Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vaaralliset hengityskatkot vaivaavat joka kymmenettä – vain harva tietää sairaudestaan

Eräänä yönä Pirkko Partasen mies huomasi, että nukkuva vaimo lakkasi hengittämästä. Yölliset hengityskatkokset vaivaavat hyväkuntoisiakin, mutta moni ei tiedä niistä.

Hyvinvointi
 
Juha Matias Lehtonen
Sami Kero / HS
Pirkko Partasen uniapneaa hoidetaan öisin käytettävällä hengitysmaskilla.
Pirkko Partasen uniapneaa hoidetaan öisin käytettävällä hengitysmaskilla. Kuva: Sami Kero / HS

Aamuisin helsinkiläisen Pirkko Partasen olo oli hirveä. Väsymystä oli kestänyt jo yli viisi vuotta, ja eläkkeellä oleva Partanen tunsi usein heräävänsä vain raahatakseen itsensä päivien läpi. Voimat eivät tahtoneet riittää edes ystävien tapaamiseen.

Partanen yritti karistaa väsymyksen viettämällä kurinalaista elämää.

”Menin ajoissa nukkumaan, en juonut illalla kahvia, harrastin liikuntaa ja söin kymmentä eri ravintolisää. Tupakkaa tai alkoholia en muutenkaan käytä. Olin silti jatkuvasti väsynyt. Se oli niin tympeää.”

Viime tammikuussa Partanen kävi miehensä kanssa lomamatkalla Madeiralla. Tavallisesti kotona aviopari nukkuu erillään, mutta lomalle he varasivat yhteisen hotellihuoneen.

Eräänä aamuyönä mies sattui olemaan valveilla ja unohtui kuuntelemaan puolisonsa hengitystä.

Aamulla hän kertoi havainnoistaan: Partanen kuorsasi kovaa, korahteli ja hengitti katkonaisesti. Miehen mielestä kyseessä oli selvä uniapnea.

”Moni pariskunta nukkuu unirauhan vuoksi eri huoneissa, ja hengityskatkot jäävät tällöin huomaamatta. Minulla kävi tuuri, kun mieheni sattui tuolloin olemaan valveilla”, Partanen sanoo.

Suomeen palattuaan Partanen kertoi lääkärille miehensä havainnosta, ja huhtikuussa Partaselle tehtiin yhden yön mittainen unitutkimus. Siinä paljastui hälyttäviä seikkoja: hänen hengityksensä pysähtyi unen aikana keskimäärin 17 kertaa tunnissa, ja pisimmät katkot kestivät yli minuutin.

Partasella diagnosoitiin keskivaikea uniapnea. Se tarkoittaa, että hänellä on vaikeuksia hengittää nukkuessaan.

Uniapnean syynä on tavallisesti nielun lihasten velttous ja kaulan ja leuan rakenne. Partanen ei tiedä tarkasti, mistä hänen uniapneansa johtuu. Lääkäri puhui perinnöllisistä syistä.

Sami Kero / HS
Pirkko Partanen tuntee itsensä aiempaa pirteämmäksi. ”Olen hirveän iloinen siitä, että ongelmaan löytyi hoito, joka ei vaadi lääkepillereitä.”
Pirkko Partanen tuntee itsensä aiempaa pirteämmäksi. ”Olen hirveän iloinen siitä, että ongelmaan löytyi hoito, joka ei vaadi lääkepillereitä.”

Tarina ei ole harvinainen. Arviolta 10–15 prosentilla aikuisista on uniapnea, sanoo erikoislääkäri ja dosentti Henri Tuomilehto. Silti vain noin joka kymmenes heistä on tietoinen ongelmastaan. Uniapnea on sairautena alidiagnosoitu, vaikka se on erittäin helppo tunnistaa ja hoitaa.

”Ihmiset kärsivät uniapneasta usein kymmenen tai viisitoista vuotta ennen kuin hakeutuvat vastaanotolle. Kaikki nuo vuodet he vain sinnittelevät päivästä toiseen ja tyytyvät keskinkertaiseen elämänlaatuun”, Tuomilehto sanoo.

Vuosien varrella Partanen etsi apua väsymykseen myös lääkäriltä. Uniapnea sekoitetaan usein muihin väsymystä aiheuttaviin sairauksiin, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaan tai masennukseen. Partanen on aiemmin kärsinyt niistä, ja se vaikeutti diagnoosin saamista – vaikka hän olikin vakuuttunut, ettei väsymys johtunut kummastakaan aiemmasta sairaudesta.

