Historia

Uinti on kuulunut aina kesäolympialaisten ohjelmaan. Ateenassa 1896 uitiin merenlahdessa Pireuksen satamassa, 1900 Seine-joessa, 1904 tekojärvessä ja 1908 yleisurheilustadionin keskelle rakennetussa uima-altaassa. Tukholmasta 1912 lähtien olympiauinnit on järjestetty erillisellä uimastadionilla. Sisähallissa uitiin ensi kerran Lontoossa 1948, mutta ulkoilmassa on senkin jälkeen kilpailtu kuudesti.

Ateenassa kaikki uintilajit järjestetään OAKA-olympiakompleksin uintikeskuksessa. Uimahypyt hypätään uimakeskuksen sisäaltaassa, ja niitä mahtuu katsomaan 5 750 katsojaa. Ulkoilmassa sijaitsevassa pääaltaassa uidaan ratauintikilpailut, ja niitä voi seurata lähes 11 000 katsojaa.

Kerroshypyt olivat olympiaohjelmassa ensi kertaa Saint Louisissa 1904 ja ponnahduslautahypyt Lontoossa neljä vuotta myöhemmin. Naiset hyppäsivät ensimmäisen kerran Tukholmassa 1912. Parikilpailut olivat Sydneyssä 2000 ensimmäistä kertaa kisaohjelmassa.

Suomalaisiin uimahyppääjiin kohdistetaan mitalitoivoa oikeastaan vasta nyt. Tosin Toivo Aro vuonna 1912 ja Yrjö Valkama 1920 taistelivat molemmat mitaleista niin kutsutussa suorien hyppyjen kilpailussa. Molemmat hyppäsivät sijalle viisi.

Historian menestyksekkäin uimahyppääjä on yhdysvaltalainen Greg Louganis, joka voitti Soulissa 1988 toisen peräkkäisen tuplamestaruuden, vaikka loukkaantui hengenvaarallisesti ponnahduslautakilpailun karsinnassa lyödessään päänsä betoniseen hyppytelineeseen. Vuonna 1995 nelinkertainen olympiavoittaja kertoi, että hän sairastaa aidsia.

Kahteen peräkkäiseen tuplavoittoon on naisten puolella yltänyt USA:n Patricia McCormick (1952–56).

Sydneyssä 2000 kolmen metrin ponnahduslaudan voitto meni kiinalaisille. Kiinalaisten ohella venäläiset lienevät suomalaisten pahimmat vastustajat Ateenassa. Joona Puhakan voittajasuosikkeja ovat kiinalaiset Wang Tiangling ja Peng Bo sekä venäläiset Aleksandr Dobroskok ja Dimitri Sautin. Olympiahistorian kirkkaasti paras uimahyppymaa on kuitenkin Yhdysvallat.

Säännöt

Olympialaisissa kilpaillaan ponnahduslaudalla kolmesta metristä. Kerroshypyissä hyppykorkeus on kymmenen metriä.

Yksilökilvassa on seitsemän tuomaria, jotka arvostelevat hyppysuorituksen pistein 0–10, puolen numeron tarkkuudella. Tuomarien pisteistä ylin ja alin putoavat pois. Muiden pisteet lasketaan yhteen ja kerrotaan hypyn vaikeuskertoimella (1,2 helppo – 3,7 hyvin vaikea) sekä tasausluvulla 0,6.

Miesten ponnahduslautakilpailun alkuerässä jokainen osallistuja hyppää kuusi kertaa, välierässä viisi ja finaalissa jälleen kuusi. Naiset hyppäävät jokaisessa erässä viisi kertaa. Kerroshypyissä miehet hyppäävät ensin kuusi, sitten neljä ja finaalissa taas kuusi kertaa. Naisilla vastaavat määrät ovat viisi, neljä ja viisi.

Alkuerässä hyppyjen vaikeutta ei ole rajoitettu. Välierässä hyppyjen vaikeuskertoimien yhteismäärän maksimi on ponnahduslaudalla 9,5 ja kerroshypyissä 7,5. Alku- ja välierän yhteispisteiden perusteella 12 parasta pääsee finaaliin, jossa ei ole vaikeusrajoituksia. Loppujärjestys määräytyy välierän ja finaalin yhteispisteiden perusteella.