Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tämä mies tiivisti Kalle Päätalon tekstejä: ladonta­vaiheessa kirjailija vasta naputteli teoksen loppua

Jaakko Syrjä johti Suomen kirjailijaliittoa poliittisesti kärjistyneellä 1970-luvulla ja olisi halunnut kirjoittaa toisenkin kirjan lähimmästä ystävästään Väinö Linnasta.

Ihmiset
 
Kimmo Penttinen
Itseoppineesta Jaakko Syrjästä sukeutui kirjallisuuden uskottu mies, joka johti Suomen kirjailijaliittoa poliittisesti kärjistyneellä 1970-luvulla.
Itseoppineesta Jaakko Syrjästä sukeutui kirjallisuuden uskottu mies, joka johti Suomen kirjailijaliittoa poliittisesti kärjistyneellä 1970-luvulla. Kuva: Kimmo Penttinen
Kolme nopeaa

Jaakko Syrjän isot ilot

1 Sukutausta

”Meidän porukka. Hyvä henkinen yhteys, oli jo Korkeakoskella, tehdaskylässä. Minä aika paljon ajattelin veljien asioita. Niitähän tuli sitten perässä palokuntatyöhön sekä Helsinkiin kirjankustantajallekin.”

2 Sanomalehdet

”Olen lehdenlukija ihan pinttyneesti: Hesari, Aamulehti, Tamperelainen, Ylöjärven Uutiset... Lehtien kanssa menee liiankin monet tunnit. Olen kai aina ollut hiukan hidas. Kirjoja luen nykyisin vähän, ja huono omatunto on melkein siitäkin.”

”Ei se mitään”, Kirsi Kunnas lohduttaa. ”Minä luen sitäkin enemmän. Yhteensä meillä menee hyvin.”

3 Musiikin kuuntelu ja hiihdon katselu

”Sibeliusta nyt paljon levyiltä. Kakkoskanavan viikonvaihteen urheiluohjelmat.”

Tampere

Laukon torin laidalla sijaitsevan talon eteisessä kätensä ojentaa ryhdikäs isäntä. Tämän suvun miehillä on isot kourat. Niillä on rakennettu koteja ja muokattu maata.

Viimeiset kymmenen vuotta tosin ovat menneet sairastellessa, mutta kirjailija Jaakko Syrjän kädenpuristus on edelleen jämäkkä.

”Koska urheilin, mulla on sellainen kroppa, että tuntoaisti toimii”, Syrjä sanoo. ”Lihasvoima on säilynyt. Pystyn nostamaan tavaraa, kaverin kanssa varsinkin.”

Silti hän sanoo olevansa selvästi yliajalla. Parikymmentä kertaa on leikattu, ja verenpaineen lasku aiheuttaa huonoja päiviä. Onneksi muutama vuosi sitten saatu sydämentahdistaja pelaa hyvin.

Samoin puolison muisti ja suu. Avioliitto runoilija Kirsi Kunnaksen, 91, kanssa täyttää pian 60 vuotta, ja vaimo istahtaa nytkin saman pöydän ääreen antamaan sanoja, jos mies ei meinaa niitä löytää.

Liitosta syntyneet pojat Mikko ja Martti tunnetaan Eppu Normaali -yhtyeestä. Lastenlapsia on neljä.

Pentti Koskinen
Kirjailijapariskunta Jaakko Syrjä ja Kirsi Kunnas kotonaan vuonna 1965 poikiensa Mikon ja Martin kanssa.
Kirjailijapariskunta Jaakko Syrjä ja Kirsi Kunnas kotonaan vuonna 1965 poikiensa Mikon ja Martin kanssa.

Pitkän veljessarjan vanhin jakaa elämänsä kahteen osaan: kirjoittamiseen ja harharetkiin.

”Oma kirjoittaminen jäi suhteellisen vähäiseksi”, Syrjä toteaa kolmen romaanin ja yhden tietokirjan urastaan.

Viimeksi mainittu on vuonna 2004 ilmestynyt Muistissa Väinö Linna 1, joka keskittyi läpimurtoteokseen Tuntematon sotilas.

”Olin varma, että kakkonen tulee myös”, Syrjä kertoo. Sen oli määrä kohdentua Täällä Pohjantähden alla -trilogian päätösosaan. ”Mutta ei ole tullut muuta kuin muistiinpanoja, ja kyllä kai kirja sitten jää tulematta.”

Syrjä sanoo olleensa itselleen vähän vihainen:

”Kun ajattelen, millaisessa kunnossa Linnan Väinö, joka oli minun lähin kaverini 40 vuotta, teki suuret kirjansa. Se oli Finlaysonilla töissä koko ajan, ja maha sekaisin. Siihen nähden minun olisi kyllä pitänyt pystyä tekemään työtä.”

Pälkäneellä 7. maaliskuuta 1926 syntynyt ja Kyröskoskella kasvanut Syrjä muutti sodan jälkeen Tampereelle. Työväestä oli pula, joten poika pääsi jo 16-vuotiaana Lokomon tehtaalle jyrsijäksi. ”Vetureita tehtiin”, hän muistelee.

Vain kansakoulun käynyt nuorukainen kirjoitti ensimmäisen novellinsa palomiehen työn ohessa.

”Se oli niin pystymetsästä tehty kuin vaan voi olla.”

Pian hän kuitenkin ajautui opettamaan muita kynäilijöitä Tampereella ja oppi siinä hommassa myös itse. Tie vei Helsinkiin WSOY:n ja Gummeruksen töihin.

Itseoppineesta Syrjästä sukeutui kirjallisuuden uskottu mies, joka johti Suomen kirjailijaliittoa poliittisesti kärjistyneellä 1970-luvulla.

”Aika oli paha. Kovasti testattiin, minkä lipun alla minä olen.”

Syrjä onnistui pysymään puolueettomana ja pitämään liiton koossa.

Vaimon mukaan mies ei ”koskaan kerinnyt kirjoittaa niitä kirjoja, joita se oli kuvitellut”.

Mitään katkeruutta Syrjä ei harharetkistään pode. Nekin olivat ”hemmetin mielenkiintoisia”, ja läheisiä ystävyyksiä syntyi. Sittemmin vapaassa Virossa presidentiksi valittu Lennart Meri yöpyi usein Syrjien kotona.

Lukeminen koulii ja kansakoulupohjalta pystyy mihin vain – kaatumaankin rintamalla, kuten Linna lohkaisee Tuntemattomassa.

”Väinö ei koskaan ruvennut ammattikirjailijaksi henkisesti”, Syrjä sanoo. ”Sodasta se oli päättänyt kirjoittaa, samoin yhteiskunnallisesta kehityksestä sitoutumalla yhteen sukuun. Tällaiset teokset se tiesi kirjoittavansa.”

Sitten työ oli tehty. Syntyi enää esseitä, joita Linna nimitti ”oheisiksi”.

Kalle Päätalon 1 000-liuskaisia käsikirjoituksia Syrjä tiivisti taiten. Gummeruksen Pekka Salojärven määräyksestä romaani ei saanut venyä yli 600 sivun.

Taru on totta: Syrjän työstämiä alkupään liuskoja vietiin jo ladottavaksi, kun Päätalo vasta naputteli teoksen loppua.

”Suoria poistoja tein vähän”, Syrjä kertoo. ”Oli kunnia-asiana, että Kallen saappaanjälki näkyy, ja pyhää maata kuljettiin.”

Jaakon jälkeen Päätalon teoksia editoi nuorempi veli Juhani Syrjä, jonka tuotantoon lukeutuu myös veljesten isän, Juhon vaiheita kuvaava romaanisarja.

Korjattu 8.3. klo 10.05 Kolme nopeaa -osiossa Juhani Syrjä Jaakko Syrjäksi.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!