Kuka pelkää Kallea?

Kalle Sevónilla, 9, on Downin syndrooma. Hän rakastaa kaikkia, mutta erityisesti naisia.

Ihmiset
 
Heidi Karvonen
Juhani Niiranen HS
Kalle Sevón on aurinkoinen ja rakastava yhdeksänvuotias, jolla on Downin syndrooma.
Kalle Sevón on aurinkoinen ja rakastava yhdeksänvuotias, jolla on Downin syndrooma. Kuva: Juhani Niiranen HS

Kolme kännykkää, tablettitietokone, kiireinen pellavapää, jonka suu putputtaa lakkaamatta.

Pojan katse on keskittynyt tietokonepeliin, ja poing! Kohta miehenalku jo ilmoittaa, että nyt on skeittiaika. Siis ulos, mutta ensin kärrynpyörä ja kuperkeikka, lisää vauhtia kulman takaa, samaa matkaa paperiliidokin kanssa.

Kalle Sevón, 9, on hyvä esimerkki siitä, ettei Downin syndroomaa kannata vieroksua.

Kuka

Kalle Sevón

 Kallella on lievä Downin oireyhtymä eli Downin syndrooma.

 Menee syksyllä Luolavuoren koulun kolmannelle luokalle Turussa.

 Saa koulun alkaessa ensimmäisen oikean kännykän isältä.

 Asuu vuorotellen isän ja äidin luona.

 Liikunnallisesti erityisen lahjakas Down-lapsi.

 Motto: "Kaikki naiset on ihania!"

Kalle sanoo esimerkiksi, että kaikkia naisia pitää halata ja saa niitä pussatakin. Mutta aina ensin pitää kysyä lupa.

Kun isä meni hakemaan Kallea viime syksynä koulun diskosta, tämä ilmoitti, että hän kyllä olisi mielellään vielä hetken jumppasalin nurkassa pussailemassa yhtä nättiä tyttöä.

"Tytöt on ihania", sanoo Kalle, laittaa käden leuan alle, pyöräyttää katseen kohti kattoa ja huokaisee syvään. "Aaah!"

Kun isä kolmisen vuotta sitten esitteli nykyisen vaimonsa Niinan Kallelle, tämä tuumasi, että nyt isä on ymmärtänyt väärin. Niina olisi hänen, ei isän tyttöystävä, eikä asiasta enää keskusteltaisi.

Isä Mika Sevónin, 46, ja pojan suhde on niitattu vahvaksi ja höystetty mustalla huumorilla. Tuntemattomia ihmisiä Kallen yksi ylimääräinen kromosomi sen sijaan tuntuu haittaavan, joskus aika paljonkin.

Kallen mukaan ihmiset puhuvat hänelle joskus kovalla äänellä, ihan kuin hän ei kuulisi, hitaasti: "O-T-A-T-K-O L-I-M-P-P-A-R-I-A", Kalle havainnollistaa. Vain siksi, että Kallen kasvot näyttävät hieman erilaisilta kuin muilla.

Isä Mikan mukaan Kallen kuulo on kotona valikoiva. Kalle tietää varsin hyvin, että isän luona sänky pedataan, tiskit pannaan tiskikoneeseen, huone pidetään järjestyksessä ja likaiset vaatteet pannaan pyykkikoriin. Vasta sitten päästään leikkimään.

Kallen mielestä pahoja tai ilkeitä ihmisiä ei ole olemassakaan.

Eikä Kalle ole ikinä nähnyt yhtään tyhmää ihmistä.

Käytöstavatkin ovat hallussa. Paitsi kerran Kalle lomamatkalla Espanjassa karjaisi, että "Hola Perkele!" kun kaikki vaan tuijottivat, eikä kukaan vastannut hänen iloisiin tervehdyksiinsä.

Isä Mika Sevónista tuntui, että synnytyslääkäri häpesi Kallea.
Isä Mika Sevónista tuntui, että synnytyslääkäri häpesi Kallea.

Kalle kertoo, ettei itse muista syntymästään kovinkaan paljon, koska oli silloin niin pieni.

Sektiolla syntynyt Kalle oli juuri päässyt isän syliin suukoteltavaksi, kun lääkäri tuli vaivautuneena kuiskaten kakistelemaan Mikalle, että lapsella on Downin syndrooma.

Ihan kuin lääkäri olisi hävennyt vanhempien puolesta. Mika ei ollut huomannut lapsessa mitään poikkeavaa.

Sellainen se oli isän mielestä, ihan täydellinen, synnytyssotkuinen komea poika. Sillä oli kädet, jalat ja munat.

"Ei sitä roskiinkaan voinut heittää", virnistää Mika. "Eiks vaan Kalle, ettei sua olis kannattanut roskikseen heittää?"

Kalle näyttää isälle kieltä ja virnistää: "Sut laitetaan roskiin!"

"Kato nyt tätä! Maailman hienoin poika!"

"Niin, kato nyt minua", komppaa Kalle ja venyttää suun sormillaan ääriasentoon.

Neljävuotiaaksi Kalle osasi viittoa, mutta ei puhua. "Kato, vasen käsi silmän päälle, näin! Tämä tarkoittaa mustaa", Kalle viittoo.

"Eiks vaan Kal­le, et­tei sua olis kan­nat­ta­nut ros­kik­seen heit­tää?"

Vaikka Kallen innostuessa puhe on hieman epäselvää ja osa tavuista tulee kahteen kertaan, jutut ovat loogisia ja välkkyjä. Kalle on Kummeli-huumorin ystävä. Eppu Normaalin ja Cheekin musiikit kolahtavat. Jos Kallen mielipidettä kysytään, niin Vain elämää -ohjelman voisi esittää uutisten tilalla joka ilta.

Kallen kehitysvamma näkyy kasvoissa ja pienessä koossa. Downin syndrooma hidastaa ja haittaa myös älyllistä kehitystä. Loppuvuodesta kymmenen täyttävä Kalle on isän mukaan noin kuusivuotiaan tasolla.

Alle kaksivuotiaana Kallella todettiin leukemia ja sydänvika, mutta nyt Kalle on terve ja tavallinen poika.

"Paitsi huomio, mulla on kyllä Down!" tarkentaa aurinkolapsi.

"Mutta ei se haittaa, että on erilainen!"

Isän mielestä viime aikoina käyty keskustelu Espooseen suunnitellusta asuntolasta kuuluisi viime vuosisadalle.

"Eiköhän tää keskustelu homojen ja kehareiden paikasta yhteiskunnassa pitäisi olla jo käyty? Ei tulisi mieleenikään lähteä kenellekään kertomaan, missä kenenkin on lupa asua", hän sanoo.

"Niin just, saan asua ihan missä haluan", Kalle jatkaa. "Tää on mun elämää."

Reseptit