Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pitäisikö harkita terapiaa vai auttaako kaverille puhuminen alakuloon? – 16 vastausta terapiaa harkitsevalle

Ahdistaa ja huolestuttaa. Pitäisikö mennä terapiaan? Kokosimme tärkeimmät vastaukset terapiaa harkitsevalle.

Hyvinvointi
 

Jos ei ole varsinaisia mielenterveysongelmia vaan vain epämääräistä ahdistusta ja tyytymättömyyttä, onko terapia hyvä paikka hoitaa niitä?

Jos on vakavia ja pitkäaikaisia ongelmia, niitä on hyvä hoitaa psykoterapiassa. Lievempiä ongelmia voi kuitenkin hoitaa myös esimerkiksi puhumalla psykologille.

Psykoterapeuttiakin voi käydä tapaamassa, vaikka ei aloittaisi pitkäkestoista terapiaa. Jos käy juttelemassa muutaman kerran, siitä saattaa jo olla apua.

Puhuminen ehkäisee sitä, että tulee suurempia ongelmia. Ahdistus ja tyytymättömyys voivat johtaa uniongelmiin ja uniongelmat mielialaongelmiin. Ketjun voi katkaista jo varhain, jos hakee apua – eikä sen avun tarvitse tarkoittaa muuta kuin oman tilanteen läpikäymistä ammattilaisen kanssa.

Joissain työpaikoissa voi saada työterveydestä lähetteen psykologille tai psykoterapeutille. Yleensä näitä käyntejä saa 3–5.

Psykoterapiassa on erilaisia suuntauksia. Pitääkö niihin kaikkiin tutustua, jotta tietää, mikä sopii itselle?

Jos puhutaan vakavista ja pitkäaikaisista mielenterveysongelmista, voi terapiamuodolla ja terapeutin kokemuksella olla merkitystä. Esimerkiksi pakko-oireiseen häiriöön ja syömishäiriöihin auttavat parhaiten kognitiiviset käyttäytymisterapiat.

Jos ei kärsi vakavista mielenterveysongelmista, suuntauksiin ei tarvitse välttämättä tutustua tarkkaan. Suuntaus on teoria, jonka avulla terapeutti jäsentää terapiaa. Se ei kuitenkaan ole selvärajaista: terapeuttien työskentelyssä on eroa saman suuntauksenkin sisällä, ja terapeutit saattavat ammentaa eri suuntauksista.

Mitä psykoterapiaa Suomessa annetaan eniten?

Psykodynaamista sekä erilaisia kognitiivisia käyttäytymisterapioita. Psykodynaaminen terapia perustuu psykoanalyyttisiin teorioihin mielen toiminnasta ja tiedostamattoman merkityksestä. Kognitiiviset ja käyttäytymisterapiat perustuvat kognitiivisiin teorioihin sekä oppimisteorioihin. Ne jakautuvat kognitiiviseen psykoterapiaan, kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, kognitiivis-analyyttiseen psykoterapiaan sekä hyväksymis- ja omistautumisterapiaan. Lähellä kognitiivisia ja käyttäytymisterapioita on ratkaisukeskeinen terapia.

Millaista kognitiivinen käyttäytymisterapia on?

Näissä terapioissa pyritään joko muokkaamaan ajatuksia tai niiden vaikutuksia niin, että saadaan aikaan muutoksia tottumuksissa ja tavoissa. Terapia saattaa sisältää myös erilaisten taitojen harjoittelua. Terapialla on selkeät tavoitteet.

Ensin tehdään asiakkaan kanssa selvitys hänen tilanteestaan: millaisia huolia hänellä on, miten pitkään ne ovat jatkuneet ja mikä niihin on mahdollisesti vaikuttanut. Sen jälkeen tehdään yhdessä neuvotellen suunnitelma, miten tilannetta lähdetään purkamaan. Jos ongelma on vaikkapa muiden ihmisten pelko, tehdään ohjelma, jonka avulla asiakas voisi pelkoa käsitellä.

Keskustelu on tärkeä menetelmä, mutta terapiaan voi kuulua toiminnallisia harjoituksia. Asiakas saattaa saada kotitehtävän, että hänen tulee kirjata muistiin, miten mieliala vaihtelee.

