Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nainen joka laulaa hyvin – Minnesotassa asuva Lyz Jaakola on osin suomalainen ja osin intiaani

Lyz Jaakolan elämäntehtävä on oman Ojibwa-intiaaniheimonsa kulttuurin säilyttäminen.

Ihmiset
 
Jaana Rinne
Ville-Veikko Kaakinen / HS
Lyz Jaakola rakastaa laulamista. Onhan hänen intiaaninimensäkin Nitaa-naganokwe eli Nainen joka osaa laulaa hyvin.
Lyz Jaakola rakastaa laulamista. Onhan hänen intiaaninimensäkin Nitaa-naganokwe eli Nainen joka osaa laulaa hyvin. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen / HS
Kolme nopeaa

Fintiaanin Suomi-elämykset 

1 Teräväpäiset suomalaiset

”Kirjan julkistamistilaisuuteen osallistuneiden ihmisten tietämys Amerikan alkuperäiskansojen historiasta ja kulttuureista teki minuun suuren vaikutuksen. Nautin kertoessani Ojibwe- Anishinaabe-reservaattielämästä.”

 

2 Merikannon Laatokka-laulun esittäminen Topi Korhosen kanssa

”Se, että sain laulaa laulun Helsingissä suomalaiselle yleisölle vesien ympäröimänä oli iso juttu. Tunsin, miten Laatokka ja sukulaiset kuulivat lauluni.”

 

3 Kulttuurisauna

”Saunominen suomalaisten ystävien kanssa kuuluu matkan huippuelämyksiin. Yhteinen saunahetki ja meren parantava voima tuntuivat hyviltä.”

Lenkkeilijät hidastavat juoksua, kun Ojibwa-intiaaniheimon pukuun sonnustautunut Lyz Jaakola lyö rumpua Töölönlahdella sijaitsevan kirjailijatalo Villa Kiven pihalla.

Amerikansuomalaisten siirtolaisten ja intiaanien jälkeläisiin kuuluva Jaakola on matkustanut Helsinkiin juhlistamaan kirjailija Katja Ketun, valokuvaaja Meeri Koutaniemen ja toimittaja Maria Seppälän Fintiaanien mailla -kirjaa.

Kirjan haastateltaviin kuuluva Jaakola kertoo, että alkuperäisväestön maat ovat uhattuna, sillä amerikkalaiset suuryritykset uhkaavat valjastaa intiaanien metsät ja vesistöt teollisuuden varannoiksi. Alkuperäiskansojen elinympäristön ja kulttuurin säilyttämisestä on tullut Minnesotan Fond du Lacin reservaatissa asuvan Jaakolan elämäntehtävä.

”Kun siskoni kuoli haimasyöpään kahdeksan vuotta sitten, aloin miettiä mistä minut muistettaisiin, jos itse kuolisin saman ikäisenä”, Lyz Jaakola sanoo.

Musiikin maisteriksi Duluthin yliopistosta valmistunut Jaakola työskentelee reservaatin collegen musiikin ja kielen opettajana. Koulun ohella hän vetää naisten rumpukoulua, keikkailee Indian Head -bändinsä kanssa ja tekee Youtubeen opetusvideoita ojibwan kielellä.

”On tapana sanoa, että kieli kuolee, ellei sitä puhuta. Ojibwa-heimon vanhemmat ilmaisevat asian toisinpäin. He sanovat, että kieli menettää meidät, ellemme käytä sitä.

Onneksi ojibwa-nuoret ovat innostuneita kielestään ja juuristaan. Opettaja Jaakola haluaa, että lapset oppivat ymmärtämään kulttuuriaan saunaa ja kalapataa syvemmältä.

Yhteisöllisyyden ja työn kunnioittamista ei voi 4 000 hengen reservaatissa tarpeeksi korostaa.

”Olen itse kokenut päihteisiin liittyvät vaarat, sillä lapsuudenkodissani vedettiin ketjussa tupakkaa ja juotiin rajusti viinaa.”

Jaakolan suku tuli Minnesotaan 1880-luvun loppuvuosina. 1920-luvun alusta lähtien Lake Superiorin ympäristön anishinaabe-intiaanit ja suomalaiset ovat solmineet avioliittoja keskenään.

”Intiaaneja ja suomalaisia yhdisti metsä: metsästäminen ja kalastaminen”, Jaakola kertoo.

”Intiaanit arvostivat suomalaisten hirsirakennustaitoja ja suomalaiset oppivat intiaaneilta maissinviljelyä.”

Saunan ja sisun voimalla vastustettiin vainoa, jota molemmat ryhmät saivat osakseen.

Kolme vuotta sitten Jaakolan suomalainen puoli pääsi hyötykäyttöön, kun Kettu, Koutaniemi ja Seppälä ottivat yhteyttä häneen. Matkoillaan kirjan tekijät tutustuivat Fond du Lacin arkeen, osallistuivat esi-isiä kunnioittavaan Powwow-tanssijuhlaan ja kävivät Big Bear Casinolla.

”Olin siellä nuorena töissä. Myin bingokortteja, eikä minulla ollut muuta huolehtimista kuin dollarien vaihtaminen”, Jaakola muistelee.

Kasinot ovat monien reservaattien pääasiallinen tulonlähde, mutta niistä menestyy vain kourallinen. ”Minneapolisin kasinoilla menee niin hyvin, etteivät nuoret pysy koulussa ja aikuisilla on huumeongelmia. Se, etteivät nuoret jatka collegeen, on yksi ongelmista. Pelaamisen lisäksi tarvitaan koulutusta ja työtä, sillä rahalla ei voi ostaa kaikkea.”

Jaakolan ojibwa-kulttuuriin kuuluu feminismi. Hän kertoo, miten ojibwa-naiset johtavat huushollia ja miehet tukevat naisten johtajuutta.

”Heimomme on matriarkaatti, mutta perimysjärjestys määräytyy isän klaanin mukaan. Ennen siirtolaisuutta ojibwa-heimoja johtivat nainen ja mies yhdessä. Itäisiä oneida-heimoja puolestaan johtivat pelkästään naiset. Kun tapaan heitä, pomon asennetta ei voi olla huomaamatta”, Jaakola sanoo.

Hänen naurunsa paljastaa, että aiheesta on puhuttu myös Ketun, Koutaniemen ja Seppälän kanssa. ”Kyllä, feminismi yhdistää meitä.”

Jaakola matkusti pitkin maailmaa koe-esiintymisissä, koska hänestä piti tulla oopperalaulaja. Hänet lähetettiin kotiin kasvamaan ja laulamaan. ”Mutta reservaatissa ei ollut oopperaa. Siellä oli koulu, joka tarvitsi opettajaa.”

Jaakola opetti ja otti laulutunteja. Yhden kesän hän lauloi Rooman oopperafestivaaleilla

”Ooppera on yhteistyötä, mutta laulajat kilpailivat keskenään. Kilpailullisuus ei ollut minua varten ja palasin kotiin.”

Laulamista Jaakola jatkoi. Siihen velvoittaa jo hänen intiaaninimensä Nitaa-naganokwe eli Nainen joka osaa laulaa hyvin.

Pian Jaakko kulta helisee Sinisen huvilan kahvilassa ojibwen kielellä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Reseptit