Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tutkijat: Elämällä oikein voi ehkäistä yksinäisyyttä vanhuudessa

Hyvin vanhan ihmisen yksinäisyys on tutkijan mukaan vakava yhteiskunnallinen kysymys, jota pitää ehkäistä turvaverkkoja rakentamalla.

Hyvinvointi
 

Yksinäinen, turvaton vanhus yksin kotonaan neljän seinän sisällä vailla ystäviä – lapset ja sukulaiset kaukana. Surullinen kuva, joka kuitenkin onneksi on vain harvoin todellisuutta.

Tutkimusten mukaan vain vajaa kolme prosenttia vanhuksista kokee syvää, tiheää, päivittäistä yksinäisyyden tunnetta, kertoo vanhusten yksinäisyydestä väitöstutkimustaan tekevä Elisa Tiilikainen.

Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä toteaa puolestaan, että vain vähemmistö vanhuksista vastaa kyselytutkimuksissa olevansa yksinäisiä. ”Kun puhutaan vanhuksista, puhutaan miljoonasta ihmisestä, joiden ikä vaihtelee jopa 40 vuodella. Joukossa on hyvin monenlaisia ihmisiä”, Jylhä huomauttaa.

Kuitenkin suuri osa esimerkiksi yli 90-vuotiaista asuu kotonaan yksin. Hyvin vanhan ihmisen yksinäisyys onkin Jylhän mukaan vakava yhteiskunnallinen kysymys, jota pitää ehkäistä yhteiskunnallisia turvaverkkoja rakentamalla.

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että yksinäisyys on aina yksilöllinen kokemus.

Tiilikainen harmittelee sitä, että suomen kielessä ei ole eri sanoja myönteiselle yksinäisyyden kokemukselle ja kielteiselle yksinäisyydelle. ”Etenkin vanhojen ihmisten puheessa yksinäisyys saa myös myönteisiä merkityksiä ja se nähdään luonnollisena osana elämän kulkua. Yksinäisyyttä on monenlaista, kaikille se ei ole jatkuvasti päällä oleva, kipeä ja ahdistava olotila”, Tiilikainen sanoo.

Toiset taas kokevat kipeää yksinäisyyttä silloinkin, kun he ovat muiden seurassa.

Joillakin yksinäisyyden kokemukset kumpuavat jo lapsuuden kokemuksista, joiden taustalla saattavat olla esimerkiksi omien vanhempien sotakokemukset.

Toisaalta esimerkiksi puoliso, joka hoitaa muistisairasta kumppaniaan, voi kärsiä todella pahasta yksinäisyyden tunteesta.

Voiko sitten ihminen vaikuttaa itse siihen, että ei vanhuksena kokisi jääneensä yksin vastoin tahtoaan?

Kyllä voi, tutkijat uskovat.

Tiilikainen neuvoo kiinnittämään huomiota erityisesti elämän käännekohtiin: avioeroon, puolison kuolemaan, muuttoon, työuran katkeamiseen tai eläkkeelle jäämiseen.

”Isoissa muutoksissa moni kokee herkästi kielteistä yksinäisyyttä, mutta usein yksinäisyys onneksi helpottaa ajan myötä. Elämänmuutoksiin voi myös valmistautua. Tärkeä olisi myös puhua omista kokemuksista ja toiveista ääneen. Silloin tukea on helpompi löytää ja yksinäisyyskin voi sen myötä helpottaa.”

Jylhä kehottaa miettimään jo töissä ollessa, miten löytää itselleen mielekästä tekemistä ja hyviä ihmissuhteita sitten kun on aika siirtyä eläkkeelle. Joku aloittaa uuden uran, vapaaehtoistyön tai harrastuksen. Jotkut matkustelevat käänteisen asuntolainan turvin tai muuttavat uuteen asuntoon.

Yhä tavallisempaa on myös se, että eläkeiässä solmitaan uusia parisuhteita.

”Suomalaiset eivät ole olleet tässä kovin hyviä. ”Olemme ydinperhekeskeisiä. Hyvin suuri osa suomalaisista kotitalouksista on yhden perheen huusholleja. Voi olla, että silloin jää helposti sosiaalisen yhteisöllisyyden ulkopuolelle”, Jylhä sanoo.

Selvää on, että alle 75-vuotiaiden elämännäyttämö on nykyisin aivan erilainen kuin vielä 20–30 vuotta sitten. Ihmiset eivät asetu vanhan ihmisen passiiviseen rooliin vaan rakentavat elämäänsä uuteen vaiheeseen”, Jylhä sanoo.

”Yksinäisyys ei kuitenkaan ole sellainen asia, jonka siemenet olisivat ihmisen persoonassa. Yksinäisyys on tilanne, johon ihminen saattaa joutua. Hyvin usein yksinäisyys liittyy köyhyyteen.”

”Olisi helppoa antaa vinkkejä yksinäisyyden torjumiseen: Ole varakas, älä sairastu, älä jää työttömäksi. Vinkkien antaminen sisältää kuitenkin ajatuksen, että ihminen hallitsee elämänsä kaikin puolin, mikä ei tosielämässä pidä paikkaansa”, Jylhä huomauttaa.

Siksi yksinäisyys on mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallinen kysymys – eikä ollenkaan vähäpätöinen.

”Ei ole mitään muuta tekijää, joka vähentäisi enemmän terveyttä ja hyvinvointia kuin yksinäisyys”, kertoo Itä-Suomen yliopiston professori Juho Saari. Hän vetää Suomen kulttuurirahaston rahoittamaa laajaa tutkimushanketta, joka kartoittaa suomalaisten yksinäisyyttä. Loppuraportin on määrä valmistua syyskuussa.

Saaren mukaan yksinäisyydellä on yhteys elämänlaadun alentumiseen, aloitekyvyn heikkenemiseen, masennukseen, lohtusyömiseen, lääkkeiden käyttöön ja todennäköisesti myös moniin sairauksiin,

”Erityisen haasteellista on, jos yksinäisyys muuttuu minuuden perustaksi”, Saari sanoo.

Asenne yksinäisyyteen on Saaren mukaan muuttunut: yksinäisyyttä ei enää pidetä ihmisen omana ongelmana tai ominaisuutena vaan asiana, joka kuuluu yhteiskuntapolitiikan piiriin.

”Yksinäisyys on muuttunut samanlaiseksi yhteiseksi asiaksi kuin esimerkiksi ylipaino. Samalla on havaittu, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä vähemmän siellä on yksinäisyyttä”, Saari toteaa.

Vanhusten yksinäisyys on kirjattu myös pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmaan yhdeksi hyvinvointi- ja terveyserojen supistamisen kärkihankkeista.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!