Historia

Olympialaisissa kilpailtiin ratsastuksessa ensimmäisen kerran Pariisissa 1900. Pysyvästi ratsastuksesta tuli olympialaji Tukholmassa 1912. Olympialaisten ratsastuskilpailu on säilynyt hyvin samanlaisena kuin se oli alusta pitäen.

Viisiottelun herätti henkiin paroni Pierre de Coubertin (1863-1937), joka sai kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen vakuutettua olympiakomitean, että viisiottelu tulee hyväksyä olympialajiksi Tukholman olympialaisiin 1912. Osallistumisoikeus oli aluksi vain upseereilla, ja naiset kilpailivat viisiottelussa olympiatasolla ensimmäisen kerran vasta Sydneyssä vuonna 2000.

1900-luvun alkupuolella kolmipäiväiseen kilpailuun saivat tosin osallistua ainoastaan sotilasvirkamiehet. Esteratsastus ja kouluratsastuskilpailut olivat tosin avoinna myös siviileille. 1948 Ruotsi jopa menetti kouluratsastuksen joukkuekullan Lontoon olympialaisissa, kun paljastui, että yksi Ruotsin joukkueen ratsastajista oli sotilasarvoltaan kersantti, eikä upseeri, niin kuin olisi vaadittu. Tämän jälkeen sääntö kumottiin.
Suomi on sijoittunut olympialaisten ratsastuskilpailuissa useasti viidennelle sijalle, mikä on myös korkein suomalaisten saavuttama sijoitus. Viidenneksi ovat yltäneet Hans Olof von Essen kenttäkilpailussa 1928 sekä Kyra Kyrklund kouluratsastuksessa vuosina 1980, 1988 ja 1992. Suomalaissyntyinen upseeri Ernst Linder voitti lisäksi Ruotsin väreissä kouluratsastuksessa kultaa Pariisin olympialaisissa 1924.

Säännöt

Esteratsastus:

Esteratsastuksessa ratsukko pyrkii ylittämään virhepisteittä, enimmäisajan puitteissa radalle asetetut esteet. Kilpailussa kierretään 12-15 esteen rata. Esteet ovat korkeimmillaan 160 cm ja vesihaudan enimmäispituus 4,75 metriä.

Jokainen pudotus tuo kilpailijalle neljä virhepistettä. Lisäksi kieltäytymisistä, kaatumisista ja ajan ylityksistä tulee lisää virheitä.

Henkilökohtaisessa kilpailussa kaikki hyppäävät kolme karsintakierrosta. Näistä kahden jälkimmäisen perusteella jaetaan joukkuekilpailun mitalit.

Karsinnoista finaaliin selviävät 45 parasta ratsukkoa. Finaalissa hypätään kaksi esterataa. Viimeiselle radalle pääsevät 20 parasta ja mitalit jaetaan kahden finaaliradan yhteenlaskettujen pisteiden perusteella.

Kouluratsastus:

Ikivanhoihin ratsastusoppeihin perustuvaa kouluratsastusta pidetään kaiken ratsastuksen perustana. Pyrkimyksenä on, että ratsastaja ja hevonen tekevät mahdollisimman saumatonta yhteistyötä.

Kilpailussa tuomarit arvostelevat muun muassa hevosen liikkeitä, suorituksen täsmällisyyttä ja ratsastajan apujen käyttöä pistein 1-10. Avut ovat viestejä, joita ratsastaja antaa hevoselleen suorituksen aikana. Kilpailurata on tasainen hiekka- tai nurmikenttä, kooltaan 20 x 40 metriä tai 20 x 60 metriä.

Kouluratsastuskilpailu aloitetaan Grand Prix -joukkuekilpailulla, jonka perusteella jaetaan joukkuekilpailun mitalit. Joukkueeseen kuuluu 3–4 ratsukkoa, joista kolmen parhaan tulos lasketaan mukaan.

Joukkuekilpailusta 25 parasta ratsukkoa pääsee jatkamaan henkilökohtaista kilpailua Grand Prix Special -ohjelmalla. Molempien ohjelmien yhteispisteiden perusteella 15 parasta ratsukkoa selviytyy musiikilla säestettyyn vapaaohjelmaan Grand Prix Freestyleen eli Küriin. Kilpailun loppujärjestys määräytyy kaikkien kolmen ohjelman yhteispisteillä.

Kenttäratsastus:

Kenttäkilpailu on kolmipäiväinen; siihen kuuluu kouluratsastus-, rataesteratsastus- sekä kestävyyskoe. Kaikki kolme osuutta ratsastetaan samalla hevosella.

Kouluratsastusosuudessa ratsukon suoritus arvostellaan samoin kuin kouluratsastuskilpailussa ja arvostelu muunnetaan virhepisteiksi. Vähiten virhepisteitä saanut johtaa kilpailua ennen seuraavaa osuutta.

Kilpailun toinen osuus on kestävyyskoe, joka on 5 700 metrin mittainen maastoesteratsastusosuus. Reitin varrelle on rakennettu enintään 45 kiinteää estettä. Mikäli hevonen kieltäytyy ylittämästä estettä, kaatuu tai ylittää suoritukselle määritellyn enimmäisajan, annetaan ratsukolle virhepisteitä. Ateenan olympialaisissa kenttäkilpailu on ensimmäistä kertaa lyhyessä muodossa, jolloin kestävyyskokeessa ei ole matkaosuutta eikä nopeaa risuestelaukkaa.

Kenttäratsastuskilpailun viimeinen osuus on rataesteratsastus, jossa hypätään 10-12 estettä, jotka on rakennettu putoavista puomeista, lankuista ja muurilaatikoista. Jokainen esteen pudotus kartuttaa ratsukon virhepistetiliä.

Joukkuekilpailun mitalit jaetaan esteratsastuksen ensimmäisen kierroksen perusteella. Toiselle kierrokselle selviytyy 25 yhteispisteiltään parhaiten menestynyttä ratsukkoa, tosin enintään kolme jokaista maata kohden.

Kenttäratsastuksen kokonaistuloksessa lasketaan yhteen eri osioissa saadut pisteet. Voimakkaimmin osioista painotetaan kestävyyskoetta, jonka painotus on suurempi kuin kahden muun osion yhteensä.