Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

”Äänilevyjen aika ei ole ohi” – Martti Heikkinen on julkaissut yli 200 albumillista uutta musiikkia

Ihmiset
 
Mika Ranta / HS
Toimitusjohtaja Martti Heikkinen aloitti musiikkiuransa aikana, jolloin keskeisin kauppatavara oli vinyylilevy. Hän julkaisee niitä jälleen cd-levyjen rinnalla.
Toimitusjohtaja Martti Heikkinen aloitti musiikkiuransa aikana, jolloin keskeisin kauppatavara oli vinyylilevy. Hän julkaisee niitä jälleen cd-levyjen rinnalla. Kuva: Mika Ranta / HS
Kolme nopeaa

Esimerkillisimmät levyjen julkaisijat

1”Rounder Records oli ensimmäinen jakelemani levymerkki jo vuonna 1980. Se opetti paljon musiikkibisneksestä, ennen kaikkea omistajien sitoutumisen ja näkemyksen merkityksestä.”

2”Blue Note on minulle ehdottamasti kaikkien aikojen jazzjulkaisija, kuten monelle muullekin. Vaikutuksen teki myös, että vetäjät antoivat auliisti mahdollisuuksia kaikille muusikoilleen.”

3”Sub Pop meni minulta hieman ohi ensimmäisellä kierroksella, sillä olin vähän liian vanha grunge-rokkariksi. Nyt se on vakuuttanut toisella tulemisellaan ja laadukkaalla indierockillaan.”

”Ovatko kaikki suosituimmat tubettajat jo solmineet levytysdiilin”, tiedusteli levytuottaja Martti Heikkinen äskettäin Facebookissa – ja tarkensi hetken kuluttua: ”Pitää olla vähintään 100 000 seuraajaa. Laulutaito suotava, mutta ei pakollinen.”

Kysymys on hyvä näinä levymyynnin alati laskevina aikoina, jolloin artistin menestys perustuu osittain eri sivustojen klikkausmääriin. Mutta Heikkisen Facebook-kaverit ymmärsivät heti, että kyse oli hänelle tyypillisestä huumorista.

Sitä paitsi hän saattaa olla itsenäisistä suomalaisista musiikkituottajista se viimeinen, jonka voisi kuvitella julkaisevan jonkun videopalveluun sisältöä tuottavan tubettajan levytyksen.

”En vastusta musiikin digitalisaatiota tai uusia teknologisia sovelluksia, mutta tuo ei ole minun makuuni”, hän muotoilee levyvarastossaan Helsingin Lauttasaaressa.

Eikä Heikkisellä ole siihen syytäkään. Hän on päässyt pitkälle omalla maullaan ja on ollut levyalalla melkein koko koulunjälkeisen aikuisikänsä eli jo 36 vuotta.

Niistä viimeiset 20 vuotta hän on johtanut omistamaansa Texicalli-yhtiötä. Se on julkaissut yli 200 albumillista uutta kotimaista rytmimusiikkia.

Ilman Heikkisen innostusta moni erinomainen levy olisi saattanut jäädä julkaisematta ja moni yhtye olisi joutunut etsimään ensilevylle toisen julkaisijan.

Texicallilla ovat soolouransa aloittaneet myös Janna Hurmerinta, Emma Salokoski, Verneri Pohjola ja Tuomo Prättälä, jotka levyttävät jo kansainvälisille julkaisijoille.

”Tämä on normaalia kiertoa, josta en ole pahoillani. Päinvastoin, vaihtuvuus pitää hereillä ja kannustaa etsimään uusia nimiä.”

Mutta hän myöntää, että hänellä ei olisi edes varaa kilpailla suurten kanssa – täysin omarahoitteisena. Hän pysyttelee mieluummin pienenä ja keskittyy ydinosaamiseen: ei manageroi, ei myy keikkoja, paitoja tai fanituotteita, eikä yritä tehdä tähtiä tubettajista.

Lähtökohta on siis yhä se rakkaus rytmimusiikkiin ja levyihin, joka syttyi maalaispoikana Päijät-Hämeen Artjärvellä. Ja syveni niin, että hän tilasi Englannista itselleen levyjä jo koululaisena.

Ensimmäisen oman yrityksen yo-merkonomiksi valmistunut Heikkinen perusti kaverinsa kanssa Lahteen vuonna 1980. Swingtown toi Yhdysvalloista niin sanottua roots-musiikkia, jota myi sekä postitse että omassa Lahden liikkeessä. Ja vähitellen muihinkin kauppoihin.

”Valikoiman määritteli osittain oma kiinnostus ja osittain markkinatilanne eli se mitä muut eivät tuoneet. Tämä sopii yhä ohjeeksi: tee mistä olet kiinnostunut, mutta älä samaa mistä kaikki muut.”

Samaa mallia Heikkinen on soveltanut muissa yhtiöissään. Swingtownin rinnalle hän perusti kahden muun lahtelaisen kanssa 1988 Power Recordsin, joka julkaisi runsaasti oman aikansa sähköistä EDM-tanssimusiikkia ja huumoriräppiä.

”Se oli niin suuri menestys, että viiden tuhannen kappaleen myynti oli fiasko. Nyt se on puolet kultalevystä.”

Power-merkillä Heikkinen sai julki myös ensimmäisen oman makunsa mukaisen albumin, folk-muusikko Seppo Sillanpään Akustin polskan (1989).

Se antoi suuntaa monille tuleville levyille, joita hän tuotti ensin johtamalleen Amigo Musik Finlandille. Vuodesta 1996 oma kanava ollut Texicalli Records, jonka rinnalla hän veti 13 vuotta äänilevyjen maahantuojaa ja jakelijaa Töölön Musiikkitukkua.

”Lopetimme sen viime vuonna sattumalta samana päivänä, jolloin hyvä asiakkaamme Stockmann levyosastonsa – ja nyt ovat menneet Anttilatkin. Mutta väitän, että fyysisten äänilevyjen ja albumikokonaisuuksien aika ei ole ohi”, sanoo Heikkinen.

”Tuolla ulkona on iso yleisö, joka ei halua striimata ja klikata. Mutta sen pitäisi, että Spotifyn tulonjako saataisiin oikeudenmukaiseksi. Nyt rahat valuvat suurimmaksi osin suosituimmille nuorisoartisteille, lopulta kilpailutilannetta vääristäen ja valikoimaa kaventaen.”

Mutta on siinä hyvääkin: suurten kilpaillessa tuoreimmista tubettajista jää enemmän tilaa Heikkisen kaltaisille tuottajille.

”Siltä näyttää, sillä artisteilta tulee yhteydenottoja enemmän kuin koskaan.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit