Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

KGB yritti värvätä Finnairin Moskovan-päällikön

Finnairin entinen piiripäällikkö Vladimir von Witte välitti kultaa ja kaviaaria Neuvostoliitossa

 |   | 
 
Aleksei Mjakišev
"Ei silloin neukkuaikana KGB kaikkia länsimaalaisia kytännyt. Kaikki tietysti halusi ajatella, että kytättiin, jotta tuntisi itsensä tärkeämmäksi", Vladimir von Witte sanoo kirjansa julkistamisen alla Moskovan Presidentti-hotellissa.
"Ei silloin neukkuaikana KGB kaikkia länsimaalaisia kytännyt. Kaikki tietysti halusi ajatella, että kytättiin, jotta tuntisi itsensä tärkeämmäksi", Vladimir von Witte sanoo kirjansa julkistamisen alla Moskovan Presidentti-hotellissa.
Kuka

Vladimir von Witte

 Syntynyt 13. kesäkuuta 1935 Viipurissa.

 Vanhemmat olivat paenneet Venäjän vuoden 1917 vallankumousta Suomeen ja tavanneet Viipurissa.

 Sotalapsena Ruotsissa.

 Töissä Finnairilla 1958–2000, josta Neuvostoliitossa 1965–1978 ja Venäjällä 1992–1999. Päällikkönä Lähi-idässä 1980–1984.

Finnairin piiripäälliköstä Vladimir von Wittestä ja Neuvostoliiton ulkoministeristä Andrei Gromykosta tuli ystäviä sattumalta.

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli taas kerran tulossa vierailulle Moskovaan 1970-luvulla. Häntä vastassa kentällä oli politbyroon herroja, jotka olivat pukeutuneet pukuihin ja hattuihin niin kuin politbyroossa oli tapana. Joukon jatkona oli myös suomalainen von Witte, koska Kekkonen oli saapumassa Neuvostoliittoon Finnairin koneella.

Oli kuuma. Edellinen päivä oli ollut von Witten syntymäpäivä.

"Tietysti silloin syntymäpäivänä juotiin jonkin verran", von Witte aloittaa ja kohottaa kulmiaan, kuten itsestäänselvyyttä kerrottaessa usein tehdään.

"Juuri kun kone oli laskeutumassa, minua alkoi pyörryttää ja otin hatun pois."

Kivikasvona tunnettu ulkoministeri Gromyko huomasi sen heti. Hän oli aloittanut uransa diktaattori Josif Stalinin aikana ja oppinut siksi kiinnittämään huomiota pieniinkin muutoksiin.

Niinpä Gromyko syöksähti von Witten luo, kun tämä hengitteli syvään pää paljaana.

"Se kysyi, että anteeksi, onko tämä jokin uusi tyyli, että kun tasavallan presidentin kone laskeutuu, pitää ottaa hattu pois", von Witte kertoo.

"Sanoin, että ei, kun mulla on kankkunen. Se alkoi nauraa ja meistä tuli ystäviä."

Von Wittellä, 78, riittää loputtomasti vastaavanlaisia muistoja, sillä hän toimi Finnairin päällikkönä Neuvostoliitossa ja sittemmin Venäjällä parikymmentä vuotta.

Nyt hän on kirjoittanut muistoistaan hurjan kirjan Paroni von Witten Venäjän-päiväkirja. Suomenkielinen versio on vasta tulossa, mutta venäjänkielinen julkaistiin toissa viikolla Moskovassa von Witten sukulaisen ja tsaari Nikolai II:n pääministerin Sergei Juljevits Witten mukaan nimetyn yliopiston vuosijuhlassa.

Siellä von Witte seisoi kun ennen vanhaan tuttavavirran onniteltavana. Vanhoista ajoista hiukset ovat harmaantuneet ja toinen käsi menetetty syövälle, mutta entinen piiripäällikkö osaa yhä olla huomion keskipisteenä. Kukaan ei jää huomiotta.

Elämä Neuvostoliitossa ei tietenkään ollut mitään herkkua, eikä vauhdikkuus vain hauskaa. Turvallisuuspoliisi KGB häiritsi ja yritti jopa värvätä von Witten. Länsimaisten elämä oli muutenkin kuin akvaariossa elämistä. Emigranttitausta herätti sekin epäluuloja.

Finnairilla oli vahva asema. Se oli aloittanut ensimmäisenä läntisenä lentoyhtiönä lennot Moskovaan 1956, ja Helsinki oli lähin läntinen pääkaupunki.

"Täällä oli 56 suurlähetystöä, ja kaikki diplomaatit meni synnyttämään, ostamaan autot ja viinat ja mitä vaan."

Myös neuvostoyhtiö Aeroflot lensi Helsinkiin, mutta sillä harva halusi kulkea – ainakaan toista kertaa. Siksi von Witte oli suosittu vieras ja länsimaalaiset halusivat pitää yhteyttä.

Neuvostojohtoon hän sai kosketuksen odottaessaan Kekkosta kentällä tai kauppaa tehdessä.

Finnair sai kerran viedä kerran puolitoista tonnia Neuvostoliiton omistamaa kultaa Englantiin. Toisen kerran von Witte osti tuhat kiloa kaviaaria Yhdysvaltoihin.

Ostamisessa oli aina oma hankaluutensa, mutta vielä työläämpää oli olla ostamatta.

Neuvostoliitto kun yritti väkisin myydä Finnairille pieniä Jak-40-suihkukoneita.

"Ne oli tehty kotimaan markkinoita varten Siperiaan. Siinä ei ollut kaksoisrenkaita, eikä matkatavaratilaa, ajattele!"

Myös pääministeri Aleksei Kosygin painosti Finnairia.

"Tilanne kiristyi, eikä Finnairin pääjohtaja Gunnar Korhonen kehdannut sanoa ei."

Hän vain teetti tutkimuksia.

"Että kestääkö tämä penkki 3 G:tä? Sitten kun se oli tehty, hän sanoi, että joo, mutta mikä on polttoaineenkulutus silloin ja silloin. Ja nämä hikoillen teki."

Lopulta pääideologi Mihail Suslov kutsui von Witten luokseen. Von Witten piti sanoa, ettei neuvostoliittolainen suihkukone täytä kansainvälisiä vaatimuksia.

Nyt von Witte on helsinkiläinen eläkeläinen.

"Olin 16 vuotta Moskovassa. Se oli kyllä liian kauan", hän nauraa.

Selitys on melkein paradoksi. Vaikka Moskovassa oli neuvostoaikana paljon rajoituksia, töissä oli vapaampaa kuin Suomessa.

"Kaikki nilkit eivät tulleet tsekkaamaan koko ajan", hän sanoo.

"Ja olihan Moskova paljon kansainvälisempi kaupunki kuin Helsinki."

Jussi Niemeläinen HS
Moskova

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Suosituimmat uutiset –
Elämä & Terveys