Monien muiden tavoin Partanen ajatteli, että uniapnea on lähinnä ylipainoisten miesten sairaus. Kerran hän kuitenkin ehdotti lääkärille, voisiko kyse olla siitä. Partanen tiesi kuorsaavansa ja kävi vessassa useita kertoja yössä, molemmat mahdollisia uniapnean merkkejä.

”Lääkäri nauroi ja sanoi, että ei sinulla voi olla uniapneaa, kun sinulla on tuollainen kaulan rakenne.”

Sillä kertaa tutkimuksiin ei ryhdytty. Vähitellen Partanen turtui jatkuvaan väsymykseen.

Väsymys on hoitamattoman uniapnean tuntuvin vaikutus. Siitä seuraa monia välittömiä ongelmia, kuten ahdistusta, ärtyneisyyttä, päänsärkyä ja nukahtelua.

Jatkuva uupumus häiritsee myös ajattelukykyä ja tarkkaavaisuutta. Tämä heikentää työtehoa ja voi tehdä ihmisestä vaivihkaa kyvyttömän hoitamaan valppautta vaativia työtehtäviä.

Diagnosoimaton ja hoitamaton uniapnea altistaa ihmisen myös suoranaiselle hengenvaaralle. Uniapnea kaksinkertaistaa työtapaturmien ja liikenneonnettomuuksien riskin. Siksi muun muassa ammattiautoilijoiden tulisi suhtautua uniapnean merkkeihin vakavasti.

Uniapnean aiheuttamat hengityskatkot eivät kestä niin pitkään, että niihin voisi tukehtua. Ihminen havahtuu kyllä hengittämään.

Pitkän hengityskatkon aikana sydän joutuu kuitenkin koville ja verenpaine nousee. Siksi vakava uniapnea voi aiheuttaa vaarallisia rytmihäiriöitä sydänsairaudesta kärsiville.

Uniapneaa, sen aiheuttamia yöllisiä havahtumisia ja niistä johtuvaa väsymystä hoidetaan usein virheellisesti unettomuutena. Tämä on ongelmallista, sillä unettomuuden hoitoon käytetyt unilääkkeet veltostuttavat nielua ja pahentavat entisestään unenaikaisia hengityskatkoja.

Diagnosoimaton uniapnea voi myös vaarantaa leikkauspotilaan terveyden, sillä se lisää nukutukseen liittyviä riskejä.

Yleinen ennakkokäsitys, jonka mukaan uniapnea on keski-ikäisten ja ylipainoisten miesten sairaus, vaikeuttaa usein oikean diagnoosin saamista.

On totta, että ylipaino lisää uniapnean riskiä, sillä kaulan seudulle kerääntyvä rasva altistaa hengitysteiden ahtautumiselle. Kuitenkin noin joka kolmas uniapneaan sairastuva on Partasen tavoin normaalipainoinen.

On myös totta, että uniapneasta kärsivät eniten 40–65-vuotiaat, mutta sitä esiintyy kaikenikäisillä.

Jopa lapsilla on uniapneaa. Hoitamattomana se voi häiritä lapsen kehitystä ja aiheuttaa keskittymisvaikeuksia.

Uniapnea on hieman useammin miesten kuin naisten sairaus. Käsitys miestentaudista perustuu osittain siihen, että naisten uniapnea on keskimäärin miesten uniapneaa vaikeampi todeta. Sairauden oireet eivät ole naisilla välttämättä yhtä selviä kuin miehillä.

Toisaalta kuorsaaminen on aihe, josta naiset eivät aina halua puhua kumppanilleen. Ja vaikka puoliso huomaisi toisen pitävän yöllä outoa ääntä, asiaa ei kehdata nostaa esille vaikka pitäisi.

Tuomilehto kertoo pariskunnasta, joka kävi hiljattain hänen vastaanotollaan miehen kuorsauksen vuoksi. Mies kertoi, että myös vaimo kuorsaa, mutta pahoitteli heti ja korjasi: ”Anteeksi, hän hengittää raskaasti.”

”Eihän hieno nainen kuorsaa, se tiedetään”, Tuomilehto nauraa.

Naisen uniapnea ei ole välttämättä sen hienovaraisempaa kuin miehilläkään vaan saattaa näkyä ja kuulua.

”Erään naisen kuorsaus oli sen laatuista, että perhe passitti hänet leikkimökkiin nukkumaan. Siinä vaiheessa hänellä todettiin vaikea uniapnea. Hengityshoito saatiin aloitettua niin, että hän pääsi leikkimökistä pois ennen talven tuloa”, Tuomilehto muistelee.

Kaikkein vakavimmat seuraukset uniapnealla on ihmisille, jotka kärsivät kakkostyypin diabeteksesta, Tuomilehto sanoo. Arviolta kolmella diabeetikolla neljästä on uniapnea, mutta vain harva tietää siitä.

