi eläytyminen vahvuudesta kertovan kappaleen sanoihin rankkoja liikkeitä tehdessä voi siivittää jumppaajan parempiin suorituksiin, Lintunen uskoo.

”On paljon tutkimuksia siitä, että ihmiset jaksavat raskaita fyysisiä suorituksia paremmin kuuntelemalla oikeatempoista musiikkia.”

Mikä on kaikkein paras voima-ajatus, jonka avulla lähteä jumppaan tai jaksaa rankka tunti loppuun?

Tylsä mutta tosi vastaus: riippuu ihmisestä. Motivointikeinojen toimivuuteen vaikuttavat esimerkiksi liikkujan elämäntilanne – ja myös lähtökunto.

Himotreenaajaa voivat motivoida konkreettiset tavoitteet, kuten se, että saa vihdoin tehtyä vaativan liikkeen oikein. Perusjumppaajan suoritusta voi kirittää ajatus treenin jälkeisestä saunasta.

”Liikunnan yhteydessä tuodaan aina esiin sisäistä motivaatiota: kuinka liikunta tuntuu hyvältä ja on virkistävää ja ihanaa. Eihän se sellaista ole, etenkään silloin, jos on ollut pitkä tauko. Erityisesti silloin itsensä motivoimisessa kannattaa hyödyntää kaikenlaisia houkuttimia”, professori Taru Lintunen sanoo.

Lintusen mukaan hikoilu kaverin kanssa voi taata tehokkaamman suorituksen. Yhteistä treeniä ei välttämättä kehtaa vetää puoliteholla, jos tuttu vieressä painaa täysillä.

Kaikkein tärkeintä on löytää itselleen parhaiten sopiva liikuntamuoto.

Nimittäin: paras motivaattori ovat aiemmat onnistuneet kokemukset liikunnan parissa.

”Juuri onnistumisen kokemus siivittää ihmistä yrittämään yhdellä kerralla parhaansa ja tulemaan treeneihin uudestaankin. Valitettavasti ryhmäliikuntatunnit ovat monissa yrityksissä yhden mallin mukaisia”, professori Taru Lintunen sanoo.

Huonokuntoiset lymyilevät taustalla ja hyväkuntoiset hikoilevat eturivissä, Lintunen kuvailee.

”Liikunnan ei ole tarkoitus olla liian rankkaa tai vaikeaa. Silloin treeni ei ole mukavaa eikä motivoivaa. Jumppaajille pitäisi aina antaa niin paljon vaihtoehtoja liikkeisiin kuin vain mahdollista.”

Kiva jumppa, tehokkaampi suoritus, parempi mieli.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!