Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Suomalaiset käyttävät liikaa suolaa – kaksi leipäpalaa täyttää päivän suosituksen

Lähes kaikki suomalaiset käyttävät liikaa suolaa – vahingossa. Suositeltu määrä täyttyy jo parista leipäviipaleesta.

Hyvinvointi
 
Juhani Niiranen / HS
Kuva: Juhani Niiranen / HS
Fakta

Enintään viisi grammaa suolaa päivässä

 Kansallinen ravitsemussuositus neuvoo syömään suolaa enintään 5 grammaa päivässä. WHO:n suositus on sama. Alle 10-vuotiaiden pitäisi saada suolaa alle 4 grammaa vuorokaudessa.

 Alle 1-vuotiaiden ruuan tulisi olla täysin suolatonta ja alle 2-vuotiaiden erittäin vähäsuolaista.

 Liiallisen suolan käytön yleisin haitta on kohonnut verenpaine eli verenpainetauti. 30 vuotta täyttäneistä suomalaisista noin puolet sairastaa verenpainetautia ja noin 80 prosentilla verenpaine on ihannetasoa korkeampi.

 Kohonnut verenpaine voi aiheuttaa muun muassa sydän-, munuais- ja muistisairauksia sekä lisätä aivohalvauksen riskiä. Runsas suolankäyttö voi myös altistaa osteoporoosille eli luukadolle.

 Esimerkkejä tuotteiden suolapitoisuuksista:

 Kivetön oliivi öljyssä: 50 g:ssa suolaa 3 g, joka on 60 % päivittäisestä enimmäissuosituksesta.

 Kylmäsavustettu lohifilee: 100 g:ssa suolaa 2,8–4 g, joka on 56–80 % päivittäisestä enimmäissuosituksesta.

 Jälkiuuniruisleipä: 100 g:ssa suolaa 1,6 g, joka on 31 % päivittäisestä enimmäissuosituksesta.

 Fetajuusto öljyssä: 100 g:ssa suolaa 3,4 g, joka on 67 % päivittäisestä enimmäissuosituksesta.

 Meetvursti: 50 g:ssa suolaa 1,5–2,3 g, joka on 32–46 % päivittäisestä enimmäissuosituksesta.

 Kanaliemikuutio: 10 g:ssa suolaa 5 g, joka on 100 % päivittäisestä enimmäissuosituksesta.

 Currytahna: 10 g:ssa suolaa 1,2 g, joka on 23 % päivittäisestä enimmäissuosituksesta.

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli-tietokanta. Fineli ilmoittaa elintarvikkeiden natriumpitoisuudet. Elintarvikkeen suolapitoisuus saadaan kertomalla natriumin määrä 2,5:lla. Suolapitoisuuteen lasketaan myös ruuan luontainen natrium.*Finelin tietokannassa on joistakin ruuista useita tuote-esimerkkejä, joissa on eri suolapitoisuus.

Mikä on suomalaisten kansanterveydelle suurin vitsaus: suola, sokeri vai kova rasva?

”Suola”, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Antti Jula.

”Sokerin haitat liittyvät lähinnä ylipainoon ja kovan rasvan kolesteroliin.”

Rasvan ja sokerinkaan haittoja Jula ei halua vähätellä. Suola on kuitenkin merkittävin kohonneen verenpaineen aiheuttaja. Ja se on Maailman terveysjärjestön WHO:n tukeman tutkimuksen mukaan suurin terveitä elinvuosia vähentävä tekijä maailmassa. Tupakointi oli vertailevassa tutkimuksessa kakkosena, lihavuus sijalla 6 ja kolesteroli sijalla 15.

30 vuotta täyttäneistä suomalaisista puolella on kohonnut verenpaine eli verenpainetauti.

”Niissä kulttuureissa, joissa suolaa käytetään ihanteellisesti eli 2–3 grammaa päivässä, kohonnutta verenpainetta ei käytännössä ole. Tällaisia yhteisöjä on tosin hyvin vähän, sillä suola on ensimmäisiä asioita, joita länsimaalaiset saapuessaan tuovat”, Jula sanoo.

