Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kiti Kokkonen yritti turhaan hypnoosilla eroon tupakasta ja ihailee ihmisiä, jotka osaavat muuttaa tapojaan

HS pyytää joka viikko yhtä tunnettua suomalaista täydentämään väitteitä hyvinvoinnista.

Hyvinvointi
 

Oloni tekee keveäksi lenkkarini. En edes käy lenkillä, mutta käytän niitä toisinaan muuten vain. Silloin tuntuu kuin lentäisin.

Kadun sitä, että aloitin tupakanpolton. Kuulun todelliseen tyhmyyskategoriaan, sillä aloin polttaa säännöllisesti vasta 26- tai 27-vuotiaana. Olen yrittänyt lopettaa sen ja hypnoosilla siinä kahdesti onnistunutkin, mutta olen aloittanut sitten taas.

Kun jännitän, alan puhua kiusallisia asioita aivan liian avoimesti ei-niin-tutuille ihmisille. Täytän vaivaannuttavaa tilannetta puheripulillani.

Rikon lupaukseni lähes päivittäin, mutta yleensä olen tehnyt ne lupaukset vain itselleni. Olen vaikkapa luvannut, että jätän sokerin pois, lopetan tupakanpolton tai juon heti aamusta lasillisen vettä. Ei tule tapahtumaan. Olen itseäni kohtaan liian lepsu aineellisissa asioissa, mutta henkisellä puolella sitten taas liian ankara.

Kantapään kautta en ole oppinut mitään. Ajattelen, että virheiden toistaminen on vain osa elämää.

Salainen paheeni on niistäminen. En halua, että nenässäni on mitään, joten olen koko ajan niistämässä. Häpeän tapaani niin paljon, että yritän tehdä sen salaa.

Muut eivät ymmärrä, että en ole erityisen herkkä. Olen vain kova havainnoimaan asioita ja sanoittamaan ne. Usein se tulkitaan vääristyneesti herkkyydeksi.

Velvollisuuteni on pitää päivittäin huolta siitä, etten vaikeuttaisi muiden elämää tai rasittaisi luontoa. Meidän kaikkien velvollisuus on elää niin, että tekisimme mahdollisimman vähän vahinkoa kenellekään tai millekään.

Rakastettuni on Olli. Hän on poikkeuksellisen läsnäoleva kumppani. Olli on myös mystinen aarrearkku, josta löytyy aina uutta, vaikka hän on samalla tuttu ja turvallinen.

En uskaltaisi enää mennä Linnanmäen vuoristorataan. Pelkästä ajatuksestakin menee vatsa sekaisin. Iän myötä vauhdista on tullut pelottavaa.

En koskaan unohda isääni.

Jos olisin mies, menisin lenkille. Haluaisin tietää, miltä tuntuu juosta ilman tissejä. Sen täytyy olla ihanaa!

Voin hyvin, kun olen nukkunut hyvin, syönyt hyvin, juonut paljon vettä ja kun lähipiiri on suht koht terve.

Ihailen ihmisiä, jotka kykenevät rohkeasti muuttamaan jotain toimintatapaansa tai tekemään arjessa pieniä muutoksia parempaan. Olen usein miettinyt, miksi olen niin kaavoihini kangistunut, vaikkei minulla tiukkoja kaavoja olekaan.

Haluan seksiä vaihtelevasti ja siten, ettei se ole velvollisuudesta tai tottumuksen vuoksi tehty toiminto, vaan ihana mystinen ja primitiivinen hetki.

Vartalossani rakastan sitä, että olen tasaisesti pyöreä. Ja rakastan varpaitani! Minulle tulee niistä hellyytys! Ja tykkään selkäni kaaresta.

Paras urheilusaavutukseni on se, että olen hypännyt koulussa pituutta metrin. Minulle on naurettu, että se on tosi vähän, mutta on se enemmän kuin viisikymmentä senttiä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!