Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pisara maitoa voi viedä nelivuotiaan Joonan sairaalaan – Miksi allergioista tuli lapsiperheiden vitsaus?

Yksi pähkinä tai tilkka maitoa voivat viedä Annukka Moilasen lapset sairaalaan. Allergiaperheessä jokainen suupala on suunniteltava.

Elämä
 
Susanne Salmi
Juhani Niiranen / HS
Moilasten perheessä välipalatkin täytyy suunnitella tarkkaan. Maissileipä maistuu 7-vuotiaalle Iinalle ja 4-vuotiaalle Joonalle.
Moilasten perheessä välipalatkin täytyy suunnitella tarkkaan. Maissileipä maistuu 7-vuotiaalle Iinalle ja 4-vuotiaalle Joonalle. Kuva: Juhani Niiranen / HS
Fakta

Näin helpotat allergisen lapsen arkea

  Allergiadiagnoosi tehdään lääkärin opastuksella. Ruokapäiväkirjoista on apua diagnoosin tekemisessä. Jos epäilet allergiaa, kirjaa ylös lapsen nauttimat ruoka-aineet, aterioiden ajankohdat sekä mahdolliset oireet ja niiden ajankohta.

  Hyvin lievistä allergiaoireista ei tarvitse välittää. Mitään ruoka-ainetta ei myöskään tarvitse vältellä vain varmuuden vuoksi.

  Anafylaksian eli vakavan yliherkkyysreaktion vaarasta on syytä kertoa sukulaisille, kouluun ja päiväkotiin. Mitä harvemmin reaktioita pääsee syntymään, sitä turvallisempana lapsi kokee elämänsä.

  Vanhempien asenne heijastuu lapseen. Murehtimisen sijaan kannattaa keskittyä pohtimaan, miten puuttuvat ruoka-aineet saataisiin parhaiten korvattua. Ruokavalion suunnittelussa auttavat lääkäri ja ravitsemusterapeutti.

  Syntymäpäiväjuhliin ja koulun myyjäisiin kannattaa viedä omat eväät, jotta lapsi ei jää herkuttelusta paitsi. Luokan herkkuhetkiä varten lapselle voi varata omia makeisia, jotka annetaan opettajan säilytettäviksi.

Ambulanssi tuli nopeasti, alle kymmenessä minuutissa. Annukka Moilasen mielestä se tuntui ikuisuudelta.

Moilasten perheen esikoinen, tuolloin kaksivuotias Iina, makasi hervottomana äitinsä sylissä. Vielä hetki sitten tyttö oli itkenyt taukoamatta, mutta nyt huudon tilalle oli tullut hiljaisuus. Iinan verenpaine oli laskenut niin matalaksi, ettei lapsi tahtonut pysyä tajuissaan.

Annukka Moilanen ei käsittänyt, mikä hänen tytärtään vaivasi. Hän soitti äidilleen, miehelleen ja vielä terveysneuvonnan palvelupuhelimeenkin ennen kuin hoksasi ottaa yhteyttä hätäkeskukseen.

Sairaalassa asiasta saatiin varmuus: Iina oli saanut anafylaksian eli äkillisen, henkeä uhkaavan yliherkkyysreaktion. Se johtui salaatissa olleista suolapähkinöistä. Annukka Moilaselle allergian mahdollisuus ei ollut tullut mieleenkään, sillä vielä muutamaa viikkoa aiemmin kotona oli syöty samoja pähkinöitä vailla huolen häivää.

Koko sairaalakäynnin ajan Annukka Moilanen pysyi merkillisen rauhallisena. Itku tuli vasta illalla, kun Iina oli saatu onnellisesti kotiin nukkumaan.

Hengenvaara oli uusi, kauhistuttava lisä Moilasten arkeen. Allergiaperheessä se ei kuitenkaan ole ainut murhe.

Pian kahdeksan vuotta täyttävä Iina Moilanen on kärsinyt allergiaoireista koko ikänsä. Jo vauvana hän oli tavanomaista itkuisempi, eikä nukkumisesta tai syömisestä ollut tulla mitään.

Vatsakivut ja koko kropan peittävä ihottuma vaivasivat lasta jatkuvasti. Maitoa vauva yökkäili vatsalaukusta takaisin suuhunsa.

Terveyskeskuksessa Moilasia kehotettiin mukautumaan tilanteeseen: tällaista elämä ensimmäisen lapsen kanssa nyt vain olisi.

Lasten allergioihin erikoistuneiden lääkäreiden ansiosta apua kuitenkin löytyi. Alle vuoden ikäisenä Iina sai refluksilääkkeet, jotka estävät vatsalaukun sisältöä virtaamasta takaisin ruokatorveen. Ne tepsivät vatsakipuihin ja huonovointisuuteen.

