Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sofia Prami perusti oman hautaustoimiston 21-vuotiaana – ”Olen varmasti Suomen nuorin hauturi”

Hattulalainen Prami on hautaustoimistoyrittäjä kolmannessa polvessa. Hänellä on usein yksi vapaapäivä viikossa.

Ihmiset
 
Sanna Sevänen
Harri Nurminen
Hattulalainen Sofia Prami on hautaustoimistoyrittäjä kolmannessa polvessa. ”Olen varmasti Suomen nuorin hauturi”, hän arvelee.
Hattulalainen Sofia Prami on hautaustoimistoyrittäjä kolmannessa polvessa. ”Olen varmasti Suomen nuorin hauturi”, hän arvelee. Kuva: Harri Nurminen
Kolme nopeaa

Miksi kannattaa ryhtyä yrittäjäksi?

1 ”Voi toteuttaa itseään ja tehdä juuri sitä mistä tykkää.”

2 ”Saa työllistää itse itsensä, sillä työpaikan saaminen ei ole itsestäänselvyys.”

3 ”Näkee oman työnsä tuloksen parhaiten ja kokee onnistumiset vahvempina.”

 

Välivuosi vähän venähti. Moni nuori voi sanoa näin, mutta harvalla syy on sama kuin hattulalaisella Sofia Pramilla. Hän ei lähtenyt lukion jälkeen opiskelemaan, kuten oli suunnitellut, vaan perusti oman yrityksen 21-vuotiaana kesällä 2014.

Poikkeuksellista on yrityksen toimiala. Prami pyörittää hautaustoimistoa, aivan kuten vanhempansa ja isovanhempansa.

”Olen varmasti Suomen nuorin hauturi, kuka tietää, vaikka olisin pohjoismaidenkin”, Prami sanoo.

Hautaustoimistoyrittäjä ei ollut unelma-ammatti. Kouluaikoina Pramin haaveet vaihtelivat, ja abivuoden lukulomalla hän meni vanhempiensa hautaustoimistoon Hämeenlinnaan töihin. Surevien omaisten kohtaaminen jännitti, samoin ensimmäinen ruumiin kuljettaminen. ”En ollut aiemmin nähnyt kuollutta ihmistä, mutta vainaja olikin nukkuvan näköinen. Se on vähän yllättävää, että kaikki on ollut minulle koko ajan tosi luonnollista ja luontevaa.”

Hauturin työ oli jo lapsena osa Pramin arkea. Vanhempien hautaustoimistolla oli hänelle ja 1,5 vuotta vanhemmalle isosiskolle oma nurkka, jossa tehtiin läksyjä aina koulun jälkeen.

”Meidän piti aina tulla hiljaa sisään ja mennä suoraan takahuoneeseen. Tiesimme, että ei ole sopivaa pelleillä.”

Ala-asteella Prami autteli keittiössä muistotilaisuuksissa, joissa äidin pitopalvelu hoiti tarjoilun. Yläasteella lauantait kuluivat usein töissä. ”Sain esimerkiksi kattaa salin puolen. Emäntä antoi tehtävät eikä minulta juuri vaadittu oma-aloitteisuutta.”

Vaikka vanhemmat puhuivat työasioista kotona, olivat yksityiskohdat pitkään hämärän peitossa. ”Vielä yläasteella minulla ei ollut selvää kuvaa siitä, mitä vanhempien työ piti sisällään.”

Pramin olemus on asiallinen ja hillitty, vaatteet kokonaan mustat. Liiketila Hattulan keskustassa Hämeenlinnan kupeessa on pelkistetty. Tilasta löytyy kaikki, mitä hautaustoimistosta kuuluukin: arkku- ja uurnamalleja sekä muutama hautakivi.

Aika usein Prami on toimistossaan yksin ja järjestelee tulevia hautauksia ja muistotilaisuuksia. Uusia asiakkaita käy keskimäärin kerran tai kaksi viikossa.

Ensimmäisen kuukauden aikana ovi ei käynyt kertaakaan. Tuore yrittäjä päivysti paikalla joka arkipäivä, mutta yhtään asiakasta ei tullut. ”Totta kai välillä tuli epätoivo, vaikka vanhemmat olivat sanoneet, että voi mennä parikin kuukautta, ettei kukaan tule.”

Alan nyrkkisäännön mukaan 5 000 asukasta kohti mahtuu yksi hautaustoimisto. 10 000 asukkaan Hattulassa niitä oli vain yksi, joten oman toimiston perustaminen houkutteli, vaikka myös vanhempien, Jari ja Päivi Pramin yrityksessä olisi riittänyt töitä.

Vanhempien verkostot ja asiantuntemus ovat helpottaneet alkutaipaletta, vaikka Prami hoitaakin firmansa asiat alusta loppuun itse. Hän käyttää samoja pitopalvelun työntekijöitä, vuokraa vanhemmiltaan hautausautoa ja verhoiluttaa osan arkuista heidän verhoomossaan.

Vanhemmat tai isovanhemmat tuuraavat, kun Prami joutuu olemaan poissa toimistolta esimerkiksi vainajan kuljetuksen tai pitopalvelutöiden vuoksi. ”Moni ajattelee, että minun ja vanhempien toimisto ovat samaa yritystä, vaikka ne ovat täysin erillisiä. Toimistojen välillä on vain kahdeksan kilometriä, mutta emme kilpaile, sillä onhan Hattulassa oma seurakuntakin.”

Nuoresta iästään, 22, huolimatta Prami ei pidä hauturin työtä vaikeana tai henkisesti raskaana. Vainajat ovat yleensä iäkkäitä ja kokeneet luonnollisen kuoleman. Omaiset itkevät harvoin, kun hoidetaan käytännön asioita. ”Siinä olisi varmaan työstämistä, jos kohdalle osuisi nuori vainaja. Isällekin se ottaa aina koville, vaikka kyseessä ei olisikaan kukaan tuttu.”

Prami itse ei pidä ikäänsä ongelmana. ”Pyrin tekemään kaiken viimeisen päälle. Auttamistyötähän tämä on, kun pystyy käytännön järjestelyillä helpottamaan omaisten elämää surun keskellä. En osaa kuvitella itseäni mihinkään muuhun työhön.”

Usein viikossa on vain yksi vapaapäivä, mutta se ei Pramia haittaa. Hän haluaa olla paikalla myös järjestämissään muistotilaisuuksissa ja saada kontaktin asiakkaisiin.

”Ehkä puolen vuoden jälkeen alkoi olla tosi toiveikas olo yrityksen suhteen, sillä olin saanut jo paljon toimeksiantoja. Nyt näyttäisi siltä, että pystyn työllistämään itseni ihan kunnolla.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit