Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kun kukkaistyttö Laila Snellman aloitti mallin työt, hän ei osannut edes meikata kunnolla

Laila Snellmanin perustaessa mallitoimisto Paparazzin vuonna 1983, jotkut asiakkaatkin sanoivat vain odottavansa konkurssia.

Ihmiset
 
Mika Ranta / HS
”Mallintyö on usein vain välivaihe ihmisen elämässä hänen matkallaan johonkin muuhun”, määrittelee mallitoimisto Paparazzin toimitusjohtaja Laila Snellman.
”Mallintyö on usein vain välivaihe ihmisen elämässä hänen matkallaan johonkin muuhun”, määrittelee mallitoimisto Paparazzin toimitusjohtaja Laila Snellman. Kuva: Mika Ranta / HS
Kolme nopeaa

Sitkeät harhaluulot mallintyöstä

1 Kauneuskäsitys

”Mallikauneutta ei osata erottaa keinotekoisesti rakennetusta kauneudesta, jota etenkin tosi-tv:n tähdet usein edustavat.”

2 Rikastuminen

”Monet ajattelevat voivansa mallina rikastua ja vieläpä nopeasti. Asia ei ole enää näin. Ei missään päin maailmaa.”

3 Mallien mitat

”Usein kuvitellaan, että me mallitoimistoissa määräämme mallien mitat. Me noudatamme vain asiakkaidemme toiveita.”

Toimitusjohtaja Laila Snellman muistaa yhä reaktiot, joita hänen elämänsä iso käännekohta kirvoitti vuonna 1983.

Hän oli 27-vuotias, lopettanut juuri mallinuransa ja perustanut Suomen ensimmäisen mallitoimiston, Paparazzin.

”Ilmapiiri hankettani kohtaan oli niin negatiivinen, että jotkut asiakkaanikin sanoivat vain odottavansa konkurssiani.”

Tasan 33 vuotta myöhemmin hän tarjoaa hymyillen kahvia Paparazzin ilmavissa tiloissa Punavuoressa. Pian hän vakavoituu ja sanoo, että mallialalle on tullut uusia yrittäjiä, jotka kiertävät freelance-mallien eläkemaksuja. Hänelle mallitoimiston reilu toiminta on asioista keskeisin.

Paparazzia pyörittää kolme ihmistä. Laila Snellmanin lisäksi siellä toimii buukkaajana hänen esikoistyttärensä Claudia. Pääbuukkaaja on Jari Leskinen.

PIA INBERG
Claudia ja Laila tammikuussa 1999.
Claudia ja Laila tammikuussa 1999.

”Joskus 1980-luvun lopulla firmassani oli töissä 12 ihmistä. Malleillakin riitti hyvin töitä, kun Suomessa oli silloin Pohjoismaiden suurin vaateteollisuus.”

Snellman puhuu tästä kaikesta historiantajuisesti ja luontevasti. On vaikea käsittää, että tämä ala ei ole häntä aina edes kiinnostanut.

Varsovassa tasan 60 vuotta sitten syntynyt suomalaisen diplomaatti-isän ja espanjalaisen äidin tytär kasvoi ulkomailla.

Helsinkiin hän tuli lukioon 16-vuotiaana kukkaistyttönä San Franciscosta. Kun hän kulki Suomalaisen yhteiskoulun käytävillä intialaisissa kaavuissaan, ilmaan levisi patsuliöljyn tuoksua.

Koulun päätyttyä 1975 Snellman kokeili kesän mallintyötä, lähinnä rahantarpeessaan. Tuolloin Perussa asuneet vanhemmat olivat ihmeissään, sillä muoti tai meikit eivät ikinä olleet nuoren Lailan juttu.

”Kun ensimmäisen kerran meikkasin itseni testikuviin, valokuvaaja Kari Pulkkisen piti auttaa minua”, naurahtaa Snellman muistikuvalle.

Ensimmäisen keikkansa hän sai Kaivohuoneelle meikki- ja muotinäytökseen, jossa hän edusti Pierre Robertin tuotteita.

”Kaikki muut olivat ammattimalleja, joten tilanne oli minulle aika kuumottava.”

Kuvakansioineen muoti- ja naistenlehtien toimituksissa kiertänyt Snellman päätyi pian kuitenkin Me Naisten juorupalstalle ja jopa kanteen.

Työtarjouksia alkoi tulla, kun lehti esitteli diplomaatintyttären ja J.V. Snellmanin lapsenlapsenlapsenlapsen, joka oli vielä Kristiina Halkolan näköinenkin.

Tuohon aikaan Snellmanin monet parhaat ystävät olivat taiteilijoita ja muusikoita. Hän salasi työnsä, sillä hän pelkäsi, että ystävät pitävät sitä pinnallisena.

Snellman huomasi kuitenkin viihtyvänsä kameran edessä ja etenkin näytöksissä, joihin hän tanssia harrastaneena sai tehdä usein koreografioitakin. Hän myös kiersi maailmaa kolme vuotta Lenita Airiston kuuluisassa muoti- ja matkailushow’ssa. Hän tienasi niin hyvin, että sai ostettua jopa asunnon.

Sittemmin on moni asia mallibisneksessä muuttunut.

Suomessa ei enää ole malleja, joilla olisi töitä päivittäin. Myös nuoret ovat erilaisia kuin ennen.

Aiemmin Suomesta lähetettiin 16-vuotiaita New Yorkiin, jossa heidän luotettiin pärjäävän. Nykyisin monet vanhemmat kohtelevat Snellmanin mukaan 16-vuotiaitaan kuin nämä olisivat isoja pikkulapsia.

Kilpailu on maailmalla paljon kovempaa kuin 1980-luvulla.

”Esimerkiksi Itä-Euroopasta on tullut pitkiä, kapeita ja kiinnostavilta näyttäviä naisia.”

Snellman ihmettelee, miksi snobistinen mallibisnes alkaa antaa periksi tosi-tv:n paineelle.

”Vielä viisi vuotta sitten ei olisi tullut kysymykseenkään, että Kardashianin perheestä joku pääsee huippumalliksi.”

Snellman itse uskoo yhä mallikauneuteen, joka on kaukana kiristyksillä, täytteillä ja pumpatuilla huulilla luodusta kauneudesta. ”Vaikutuksen tekee se, joka astuu mallitoimistoon ilman meikkejä ja maskaraa.”

Julkisuudella on ollut jo kauan lähes yhtä iso rooli Laila Snellmanin elämässä kuin Paparazzilla. Ne yhdistettyinä vuosiin yksinhuoltajana loivat lujan naisen imagon.

Hän ei mennyt rikki edes 1990-luvun alussa, jolloin häntä riepoteltiin miessuhteistaan. Se lähinnä opetti imagonhallintaa.

”Silloin tajusin, että olisin aina lehtien armoilla, jos en vaikene yksityisasioistani.”

Tuota linjanvetoa vasten Snellmanin loppumiete tuntuu pieneltä avautumiselta.

”Oikeasti minä en muuten ole mikään sataprosenttisen kova bisnesnainen.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit