Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kirjailija eli luontoa kunnioittaen

Leevi Karsikas 1933–2016

Ihmiset
 
Tuomo Karsikas
Tuomo Karsikas
Leevi Karsikas
Leevi Karsikas Kuva: Tuomo Karsikas

Kirjailija ja filosofian tohtori Leevi Karsikas kuoli sairauskohtaukseen Oulaisissa 10. kesäkuuta. Hän oli 83-vuotias, syntynyt 5. kesäkuuta 1933.

Sosionomin koulutuksen hankkinut Leevi Karsikas työskenteli noin 20 vuotta Oulaisten kunnallishallinnossa ensin kunnansihteerinä ja sitten kaupunginkamreerina.

Vuonna 1984 hän uskalsi ottaa ratkaisevan askeleen ja siirtyi vapaaksi kirjailijaksi. Hän oli kirjoittanut pitkään työnsä ohessa ja julkaissut ensimmäisen romaaninsa Hukkuva erämaa jo vuonna 1969.

Kirjoittamisen ohessa Karsikas jatkoi opiskelua. Hän suoritti ylioppilastutkinnon 1994 ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi 1996. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Oulun yliopistossa 2007. Väitöstutkimuksessaan Metsästyksen ongelmapuhe hän selitti metsästyksen yhteiskunnallista merkitystä tieteellisin keinoin.

Hän kutsui elämäntapaansa ekoprimarismiksi: ”Ekotuhlaus on taasen kysymyksessä, kun spontaanisti uusiutuva luonnonvaraa, riistaa jätetään käyttämättä, kun ihmisille on kuitenkin tuotettava ruokaa.”

Karsikas kirjoitti yhteensä 26 kirjaa sekä lukuisia lehtiartikkeleita. Tuotannon pääpainona olivat metsästyskokemukset ja -kertomukset. Joukkoon mahtui myös romaaneja. Hän käsitteli kirjoissaan myös yhteiskunnallisia teemoja sekä ympäristökysymyksiä. Jo esikoisteoksessaan hän oli huolestunut Lokan tekoaltaan alle jäävien alueiden kohtalosta.

Karsikas oli monessa asiassa aikaansa edellä. Jo vuonna 1982 hän kirjoitti Kalevassa: ”Tuo kaikki roska on sinun heittämääsi. Kukaan muu kuin sinä ei siitä ole vastuussa. Sinä paiskaat tyhjän Alkon kassin auton akkunasta tien varteen.”

Samaa aihetta hän käsitteli myös myöhemmin kirjassaan Yksi pääsky (1990). Nyt tuo teema on noussut päivän polttaviksi puheenaiheiksi.

Karsikas eli luontoa kunnioittaen. Hän metsästi, kalasti ja vaelsi niin suvun entisillä mailla Kärsämäellä kuin Lapissa. Mäntymutka Pyhäjokivarressa oli hänelle tärkeä. Suomen luontoon kuuluvat eläimet olivat mieluisia saaliita. Teki hän kyllä kerran yhden lankeemuksen, kuten hän kirjassaan kertoo: hän suostui metsästämään Suomeen istutettuja fasaaneja.

Karsikkaalla oli taito tehdä tarkkoja havaintoja ympäristöstä ja metsästyksestä ja kertoa niitä humoristisesti. Hänellä oli toiveena päästä tulevana syksynä metsästämään peltopyitä Nivalaan. Se jäi toteutumatta.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Reseptit