Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Trumpetisti kehitti jazzin opetusta

Kaj Backlund 1945–2013

Ihmiset
 
Vellu Halkosalmi Jukkis Uotila
Kaj Backlund
Kaj Backlund

Jazztrumpetisti, sovittaja, säveltäjä, musiikkipedagogi, ja ennen kaikkea väsymätön musiikin tutkija Kaj Backlund kuoli 25. joulukuuta 2013 Helsingissä. Hän oli syntynyt Helsingissä 24. helmikuuta 1945.

Backlund aloitti trumpetinsoiton isänsä johtamassa Helsingin Paavalin seurakunnan puhallinorkesterissa 7-vuotiaana ja jo teini-ikäisenä hänellä oli johdettavanaan oma big band. Tuohon aikaan jazzmusiikkia opiskelevalle ei ollut tarjolla muodollista koulutusta, joten kaikki tieto oli hankittava itse radiosta, levyiltä, musiikkikirjallisuudesta tai kokeneemmilta kollegoilta.

Niin teki myös Backlund, joka hankki osaamisensa aktiivisen soittamisen ja musiikin tutkimisen kautta. Trumpetinsoittonsa lisäksi hänet tunnettiin nimenomaan taitavana sovittajana ja säveltäjänä, joka jaksoi alinomaa miettiä, kuinka sovituksen olisi voinut kirjoittaa vieläkin paremmin.

Tultaessa 1970-luvulle Backlund oli jo kokenut ja arvostettu muusikko. Hän soitti muun muassa Radion Tanssiorkesterissa, useissa pienissä jazzyhtyeissä, televisio-ohjelmissa, teattereissa ja aikakauden suurimpien populaarimusiikin nimien kanssa niin keikoilla kuin lukuisissa studiosessioissa.

Porin jazzfestivaaleilla Backlund soitti jo 1960-luvulla omalla big bandillään ja 1974 hän kokosi big bandin levytykseensä No Comments.

Hän oli myös mukana perustamassa Umoa vuonna 1975, jossa soitti mukana vuoteen 1980 asti.

Oulunkylän Pop/Jazz-opiston perustaminen vuonna 1972 oli Backlundin elämässä suuri käännekohta. Hän löysi kutsumuksensa opetustyöstä ja tuotti keskeisen opetussisällön oppilaitoksen kurssitarjonnassa. Hän kehitti uraauurtavat metodit afro-amerikkalaisen musiikkiperinteen opettamiseen Suomessa ja juuri pääosin hänen elämäntyönsä seurauksena "Ogeli" muotoutui merkittäväksi alan oppilaitokseksi.

Pori Jazzin ja Umon kautta hän oppi tuntemaan sellaisia alan kansainvälisiä nimiä kuten Russell Garcia, Herb Pomeroy, George Russell, Thad Jones sekä Clark Terry. Kaiken kokemuksensa ja osaamisensa Backlund jakoi auliisti oppilailleen ja nosti kannustuksellaan useita lahjakkuuksia maamme eturivin tekijöiksi.

Vuosien varrella Backlund tuotti valtavat määrät erilaista opetusmateriaalia ja julkaisi ensimmäisen suomalaisen jazzimprovisoinnin oppikirjan 1980-luvun alussa. Vuonna 1983 hänet kutsuttiin käynnistämään Sibelius-Akatemian jazzosastoa, jonka ohjaksissa hän oli kolme vuotta. Backlund loi opetustyöllään sellaisen vankan perustan, joka on mahdollistanut suomalaisen nykyjazzin korkean kansainvälisen tason.

Vaikka Backlundin elämäntyön merkitystä tuskin voi liikaa korostaa, häntä itseään oman persoonansa korostaminen ei kiinnostanut. Hän oli vaatimaton, mutta vain siihen saakka, kunnes ryhdyttiin puhumaan musiikista, mikä oli parasta tehdä porukalla.

Mieluiten siellä missä tarjoiltiin kahvit ja sai polttaa pikkusikarin.

Vellu Halkosalmi
Jukkis Uotila
Kirjoittajat ovat Kaj Backlundin entisiä oppilaita ja ystäviä.