Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Jussi Raittinen: Yleisön palaute on kuin huume

Jussi Raittinen täyttää tänään 70 vuotta, mutta isot juhlat ovat keväällä The Boysin kanssa

Ihmiset
 
Markus Jokela / HS
Jussi Raittinen julkaisi muistelmiensa ensimmäisen osan kymmenkunta vuotta sitten. Nyt työn alla on toinen osa Vanha rokkistara.
Jussi Raittinen julkaisi muistelmiensa ensimmäisen osan kymmenkunta vuotta sitten. Nyt työn alla on toinen osa Vanha rokkistara. Kuva: Markus Jokela / HS

Viime yönä, samaan aikaan kun suurin osa suomalaisista sovitteli itseään jo vällyjen väliin, Helsingin Storyvillen lavalla lauloi The Boys -yhtyeen kanssa tuttu hahmo. Jussi Raittisen työpäivä jatkui pikkutunneille, vaikka tänään on iso päivä. Täyteen tulee 70 vuotta.

Monella tapaa on sopivaa, että Raittinen pohjusti merkkipäiväänsä työn merkeissä. Juuri tällaisena Raittinen tunnetaan: keikkajyränä, joka on kiertänyt Suomen tanssilavoja, yökerhoja, klubeja ja kouluja vuosikymmenestä toiseen.

"Kyllä niitä keikkoja täytyy olla lähemmäs kymmenentuhatta", Raittinen itse arvioi lonkalta.

70-vuotias

Jussi Raittinen

 Laulaja, muusikko ja lauluntekijä Paavo Juhani "Jussi" Raittinen on syntynyt Helsingissä 15. syyskuuta 1943. Naimisissa, kaksi poikaa ja kaksi lapsenlasta.

 Aloitti keikkailun ja julkaisi ensimmäisen singlen Banjo Boyn veljensä Eeron kanssa vuonna 1960. Veljekperustivat The Boys -yhtyeen vuonna 1964.

 Kultalevyt levyistä Mä tahdon rokata ja Pojat asialla. Tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Kesäduuni blues, Metsämökin tonttu ja Kaunis nainen.

 Popmuusikot ry:n perustajia. Sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 2004 ja Pro Finlandia -mitalin 2006.

Luku voi olla pyöristetty hieman yläkanttiin, mutta todella iso se on. Takana on yli 50 vuotta uraa, ja keikkoja on kiireisimmillään ollut yli 200 vuodessa.

Vanhemmiten Raittinen kertoo luopuneensa "hankalista keikoista", mutta kokopäiväistä eläkkeellä oloa hän ei ehdi nyt edes miettiä. Vaikka tänään on syntymäpäivä, juhlat ovat vasta ensi vuonna.

"Syntymäpäivät mennään matalalla profiililla, koska varsinainen juhlan aihe on maaliskuussa. Silloin The Boys -yhtyeellä tulee täyteen viisikymmentä vuotta yhtäjaksoista toimintaa", hän painottaa.

Se tarkoittaa kiireistä talvea. Juhlakonserttien lisäksi työn alla on uusi levy, muistelmien toinen osa Vanha rokkistara ja mahdollisesti myös dokumentti. Välillä täytyy ehtiä laulaa myös Olavi Virtaa Cairo-yhtyeen ja jazzia Polaris Celebration Bandin kanssa.

"Ei minulla ole halua tätä lopettaa. Vaimo tosin sanoo välillä, että voiko sitä laskea enää keikalle, ettei se vaan munaa itseään", hän naurahtaa.

"Yleisön palaute on kuin huume, jota ei voita mikään. Kun kaikki toimii ja meno on kova, krempat ja muut unohtuu. Siinä tuntee itsensä taas 20-vuotiaaksi. Se innostaa jatkamaan."

Jos puhutaan suomalaisista rocklaulajista, kenelläkään ei ole takanaan samanlaista keikkakokemusta kuin Jussi Raittisella. Lähimmäs päässee vuotta nuorempi velipoika Eero, jonka kanssa ura alkoi rinta rinnan.

Se oli menoa, kun Bill Haleyn savikiekot löysivät tiensä Raittisten levysoittimeen elokuussa 1956 ja Elvis Presleyn singlet paria vuotta myöhemmin. Pojista tuli rocklaulajia, ja sille tielle he jäivät. Kun muut varhaiset rock'n'roll-laulajat hakeutuivat alkuinnostuksen hiivuttua muihin töihin, Raittiset ovat jatkaneet tauotta tähän päivään.

"Kun musiikki sai vallan, koulunkäynti alkoi mennä huonommin. Lopulta vuonna 1969 päätin lopullisesti siirtyä harrastelijasta ammattimuusikoksi", Raittinen muistelee.

Se oli ennenkuulumaton päätös.

"Perhe oli aivan kauhuissaan, kun lopetin kauppaopiston. Kyllä mä jouduin käymään pitkään jaakobinpainia myös itseni kanssa. Helppoa ei päätöksenteko ollut eikä ole ollut urakaan: paljon on koettu ylä- ja alamäkiä. Käytännössä se kävi niin kuin usein käy: muusikoksi ajaudutaan. Takana oli ajatus, että jos tämä onnistuisi."

Ja onnistuihan se. Seuraavalla vuosikymmenellä Mä tahdon rokata -albumi toi ensimmäisen kultalevyn, ja Metsämökin tontun klassikoksi kasvanut rokkifraasi "mun mummoni muni mun mammani" riitti Syksyn sävelen voittoon.

Suosio ei jatkunut ikuisesti, mutta hiljaisempia aikoja paikkailtiin lastenlevyillä ja keikkailulla kouluissa. Ehtipä Raittinen myös rockin ja kantrin synnyinmaahan Yhdysvaltoihin levyttämään alan veteraanien, kuten Elvis Presleyn entisten bändikaverien, kanssa.

Suomalaisen rock'n'rollin pioneerin harteille kaatui myös alan edistäminen. Takana on vuosikymmenien työ musiikkialan järjestöissä.

Olosuhteet ovat parantuneet, koulutuksen tarjonta lisääntynyt ja tekeminen ammattimaistunut, mutta pieni maa asettaa kehitykselle rajansa.

"Suomessa popmusiikki on aina ollut sivutoimisten soittajien bisnes. Biisintekijät tulevat toimeen, mutta muuten pyöritään aina ammattilaisuuden ja harrastamisen välissä."

"Ennen vanhaan ei ollut koulutusta, mutta keikkatöitä oli kaikille halukkaille. Nyt on koulutusta, mutta ei töitä", Raittinen kärjistää. "Esimerkiksi studiomuusikoita ei ole käytännössä enää olemassakaan."

Siksi Raittinen osaa pitää omalta uraltaan suurimmassa arvossa The Boys -yhtyettään, jota hän luotsasi läpi vuosien ammattimaisesti.

"Me onnistuttiin tässä suhteessa olemaan poikkeus."