Jula on laskenut, että Suomessa voitaisiin estää vuosittain 1 000–1 600 ennenaikaista kuolemaa, jos kaikki söisivät suolaa suositusten mukaisesti.

Lähes kaikki kuitenkin käyttävät suolaa liikaa – usein tiedostamattaan. Jula arvioi, että vain muutama prosentti suomalaisista aikuisista miehistä ja 10–15 prosenttia naisista syö suolaa suositusten mukaisesti eli enintään viisi grammaa päivässä. Keskimäärin naiset käyttävät päivässä 7–8 grammaa suolaa, miehet peräti 10 grammaa.

Jos ei tarkkaile verenpainettaan, liiallista suolan saantia on vaikea huomata. Näkyvin suolan aiheuttama vaikutus kehoon on pieni turvotus.

”Jos vähentää suolan käyttöä, paino pienenee yleensä 1,5–2 kiloa. Mutta isossa miehessä paria kiloa ei yleensä huomaa”, Jula toteaa.

Liiallista suolan saantia on vaikea huomata myös siksi, että noin 80 prosenttia keskivertosuomalaisen päiväannoksesta tulee piilosuolana elintarvikkeista ja laitos- tai ravintolaruuasta.

Mitkä elintarvikkeet ovat yllättävimmät suolapommit?

Ensinnäkin leipä. Vaikka runsaskuituinen leipä on terveellistä perusruokaa, siinä on tyypillisesti runsas prosentti suolaa. Paistopisteleivissä ja esipaistetuissa tuotteissa suolaa voi olla yli 1,5 prosenttia.

Jos leivän päälle laittaa juustoa ja leikkelettä, muutaman ison leipäviipaleen suolamäärä voi täyttää koko päivän enimmäissuosituksen.

Toinen salakavala suolanlähde ovat erilaiset kastikkeet, tahnat ja muut maustevalmisteet.

”Soijakastikkeessa on tyypillisesti 15 prosenttia suolaa ja yhdessä liemikuutiossa jopa 5 grammaa suolaa. Silti moni ruokaansa maustava ei ajattele lisäävänsä suolaa”, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti Tuija Pusa, joka työskentelee Sydänliiton ravitsemusasiantuntijana.

Myös makeat asiat voivat todellisuudessa olla suolaisia. Esimerkiksi makean chilikastikkeen ja ketsupin suolapitoisuudet ovat korkeita. Päivittäistä suola-annosta kasvattavat myös marinoidut lihat, monet säilykkeet ja jopa pullat sekä aamiaismurot.

”Lisättyä suolaa on melkein kaikissa käsitellyistä elintarvikkeissa”, Pusa sanoo.

”Lisäämätön suola” on ruuan luontaista natriumia, jota on hieman esimerkiksi lihassa ja maidossa. Natrium on elimistölle välttämätön kivennäisaine, mutta natriumin tarve on niin pieni, että useimmat saisivat sitä riittävästi ilman lisättyä suolaakin.

Sydänliiton Tuija Pusan mukaan suolasuositukset huomioidaan parhaiten kuntien laitoskeittiöissä ja opiskelijaruokaloissa.

”Pikaruokaketjuissa hyvää on se, että tuotteiden suolapitoisuudesta saa tarkat tiedot, jos kysyy. Se ei toki tarkoita, että pikaruoka olisi vähäsuolaista.”

Hyvä uutinen on, että suolan käyttöä on helppo vähentää.

”Ihmisen makuaisti ei edes huomaa, jos suolan määrä vähenee 20 prosenttia. Eikä ruuan tarvitse olla kokonaan suolatonta. Suolan tarkoitus on kuitenkin tuoda ruuan omat maut esiin, ei peittää niitä”, Pusa sanoo.

Aistejaan voi myös hämätä. Pusa neuvoo ensin vaihtamaan leivän vähemmän suolaiseen vaihtoehtoon ja vasta myöhemmin vaihtamaan myös vähemmän suolaiseen levitteeseen.

