Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Paleletko helposti? Yksi syy voi piillä temperamentissasi

Miksi toiset palelevat herkemmin kuin toiset? Syitä on monta: fyysinen kunto, terveys, ihonalainen rasva – ja jopa persoonallisuus.

Hyvinvointi
 
Kaisa Rautaheimo / HS
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Hannu Rintamäen mukaan hyvä fyysinen kunto tarkoittaa hyvää lämmöntuotantokykyä.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Hannu Rintamäen mukaan hyvä fyysinen kunto tarkoittaa hyvää lämmöntuotantokykyä. Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS

Syksyn korvalla se pistää silmään katukuvassa: toiset kulkevat vielä t-paidoissa ja shortseissa, kun toiset ovat kaivaneet esiin tuulta pitävät takkinsa ja paksuimmat huivinsa.

Miksi toiset hytisevät kylmissään samoissa lämpötiloissa, joissa toisilla on aivan sopiva olla?

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Hannu Rintamäen mukaan kylmänsietokykyyn vaikuttaa moni seikka. Niin sanottu lämpötasapaino koostuu ympäristön lämpötilasta, vaatetuksesta ja kehon omasta lämmöntuotannosta.

Kehon toimintojen erot selittävät sen, miksi kaksi samalla tavalla pukeutunutta henkilöä voi kokea kylmää hyvin eri tavoin.

1. Fyysinen kunto, lihaksisto ja verenkierto vaikuttavat paljon kehon lämmöntuotantoon.

Lihastyöskentely voi lisätä lämmöntuotantoa huomattavasti. Mitä enemmän henkilöllä on lihasmassaa ja mitä parempi kunto, sitä parempi kyky hänellä myös on tuottaa lämpöä lihaksillaan ja ylläpitää ääreisverenkiertoa.

”Hyvä fyysinen kunto tarkoittaa hyvää lämmöntuotantokykyä. Kun ihmisellä on hyvä kunto, hänellä on oletettavasti melko hyvin lihasmassaa ja kohtuullisen hyvä verenkierto.”

Iän myötä kylmänsieto heikkenee siksi, että lihasmassa ja kunto heikkenevät.

”Kun lihasmassa vähenee, lämmöntuotanto heikkenee. Iän myötä myös verenkierto voi heikentyä, ja siksi raajoja ei pystytä enää pitämään yhtä lämpiminä”, Rintamäki sanoo.

2. Kehon ihonalaisella rasvalla on huomattava lämpöä eristävä vaikutus. Etenkin tasaisesti eri puolille kehoa kertynyt rasva on hyödyllistä lämpimänä pysymisen kannalta, kun taas sisäelinten ympärille tai vatsaan kerääntynyt rasva ei juuri auta kylmää vastaan.

”Ihonalainen rasva käy lämmöneristeestä nimenomaan silloin, kun se on tasaisesti jakautunut ihon alle. Mutta jos on vaikkapa vatsakumpu, niin siitä ei ole paljon iloa.”

3. Ihonalaisen rasvan lisäksi ihmiskehossa on ruskeaa rasvaa, jonka tehtävänä on nimenomaan tuottaa lämpöä. Rintamäen mukaan aikuisella ihmisellä on kehossaan ruskeaa rasvaa muutamia kymmeniä grammoja.

”Ruskea rasva on keskittynyt vartalon yläosaan selkärangan ja kaulavaltimoiden lähelle. Se on yksi tekijä, joka selittää sitä, että kahdesta jokseenkin samannäköisestä ihmisestä toinen kestää kylmää ja toinen ei.”

Mitä aktiivisempaa ruskea rasva on, sitä paremmin se suojaa kylmältä. Hiljattain on todettu, että ruskea rasva on aktiivista laihoilla ja normaalipainoisilla ihmisillä, kun taas ylipainoisilla aktiivista ruskeaa rasvaa ei yleensä ole.

”Kyseessä on tieteelle aika uusi asia. Vielä ei oikein tiedetä, että kumpi on muna ja kumpi kana. Eli onko asia esimerkiksi niin päin, että lihava ihminen ei tarvitse ruskeaa rasvaa, kun lämmöneristys on hyvä jo muutenkin, ja ruskea rasva lakkaa olemasta aktiivista.”

4. Miehet tarkenevat usein paremmin viileässä, mutta ero johtuu pikemminkin koosta kuin sukupuolesta. Mitä isompi ihminen on, sitä tehokkaammin hänen kehonsa tuottaa lämpöä.

”Isokokoisella on vähemmän pinta-alaa verrattuna painoon, eli lämpöä tuottavaa massaa on enemmän kuin sitä hukkaavaa pinta-alaa”, Rintamäki selvittää.

Naiset ovat yleensä miehiä pienikokoisempia, joten he myös palelevat herkemmin. Toisaalta lämpöä eristävää ihonalaista rasvaa on naisilla luonnostaan enemmän.

Jos rasva on pakkautunut reisiin ja pakaroihin selluliittina, ne saattavat kuitenkin palella herkemmin.

Selluliitti muodostuu rasvan lisäksi sidekudoksesta, joka eristää lämpöä huonosti.

5. Ihminen tottuu koleisiin säihin jonkin verran. Rintamäen mukaan ihminen sopeutuu kylmään noin kymmenessä päivässä, minkä jälkeen koleus ei tunnu enää yhtä vastenmieliseltä.

”Sen takia juuri alkusyksystä viileäkin tuntuu kylmältä ja keskitalvella niistä samoista viileistä ei piittaisi yhtään mitään.”

Jotkut uskovat, että karaisemalla itseään on mahdollista parantaa kylmänsietokykyään. Rintamäen mukaan esimerkiksi avantouinnilla pystyy hetkellisesti kyllä nopeuttamaan kylmään sopeutumista, mutta pidemmällä aikavälillä sillä ei juuri ole vaikutusta.

6. Sairaudet heikentävät ihmisten kykyä sietää kylmää noin viidellä asteella.

”Melkein mikä tahansa sairaus huonontaa koettua kylmänsietokykyä. Kun on kysytty ulkona liikkuvilta eri sairausryhmien edustajilta, niin he yleensä pitäisivät noin viisi astetta korkeammasta lämpötilasta kuin terveet ihmiset.”

Heikentynyt kylmänsietokyky voikin olla yksi oire etenkin tuki- ja liikuntaelinsairauksista sekä verenkierto- ja hengityselimistön sairauksista.

7. Myös luonteenpiirteet ja temperamentti vaikuttavat siihen, kuinka hyvin kestämme kylmää.

”Ekstrovertit reagoivat nopeammin olosuhteisiin, esimerkiksi kylmäaltistukseen. Näin ollen he pystyvät ylläpitämään lämpötasapainon, kun taas introverteilla, jotka reagoivat hitaammin, tapahtuu suurempia muutoksia tässä lämpötasapainossa”, Rintamäki sanoo.

Erot ulospäin suuntautuneiden ja hiljaisimpien välillä eivät ole suuria, mutta Rintamäen mukaan luonteenpiirre voi selittää muutaman prosentin ihmisten välisistä kylmänsietokyvyn eroista.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!