Kun Iina oli puolitoistavuotias, oireet hävisivät kokonaan. Vuoden verran Moilaset ehtivät iloita: heidän lapsensa oli terve!

Hiljalleen vaikeudet alkoivat kuitenkin palata, ja allergisoivia ruoka-aineita löytyi yhä useampia.

Välillä eteen tuli pelottavia tilanteita: pähkinät olivat koitua kuolemaksi, ja kokkauskurssilta oli lähdettävä ambulanssilla sairaalaan, sillä lohen sekaan oli eksynyt pinjansiemenistä tehtyä pestoa.

Kun Annukka Moilanen sitten alkoi odottaa kuopustaan Joonaa, hän päätti varata lapselleen lääkäriajan jo valmiiksi.

Valitettavasti se tuli tarpeeseen: neljävuotias Joona kärsii siskonsa tavoin useista vakavista allergioista. Pienikin määrä kananmunaa tai maitoa johtaa sairaalareissuun.

”Moni tietää jo, että pähkinöille voi olla tosi allerginen, joten niitä osataan varoa. Joonan maitoallergia on siksi vielä vaarallisempi. Maitoa on joka paikassa, päiväkodissakin vieruskaverin lasissa – ja yksikin pisara on Joonalle vaaraksi”, Annukka Moilanen huokaa.

Allergiat yleistyivät kaikissa länsimaissa 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Syy on edelleen mysteeri.

Suosituin teoria liittyy yleiseen hygieniaan. Sen mukaan elämme nykyään liiankin puhtaassa ympäristössä. Kun ihmisen immuunijärjestelmä ei enää kohtaa vakavia sairauksia, se alkaa reagoida lievempiin häiriötekijöihin – esimerkiksi ruuasta saataviin valkuaisaineisiin.

2000-luvulla allergioiden lisääntyminen näyttäisi pysähtyneen. Poikkeuksia kuitenkin on. Esimerkiksi pähkinäallergian aiheuttamia yliherkkyysreaktioita hoidetaan Iho- ja allergiasairaalassa nykyään paljon enemmän kuin vaikkapa 15 vuotta sitten.

Lasten ja nuorten keskuudessa allergiat ovat yleisin pitkäaikaissairaus. Iho- ja allergiasairaalan vastaava ylilääkäri, professori Mika Mäkelä arvioi, että noin puolet allergiaa sairastavista lapsista on herkistynyt useammalle kuin yhdelle ruoka-aineelle. Iina Moilasen kaltaiset, kymmenistä allergioista kärsivät lapset ovat kuitenkin harvinaisuus.

Tyypillisimmin pienet lapset saavat yliherkkyysoireita maidosta ja kananmunasta. Alle kolmevuotiaista lapsista noin kaksi prosenttia kärsii maitoallergiasta ja yhtä moni muna-allergiasta. Pähkinäallergia puhkeaa yleensä kaksivuotiailla tai sitä vanhemmilla lapsilla.

Vaikka lapsi saattaa oireilla voimakkaastikin, allergiat alkavat usein helpottaa jo ennen kouluikää.

”Ruoka-allergioiden ennuste on todella hyvä: suurin osa lieventyy tai jopa häviää. Hätääntyneitä vanhempia auttaa usein tietoisuus siitä, että pikkulapsivaihe on kaikkein hankalinta aikaa, ja sen jälkeen yleensä helpottaa”, sanoo Allergia- ja astmaliiton asiantuntijalääkäri Péter Csonka.

Jos lapsen iho kutisee tai vatsakivut valvottavat häntä öisin, saattaa ruokavalion rajoittaminen tuntua vanhemmista hyvältä ratkaisulta. Allergiadiagnoosi pitäisi kuitenkin aina jättää lääkärin tehtäväksi, Csonka muistuttaa.

Allergian havaitseminen ei nimittäin aina ole helppoa edes ammattilaiselle. Allergiatestiksi nimitetty ihopistokoe ei pysty aina osoittamaan, onko potilaalla allergiaa vai ei. Joskus ruoka-aine ei nimittäin aiheuta arjessa lainkaan oireita, vaikka potilaan havaittaisiinkin olevan herkistynyt sille. Silloin aineen välttelystä ei ole hyötyä, vaan syyllinen on etsittävä muualta.

”Prosessia ei voi jättää pelkästään ihopistokokeen varaan. Vaikka lapsella todettaisiin kokeessa herkistymistä kananmunalle, kahdessa kolmesta tapauksesta munan poistaminen ruokavaliosta on turhaa”, Csonka selittää.

Oikeaoppisempia menetelmiä ovat lääkärin johdolla tapahtuva välttäminen ja valvottu altistus. Ongelmalliseksi epäilty ruoka-aine jätetään määräajaksi pois ruokavaliosta ja tarkkaillaan, helpottavatko oireet.