Miten psykodynaaminen terapia eroaa kognitiivisesta?

Psykodynaamisessa terapiassa painotus on enemmän lapsuudessa ja taustassa, kognitiivisessa taas tässä hetkessä, vaikka menneitä asioita käsitelläänkin tarvittaessa. Kognitiivisesti painottuneet terapiat keskittyvät enemmän tiettyyn asiaan tai ongelmaan, psykodynaaminen taas tähtää yleisempään itseymmärrykseen. Psykodynaamisessa terapiassa ei tehdä tehtäviä tai harjoituksia, vaan hoito painottuu enemmän keskusteluun.

Psykodynaamisessa suuntauksessa on keskeistä, että asiakasta autetaan pääsemään irti menneisyyden painolastista. Menneisyydessä on kehittynyt sopeutumiskeinoja, joiden ajatellaan ylläpitävän epätarkoituksenmukaisia vuorovaikutussuhteita ja tunteiden säätelykeinoja.

Entä jos terapeutin kanssa ei synkkaa – kuinka paljon se vaikuttaa terapian onnistumiseen?

Henkilökohtaisilla tekijöillä on merkitystä. Jos haluaa olla varma synkkaamisesta, kannattaa varata testikäynti. Se tosin maksaa, ja jos testauttaa monta terapeuttia, se tulee kalliiksi.

Puhelimessakin voi kuulostella, miltä terapeutti vaikuttaa.

Auttaisiko yhtä hyvin, jos juttelisi säännöllisesti hyvälle kaverille?

Kaverille jutteleminen on eri asia kuin psykoterapia. Terapia on tavallista keskustelua yksipuolisempaa kommunikaatiota: siellä käsitellään vain toisen osapuolen asioita. Tärkeä ero tavalliseen keskusteluun on myös se, että terapeutilla on vaitiolovelvollisuus.

Terapeutit ovat tottuneet käsittelemään senkaltaisia asioita, joita vastaanotolla kuulevat. Heillä on paljon kokemusta erilaisista tilanteista ja siksi yleensä laajempi näkemys kuin maallikolla.

Ottaako terapeutti kantaa vai kuunteleeko vain?

Asiakkaan henkilökohtaisiin päätöksiin hän ei ota kantaa. Terapian tarkoitus on auttaa ihmistä tekemään itse päätökset ja löytämään vastaukset.

Voi kuitenkin olla tilanteita, joissa terapeutti kertoo suoremmin omia näkemyksiään tai mielipiteitään. Sellainen voi olla, jos asiakas on esimerkiksi väkivaltaisessa suhteessa tai käyttää päihteitä.

Kuinka tiiviisti ja pitkään terapiassa pitäisi käydä, jotta se hyödyttää?

Se riippuu yksilöstä ja ongelmasta: terapia voi kestää muutamasta tapaamisesta vuosiin.

Tarkoitus ei ole, että terapiassa käydään loppuelämä. Yleensä terapia päättyy niin, että käyntejä harvennetaan. Asiakkaasta tulee yhä enemmän oma terapeuttinsa, jolla on taitoja käsitellä asioitaan.

Olennaista on, että terapia on etenkin aluksi tarpeeksi intensiivistä. Jotta muutoksia saadaan aikaan, pitäisi terapiassa käydä vähintään kerran viikossa tai kahdessa viikossa, kerralla 45 tai 60 minuuttia.

Mitä terapialta voi odottaa?

Täydellisen parantumisen tavoitteleminen voi olla epärealistista: siihen ei edes pyritä, ettei ihmisellä olisi enää mitään ongelmia. Epävarmuus, pelot, huolet ja mielialan vaihtelu ovat osa elämää, eikä koko ajan voi olla onnellinen. Ei ole myöskään tarpeellista yrittää poistaa surullisuutta, jos esimerkiksi lähiomainen on kuollut.

Terapiassa pikemminkin pyritään tilanteeseen, joissa elämänlaatu ja hyvinvointi lisääntyvät. Kun näin tapahtuu, ihminen pystyy pitämään paremmin huolta perheestään, jaksaa käydä töissä sekä harrastaa ja mieliala on pääsääntöisesti hyvä.

