Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sietämätön kiputila voi tuhota seksielämän – ”Vulvodynia on kuin naisen impotenssi”

Vulvodynia eli intiimialueen kiputila voi viedä seksihalut ja romuttaa itsetunnon. Vaivaa häpeillään, vaikka joka kymmenes nainen kärsii siitä jossain vaiheessa elämäänsä.

Hyvinvointi
 
Susanne Salmi

Tyyny oli kyynelistä märkä. Itkulle ei ollut tulla loppua, sillä Hanna oli lopen kyllästynyt tilanteeseensa: seksin harrastaminen sattui niin paljon, ettei siitä tullut mitään.

Poikaystävä makasi vieressä ja yritti lohduttaa, mutta miehen ilmeestä Hanna näki, että tätäkin tuskastutti.

Hanna, 25, kärsii vulvodyniasta. Se on genitaalialueen kiputila, jonka aiheuttajaa ei tunneta.

Oireet voivat vaihdella ajoittain ilmenevästä kosketusherkkyydestä jatkuvaan kipuun. Pahimmillaan sairaus tekee seksin harrastamista mahdotonta. Samalla kärsivät potilaan elämänlaatu ja itsetunto.

Hanna sai vulvodyniadiagnoosin kolme vuotta sitten. Sen jälkeen hänen vointinsa on ollut vaihtelevaa: välillä vaiva unohtuu viikkokausiksi, välillä pieni hipaisukin aiheuttaa kipua. Silloin ajatuskin seksistä saa tuskastumaan.

Sekä Hannan parisuhteet että hänen mielenterveytensä ovat ajoittain olleet vaakalaudalla kipujen takia. Sairaus on ollut kova pala purtavaksi, sillä hän rakastelisi mieluusti päivittäin.

”Joskus olen miettinyt, mitä syytä minulla on elää, jos en voi harrastaa seksiä. Seksuaalisuus on kamalan herkkä asia sekä henkisesti että fyysisesti”, Hanna sanoo.

Vulvodynian lisäksi Hannaa ovat vaivanneet voimakkaat bakteeri- ja hiivatulehdukset. Kahden vaivan yhdistelmä on lohduton.

”Toisinaan olen lintsannut luennolta, kun on ollut erityisen paha tulehdus päällä. Ei silloin tee mieli hypätä pyörän selkään ja lähteä ihmisten ilmoille, vaan lähinnä maata X-asennossa sängyllä.”

Sairautta on kahta eri tyyppiä: hermokiputyyppinen eli essentiaalinen vulvodynia, jossa genitaalialueen kipu on jatkuvaa, ja vestibuliittioireyhtymä, jossa kipu syntyy kosketuksesta. Vestibuliitti on erityisesti nuorten naisten ongelma, ja siitä myös Hanna kärsii.

Vestibuliitin nimi paljastaa, missä kipu tuntuu: vestibulumissa eli emättimen suuaukossa. Se tietää sitä, että yhdyntä sattuu lähes poikkeuksetta.

Toisinaan kipu on kestettävissä, mutta monet potilaista eivät pysty yhdyntään lainkaan.

Usein se lyö suuren loven parisuhteeseen, vaikka muunlaiset seksin muodot onnistuisivatkin.

”Vulvodynia on kuin naisen impotenssi, joka mietityttää potilaita päivittäin”, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, kliininen seksologi Leena Väisälä.

Kuudesta kolmeentoista prosenttia naisista kärsii vulvodynialle tyypillisistä oireista jossakin elämänsä vaiheessa. Hoitoon hakeutuu kuitenkin harvempi: aihe on niin henkilökohtainen ja arka, että siitä on vaikea puhua.

Usein asiasta vaikeneminen kuitenkin vain lisää ongelmia.

”Jos seksi sattuu, nainen oppii stressaamaan siitä jo etukäteen. Se taas johtaa usein lantionpohjan lihasten ylimääräiseen jännittämiseen, mikä lisää yhdyntäkipua. Syntyy kierre, jonka myötä seksiin kuuluva nautinto katoaa”, Väisälä selittää.

Hän toivookin, että potilaat hakeutuisivat vastaanotolle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa – siitäkin huolimatta, ettei vulvodynian hoito aina ole helppoa.

Vulvodynian aiheuttaja on lääketieteelle osittain mysteeri. Se kuitenkin tiedetään, että vaiva on geneettinen ja muistuttaa olemukseltaan autoimmuunisairauksia. Vulvodynia ei ole sukupuolitauti eikä se tartu ihmiseltä toiselle.

Tutkimuksissa on havaittu, että yhdistelmäehkäisypillerit ovat yhteydessä vulvodynian puhkeamiseen ja pahenemiseen. Niiden pitkäaikainen käyttö erityisesti nuorella iällä on vestibuliittioireyhtymän selvä riskitekijä.

Myös voimakkaat ja pitkittyneet emätintulehdukset, esimerkiksi paha hiivatulehdus, voivat joskus vaikuttaa taudin puhkeamiseen.

Kaikille lääkäreistä nämä asiat eivät kuitenkaan ole tuttuja.

Diagnoosia ei synny, ja pahimmassa tapauksessa potilaalle ilmoitetaan, että kyse on psyykkisestä oireilusta, jota ei voida hoitaa lääketieteen keinoin.

Vulvodyniapotilaista tuleekin usein terveyspalvelujen suurkuluttajia: he vaeltavat epätoivoisina lääkäriltä toiselle ja ihmettelevät ristiriitaisia ohjeita.