Myöhemmin potilaalle tarjotaan pieni määrä samaa ruoka-ainetta lääkärin vastaanotolla. Jos oireet palaavat, ruokavaliota on syytä muuttaa pysyvästi.

Moilasten kirjahylly on täynnä värikkäitä vihkoja. Ne ovat perheen äidin pitämiä ruokapäiväkirjoja, joihin lasten syömät ruuat on merkitty gramman tarkkuudella. Vihkoja ovat syynänneet niin lääkärit kuin ravitsemusterapeutitkin.

Ruokapäiväkirjojen seurana on reseptilehtiöitä. Niihin Annukka Moilanen on kirjannut herkullisimmat ruokaohjeensa.

”Jos itse jäisin vaikka auton alle, muut voisivat tehdä lapsilleni ruokaa reseptien avulla. Siksi ne on pakko kirjoittaa ylös.”

Moilasten kauppalistalta puuttuvat kokonaan maito, kananmuna, pähkinät, kotimaiset viljat, nauta ja soija. Karkeista on turha haaveilla, sillä suurin osa niistä sisältää vehnää. Ennen Iina oireili myös kypsentämättömistä vihanneksista, mutta siitepölyallergiaan määrättyjen antihistamiinien ansiosta hän voi nykyään syödä useimpia niistä.

Ruuanlaittoon kuluu tavallista enemmän aikaa, sillä kaikki on tehtävä alusta saakka itse. Oma lukunsa ovat myös kauppareissut: kikherneistä valmistettu makaroni on haettava yhdestä kaupasta, vehnättömät kananugetit toisesta. Rahaa palaa, sillä erikoistuotteet ovat usein tuplasti tavallisia tuotteita kalliimpia.

Lasten allergiat vaikuttavat myös vanhempien ruokavalioon. Moilasilla kaikki syövät samaa ruokaa. Se on käytännöllistä, sillä kaksien ruokien kokkaaminen veisi aivan liikaa aikaa.

Toinenkin syy on. Annukka Moilanen haluaa, että maailmassa on edes yksi paikka, jossa hänen lapsensa eivät tunne oloaan ulkopuolisiksi.

Luokkaretket, urheilumatsit, koulun myyjäiset – kaikkialla herkutellaan. Moilasten lapset eivät voi lähteä minnekään ilman omia eväitä.

”Sellaista tempausta tai tapahtumaa ei olekaan, johon syöminen ei kuuluisi. Lasten kaverit vetävät vohvelia kermavaahdolla, ja me mietimme, että voi hitsi, kun äiti ei tällä kertaa hoksannut ottaa mitään mukaan.”

Arjesta puuttuu spontaanius. Kyläreissulta täytyy lähteä kotiin, jos lapsille sopiva ruoka loppuu, ja ravintolasta on tiedusteltava etukäteen, voitaisiinko siellä tehdä allergisille sopivaa ruokaa.

Myös perheen matkustusmahdollisuudet ovat vähissä, sillä etenkin maitotuotteita on vaikea välttää. Annukka Moilasen pahin painajainen onkin, että anafylaktinen reaktio iskee lapseen ulkomailla.

Ajan myötä tähän kaikkeen kuitenkin tottuu. Moilasilla on keinonsa: kun Iina saa kutsun koulukaverin syntymäpäiväjuhliin, Annukka Moilanen soittaa päivänsankarin kotiin ja tiedustelee, mitä juhlissa tarjotaan. Sitten hän tekee tyttärelleen mahdollisimman samantyyppiset eväät – ja kenties kuorruttaa muffinit aivan erityisen herkullisen näköisiksi.

Samanlaista selviytymisstrategiaa kannattaa myös professori Mika Mäkelä. Hyvää ja hauskaa arkea on mahdollista elää allergiasta huolimatta.

”Minulla on se lähtökohta, että kaikille pois otettaville ruoka-aineille pitäisi löytää mahdollisimman hyvä korvike. Jos joku herkku joudutaan ottamaan pois, tilalle pitää etsiä toinen herkku”, Mäkelä sanoo.

Annukka Moilaselle allergioista on tullut sydämenasia. Työssään lasten toimintaterapeuttina hän on erikoistunut pienten lasten syömisvaikeuksiin.

Keksimiään reseptejä Moilanen kerää Kaiketonta sydämellä -blogiinsa. Viitisen vuotta sitten hän oli perustamassa Refluksilapset-yhdistystä, joka tarjoaa tietoa ja vertaistukea refluksi- ja allergialasten vanhemmille.

Vaikka omien lasten tilanne surettaa Moilasta, se on myös opettanut hänelle paljon.

”Vähän pienemmät huolet eivät tunnu kummoisilta, kun miettii, että on joutunut kulkemaan lapsen kanssa piipaa-autolla. Tämä on meidän arkeamme ja ihan hyvää elämää.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!