Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Minna Pakarinen taistelee kellohameessa epärealistista naiskuvaa vastaan – ”Löysin onnellisuuden 1950-luvun pin-up-maailmasta”

Pin-up-malli Cherry Jo Candie eli Minna Pakarinen on kokenut mallimaailman naiskuvan aiheuttaman syvän tyytymättömyyden.

Ihmiset
 
Jaana Rinne
Jukka Gröndahl / HS
Harrastuksensa kautta Minna Pakarinen löysi tavan ilmaista naisellisuuttaan.
Harrastuksensa kautta Minna Pakarinen löysi tavan ilmaista naisellisuuttaan. Kuva: Jukka Gröndahl / HS
Kolme nopeaa

Naisidolit

1 Äiti

”Suvussani on vahvoja naisia, joita ihailen. ’Tee niin kuin hyvä tullee eikä niin kuin käsketään’, on kultainen ohjeeni.”

2 Tess Holliday

”Plus-koon malli, joka on saavuttanut suuren suosion mallimarkkinoilla. Hän kannustaa naisia ympäri maailman hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.”

3 Veda DeCadenza

”Suomalainen burleskitaiteilija ja pin-up-malli on upea nainen, jolla on uskomattomat kurvit ja joka esiintyy intohimoisesti.”

Ensin kuuluu lupsakka savon murre. Sitten Minna Pakarinen eli pin-up-malli Cherry Jo Candie ilmestyy nurkan takaa 1950-luvun tyylisessä asussa ja kissalaseissa.

”Olen kyläkauppiaan tytär ja kahden veljen pikkusisko Kuopion kuppeesta Vesannolta. Kolomekymmentä pärähti mittariin toukokuussa, niinpä täytän tästä lähtien 25 joka vuonna”, vuoden 2015 Pin-up Finland -kilpailun yleisösuosikki esittelee itsensä.

Simo Järvinen

On vaikea uskoa, että tämä itsevarma ja huumorintajuinen nainen oli neljä vuotta sitten piilossa 97 kiloa painavan surkimuksen sisällä.

Kaiken piti olla hyvin. Pakarinen oli opiskellut Kuopiossa tradenomiksi ja päässyt valmistumisensa jälkeen henkilöstöalan töihin. Kyläkauppiaan tyttärellä oli yrittäjäperheen työmoraali, ja työ imaisi hänet mukaansa.

Lopulta koko elämä pyöri ahertamisessa ja Pakarinen unohti huolehtia hyvinvoinnistaan: ”Mätin suuhuni mitä tahansa. En voi ikinä näyttää samalta kuin tuo mainoksen laiha nainen, ajattelin, ja söin lisää.”

Vasta kun Pakarinen alkoi kapinoida mallin mittojen mukaista naiskuvaa vastaan ja hyväksyi itsensä, hän alkoi voida paremmin. ”Löysin onnellisuuden 1950-luvun pin-up-maailmasta, jossa naiselta ei vaadita sairaalloista laihuutta.”

1950-luvun fanittaminen tarttui Pakariseen amerikkalaisia autoja harrastavalta isoveljeltä. Innostusta kasvatti kaverin Lontoosta tuoma Elviksen levy. Sen mukana Pakarinen tempautui rock 'n' rollin pyörteisiin ja alkoi nauhoittaa radiosta K. W. Blomqvistin Tutti Frutti Rock ´n´ Roll Show’ta. Vaatetuksen hän kopioi mainosten tytöiltä.

Qumma Art

”Aluksi olin sitä mieltä, etteivät kapeauumaiset kellohelmamekot mahdu minulle. Helpotus oli suuri, kun tajusin, että ihannoimissani mainoksissa mekon alla käytettiin korsettia.”

1950-luvun tyylisissä mekoissa Pakarinen alkoi tuntea itsensä oikean kokoiseksi. Harrastuksen kautta hän löysi tavan ilmaista naisellisuuttaan.

Pin-up-nimeksi hän valitsi Cherry Jo Candien, koska hän ”rakastaa” kirsikoita. Cherry Jolla on viisi kirsikkatatuointia eikä hän voi vastustaa kirsikkakuosia. Kirsikat vaan ovat niin ihania.

”Ensin mietimme automerkkejä, esimerkiksi Buickia, kunnes antauduin. Olen aina ollut makean perään, joten Candy on osuva nimi.”

Pakarinen on Cherry Jo Candie kaikkialla muualla paitsi töissä, missä hän ohjaa kuntouttavaa työtoimintaa Siuntion kunnan nuorille ja aikuisille pitkäaikaistyöttömille.

Työpaikan oven sulkeuduttua alkaa rock ’n’ roll -meininki. Pakarisen mies on myös innostunut 1950-luvusta, ja parin Siuntion koti on kahden vuoden aikana muuntautunut ajan tyyliin.

Pakarisen mukaan 1950-luku näkyy kiihkeimpien fanien arvomaailmassa. Hän itse sanoo kunnioittavansa vanhempia ihmisiä.

Nykyistä naisihannetta Pakarinen ei kunnioita. Hän miettii, miksi nainen ei koskaan kelpaa itselleen.

”Ehkä tytöille pitäisi opettaa enemmän medianlukutaitoa. Se on heikentynyt kuvaviestinnän lisääntyessä. Klikkausten ja tykkäämisten verkossa muiden katse alkaa helposti ohjailla minäkuvan muodostumista.”

Normaalikokoiset naiset ovat mallimaailmassa marginaalissa. Tavallisen näköisiä malleja käyttävät toimistot ovat harvinaisia.

”Ei niitä kovin paljon ole.”

Pakarinen on itse kokenut mallimaailman naiskuvan aiheuttaman syvän tyytymättömyyden. Hulluinta on hänen mukaansa se, ettei kuvalla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Pakarinen kertoo, että valokuvamallien pienentyessä tosielämän naiset ovat kasvaneet isommiksi.

”Missin keskiverto vyötärönympärys on paisunut 1950-luvun 55,9 sentistä 2000-luvun 64,2 senttiin.”

Mainosten tietokoneella muokatut kaunottaret ja Instagramin käsitellyt kuvat ovat lopulta vain unelmaa. Pakarinen kehottaa olemaan ylpeä kurveista. ”Omat mittani ovat 96–75–99, ja ne ovat mielestäni todella hyvät!”

Pakarinen kelpaa itselleen ja muille. Cherry Jo Candiena hän elää ja hengittää nostalgiaa vanhojen autojen tapahtumisessa. Kesällä perheen 49’ Buick kiertää Suomea, ja päät kääntyvät Cherry Jon pyörähtäessä ostoksilla kellohelmat heiluen.

”Vanhemmilta naisilta saa parasta palautetta. Samalla saan kuulla muistoja heidän nuoruudestaan.”

Jukka Gröndahl / HS
Minna Pakarisella on kotonaan useita 1950-luvun tyylisiä mekkoja. ”1950-luvun pin-up-maailmassa naiselta ei vaadita sairaalloista laihuutta”, hän sanoo. Pakarinen on iloinen siitä, että Ranskassa säädettiin viime joulukuussa laki, joka määrää mallitoimistot jättämään liian laihat mallit työllistämättä sakon uhalla.
Minna Pakarisella on kotonaan useita 1950-luvun tyylisiä mekkoja. ”1950-luvun pin-up-maailmassa naiselta ei vaadita sairaalloista laihuutta”, hän sanoo. Pakarinen on iloinen siitä, että Ranskassa säädettiin viime joulukuussa laki, joka määrää mallitoimistot jättämään liian laihat mallit työllistämättä sakon uhalla.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!