”Levite tuo suutuntuman. Lisäksi saamme leivästä huomauttavasti suuremman osan päivän kokonaissuolamäärästä kuin levitteestä.”

THL:n Antti Jula korostaa ruokateollisuuden vastuuta.

”Teollisuus vähensi suolan käyttöä 2000-luvun puoliväliin asti. Valmistajien pitäisi yhdessä sopia, että suolan käyttöä vähennetään edelleen. Kuluttajat eivät huomaa asteittain tehtäviä muutoksia.”

Jula myös toivoo, että lain määräämiä ”voimakassuolaisuuden” rajoja alennettaisiin yhä. Nyt ”normaalisuolaista” ruokaa syömällä päivittäinen suolankäyttö ylittää helposti enimmäissuosituksen. Loppuvuonna rajat hiukan tiukentuvat, mutta ”normaalisuolainen” säilyy yhä liian suolaisena.

”Suositukseen pääsee, jos valitsee kaikista ruokaryhmistä tuotteita, joissa on ’vähennetty suolaa’ -merkintä”, Pusa sanoo.

Lisäksi kannattaa syödä paljon tuoreita kasviksia, jolloin suolaa sisältävien ruokien osuus pienentyy.

Varsinaista ”vähäsuolainen”-merkintää on turha etsiä kaupan hyllyiltä. EU:n sille asettama raja, 0,3 prosentin suolapitoisuus, on niin tiukka, että vaatimuksen täyttävät lähinnä tuotteet, joissa ei ole lainkaan lisättyä suolaa.

Suolan saanti väheni Suomessa vuosikymmenien ajan. Viime vuosina se on kuitenkin jälleen hieman lisääntynyt. THL:n tutkimusprofessori Antti Jula pitää yhtenä syynä muutokseen tv:n kokkiohjelmia.

”Suola on monissa ohjelmissa paljon esillä, ja sitä ripotellaan esimerkiksi leivän ja salaatin päälle, mikä on täysin tarpeetonta”, Jula sanoo.

Jula kritisoi myös muita suolatrendejä. Erityistä terveyssuolaa ei ole olemassakaan. ”Terveysominaisuuksilla” markkinoitava vaaleanpunainen kristallisuola on Julan mukaan lähes yhtä haitallista kuin tavallinen ruokasuola.

”Kristallisuola on käytännössä kokonaan tavallista natriumkloridia. Muita mineraaleja siinä on niin vähän, ettei sillä ole merkitystä.”

Sen sijaan mineraalisuolat, kuten Pan- ja Seltin-suola, ovat perussuolaa terveellisempiä.

”Niissä merkittävä osa natriumkloridista on korvattu kaliumkloridilla, joka ei ole haitallista. Kaliumkloridi ei kuitenkaan maistu suolaiselle, joka voi johtaa siihen, että panee ruokaan enemmän mineraalisuolaa. Tällöin natriumkloridin saanti ei välttämättä vähene”, Jula toteaa.

Yksi tärkeä ainesosa monissa suoloissa on: jodi. Ruokateollisuudessa käytettiin aiemmin lähinnä jodioimatonta suolaa, mutta THL:n suosituksesta jodioitu suola on yleistynyt ja yleistyy yhä teollisuudessa ja laitoskeittiössä.

Jodinkin tarve on kuitenkin niin vähäinen, ettei sen saannin takia kannata lisätä suolan käyttöä. Koska jodia saa luontaisesti myös maitotuotteista, kalasta ja kananmunista, useimmille sekasyöjille riittää, että päivittäisissä ruoissa on 2–3 grammaa jodioitua suolaa. Vegaanien kannattaa käyttää jodia sisältävää ravintolisää.

Suolan käyttöä ei myöskään pidä lisätä, vaikka verenpaine olisi ihannetasoa alhaisempi.

”Verenpaine useimmiten nousee näilläkin ihmisillä iän myötä”, Jula sanoo.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!