Tämä kokemus on tuttu myös Hannalle. Oireiden alkaessa hän oli parikymppinen eikä tiennyt lainkaan, mistä saattaisi olla kyse. Siitä alkoi lääkärikierre, joka jatkui miltei vuoden ajan.

”Maksoin hirveitä summia siitä, että kävin yksityisillä gynekologeilla kuukauden välein. Joskus joku taisi mainita vulvodynian olemassaolon, mutta kertaakaan ei sanottu, että minulla voisi olla se. Yksi määräsi kondylooman hoitoon tarkoitettua liuosta, ja toinen kauhistui, kuinka väärässä edellinen oli ollut.”

Lopulta Hanna sai lähetteen kotikaupunkinsa yliopistolliseen keskussairaalaan. Odotushuoneessa hän istui käsi kädessä poikaystävänsä kanssa, katseli kyyneleet silmissä muita asiakkaita ja mietti, kuinka moni mahtoi kärsiä samantapaisista selittämättömistä oireista.

Diagnoosin saaminen oli helpotus. Vaikka tauti kuulosti kamalalta, sille oli sentään tehtävissä jotakin.

Vastaanotolle tulevat potilaat ovat usein hyvin itkuisia ja ahdistuneita, kertoo naistentautien erikoislääkäri, emeritusprofessori Jorma Paavonen. Diagnoosin jälkeen murheet alkavat kuitenkin helpottaa, sillä hoidon suuntaviivat ovat selkeät.

Essentiaalista vulvodyniaa voidaan hoitaa melko tehokkaasti hermokipulääkkeillä. Vestibuliittioireyhtymän hoitaminen on haastavampaa, mutta keinoja siihenkin löytyy.

Jo ensimmäisellä käyntikerralla potilasta neuvotaan lopettamaan e-pillerit ja vaihtamaan ne esimerkiksi minipillereihin, joissa käytetty keltarauhashormoni ei tiettävästi altista vulvodynialle. Samalla varmistetaan, ettei intiimialueella ole muita tulehduksia, jotka lisäävät kipuja.

Seuraavaksi potilas lähetetään fysioterapiaan ja seksuaaliterapeutin pakeille. Se keventää henkistä painolastia, vaikka fyysinen kipu ei heti helpottaisikaan.

”Terapiassa opetellaan eroon yhdyntäkeskeisyydestä ja etsitään vaihtoehtoisia seksitapoja. Terapia myös kohottaa itsetuntoa: sen avulla ei enää tunne itseään vialliseksi naiseksi, vaan naiseksi jolla on tietynlainen haaste elämässään”, Leena Väisälä kuvailee.

Erityisen vaikeassa tilanteessa apu voi löytyä myös leikkaushoidosta, jonka on todettu parantavan elämänlaatua merkittävästi. Toisinaan pelkästään sen kuuleminen auttaa potilaita: tämä kamala vaiva ei sittenkään ole ikuinen!

Myös Hanna on käynyt seksuaaliterapiassa, hankkiutunut eroon häntä vaivanneista tulehduksista ja kokeillut hermokipulääkkeiden käyttöä.

Nyt tilanne on selvästi aiempaa parempi: toisinaan kipu vaivaa edelleen, mutta useimmiten hän pystyy nauttimaan seksistä.

Apuna käytetään liukasteita, ja esileikin on oltava pitkä.

Myös puhumisesta on apua. Ystävien tuki on ollut korvaamatonta, ja kumppaneilleen hän on aina kertonut asiasta avoimesti.

”Kerran entinen poikaystävä kyllä lipsautti, ettei tiedä kestääkö, jos tilanne jatkuu kuukausia tai vuosia. Se oli pahin kokemus. Silloin oli mietittävä, onko mitään järkeä olla yhdessä, jos toinen pohtii jättävänsä fyysisen sairauden tai haitan takia”, Hanna muistelee.

Saman on kokenut myös 62-vuotias Kaija, joka sairastui vulvodyniaan viisikymppisenä. Kaijan mies lähti, mutta palasi lopulta takaisin.

”Jos suhteessa on tarpeeksi muuta sisältöä, se kyllä kestää, mutta kriisin paikka sellainen tietysti on. Varsinkin nuorissa miehissä on paljon sellaisia, joille seksi ja yhdynnät ovat niin tärkeitä, etteivät he tahdo sietää tilannetta”, Kaija pohtii.

Kaijan oireet ovat asiantuntevan hoidon myötä parantuneet kokonaan. Silti hän on yhä mukana vulvodynia-aiheisessa keskusteluryhmässä, jossa jaetaan vinkkejä ja vertaistukea sähköpostin välityksellä.

Ryhmään kuuluu lähes kolmesataa naista, joista moni on paniikissa ja ahdistunut. He pelkäävät parisuhteensa puolesta ja tuntevat häpeää vaivastaan. Joillakin heistä on myös masennusdiagnoosi.

Kaija haluaa osaltaan toimia rohkaisevana esimerkkinä muille: apua on saatavilla, kunhan potilaat eivät jää tuleen makaamaan.

Myös Hanna on päättänyt pysyä sitkeänä. Hän ei välttele seksiä kivuliaampinakaan aikoina, jottei sen harrastamista kohtaan syntyisi kammoa.

Useimmiten se onnistuu – ja vaikkei onnistuisikaan, pettymyksistä pääsee yli.

”Tietenkin on turhauttavaa, jos molempien tekisi mieli, ja sitten sattuukin. Joskus on pakko keskeyttää, ja silloin itkettää, että miksi olen tällainen viallinen. Mutta sitten vähän halitaan ja tehdään jotain muuta.”

Hannan ja Kaijan nimet on muutettu.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!