Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Toimituskamreerin persoonassa kiteytyi perheyhtiön henki

Riitta Kymäläinen 1945–2016

Ihmiset
 

Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien pitkäaikainen toimituskamreeri Riitta Kymäläinen kuoli 17. elokuuta Hyvinkään sairaalassa nopeasti edenneeseen syöpään 71-vuotiaana. Hän oli syntynyt 7. tammikuuta 1945 Helsingissä.

Riitta Kymäläinen oli niitä työntekijöitä, joiden persoonaan ja työpanokseen Erkkojen perheyhtiön vahva sisäinen henki rakentui. Hänen työsuhteensa Helsingin Sanomissa kesti yli 45 vuotta.

Talvella 1963 Helsingin Sanomien oikeusavustajana toiminut Riitta Kymäläisen isäpuoli kuoli ja 18-vuotias neito meni äitinsä kanssa lehden konttoriin noutamaan palkkasaatavia ja hautajaisavustusta. Lehden konttoria hallitsi tuolloin yhtiön pääkassa Judith Wernbom, jonka työhistoria Sanoma Osakeyhtiössä ulottui Päivälehden perustajan Eero Erkon aikoihin.

”Hän sanoi minulle, että kun olet noin kiltinnäköinen tyttö, niin tuletko meille töihin”, Kymäläinen muisteli. Maaliskuussa 1963 hän aloitti yhtiön kassaosastolla konttoristiharjoittelijana. Ensimmäinen tehtävä oli viivoittimella lehdestä mitata avustajien juttujen pituudet; palkkiot määräytyivät pituuden mukaan.

Kymäläinen näki mahtavan Eljas Erkon viimeiset hauraat vuodet. Ja kun Eljas Erkko kuoli, hän muiden työntekijöiden tavoin teki kunniaa seisten asennossa kaksi minuuttia valot sammutettuina ja puhelinluurit pöydillä. Hän näki, miten nuori Aatos Erkko uusine uskottuineen otti haltuunsa pölyttyneen suurlehden.

Syksyllä 1966 hänet nimitettiin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien rahaliikennettä valvovan toimituskamreerintoimiston konttoristiksi ja 1991 toimituskamreeriksi. Toimituskamreeri valvoi muun muassa toimittajien ja kuvaajien matkalaskuja ja työaikailmoituksia sekä kirjeenvaihtajien tilinpitoa.

Riitta Kymäläinen oli viisilapsisen perheen esikoinen. Kun äiti teki kahta työtä, hänet opetettiin kantamaan vastuuta itsestään ja muista. Vuosien mittaan hänestä tuli Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien toimitusten rahaliikenteen ohella myös toimitusten sisäisen ryhdin vartija. Hänen linjauksillaan määriteltiin, mikä oli oikein ja mikä ei.

”Monet toimittajat olivat suuria persoonallisuuksia ja tekivät pitkää päivää hankalissa oloissa. Ei siinä ollut ensimmäisenä mielessä, että pysyykö liput ja laput järjestyksessä. Olen yrittänyt heitä auttaa, mutta sitä en ole hyväksynyt, että joku on tekeytynyt tyhmäksi tai heittäytynyt liian boheemiksi”, Kymäläinen itse myöhemmin kertoi.

Kun Kymäläisen korkokenkien napakka kopina lähestyi, toimituksissa levisi hermostus: kenen matkalaskussa nyt oli epäselvyyttä? Hölmöydestä ja huolimattomuudesta selvisi varoituksella, mutta petosta ei saanut anteeksi. Ahdinkoon joutuneita hänen tiedetään auttaneen omasta kukkarostaan.

Hänen omaa elämäänsä varjosti suru. Hän avioitui Helsingin Sanomien urheilutoimittajan Heikki Kymäläisen kanssa, mutta kun heidän poikansa Petteri oli vasta kolmevuotias, aviomies kuoli syöpään. Syöpä tappoi 34 vuotta myöhemmin myös pojan.

Kun Riitta Kymäläinen 2008 jäi eläkkeelle, toimituksissa kerättiin rahaa läksiäislahjaan. Niin suurta summaa ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen kokoon saatu.

Viimeisiksi vuosikseen Riitta löysi rinnalleen Martti Peltosen, Helsingin Sanomien toimituksen ensimmäisen lehtikuvaajan ja Ilta-Sanomien kuvatoimituksen esimiehen. Hänkin ehti palvella Sanomissa yli 42 vuotta.

Kirjoittaja on Riitta Kymäläisen työtoveri ja ystävä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Reseptit