”Suomessa ei ole tällä hetkellä mitään systeemiä, jonka avulla diabeetikoita seulottaisiin uniapnean varalta.”

Kansainvälinen diabetesliitto IDF julkaisi jo vuonna 2008 lausunnon, jonka mukaan diabeetikoita hoidettaessa pitäisi aina kiinnittää huomiota uniapnean mahdollisuuteen.

Uniapnea kohottaa verenpainetta, aiheuttaa verensokerin heittelehtimistä ja lisää entisestään diabeetikon riskiä sairastua vakaviin sydän- ja verisuonitauteihin. Diabeetikon onkin syytä arvioida itse, saattaisiko hänellä olla uniapnea ja tarvittaessa hakeutua testeihin.

Yöllisten hengityskatkojen ja korahtelun lisäksi varoittavia merkkejä ovat aamupäänsärky, kurkkukipu, nukahtelu, keskittymishäiriöt, masentuneisuus ja seksihalujen väheneminen.

Uniapnean tunnistaminen ei vaadi yleensä muuta kuin yhden yön mittaisen unitutkimuksen, jossa mitataan muun muassa hengitystä, sykettä ja veren happipitoisuutta. Tutkimus tehdään tavallisesti kotona. Laitteet haetaan sairaalasta tai uniklinikalta ja palautetaan sinne seuraavana päivänä.

Lievää uniapneaa voi usein hoitaa tehokkaasti lisäämällä liikuntaa ja muuttamalla ruokavaliota aiempaa terveellisemmäksi. Tämä koskee etenkin ylipainoisia potilaita.

Jos uniapnea johtuu ylipainosta, jo pelkkä viiden prosentin painonpudotus riittää usein pitämään sairauden kurissa.

Lievää uniapneaa voidaan myös hoitaa kuorsauskiskolla. Se on yön ajaksi hampaisiin asetettava väline, joka työntää alaleukaa eteenpäin, avaa nielua ja helpottaa hengittämistä.

Joskus uniapnea johtuu ensisijaisesti alaleuan rakenteesta. Tällöin jo pelkkä kyljellään nukkuminen saattaa ratkaista ongelman ja avata hengitystiet.

Keskivaikeaa ja vaikeaa uniapneaa hoidetaan ylipainehengityshoidolla. Siinä käytetään maskista, letkusta ja kompressorista koostuvaa CPAP-laitetta. Laite puhaltaa kevyesti paineistettua ilmaa nukkujan nieluun ja auttaa pitämään sen avoimena lihasten rentoutumisesta huolimatta.

Joissakin tapauksissa uniapneaa voidaan hoitaa myös nielurisojen, ylähengitysteiden tai leuan alueen leikkauksella, mutta se on nykyään erittäin harvinaista. Leikkaukseen ryhdytään vain, jos uniapnean syyksi todetaan nielun rakenne tai purenta.

Uniapnealla ja siitä johtuvalla väsymyksellä on niin monia kielteisiä terveysvaikutuksia, ja sen hoitaminen on nykyään niin helppoa, että siihen olisi syytä uhrata enemmän resursseja, Tuomilehto sanoo. Kyseessä on kansanterveyden kannalta kustannustehokas sairaus.

Myös yksittäisen ihmisen kannalta uniapnean tunnistaminen ja hoitaminen on melko vaivaton tapa kohentaa arkista hyvinvointia, vähentää onnettomuusriskiä ja ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja.

Tuomilehto kertoo miesopettajasta, joka päätyi torkkumaan välitunnit farmari-Volvonsa perällä ennen kuin sai diagnoosin ja hoidon.

”Uniapneaa hoitaessani kohtaan huikeita potilastarinoita. Etenkin naisten elämässä muutos hoidon aloittamisen jälkeen voi olla dramaattinen. Tämä saattaa johtua siitä, että naiset ovat usein miehiä herkempiä nukkujia ja siksi lieväkin unihäiriö aiheuttaa heille harmia”, Tuomilehto sanoo.

Partasen keskivaikeaa uniapneaa on heinäkuusta asti hoidettu CPAP-laitteella. Hän ei voi ainakaan vielä puhua dramaattisesta muutoksesta.

Laitteen käyttö on kuitenkin vähentänyt yöllisiä heräilyjä ja parantanut oloa.

”Aiemmin en jaksanut aloittaa mitään uutta. Nyt oloni on useammin pirteä, ja olen esimerkiksi vienyt lapsenlasta kouluun. Olen hirveän iloinen siitä, että ongelmaan löytyi sellainen hoito, joka ei vaadi lääkepillereitä”, Partanen sanoo.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!