Kun alkaa etsiä itselleen terapeuttia, mistä lähteä liikkeelle?

Paikalliset terapeutit löytyvät netistä. Esimerkiksi Kelalla on listaus Kelan hyväksymistä terapeuteista, ja Suomen Psykologiliiton sivuilla on oma psykoterapeuttiluettelonsa. Myös työterveyshuollossa, terveyskeskuksessa ja mielenterveystoimistossa osataan ohjata eteenpäin.

Jos tietää tuttavan käyttäneen tiettyä terapeuttia, kannattaa kysellä, millaisia kokemuksia hänellä on.

Mikä ammattinimike on pätevällä terapeutilla?

Psykoterapeutti. Se takaa, että henkilöllä on vähintään 3–4 vuoden psykoterapiaopinnot käytynä ja hän on saanut Valviralta oikeuden käyttää psykoterapeutin ammattinimikettä. Psykoterapiakoulutuksia valvovat yliopistot.

Monella psykoterapeutilla on pohjalla sosiaali- tai terveysalan koulutus. Psykoterapeutit ovat yleensä kolmesta ammattiryhmästä: psykologit, lääkärit ja sairaanhoitajat.

Paljonko yksi terapiakerta maksaa?

Jos maksaa itse, hinta on keskimäärin 60–90 euroa kerta.

Kuka voi saada Kelan korvauksen terapiaan?

Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiaa 16–67-vuotiaille, joilla on diagnosoitu mielenterveyden häiriö. Kuntoutuksella turvataan työelämässä pysyminen tai sinne siirtyminen, työhön paluu tai opintojen edistyminen.

Kela korvaa psykoterapiaa enintään 80 kertaa vuodessa ja kolmessa vuodessa enintään 200 kertaa. Kela myöntää terapian vuodeksi kerrallaan, korkeintaan kolmeksi vuodeksi.

Kuntoutukseen voi hakeutua, kun mielenterveysdiagnoosin saamisen jälkeen on saanut vähintään kolmen kuukauden ajan psykiatrista hoitoa. Kirjallisessa hakemuksessa pitää olla hoitavan psykiatrin arvio terapian tarpeesta, kuntoutussuunnitelma sekä lääkärin B-lausunto.

Kela tekee hakemuksen pohjalta päätöksen, myöntääkö se tuen. Perusteena kieltämiselle voi olla esimerkiksi se, että psykoterapiaa ei pidetä hakijalle parhaana hoitomuotona.

Kelakorvaus on noin 58 euroa kertaa kohden. Asiakkaan siis pitää itse maksaa loput.

Jos ei ole varaa terapiaan, saako sitä mistään halvemmalla tai ilmaiseksi?

Nimenomaan psykoterapiaa tuskin saa mistään ilmaiseksi. Kuitenkin julkisella puolella on esimerkiksi depressiohoitajia. Apua saa myös vertaistukiryhmistä, kriisikeskuksista ja Suomen mielenterveysseurasta. Kuunteleviin puhelimiin voi soittaa. Netistä löytyy omahoito-ohjelmia esimerkiksi osoitteesta mielenterveystalo.fi ja headsted.fi.

Onko terapeuteille pitkät jonot?

Terapeuttien kysyntä on suurempi kuin tarjonta. Terapeuttia etsiessä voi joutua tilanteeseen, jossa kukaan kotikunnan terapeuteista ei ehdi heti ottamaan uusia asiakkaita. Tilanne kuitenkin riippuu paikkakunnasta.

Juttuun on haastateltu kliinisen psykologian ja psykoterapian professoria Raimo Lappalaista Jyväskylän yliopistosta, psykiatrian professoria Jyrki Korkeilaa Turun yliopistosta sekä Kelan tutkimusprofessoria Annamari Tuulio-Henrikssonia.

Oikaisu 22.9. kello 16.13: Toisin kuin jutussa aiemmin luki, kaikilla psykoterapeuteilla ei ole taustalla sosiaali- tai terveysalan koulutusta, vaan monella. Psykoterapeutteja on muistakin koulutustaustoista.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!