Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Avustajan reppuselässä vuoren huipulle – Yli 25 luunmurtumaa ei ole Noora Västiselle syy jättää elämä elämättä

Kun on rohkea sydän ja avara mieli, liikuntavammakaan ei estä toteuttamasta unelmia.

Ihmiset
 
Helsingin Sanomat
Mika Ranta / HS
Noora Västinen on matkustellut paljon pitkin Eurooppaa. Viime kesänä hän vietti kaksi kuukautta Slovakiassa vapaaehtoistyössä pitäen työpajoja kehitysvammaisille.
Noora Västinen on matkustellut paljon pitkin Eurooppaa. Viime kesänä hän vietti kaksi kuukautta Slovakiassa vapaaehtoistyössä pitäen työpajoja kehitysvammaisille. Kuva: Mika Ranta / HS
Kolme nopeaa

Noora Västisen suurimmat ilon aiheet elämässä

1 ”Pienet, suloiset ja aika tavallisetkin asiat arjessa. Ripaus kardemummaa aamukahvissa. Kynttilän liekin tai järven pinnan tuijottaminen. Haaveiluun uppoaminen.”

2 ”Läheiset ihmissuhteet: perhe ja ystävät, joiden kanssa voi jakaa elämää ja seikkailuja.”

3 ”Luovat asiat ja se, että saan toteuttaa itseäni työssäni ja vapaa-ajalla maalaten, kirjoittaen, piirtäen, tanssien ja ihmisiä kohdaten.”

Helsinkiläinen Noora Västinen on ehtinyt paljon 26-vuotiaaksi.

Hän on steinerkoulun luokanopettaja, projektityöntekijä, yrittäjä, naurujoogaohjaaja, elämäntaidon valmentaja ja merkonomi.

Hän on myös kirjoittanut kaksi lastenkirjaa ja toiminut vaatemallina. Nyt tammikuussa tulee myyntiin hänen Vallilalle suunnittelemansa kangas. Siinä seikkailevat sarjakuvahahmot Roisku ja Loisku, hiiri ja sammakko.

Västinen on myös interrailannut ja harrastunut sohvasurffausta eli yöpynyt paikallisten ihmisten kotona pitkin Eurooppaa. Viime kesänä hän teki vapaaehtoistöitä Slovakiassa.

Kun on rohkea sydän ja avara mieli, liikuntavammakaan ei estä toteuttamasta unelmia. Noora Västinen on 80 senttiä pitkä, ja hän liikkuu pyörätuolilla. Hänellä on luustonhauraussairaus, osteogenesis imperfekta.

”Yli 25 luunmurtumaa, sairaalakäyntejä ja leikkauksia”, Västinen luettelee.

”Lapsena aivastuskin mursi kylkiluuni.”

Hän vietti lapsuutensa Jämsässä perheensä ainokaisena. Vanhempien mielestä vammaisuus ei ole syy jäädä kotiin. Isä vei hänet pulkassa laskettelurinteeseen, kun hän oli kolmivuotias.

Perhe myös reissasi paljon, muun muassa Lapissa ja etelän lomakohteissa.

”Vaikka en kävele, elämää ei jätetty elämättä. Vahinko voi sattua myös kotona tai lähikadulla”, Västinen kertoo.

”Olen käynyt läpi haasteita. Se on kasvattanut sinnikkyyttä. Jokaisesta murtumasta ja leikkauksesta olen tullut henkisesti vahvemmaksi.”

Vanhemmat antoivat Västiselle hyvät eväät elämään.

”He kannustivat avoimuuteen. Jos olen avoin maailmalle, maailma on minulle avoin. Kun ihminen on avoimesti ja rohkeasti se, mikä on, hän näkee omat mahdollisuutensa. Tätä ajatusta haluan välittää.”

Avoimuutta voi oppia, Västinen sanoo, kun kyseenalaistaa omia tiedostettuja tai ei-tiedostettuja asenteita.

”Emme aina voi vaikuttaa tilanteeseen, jossa olemme, mutta voimme aina muuttaa omia asenteita. Kun ne muuttuvat, myös tilanteemme muuttuu.”

Västinen kiertää kouluissa pitämässä lapsille ja nuorille sarjakuvatyöpajoja. Niiden teema ovat ennakkoluulot ja yhdenvertaisuus.

Sarjakuvien avulla hän auttaa oppilaita huomaamaan, että vaikka ihmiset ovat päällepäin erilaisia, kuoren alla kaikki ovat samanlaisia.

”Kun pidän sarjispajaa, en ajattele, että vain tarjoan nuorille kivan hetken. Toivon, että nuori saa pajasta ajatuksia omaan elämäänsä.”

Samasta syystä hän vietti viime kesänä kaksi kuukautta Slovakiassa vapaaehtoistyössä. Hän piti siellä työpajoja kehitysvammaisille. Mukana seurasi kolme ystävää avustajina.

Pyörätuolilla liikkuva vapaaehtoistyöntekijä näytti jo esimerkillään, mitä voi tehdä vammasta tai sairaudesta huolimatta.

”Opetimme slovakialaisille letkajenkan askeleet ja karjalanpiirakoiden teon. Avustajani Eemeli Pienimaa loisti kokkaustaidoillaan slovakialaisille äideille. Se hämmästytti, sillä Slovakiassa miehet eivät juuri tee kotitöitä.”

Viikonloppuisin Västinen ja avustajat seikkailivat. Kerran Pienimaa kantoi hänet 1 840 metriä korkean vuoren huipulle reppuselässä.

”Pitää olla vahvoja kavereita mukana”, hän naurahtaa. ”Kun osoittaa luottamusta toiselle, kaikki on silloin mahdollista, vaikka vuorelle kiipeäminen.”

Vuoriretki meni hyvin, vaikka nenä paloi auringossa, hän kertoo. ”Maisemat olivat hienot.”

Västinen asuu asuntolassa, jossa on ympärivuorokautinen asumispalvelu. Arjen töissä ja harrastuksissa häntä auttavat henkilökohtaiset avustajat. Hän jumppaa kotona, tanssii kontakti-improvisaatiota ja käy uimahallissa.

”Liikun, jotta lihakseni pysyvät vahvoina ja tukevat luita. Luuni ovat edelleen hauraita. Saatan yhä kaatua ja satuttaa itseni.”

Hän on hakenut apurahaa tanssiryhmille. ”Jos se menee läpi, pääsemme tanssimaan tänä vuonna enemmänkin.”

”Mietin aina, mitä voisi tehdä muiden iloksi. En tee asioita vain, jotta minulla itsellä olisi kivaa. Inspiroidun siitä, että voin antaa iloa toisille. Yhteisöllinen ote sopii ajatteluuni. Sharing is caring.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit