Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Rööperin legenda Tom Sjöberg sotkeutui rikoksiin 1950-luvulla – ”Vuoden 1985 jälkeen olen tehnyt vain aviorikoksia”

Sjöbergin nuoruutta sävytti rikosten ohella vahva rokkiharrastus.

Ihmiset
 
Veli-Pekka Leppänen
Markus Jokela / HS
”Ei vankila ketään paranna, päinvastoin. Konna voi kyllä tulla kunnolliseksi, mutta muista syistä”, ex-rikollinen Tom Sjöberg arvelee.
”Ei vankila ketään paranna, päinvastoin. Konna voi kyllä tulla kunnolliseksi, mutta muista syistä”, ex-rikollinen Tom Sjöberg arvelee. Kuva: Markus Jokela / HS
Kolme nopeaa

Sjöban nostalgiat

1 Lontoo

”Vielä 1970–80-luvulla se oli tyylikkäin kaupunki, vaatekaupat, ravintolat, ihmiset, kaikki oli stailia. Hotelleissa palvelu oli kohteliasta. Eikä kaupungilla ollut turvatonta.”

2 Miami Beach

”Eläväinen, tapahtumarikas kaupunki, kauniita ihmisiä, vauhdikkaita diskoja. Espanjaa kuulee englantia enemmän. Sää on tasaisen lämmin.”

3 Helsinki

”Kotikaupunki. Tänne mieli aina keväisin veti. Helsingin kesä on lyömätön: Kaivari, Espa, Munkkiniemenranta. Ja Stadi on yhä

rauhallinen.”

”Kadut oli täynnä jengejä, baareissa oli menoa ja hulinaa”, Tom Sjöberg kuvaa 1950–60-luvun Punavuorta eli Rööperiä. Hän asui siellä ja oppi varhain pahoille tavoille. Rikokset veivät hänet vuosikymmeniksi.

”Kuuden aikaan mutsit käski kakarat himaan. Iltaisin siellä suhasi takseja hakemassa pimeää viinaa ja huoria, kaduilla oli tappeluja, rosvoja ja juopuneita. Rööperihän oli ghetto.”

Ensi keskiviikkona 70 vuotta saavuttava ”Sjöba” asui Albertinkatu 12:ssa. Duunarien kaupunginosassa oli vanhoja puutalokortteleita ja pieniä asuntoja, yömajoja, peittelemätöntä köyhyyttä. Läheiset satamat ruokkivat kaikkea salakauppaa. Rööperi näytti aivan toiselta kuin nykyinen punavihreä kupla.

Sjöberg palasi vuosikymmen sitten asumaan kotikulmille, ja hän pitää yhä pornokauppaa Iso-Roballa. ”Olin yksinhuoltajan ainoa lapsi, äidin oli pakko tehdä kahta duunia, päivin illoin. Isä meni Ruotsiin pysyvästi 1953”, Sjöberg kertoo kaupan takahuoneessa.

Niin paljon isättömyys hävetti, että hänen piti kavereille valehdella isän vain olevan töissä ulkomailla – ja vaieta vanhempien erosta.

Sjöbergin konnantie avautui 12-vuotiaana lestinheittäjän apulaisena. Hän kantoi laukussaan viinapulloja, joita sukulaismies myi eteenpäin janoisille asiakkaille. ”Olin niin nuori etteivät kytät tajunneet skidin kuskaavan myytävää sinne tänne.”

Nuori älykäs mies laajensi pian bisneksiään: paitsi lestinheittoa tuli murtoja, varastetun tavaran myyntiä, salakuljetusta. Poliisit olivat jokapäiväisiä tuttuja. Ensi tuomio tuli 17-vuotiaana, mutta Sjöberg vältti raskaat rikossyytteet – ja istui vuoden linnassa vasta 1980-luvulla.

Nuoruus ei täyttynyt aivan yksinomaan rikoksista, oli vahvaa rokkiharrastustakin. Hän soitti ja lauloi samoissa bändeissä muun muassa kaverinsa Kaj Westerlundin kanssa, josta kehkeytyi ammattimuusikko.

Rajun rockmiehen Kai ”Fogeli” Fogelholmin kanssa Sjöberg jopa vietti talven 1964 Kööpenhaminan Nyhavnissa, jossa he soittivat kapakoissa. ”Fogelihan sai sellaisen svengin skittaan ettei kukaan, mutta se dokasi liikaa ja lähdin sen takia veks.”

Rikos pysyi Sjöbergin pääelinkeinona. Jo 1960-luvun jälkipuoliskolla ”Sjöba” hallinnoi laajaa viinanmyyntiverkostoaan Rööperissä ja Tukholman Slussenilla.

”Mulla oli 50 myyjää Slussenilla ja 20 Rööperissä, kummassakin kaksi isäntärenkiä, jotka hoiti jakelun ja keräsi fyrkat. Ei myyjät välttämättä edes tienneet kenellä olivat töissä”, hän valottaa bisneksiään.

Vähitellen viina vaihtui pornoon. Pornon salakuljetus ja myynti Suomessa toi ajoittain rutosti rahaa, mutta myös alituisia ratsioita ja paisuvia korvausvaateita. Suhteet virkavaltaan säilyivät pääosin asiallisina, ja Sjöberg peräti kiittelee legendaarisen rikoskomisario Torsti Koskisen asennetta.

”En ikinä hakenut riitaa, vaan reilua peliä. Rehellisyys on paljon tärkeämpää alamaailmassa kuin ylämaailmassa. Jos ei konnana ole rehellinen, ei ole pitkään konnana.”

Rikollisen elämä alkoi lopulta tympiä. Miten luopuminen onnistui? ”Helvetin vaikeaa. Aloin yrittää laillistua joskus 1980, mutta vielä viisi vuotta lappasi kundeja, että lähde mukaan, että eikö ole enää kanttia. Hankalinta oli, kun ei ollut muita kavereita kuin konnia.”

”Mutta vuoden 1985 jälkeen olen tehnyt vain aviorikoksia.”

Sjöbergin suhde rahaan ja omaisuuksiin on maltillistunut: ”Aluksi rahaan oli hirveä himo, sitten välillä sitä oli niin tolkuttomasti ettei ymmärtänytkään. Nykyään uskon, ettei raha olekaan kaikki, ja kummasti on heti huolia vähemmän.”

”Sjöba” on liki sujut menneisyyden kanssa. Hän katuu lähinnä vain sitä, ettei nuorempana joutanut asettumaan isäksi yhdellekään seitsemästä lapsestaan. Vain nykyisestä lapsesta, yhdeksänvuotiaasta tyttärestään, hän huolehtii ja kantaa vastuun – ja arvostaa isyyttään.

Kirjailija Harri Nykäsen kanssa Sjöberg kirjoitti Rööperi – rikoksen vuodet 1955–2005 -teoksen. Se tyydyttää, mutta Aleksi Mäkelän kirjan pohjilta ohjaaman Rööperi-elokuvan ajankuvaa hän pitää autiona ja valjuna.

”Leffassa ei ole Stadin slangia eikä Rööperin alkuperäistä vilinää ja kilinää.”

Eräänlaisen paluun nuoruuden kujille tarjoaa rockbändi, jossa ”Sjöba” laulaa yhdessä Rock Olan ja Deke Devilsonin kanssa. Heidän Rööperi 50’s Rock’n’Roll Show’nsa esiintyy harvakseltaan, mutta säännöllisesti – ja ainakin ensi kesän Rööperifestissä Fredantorilla.

Be Bop a Lula!

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!