Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Anu Sinisalo oli vähällä lopettaa näyttelemisen, mutta identiteetti ei joustanut

50 vuotta täyttävä näyttelijä on huolissaan keski-ikäistyvien näyttelijöiden työttömyydestä. Sinisalon viime vuodet ovat olleet menestyksekkäitä.

Ihmiset
 
Sami Kero / HS
”Suhtaudun työhöni nykyisin vapautuneemmin kuin nuorena. En enää soimaa itseäni epäonnistumisista, koska niiden avulla menen eteenpäin”, näyttelijä Anu Sinisalo sanoo.
”Suhtaudun työhöni nykyisin vapautuneemmin kuin nuorena. En enää soimaa itseäni epäonnistumisista, koska niiden avulla menen eteenpäin”, näyttelijä Anu Sinisalo sanoo. Kuva: Sami Kero / HS
Kolme nopeaa

Anu Sinisalolle tärkeät asiat

1 Kuunteleminen

”Pystyä lukemaan tilanteita muillakin aisteilla kuin korvillaan.”

2 Kyseenalaistaminen

”Se tuo uusia näkökulmia.”

3 Antautuminen

”Anna mennä, ota ilo irti ja nauti.”

”Minä kyllä tunnen sinut televisiosta!”, toteaa ilahtunut eläkeläisrouva kahvilassa, kun Anu Sinisalo kysyy, saammeko ikkunapöydän hänen jälkeensä.

Sinisalon imago näytti siinä tehonsa: välitön ihminen, jolla on pehmeä ääni ja iloiset silmät.

”Oikeasti olen hyvin yksityinen ihminen”, hän sanoo päästyämme pöytään.

Sinisalo ei aio nytkään puhua yksityiselämästään. Puhumme siis työstä. Sitä huomenna 50 vuotta täyttävä näyttelijä on tehnyt kaksikymmentä vuotta teatterissa, elokuvissa ja televisiosarjoissa.

Sinisaloa huolestuttaa keski-ikäistyvien näyttelijöiden lisääntyvä työttömyys.

”Ikäisilläni on rutkasti ammattitaitoa, sillä näyttelijä hyödyntää elämänkokemustaan myös työssään materiaalina.”

Freelancerina uransa tehnyt Sinisalo mietti nelikymppisenä itsekin lopettamista, koska töitä oli niin niukasti. Sitten hän käsitti, että oli sitonut identiteettinsä tiukasti näyttelijänä olemiseen. Siihen välimatkan ottaminen vapautti.

Viime vuodet ovat olleet joka tapauksessa menestyksekkäitä. Sinisalo sai vuonna 2010 parhaan naisnäyttelijän Venla-palkinnon televisiosarjasta Helppo elämä. Päärooli Samuli Valkaman elokuvassa Ei kiitos (2014) toi Jussi-patsaan, ja Suomen näyttelijäliittokin palkitsi hänet vuoden elokuvanäyttelijänä.

Hän myöntää tunnustusten merkitsevän paljon.

”Vaikka ne palkitsevat tiettyjä tuotantoja, koen niiden myös huomioivan vuosia tekemääni työtä sekä ansioita, jotka eivät ole vain omiani”, hän sanoo ja viittaa tiimityöhön. Siitä lisää tuonnempana.

Palkinnot ovat lisäksi olleet vapauttavia: ”Niistä tulee tunne, että hitsi, osasin tehdä jotakin niin, että se kolahti katsojiin.”

Rooleja Sinisalo on toistaiseksi hylännyt vain aikataulusyistä, sillä jokaisesta hän kokee oppivansa jotain.

Helsingissä syntynyt Sinisalo oli alta vuoden, kun hänen yrittäjävanhempansa erosivat. Hän asui lapsena Ruotsissa äitinsä kanssa, palasi viisivuotiaana Suomeen, kävi ruotsinkielistä koulua ja sai 18-vuotiaana lapsen. Teatterikorkeakouluun hän pyrki 25-vuotiaana, mutta ei enää muista, mistä kipinä syttyi.

”Elämässäni oli tapahtunut niin paljon, että keskityin vain saamaan leipää pöytään ja tietyt asiat lapseni arkeen.”

Näyttelijälinjalle hän pääsi ensiyrittämällä vuonna 1991.

”Pääsykokeeseen yritin nostaa kuntoani juoksemalla ympäri parkkipaikkaa. Ei se tosin paljon auttanut, sillä en voinut tietää, mitä kaikkea pyrkiminen pitää sisällään”, hän sanoo nauraen.

Vaikka professori Jouko Turkan aikakausi oli jo Teatterikorkeassa ohi, opetuksessa oli yhä paljon fyysisiä elementtejä. Sinisalonkin kunto nousi rivakasti ensimmäisenä vuonna.

”Eihän se aina kivaa ollut, mutta kyllä hyvä kunto on tässä ammatissa hyödyksi.”

Vaikka Sinisalolla on vähän kiire, hän kuuntelee kysymyksiä tarkkaavaisena. Selvää on, että hän suhtautuu työhönsä vakavasti. Ja nöyrästi.

Teatterissa uskalletaan hänen mukaansa kokeilla rohkeammin uusia tai vähemmän tunnettuja käsikirjoituksia kuin televisiossa ja elokuvissa. Esimerkiksi Ryhmäteatterissa, Q-teatterissa, KokoTeatterissa ja Kansallisteatterissa on usein halua tuollaiseen riskinottoon.

Intuitiivisena näyttelijänä Sinisalo syttyy tiimityöstä.

”Vastanäyttelijäni tekevät hahmostani näkyvän, kun he tukevat sitä roolityöllään. Se on yhteinen sopimus, tiimityöskentelyä parhaimmillaan. Esimerkiksi lääkäriä on vaikea näytellä, jos vastanäyttelijä ei näyttele potilasta.”

Sinisalo sanoo oppineensa paljon myös katsomalla, kuinka toiset luovat ja käsittelevät roolejaan. Roolihahmokin voi opettaa. Esimerkiksi roolistaan Helpon elämän kovapintaisena Jaana Mikkosena hän oppi paljon itsevarmuudesta ja ronskiudesta.

”Roolin rakennusaineet olivat minussa. Piti vain sallia niiden piirteiden nousta pintaan.”

Tänä keväänä Sinisalo on esiintynyt ensimmäistä kertaa yhdessä elämänkumppaninsa Antti Reinin kanssa teatterissa.

Näytelmä on Timo Torikan ohjaama ja Outi Keskevaarin kirjoittama Rakas, nyt riitti! Sen esitykset tulevat maaliskuussa Turusta Ouluun ja Helsinkiin.

”Emme yhtään tienneet, mitä tapahtuisi ollessamme lavalla kahdestaan. Riskinotto kannatti, ja opin siinä Antistakin uusia piirteitä”, Sinisalo sanoo ja hymyilee.

Parisuhdeasiat eivät kulje mukana lavalle. Tietenkään. ”Työ on kuitenkin aina työtä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit