Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Onko seksikumppanin ulkonäöllä oikeasti mitään väliä?

Kumppaniin liittyvät ulkonäkövaatimukset voivat muodostua seksin ja rakkauden esteeksi, kirjoittaa Rosa Meriläinen.

Elämä
 
Rosa Meriläinen
Rosa Meriläinen
Kirjoittaja on tamperelainen vapaa kirjoittaja.

Porno on tarkoitettu katsottavaksi, seksi koettavaksi. Siksi niiden visuaaliset vaatimukset ovat erilaiset. Silti meillä monilla on kieroutunut suhde omaan ulkonäköön. Joillakin onnettomilla myös kumppaniin liittyvät ulkonäkövaatimukset voivat muodostua seksin ja rakkauden esteeksi.

Seksuaalinen halu on mukava osa jokaista päivää. Tuntea halu itsessään ja nähdä ihmisiä, jotka halun sytyttävät. Olisi aika tylsää, jos nämä tuntemukset näivettyisivät omasta päästä siksi, että luulee oman parasta ennen -päiväyksen jo menneen tai ettei ole koskaan kelvannutkaan sellaisenaan kenellekään. Jos ajattelee olevansa epäseksikäs toisen silmissä, ajatus on varsin tehokas haluntappaja.

Oman ulkonäön haukkuminen on yleinen harrastus. Iän, synnytysten ja mukavan elämäntavan aiheuttamia muutoksia vartalossa ja kasvoissa saatetaan ihan surutta pilkata. Toisten ihmisten ulkonäöstä puhutaan julman arvioivasti niin yksityisesti kotisohvalla kuin julkisesti somessa. Vähempikin tappaa seksin kulttuuristamme.

Heikko seksi-itsetunto voi vaikeuttaa aloitteen tekemistä – joka on muutenkin ihan tarpeeksi vaikeaa. Siihen on kasvanut monissa parisuhteissakin korkea kynnys: entä jos toinen ei haluakaan.

Jos kuvittelee olevansa liian ruma, vanha ja lihava haluttavaksi, voi se myös vaikuttaa kykyyn nauttia seksistä. Vaikka toinen räpläisi ja imisi ihan oikeasta paikasta, orgasmia on vaikea saada jos pitää samaan aikaan vetää vatsaa sisään ja sisäinen demoni huutaa: ”selluliitti, selluliitti, synnytyksessä revennyt vulva, synnytyksessä revennyt vulva!”.

Vaikka tuntuu erityisen traagiselta, että juuri nuorilla naisilla on heikko seksuaalinen itsetunto, ei muillakaan hyvin mene. Kekkosella, jolla luulisi olleen tähdellisempääkin ajateltavaa, oli neuroottinen tapa seurata painoaan. Ei siis ole vain teinien ongelma tämä, mutta toki kasvuiässä olevia pitäisi erityisesti suojella: puhua nuorista lempeästi. Muuan miespuolinen ystäväni kertoi sairastuneensa anoreksiaan varhaisteininä, kun isoveli oli huomauttanut painosta. Vaikka jokaisen nuoren pitäisi saada luottaa siihen, että hän on ihana!

Ihmisillä on mitä eritellympiä ulkonäkökomplekseja, joita on keksittävissä lisää törmätessään pilkkapuheeseen internetissä tai mainosten vaatimuksiin: jotakuta inhottaa naisviikset, toista hilse. Toisten ihmisten odotusten mukana pomppiessa kadottaa helposti itsensä ja oman halunsa.

Väitetään miesten komistuvan vanhemmiten, kun naiset vain rupsahtavat. Se ei ole totta. Useimpien tuntemieni miesten naismaku muuttuu heidän oman ikänsä myötä: kuusikymppiset osaavat katsella kuusikymppisiä, että wau. Seksissä kun parasta on sellainen ihmisen liha, joka on totta ja käsin kosketeltavaa.

Lapsena leikittiin kysellen pidätkö tummista tai vaaleista. Aikuisena huomaan, ettei miesystäviäni ole yhdistänyt mikään ulkonäköominaisuus. Ihan yhtä lailla olen halunnut lihavaa kuin laihaa, lihaksikasta ja luikkua. Se jokin on jotain muuta.

Kirjoittaja on tamperelainen vapaa kirjoittaja ja vihreä feministi.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!