Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Fetsi oli kunnon turkkilaisen päähine sadan vuoden ajan – kunnes länsimaisuusaate määräsi miehet hatun käyttäjiksi

Ihmiset
 
imago / Cola Images
Turkkilaista katunäkymää noin vuonna 1930.
Turkkilaista katunäkymää noin vuonna 1930. Kuva: imago / Cola Images

Vuonna 1925 Turkin perustaja Mustafa Kemal Atatürk astui yleisön Inebolun pikkukaupungissa Mustanmeren rannalla.

Asia oli vakava. ”Tästä lähin meidän tulee pukeutua Oxford-kenkiin tai nilkkakenkiin; suoriin housuihin, kauluspaitoihin, solmioihin, irtokauluksiin, pikkutakkeihin ja hattuihin”, Kemal julisti.

Sitten hän asetti päähänsä hatun. ”Jotkut sanovat, että hatun käyttäminen on laitonta. Ja siihen minä sanon, että he ovat tietämättömiä ja takapajuisia!”

Yleisö puhkesi vuolaisiin suosionosoituksiin. Fetsin vuosisata oli päättynyt ja hatun aikakausi alkanut.

Asia sinetöitiin marraskuun 25. päivänä 1925. Silloin Turkin parlamentti hyväksyi lain, jonka nojalla jokaisen turkkilaismiehen piti rangaistuksen uhalla siirtyä länsimaisen hatun käyttäjäksi.

Paljaspäisyys ei ollut rikos, mutta väärä päähine oli. Fetsi tai turbaani merkitsi kapinointia, josta voitiin rangaista jopa kuolemalla.

Ja rangaistiinkin. Ainakin 808 ihmistä on tuomittu hattulain rikkomisesta, Journal of Social History kertoi vuonna 2011, ja tuomituista 57 on teloitettu. Heti hattulain julistamisen jälkeen nousseet hattumellakat kukistettiin verisesti.

Tavallaan hattulaki oli Kemalin uudistuksista vaatimattomimmasta päästä. Hänhän mullisti perinpohjaisesti koko Turkin. Vuodesta 1300 Lähi-itää hallinneen Osmanien kalifaatin lakkauttamista ei voi panna yksin Kemalin piikkiin, mutta hän toteutti tehtävänsä viimeistä pilkkua myöten.

Hattulaki muutti koko Turkin identiteetin, tavallaan jopa maantieteellisen sijainnin: Länsimaiseen pukuun vaihtamalla Kemal kertoi, että Turkki halusi sielultaan olla vähintään puoliksi länttä.

Kliseet kuolevat hitaasti, ja vielä tänä päivänäkin karikatyyriturkkilaisella on päässään fetsi. On ehkä yllättävää, että myös fetsi oli osa Turkin modernisointi- ja eurooppalaistumisaaltoa – sata vuotta aiemmin.

Fetsi on alkuaan peräisin ehkä Kyprokselta, mutta sitä käytettiin laajalti varsinkin Pohjois-Afrikasta (päähineen nimi tullee Marokon Fezin kaupungista). Fetsinkäyttö levisi 1800-luvun alussa myös Balkanille, mutta Turkki kuului turbaanivyöhykkeeseen.

General Photographic Agency
Mustafa Kemal Ataturk noin vuonna 1930.
Mustafa Kemal Ataturk noin vuonna 1930.

Vuonna 1826 sulttaani Mahmud II määräsi virkamiehet vaihtamaan turbaanit fetsiin. Samalla ”itämaisen” muhkeat silkkikaavut vaihtuivat tyköistuviin, mutta nykymittapuulla yhä hyvin koristeellisiin miesten pukuihin.

Määräysten myötä fetsien kysyntä räjähti Turkissa, ja fetsintekijöitä virtasi Konstantinopoliin. Osmanien imperiumi ulottui aina Afrikan sarveen asti, ja fetsistä tuli suurta muotia kaikkialla Lähi-idässä.

Mahmud II oli pitkälti samalla asialla kuin Kemal sataa vuotta myöhemmin. Myös Mahmud oli otti uudistuksiinsa mallia Euroopasta, varsinkin vallankumouksen jälkeisestä Ranskasta. Mahmud vahvisti oikeusvaltiota, paransi ei-muslimien oikeuksia imperiumissa ja kumosi esimerkiksi pašša-ruhtinaiden pikaoikeuden tuomita ihminen kuolemaan.

Kemalismin periaatteet säilyivät Turkissa kyseenalaistamattomina koko 1900-luvun ajan. Vanhoillinen oppositio ei kadonnut mihinkään, mutta Turkin armeija piti maallisuuden hallinnassa kaappaamalla aina tarvittaessa vallan.

Esimerkiksi vuoden 1980 vallankaappauksen johtaja Kenal Evren piti huolen, että hattulakia ei kumottu.

Taistelu Turkin identiteetistä siirtyi naisten päihin. Naiset alkoivat kapinoida käyttämällä islamilaista huivia esimerkiksi yliopistoilla, mikä oli kemalismin nojalla ankarasti kielletty.

Huivikiellon purkaminen oli AK-puolueen johtajan Recep Tayip Erdoganin kampanjoinnin keskipisteitä, ja vuonna 2008 huivikielto purettiin Turkin korkeimmassa oikeudessa.

Erdogan itse käyttää länsimaisia pukuja, ja häntä pidetään tyylikkäänä pukeutujana. Hurriyet-lehti kertoi viime vuonna, että Erdoganin mielellään käyttämät ruudulliset puvut ja pikkutakit olivat nousseet Turkissa pieneksi muoti-ilmiöksi. Erdoganilla on jopa nimikirjaimiensa mukaan nimetty vaatemerkki RTE.

Hattulaki oli LA Review of Books -lehden mukaan voimassa vielä ainakin vuonna 2013. Nyt turkkilaisten päähineenkäytön tulevaisuus on hämärän peitossa, niin kuin kaikki muukin.

Heinäkuun 15. päivänä 2016 Turkissa alkoi vain muutaman tunnin kestänyt vallankaappausyritys. Moni on kiiruhtanut julistamaan, että surkeasti epäonnistunut yritys oli viimeinen naula kemalismin arkkuun. Se tarkoittaisi yhä uskonnollisemmaksi ja vanhoillisemmaksi muuttuvaa Turkkia.

Erdoganin päässä hattu on nähty hyvin harvoin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Reseptit